suorintatietämenestykseen
Myönnetään että olen hieman kilpailuhenkinen vanhempi. Enkä ihan hieman.
Tiedän että se on lapselle haitaksi mutta minkäs teet, kun en muuhunkaan pysty. En osaa muuta kuin kilpailuttaa lasta. Olen yrittänyt muuta, muttei onnistu.
Tyttö on ollut taiteellinen ja luova niin kauan kuin muistan.
Tyttö itse olisi halunnut balettiin ja taidekerhoon. 3-vuotiaana.
Kysyin häneltä, haluaisiko hän taitoluisteluun ( mielestäni se on nätimpi laji) ja vastaus oli että mikä se on. Katsottiin videoita, ammattitaitoluistelijoista ja luistelokoululaisista. "Joo, haluun"
Kuule muru, haluaisitko maalaamisen sijasta soittaa?
Mitä soitinta?
No mitä itse haluat. Viulua, pianoa, selloa...
Tyttö kävi sitten kokeilemassa kaikkia. Hän itse ei kommentoinut joten ilmoitin tytön pianotunneille. Siellä oli ammattimainen soitonopettaja.
Sitten aloitettiin. Molempia 1 krt per viikko. Se oli kivaa. Sitä odotettiin.
Pääsenkö mä jo soittamaan? Pääsenkö luistelemaan?
Sitten kun päästiin, treenien jälkeen oli ihan tyytyväinen. Ja kohta vaadittiin uudestaan. Harrastaminen oli tosissaan kivaa.
Seuraavana vuonna luistelussa siirryttiin kilpailuryhmään, ikähaitari 4-15 vuotta. Harkat 2 kertaa viikossa. Oli kivaa. Oli haastetta nyt, jo tosissaan. Lapsi oli täyttänyt minun näkemykseni harrastuksesta.
Käytettiin yleisöluistelut. Olin mukana niissä. Näin, katsos. Valssihyppy. Kaatuminen. Ylös. Uudestaan. Kohta jo onnistuu.
Pianoa jatkettiin vielä kerta per viikko.
Seuraavana vuonna pianoa tuli 2 kertaa viikko. Nyt niitä hommia tehtiin sielläkin jo ihan tosissaan.
Luistelukannallakin oli säpinää.
Aloin pitämään tytölle puolen tunnin oheisia, venyttelyä ja "kuivaharjoittelua".
Hallilla teimme luistelun jälkeen, kun oli yksi pukkari vapaana. Se oli vielä "ihan kivaa". Joskus tyttö kysyi, että eikö oltaisi tekemättä oheisia ja mentäisi Heseen? Sanoin, että mennään vaan heseen, mutta oheiset pidetään.
6-vuotiaana luistelua 3 kertaa viikko. Soittoa 2 kertaa. Soitto sujuu jo, tyttö on todella taitava. Esityksiä oli paljon. Kaikenlaisissa paikoissa.
Luistelu kävi hyvin. Kilparyhmässä peli koveni. Lapsi alkoi menestymään. Oheisia aloin pitämään niin kauan, että kaikki saatiin läpi.
Avustin ja kaiken piti onnistua, ennen kuin lähdetään kotiin.
Sitten alkoi ekaluokka. Muuten samat, mutta aloin oheisissa niin, että tunti per kerta ja sitten jos ei saada siinä ajassa kaikkea läpi jatketaan. Omassa ryhmässä ei vielä noita oheisia ollut. Harrastaminen oli vieläkin kivaa, vaikka se vei jo tosi paljon. Innoissaan lähdettiin ja hommat hoidetttiin.
Nyt neitonen aloitti tokaluokan.Soitossa opettaja vaihtui vieläkin taitavampaan. Tyttö jatkaa luistelussa, 4 krt viikko.
Omat oheisetkin on, 1 tunti per harkat. Minä tsekkaan kotona joskus ne hommat, jos ei suju, harjoitellaan ne puhtaiksi. Tytön siirtymistä haastavampaan ryhmään harkitaan.
Mutta harrastamisesta on mennyt se entinen riemu. Kavereille jäi lapsen mielestä riittävästi aikaa. Mutta nyt siitä oli tullut suorittamista ( ja se oli suurimmaksi osaksi minun aikaansannostani, kyllä) ja sinne mentiin koska "minä hoidan nämä" ja hommat hoidettiin. Siellä vaan tehtiin. Paahdettiin parasta. Ja niitä tehdään yhä. Lapsi ei ole oikein loppu, lähtee sinne harrastukseen ihan normina, menen ja hoidan. Piano sentä on vielä vähän riemua sisältävä, mutta luistelusta tullut suoritusta.Lapsi ei väitä, ettei haluaisi sinne, vaan hän menee kun pitää. Ja menestyy .
Tämä homma karkasi nyt tänä vuonna käsistä. Miten tulisi menetellä?
