kysymys mummuille ja vaareille ja ....

Vanhalle äidille:
Todella omituinen mielipide, että säännöllinen päivärytmi tekisi lapsista uusavuttomia. Jokainen äiti ja isä tietää, että jos lapsilla on toimiva, hyvä päivärytmi (ruokailut, ulkoilut, nukkumaanmenoajat) arki sujuu paremmin kuin lasten eläessä niin kuin pellossa.

Miksi isovanhemmilla pitää olla "mummolan säännöt", ts. lapsen oman kodin säännöt päälaellaan? Haluavatko he kyykyttää miniää, vävyä vai omia aikuisia lapsia? Onko omien lasten kasvatustyö jäänyt puolitiehen?

Onko vanhemmilla oikeus olla viemättä lapsiaan mummolaan, jossa kävellään röyhkeästi kasvatusasioissa vanhempien yli? On. Saavatko äiti ja isä puuttua isovanhempien sallivuuksiin, kun niistä on lapsille haittaa? Saavat. Esim. lapsella on aina maha ripulilla ylettömän makeansyönnin takia mummolavierailun jälkeen.

Miksi puolustelet estoitta isovanhempien toimia? Osa isovanhemmista ymmärtää, että vanhempien kanssa sovitut säännöt ovat lapsenkin parhaaksi. Osa isovanhemmista ei ymmärrä, ei sitten millään.

 

Miksi tuntuu olevan nuorille fiksuille aikuisille niin tarpeen tahallaan käsittää asia väärin. En ole sanonut missään vaiheessa, ettei päivärytmi ja rutiini ole lapselle hyväksi ja tarpeellinen. Sanoin, että poikkeukset päivärytmistä kasvattavat ja opettavat lapsia suhtautumaan siihen, että elämässä tulee muutoksia ja vaihtelevia tilanteita. Eihän lapsi tarvitse harjoitusta siinä mitä hän jo osaa eli toimia kotona normaalin päiväjärjestyksen mukaan.
En ole myöskään sanonut ettei vanhempi voi jättää viemättä lasta mummolaan tai appivanhempien luokse jos niin päättää. Tietenkin voi mutta onko se syy tehdä jotakin että voi tehdä sen? Jos voit temputtaa jotakuta ja olla hänelle ikävä riittääkö se syyksi. Tämän olen kuullut monta kertaa miehiltä jotka lähtevät toisen naisen kelkkaan. Kun kysyy suoraan miksi teit noin vaikka olet aviossa ja pienten lasten isä kuuluu vastaus nykyään: tein koska voin.
Töissä ollessani olen nähnyt uskomattomia tapauksia. Vanhemmat saattavat juoda kaljaa kotona ja lapset pyörivät siinä jaloissa vaipat vaihtamatta ja televisio lastenvahtina. Mummulaan ei heitä voinut viedä kun mummu antoi heille keksejä jotka vievät ruokahalun. Parempi kännisten vanhempien kanssa kotona kuin muutama keksi mummulassa.
Jos lapsi on vaarassa mummolassa tai appivanhemmilla ei häntä tule tietenkään sinne viedä. Vaara on kuitenkin suhteellista. Nuoret äidit eivät näe omia virheitään lainkaan vaan ovat kuin olisivat täydellisiä mitä kukaan ihminen ei ole. Jos mummo esimerkiksi unohtaa lääkkeet pöydälle koska on jo vanhempi ihminen, pyrkii hän tahallaan myrkyttämään lasta. Jos äiti unohtaa konetiskiainepullon avonaisena lattialle poistaessaan tahraa on se ymmärrettävä erehdys. Olen vierestä katsonut kun samalla naiselle on näin tapahtunut. Asiasta huomautusta hän ei kestänyt kun anoppi yritti puolustautua sanomalla nätisti että unohdathan sinäkin joskus jotakin.
Yrittäisitte löytää sen kadonneen maalaisjärjen jostakin. Ajattele kiittääkö lapsesi sinua aikuisena siitä ettei koskaan tavannut mummuaan ja vaariaan. Uskotko että hän sanoo kiitos äiti huolenpidosta jos kerrot asiat rehellisesti: en vienyt sinua mummulaan kun siellä mummu antoi valvoa kaksi tuntia myöhempään kuin kotona ja syödä pari keksiä ennen ruokailua. Tässä on se tärkeä syy miksi sinulla ei ole mitään suhdetta mummeihin ja pappoihin. Eikö kuulostakin todella tärkeältä asialta.

 

\

Miksi tuntuu olevan nuorille fiksuille aikuisille niin tarpeen tahallaan käsittää asia väärin. En ole sanonut missään vaiheessa, ettei päivärytmi ja rutiini ole lapselle hyväksi ja tarpeellinen. Sanoin, että poikkeukset päivärytmistä kasvattavat ja opettavat lapsia suhtautumaan siihen, että elämässä tulee muutoksia ja vaihtelevia tilanteita. Eihän lapsi tarvitse harjoitusta siinä mitä hän jo osaa eli toimia kotona normaalin päiväjärjestyksen mukaan.

