"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Hei mama?, mitenkäs nyt? Saitteko pelkät tulokset? Ohjattiinko mitä mahdollisuuksia olisi jatkossa?

 

Tulokset tuli kirjeenä postitse kotiin. Ensi viikolla mennään neuvolaan juttelemaan tuloksista lääkärin kanssa. Samassa saan kuulla omat labratulokset. Samalla otetaan papa ja tehdään kai tutkimukset onko kohdussa ja munasarjoissa kaikki ok. Alkaa pikkuhiljaa hieman pelottaa.

Paitsi että nyt kun nopeesti laskin, mulla taitaa olla kuukautiset silloin kun akka olisi. Niin eihän silloin mitään voida tutkia. Kerran ollaan jo jouduttu aikaa lykkäämään. Ärsyttävää kun joutuu koko ajan vain odotella lisää ja lisää. . . Sit kun koko ajan tuntee jotain "oviskivun" tapaista tuolla vasemmalla alhaalla jo viidettä päivää. Olen alakanut miettiä voiko siellä olla joku endo/kysta tai jotain. Ei ovulaatio kestä näin kauaa, eikä ne kivut voi aina samalla puolella tuntua. Kun tosiaan tajusin, että aina samalla puolella kipuilee. Huoooooohhhh!!!!

 

Ei hitsi kun saisit jostain tuon liiallisen itsetutkiskelun kytkettyä pois! Et rasittuisi niin paljon. Tiedän jo omista kokemuksista ettei onnistu. Se on vähän sama kuin joillakin tuo sairauden pelko. Kun jotain tuntuu niin varmana löytää itseltään sen saman diagnoosin oireet kuin naapurilla jne. Ei muuta kun toivon sulle onnea ja jaksamista jatkoon!
Itsellä on ollu hiljaista kuumeilua. Työt sujuvat jo niin loistavasti etten enää taida edes haluta toista lasta tähän perään. Pidän ovia (ja mieltä) avoinna ja ramppaan täällä lukemassa kuulumisianne ????

 

Huomenta,

Täällä vauvakuume on kasvanut uuteen ulottovuuteen. Lähipiiristä on tullut pari vauvanodotus-uutista lähiviikkoina ja jotenkin musta olis niin ihanaa nyt plussata. Ihan sairasta sinäänsä sillä a) plussaamista varten pitäs varmaan aktivoitua tuolla petipuuhissa mutta kun olen ollut leikkauksessa lähiaikoina ja fyysisesti vielä mahdotonta enkä usko että lääkäritkään olisivat kovin innoissaan ajatuksesta b) mulla oli aika voimakasta pahoinvointia alkuaikoina ja se ei tod ollu kivaa.....mutta silti se olis niin ihanaa!!! ihmeellinen toi ihmismieli

 

Hieman kuulumisia..

Elikkäs nyt on käyty lääkärillä "juttelemassa" spermanäyte tuloksista. No siis lääkärihän ei niistä sanonut mitään, luki vaan paperin meille ääneen. Minulle tehtiin ultratutkimus. Kohtu ja munasarjat ok. Lääkäri kirjoitti meille lähetteen sairaalaan "jatko tutkimuksiin/toimenpiteisiin". Jonotusaika sairaalaan onkin sitten 3-4 kuukautta. Oli siis turha käynti.. En tajua, miksi lähetettä ei voitu kirjoittaa heti spermatulosten tultua. Kyllähän siellä sairaalassakin niitä lääkäreitä on, ketkä osaavat gynetutkimuksen tehdä.

Nyt sitten odotellaan vaan lisää, että saadaan jotain tietää. Spermatutkimuksia täytyy todennäköisesti ottaa lisää. Ärsyttää tämä jatkuva odottelu.

Mä olen ihan loppu, en jaksa enään edes yrittää lasta. Turhaan uhraan ajatuksia vauvalle, jota ei tule. Teen tulevaisuuden suunnitelmia lauseet aina alkaen, "kun meillä on vauva...." Mikä VAUVA!? Vaikka kuinka oisin koko kuukauden ajattelematta koko vauva asiaa. Kuukautisten alkaessa, alkaa itku, alkaa epätoivo. Sama helvetti joka kerta, aina alusta. Kukaan ei auta, kukaan ei kuuntele. Ei ole ketään samassa tilanteessa olevaa kenelle voisi jutella.

