Lähihoitajat!!!

Koulutuksessa ehkä haastavinta oli työn ja opiskelun yhdistäminen, itse koulutusohjelma ei ollut mulle erityisen haasteellinen, ei myöskään sh-koulutus. Työssä haastavinta on ollut kestää henkistä painetta ja työpaikasta riippuen erilaisia lähinnä henkisiä haasteita, riittämättömyyttä osana alimitoitettua henkilökuntaa.
 
Koulutus ei ollut mitenkään vaikea. Helpot aineet, yksinkertainen matikka ja paljon sai tehdä käsillä. Työtä en enää tee, enkä tule varmaan tekemäänkään. Ei vain anna mitään takaisin ja kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
 
mammalomalla
Koulutuksessa vaikeaa... Varmaan juuri työn ja koulun yhdistäminen, oli tiukka lukujärjestys ja harjoitteluja oli kesälläkin. Tympeää oli ettei harjoittelupaikkaa saanut etsiä itse, ja joutui sit johonkin open valitsemaan, mikä ei kiinnostanut itseä. Esim. kun tiesi suuntautuvansa lapsiin ja nuoriin niin joutui jonnekkin kehitysvammalaitokseen viideksi viikoksi.

Itse työssä taas... Työn määrän kuormittavuus, fyysisesti raskasta, huono arvostus. Joskus toimenkuvana tuntuu olevan sylkykuppina oleminen... Erityisesti työyhteisöt on hierarkisia ja ilmapiirit tulehtuneita.
 
Ymmärränkö nyt oikein, yhdenkään teistä mielestä itse koulutus ei ole ollut vaikeatasoista? Ja työssäkin se vaativuus on lähinnä henkisellä puolella tai fyysisellä. Eli lähihoitajan työssä ei jousu tekemään mitään toimenpiteitä joiden opetteleminen olisi vaativaa?
 
mammalomalla
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27773692:
Ymmärränkö nyt oikein, yhdenkään teistä mielestä itse koulutus ei ole ollut vaikeatasoista? Ja työssäkin se vaativuus on lähinnä henkisellä puolella tai fyysisellä. Eli lähihoitajan työssä ei jousu tekemään mitään toimenpiteitä joiden opetteleminen olisi vaativaa?
Noo ei se nyt mitään rakettitiedettä ole ;) niinkuin ei moni muukaan ammatti. Lääkelaskut on hyvä osata, joitakin juttuja pitää osata ulkoota ja unissaan. Ei vaikeaa. Tätä työtä tehdään enemmän persoonalla, lh on ihmisläheinen ammatti, pitää osata olla ihmisten kanssa myös vaikeissa ja intiimeissä asioissa. Vaikeinta mulle on ollut esim vainajan laitto ja omaisten kohtaaminen. En ole joutunut painimaan älyllisten tehtävien kanssa, vaan nimenomaan henkisten. Lukio oli vaikeempaa älyllisesti, jos nyt johonkin vertaa.
 
Noo ei se nyt mitään rakettitiedettä ole ;) niinkuin ei moni muukaan ammatti. Lääkelaskut on hyvä osata, joitakin juttuja pitää osata ulkoota ja unissaan. Ei vaikeaa. Tätä työtä tehdään enemmän persoonalla, lh on ihmisläheinen ammatti, pitää osata olla ihmisten kanssa myös vaikeissa ja intiimeissä asioissa. Vaikeinta mulle on ollut esim vainajan laitto ja omaisten kohtaaminen. En ole joutunut painimaan älyllisten tehtävien kanssa, vaan nimenomaan henkisten. Lukio oli vaikeempaa älyllisesti, jos nyt johonkin vertaa.
Eli en ole yksin mielipiteideni kanssa ettei lähärin koulutus ole älyllisesti vaativaa tai tai työ teknisesti hankalaa.
 
"yyhoo"
No silloin vuonna miekka ja kilpi kun itse opiskelin, niin ei oikeastaan mikään. Nyt kun reipas vuosi sitten kävin yhden erikoitumisjakson lisää, niin ehkä vaikeinta oli päästä kärryille siitä pirskatin näyttösuunnitelmasta (elämäni eka ja vika) ja niistä kriteeripalluroista, mitä niistä ajettiin takaa (kun osa tuntui, että ne ei liittynyt millään tavalla koko jaksoon)... No mutta kun ne aukes, niin aukes sanainen arkkunikin... :D
 
"Silakka"
Juu ei oo vaativaa. Varsinkin jos osaat ulkoa ihmisen anatomian ja toiminnot, erilaiset patologiset määritelmät, lääkehoidon perusteet ja haavanhoidon, dementian aiheuttamat sairaudet etc. Mitä vielä suuntautumisessa tulee lisää..
Minä lh-opinnäytetyötä teen, sarveiskalvon kartiopullistuman hoidoista. Tuttua kauraa Horukselle?
 
