Kun mies valehtelee lapsiasiasta

En tiedä voinko päästä yli tästä. En voi edes puhua tästä kenellekkään, kun nolottaa.

Meillä on yksi lapsi, nyt ollaan yritetty toista. Ymmärsin että mieskin haluaa, koska kysyttäessä haluaako hän, hän sanoi että tahtoo. Tulinkin heti raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon viikolla 9. Yritettiin uudestaan, jolloin mies alkoi silloin tällöin tehdä keskeytettyä yhdyntää. Ajattelin vahingoksi. Välillä kuitenkin tuli "perille asti", ja raskauduin taas. Tämä raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 5.

Nyt taas uutta yritystä, ja mies ei taas lauennut sisälle. Nyt otin asian puheeksi että miksi näin. Mies väittää ettei hän tiedä miksi teki niin. Mielestäni teki sen kyllä täysin tietoisesti. Olen sanonut että näin isosta asiasta ei valehdella, en halua olla turhaan tai vastoin hänen tahtoaan raskaana. Mies väittää kovaa että kyllä hän haluaa lapsen ja pyytelee anteeksi. Tuntuu valehtelulta. Miksi edes valehdella tästä asiasta? en ymmärrä. Tuntuu tosi pahalta jo koko juttu, haluaisin lasta niin kovasti mutta en tiedä uskaltaako tässä edes yrittää. Vaikka mies ei kuitenkaan mitenkään estelekkään yrittämistä, ei halua käyttää ehkäisyä ja sanoo että haluaa.

Minusta takaata ei voi löytyä mitään muuta logiikka kuin se, että hän ei oikeasti halua.

 

Ymmärrettäväsi nuo keskenmenot oli itselle todella rankkoja kokemuksia. Etenkin niiden jälkeen koko juttu tuntuu pahalta, koska ei niistä tokene ennenkuin saa sen vauvan oikeasti syliin.

 

Jospa ne keskenmenot ovat vaikuttaneet miehenkin mieleen jotain. Jospa juttelette asiasta ja mietitte ratkaisua yhdessä.

 

Ehkä miestä pelottavat jatkuvat keskenmenot? Ei kestä pettymyksiä, ei uskalla laueta sisälle?

 

Ap on selvästi ylipainoinen.

 

Keskenmenot ovat voineet olla miehelle kovempi paikka kuin olet osannut kuvitella. Ehkä hän ei haluaisi kokea (eikä haluaisi sinunkaan kokevan) enää yhtään keskenmenoa, vaikka lapsen sinänsä haluaisikin.

 

Ei miehestä irtoa muuta selitystä kuin "en tiedä" ja "kyllä haluan" ja "anteeksi". Toki koitan asiasta puhuta taas jossain välissä uudestaan. Ehkä ne vaikuttaa mieheenkin jotenkin, en tiedä.

Tilanne on inhottava siinäkin mielessä että raskausyrityksistä tietää jo muutkin ihmiset. Ekassa raskaudessa en olisi halunnut kertoa vielä niin aikaisessa vaiheessa monelle, mutta mies halusi välttämättä kertoa vanhemmilleen ja työpaikallakin oli asian jo julkistanut ennen keskenmenoa. Omat vanhemmat tietää. Kaikki tuntuu odottavan sitä että koska taas ollaan paksuna...

 

Sä et oikein tunnu ymmärtävän että ne keskenmenot voi olla miehelle ihan yhtä paha juttu kuin sulle. Ja lisäksi se joutuu vielä katsomaan sun tuskaasi niiden johdosta mutta mies pitää kaiken sisällään ettei sun tartte huolehtia hänen jaksamisestaan.

 

Ymmärrettäväsi nuo keskenmenot oli itselle todella rankkoja kokemuksia. Etenkin niiden jälkeen koko juttu tuntuu pahalta, koska ei niistä tokene ennenkuin saa sen vauvan oikeasti syliin.

Ahaa...Näin lapsettomana olen aina luullut että keskenmennyt lapsikin on lapsi, joka on aina sydämessä ja osa perhettä, vaikkei fyysisesti ole läsnä, eikä uusi lapsi korvaa häntä... Mutta se on varmaan yksilöllistä.
Tottakai keskenmeno miehellekin raskas ja kun vielä ehtinyt hehkuttaa tulevaa lasta...

 

Sä et oikein tunnu ymmärtävän että ne keskenmenot voi olla miehelle ihan yhtä paha juttu kuin sulle. Ja lisäksi se joutuu vielä katsomaan sun tuskaasi niiden johdosta mutta mies pitää kaiken sisällään ettei sun tartte huolehtia hänen jaksamisestaan.

