Lapsiveden puuttuminen. :(

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

Ja mitä auttaa katkeruus ja menneiden muisteleminen? Ei mitään. Mä ainakaan en jaksa kantaa mukanani sellaisia, mitä joku on joskus sanonut tai tehnyt ja muistutella niistä itseäni ja muita vielä aikojen päästä. Jos anteeksi pyydetään, anteeksi myös annetaan ja yritetään jatkossa olla paremmin.

 

Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

Kyllä mä ensimmäisenä kyselin että Miksi? ja syyllistin itseäni ja mietin mitä pahaa olen tehnyt jotta tämän kaiken paskan ansaitsen.Olemme niin erilaisia.
Olen ymmärtänyt varmaanväärin koska luulin, että sinulla on jo useampi lapsi, mutta ilmeiseti einäin olekkaan kun puhuit toisen lapsen yrittämisestä.

Meillä yritetään nyt kolmatta josko hänet elävänä saataisiin syntymään. Rv 13+6

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

Kyllä mä ensimmäisenä kyselin että Miksi? ja syyllistin itseäni ja mietin mitä pahaa olen tehnyt jotta tämän kaiken paskan ansaitsen.Olemme niin erilaisia.
Olen ymmärtänyt varmaanväärin koska luulin, että sinulla on jo useampi lapsi, mutta ilmeiseti einäin olekkaan kun puhuit toisen lapsen yrittämisestä.

Meillä yritetään nyt kolmatta josko hänet elävänä saataisiin syntymään. Rv 13+6

Siis joo, mulla on neljä lasta. Toista lasta, tarkoitti kai jotenkin että toista vauvaa tän jälkeen. Sekavat ajatukset. En ole syyllistänyt itseäni. Mies on miettinyt sen sijaan, että miksi juuri meille kävi näin.

Toivottavasti saatte terveen vauvan. Meillä kun aletaan yrittää toista kromosomitestien yms. jälkeen, on varmaan aika hillittyä iloa ennen rakenneultraa.

 

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

Mitä mua hyödyttää olla katkera ja kantaa kaunaa Vispilälle? Ei tasan mitään, mä en kerta kaikkiaan saa siitä mitään. Paljon enemmän hyödyn siitä, että olen täällä virtuaalisesti Vispilälle tukena (niin uskomatonta kun se onkin, niin tältä palstalta SAA vertaistukea, ja täällä on ihmisiä, jotka jaksaa kuunnella / lukea, ja olla olkapäänä ), ja annan menneitten olla. Saan siitä itselleni paremman mielen, kun siitä, et täällä kotona katkerana muistelisin menneitä.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

Sanon tässä vielä kerran että minulta Vispilä pyysi anteeksi aiempia kirjoituksiaan jo kauan ennen tätä surullista tapahtumaa, itseasiassa jo ennen koko raskauttaan. Eli se asennemuutos hänessä ei edes riipu tästä kokemuksesta, vaikka se varmasti auttaakin ymmärtämään muita lapsensa menettäneitä.

Ja mitä noihin "saa mitä tilaa"-juttuihin tulee niin niihin en usko hetkeäkään. Vaikka olen virheettömästä kaukana en koe tehneeni elämässäni mitään niin kammottavaa mistä lasteni täytyy vammoillaan vielä maksaa. Joskus käy vaan kakka säkä, olit sitten ihmisenä millainen hyvänsä.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

Sanon tässä vielä kerran että minulta Vispilä pyysi anteeksi aiempia kirjoituksiaan jo kauan ennen tätä surullista tapahtumaa, itseasiassa jo ennen koko raskauttaan. Eli se asennemuutos hänessä ei edes riipu tästä kokemuksesta, vaikka se varmasti auttaakin ymmärtämään muita lapsensa menettäneitä.

Ja mitä noihin "saa mitä tilaa"-juttuihin tulee niin niihin en usko hetkeäkään. Vaikka olen virheettömästä kaukana en koe tehneeni elämässäni mitään niin kammottavaa mistä lasteni täytyy vammoillaan vielä maksaa. Joskus käy vaan kakka säkä, olit sitten ihmisenä millainen hyvänsä.

