Kun sukulaiset tulee katsomaan vastasyntynyttä, joudutteko te passaamaan?

Meille syntyy kohta toinen lapsi ja olen tässä jo alkanut miettiä synnytyksen jälkeistä aikaa, siis sitä lähinnä, kun isovanhemmat ja sisarukset tulevat katsomaan lasta.

Viimeksi ei menny ihan niinku olin kuvitellu. Isovanhemmat toki tulivat vasta kun lapsi oli kahden viikon ikäinen eli toipumisaikaa oli hieman ehtinyt olla ja sektiohaavakin vähän parantua, eli pystyin jo suht normaalisti kävelemään jne. Mutta silti oli mielestäni tosi outoa, että vaikka meillä oli 5 täysin toimintakykyistä aikuista itseni lisäksi ja vain se yksi vauva hoidettavana, niin se olin mä joka teki lihapullat ja kakut muiden istuessa soffalla. Kun siellä mistä mä oon kotosin, ei todellakaan ooteta että synnyttänyt (tai leikattu) äiti hikoilee keittiössä, vaan äiti ja lapsi on vähän niinku "kunniaroolissa" ja kun sukua tulee, ne tuo ruuat tullessaan. Itse vein ison lasagnen miehen veljen kotiin kun heille syntyi vauva ja mentiin sitä katsomaan, koska mulle on opetettu että niin kuuluu tehdä.

En halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta näin mä luulin että se menee omallakin kohdalla ja olin kyllä vähän pettynyt kun tajusin että muut istuu ja juttelee niitä näitä, vauva pötköttelee pääasiassa isänsä sylissä ja vain silloin ku mä kävin imettämässä, joku tuuras keittiössä.

Miehen veli kävi kyllä kysymässä tarvinko apua kun olin kaatamassa jälkkärikahveja kuppeihin. No, siinä vaiheessa ei ollu enää paljon tehtävää, kiitos vaan kuitenkin.

Ja ei, en menny sanomaan että nyt joku muu tänne keittiöön, se ois tuntunu epäkohteliaalta. En halua olla itsekäs, mutta mä ihan vilpittömästi luulin että se on yleinenkin tapa, että sukulaiset huomioi vauvan lisäksi myös äidin kokemat koettelemukset.

Oonko teidän mielestä tosi itsekäs vai voinko yrittää vihjailla tällä toisella kerralla että josko mun ei tarttis yksin ihan kaikkee tehä?

 

Viimeksi vein tarjottavat mennessämme ja hoidin vauvaa sen aikaa kun availivat lahjoja, laittoivat pöytää (en siellä voi mennä emännöimään) yms.

 

Viimeksi vein tarjottavat mennessämme ja hoidin vauvaa sen aikaa kun availivat lahjoja, laittoivat pöytää (en siellä voi mennä emännöimään) yms.

Joo siis en mä odota että kukaan meillä emännöi, ei se pöydän kattaminen oo kova homma, mutta oon kans mieltäny et tarjottavat kuitenki viedään.

 

[QUOTE="Annu";29288002]Joo siis en mä odota että kukaan meillä emännöi, ei se pöydän kattaminen oo kova homma, mutta oon kans mieltäny et tarjottavat kuitenki viedään.[/QUOTE]

Joo, eri paikassa oisinkin mennyt kattamaan pöytääkin ja muutenkin enemmän touhuamaan mutta en tuolla.

Mutta joo, periaate on siis se että annetaan äidin, ja isänkin, levätä mahdollisimman paljon, eikä ainakaan rasiteta heitä vierailulla.

 

En ole ainakaan joutunut ketään passaamaan, ihan vapaaehtoisesti ole kahvit keittänyt silloin kun ne olen keittänyt.

 

Jouduin. Olihan se kivaa, hätäsektion jäljiltä olin vielä aika kipeänä mutta eipä se ketään haitannut. Paitsi mua itseäni. Järjestin kahvia ja tarjottavaa pöytään vauva kainalossa.

Toisen lapsen syntymän jälkeen en edes keittänyt kahvia. Sanoin vaan että jos jotain haluatte niin keittiöstä löytyy. Hyi mua.

 

Jouduin ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla emme "olleet kotona" pari viikkoa kuopuksen syntymän jälkeen ja sitten alkoikin sopivasti kaikilla valmistujais- yms kesäjuhlat niin kiirettä piti.

Mutta tosiaan minäkin olin tietoinen rotinatavasta ja siitä, että yleensä sekä vauvaa että äitiä muistetaan. Mutta ei, anoppi ja äitinsä lykkäsivät perunapussin eteisessä käteeni ja muistuttivat, että he molemmat ovat teenjuojia, että keitä sitäkin sitten.

