Löytyisikö samassa tilanteessa olevia mammoja jakamaan ajatuksia...?

Hei!
Eli tilanne meillä on tällainen. Olen 21 vuotias kahden lapsen (04-07) äiti. Olemme pitäneet mieheni kanssa yhtä 7-vuotta.

Ongelmani tai no ongelma ja ongelma en tiedä miksi tätä voisi kutsua on se että mieheni ei juuri osallistu lasten hoitoon. Käy kyllä töissä ja niin olen käynyt minäkin koulun ohessa heti siitä asti kun vain laillisesti töitä sain tehdä mutta kotiin tullessaan rojahtaa sohvalle katsomaan telkkaria. Pyytää tuomaan ruoat nenän eteen olohuoneeseen ja joskus jopa pyytää kaukosäätimen antamaan käteen ja tv:n avaamaan. Tänään aloin todella miettiä tilannetta ja huomasin että minulla ei ole sitä omaa "huilaus" aikaa juuri ollenkaan. Olen aamusta-iltaan lasten kanssa ja kun saan heidät nukkumaan niin pesen pyykit ja siivoilen. Joskus tuntuu että haluan vain lähetä tuulettumaan vaikka elokuviin. Miehelleni olen tunteestani sanonut useasti ja mies sanoo että no mene ihmeessä mutta kun olisin lähdössä (ilmoitan toki hyvissä ajon suunnitelmistani) niin mies sanoo että silloin ei kyllä käy kun hänellä on sitä ja tätä tai ei halua olla yksin lasten kanssa kotona kun on sunnuntai jne jne..Aloitan työt taas kesällä kun äitiysloma loppuu niin olen siitä tavallaan "iloinen" kun pääsen kotoa edes jonnekkin juttelemaan ihmisten kanssa mutta tavallaan taas huolettaa se miten tuo pienimmäinen pärjää päiväkodissa ja kun en raskisi heitä kumpaakaan sinne viedä...

Mitä minun pitäisi tehdä..Alan todella olla väsynyt koska puurran ja puurran ja otan miehenikin huomioon mutta mitä minä saan...? Rakastan lapsiani ja miestänikin mutta mielestäni elämän ei kuuluisi olla tällaista....

Haluaisin mielipiteitä teiltä kaikilta..Mitä minun tulisi tehdä...

Kiitos :flower:

 

Voimia sinulle jaksaa! :hug: En ole ihan samaa kokenut joten en voi kunnolla auttaa mutta meilläkin mies saisi enemmän osallistua kodin siivoukseen. Lapsia on alkanut nyt hoitamaan enemmän (03 ja 05). Meillä hoitaja kotona mutta ei tee siivouksia eikä pyykkää (sovittu näin). Mulle jää vapaapäiville sitten asioiden hoitaminen, siivous ja pyykkäys ja monesti kaupassa käynti. Oon ollut syksystä asti töissä. Nyt oon jäämässä kesällä äitiyslomalle. Molemmat ollaan vielä vuorotyössä.

Oon joskus sanonu miehelle että opettelis pyykinpesun ja muuta koska mitä jos mulle sattuu jotain niin menee sormi suuhun kun puhtaat vaatteet loppuu kaapista ja äiti asuu toisella puolen suomea.

Tuosta omasta ajasta meilläkin joskus purnattiin. Aina kun minä olin lähössä alkoi valitus mutta omiin menoihin mentiin vaikka pää kainalossa myös silloin kun kotiuduin kuopuksen kanssa sairaalasta. Töihin meno ja mun ottamat omat harrastukset on kyllä alkanut vaikuttamaan molempiin. Itse ymmärrän mitä on töissä käyminen taas pitkästä aikaa ja mies sitä että minä en repeä joka hommaan.

Todellakaan äiti ei ole se joka yksin vastaa perheen hoitamisesta! Koittakaa saada asiat ratkaistua niin että molemmat jaksaa!

