Kyllä se äideistä lähtee lisämaitojen tilaaminen

- Minun vauvani oli ensimmäisen yön kansliassa koska en kyennyt liitoskivuiltani edes kylkeä kääntämään tmv joten vauvanhoidosta ei olisi tullut mitään, aamusta mieheni tuli sairaalaan ja saatiin iltapäivällä perhehuone, jotta mies voi hoitaa vauvaa kun minä en siihen kyennyt ja hoitajilla on muutakin tekemistä...
- Maito ei nouse rintoihin heti synnytyksen jälkeen vaan siihen saattaa kulua päiviäkin. Tällöin kasvava vastasynytynyt voi tarvita lisämaitoa. Meillä vauva sairaalassa imi rintaa aika pitkäänkin, mutta jossain vaiheessa lopetti ja kuitenkin nälkä jäi, muttei suostunut enää rintaa ottamaan. Hoitaja itse ehdotti lisämaitoa - itse en olisi varmaan osannut edes pyytää.
- Sen viitisen päivää kun sairaalassa olin yksi hoitaja oli erittäin painostava ja selitti kuinka tissi hoitaa kaikki vaivat jne. ja kun huomasi ettei vauvalle enää tissi kelpaa antoi korviketta pakottamalla jolloin vauva puklasi. Selitti, että jos ei meinaa syödä niin pullolla kutittelee kitalakea ja "vähän niinkuin" pakottaa sen syömään..
- Myös vauvan imuote oli niin kova ja tissit olivat kokoajan kamalan kipeät ja vauvan imiessä itkin kun se sattui niin s****nan paljon - tissit olivat myös haavoilla, mutta kipu pysyi myös vaikka haavat paranivat rasvaamalla.. ja kipua oli myös silloin kun ei imettänyt tai pumpannut. Minulla on ennen raskauttakin aina ollut todella kosketusarat rinnat ja raskauden/imetyksen jälkeen vielä aremmat.. En ole sellainen joka saa nautintoa kivusta joten en kokenut, että minun täytyisi kiduttaa itseäni vaan voin hyvillä mielin syöttää vauvalleni myös korvikemaitoa. Pumppasin maitoa vauvalle myös omaa maitoani ensimmäisen kuukauden minkä jälkeen (aina vähäinen) maidontuotantoni tyrehtyi kokonaan. Pumppaaminen oli huomattavasti kivuttomampaa kuin imetys, jota kuitenkin yritin tuon kuukauden aikana aina välillä, joskaan sekään ei mitään täysin kivutonta ollut..

En koe, että olisin ollut laiska / en olisi yrittänyt tarpeeksi.

 

[QUOTE="Mis";23979021]No tälle kommentille ei voi kyllä kun nauraa
Oikeesti, nukkuuko sun vauva sen 20h putkeen? Mun kumpikaan vauvani ei oo kyllä vastasyntyneenä tollasia määriä edes nukkunut ja sen mitä on nukkunut, niin n. puolen tunnin - tunnin pätkissä. Siinä ajassa, kun ite ei välttämättä edes ehdi nukahtamaan. Varsinkin jos huoneessa on muitakin vauvoja ja äitejä, jotka ääntelevät.[/QUOTE]

Ei tietenkään nukkunut. 1-2 tunnin pätkissä tuo nukkui, mutta pieniä aikoja oli hereillä välissä. Ja aidosti, musta tuo synnytyksen jälkeinen aika oli huomattavasti helpompaa, kuin esimerkiksi kuukaudet 6-8, kun tuntui että pää hajoaa, kun ei koskaan saa nukuttua. Sillon vauva oli paljon enemmän hereillä ja yöllä roikkui jatkuvasti tissillä, uusien taitojen opettelu valvotti, samoin pukeavat hampaat jne. Synnytyksen vuoksi en valvonut kuin pari vuorokautta, mikä lienee aika normaalia ensisynnyttäjälle. Mutta päälle valvoin vielä kaksi yötä, kun poika ei ollut vieressä. Kolmantena sain pojan viereen ja vihdoin nukuttua.

 

Niin ja minullakin tosiaan hoitaja ehdotti tuota vauvan kansliaan viemistä ja toi vaan muutaman tunnin välein vauvan syömään ja haki takaisin.