 

[QUOTE="harmaa";29288022]Jouduin. Olihan se kivaa, hätäsektion jäljiltä olin vielä aika kipeänä mutta eipä se ketään haitannut. Paitsi mua itseäni. Järjestin kahvia ja tarjottavaa pöytään vauva kainalossa.

Toisen lapsen syntymän jälkeen en edes keittänyt kahvia. Sanoin vaan että jos jotain haluatte niin keittiöstä löytyy. Hyi mua.[/QUOTE]

Ehkä mä teen ton saman tällä kertaa Voi että mua korpesi kun tyypit vaan istuu ja pönöttää ja oottaa että kutsutaan pöytään. Oon alhainen.

 

Mäkin jouduin passaamaan ja viihdyttämään vieraita joita kävi parhaimmillaan kolmet päivässä. Hormonihuuruissa en osannut kieltäytyä. Olin kyllä ihan hyvässä kunnossa, mutta olisi ollut kivempi ottaa ihan rennosti vauva kainalossa ja levätä.

Meille tulee toinen keväällä ja olen päättänyt, että ei samanlaista rumbaa enää. Vierailut keskitetysti kaikki kerralla ja sitten lepopäiviä välissä. Ei sitä jaksa jatkuvasti tukkaa kammata ja laittaa vaatteita päälle.

 

Mä sain aikanani niin ihanat rotinat, että lämmöllä muistelen kyllä . Vieraat hoitivat itse kestityksensä - helppoahan se oli, kun toivat mukanansa kädet väärinä sekä kahvipöytään herkkuja että paketteja meijen perheelle. Ja mut häätivät pois kokonaan kahvinkeittimen äärestä...

Tätä samaa periaatetta olen tykönäni viljellyt ja vienyt eteenpäin joka kerta, kun olen saanut päästä osalliseksi noinkin hienoon tapahtumaan ja juhlaan . Eli itse perhe saa keskittyä ihan "vain" olemiseensa ja uuden perheenjäsenen ihasteluun kuten kuuluukin.

Toivottavasti tämä kerta olisi sitten teillä toisenlainen .

 

Tää on vähän kakspiippuinen juttu. Minä arvostan sitä, että asioista sovitaan etukäteen. Esim. kun olin ensimmäisen lapsen synnyttänyt, olin huonossa kunnossa ja ilmoitin kaikille vieraaksi saapuvalle, että mitään en jaksa laittaa. Tullessan voi tuoda kahvipullat jos haluaa. Ei ongelmia kenenkään kanssa.
Toisen lapsen kun olin synnyttänyt, olin elämäni kunnossa ja jaksoin laittaa ja passata. Silloin otti vähän päähän kun olin leiponut ja laittanut (tykkään siis kestitä muita) puoli päivää ja sitten vieraat saapuivat omat eväät mukana ja iskivät ne pöytään minulta kysymättä. Kaikki minun tarjoiluni jäivät koskematta. En vaan tajunnut vieraita kutsuessani, että olisi pitänyt ilmoittaa, että meillä on sitten tarjoilut hoidettu. Jotka meillä siis AINA on tuota ensimmäisen synnytyksen jälkeistä aikaa lukuunottamatta. Eli tässäkin olisin arvostanut sitä etukäteissopimista.

 

Mä sain aikanani niin ihanat rotinat, että lämmöllä muistelen kyllä . Vieraat hoitivat itse kestityksensä - helppoahan se oli, kun toivat mukanansa kädet väärinä sekä kahvipöytään herkkuja että paketteja meijen perheelle. Ja mut häätivät pois kokonaan kahvinkeittimen äärestä...

Tätä samaa periaatetta olen tykönäni viljellyt ja vienyt eteenpäin joka kerta, kun olen saanut päästä osalliseksi noinkin hienoon tapahtumaan ja juhlaan . Eli itse perhe saa keskittyä ihan "vain" olemiseensa ja uuden perheenjäsenen ihasteluun kuten kuuluukin.

Toivottavasti tämä kerta olisi sitten teillä toisenlainen .

Tää kuulostaa niin ihanalta! Voi että oisin onnesta pyöree jos sen yhen päivän sais vaan ite löhötä sohvalla lapsi sylissä ja muut ottais homman haltuun No voisin mä ne kupit ja lautaset nostaa pöytään mutta ei kiitos mitään kymmenien lihapullien pyörittelyä enää.