Vaara on kuitenkin suhteellista. Nuoret äidit eivät näe omia virheitään lainkaan vaan ovat kuin olisivat täydellisiä mitä kukaan ihminen ei ole. Jos mummo esimerkiksi unohtaa lääkkeet pöydälle koska on jo vanhempi ihminen, pyrkii hän tahallaan myrkyttämään lasta. Jos äiti unohtaa konetiskiainepullon avonaisena lattialle poistaessaan tahraa on se ymmärrettävä erehdys. Olen vierestä katsonut kun samalla naiselle on näin tapahtunut. Asiasta huomautusta hän ei kestänyt kun anoppi yritti puolustautua sanomalla nätisti että unohdathan sinäkin joskus jotakin.
Yrittäisitte löytää sen kadonneen maalaisjärjen jostakin. Ajattele kiittääkö lapsesi sinua aikuisena siitä ettei koskaan tavannut mummuaan ja vaariaan. Uskotko että hän sanoo kiitos äiti huolenpidosta jos kerrot asiat rehellisesti: en vienyt sinua mummulaan kun siellä mummu antoi valvoa kaksi tuntia myöhempään kuin kotona ja syödä pari keksiä ennen ruokailua. Tässä on se tärkeä syy miksi sinulla ei ole mitään suhdetta mummeihin ja pappoihin. Eikö kuulostakin todella tärkeältä asialta.

Hei Vanha Äiti, mä ymmärrän kyllä täysin mitä ajat takaa...mä olen tästä aiheesta ajatellut että tärkeämpää on se tunne, ei niinkään ne muotoseikat. Musta tuntuu että jos iso kina ja itku nousee kekseistä tms. tai myöhempään valvomisesta, niin oikeasti ongelmat onkin tunnepuolella, eli ihmissuhde takkuaa...siis joo, ehkä se on tunne juuri siitä , että jotkut kokevat isovanhempien eri sääntöjen olevan heidän ylitseen kävelemistä.
Mä olen kyllä mennyt sekaisin näitä juttuja lukiessani, että oliko se nyt niin, että se oli törkeää kun Maaria-mummo ei antanut lastenlapsiensa käyttäytyä huonosti vai se, että on tunnetusti olemassa isovanhempia jotka työntävät herkkuja lapsenlapsille...noh, oli miten oli, kyllä näiltä palstoiltakin löytyy kaikenlaisia mielipiteitä ...millään absoluuttisella totuudella ei kuitenkaan ole mitään sijaa näissä keskusteluissa.
Asia pyörii enemmänkin sen ympärillä miten ihmiset kokee eri asiat.
Ja jos yhdellä on sellainen ja tällainen anoppi niin eihän se tarkoita että KAIKKI anopit ovat sitten sellaisia...tai miniät.

Tuntuu aika hassulta että on olemassa niinkin mustavalkosesti ajattelevia immeisiä kun täältä löytyy...Elämästä kun löytyy kaikenlaisia tapauksia...ja ajatelkaas, ei edes sama ihminen toimi aina samoin...
Jos joku kokee että hänen lastensa isovanhemmat ovat niitä murheenkryynejä, niin ehkä kannattais panostaa siihen että selvittelis välejä heidän kanssaan, eikä kaatais täällä kaikkea kokemaansa muiden, tuntemattomien niskaan...
:headwall:

 

Nimimerkit "vanha äiti" ja "minä"

Kirjoitatte asiaa! Minutkin on nähtävästi "leimattu" täällä karkkeja syöttäväksi lasten lellijäksi, jota en mielestäni ole ainakaan negatiivisessa mielessä. Kyllä minäkin olen huomannut tuon tahallisen (tai sitten tahattoman??) väärinymmärryken näissä teksteissä. Maailmaa ajatellaan niin mustavalkoisesti, eikä oteta huomioon, että meitä isovanhempiakin on NIIN erilaisia. Monesti kirjoittajat kirjoittavat omista, huonoista kokemuksistaan ja yleistävät nämä sitten kaikkiin. No, itselläni on ainakin hyvä mieli ja tieto omista tekemisistäni. Levollisin mielin voin hoitaa lapsenlastani ja olemme samalla aaltopituudella lapseni perheen kanssa.

 

Miksi ihmeessä äidit haluavat että mummolassa eletään heidän säännöillään kaikilta osin.
Ymmärrän kyllä että mahdottomuuksiin ei pitäisi mennä, mutta että mummolassa ei tarvitsisi noudattaa mitään normaaleja käyttäytymissääntöjä niin sitä en ymmärrä.
Enkä sitä että isommat lapset saavat mennä mummon lääkekaapille (kysymys ei siis ole pienistä lapsista) ja sotkea lääkkeitä. Makuuhuoneen oven olenkin laittanut lukkoon jo, mutta siitäkin tulee sanomista, pienessä asunnossa kun ei ole tilaa kovin paljon. Pitäisiköhän keittiökin lukita.
Kuitenkaan vanhemmat eivät hyväksy sitten sitä että heidän luonaan mummo saisi elää omilla säännöillään kun on lapsia hoitamassa.
jos mummolan säännöt eivät miellytä, ei sinne ole pakko mennä. Eikä tietysti mummon tarvitse hoitaa lapsenlapsiaan jos ei osaa/halua tehdä sitä miniän ehdoilla.
Mummot kuitenkin ovat hoitaneet lapsia ja huushollia varmaan keskimäärin yli 40 vuotta ja miniä ehkä vuoden verran. Kokemuksen myötä miniätkin oppivat suhtautumaan vähän leppoisammin asioihin, toivottavasti.

 

\

Mummot kuitenkin ovat hoitaneet lapsia ja huushollia varmaan keskimäärin yli 40 vuotta ja miniä ehkä vuoden verran. Kokemuksen myötä miniätkin oppivat suhtautumaan vähän leppoisammin asioihin, toivottavasti.

Tottakait miniätkin vanhenevat ja viisastuvat ajan myötä kun kokemusta karttuu. Nyt meidän tulee vain ymmärtää heitä, hehän ovat vielä niin nuoria! Itselläni menee tosi hyvin lastenlasteni ja heidän vanhempiensa kanssa, mutta heidän onkin annettava tehdä omat virheet ihan itse, niinkuin itsekin aikoinaan. Aika opettaa!!!!