Tämä on totta, hulluksihan sitä tulisi, jos laittaisi itsensä syyksi kaiken. Huono onni mukana, siihen uskon itsekin. Madickenilta tosiaan pyysin jo ennen tätä anteeksi, mielipiteet ja suhtautumiset vammaisia kohtaan lievenivät jo aiemmin, ilman omakohtaista kokemusta.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

Kyllä mä ensimmäisenä kyselin että Miksi? ja syyllistin itseäni ja mietin mitä pahaa olen tehnyt jotta tämän kaiken paskan ansaitsen.Olemme niin erilaisia.
Olen ymmärtänyt varmaanväärin koska luulin, että sinulla on jo useampi lapsi, mutta ilmeiseti einäin olekkaan kun puhuit toisen lapsen yrittämisestä.

Meillä yritetään nyt kolmatta josko hänet elävänä saataisiin syntymään. Rv 13+6

Siis joo, mulla on neljä lasta. Toista lasta, tarkoitti kai jotenkin että toista vauvaa tän jälkeen. Sekavat ajatukset. En ole syyllistänyt itseäni. Mies on miettinyt sen sijaan, että miksi juuri meille kävi näin.

Toivottavasti saatte terveen vauvan. Meillä kun aletaan yrittää toista kromosomitestien yms. jälkeen, on varmaan aika hillittyä iloa ennen rakenneultraa.

En halua painostaa mitenkään sinua kun tiesän,että ajatukset voi olla mitä vaan,mutta jotenkin minuakalskahtaa korvaan pahasti tuo, että kuntaas sanoit, että alatte yrittämään toista lapsta.
Oliko tämä kuollut lapsi sinun neljäs vai onko sinulla neljä elossa?
Anteeksi tunkeilevat kysymykseni, mutta lapsensa menettäneenä kiinnostaa toisen samassa tilanteessa olevan äidin ajatukset.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

Kyllä mä ensimmäisenä kyselin että Miksi? ja syyllistin itseäni ja mietin mitä pahaa olen tehnyt jotta tämän kaiken paskan ansaitsen.Olemme niin erilaisia.
Olen ymmärtänyt varmaanväärin koska luulin, että sinulla on jo useampi lapsi, mutta ilmeiseti einäin olekkaan kun puhuit toisen lapsen yrittämisestä.

Meillä yritetään nyt kolmatta josko hänet elävänä saataisiin syntymään. Rv 13+6

Siis joo, mulla on neljä lasta. Toista lasta, tarkoitti kai jotenkin että toista vauvaa tän jälkeen. Sekavat ajatukset. En ole syyllistänyt itseäni. Mies on miettinyt sen sijaan, että miksi juuri meille kävi näin.

Toivottavasti saatte terveen vauvan. Meillä kun aletaan yrittää toista kromosomitestien yms. jälkeen, on varmaan aika hillittyä iloa ennen rakenneultraa.

En halua painostaa mitenkään sinua kun tiesän,että ajatukset voi olla mitä vaan,mutta jotenkin minuakalskahtaa korvaan pahasti tuo, että kuntaas sanoit, että alatte yrittämään toista lapsta.
Oliko tämä kuollut lapsi sinun neljäs vai onko sinulla neljä elossa?
Anteeksi tunkeilevat kysymykseni, mutta lapsensa menettäneenä kiinnostaa toisen samassa tilanteessa olevan äidin ajatukset.

Neljä elossa olevaa on. -03, -05 ja kaksoset -07. :heart: :heart: :heart: :heart: Nyt toivon toimivaa ehkäisyä, kunnes kromosomitutkimukset ohi ja kohtu palautunut ennalleen. Neljä lasta on ex-miehelle, tämä kuollut uudelle rakkaalle, jonka kanssa haluamme yhteisen lapsen, ihan ehdottomasti.

 

Olen tosi pahoilla ni ap puolesta ja ei kenellekkään missään nimessä soisi moist käyvän.

En siis ole lukenut aikaisemmin aloittajan juttuja, mutta imeisesti hän on täällä paljon ihmisille vittuillut ja loukannut heitä. Ihmetyttää, että miksi nyt pyytelemässä asioitaan anteeksi, no tietty kun hänellä vaikeaa ja tavitsee tukea ja kaikki myös tuntuu anteeksi antavan. samoin tein.
Tilanne kun ap:ta menee "ohi" tai ei ole niin pahana vaan ennemminkin muistoissa niin alkaako sama uudestaan? En tiedä, mutta onhan tässä elämässä nähty juuri näitä ketkä ei tavoistaan eroon pääse. Toivotaan että ap on todella parantanut tapansa, mutta minusta hän on turhan kalliin hinnan maksanut toilailuistaan. Hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. Elämäss toimiin niin osuvasti tuo lause "Sitä saa mitä tilaa"

Vispilä on OMA-ALOITTEISESTI pyytäny anteeksi heiltä, joita on loukannu enemmän tai vähemmän palstahistoriansa aikana. Ja aikuisuuteen kuuluu, että myös osataan antaa anteeksi. Itse kyllä haluan vilpittömästi antaa Vispilän 2 vuoden takaiset kommentit, hän ei vaan yksinkertaisesti tienny sillon, mitä käyn läpi.