 

Kummatkaan isovanhemmat eivät käy meillä kylässä. Sairaalassa kävivät kurkkaamassa, sinne äitini toi viinirypäleitä (sanoi että ne on hyväksi veriarvoille, mitä sitten sillä tarkottikaan). Kotiin tuli sitten miehen sisaruksia jossain vaiheessa, mutta ne mies on aina passannut ihan itse. Minä taas sanoin omille kavereilleni, että "kahvinpurut on tuolla yläkaapissa, pistäs sumpit tippumaan".

Se että "joutuu" passaamaan ihmisiä, on paljolti siitä kiinni, että niin suostuu mukisematta tekemään. Jos vain ottaa ja istuu persiilleen, en usko, että kukaan siitä väkivalloin rupeaa aikuista ihmistä ylös kampeemaankaan...

 

En passannut ketään,joka tuli katsomaan vauvaa.Miehen siskont sai keitellä kahveensa ihan itse.Omat vanhempani kun tuli,niin niille keitti mies kahvit.Pakkasesta sitten käntyt ja piirakat-tosin oltiin sovittu kaikkien kanssa,että ei kahvileipää tarvii tuua..
Äiti oli tehnyt aivan ihanan lohikiusauksen,ison vadin..

Rotinat on kiva tapa muistaa syntynyttä vauvaa ja hänen perhettään.Itse olen tehnyt juurikin lasgnea,kaalilaatikkoa(jota eräs ystäväni pyysi),pullaa,kakkua...kun ollaan menty uutta tulijaa katsomaan.

 

Se että "joutuu" passaamaan ihmisiä, on paljolti siitä kiinni, että niin suostuu mukisematta tekemään. Jos vain ottaa ja istuu persiilleen, en usko, että kukaan siitä väkivalloin rupeaa aikuista ihmistä ylös kampeemaankaan...

Olet oikeassa. Olen vaan aina vähän varpaillani noiden miehen sukulaisten kanssa muutenkin, mulla ei olis ollu pokkaa vain istua alas. Ajattelin vaan että heidän suvun tavat on erit, vaikka kyllä mua harmitti. Mun omat vanhemmat on kuollu niin sieltä suunnalta ei sitte ollu tulijoita. On mulla sisko, mutta hän ei edes raahautunut katsomaan vauvaa vaan odotteli kaikessa rauhassa että tulee joulunpyhät ja kuskaamme vauvan hänelle näytille.

Todennäköisintä on, että myös tällä kertaa jupisen vain itsekseni keittiössä, koska en halua olla sukulaisten silmissä itserakas miniä josta kerrotaan sitten kotipuolessa juttuja että ei se ees kahvia keittäny.

 

Meillä käyvät vieraat osaavat itsekin keittää kahvinsa ja tietävät jo tullessaan että tuovat myös kahvileivät, jos sellaisia kahvinsa kanssa haluavat. Meillä juodaan kahvit ilman syömisiä.

Eli en ole passannut vieraita. Mummo joskus tullessaan tuo yhteistä syötävää, jos sattuu välipala-aikaan tulemaan.

 

[QUOTE="Annu";29288080]Tää kuulostaa niin ihanalta! Voi että oisin onnesta pyöree jos sen yhen päivän sais vaan ite löhötä sohvalla lapsi sylissä ja muut ottais homman haltuun No voisin mä ne kupit ja lautaset nostaa pöytään mutta ei kiitos mitään kymmenien lihapullien pyörittelyä enää.[/QUOTE]

Mä olin, tiiätkö, moisista huomionosoituksista ja yltäkylläisyydestä aivan hämilläni. En osannut ollenkaan odottaa moista, ja kun se vielä esikoisen jälkeen kertaantui aivan yhtä isossa määrin näiden toistenkin kanssa, niin - kiitollinen voin vain olla. Karjalaiset todella laittoivat parastaan .

Mitäs jos tällä toisella kertaa vaikka valjastaisit miehesi toimimaan ns. keittiövastaavana? Varmasti hänkin osaa kahvit laittaa ja kehoittaa pöytään . Kurjaa kyllä tuommonen, että joutuu varppiellaan olemaan omiensa kanssa. Jospa todellakin nyt olisi eri meinikiä .

Mukavaa ja leppoisaa loppuodotuksen aikaa sinne teille !

 

En passaillu (molemmat sektiolla)vaan muut keitteli kahvia ja tilattiin ruokaa. Kyllä mulla on jokanen kaveri tai sukulainen tajunnu, ettei sairaalasta kotiutunu äiti ole missään kovissa voimissaan kokkailemassa. Jos menen itse tällaisen kotiin katsomaan vauvaa, niin komennan äidin istumaan ja menen mieheni kanssa keittelemään kahvit jne.