 

Mulla kiintymys ja rakkaus vauvaan kehittyi pikkuhiljaa. En mä kokenut mitään maatamullistavaa autuutta heti synnytyksen jälkeen. Ja tunsin oloni surkeaksi sen vuoksi, koska kaikki vaan puhuvat siitä mahtavasta rakkaudesta ja suhteesta joka syntyy heti, luulin olevani kummajainen ja ihan paska äiti. Myöhemmin selvis että tunteet oli ihan normaaleja.

Minulla myös meni aikaa siihen rakkauden kehittymiseen ja mietin jo, että olenko joku tunteeton paskiainen, mutta tuli ne tunteet sieltä. Olin lukenut monesta lähteestä tuosta, että siihen menee aikaa mutta yllätyin silti asiasta...

 

Taas niin kokemuksen ja asiantuntemuksen sävyttämää tekstiä...

Ei kaikkea voi ymmärtää, jos saa kolmekiloisen vauvan, joka juo millin rintamaitoa päivässä. Kai se maito silloin riittää.

Jokaiselle lapselleni on annettu sairaalassa lisämaitoa, ovat olleet yli neljäkiloisia nälkäisiä vauvoja. Olen myös vienyt heidät kansliaan öiksi (esikoista en vienyt, muut vein) ja käskenyt antaa pullosta maitoa, jotta olen saanut itse nukkua. Olen myös katsonut saippuasarjoja päivät sairaalassa. Tämä kaikki, koska olen järkevä enkä mikään fanaatikko. Virkeänä olen palannut kotiin ja jaksanut hoitaa vauvaa ja kotona olevia pienokaisia.

 

[QUOTE="Vierailija";23978889]Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?
[/QUOTE]

Mun vauva nukkui pari tuntia putkeen. Sairaalassa ei voinut kunnolla nukkua päivällä, kun koko ajan oli jotain. Kiertoa, ruokailua, mittauksia yms. Sellaista kelloon kyttäämistä. Kiitos kysymästä, välillä tosi huonosti olen jaksanut koliikkivauvan kanssa mutta voiton puolella ollaan! Vauvan eikä minun elämässäni merkkaa mitään se enää, ollaanko nukuttu pari ensimmäistä yötä erillämme. Vai onko teillä muilla jotain traumoja jäänyt siitä jos olette olleet äidistä vauvana yön erillään? Minä jouduin vauvana ihan eri sairaalaankin yli 100km päähän äidistä viikoksi mut eipä tuo ole jälkiä jättänyt. Turhaa hysterisointia mun mielestä moni juttu..

 

Ei kaikki vastasyntyneet muuten nuku mitään 20 tuntia. Jotkut vastasyntyneet saattavat valvoa melkein koko päivän ja nukkua vain muutaman tunnin päikkärit. Kaikki vauvat ei ole samanlaisia.

Äiditkään ei ole samanlaisia, toinen äiti tarvitsee 9h yhtenäisen unen ollakseen virkeä ja toinen äiti pärjää 5h yhtenäisellä unella. Siksi onkin tärkeää tarjota apua vauvaperheelle erityisesti niin, että äiti saa nukkua.

 

Ei nukkunut minunkaan kakkoseni n sairaalassa ollessa kuin parin tunnin pätkiä. Raskaampaa se valvominen silti kotona oli, kun hormonit ei enää auttaneet. Olisin ehkä vienytkin vauvan kansliaan ekana yönä jos olisin tajunnut. Kukaan ei sitä ainakaan tarjonnut. Tokan yön jälkeen jo kotiuduttiin. Toisaalta en usko että noiden kahden yön yhtä ittaiset yöunet olis mua autuaaksi tehneet, ja maito ainakinnousi paljon nopeammin kuin esikoisen aikana, kun vauva oli oikeastaan koko ajan viekussa.

 

Ihan suoraan ei lisämaitoa tyrkytetty, mutta kuitenki tuli vähä semmone olo että pitäis muka antaa, ku muutamaan otteeseen puhuivat että sitä voi antaa. Ihan hullua. Vauva oli vierihoidossa koko ajan, sai syödä kun halus, ensimaitoa tuli ihan hyvin (maito alkoi nousta muistaakseni 3. päivänä) ja vauva oli tosi tyytyväinen, ei yhtään nälkäisen olonen. Paino tippui n. 7%, ennen ku lähti hyvästi nousuun. 1 viikon iässä syntymäpaino oli ylitetty 200 grammalla.