Ja tämmönen koettelemus muuttaa ihmistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tuskin kukaan, joka on keskenkasvuisen vauvan joutunu syystä tai toisesta synnyttämään (tai jolta on vauva menehtyny heti pian synnytyksen jälkeen ) on enää sen jälkeen entisenlainen.

Ja Vispilä, en minä jaksa uskoa, et tämä olis annettu sulle opetusmielessä läpikäytäväksi, en halua uskoa niin. Kyllä pitäis olla joku muu, lempeämpi keino siihen.

"Hän ei vaan yksinkertaisesti tiennyt silloin, mitä käyn läpi" ja tämäkö sitten oikeuttaa ilkeyteen? Ei minusta. Uskon että sinäkin ole vielä jonkin verran katkera vaikka esität että sanomiset on anteeksi annettu. Voiko antaa anteeksi tosiaan noin helposti jos on syvästi loukattu ja sinua esimerkiksi kirjoituksesi perusteella on. Jotenkin uskomattomalta kuulostaa että ei katkeruuden siementä olisi jäänyt hitustakaan.

Ap varmasti käy näitä asioita ja elämäänsä läpi,että MIKSI? Miksi juui minulle kävi näin? Mitä minä olen tehnyt niin pahaa, että pieneni otettiin pois? Varmasti tämä täällä, aikaisempi keskustelu myös pyörii tummana pilvenä hänen päällään.

Minäkin varmasti alkaisin anelemaan anteeksi antoa jos tarvitsisin tukea kipeässä ja musertavassa paikassa.

En kysele sen kummemmin että miksi. Ainoat mietinnät tuohon aiheeseen liittyvät nyt siihen, että onko perinnöllistä, siksikö näin. Ja miten jatkossa, toista lasta yrittäessä. En todellakaan usko, että on jotenkin mun kohtalo, koska olen "tehnyt pahaa".

Kyllä mä ensimmäisenä kyselin että Miksi? ja syyllistin itseäni ja mietin mitä pahaa olen tehnyt jotta tämän kaiken paskan ansaitsen.Olemme niin erilaisia.
Olen ymmärtänyt varmaanväärin koska luulin, että sinulla on jo useampi lapsi, mutta ilmeiseti einäin olekkaan kun puhuit toisen lapsen yrittämisestä.

Meillä yritetään nyt kolmatta josko hänet elävänä saataisiin syntymään. Rv 13+6

Siis joo, mulla on neljä lasta. Toista lasta, tarkoitti kai jotenkin että toista vauvaa tän jälkeen. Sekavat ajatukset. En ole syyllistänyt itseäni. Mies on miettinyt sen sijaan, että miksi juuri meille kävi näin.

Toivottavasti saatte terveen vauvan. Meillä kun aletaan yrittää toista kromosomitestien yms. jälkeen, on varmaan aika hillittyä iloa ennen rakenneultraa.

En halua painostaa mitenkään sinua kun tiesän,että ajatukset voi olla mitä vaan,mutta jotenkin minuakalskahtaa korvaan pahasti tuo, että kuntaas sanoit, että alatte yrittämään toista lapsta.
Oliko tämä kuollut lapsi sinun neljäs vai onko sinulla neljä elossa?
Anteeksi tunkeilevat kysymykseni, mutta lapsensa menettäneenä kiinnostaa toisen samassa tilanteessa olevan äidin ajatukset.

Neljä elossa olevaa on. -03, -05 ja kaksoset -07. :heart: :heart: :heart: :heart: Nyt toivon toimivaa ehkäisyä, kunnes kromosomitutkimukset ohi ja kohtu palautunut ennalleen. Neljä lasta on ex-miehelle, tämä kuollut uudelle rakkaalle, jonka kanssa haluamme yhteisen lapsen, ihan ehdottomasti.

Ok, nyt ymmärrän miksi puhut toisesta lapsesta
Mut älä unohda sitä pientä laskuista pois kun lapsilukumäärääsi lasket. Hän on lapsesi nyt ja aina.

 

Eiköhän tää aihe ala olemaan jo aika koluttu...

Vispilälle vielä kerran pahoittelut! :hug:

Mutta jotenkin tää menee (on jo pitkän aikaa ollutkin oikeestaa )niin rääpimiseks että eikö tän vois jo hävittää.. :snotty:

 

Anteeksi jos kysyn mutta oletko synnyttänyt jo? En jaksa lukea ketjua alusta. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

 

:hug:


MINUSTA sinulla on neljä lasta (mutta ajattelen usein eri tavalla, kuin muut). Ja sillä ei ole merkitystä, mitä kukakin on mieltä, oikeasti omallakaan tuntemuksellasi ei ole merkitystä tämän kannalta. Tällä hetkellä vain on merkitystä.

Nyt vain pitää antaa elämän voittaa.

 

:hug:


MINUSTA sinulla on neljä lasta (mutta ajattelen usein eri tavalla, kuin muut). Ja sillä ei ole merkitystä, mitä kukakin on mieltä, oikeasti omallakaan tuntemuksellasi ei ole merkitystä tämän kannalta. Tällä hetkellä vain on merkitystä.

Nyt vain pitää antaa elämän voittaa.

Näin. Ja kiitos suuri sulle, olit yksi isommista tuista mulle. Ja edelleen apu toki kelpaa, etenkin iltaisin, kun on vaikea nukkua.

 

Kyllä minäkin vastaan ihmisille, et kaksi lasta on. Joskus sitten saatan lisätä, että tämmönen enkelivauva on myös, mutta se vaatii siis aina sitten lisäselvitystä, ja jos tuntuu, etten jaksa alkaa selittämään tapahtunutta, niin sanon vaan tylysti, et kaksi lasta, ja sillä siisti.

 

Näin. Ja kiitos suuri sulle, olit yksi isommista tuista mulle. Ja edelleen apu toki kelpaa, etenkin iltaisin, kun on vaikea nukkua.

Järjestyy

 

Näin. Ja kiitos suuri sulle, olit yksi isommista tuista mulle. Ja edelleen apu toki kelpaa, etenkin iltaisin, kun on vaikea nukkua.

Järjestyy

Kiitos. :hug: :flower: Susta ollu todella suuri apu.

 

Moon hiljaa seurannut tätä ketjua, mutta enpä ole osannut mitään sanoa.

Nyt kuitenkin pakko toivottaa jaksuja vispilälle, ottaa osaa ja :hug:
Muuta en osaa vieläkään sanoa :/

 

En sitten mennyt katsomaan kuitenkaan. En uskaltanut ja toivon, ettei jää vaivaamaan. Pelkään kai, että se näky jäisi kummittelemaan päähän.

Ja kiitos Sisu. Kyllä nyt tuntuu oikeasti niin typerältä. Alkaa tuokin tuntua enemmän ja enemmän vauvalta, koska näitä hautaustoimenpiteitä joutuu miettimään yms. Vaikka sikiöhän se viikoiltaan on. En tiedä, kamalan sekavat ajatukset, argh. Mutta joo, olenpahan kunnioittavampi muiden surua kohtaan. Oli sitten keskenmeno alkuraskaudessa tai myöhemmin, koska suru on niin erilaista jokaisella ja jokainen käsittelee sen eri tavalla.

jos tuntuu vauvalta niin sitten tuntuu vauvalta. saa tuntua juuri siltä miltä sinusta itestä sisällä tuntuu. ja ajatukset saa olla vaikka kuinka sekavat tahansa. jokainen suree tavallaan ja jokaiselle pitää antaa tilaa surra tavallaan.

mie henkilökohtasesti ite ajattelen että nuilla viikoilla on jo vauva, eikä sikiö, aivan sama siittä miten koululääketiede tai palstan "täydelliset äidit" asian määrittelee. mutta miulle nuilla viikoilla oleva on jo vauva.

en ymmärrä sitä että miksi ap ei saisi vierailla käpy ry:n sivuilla hakemassa vertaistukea? miten se on keneltäkään pois? tässäkin ketjussa tuntuu olevan jollain niin kova tarve nostaa oma lapsenmenetys korkeammalle jalustalle kun ap:n kokemus. ne on tapahtumina jokainen niin järkyttäviä ja omalla tasollaan ettei niitä voi asettaa mitenkään "paremmuusjärjestykseen" kaikessa sitä pitääkin kilpailla

voimia vielä tulevaan, hautajaiset tulee olemaan henkisesti raskas urakka vaikkei minulla itelläni siittä kokemusta olekkaan enkä voi ees kuvitella mitä kaikkea siulla vispilä sisälläsi liikkuu, osaan vaan koettaa ajatella tätä asiaa myös ikäänkuin "toisen housuissa" olemalla :hug: :hug:

 

En sitten mennyt katsomaan kuitenkaan. En uskaltanut ja toivon, ettei jää vaivaamaan. Pelkään kai, että se näky jäisi kummittelemaan päähän.