Mua suututtaa jokainen raskaana oleva nainen jonka näen. Mietin vaan kuinka epäreilu maailma voi olla!! Miten kauan sitä täytyy itkeä, kuinka syvälle epätoivoon mun on vajottava... Jotkut on valmiita tekemään mitä tahansa, tullakseen raskaaksi. Mut sut vaan lyödään maahan polvilleen rukoilemaan. Mä en voi käsittää, että jotkut joutuvat oikeasti maksamaan siintä, että saa tulla äidiksi ja isäksi. Eikö kyyneeleet ja suru riitä hinnaksi.. Ei riitä, ei. Ei edes se rakkauden määrä, jota pystyy tuntemaan sitä pientä kohtaan, jota ei ole edes olemassa.

Mä rakastan nyt jo mun lasta enemmän, kuin mitään muuta tässä maailmassa, vaikkei häntä ole olemassakaan. Enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan..

 

voi mama! Lämmin halaus ja kova rutistus sulle. Me kyllä sua kuunnellaan, pura ihan rauhassa kaikki paha olo tänne. Se teidänkin aika tulee kyllä, vaikka se kovin kaukaiselta vielä tuntuukin. Se on tullut niin monelle muullekkin niin varmasti tulee teillekkin. Minä uskon siihen!

 

Voi mama! Halaukset täältäkin. Uskon edelleen että jossakin kohtaa saat vaihtaa nimimerkkisi kysymysmerkin kohdalle huutomerkin! Sitä ennen voimia tulevaan. En oikein muuta osaa sanoa. Lohduttaisin jos osaisin. Käyn tätä palstaa lukemassa osittain sinun kuulumisten vuoksi.

 

Haha. Mun ei pitäisi edes olla täällä.

Kaksi lasta löytyy, 12/2011 ja 11/2013 syntyneet ja "meidän lapsiluku on nyt tässä". Sitä mieltä on aviomies ja minäkin useimmiten Tavallaan tää on nyt koko ajan helpompaa ja helpompaa, kuopuskin jo yli 1v 3kk ja koko ajan arki on iisimpää. Välillä iskee kuitenkin haikeus, että tässäkö tää oli eikä enää ikinä omaa vauvaa nuuhkittavaksi? Lisäksi haaveilen vielä joskus synnyttäväni alateitse "normaalisti", esikoista pusersin 25h ja se oli traumaattinen rupeama kera imukupin (2h ponnistin), virhetarjonnan ja asiattoman kätilön ansiosta. Kuopus oli vatsassa poikittain joten sektio oli ainoa vaihtoehto. Niin että jos joskus vielä..

En usko että me aletaan tietoisesti päättäen kolmatta yrittämään, ei ainakaan muutamaan vuoteen, jos koskaan. Mulla on ajoittain vauvakuumetta, selvästi kierron mukaan kun alkoikin heti kun menkat palautuivat kuopuksen ollessa 11kk. Hillittömiä liitoskipuja ja pitkää palautumista raskaudesta en kyllä kaipaa

Ja miksi sitten olen täällä, katsokaapas, jonnekkin on hullun päästävä purkamaan päätään, nimittäin _teoreettinen_ mahdollisuus olisi tulla tässä kierrossa raskaaksi, koska kukaan ei ole tähän talouteen muistanut ostaa ehkäisimiä niin oltiin sitten ilman keskeytetyllä yhdynnällä se esikoinenkin alkunsa sai ja kuopus ekalla yrittämällä kun alettiin toivoa toista lasta.. Raskaudun siis suht helposti, kierto on aikalailla puolivälissä sopivasti ja jos nyt raskaaksi sattuisin tästä tulemaan niin toki lapsi pidetään, kerta itse riski otettiin.
Mikähän siinäkin on että vaikka vauvaa ei tavallaan toivokkaan niin aina raskauden mahdollisuuden ollessa olemassa, sitä jotenkin on toiveikas ja sitten vähän pettyykin kun ei olekaan raskaana.

 

Juu kyllähän meikäläiselläkin kuopus uiskenteli navalta asti perille, eikä ollu jälkiehkäisystä moksiskaan

Ja ehkäpä se kuume tässä kasvaa kun tänne tulee. Olen huomannut että aika moni tästä ketjusta on karannut tuonne yrittäjiin ja muualle eikä täällä oikein kovin juttu luista. :/ Sinäänsä harmi koska olisi itsestä ollut kiva katsella ja seurata muiden kuumeen kehitystä ja mahdollista tulosta.

 

Yksi kuumeilija liittyy joukkoon! Vuoden olen tässä omasta nyytistä haaveillut, kuitenkaan mitään isompaa ei ole sen suhteen tapahtunut. Avopuoliso ei vielä oikein lämpeä ajatukselle, itselläni kuumeilu vie välillä yöunet.
Itse olen 22v ja mies kolme vuotta vanhempi, molemmilla vakituinen työ ja yhteinen omakotitalo. Ollaan nuoria joo, mutta silti tää minun kuume on välillä aivan järkyttävä!

 

Pitäisiköhän itsekin liittyä joukkoon. Olen jo puolitoista vuotta kuumeillut ja seuraillut kaksplussaa Viime kesänä miehen kanssa sovittiin että nyt heinä-elokuussa saa yritys alkaa Jätän pillerit jo kesäkuun aikana ja kumilla mennää niin kauan et kierto normalisoituu. Jännää, odottaa ensi kesää.

 

Tervehdys tänne!
Ajattelin tulla kertomaan kuulumisia pitkästä aikaa tälle puolelle, josta aloitinkin, mutta tosiaan täälläkin miehen puolelta pelkkä haaveilu muuttui otollisessa vaiheessa kiertoani totaaliseksi yliampumiseksi ja tiineeksihän sitä päädyttiin.

Mutta tosiaan, täällä ollaan vielä kasassa, vaikka voin ihan suoraan sanoa, että olen ehkä skeptisempi kuin kahdessa aiemmassa raskaudessani alkuraskaudessa. Jotenkin en tohdi ajatella, että voisi kolmatta kertaa mennä putkeen ja kun ei varhaisultrassa pääse käymään, on vain odotettava nt-ultra aikaa. Mutta kyllä tämä tästä, sisulla eteenpäin ja mies on mahtavan tsemppaava kun minulla menee itseeni täysin hermo toisinaan.

Ja valmentakaa hyvät naiset miehenne hormoonisekoiluihin...minulla ne on olleet ihan naurettavia, siis todella, aivan hävyttömän noloa vetää herne nenään siitä, että mies olettaa minun olevan väsynyt ja sulkee telkkarin. Tuohtuneena ja nenä pystyssä sitten painun nukkumaan ja loukkaannun sitten seuraavana aamuna syvästi kun mies halatessaan sanoo minua hassuksi...voi luoja mikä itku siitä tuli:headwall:
Onneksi mies on tosi ymmärtäväinen, hänen äitinsä oli antanut vinkin, että pitää kuunnella jos olen allapäin tai alan yhtäkkiä jostain sattumanvaraisesta itkemään tai kiukkuamaan, selviää hengissä...ihana anoppi minulle on siunaantunut. :heart:

Maha on jo ihan kivasti esillä ja alkaa olla haasteellista pitää salassa. Huomenna poksuu eka kymppi rikki.

Oikein hyvää kevättä teille kaikille, uusille ja vanhoilla! :flower:

Viipulainen ja Hippu 9+6

 

Hei kaikille!
Olen valilla kaunyt seurailemassa, valilla on kuumeilu ollut olemattomissa mutta nyt se taas pikkuhiljaa tulossa.. etenkin kun sain talla viikolla kuulla etta kaveri odottaa vauvaa! jotenkin sita taas "herasi" asian kanssa. meilla on siis nuo haat tulossa kesakuussa, jos sita sen jalkeen sitten. aiemmin ajattelin, etta odoteltaisiin haamatkaan mutten jaksaisi odottaa ensi vuoden puolelle (haamatka olisi mahdollista vasta ensi vuoden alussa). valilla ajattelin jopa etta pitaisiko aloittaa yritys ennen haita mutten halua ottaa riskia etten mahtuisi mekkoon ja jos olisi huono/heikko olo..ja olisihan se kiva kilistella shampanjalla haiden kunniaksi. eli viela muutama kuukausi pitaisi odottaa.. mutta ei tassa nyt enaa niin pitka aika!
mites muiden alkukevat sujunut?

 

Mitä täällä (mun kropassa tapahtuu?) kp 24 eilen ja oli tullut jotain rusehtavaa tuhruvuotoa ja yöllä kans vähän. Kierto ollut säännöllinen 30 päivää ja menkat alkaneet kunnon verellä tähäna asti. Luin jo jostain kiinnittymisvuodosta mutta ei mulla sellaista ole ollut kummassakaan raskaudessani. Lisäksi olin pari päivää sitten kovassa kuumeessa ja flunssassa, en yleensä koskaan ole, viimeksi esikoista odottaessa.
Jos nyt saisi unohdettua koko jutun ( helpommin sanottu kun tehty ton tuhrun takia joka muistuttaa olemassa olostaan) ja viikonpäästä näkee alkaako menkat.

 

Mukaan liittyy 35v ajoittain enemmän ja välillä vahemmän kuumeileva. Löytyy jo kaksi poikaa ja olin jo päättänyt että saa riittää kun ikääkin alkaa olla. Kuume vaan sitkeästi yrittää tulla ja tyttöä kovasti haaveilisin vielä. Riskit ja oman terveyden kestäminen vaikuttavat ja toistaiseksi olen mietintäkannalla. Mies ehkä enemmän haluaisi vielä lasta vaikka on paljon vanhempi. Olisi kiva lukea kokemuksia erityisesti samanikäisiltä pohtijoilta.

 

Täällä kanssa yksi ilmoittautuu keskusteluun! Olen 21v ja mies pian 24. Mun vauvakuume on niin järkyttävä että se vaivaa mua melkeenpä ihan ympäri vuorokauden. Mies vaan ei vielä halua tässä sitä nyt kuumeillaan ja yritetän saada tolta ukolta edes jonkunnäköstä "aikarajaa" että koska sitä pääsis haaveita toteuttamaan

 

Täällä 20v neito jolla vauvakuume ollut jo pidemmän aikaan kova! "Valeraskauksia" on ollut varmaan vuoden ajan jo kuukausittain Tjot/keskeytetty yhdyntä aloitettiin tämän vuoden alussa, mutta avomies silti jarruttelee vähän. On kyllä sanonut, että tärpin käydessä se olisi iloinen yllätys. On tää vaan raastavaa! Täälläkin hetkellä menossa kp 31/30 ja varmaankin "valeraskaus" päällä, blaah. :headwall: Onneksi täällä on sielunsiskoja joille jakaa tuntojaan niin ei mies ihan kyllästy

 

Meillä kans mies on jarruttelija, kerran se suostui keskeytetyllä hommailemaan (ja vielä omasta tahdostaan, en edes pyytänyt), mutta siihen yhteen kertaan se jäi. Kovasti kans puhuu, kuinka olis ihana ja kiva sellanen oma nyytti, "tulee jos tulee", mutta ei halua yrittääkään. :/
Mutta tosiaan, onneksi on nämä sielunsiskot täällä

 

Annimaria93 joo meilläkin mies kyllä usein puhuu että "sitten kun meillä on lapsia" ja että "susta tulee kyllä hyvä äiti" ym mutta kuitenkin jarruttelee

Toisaalta vielä puoli vuotta sitten mies oli ihan täysin jyrkästi sitä mieltä että ei vielä pitkään aikaan (vuosiin), sitten vähitellen lopetin ehkäisyrenkaan ja käytettiin kortsua ja välillä sekin jäi, pikkuhiljaa mies lopetti kortsunkin käytön ja välillä jopa laukesi mun sisään! Ja nyt jo puhuu että toisaalta kun sydämellään ajattelee niin haluaisi jo pikkuisen mutta taloudelliset asiat ja kaikki "järkisyyt" mietityttävät..

