"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

mama? Niin mähän en oo siis ees mitään pillereitä syönytkään tässä, mutta imetyksen loputtua kesällä tää kroppa ei vaan pelaa : / En tiiä montako tällasta megapitkää kiertoa pitäis jaksaa kattoo ennenku siihen hakis jotain apua lääkäriltä

No, katellaan nyt ainaki viikon verran vielä eteenpäin ni sit täytyy tehdä jotain. Argh! Lähen jatkaa pihan talvikuntoon laittoa nyt kun toi minimies nukkuu =)

 

Onpas harmillisen vaikeaa raskautuminen KeepGoing ja mama?. Molemmat olette kuitenkin ilmeisesti niin nuoria että aikaa on.
Itekkin mietin pillereiden jälkeen että kuinka vaikeaa raskautuminen mahtaa olla. Kaks edellistä lasta on tullut "heti". Oisko toinen tärpänny eka kierrosta ja toinen tokasta. Nyt sitte asenne pitäis olla vähän maltillisempi kolmannen suhteen.
Kukaan ei varmaan usko et meille tulis enää kolmatta...

 

Sitä olen miettinyt itsekkin, että kuin vaikeeta tämä voi olla. Jokainen ystävä joka lapsen on saanu on raskautunut ensimmäisellä tai toisella yrittämällä. Yksi ystävä on saanut kaksi lasta vahingossa. Toista kyllä osittain toivoi. Keneltäkään tutultakaan en ole kuullut, että olisi kamalasti tarvinnut yritystä peliin laittaa. Olen monen teininkin kuullut tulleen vahingossa raskaaksi ja nähnytkin heitä sitten maha pystyssä. Ja osa näistä teineistä on lapsen synnytettyään jatkanut vaan sitä teinin elämää, ryypätään joka viikonloppu ja annetaan lapsi jollekkin hoitoon. Yö myöhään keskellä viikkoa ajellaan kaupungilla vauva kyydissä ja vieressä istuu känniääliöitä polttamassa tupakkaa. Tollaset kauhuteinit saa lapsia vahingossa. Kyllä tässä maailmassa jotain vikaa on, kun ihmisille ketkä ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen oman pienen nyytin, ei anneta sitä onnea..

 

Kyllä ne vain jaksaa mua kiduttaa joka kuukausi.. Eipähän jää mikään epäselväksi. Täällä ei ainakaan raskaana olla. Ihan sama vaikka harrastaisi seksiä ennen ovulaatiota, sen aikana tai jälkeen. Aina ne alkaa.. Oon varmaa vaan niin viallinen..

 

mama? älä vaivu vielä synkkyyteen vaikka helppoahan se ei ole..Kyllä meillekin sen 2 vuoden jälkeen suotiin vauva vaikka joka kuu yritettiin tyyliin yötä päivää. Tosin mulla oli todennäköisesti paino suurin syy miks ei tärppi käynyt (BMI 16) ja siis tuon takia ei hormonit ihan tasapainossa ollut. Ymmärrän kuitenkin miltä tuo tuntuu,toiset saa niin helposti lapsia vaikkei haluiskaan. Itse sain vuoden yrittämisen jälkeen kommentin kaverilta "Eihän se niin vaikeeta olla,harrastelkaa useammin..On meilläkin tärppi käyny heti" ja se kyllä viilti syvältä kun ei oman kropan kohdalla asia oo vaan niin helppo..:/
Toivottavasti kuitenkin tärppi käy ja odotus palkitaan. ootko kokeillut poppaskonsteja jo? Vitamiinikuureja,greippimehua tms?

 

Ei olla kokeiltu mitää. Pakko ruveta soittelee lääkäri aikaa. Mä en jaksa enään. Tää päivä menty kyyneleet silmissä, miten tää voikin jokakuukausi sattua enemmän.

 

Tänne ilmottautuu helmikuussa 23-vuotta täyttävä mimmi. Ollaan kihlatun kanssa kaukosuhteessa, hän aasiassa ja minä suomessa.. Joka tapauksessa helmi-maaliskuussa on tarkoitus taas lähteä miehen luo ja aloittaa meidän pikkuperheen rakentaminen! Heinäkuussa jo raskauduin, mutta se päätyi viikoilla 9+ keskenmenoon...
Siitä ollaan päästy jo yli joten uutta vauvaa päästään sitten yrittämään ensivuoden alussa ja näin siis pikkuista toivon meille 12/2015-01/2016 <3 Ja voi kun täällä kummallakin on vauva kuume tietty mulla enemmän ja kaikki ajatukset on vaan vauvassa niin toivon että nää pari kk menis nopeasti !!

 

mama? :hug:
En osaa löytää sanoja.

 

mama? :hug: soita ihmeessä se lääkäriaika.

Mua alkaa tässä kohtaa ihan helvetisti ärsyttää, ettei ne menkat nyt millään voi sitten alkaa! Kp 45 :headwall: Jos voiskin olla niin simppeli syy, että oisinki raskaana, mutta en oikeesti jaksa uskoo... Toki tässä on tehty ja tehty, mitään muuta ei oo miehen kanssa paljoo tehtyäkään ku puuhasteltu sitä vauvaa vaan. Tosin viime yönä valvottiin kahestaan varmaan puol kolmeen asti ja juteltiin, ihana mies :heart: No okei, toki siihenki mahtu se pakollinen seksi :xmas:

Vielä kyllä oottelen enkä lähe mitään testihommia tekemään, ottaa niin kovaa päähän sit se nega. Ja toki pystyn kuvittelemaan itelleni kaikki maholliset ja mahottomat raskausoireet, ihmismieli on aika hyvä siinä... Haluun vielä ainaki viikon ootella niitä menkkoja, jotka tokikaan ei ala just siks ku mä niitä odottelen... Miten voiki olla näin turhauttavaa |O

 

Alan olla kohta ihan sekaisin.. Eiliset kuukautiset jotka alkoi, loppui kuin seinään kirjaimellisesti parin tipan jälkee. Tänään ei ole ollut vuotoa ollenkaan. Päässä pyörii ties mitä ajatuksia. Välillä tunnen pieniä nipistyksiä alavatsassa. Voi olla että kuvittelen ne. Mutta nää "kuukautiset" nyt kyllä häiritsee. Ei ole ikinä ollut tämmöistä. Ja tosiaan kuukautisten piti alkaa pe tai la. Onko kellään ollut vastaavaa?

 

mama?, muutaman vastaavanlaisen oon kuullu ja yhessä tapauksessa oli jotain hormonihäikkää ja oikeet enkat tuliki parin päivän päästä ja tässä hienoimmassa tapauksessa kaveri olikin raskaana :heart:

täällä ootellaan uutisia sekä edelleen niitä menkkoja opcorn:

 

Ja mä niiiiin haluun uskoa, että teillä ois nyt mama? tärpänny :hug::heart:

 

KeepGoing Vaihtoehtoja on niin monia, ettei tiedä mitä ajattelisi. Tää kyllä nyt vaivaa. Ihmettelen kyllä jos kuukautiskierto rupeaa heittämään tällä tavalla, kun kierron tasaannuttua kierto on ollu sen 29-31 päivää. Ja kun tosiaan mitään tiputtelua ei ole sunnuntain jälkeen ollut. Nyt mentäisiin kp 33, normaalisti ajattelisin kuukautisten olevan myöhässä, mutta tuo tiputtelu häiritsee..

Hitto jos kohta alkaa lorina, en kestä sitä itkua taas. Julma ihmiskeho!! ÄäRRR!!

 

KeepGoing entäs jos oletkin pieniinpäin?

Yritän kyllä itsekkin sulkea sitä vaihtoehtoa kokoajan pois, ettei pettymys olisi niin suuri.

 

Ootko mama? tehnyt raskaustestiä? Täälläkin todella toivotaan, että nyt olis sulla tärpänny! :heart: Mulla kävi viime kierrossa niin että oli muutamana päivänä tiputtelua ja sitten oli muutama vuodoton päivä ennen oikeitten menkkojen alkua. Mutta olen kuullut useista tapauksista missä on tullut vuotoa vaikka on ollut raskaana. Tiiätkö milloin sulla on ollut ovulaatio, sehän vois olla kiinnittymisvuotoakin? Pidän peukkuja, että kaikki kääntyy parhainpäin!

 

Adalmiina1 Tein ensimmäistä kertaa tässä kierrossa ovulaatiotestejä. 22.10 näytti ovistesti plussaa, eli siintä se 24-48 tuntia (olikohan se noin ?) En ole tehny raskaustestiä, yritän odottaa josko ne kuukautiset alkaisi kunnolla. Pari päivää nyt menty "kuivin pikkarein".

Milloin niitä kiinnitysvuotoja voi olla? Tuntuu että olen aika kujalla välillä näistä jutuista..

 

Hui vitsit miten jännät paikat täällä on monella!

Tottakai se vois olla mahollista että oisin raskaana, ja hetkittäin uskon siihen mahollisuuteen enemmän. Välillä taas mietin, että ei kuitenkaan ja että tää mun kroppa ei vaan toimi.

Ja kun mä pelkään hulluna tehdä sitä testiä, koska en kestä negatiivista :kieh: Eli pitäs olla varma että se on postitiivinen No pakkohan se on jossain vaiheessa tehdä, mutta koitan vielä pitkittää, pettymyksensieto oon minimaalinen.

 

Se siintä sitten.. Pitäisi vaan lopettaa koko vauva asian ajattelu. Heti kun löytyy pienikin asia josta saa hieman toivoa ja ajattelee ehkä nyt. Niin joku kyllä pitää huolen siintä, että todellisuus lyö turpiin ja lujaa..

 

KeepGoing toivottavasti sulla on kohta positiivisempia uutisia!

 

mama? :hug: Joo, kun voiskin lopettaa koko asian ajattelun... mutta kun ei tdellakaan voi! Ja mulla kans toi ihan sama, että aina mukamas on joku asia, josta saa sitä toivoa että josko nyt ja sit taas ei kuitenkaan...

Mä en ihan oikeesti uskalla tehdä sitä testiä! Miehellekin siitä tänään aamulla taas puhuin ja hän totes että no voidaanhan tässä vielä ootella, ettei tarvii sitä testiä stressata, että teen sitten ku oon valmis. Mutta kun mä en oo valmis! En oo valmis tekemään negatiivista testiä :kieh:

Ja tänään vissiin ois kai kp 47 tai jotain, näin pitkiä ei oo noi aiemmat kierrot kyllä olleet. Ja mä ooon hienosti osannu kuulostella itestäni kaikenmaailman "oireita", kuten erinäisiä nippailuja, väsymystä, järkyttävää finninaamaa, aavistuksen arkoja tissejä ja palelemista yms. Lista on loputon ja useimmat niistä sopii myös menkkaoireiks. Ja kun en mä vaan usko että vois olla niin hyvin käyny, en usko millään. Ja edelleen mä tiedän, että ihminen pystyy kuvittelemaan noi oireet tosi toden tuntusiks. (No nää hirveet finnit mun naamassa ei valitettavasti oo kuvitteellisia!)

Blaaaaaaaah! Ainaki tää viikko loppuun vielä näin...

 

Ihmismieli on kyllä ovela huiputtaja. Kaikki on päästä kiinni. Mullakin on ollut ties mitä oireita milloinkin. Tissit kipeinä, pissalla ravaamista, huonoa oloa, väsymystä, raudan makua suussa. Viime talvena mulla oli muutamana päivänä huimausta, lenkillä kävellessä päätä huippas ja meinasin kävellä koko ajan ojaan. Kenkiä sitoessa kun nostin päätä ylös, alkoi huimata niin pahasti että päässä vaan pyöri ja piti ottaa seinistä tukea. Sillon mun kuukautiset kun alkoi, epäilin varhaista keskenmenoa, vuoto oli siihen viittaavaa.

Nyt soitin vihdoin perhesuunnitteluun neuvolaan. Meinasin alkaa itkemään jo pelkän puhelun aikana. Puhelun jälkeen se itku tulikin. Mitenhän sitten paikanpäällä jaksan.. Onneksi tässä on aikaa valmistautua henkisesti. Toivottavasti mies tulee mukaani. En haluaisi mennä yksin. :/

 

mama?, sun mies vaikuttaa olevan asioissa hirmu hyvin mukana, joten miks ei lähtisi sun mukaan sinne perhesuunnittelukäynnille? =)

Mä en oikeesti jaksais taas yhtään! Menkkoja ei oo ollu n. 7 viikkoon niin jokuhan on sillon vissiin pielessä??? Ja toki haluisin tehdä testin ja taas toisaalta en vielä(kään). Eilinen päivä oli taas sellanen "oirepäivä" ja tänään ei taas mitään. Mun logiikalla siis eilen olin kovasti raskaana ja tänään en oo, oonkohan huomenna taas

No kai se täytyis ostaa ainaki jo kaappiin se testi ja teen sitten ku siltä tuntuu.

Tuolla sataa lunta :xmas:

 

On hän tukena ja läsnä melkein aina jos on tarve. Hän on vain sellainen, ettei oikein puhu mistään tunteisiin liittyvästä tai henkilökohtaisesta. Ei se ole mulle koskaan sanonut, miltä hänestä tuntuu se, että yrittämisestä huolimatta lasta ei kuulu. Olen kyllä yrittänyt keskustelua välillä johtaa siihen, että puhuisi. Mutta ei.. En usko hänen neuvolassakaan viihtyvän.

 

Niin joo, toista ei oikeesti kyllä voi pakottaa/painostaa puhumaan. Kaikille ei ole luontaista puhua tunteistaan, tai eivät oikeesti osaa. Voihan miestäkin painaa se asia kovasti, mutta ei tahdo sitä näyttää.

Mä toivon kaikille yrittäjille plussatuulia ja seuraan itse tätä ketjua, vaikkakin tein tänään nyt sitten POSITIIVISEN TESTIN :heart:

Nyt en sitten voi uskoa tätä, vaikka tikussa oli kaksi viivaa. Ja alkaa panikointi, että meneekö kaikki hyvin ja muuta hönttiä mitä vaan kuvitella saattaa...

Erityisesti mama? olet mun ajatuksissa :hug: :heart:

Kiitos teille kaikille, tällanen ryhmä on tosi tärkeä!

 

Onnea KeepGoing! :heart:

mama? :hug: Ymmärrän. Joudutteko kauan odottamaan aikaan? Hyvä, että mies on tarvittaessa ainakin läsnä.

He.Ti joskus tilanne vaatii aikaa tasapainottuakseen. Työpaikan menetys on iso asia, kunnei siihen ole pystynyt itse vaikuttamaankaan. Toivottavasti pääsette kuitenkin pian yrittämään

(.) Oireita mukamas olisi, niinkuin viime kierrossaki. Toinen yrityskierto (ensimmäinen keskeyttämättä) ja nyt kp25/~28, katsotaan kauanko maltan odottaa testaamisen kanssa...