Listataan puolison ärsyttäviä tapoja!

tuo unohtu omasta listasta

+ sen vastauksen pukeminen sanoiksi kestää ja kestää ja kestää, joka sanan välissä minuutin miettimistauko

Ai naisissakin on näitä, joilla auttas paljo se lampun syttyminen pään päällä miettiessä.

 

Jättää kaapinoven aina auki otettuaan tavaran x, samoin laatikot. Valoja ei osaa perässään sammuttaa. Jättää likaisia vaatteita ihan mihin sattuu.

Lisäksi napsuttelee kynsiään jos ne ovat kasvaneet liian pitkiksi ja nyppii kynsinauhojen nahkaa :x

Mutta muuten on kyllä hyvä mies ja isä. Hoitaa paljon lasta ja kotia ja esim hoitaa imuroinnin mitä itse vihaan. Vastineeksi hoidan pyykit, myös ne pitkin kämppää jätetyt.

 

Kuorsaus ärsyttää, mut ei se sille voi mitään.

 

Pikkutarkkuus joka asiassa ja liiallinen miettiminen ja harkitseminen ennen kun tekee päätöksiä. Ärsyttävä perfektionisti ja melankolikkko!

 

Siis on se hyvä mies ja ihana, mutta nuo asiat ärsyttää kun itse olen huoleton heppu.

 

Ei ymmärrä aikatauluttamisesta mitään:kuinka paljon menee aikaa ajomatkaan, johonkin työtehtävään jne.
Ei muista vieläkään milloin lapset pääsevät hoidosta ja koulusta (vaikka samat aikataulut on olleet syksystä asti), ei muista mikä on kenenkin lapsen reppu jne...

 

Otti humalassa suihin mun parhaalta kaverilta. Ärsyttää vieläkin!

 

Saa ideoita, ja lähtee suin päin toteuttamaan niitä. Muuttaa mielensä sekunnin murto-osassa ja lähtee tekemään jotain muuta. Ei pysty odottamaan, että minä ehdin mukaan juttuihin, ja sitten saan kuulla, että "Et koskaan innostu mistään mun jutuista."
No ku emmää kerkee!

 

Puhumattomuus. Ei puhu tunteistaan.
Pessimismi. Aina sellainen asenne että "Ei se onnistu kuitenkaan" yms.
Tylsyys ja laiskuus. Makaa vaan sohvalla ja lähikauppaankin pitää mennä autolla. Koskaan ei käydä yhdessä esim. lenkillä.
Ei auta minua tarpeeksi lapsen hoidossa.

Ja kyllä,myymä suhde on aivan perseestä, en edes tiedä miksi ollaan enää yhdessä!

 

Myymä=tämä

 

[QUOTE="Vierailija";29703920]Puhumattomuus. Ei puhu tunteistaan.
Pessimismi. Aina sellainen asenne että "Ei se onnistu kuitenkaan" yms.
Tylsyys ja laiskuus. Makaa vaan sohvalla ja lähikauppaankin pitää mennä autolla. Koskaan ei käydä yhdessä esim. lenkillä.
Ei auta minua tarpeeksi lapsen hoidossa.

Ja kyllä,myymä suhde on aivan perseestä, en edes tiedä miksi ollaan enää yhdessä![/QUOTE]

Miksi sitten olette?

 

Kamalan tarkka rahasta. Tai pikemminkin siitä, mihin MINÄ käytän rahani. "Tarviiko muka nainen useammat kuin yhdet tai kahdet tissiliivit? Pitääkö sitä ripsiväriä aina olla putkilo valmiina?"
Omat rahat molemmilla, mutta minä en saisi niitä käyttää mihinkään, tai no, saan kun käytän, mutta jupinaa kuuluu Itsehän mies kyllä hassaa rahaa mielellään kaikenmaailman kotiteatterisetteihin, kaiuttimiin, tietokone- ja autojuttuihin. Siinä voi helposti mennä satasia, ihan hömppäjuttuihin mitä ei tarvisi, kun on jo ihan hyvät vehkeet, mutta kun ei niin ei.

 

Miksi sitten olette?

No niinhän minä kirjoitin etten edes tiedä. Ehkä syys on se että lähteminen on niin "vaikeaa" kun on yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ja se ettei mies muuten ole mikään persläpi, vaan ihan tavallinen kiltti mies. Mutta juurikin nuo edellä mainitut syyt ärsyttää minua. Itse olen tulisempi ja menevämpi persoona, kun taas mies on sellainen tylsä ja laiska, eikä koskaan innostu mistään uudesta jutusta, jos ehdotan jotain.

 

Aika usein omissa maailmoissaan ja kysyttyäni jotain saan ootella miettiikö vastausta, joka sekin kestää vai eikö ees kuullu.