Luota sitte siinä oman maidon riittävyyteen kun jatkuvasti vaaditaan jotai syöttöpunnituksia ja ehdotellaan lisämaitoa. No, luotin silti ja luotan. Kertaakaan ei ole lisämaitoa tarvinu antaa.

 

En tiedä kuinka monta kertaa olet ollut tilanteessa, jossa se maito ei riitä. Mutta ainakin minun olisi pitänyt olla RUINAAMASSA lisämaitoa. Paino laski 12 prosenttia ja jouduttiin olemaan ylipäiviäkin tämän vuoksi, koska maito ei noussut. Olen kylläkin sen jälkeen pärjännyt ilman lisämaitoa, täysimetyksellä 6kk ja loppuvuosi meni osittaisimetyksellä kiinteiden vierellä. Ja maitoa ois myös pitänyt henkilökunnankin ymmärtää tarjota jo aiemmin, niin ei olisi tarvinnut painon pudota noin paljon. Painohan lähti jo saman tien laskuun ja mulla nousi maito vasta 4. päivänä.

Sen sijaan kyllä multa kysyttiin monta kertaa, että haluanko antaa vauvan kansliaan hoitoon yöksi. Kenenkään en nähnyt kysyvän toisin päin, mutta myös kaikilta kämppiksiltäni kysyttiin monta kertaa tätä. Kertaakaan en itse halunnut antaa lasta hoitoon, vaikka sektion tähden en pystynyt itse edes siirtämään vauvaa parina ekana päivänä puolelta toiselle rinnalle. Kaikkea varten mun täytyi painaa soittokelloa, mikä oli erittäin turhauttavaa.

Mutta koko ketjuhan on provo, koska tuskin sulla on kovin kattavaa käsitystä Suomen synnytyslaitoksien toiminnasta ja lisämaitotarjonnasta ym. Meillä päin oli ainakin merkattu ne, jotka saivat lisämaitoa. Se lisämaidon antaminenhan on taas yks turha vaiva! Mua ainakin henkilökohtaisesti hävetti antaa tätä lisämaitoa, olin kyllä onnellinen sen puolesta että se oli oikeaa maitoa eikä korviketta.

Mun mielestä täytyy miettiä näiden lisämaidon antajienkin puolesta tätä asiaa. MOnelle esikoisen odottajalle se voi olla suuri pettymys ja häpeä. Mutta onneksi tolla ei ole mitään haittavaikutuksia itse imetykselle, ne haittavaikutukset tulee siitä kun esimerkiksi ei ymmärretä tiheän imun kausia tai yöimetyksien merkityksiä. Myös haavat, imuotteet (neuvonnan puute) ym ovat niitä todellisia ongelmia. Joillakin taas ei pää kestä imetystä, mun mielestä on ok antaa korviketta jos sitä hommaa ei saa millään toimimaan. MIkäs minä olen sanomaan mikä on ko perheen mielenterveyden kannalta parasta. Itse koin ekat kaksi imetyskuukautta rankaksi, vaikka imetinkin sitten pitempään kuin suurin osa imettävistä.

Eli lyhennettynä: Lisämaidon antaminen osastolla ei ole imetyksen kestolle kovin merkittävä tekijä, jos sen lisäksi aina aluksi imettää ja väleissä pumppailee. Ja ilman pumppailuakin sitä ärsykettä kyllä saadaan tosi paljon rinnoille, ainakin meidän nälkyli oli koko ajan tissi suussa synnärillä. Muut tekijät ovat sitten ne, jotka ratkaisevat imetyksen onnistumisen.

 

Ja sen lisämaidon tarpeenhan tietää siitä, kun vauva on todella itkuinen vaikka ei muuta hätää ole. Se on nälkäitkua se. Itse en oikeasti ymmärtänyt tuota, olin niin väsynytkin sektion jäljiltä. Mielestäni hoitajien olisi ammattilaisena taas pitänyt tämä ymmärtää. Näin jälkikäteen kyllä tiedän, mitä vauva on vailla.

 

Kyllä se äideistä lähtee kihomatojen tilaaminen

Buahahaha.

Nyt onkin sitten meah-tädin nukkumaanmenoaika, kun alkaa silmät nähdä omiaan otsikoissa.... :ashamed: