"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Itse olen jo kerennyt miettiä tulevaa niinkin pitkälle, että toisen lapsen yritys alotettaisiin mahdollisimman nopeasti. Varmaan siinä esikoisen ollessa vuoden ikäinen. Jos tämän saaminen on näin pitkän työn takana, ties miten kauan toisen lapsen saamiseen menee. Tai sitten hän tuleekin nopeammin kun uskoo kuvitella, heh.. Vuosi ja viisi kuukautta tässä on vierähtänyt ja kuka tietää paljon vielä kuukausia tulee. Toivottavasti olisi oma nyytti kainalossa yhdeksän kuukauden päästä.

Mä olen kanssa miettinyt josko opiskelemaan lähtisi. Mutta mutta.. Haluaisin kyllä tämän vauva suunnitelman viedä ensin loppuun.

 

Joo odottelu ei välttämättä kannata. Meille ei esikoisen kohdallakaan tullut mitään vauvakuumetta tai muuta. Päätettiin vaan alkaa tekeen kun oltiin sitä pohdittu niin monta vuotta. Ei oltu edes varmoja haluttiinko me ihan välttämättä lasta elämään. Mutta autas kun alettiin sitten yrittämään...johan tuli kuumetta ja pettymyksiä ja valtavaa toivetta ja sitten hirvittävä ilo kun tärppäsi ja meidän elämän ihanimmat vuodet lapsen kanssa <3. Ehkä toisen kanssa on sitten sama juttu .

 

Se on juuri näin. Ikinä ei ole hyvä hetki. Mäkin haluaisin toisaalta vaihtaa ihan kokonaan alaa ja se ala johon haluaisi vaatisi monen vuoden koulutuksen. Vauva ja koulunpenkki ei minusta ehkä olisi ihan täydellinen kombo mutta varmasti ihan hanskattavissa jos siihen aikataulut osuisivat. Haastavaa on myös tietty se, että kuten täälläkin on huomattu niin ne lapset eivät todella tule ihan tilauksesta, joten aikataulujen miettiminen on siinäkin mielessä vaikeaa.

Marienna - meillä oli esikoisen kanssa ihan sama. Muistan käyneeni läpi silloin näitä ihan samoja ollako-vai-eikö-olla-fiiliksiä ja miettineeni että onko mulla omaa elämää enää ollenkaan sen jälkeen kun vauva syntyy. Ja joo, ensimmäiseen pariin kuukauteen ei ehkä ollutkaan mutta kun rutiinit vauvan kanssa löytyivät niin aikaa "omalle elämällekin" löytyi. Hankalinta meillä on ehkä se että ukko on sitä mieltä että jos hankkii toisen niin sitten se "oma elämä"-aika katoaa täysin ja seuraavat 10 vuotta on vaan lapsia. Itse olen aika erilinjoilla sillä uskon että ihan niin kuin ekankin kanssa niin myös kahden kanssa pystyy varmasti löytämään molemmille omaa aikaa - se on vaan järjestelykysymys.

 

Meillä kaksi lasta ja mun mielestä lasten lukumäärä ei ole vaikuttanut omaan aikaan. Tietysti alkuun kun vauva on pieni ja imetyksellä, niin on enemmän äitissä kiinni. Toinen juttu on se, että jos esikoinen on esim. jo 7v ja sitten tulee toinen, niin menee enemmän aikaa ennen kun molemmat on niin isoja että menevät omissa menoissaan ja vanhemmat saavat sitä omaa aikaa ilman lastenvahti järjestelyjä.

 

Meillä ei toi oma aika mietityttänyt. Mistään ei olla jouduttu kieltäytymään, koska meidän elämä oli jo valmiiksi aika leppoisaa. Toki asioita on jouduttu tekemään eri lailla. Lähteminen vaati aluksi suunnittelua. Esim. kauppaan lähteminen. Ja remppaa ei voinut tehdä kun huvitti. Ja aamulla piti alkaa herätä aiemmin. Mutta molemmat ovat jatkaneet harrastusta ja yhteinen aika on otettu illalla. Tietty meillä on verkostoja käytetty kun lapsi on saanut ikää ja ollaan joskus syömään lähdetty kaksin. Meillä oikeestaan ei vaan tullut sitä biologista halua saada lapsi, koska ollaan molemmat töissä lasten parissa. Lapsista on siis saanut nauttia töissäkin. Mutta oltiin jo pitkään oltu naimisissa ja elelty kaksin ja nautittu siitä. Nyt on ollut ihana nauttia tästä ????. Eniten ehkä nyt mietityttää se, että suhde omaan esikoiseen muuttuu väkisinkin jos tulee toinen. Eikä siis välttämättä huonolla tavalla, ehkä sitä vaan tekee luopumistyötä meidän kolmen tiimistä.

 

Mut hei, tiimi kasvaa ja vahvistuu Ainahan se on uus tilanne kun tulee yksi lisää, oli kuumetta tai ei, niin ei siihen voi valmistautua ikinä ihan täysin. Siksi minäkin olen päättänyt olla vaan niin kauan kunnes tärppi käy (jos käy). En ole niitä "kaikki valmiina" tyyppejä. Teen vähän niinku pikkuhiljaa ja suurpiirteisesti. Niin se oli häidenkin kanssa, ei mennyt mitään viimetinkaan joten aika rentoa tuli ja oli. Mitä sitä turhaan murehtimaan ja höperehtimään valamiissa maailmassa Kultareunus se on joka pilvessä kun sen vaan sieltä kaivaa.

Mutta se täytyy kyllä myöntää että ei sitä pahakseen pistäis vaikka samantien tärskähtäis. En minä mitenkään malttamaton kuitenkaa ole

 

Dpo 12. Erityisesti oikealta puolelta alavatsaa nipistelee. Hiivan oireita (jokaisessa kolmessa edellisessä raskaudessa tullut heti), tosi huonoa oloa, jos syönnistä liian pitkä aika... Jännittää, mikä on tilanne.

Minulla on siis kolme lasta: poika 10/10, poika 01/12 ja tyttö 09/13. Ikää itsellä 33.

 

Mä yritän aina valmistautua kaikkeen uuteen asiaan kunnolla. Kun lopetettiin pillerit, ostin saman tien möllereitä, sinkki tabletteja, rautaa jne. Ostin raskausajasta ja synnytyksestä kertovan kirjan, sekä keittokirjan jossa reseptejä odottavalle äidille (maksoin 3€, että ihan vain halvan hinnan takia kotiin otin). Kohta löysin itseni kutomasta villasukkia tulevaisuuden vauvalle. Netistä on katsottu moneen otteeseen, mistä sänky, hoitopöytä, lakanat, reunapehmusteet jne. Millaiset tuttipullot ja kuolalaput. Mitä väriä jne. Mulla on nettisivut ylhäällä mistä huonekalut ostetaan. monesti olen meinannut halvalla tilata vaatteita pienelle, kun on sattunut silmään jossain. Olen kuitenkin malttanut mieleni.

Nyt on peruttu labra aika. Verikokeita oli tarkoitus ottaa kr 3-5 mutta kun kuukautisia ei kuulu, niin ei niitä voida ottaa. Nyt kuukautiset 6 päivää myöhässä. Ai hitto mua kismittää jos ne taas alkaa... Mulla on 4-5 päivää ollut koko ajan hassunouto tunne mahassa, ei kipua tai sellaista. Vaan jotenki sellanen ihmehärö mahussa. Välillä tuntuu selkainen paine mahassa. Ja mua pissattaa ihan jatkuvasti, etenki aamulla. Tänään aamulla puolen tunnin sisään sai kolme kertaa juosta vessaan. Töissä jatkuvasti pissittää, vaikka en edes juoda kerkeä.

 

Tää oli taas tätä mun tuuria. Heti kun alkaa ääneen pohdinta, sut lyödään takas maahan. Näitähän mä jo kaipasinkin, tervetuloa menkat.

 

Voi tylsyys mama?. Pidin jo puolestasi peukkoja että olisi tärpännyt..

Se on juuri kuten He.ti sanoit, että tilanne varmasti muuttuu kun tulee yksi lisää.

Marienna- olen kanssa niin samoilla linjoilla. En itsekään usko että omasta ajasta tarvitsee luopua, valitettavasti mies meillä on vaan sitä mieltä että omaa aikaa ei toisen lapsen jälkeen ole ollenkaan. Kun saisin vaan sen pään käännettyä....olen kuitenkin sitä mieltä että toista lasta meille ei tule ennen kuin me molemmat oikeasti sitä haluamme.

 

Kaikkii tuntuu niin epäreilulta. Tänään heti aamusta kun avasin telkkarin, tuli lasten ohjelmia. Myöhemmin tuli ohjelma missä oli vauvoja ja ties mitä. Aloin katsoa tallennettua leffaa, ja yllätys yllätys siinä nainen oli raskaanaa. Mies vei piristyksenä shoppaamaan. Kaupassa ensimmäinen ihminen joka tuli vastaan oli raskaana. Kohta tulikin pariskunta vastaan joista nainen raskaana. Citymarketissa etsien ja pälyillen, olinkin kohta lasten vaateosastolla. Katsoin siinä bodeja ja purskahdin itkuun. Tultiin kotiin ja kun avasin telkkarin taas vaan vauvoja..

Mitä niin pahaa olen tehnyt, että maailmakin tuntuu vittuilevan mulle.

 

Voi paskaläjä mitä tuuria sulla mama? on!!
Ihan uskomatonta!
Itelläki alkaa jo tuntua että hulluus hiipii, kun ei ole tottunut olemaan vaan kotona ja kirmaamaan vapaana pitkin pitäjää. Sitä ei ennää muuta ajattelekaan ku vauvoja ja pupuilua ja tuleeko tärppiä jne. Vastahan me alotettiin tämä yrittäminen! Helposti sitä saa ressin näköjään tästäkin itelleen *huoh!*

Kuka se olikaan joka lupas lyödä mua jos musta tulee kauhee laskeskelija ja piinaaja??? Ota ote ja ole valmiina, kohta sattuu tinttiä leukaan!

 

Heippa taas ja hyvää alkanutta vuotta kaikille
Muutama kyseli, että miksi ajattelen ettei meille lasta saataisi, noh...tilanne on se, että miehen aiemmassa parisuhteessa ei ehkäisyä käytetty ja lasta ei silti kuulunut. Näin mulle mies kertoi. Sitä, miksei se pitäisi paikkansa en ala sen enempää arvailemaan, mutta sanon nyt kun mieleeni tulee että jotkut naiset jättävät ehkäisyn pois salaa ja toiset taas käyttävät sitä salaa...
Yleensäkin tuo on semmoinen aihe, mistä en piittaa keskustella -edelliset suhteet. Sekä omat, että miehen... :headwall:

Varsinkin kun tähän mahtui vielä varsin odottamaton "perhetapahtuma" nimittäin mies otti ja kosaisi :heart:

Miehellähän tosiaan oli aivan älytön vauvakuume jo aikaa sitten (jo vuosi takaperin ja se tuntui olevan jotenkin ihan epätoivoinen sen asiansa kanssa) kun taas itse mietin uraa ja vapautta tehdä mitä haluaa (kun aiemmat lapset on jo niin isoja ja omatoimisia) mutta en tiedä, ehkä tuli joku ahaa-elämys kuitenkin siitä, että elämä on tässä ja nyt ja tärkeämpiä asioita on olemassa kuin ura.
Varsinkin kun esikoinen ilmoitti tulostaan aikoinaan aivan täysin yllättäen. Olin 20v silloin. Kyllä, tiedän, että kun harrastaa seksiä niin aina voi tulla raskaaksi, mutta oli se silti yllätys kun on syönyt säännöllisesti e-pillereitä 5 vuotta.


Nyt tuntuu, että se miehen vauvakuume on hieman hellittänyt (vai onko iskenyt se, ettei nytkään tosiaan ehkä onnistu) vaiko ehkä siitä, että nyt se on "korkeemman kärehes" eikä asialle voi itse enempää tehdä...

Edelleen saan tuskanhien otsalleni kun ajattelen en niinkään vauva-aikaa vaan auttamattomasti kesken loppuvia asunnon neliöitä...

Niin ja muokkasin tosiaan viestiä vielä siksi, että kaksi aiempaa lasta... niiden odotusaika
sekä synnytykset ja niistä toipuminen on olleet suoraan sanottuna hel***tiä.
Koko raskausajan pahoinvointi (paino ennen raskautta lähes 15 kiloa enemmän kuin rv 39,
tosin tästä on vähän varaakin antaa pois ) ja synnytykset kesti ensimmäinen 47h ja toinen 29h ja
päättyivät molemmat kiireelliseen sektioon, josta parantuminen kesti varsinkin toisella kerralla kuukausia... Kyllä ihminen on hullu. uh :headwall:

 

Ihanaa AikavaraS - onko nyt häähumua tiedossa? En mä utelias ole mutta... ja joo nainen on kyllä hullu kun omasta tahdosta vapaaehtoisesti lähtee siihen synnytyshommaan. Mulla ei nyt siitä mitään traumoja jäänyt mutta en kuitenkaan voi kovin lämpimästi suositella yhdistelmää pitkittyneestä synnytyksestä ja kiireellisestä sektiosta...

Voi mama? - halaus:hug:

 

Me ollaan enemmän semmosta salakähmäistä sakkia, että maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa jne

 

Täällä on alkamassa ensimmäiset piinapäivät. Ihan järkyttävän kipeä ovulaatio taas, ei tarvi kyllä meikäläisen sitä testailla. Jospa sen ukon sais tänään työreissulta suoraan vällyjen väliin niin ei menisi hyvä kierto hukkaan
No, mutta tuleehan niitä uusia kiertoja jos se poloinen onki vaan kovin väsynyt. :heart:

AikavaraS: Sulla on kyllä ollu just päinvastoin ku minulla raskaudet ja synnytykset. Pahoinvointia ei ollu kummassakaan, lukuunottamatta ihan lievää etomista jostain jauhelihan hajusta tms. Toisessa raskaudessa ainoastaan piinasi supistelut puolesta välistä asti ja synnytys oli vaikeampi (johtuen siitä että kaveri oli pikkuisen isompi kuin esikoinen) mutta ensimmäisellä kerralla se meni oikeasti niinku kaunareissa! Hyvä jos toisinaan muistin olevani raskaana ja 10h supistelujen jälkeen ponnistin kolmesti ja sitten jo parkui murunen maailmassa. Toista ponnistelin sen puoliskatuntia, mutta ei niistä mitää traumoja jäänyt.

 

He.ti - mä oon niin kade! Se raskauspahoinvointi on ehkä se mitä vähiten odotan tässä koko vauvabisneksessä.

 

Hei! =) . Voisitteko auttaa ? Eli yleensä kiertoni on 28-30pv. Oletin ovulaation olleen 2.1-3.1 limojen, kipujen ja ovislaskureiden takia. Nyt kuitenkin eilen ja tänään ollut ovismaisia oireita. Alavatsakipuja ja vatsa vähän sekaisin. Silloin tällöin huono olo (voi johtua matalasta verensokerista)ja poskia kuumottaa. Lämmöt eivät nousseet oletetun oviksen jälkeen sen kummemmin , yleensä nousee ihan selkeästi. Nyt kp22 . Voiko olla ettei ovista ole tapahtunut, vaikka oireet olivat niin selkeät? Vai mistä voisi johtua ? Raskauden mahdollisuus on aika pieni...

 

MamaVoi kun ikävää, onko sinulla ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisit jutella asiasta? :hug:

AikavaraSOnnittelut kosinnasta!

He.Ti Toi sun niccis taitaa olla aiak kuvaava toivottavasti pian tärppää

 

Mollimilla Toi nikki tulee ihan vaan mun nimestä, vaikka tuohan se kyllä mieleen tietynlaisia merkityksiä

 

Täällä on ollut aika hiljaista viimeaikoina. Onko kuume kasvanut? =D

 

Ihmetteli samaa hiljaisuutta, mutta täällä ei ainakaan mitään uutta... Foolihappoa ostin, ehkä nyt vähän aikaisin aloitan muttei siitä haittaa voi olla

Menkat pitäisi alkaa ens viikolla vasta mutta rinnat ihan tajuttoman kipeet jo nyt. En kuitenkaan jaksa uskoa mihinkään raskautumiseen nyt, johtuu varmaan vaan siitä kun kokoajan vauva juttuja pyörittelee mielessä. Mistä se johtuukin että oikein kun toivoo raskautumista alkaa kehossa huomata muka ihan selviä oireita. :\

Onnittelut AikavaraS!

 

Foolihappoa ostin, ehkä nyt vähän aikaisin aloitan muttei siitä haittaa voi olla

Menkat pitäisi alkaa ens viikolla vasta mutta rinnat ihan tajuttoman kipeet jo nyt. En kuitenkaan jaksa uskoa mihinkään raskautumiseen nyt, johtuu varmaan vaan siitä kun kokoajan vauva juttuja pyörittelee mielessä. Mistä se johtuukin että oikein kun toivoo raskautumista alkaa kehossa huomata muka ihan selviä oireita. :\

En usko että on aikaista. Olen kuullut terveydenhoitajien ja jopa lääkäreiden suosittelevan että siinä vaiheessa kun yrittää raskautua, kannattaa jo alkaa noudattaa käytännössä samoja elintapoja kuin jos olisi jo raskaana. Eli tupakointi veks, terveellinen ruokavalio jne...

Ja se on muuten tosi jännä juttu miten sitä kiinnittää huomiota ihan eri asioihin kuin silloin kun ei vielä yritetty Olen jo pari kertaa joutunut tokaisemaan itselleni että "äläpä kuule kuvittelekaan, muuten tiput ja korkeelta". Viimeiseen asti koitan rentoilla tämän asian kanssa, mutta kyllä sitä kiinnittää huomiota esim. kierron pituuteen nyt ihan erillälailla.

 

Tervehdys ketjuun!
Olen ollut täällä kirjoittelemassa n.5v sitten eri nimimerkillä ja ajattelin tehdä comebackin:wave:

Jotain taustaa:
Minulla on kaksi lasta -08 ja -09 syntyneet poika ja tyttö. Olen eronnut lasten isästä ja sittemmin tapasin nykyiseni. Tarinamme on tavallaan aika siirappinen ja on sitä yhä, mutta siitä ehkä lisää jossain vaiheessa jos nyt joku ehdottomasti haluaa kuulla

Yhteistä taivalta ei tosiaan ole kertynyt vielä kovin paljoa, mutta kuukausi sitten tajusimme, että harmitus oli molemmilla joskseenkin käsinkosketeltava, kun uusi kierto alkoi, vaikka emme me nyt mitenkään suoranaisesti yritetty mitään.

Jotenka tässä on ikäänkuin katsellaan vaihe meneillään, ei pakonomaista yritystä, mutta ei estelyäkään.

Tästä tulee kyllä hauskaa, sillä mies on minua taipuvaisempi vauvakuumeeseen, joka taas johtaa siihen, että varmaan itse poden kohta tajutonta kuumeilua ja paikkani ei silloin enään taida olla täälläopcorn:

 

Saa tääällä olla, tää on enemmän semmonen rennompi ketju jossa ei niin lasketa päiviä ja muuta vaan vähän yleisemmin puhutaan vauvakuumeesta. Vähän semmonen stressinpoistotarkotus tällä on. Plussanneista ei oo kuuulunu vähään aikaan vaikka lupasivat olla täällä meidän muiden seurana. Siksi tämä ketju juurikin on luotu ettei tarvitse joka vaiheessa hypätä pinosta toiseen. Eli Tervetuloa ja -oloa täällä meidän(kin) kanssa!