En varmaan ole täysin ymmärtänyt. Enkä oikein voikkaan, jos toinen ei puhua pukahda. En minä tietoisesti ole häntä asiassa syrjinyt.

Ja olen kyllä äärimmäisen iloinen jos tämä johtuu vain tuosta. Eikä siitä ettei oikeasti halua toista lasta. Ei minulle olisi tullut tuollainen vaihtoehto mieleenkään. Kiitos kun autoitte ajattelemaan "boksin ulkopuolelta".

 

Ahaa...Näin lapsettomana olen aina luullut että keskenmennyt lapsikin on lapsi, joka on aina sydämessä ja osa perhettä, vaikkei fyysisesti ole läsnä, eikä uusi lapsi korvaa häntä... Mutta se on varmaan yksilöllistä.
Tottakai keskenmeno miehellekin raskas ja kun vielä ehtinyt hehkuttaa tulevaa lasta...

Rv 5 ja 9 kesken menneet myös? Osa perhettä?

 

Ahaa...Näin lapsettomana olen aina luullut että keskenmennyt lapsikin on lapsi, joka on aina sydämessä ja osa perhettä, vaikkei fyysisesti ole läsnä, eikä uusi lapsi korvaa häntä... Mutta se on varmaan yksilöllistä.
Tottakai keskenmeno miehellekin raskas ja kun vielä ehtinyt hehkuttaa tulevaa lasta...

Keskenmenot tulen aina kantamaan mielen perukoilla, tietysti. Se on varma. Mutta sen tyhjän sylin tunteen ja vauvan kaipuun täyttää vain uusi raskaus ja uusi vauva. Kun sitä on ollut jo niin lähellä, ja sitten se otetaan pois. Niin paras parannuskeino siihen on se että saat uuden tilalle. Yksilöllistä kaikki, jonkun mielestä tämä voi kuulostaa julmalta. "uusi vauva ja uusi sitä ja tätä". Eihän se mikään tuote ole, mutta ehkä joku nyt ymmärtää...

 

En varmaan ole täysin ymmärtänyt. Enkä oikein voikkaan, jos toinen ei puhua pukahda. En minä tietoisesti ole häntä asiassa syrjinyt.

Ja olen kyllä äärimmäisen iloinen jos tämä johtuu vain tuosta. Eikä siitä ettei oikeasti halua toista lasta. Ei minulle olisi tullut tuollainen vaihtoehto mieleenkään. Kiitos kun autoitte ajattelemaan "boksin ulkopuolelta".

Niin, eihän sitä toisen ajatuksia voi lukea ja ikävä jos toinen ei puhu. Mutta ehkä hän ajatteli että sulla on jo tarpeeks rankkaa ettei hän viitti vielä pahentaa sitä 'kaatamalla' omat murheensa sun niskaan? Vaikka niinhän se menee parisuhteessa että jaetaan ilot ja surut mutta joskus ehkä tuntuu siltä että pitää puolisoa säästää joltain.

 

Ahaa...Näin lapsettomana olen aina luullut että keskenmennyt lapsikin on lapsi, joka on aina sydämessä ja osa perhettä, vaikkei fyysisesti ole läsnä, eikä uusi lapsi korvaa häntä... Mutta se on varmaan yksilöllistä.
Tottakai keskenmeno miehellekin raskas ja kun vielä ehtinyt hehkuttaa tulevaa lasta...

No varmasti ja onneksi on tosi harvinaista, jos alkuraskauden keskenmenon kokee noin. Itse yhden sellaisen kokeneena asia meni juuri niin, että suru pyyhkiytyi pois kun seuraava raskaus onnistui ja vauvan sai syliin. Enkä minä sentään lapsena ajattele sitä alkiota, joka elinkelvottomana kehityksensä varhain lopetti, vaikka tietysti keskenmeno oli suuri suru tapahtumahetkellä.

 

Rv 5 ja 9 kesken menneet myös? Osa perhettä?

Jokainen irronnut munasolu on osa perhettä ja nimet tatskattu kankulle.

 

[QUOTE="miia";29601627]Jokainen irronnut munasolu on osa perhettä ja nimet tatskattu kankulle.[/QUOTE]



Eipä ihme että ihmiset on nykyään tatuoituja päästä varpaisiin, kun pitää saada n. 300 000 munasolua tatskattua.

Ei ole tarkoitus loukata ketään. Keskenmenot on kova paikka.