Nappaanko molemmat harrastukset poikki ja pidetään vuoden tauko, ensi syksynä sitten krt per viikko?
Tiedän että se on lapselle haitaksi mutta minkäs teet, kun en muuhunkaan pysty. En osaa muuta kuin kilpailuttaa lasta. Olen yrittänyt muuta, muttei onnistu.
Tyttö on ollut taiteellinen ja luova niin kauan kuin muistan.
Tyttö itse olisi halunnut balettiin ja taidekerhoon. 3-vuotiaana.
Kysyin häneltä, haluaisiko hän taitoluisteluun ( mielestäni se on nätimpi laji) ja vastaus oli että mikä se on. Katsottiin videoita, ammattitaitoluistelijoista ja luistelokoululaisista. "Joo, haluun"
Kuule muru, haluaisitko maalaamisen sijasta soittaa?
Mitä soitinta?
No mitä itse haluat. Viulua, pianoa, selloa...
Tyttö kävi sitten kokeilemassa kaikkia. Hän itse ei kommentoinut joten ilmoitin tytön pianotunneille. Siellä oli ammattimainen soitonopettaja.
Sitten aloitettiin. Molempia 1 krt per viikko. Se oli kivaa. Sitä odotettiin.
Pääsenkö mä jo soittamaan? Pääsenkö luistelemaan?
Sitten kun päästiin, treenien jälkeen oli ihan tyytyväinen. Ja kohta vaadittiin uudestaan. Harrastaminen oli tosissaan kivaa.
Seuraavana vuonna luistelussa siirryttiin kilpailuryhmään, ikähaitari 4-15 vuotta. Harkat 2 kertaa viikossa. Oli kivaa. Oli haastetta nyt, jo tosissaan. Lapsi oli täyttänyt minun näkemykseni harrastuksesta.
Käytettiin yleisöluistelut. Olin mukana niissä. Näin, katsos. Valssihyppy. Kaatuminen. Ylös. Uudestaan. Kohta jo onnistuu.
Pianoa jatkettiin vielä kerta per viikko.
Seuraavana vuonna pianoa tuli 2 kertaa viikko. Nyt niitä hommia tehtiin sielläkin jo ihan tosissaan.
Luistelukannallakin oli säpinää.
Aloin pitämään tytölle puolen tunnin oheisia, venyttelyä ja "kuivaharjoittelua".
Hallilla teimme luistelun jälkeen, kun oli yksi pukkari vapaana. Se oli vielä "ihan kivaa". Joskus tyttö kysyi, että eikö oltaisi tekemättä oheisia ja mentäisi Heseen? Sanoin, että mennään vaan heseen, mutta oheiset pidetään.
6-vuotiaana luistelua 3 kertaa viikko. Soittoa 2 kertaa. Soitto sujuu jo, tyttö on todella taitava. Esityksiä oli paljon. Kaikenlaisissa paikoissa.
Luistelu kävi hyvin. Kilparyhmässä peli koveni. Lapsi alkoi menestymään. Oheisia aloin pitämään niin kauan, että kaikki saatiin läpi.
Avustin ja kaiken piti onnistua, ennen kuin lähdetään kotiin.
Sitten alkoi ekaluokka. Muuten samat, mutta aloin oheisissa niin, että tunti per kerta ja sitten jos ei saada siinä ajassa kaikkea läpi jatketaan. Omassa ryhmässä ei vielä noita oheisia ollut. Harrastaminen oli vieläkin kivaa, vaikka se vei jo tosi paljon. Innoissaan lähdettiin ja hommat hoidetttiin.
Nyt neitonen aloitti tokaluokan.Soitossa opettaja vaihtui vieläkin taitavampaan. Tyttö jatkaa luistelussa, 4 krt viikko.
Omat oheisetkin on, 1 tunti per harkat. Minä tsekkaan kotona joskus ne hommat, jos ei suju, harjoitellaan ne puhtaiksi. Tytön siirtymistä haastavampaan ryhmään harkitaan.
Mutta harrastamisesta on mennyt se entinen riemu. Kavereille jäi lapsen mielestä riittävästi aikaa. Mutta nyt siitä oli tullut suorittamista ( ja se oli suurimmaksi osaksi minun aikaansannostani, kyllä) ja sinne mentiin koska "minä hoidan nämä" ja hommat hoidettiin. Siellä vaan tehtiin. Paahdettiin parasta. Ja niitä tehdään yhä. Lapsi ei ole oikein loppu, lähtee sinne harrastukseen ihan normina, menen ja hoidan. Piano sentä on vielä vähän riemua sisältävä, mutta luistelusta tullut suoritusta.Lapsi ei väitä, ettei haluaisi sinne, vaan hän menee kun pitää. Ja menestyy .
Tämä homma karkasi nyt tänä vuonna käsistä. Miten tulisi menetellä?
Nappaanko molemmat harrastukset poikki ja pidetään vuoden tauko, ensi syksynä sitten krt per viikko?