Haha, pakko peesata. Toinen itseä ärsyttävä miehen tapa:

- Syö kaapista vierasvarakeksit tai jonkun sinne ostamani herkun loppuun (minulla on tapana syödä piiiiiiiitkään jotain yhtä suklaalevyä, mikä varmaan ärsyttää rakasta puolisoani aivan suunnattomasti) kertomatta siitä minulle. Sitten kun tulee joku kylään, Domino-paketissa on ehkä yksi keksi enää jäljellä, sekin murusina. Sitten kun ollaan kaupassa ja ehdotan keksipaketin ostamista, vastaus kuuluu: ei me tarvita.

Aaaaaaaaaarrrgh |O

 

[QUOTE="Vierailija";29703950]No niinhän minä kirjoitin etten edes tiedä. Ehkä syys on se että lähteminen on niin "vaikeaa" kun on yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ja se ettei mies muuten ole mikään persläpi, vaan ihan tavallinen kiltti mies. Mutta juurikin nuo edellä mainitut syyt ärsyttää minua. Itse olen tulisempi ja menevämpi persoona, kun taas mies on sellainen tylsä ja laiska, eikä koskaan innostu mistään uudesta jutusta, jos ehdotan jotain.[/QUOTE]

Vastakohdat täydentää toisiaan.

 

[QUOTE="Vierailija";29703950]No niinhän minä kirjoitin etten edes tiedä. Ehkä syys on se että lähteminen on niin "vaikeaa" kun on yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ja se ettei mies muuten ole mikään persläpi, vaan ihan tavallinen kiltti mies. Mutta juurikin nuo edellä mainitut syyt ärsyttää minua. Itse olen tulisempi ja menevämpi persoona, kun taas mies on sellainen tylsä ja laiska, eikä koskaan innostu mistään uudesta jutusta, jos ehdotan jotain.[/QUOTE]

Eli laina, lapsi ja syyllisyydentunto lähtemisestä.

Eikö lähtemisestä voisi kuitenkin seurata lopulta enemmän hyvää kuin pahaa?

 

-vanhojen kamojen roskiin heittäminen on vaikeaa
-ei kuivaa tiskipöytää "kyllä se omia aikojaan kuivaa"... :vampire:
-laittaa astianpesukoneeseen astiat joka toiseen väliin pesutuloksen parantamiseksi...
-ei tajua ottaa pesukoneesta sukkia pois jos ne on rummussa muualla kuin alhaalla.

 

-vanhojen kamojen roskiin heittäminen on vaikeaa
-ei kuivaa tiskipöytää "kyllä se omia aikojaan kuivaa"... :vampire:
-laittaa astianpesukoneeseen astiat joka toiseen väliin pesutuloksen parantamiseksi...
-ei tajua ottaa pesukoneesta sukkia pois jos ne on rummussa muualla kuin alhaalla.

Mää opin kans vasta aikuisena pyöräyttään sitä rumpua varmuudeksi :snotty:

 

Eli laina, lapsi ja syyllisyydentunto lähtemisestä.

Eikö lähtemisestä voisi kuitenkin seurata lopulta enemmän hyvää kuin pahaa?

Niin, sitä minä mietin melkein joka ikinen päivä. Ehkä olisin onnellisempi ilman miestäni. Mutta pelkään sitä että jään ikävöimään miestäni. Pelkään etten osaa aloittaa "uutta" elämää ilman miestäni. Olin vielä teini kun alettiin seurustelemaan, ja en ole koskaan asunut yksin. Lähtisinkö tutusta ja turvallisesta suhteesta, mutta joka on kuitenkin tylsä ja josta puuttuu intohimo? Aina kun yritän miettiä näitä asioita, turhaudun, ja ajattelen että mietin myöhemmin....liian vaikeita asioita..

 

Laukee sisään vaikka oon kieltäny!

 

Pitää purkaa tänne turhautumisia.. Tulkaa mukaan ja kertokaa puolisonne ärsyttävät tavat. Ja älkää ottako tätä turhan vakavasti, jooko?

- Astioiden säilöminen tiskialtaaseen. Ok, hyvä etteivät jää pöydille, mutta kun mä olen syönyt, huuhtelen lautasen, ja laitan koneeseen samantien. Mies jättää lojumaan altaaseen ja sitten kun allas on täynnä, napisee mulle miten on niin paljon tiskiä. Tai sitten minä hermostun aiemmin ja lapan miehen kylmät, märät, ruoanmuhjuiset astiat tiskariin.

- Vessanpöntön vetäminen kansi auki. MIKSI? Sieltä lentää pöpöjä joka puolelle! Kiva kun pieni wc ja hammasharjamukikin on siinä pöntön vieressä altaan reunalla. Oman harjani siirsinkin jo muualle ettei tarvi hampaita pestä "sillä itsellään".

- Suihku. Pituuseroa löytyy reippaasti, ja miehen pitää suihkussa hilata se suihku telineessään kattoon asti, mistä tällainen persjalkainen nainen saa sitä sitten penkin kanssa onkia alas joka kerta kun haluan mennä pesulle miehen jälkeen.

- Miehelläni on harrastuksena autojen, mopojen, motskareiden yms rassailu, ja muu rakentelu. Seurauksena on se, että öljytahraisia hanskoja/haalareita/työkaluja lojuu toisinaan siellä täällä ja joskus ne tahravaatteet tungetaan pyykkikoriin muiden vaatteiden päälle, niin että varmasti mönjät leviää joka vaatteeseen.

- Nirsoilu. Mieheni on tottunut sellaiseen tylsään perus suomalaiseen ruokavalioon - harmaata jauhelihakastiketta ja pottuja, makaronia ja lihapullia, yms. Salaattia sentään oppinut syömään, mutta esim kypsennetyt kasvikset on HYI YÖK ja jos kokkailen jotain eksoottisempaa niin sille nyrpistellään nenää. Hohhoi.

- Romanttisuus, tai pikemminkin sen puute. Naistenpäivänäkin vaikka kuinka moni tuttu onnitteli naistenpäivästä, miehen läsnäollessa, vaan mieheltä ei koko päivänä kuulunut sanaakaan mistään. Samoin ystävänpäivän hän sivuutti kiskomalla koko päivän kaljaa kavereineen, vaikka tiesi että ystävänpäivä olisi mulle ollut tärkeä, että olisi edes kerran pari vuodessa romantiikkaa. Rakkaudentunnustuksiakaan tuolta äijältä ei tule, on sillä linjalla että "rakastaa kyllä, ja ilmoittaa jos tulee muutosta asiaan".

Miehes tekee just niinku suomalainen mies on määritelty tekemään jä käyttäytymään. Se on keeneissä ei sitä voi muuttaa. Muunlainen käytös olis outoa.

 

- Jättää aamulla töihin lähtiessään valoja palamaan vaikka koti jäisi tyhjäksi. Niitä turhia sitten sammuttelen kun tulen töistä yrittäen säästää sähköä.
- jos on käsin tiskattavaa, jättää osan tiskaamatta, esim. muovirasioita yms.
- Ei aina muista huolehtia lapsia päiväkotiin viedessään että heillä on tarvittaessa pipot ja hanskat mukana.
- Jättää treenikassin eteisen lattialle sellaiseen kohtaan ettei tuulikapin ovi mahdu menemään kiinni. Oma työhuone olisi ihan vieressä, ja sinne mahtuisi kassi jos toinenkin eikä olisi tiellä.

 

Saa ideoita, ja lähtee suin päin toteuttamaan niitä. Muuttaa mielensä sekunnin murto-osassa ja lähtee tekemään jotain muuta. Ei pysty odottamaan, että minä ehdin mukaan juttuihin, ja sitten saan kuulla, että "Et koskaan innostu mistään mun jutuista."
No ku emmää kerkee!

Mullakin tämmöinen herkästi innostuvainen mies. Joskus ihan mukavaa mutta välillä väsyttää...

Mukavaa kun mieskin pesee pyykkiä, mutta välillä olen ärtynyt kyllä hänen "pikkupyykki"koneellisistaan. Samassa pyykissä siis ovat valkoiset ja mustat sukat, pikkarit ja mun rintsikat, viime mainitut ovat jo päätyneet pesupusseihin, mutta edelleen valkoiset ja mustat sekaisin usein. En oikein tiedä mikä sanktio tepsisi. Ajattelin viedä sen rintsikkakauppaan ja ostaa muutamat tyyriinpuoleiset kerralla, lyödä laskun miehelle maksettavaksi ja ilmoittaa että sopii vähän sitten katsoa että nämä pysyvät nätteinä eivätkä harmaannu pyykissä.

Sukkia häneltä jää ympäri huushollia. Olen saanut hänet kuitenkin opetettua olemaan jättämättä niitä pöydälle.

 

- mies tekee paljon asioita mut ei ksokaan mitään asiaa lopuun asti
- silloin kun moittii niin aloitttaa puolustuslauseensa sanoilla" niin,mut ku sinä......

 

Mua ärsyttää se että kun ollaan jonnekin lähdössä niin mä laitan kuntoon itseni ja muut ja mies sitten vain itsensä (ja sitten se saattaa vielä kysyä että mikä kestää...).