Ja kiitos Sisu. Kyllä nyt tuntuu oikeasti niin typerältä. Alkaa tuokin tuntua enemmän ja enemmän vauvalta, koska näitä hautaustoimenpiteitä joutuu miettimään yms. Vaikka sikiöhän se viikoiltaan on. En tiedä, kamalan sekavat ajatukset, argh. Mutta joo, olenpahan kunnioittavampi muiden surua kohtaan. Oli sitten keskenmeno alkuraskaudessa tai myöhemmin, koska suru on niin erilaista jokaisella ja jokainen käsittelee sen eri tavalla.

jos tuntuu vauvalta niin sitten tuntuu vauvalta. saa tuntua juuri siltä miltä sinusta itestä sisällä tuntuu. ja ajatukset saa olla vaikka kuinka sekavat tahansa. jokainen suree tavallaan ja jokaiselle pitää antaa tilaa surra tavallaan.

mie henkilökohtasesti ite ajattelen että nuilla viikoilla on jo vauva, eikä sikiö, aivan sama siittä miten koululääketiede tai palstan "täydelliset äidit" asian määrittelee. mutta miulle nuilla viikoilla oleva on jo vauva.

en ymmärrä sitä että miksi ap ei saisi vierailla käpy ry:n sivuilla hakemassa vertaistukea? miten se on keneltäkään pois? tässäkin ketjussa tuntuu olevan jollain niin kova tarve nostaa oma lapsenmenetys korkeammalle jalustalle kun ap:n kokemus. ne on tapahtumina jokainen niin järkyttäviä ja omalla tasollaan ettei niitä voi asettaa mitenkään "paremmuusjärjestykseen" kaikessa sitä pitääkin kilpailla

voimia vielä tulevaan, hautajaiset tulee olemaan henkisesti raskas urakka vaikkei minulla itelläni siittä kokemusta olekkaan enkä voi ees kuvitella mitä kaikkea siulla vispilä sisälläsi liikkuu, osaan vaan koettaa ajatella tätä asiaa myös ikäänkuin "toisen housuissa" olemalla :hug: :hug:

Me pakkailtiin tässä lapsivapaata viikonloppua varten ja sitten tuli itku. Kohtu tyhjä, syli tyhjä. En ole varmaan niin vahva, kuin luulin olevani, en selviä tästä ehkä niin nopeasti kuin luulin. Kaikki niin sekavaa vielä. Näen kohta hetken ajan omat lapset ja sitten ovat isänsä hoivissa viikonlopun. Suru puskee päälle. Onneksi mies on aivan mahtava. Piti mua kädestä kiinni ja silitteli ja hieroi, kun pahin fyysinen kipu oli menossa ja on jatkossakin tukena. Tänään kylpy, hieronta yms. Jotain ensiapua siis tiedossa.

Mutta joo, eipä noilla voi kilpailla. Vaikka itestäni tuntuisi ehkä vielä pahemmalta menettää ihan täysikasvuinen vauva. Mutta silloin ainakin voisi suoraan pitää vauvana, ei pitäisi miettiä, miksi sitä kutsua. En tiedä, oikeasti ihan saakelin sekavaa.

 

En ehtinyt tuohon yhteen ketjuun vastaamaan, kun modet jo poistivat. Ja hyvä niin. Aikamoista sontaa tuli, huh huh. :| Jos olen jotain ristiriitaista kertonut, johtuu varmasti sekavasta mielialasta, mutta joo, ei pitäisi pahemmin olla niitä. Edes minä en olisi niin julma ja typerä, että tällaisella asialla pelleilisin.

 

Ei sun tarvitse olla niin vahva kuin luulit, ei sun tarvitse selvitä tästä nopeasti, eikä sun just nyt tarvitse tietää...

Voimia!

 

Voimia sinulle ja perheellesi Vispilä. Minä satunnaisena vierailijana olen seurannut suruanne hiljaa taustalla, mutta nyt kun joku aloitti sen valehtelu-ketjun, pisti niin vihaksi, että oli pakko kirjoittaa. Sen ketjun ap saisi hävetä! Kaikki käsittelee surunsa omalla tapaa, anna vain itsellesi aikaa toipua!