Liian innokkaat isovanhemmat

Mulla on pulmana aivan liian innokkaat mummi ja ukki (anoppi ja appi)
Tyttö ei saa hetkee rauhaa siellä ollessa. Kanniskellaan sylissä ja ollaan koko ajan siinä häseeräämässä. Ruokarauhaa ei saa ku siinä koko ajan apinoidaan tytölle.. ruuat lentään ja syömisestä ei tule mitään! Hemot menevät mulla koko ajan.. Sen huomaa jo kun tyttökin rupee hermostumaan ku koko ajan juostaan perässä.. Siihen asti ku nukkumaan mennään niin tämä sama tahti jatkuu! ja kukapa muu tytön kanssa yöllä valvoo kuin minä ku hän on levoton! Tyttö on nyt 1v. Kotia tultaessa ei edes vaatteita oteta pois vaan vaatteet päällä juostaan sisälle ja etsitään tyttö käsiin.

En miehellekkään tästä uskalla sanoo ku tiedän että loukkaantuu jos hänen vanhempiaan arvostellaan.. Joudun aika usein itsekseni laskemaan 10 että pystyn pitämään suuni kiinni!

Sitä en kiellä ollenkaan etteikö ole mukavaa ku on iosvanhemmat jotka välittää, ON se kivaa ja ihanaa että tytöllä on rakastavat isovanhemmat mutta ku se hössötys saa ihan uskomattomat mittasuhteet ja luulin että tytön kasvaessa tilanne rauhottuisi mutta ku se vaan pahenee koko ajan!!!!

Moni saattaa ajatella että valitan turhasta.. Itekki oon sitä ajatellut mut mun pää ei vaan kestä tätä hössäämistä.. sais jo pikkuhiljaa laantua ja rauhottua!!
Tyttö on heille ensimmäinen lapsenlapsi ja niin on myös mun vanhemmille mutta ei he tällee riehu ja hössötä!!

kiitos että sain avautua=)

 

meillä on aivan sama ongelma...

 

ja meillä... :kieh: :kieh:

 

\|O

 

sano miehellesi niin vihjaisee vanhemmilleen!olet kuitenkin tosi onnellinen kun välittävät minun äitiä esim.ei meidän lapset hirveesti kiinnosta..kerran puolessa vuodessa ottaa hoitoon jos oikein anelee ja siitäkin hyvästä pitää sit hoitaa siskon tyttöä vuorostaan kun hän asuu mummon luona.. :kieh: :kieh: :/

 

hei halloo... sinulla on suu keskellä naamaa ..käytä sitä, eihän tuo ole ongelma, sinun täytyy sanoa asiallisesti heille että liikaa on likaa, jos suuttuvat niin se on ohi menevää..onhan kuitenkin kyse lapsenlapsesta.

 

Pienet on ihania....

Minäkin "hössötän" ja hoidan. On sanottu, että kivaa kun jaksan touhuta. Vanhemmat eivät "kyttää" mun touhuja, vaan luottavat
ja ottavat itselleen vapaata ja jaksavat itsekkin lapsensa kanssa.
Lapsi nauraa paljon ja on onnellisen oloinen ja tyytyväinen.
Ainut ongelma, joka "pukkaa päälle"....mummin hartiat, niska, selkä ei tahdo kestää 8kg lapsen kantamista ja nostelua.
Mut kyllä minä yritän jaksaa vielä muutaman kuukauden, kunnes lapsi alkaa itse liikkumaan. Tiedän, että äideilläkin on samoja "kehon" ongelmia kuin itsellänikin.
Annettakoon monipuolista rakkautta ja välittämistä pienillekkin lapsille

 

Meillä sama homma, lisäksi ne vinkuu kokoajan poikaa niille hoitoon, mikä ei tuu kysymykseenkään koska heti oltas antamassa jotain "kiellettyä" sapuskaa esim. eilen olis pitäny antaa vatturahkaa maistaa tai tavallista maitoo ja sitte haukutaan tiukkapipoks kun kiellän!! Ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla ettei tartte poika 7kk viä yhtään mitään tommosia "herkkuja", kerkee kyllä. Mies on kanssa saamaton sanoon omilleen mitään, minä kyllä sanon omalle äidilleni ja läppäsen vaikka sormille jos ei me jakeluun ettei mitään mössöjä anneta! Ärsyttävää kun eivoi luottaa.