Kyllä selkeästi teilläkin mies on jo pehmenemässä Miehillä näyttää kyllä olevan tuo ajatus sellainen että niitä lapsia tehdään helposti ja raskaaksi tullaan sormia napsauttamalla..

 

Voi kuulostaa ihan liianki tutulta vielä se ei oo kumeistaan luopunut, mutta antoi mulle luvan D) lopettaa pillerit viime vuoden lopulla toivotaan että sekin pian lämpeis, ja lopettais kans noi "järkisyyt", ne kun meinaa olla sellasia ns. "Turhia" jotka ei välttämättä muutu miksikään vaikka 10 vuotta odottais!

 

Joo niimpä.. Juuri puhuin siskoni kanssa jolla on kaksi lasta ja hänkin painotti, että jos aina vaan odottaa sitä "täydellistä hetkeä" niin ei sitä oikeasti välttämättä ikinä tule.. Ja niinkuin täältäkin olen lukenut, että joillain menee vuosia tai jopa kymmenen vuotta siihen että edes ensimmäistä kertaa saa plussan testiin!

 

Sitä mä pelkään, ettei tulekaan raskaaksi. Mies vaan lohduttaa että "kyllä meidän suvun siittiöillä paksuksi pannaan heti ku vaan halutaan". Luulis ymmärtävän, ettei kaikki aina mene niinkuin suunnittelee, kun hänen äidilläänkin on ollut monta keskenmenoa.
Mulla on itsellä niin kivuliaat kuukautiset, että panacodikaan ei auta, sängyssä kippuralla maaten ja huutaen menee ekat päivät, mulle ei mistään hormonivalmisteista oo ollu apua, ja joskus aikoinaan oli 2 viikon välein menkat, ja ne kesti viikon. Nyt on ainakin toistaiseksi vielä pysynyt säännöllisenä. Pelottaa, ettei sitten raskautuminen/raskaus mene hyvin, kun kerran muutenkin kaikki siihen liittyvä tuntuu olevan mun kropassa ongelma :/ sitten vielä ärsyttää, kun toinen ei ymmärrä, ettei se aina oo niin helppoa eikä edes miehen siittiöistä kiinni.
Tuntuu muuten, että nyt on yhtäkkiä kaikki ympärillä raskaana! Tai ei mun kavereista kenelläkään vielä oo lapsia, mutta työkaverit, tutut, puolitutut. Ihania vauvamasuja joka puolella <3 voi kun olis itelläki! Onneks on sentään kaks hellyydenkipeää kissaa joihin saa purkaa hoivaviettiä

 

Jep niinpä.. Mun on jotenkin niin monen negan jälkeen ees melkein mahdotonta kuvitella, että oikeasti joskus siinä testissä on kaksi viivaa ja ne meinaa raskautta ja vauvaa! Ihan jotenkin tosi outoa ajatella sitä..

Hei ihanaa mullakin on kaksi puoli vuotiasta kisupoikaa täällä Ne on kanssa tooosi hellyydenkipeitä. Menin joskus ostamaan kirpparilta pienen vauvojen bodyn ja mies nauroikin mulle että kohta varmaan kun se tulee töistä työnnän tuolla body päällä olevaa kissaa vaunuissa

 

Hah! Mäkin just viimeviikolla uhkasin ostaa muutaman vauvanvaatteen Iham vaan siks ku ne on niin söpöjä, niin jos ne sais ton ukon suostumaan

 

Joo muakin vähän pelotti kun tulin kotiin sen bodyn kanssa Illalla otin sitten varovaisesti puheeksi ja mies jo luuli että jotain vakavaa on sattunut kun olin sillee "tuooota.. älä sitten suutu tai mitään.. tein yhden jutun :/" ja kaivoin pienen koppakuoriaiskuvioisen bodyn laukusta Se vaan nauroi ja hypisteli sitä mun kanssa!