[QUOTE="Silakka";27773822]Juu ei oo vaativaa. Varsinkin jos osaat ulkoa ihmisen anatomian ja toiminnot, erilaiset patologiset määritelmät, lääkehoidon perusteet ja haavanhoidon, dementian aiheuttamat sairaudet etc. Mitä vielä suuntautumisessa tulee lisää..
Minä lh-opinnäytetyötä teen, sarveiskalvon kartiopullistuman hoidoista. Tuttua kauraa Horukselle?[/QUOTE]
Horuksen silmähoitaja :D
 
"vieras"
[QUOTE="Silakka";27773822]Juu ei oo vaativaa. Varsinkin jos osaat ulkoa ihmisen anatomian ja toiminnot, erilaiset patologiset määritelmät, lääkehoidon perusteet ja haavanhoidon, dementian aiheuttamat sairaudet etc. Mitä vielä suuntautumisessa tulee lisää..
Minä lh-opinnäytetyötä teen, sarveiskalvon kartiopullistuman hoidoista. Tuttua kauraa Horukselle?[/QUOTE]

pitää teitää muuta! mitä lääkärit ei tiedä! Siis tarkotan jos otetaan näytteet ja cnusta nyt tuntuu että ei näytä siltä miltä pitäs! Ne tietää jos haluaa!
 
Olis kiva nähdä kuinka ap sais laitettua katetrin eräälle ihmiselle ku siinä ei meinannu sairaanhoitajakaa onnistua. Lähihoitaja sitä ensiksi yritti, mutta ei onnistunu. Ja tuskin on ainoa tapaus joka on vaikia katetroitava. Vaikka tietää ne perusteet kuinka se tehdään (kyllä oon katetroinu) niin ei se pakosta aina niin yksinkertaasta oo.

Mun itten kohdalla on niin, että monesti on ennen tietokonekuvausta röntgenhoitaja todennu ettei edes yritä laittaa kanyylia vaan hakee lääkärin sen laittamaan.

Itte lähihoitajan koulutuksesta sen verran, että ei se vaikiaa oo siis teoria yms. Vaikiaa on ollu yhdistää opiskelu, osa-aikaanen työ ja perhe-elämä. Ja omat vaikeutensa toki toi rannemurtuma ja 10 viikon sairasloma. Kyllä ne suurimmat haasteet tulee harjootteluus ja työelämäs.
 
Opiskelin monimuoto-opintoina lh:ksi. En osaa sanoa mikä mulle oli vaikeinta, mutta haastavinta oli Viikatteenkin mainitsema työn ja koulutuksen yhdistäminen. Tein normaalia päivätyötä ja opiskelin 2-4 iltaa viikossa + tehtäviä vaihteleva määrä. Lisäksi opettajasta riippuen opiskelu joko oli haastavaa tai ei ollut :)
Vaikka olen verbaalisesti monipuolinen ihminen, niin haastavaksi koen hoitosuunnitelmien tekemisen laadukkaasti, kun niissä määritellään hoidon tarve, tavoite ja auttamismenetelmät, että saataisiin paperille kirjoitettua ko. asiat mahdollisimman hyvin. Lisäksi hoitotoimenpiteiden suunnittelu asiakkaan luona on haastavaa, esim. se, että missä vaiheessa mitataan verenpaine, että saadaan mahdollisimman vakioitu tulos. Avaan tätä vähän... eli jos asiakkaan avuntarve on ravitsemuksessa, lääkehoidon toteuttamisessa ja käynnin yhteydessä on tarkoitus mitata myös tuo rr ja p, niin missä vaiheessa aamupuuron ja -lääkkeiden antamisen ohessa se tehdään, että saadaan luotettava tulos. Se mittauksen ajankohta vaihtelee asiakkaasta riippuen. Ja jos kyseessä on muistisairas, joka ei viiden minuutin jälkeen enää muistakaan, että pitäisi istua paikoillaan vielä hetken aikaa, niin... =) Jos työn tekee hyvin, niin on monta seikkaa, jotka pitäisi huomioida.
 

Yhteistyössä