Lapsella on oikeus ydinperheeseen

ja jos ette tiedä niin ydinperhehän koostuu äiti, isä, lapset.

Pyrkikäämme tähän.

Miksi riistää lapselta pois jotain tärkeää (ISÄ)

tehdään lapsia vaan vaikka ei ole miestä.

 

Joo. No joo. Joojoo.

Niin niin.

Mä luulin olevani naiivi ja turhankin idealistinen, mutta näköjään vuodet ovat koulineet musta vankkumattoman realistin.
Asiat ovat sitä mitä ne ovat eivätkä sitä, mitä niiden tulisi olla... :|

 

Lapsella on oikeus onnellisiin vanhempiin. Jos vanhemmat eivät yhessä ole onnellisia niin kumpi parempi, ero vai tappelut/sossujen ramppaaminen/sijoitus/ongelmat/alkoholi/hakkaaminen/yöllinen möykkääminen ym... EI SAA AJATELLA MUSTAVALKOSESTI.

 

Just joo |O

 

Mä olen eronnut lasten isästä ja eikä mun lapseni mitään isättömiä ole. Ei isää ole mihinkään riistetty. Kaverini sai lapsen yhden illan jutusta ja tälläkin lapsella on isä.

 

Just joo |O

eiku nukkumaan ettei leuat repee

 

Just. Ei kannata ruokkia tätä provoa.

 

Just joo |O

eiku nukkumaan ettei leuat repee

Ei väsytä, menen kyllä sitten kun väsyttää.

 

Joo. Kyllä minäkin uskon että se on paras vaihtoehto. (jos molemmat vanhemmat ovat tunnollisia ja kunnollisia, parisuhde kunnossa, ei väkivaltaa/alko-ongelmaa jne.)

Mutten kuitenkaan väheksy esim. yh:ta. Joskus tilanteet vaan menee niin.

 

Minä toivon kovasti, että ydinperheenä pysytään. :heart:
Mutta jos alkaa tuntuun paremmalta ero, niin toki toimitaan sen mukaan!

 

Tuota... Voi lapsella olla isä vaikkei olisi ydinperhettä.

Ydinperhe on viime vuosisadan keksintö. Historiallinen oikku. Hyvin harvoin on perhe määritelty noin rajaavasti ja epäonnistuneesti.

 

Blaa blaa blablaba blaa :xmas:

 

Ydinperhehän on historian aikajanalla melko tuore ilmiö. Se nostettiin muita paremmaksi perhemuodoksi melko heppoisin perustein teollistumisen aikakaudella. Lapsella on oikeus perheeseen, jossa häntä rakastetaan ja jossa hänen parastaan ajatellaan, mutta se perhemuoto voi olla paljon muutakin kuin ydinperhe.

 

Ydinperhehän on historian aikajanalla melko tuore ilmiö. Se nostettiin muita paremmaksi perhemuodoksi melko heppoisin perustein teollistumisen aikakaudella. Lapsella on oikeus perheeseen, jossa häntä rakastetaan ja jossa hänen parastaan ajatellaan, mutta se perhemuoto voi olla paljon muutakin kuin ydinperhe.

Hear ye, hear ye.

 

Tuota... Voi lapsella olla isä vaikkei olisi ydinperhettä.

Ydinperhe on viime vuosisadan keksintö. Historiallinen oikku. Hyvin harvoin on perhe määritelty noin rajaavasti ja epäonnistuneesti.

No mut äiti ja isi saman katon alla. Se on mielestäni kuitenkin lapselle lähtökohtaisesti paras mahdollinen vaihtoehto. (lukuunottamatta noita juttuja, mitä edellisessä viestissä kirjoitin).

 

Lapsella on oikeus tasapainoiseen, turvalliseen ja rakastavaan perheeseen, jossa lapsella on mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen.

Mä pidän tätä oikeutta tärkeämpänä, kuin mitään muuta. Sen periaatteen pitäisi minun mielestäni mennä kaikkien muiden utopioiden tai periaatteiden yli, jolloin perhemuodolla ei ole merkitystä.

Lisäksi ajattelen, että ihan jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen enemmän tärkeitä aikuisia, kuin mitä tavallinen kahden vanhemman ydinperhe voi koskaan tarjota yksin.

 

Lapsella on oikeus tasapainoiseen, turvalliseen ja rakastavaan perheeseen, jossa lapsella on mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen.

Mä pidän tätä oikeutta tärkeämpänä, kuin mitään muuta. Sen periaatteen pitäisi minun mielestäni mennä kaikkien muiden utopioiden tai periaatteiden yli, jolloin perhemuodolla ei ole merkitystä.

Lisäksi ajattelen, että ihan jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen enemmän tärkeitä aikuisia, kuin mitä tavallinen kahden vanhemman ydinperhe voi koskaan tarjota yksin.

Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Mutta jos vaihtoehtoina olis esim perhe äidin ja isin kanssa, tai perhe ainoastaan äidin kanssa, niin moniko lapsi valitsisi pelkän äidin kanssa elämisen? Painotan edelleen, että isä on tunnollinen ja kunnollinen, parisuhde ok jne.

 

Lapsella on oikeus tasapainoiseen, turvalliseen ja rakastavaan perheeseen, jossa lapsella on mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen.

Mä pidän tätä oikeutta tärkeämpänä, kuin mitään muuta. Sen periaatteen pitäisi minun mielestäni mennä kaikkien muiden utopioiden tai periaatteiden yli, jolloin perhemuodolla ei ole merkitystä.

Lisäksi ajattelen, että ihan jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen enemmän tärkeitä aikuisia, kuin mitä tavallinen kahden vanhemman ydinperhe voi koskaan tarjota yksin.

Fiksu ja tyhjentävä vastaus tähän aiheeseen (olemme ydinperhe, mut never ever ei voi tietää mitä tapahtuu)

 

Painotan edelleen, että isä on tunnollinen ja kunnollinen, parisuhde ok jne.

Jos näin olisi ollut niin meilläkin olisi voinut olla se ydinperhe. Tai siis, ettei olisi tarvinnut erota lainkaan.

 

Painotan edelleen, että isä on tunnollinen ja kunnollinen, parisuhde ok jne.

Jos näin olisi ollut niin meilläkin olisi voinut olla se ydinperhe. Tai siis, ettei olisi tarvinnut erota lainkaan.

Niin. Usein liitot kaatuu alkoholiin, väkivaltaan tms., ja sillon olen tietenkin sitä mieltä ettei lasten oo hyvä kasvaa sellaisessa ympäristössä.

 

Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Mutta jos vaihtoehtoina olis esim perhe äidin ja isin kanssa, tai perhe ainoastaan äidin kanssa, niin moniko lapsi valitsisi pelkän äidin kanssa elämisen? Painotan edelleen, että isä on tunnollinen ja kunnollinen, parisuhde ok jne.

Tietenkin, ideaalimaailmassa kävisi juuri niin, että kumpikin lapsen biologisista vanhemmista voisi viettää täysipainoisesti ja tasapuolisesti aikaa lapsen kanssa, ja olla hänen elämässään samalla intensiteetillä.

Mun mielestä ei oikeastaan voi ajatella niin, että vaihtoehdot on vain ne, että kunnollinen ydinperhe tai eroperhe jossa erolle ei ole ollut mitään syytä (johon viitataan mun mielestä silloin, jos korostetaan että parisuhde on ok, vanhemmat tunnollisia ja kunnollisia)

 

Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Mutta jos vaihtoehtoina olis esim perhe äidin ja isin kanssa, tai perhe ainoastaan äidin kanssa, niin moniko lapsi valitsisi pelkän äidin kanssa elämisen? Painotan edelleen, että isä on tunnollinen ja kunnollinen, parisuhde ok jne.

Tietenkin, ideaalimaailmassa kävisi juuri niin, että kumpikin lapsen biologisista vanhemmista voisi viettää täysipainoisesti ja tasapuolisesti aikaa lapsen kanssa, ja olla hänen elämässään samalla intensiteetillä.

Mun mielestä ei oikeastaan voi ajatella niin, että vaihtoehdot on vain ne, että kunnollinen ydinperhe tai eroperhe jossa erolle ei ole ollut mitään syytä (johon viitataan mun mielestä silloin, jos korostetaan että parisuhde on ok, vanhemmat tunnollisia ja kunnollisia)

No mutta paljon on edelleen perheitä, joissa tämä ideaali toteutuu.
Ja se on mielestäni lapselle paras vaihtoehto, kyllä. Miksei olisi?

 

Ei kai ydinperheen hajoaminen tarkoita myöskään automaattisesti sitä, että lapsi menettäisi eron kautta jommankumman vanhempansa. Ei ydinperhe yksin takaa lapselle molempien vanhempien läsnäoloa. Joskus ero voi jopa lähentää lasta ja tätä poismuutavaa vanhempaa.

 

Joo. onhan se väittämättä paras vaihtoehto... Mutta asiat ei aina mee niin ku pitäs.. Lapsella pitäs kuitenki olla oikeus turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin, mutta meistä kaikista ei oo siihen..

 

Ei kai ydinperheen hajoaminen tarkoita myöskään automaattisesti sitä, että lapsi menettäisi eron kautta jommankumman vanhempansa. Ei ydinperhe yksin takaa lapselle molempien vanhempien läsnäoloa. Joskus ero voi jopa lähentää lasta ja tätä poismuutavaa vanhempaa.

Ei tietenkään takaa. Mä hain tässä nimenomaan sellaista tilannetta, jossa kaikki hommat on kunnossa, ja molemmat vanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä. Sellainen tilanne on lapselle paras mahdollinen.