 

\

Meillä sama homma, lisäksi ne vinkuu kokoajan poikaa niille hoitoon, mikä ei tuu kysymykseenkään koska heti oltas antamassa jotain "kiellettyä" sapuskaa esim. eilen olis pitäny antaa vatturahkaa maistaa tai tavallista maitoo ja sitte haukutaan tiukkapipoks kun kiellän!! Ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla ettei tartte poika 7kk viä yhtään mitään tommosia "herkkuja", kerkee kyllä. Mies on kanssa saamaton sanoon omilleen mitään, minä kyllä sanon omalle äidilleni ja läppäsen vaikka sormille jos ei me jakeluun ettei mitään mössöjä anneta! Ärsyttävää kun eivoi luottaa.

juu meillä juuri tämä ongelma paitsi että pilaan lapsen elämän kun vahdin ettei syötetä allergisoivia ruokia... Ja jos anoppia kiinnostaisi vanhemman lapsenkin asiat tai edes huomioisi vanhemman lapsen jollain muulla tavoinkin kuin mulle ja miehelle tapahtuvissa suurissa puheissa.. :kieh:

 

Joo, meillä kanssa sama juttu! pahinta oli silloin kun esikoinen syntyi, nyt on jo 3v. Olin ollut sairaalasta kotona noin pari viikkoa, kun anoppi alkoi ruikutuksen, että koskas vauva tulee yökylään hoitoon ja tota hoitoon marmatusta jatkui noin puoli vuotta,samaten sitä, ettei "koskaan käyty niillä" vaikka vähintään 3 viikon välein siellä oltiin, jolloin olin jo niin ahdistunut, että itkin asian pois miehelleni, joka ONNEKSI ymmärsi, ajoi vanhemmilleen (asuvat muutaman kilometrin päässä...) ja selvitti niille asiaa. Asia helpottui hiukaksi aikaa, tosin aina ajoittain taas kaikki alkaa alusta...Anoppi tietysti loukkaantui...Nyt meillä on kaksi lasta, nuorempi on 1v.7kk ja silloin kun käymään mennään, niin onneksi on pikkuisen rauhottunut se väkisin sylistä repiminen yms. Ja ne on ymmärtäneet, että me elellään omalla tavallamme. Nyt on jo ihan mukava mennä sinnekin käymään, kun vanha ruikutus ei ole jatkuvaa. Ja onhan heistä paljon myös apua, en sitä kiellä, mutta kuitenkin asia tuntui tosi pahalta.
Tsemiä kaikille!

 

itse isovamhempana en voi ymmärtää miksi nykyäidit kokevat mummit ja ukit jonkinlaisena "uhkana" lapsilleen... hyvä jos syliin saa ottaa, en ota koskaan ilman vanhempien suostumusta.. pari viikkoa sitten pahoitimme mielemme kun olimme käymässä kaupungissa jossa mieheni tytär asuu lapsineen, minä tapasin pienen Saran jo aikaisemmin päivällä, mutta Saran ukki oli töissä ja ei ehtinyt samaan tapaamiseen, no sovimme että tulemme heti kun ukki joutuu töistä käymään Saran kotona, ohjeeksi saimme että kovin myöhään ei sovi tulla. Olimme klo 18.15 Saran kodin ulkopuolella, soitimme ovisummeria - ei vastausta, soitimme kännykkään - ei vastausta, lähdimme surullisin mielin autollemme, ilmeisesti mieheni tytär näki meidät ikkunasta ja soitti perään, että tulkaa nyt kuitenkin käymään.. sisälle päästyämme alkoi marmatus että tämä on viimeinen kerta kun meille klo 18.00 jälkeen tullaan.. no eihän siinä oikein juttu luistanut joten lähdimme vähin äänin kotimatkalle 600km päähän.. ikävä jäi pikkuista Saraa....