 

Anna miehelle aikaa... Joskus keskenmeno saattaa miehelle olla vielä pahempi paikka, kuin naiselle. Miestä varmasti pelottaa mahdollinen tuleva raskaus, vaikka lapsia haluaakin. Mies voi tuntea itsensä jotenkin vialliseksi ja ajatella, että keskenmenot ovat johtuneet hänestä tai sitten mies ei halua taas nähdä sua kipeänä ja surullisena... :/

 

Aloin tuota itsekkin katumaan, kun vaimolla meni aina kesken. Alkoi jossain vaiheessa syyttämään itseensä, kun ei lähde alulle. Ja väille en tullut ollenkaan, kun asia pyöri kaiken aikaa mielessä. Että älä ainakaan ala miestäsi syyttämään! Tuntuu nimittäin ihan oikeasti pahalta, kun itse haluaisi lapsen, mutta ei onnistu. Ja sitten jos toinen alkaa syyttelemään vielä, niin häviää loputkin halut. Ja itseä alko kaduttamaan vielä silloin koko suhde, kun ei saanut tulemaan, vaikka olisi halunnut ja toinen tenttaa kaiken aikaa.

Annat miehelle omaa tilaa ja annatte tilanteen rauhoittua!! Suhdetta ette tällä asialla ala rikkomaan!

 

[QUOTE="noh";29601431]Ap on selvästi ylipainoinen.[/QUOTE]

Sä olet selvästi idiootti.

 

En ole miestä syyttänyt siitä ettei raskaudet ole jatkuneet. Olen ainoastaan ihmetellyt sitä ristiriitaa kun toinen kivenkovaan väittää että haluaa kanssani lapsen, ja sitten kuitenkin laukeaa suurinpiirtein mieluummin seinille. Se on loukkaavaa. Eikä me olla lasta kalenteri kädessä koskaan tehty, tulee jos on tullakseen eikä siinä ole ollut ongelmia. Mutta tietysti se vähän alkaa vaikeuttaa asioita jatkossa, jos toinen ei halua sisälle laueta.. Kun se vaan on aika oleellista siinä raskautumisessa.

Joo, koitan nyt unohtaa asian hetkeksi ja olla puhumatta koko vauvasta mitään, vaikka en mielestäni siitä ole tähänkään mennessä mitenkään jauhanut.

 

Mee päälle niin ei se saa vedettyä sitä pois...

 

Mee päälle niin ei se saa vedettyä sitä pois...

Heh heh. Äkkiäkös se mut päältä pois heittää.

Niin, kun en ole mikään lihava.

 

Heh heh. Äkkiäkös se mut päältä pois heittää.

Niin, kun en ole mikään lihava.

No se nyt olis jo väkivaltaista.

Kun tarttuu kaikilla raajoilla kiinni ja lukitsee ittensä siihe ni siinä on.

Tietty sitten aika äkkiä tulemisen jälkeen täytyy kääntääkin ittensä klaavaksi, että lasti pysyy siellä missä sen kuuluu olla eikä valu pois.

 

Miehestä varmaankin tuntuu hienolta kun jokaist laukeemista kytätään.. Kai seksiä voi teillä harrastaa ilman raskautumista? Kivat paineet ja toinen vielä alkaa keksimään juttuja miehen puolesta Ei se herrajumala tarkoita ettei lasta halua vaikkei jokainen siementippa perille menis..
Ehkä voisitte hiukan löysemmällä pipolla touhuilla nii helpottais kenties ne alitajuiset ongelmat tuon laukeemistilanteen suhteen. Nauttikaa toisistanne. Rento asenne voisi helpottaa mahdollisen raskauden onnistumista sekä vähentää keskenmenon riskiäkin.

 

Tuohonhan on monta syytä, miksi mies ei laukea sisälle... esim. Edellä mainitut syyt, sitten voi olla että miehellä on vaikkapa erektion kanssa ongelmia eli ei pysy pystyssä niin kauaa että laukeisi sisälle, miehestä voi tuntua että on hänen syynsä että sinuun sattuu eikä halua sitä (keskenmenot)... Uskon että miehesi haluaa lapsen niinkuin sanoo, mutta ei halua tätä kaikkea siihen vauvan tuloon liittyvää tuskaa (keskenmenot=>sun kivut, henkinen tuska vauvan menettämisestä, muille kertominen ettei vauvaa tulekaan jne.)
Näyttää vähän siltä että katsot nyt tilannetta vähän itsekäästi, etkä ajattele että voii olla olemassa muitakin syitä...