Tuntisin itseni totaalisesti mulkeroksi, jos juuri synnyttänyt äiti hääräilisi keittiössä kun me istutaan sohvalla odottamassa kahvia.

 

Miksi miehesi ei hoida tarjoiluita, jos sukulaiset eivät tajua? Ei meillä tulisi miehelle mieleenkään istuskella takapuolellaan, jos minä olen huonossa kunnossa. (Ja saattaa tehdä sen tavallisestikin.) Sinä keskityt vauvaan ja toipumaan ja juttelemaan vieraiden kanssa ja mies hoitaa keittiön. Jos oikein hyvin sattuu, sukulaiset huolestuvat miehen selviytymisestä kahvinkeitossa ja ovat kohta kaikki siellä auttamassa

 

Tullessaan toivat ruokaa ja pullaa kaffen kanssa. Vauva kiersi sylistä syliin, joten sain kyllä itse ihan vaan olla

 

No itsehän sinä mahdollistit tuon! Etkö edes miehellesi saanut sanottua, että tee sinä se ruoka (jos nyt ruokakin on pakko tarjota?)!

Se suu on pakko saada auki, jos ei jaksa, viitsi, halua tai sitten on vaan niin kipee, ettei todellakaan pysty. Ja sen voi tehdä asiallisestikin. Jos joku sukulainen tai muu vieras loukkaantuu, syy on heissä ei teissä. Te voitte sanoa, että ette ota vieraita vastaan vaikka kuukauteen, jos niin haluatte.

 

Aloittajan tapauksessa ihmettelen sitä, että etkö edes miehellesi kehtaa sanoa että mene laittamaan tarjottavaa?? Kyllähän nyt se oma mies ainakin voisi vaimoaan auttaa, jos on kipuja ym.

Vien yleensä rotinoita vauvaperheisiin ja samoin meillekin osa toi, osalle sulateltiin pakastimesta pullaa tms. Onneksi molempien sukulaisiin on niin läheiset välit, että uskaltaa kyllä passittaa keittämään omat kahvinsa.

 

Minusta pidettiin hyvää huolta kun kotiuduimme sairaalasta. Mies keitteli vieraille kahvit ja kehitti tarjoiltavat, ja jos ei jaksanut niin sanottiin ihan suoraan, että keittäkäähän itse kahvinne What's the big deal?

Minusta on moukkamaista odottaa juuri synnyttäneen, väsyneen äidin pitävän heti kodin tip top kunnossa ja olevan jokin ihme kodin hengetär vierailijoille.

Kun meille tuli vieraita, saatoin jopa olla nukkumassa väsymystäni vauvan kanssa, en voinut estää sitä. Vieraat joutuivat odottamaan tunnin verran että päästään sängystä ylös.

Et sellaista se nyt vaan on /voi olla, kun on ihan tuore äiti.

Ja hei - näiistä asioista voi kyllä vinkata ihan suoraan perheelle ja sukulaisille. He kyllä ymmärtävät tilanteen. Joten ei kannata rääkätä itseään katkerana siellä keittiössä, kuten ap valitti, vaan sanoo ihan suoraan miten asiat on. Meillä on siihen etuoikeus

 

Kaksi kertaa käyty läpi tämä ihanuus, lähinnä miehen suvun kanssa. Anoppi istuu pöydässä, valittaa kun on sotkuista ja ruokakaan ei ole hyvää. Tuo kyllä kassillisen safkaa kaupasta mukanaan, mutta minun täytyy se valmistaa. Mies on jäänyt isyyslomalle joka kerta vähän myöhemmin ja niin jää ensi keväänäkin, kun kolmas lapsemme toivottavasti syntyy. Olen jo ilmoittanut, että miehen suku on tervetullut sairaalaan katsomaan lasta, mutta kotiin tullessa vaadin ainakin parin viikon ajan, jolloin emme vastaanota miehen sukulaisia. Anopilla on ollut tapana tunkea meille useammaksi päiväksi heti, kun sairaalasta olen kotiutunut. Facessa kertoo menevänsä auttelemaan synnytyksen jälkeen, todellisuudessa istuu sohvalla passattavana ja on ilkeäkin vielä.
Omat sukulaiset toivat pullat ja keittivät kahvit, viipyvät tunnin tai pari ja lähtevät, he ovat meille tervetulleita milloin vaan.

 

Meillä joko mies tai vieraat on laittanut tarjottavaa.