 

Kylläpä on hankalia suhteita mummojen ja lastenlasten kanssa.
Ei kelpaa jos ei pidä yhteyttä.
Ei kelpaa jos käy (liian usein).
Ei kelpaa jos haluaa lapsia yökylään.
Ei kelpaa jos ei halua lapsia yökylään.

Mikähän olisi kultainen keskitie.

Lapsenlapsi yökylään 2 kertaa vuodessa.
Mummo kyläilee lapsensa perheessä 4-6 kertaa vuodessa noin 2-3 tuntia kerrallaan.
Lapsenlapset vanhempineen kyläilevät mummon luona 3-4 kertaa vuodessa 2-3 tunti kerrallaan.
Eli noin kerran kuussa tavataan.
Näin meillä tehdään. Välimatkaa on 30 km ja autot kummassakin perheessä.

Mahtaisiko tällainen sopia viitteeksi muillekin.

 

meillä ei oo yökylässä ikinä :/ että ei tämäkää kivaa ole ja ei muutenkaa vietetä aikaa yhtään lastenlasten kanssa \|O

 

\

itse isovamhempana en voi ymmärtää miksi nykyäidit kokevat mummit ja ukit jonkinlaisena "uhkana" lapsilleen... hyvä jos syliin saa ottaa, en ota koskaan ilman vanhempien suostumusta.. pari viikkoa sitten pahoitimme mielemme kun olimme käymässä kaupungissa jossa mieheni tytär asuu lapsineen, minä tapasin pienen Saran jo aikaisemmin päivällä, mutta Saran ukki oli töissä ja ei ehtinyt samaan tapaamiseen, no sovimme että tulemme heti kun ukki joutuu töistä käymään Saran kotona, ohjeeksi saimme että kovin myöhään ei sovi tulla. Olimme klo 18.15 Saran kodin ulkopuolella, soitimme ovisummeria - ei vastausta, soitimme kännykkään - ei vastausta, lähdimme surullisin mielin autollemme, ilmeisesti mieheni tytär näki meidät ikkunasta ja soitti perään, että tulkaa nyt kuitenkin käymään.. sisälle päästyämme alkoi marmatus että tämä on viimeinen kerta kun meille klo 18.00 jälkeen tullaan.. no eihän siinä oikein juttu luistanut joten lähdimme vähin äänin kotimatkalle 600km päähän.. ikävä jäi pikkuista Saraa....

--- itse en ainakaan pidä siitä, että meille tullaan illalla klo 18 jälkeen. Meidän lapset nimittäin menevät nukkumaan jo klo 19 ja heitä on tosi vaikea saada rauhoittumaan jos meillä käy vieraita myöhään. Sitä voi sellaisen olla vaikea käsittää joka ei ole siinä tilanteessa päivittäin! Toki oli ikävää, että ette saaneet nähdä lasta, mutta come on, voi sitä etäisyyttä nyt ottaa pikkasen. Tuskin ne on vain ne nykyäidit jotka ei anopeista tykkää, aina on ollut skismaa vanhemman ja nuoremman polven välillä. Nykyään vain uskalletaan puhua asioista niin kuin ne on...

 

\

Kylläpä on hankalia suhteita mummojen ja lastenlasten kanssa.
Ei kelpaa jos ei pidä yhteyttä.
Ei kelpaa jos käy (liian usein).
Ei kelpaa jos haluaa lapsia yökylään.
Ei kelpaa jos ei halua lapsia yökylään.

Mikähän olisi kultainen keskitie.

Lapsenlapsi yökylään 2 kertaa vuodessa.
Mummo kyläilee lapsensa perheessä 4-6 kertaa vuodessa noin 2-3 tuntia kerrallaan.
Lapsenlapset vanhempineen kyläilevät mummon luona 3-4 kertaa vuodessa 2-3 tunti kerrallaan.
Eli noin kerran kuussa tavataan.
Näin meillä tehdään. Välimatkaa on 30 km ja autot kummassakin perheessä.

Mahtaisiko tällainen sopia viitteeksi muillekin.

-- tämä sopisi mainiosti meillekin. Voi kunpa ei tarvitsisikaan nähdä anoppia kerran viikossa vaan vain kerran kuussa!!! Mutta kun hän vaatimalla vaatii, että usein on nähtävä. Alussa piti käydä siellä joka viikonloppu mutta onneksi emme "totelleet". Heidänkin on sitten pakko raahautua meille... heh.

Ymmärrän alkuperäistä hyvin. On tosi rasittavaa jos anoppi on ylihöösäävä. Kyllä mummo kiinnostunut saa olla, mutta tarviiko sen lapsen kimpussa olla jatkuvasti??? Sitä minä en ymmärrä ollenkaan!

 

Eikö teillä aikuisillakaan käy vieraita klo 18 jälkeen.
Aika sisäänlämpiävää jos niin on.
Ja jos isovanhemmat tulevat kaukaa niin kyllä yhtenä iltana lasten elämässä voi sallia että lapset menevät nukkumaan vasta klo 20.

Enempi minua on harmittanut kun lapsenlapseni valvoi jo 2v ikäisenä klo 22 asti. olisi mummo halunnut mennä nukkumaan aikaisemmin mutta eipä onnistunut. 3v ikäisenä tyttö valvoi klo 23 saakka. Minusta liian myöhään.

Omille lapsille sanoin aikoinaan että 8v menee nukkumaan klo 8 ja 9v menee nukkumaan klo 9.

 

niin minustakin tuntuu että jonkinlaisen jouston oppinen elämässä olisi aikasten tärkeetä.. ei se maailma varmaan kaadu jos jonain iltana menee iltatouhut tuntia myöhemmäksi.. emme me ole kuin 1-2-kertaa vuodessa "sotkemassa" nuorten elämää, muulloin noudatamme "sääntöjä".. itsellä on ollut kolme lasta ja silloin meillä kyllä kävi paljon sukulaisia ja ystäviä kyläilemässä iltaisn ja viikonloppuisin ja ei ikinä ollut mitään ongelmaa lasten hoitamisen kanssa.. sanoin aina vieraille että minä hoidan lapset ajallaan ja he saavat viihtyä isännän kanssa ja keskenään ja näm lapset eivät olleet tottuneet mihinkään täyshiljaisuuteen.. mutta taitaapi ajat muuttua

 

mun mielestä jos noin harvoin käytte olisi kyllä voinut paremminkin mennä..

Mutta Meillekään ei oteta vieraita 18 jälkeen vastaan arkena, koska haluan keretä rauhoittaa lapset, hoitaa ilta puuhat rauhassa lasten kanssa ilman niitä vieraita, viikonloppuisin siis perjantai ja lauantai iltaisin otamme rennommin. Niin minulla on kännykkäkin äänettömällä klo. 19 alkaen... Lapset menevät huoneisiinsa 19.30-20.00 välillä ja siitä nukkumaan. Mielestäni se, että haluamme rauhoittaa arki-illat perheenä elelyyn ja toistemme seurasta nauttimiseen ei ole sisänpäin lämpiävää vaan oman perhe-elämän etusijalle asettamista. Sitä 18.ta ennen kyllä varmasti kerkeämme tavata ystäviämme ja muita.

Mutta jos on tulossa harvoin kyläileviä vieraita joustamme kyllä tarpeen tullen..

 

Näyttää että nykyään kaikki "panostavat itseensä" ja asettavat "minä itse" etusijalle. Ennen otettiin aina ensin muut huomioon ja sitten vasta tuli omat toiveet. Voi kun vielä vahanakin oppisi arvostamaan itsensä ensimmäiseksi eikä aina tekisi muiden mielen mukaan ja sitten harmittelisi sitä. Olen huomannut että en osaa sanoa ei kun joku pyytää minua muuttamaan suunnitelmiani tai tekemään jotain toisen puolesta. Ja monet kerrat on tullut tehtyä turhaa työtä.

Jos mummo ei voi tulla katsomaan lapsenlastaan 600 km päästä klo 18.15 niin mitenkähän jos mummolle ei sitten sovi että mummolaan mennään kesällä lepäilemään ja täysihoitoon. Muistan itse hyvin kun 40 vuotta sitten kävin lapsuudenkodissani. Olin lukenut lehdistä miten mummot joutuvat passaamaan lomailevia sukulaisia. Minä sanoin että olen lomalla ja jos se ei passaa niin en tule ollenkaan. En aikonut pienen lapsen kanssa hoitamaan mummolan kasvimaata tai siivoamaan ym. Vierailuni kestivät yleensä 3-5 päivää. Lasten kanssa on helpompi olla kotona kuin kierrellä sukulaisissa. Vaan sellaiseen kyläpaikkaan on mukava mennä jossa passataan lapset ja vanhemmat.

Joustamattomien kohdalla voi käydä kuin vanhan kuminauhan, jos ei jousta niin välit katkeaa kokonaan.

 

Aika uskomattoman tiukkaa ja kaavoihinsa kangistunutta porukkaa täällä kyllä on
Vai että ehtii viikolla ennen klo 18 käydä vieraat. Ei meidän tuttavapiirissä kyllä ainakaan ehdi, hyvä jos klo 18 on työ-/opiskelupäivän jälkeen sen verran tolkuissaan että jaksaa lähteä kylään (silloin harvoin kun jaksaa).

Mitä te oikein teette niiden lasten kanssa päivät, kun niin villinä ovat, että jos ei viimeistään klo 18 aloita iltarauhoittelua ja muita iltatouhuja, lapsia ei enää sen vuorokauden puolella saa nukkumaan? Kyllä meillä riittää kolmen lapsen kanssa (iät 3,5,6) ihan hyvin, kun aloitetaan iltahommat iltapalalla joskus 19.45 ja suoraan sieltä mennään hammas- ja muille iltapesuille, luetaan iltasatu ja nukkumaan. Joka ilta nukkuvat ennen kuin kello on 21.
Harvoin meillä vieraita enää siihen aikaan on (suurimmalla osalla tuttavista itsellä samanikäisiä lapsia, jotka myös menevät nukkumaan siihen aikaan), mutta jos on, niin ovat kyllä niin fiksuja, että tajuavat, että jompi kumpi, minä tai mieheni laitetaan lapset nukkumaan ja jatketaan seurustelua sitten.

Juhlapäivinä aikataulusta voi vähän joustaa, mutta eipä kukaan lapsista vielä ole jaksanut valvoa edes klo 22 asti.

Oikeastaan ei ollut tarkoitus keljuilla kenellekään, vaikka aika kärkevää tekstini onkin.

 

Meillä lapset menevät nukkumaan klo 20.00 klo 18.00 menee nuorempi iltapesulle, siitä huoneen siivous, 19.00 iltapala, 19.30 huoneseen, 20.00 nukkumaan...

Isompi suihkuun n. klo 18.45, iltapala samaan aikaan, samoin huoneeseen meno, klo 21 valot pois huoneesta. Haluamme iltaisin myös aikaa kahdestaan.

Ehkä toi on kaavoihin kangistumista, mutta helpoittaa myös kummasti arkea... :flower:

 

ei kysymys olekaan siitä etteikö perheessä pidä olla selkeä päivä/iltarytmi, vaan siitä voidaanko/halutaanko siitä 1-2- kertaa vuodessa joustaa.... luulen että jos vanhemmilla on jotain ns. omaa menoa/toimintaa joustoakin löytyy.. mutta omat vanhemmat/isovanhemmat on niin tuttuja että "uskalletaan" olla joustamattomiakin

 

Hei haloo!!! itsekkin olette joskus isovanhempia. Antakaa niiden hössöttää, eihän se jokapäiväistä ole. "kiellettyjen" ruokien syömisestä voi sanoa myös nätisti. Olkaa onnellisia että teillä on isovanhemmat ja välittävät sellaiset. Kaikilla ei näin ole. Ja hienoa, että joku isovanhempi haluaa ottaa lapsenlapsensa hoitoon. Sehän on paras hoitopaikka. Tietää että lapsi on hyvässä hoidossa.

Useasti kuulee miniöiden valittavan miestensä vanhemmista. Onko tämä jotain mustasukkaisuutta? Ottakaa nyt peili omaan käteen ja miettikää omaa käytöstänne.

 

\

ei kysymys olekaan siitä etteikö perheessä pidä olla selkeä päivä/iltarytmi, vaan siitä voidaanko/halutaanko siitä 1-2- kertaa vuodessa joustaa.... luulen että jos vanhemmilla on jotain ns. omaa menoa/toimintaa joustoakin löytyy.. mutta omat vanhemmat/isovanhemmat on niin tuttuja että "uskalletaan" olla joustamattomiakin

juu tuohon kirjoitin aiemmin jo. ja ihmettelin kovasti, muutama kerta vuodessa ei kyllä hallaa tee.. Paha mieli tuli minullekin kun ajattelin mummon(sekä lapsen) pahaa mieltä kyllä täytyy osata joustaakin välillä. :/ Eriasia noi jatkuvasti kylässä lamppaavat ja ilta/yökaupalla rinkuttavat muutenkin jokapäiväiset kaverit yms...

 

\

Näyttää että nykyään kaikki "panostavat itseensä" ja asettavat "minä itse" etusijalle. Ennen otettiin aina ensin muut huomioon ja sitten vasta tuli omat toiveet. Voi kun vielä vahanakin oppisi arvostamaan itsensä ensimmäiseksi eikä aina tekisi muiden mielen mukaan ja sitten harmittelisi sitä. Olen huomannut että en osaa sanoa ei kun joku pyytää minua muuttamaan suunnitelmiani tai tekemään jotain toisen puolesta. Ja monet kerrat on tullut tehtyä turhaa työtä.

Jos mummo ei voi tulla katsomaan lapsenlastaan 600 km päästä klo 18.15 niin mitenkähän jos mummolle ei sitten sovi että mummolaan mennään kesällä lepäilemään ja täysihoitoon. Muistan itse hyvin kun 40 vuotta sitten kävin lapsuudenkodissani. Olin lukenut lehdistä miten mummot joutuvat passaamaan lomailevia sukulaisia. Minä sanoin että olen lomalla ja jos se ei passaa niin en tule ollenkaan. En aikonut pienen lapsen kanssa hoitamaan mummolan kasvimaata tai siivoamaan ym. Vierailuni kestivät yleensä 3-5 päivää. Lasten kanssa on helpompi olla kotona kuin kierrellä sukulaisissa. Vaan sellaiseen kyläpaikkaan on mukava mennä jossa passataan lapset ja vanhemmat.

Joustamattomien kohdalla voi käydä kuin vanhan kuminauhan, jos ei jousta niin välit katkeaa kokonaan.

On mielestäni eri asia laittaa lasten hyvinvointi etusijalle, kuin aikuisten. Jos vanhemmat ajattelevat pienten lastensa parasta ja sen laittavat etusijalle, ei se ole sama asia kuin "panostaa itseensä". KUka ajattelee pienten lasten parasta, jos eivät omat vanhemmat?

Kyllä nykyisovanhemmat osaavat ajatella itseään paremmin kuin mikään aiempi sukupolvi. Eihän ennen terveet ihmiset matkustelleet ja vaatineet pelkästään itse itselleen elämistä kuten nykyään terveet hyvätuloiset eläkeläiset. Jos oltiin terveitä, autettiin lapsia ja lapsenlapsia. Tai ainakin minulla tällainen käsitys.

Mutta en kyllä ole varma mihin viittasit tuolla "panostaa itseensä". Jos tarkoitit, että vanhemmille on tärkeää, että lasten elämänrytmi on säännöllinen ja lasten elämänrytmi on kunnossa, niin ei tämä ole itseensä panostamista, vaan lasten hyvinvoinnista huolehtimista.

Niin, ja tuosta olen samaa mieltä, että lasten kanssa on hirveän paljon helpompi olla kotona. Yhden kanssa vielä menee mutta jos pieniä lapsia enemmän, ei tosiaan tee mieli käydä kyläpaikoissa joissa ei lämmin ruoka ym. tarjoilua.