 

Voimia sinulle jaksaa! :hug: En ole ihan samaa kokenut joten en voi kunnolla auttaa mutta meilläkin mies saisi enemmän osallistua kodin siivoukseen. Lapsia on alkanut nyt hoitamaan enemmän (03 ja 05). Meillä hoitaja kotona mutta ei tee siivouksia eikä pyykkää (sovittu näin). Mulle jää vapaapäiville sitten asioiden hoitaminen, siivous ja pyykkäys ja monesti kaupassa käynti. Oon ollut syksystä asti töissä. Nyt oon jäämässä kesällä äitiyslomalle. Molemmat ollaan vielä vuorotyössä.

Oon joskus sanonu miehelle että opettelis pyykinpesun ja muuta koska mitä jos mulle sattuu jotain niin menee sormi suuhun kun puhtaat vaatteet loppuu kaapista ja äiti asuu toisella puolen suomea.

Tuosta omasta ajasta meilläkin joskus purnattiin. Aina kun minä olin lähössä alkoi valitus mutta omiin menoihin mentiin vaikka pää kainalossa myös silloin kun kotiuduin kuopuksen kanssa sairaalasta. Töihin meno ja mun ottamat omat harrastukset on kyllä alkanut vaikuttamaan molempiin. Itse ymmärrän mitä on töissä käyminen taas pitkästä aikaa ja mies sitä että minä en repeä joka hommaan.

Todellakaan äiti ei ole se joka yksin vastaa perheen hoitamisesta! Koittakaa saada asiat ratkaistua niin että molemmat jaksaa!

Kiitos viestistäsi. Olihan tuossakin jotain mieltä helpottavaa Unohtui minulla mainita se että kun kotiuduin tyttäreni kanssa laitokselta (07) niin talo oli kuin pommin räjähdyksen jäljiltä, vaatteita, roskia, likaisia astioita, töhnää siellä täällä..Aloin heti siivoamaan. Mies vaan keljuili sohvalta että:"Jaa mamma on taas kunnossa". Kyllä pisti vihaksi |O

 

Ihan uteliaisuuttani kysyn, mutta vietkö todella ruuat telkkarin eteen ja annat kaukosäätimen?
Oletko ajatellu että alottaisit lakon, tekisit vain pakolliset kotihommat, mutta et siivoaisi, pesisi miehesi vaatteita, etkä ainakaan passaisi sohvalle. Eräs tuttavani (4 lapsen äiti) oli useamman viikon siivoamatta, kunnes miestäkin rupesi ärsyttämään niin paljon, että alkoi siivota, helpotti kuulemma kertaheitolla.
Tosin täältä on helppo huudella, kun oma mies osallistuu arkeen. Eli jaksamista - mutta älä päästä miestäsi liian helpolla, kyllä kodin ja lasten hoito on molempien tehtävä.

 

Mulla helpotti sillä kun kerran väsyin oikeasti ja ero jo rupesi pyörimään mielessä, niin sanoin ukollekin et en ymmärrä mitä hyötyä siitä on. Pääsisin paljon helpommalla yh:na, ja olisi vähempi siivottavaakin. Sen jälkeen on tullut apua kotitöihin.

Minä kans jätän ukon vaatteet pesemättä, jos se ei vie niitä pesukoriin. En oo sen äiti enkä aio konttailla pitkin lattioita etsimässä vaatteita.

 

Menkää yhteen aikuisten miesten kanssa! Niitä tarvitsee hoitaa vain sillä tavalla niin kuin aikuisia miehiä hoidetaan

 

Meillä mies osallistuu kaikkeen oma-aloitteisesti, ei ole mikään sohvaperuna.hoitaa lapsia ja todellakin haluaa että mä pääsen yksinäni joskus jonnekin.sen oma isä aikoinaan nauroi kun mieheni tarttui rättiin pyyhkiäkseen pöydän,ei itse tee kotona mitään.vaan nainen passaa :kieh: samoin on arvostellut kun mieheni rakastaa lapsiaan yli kaiken.ei voi ymmärtää että mies vaihtaa vaippaa tai hoitaa....

En tarkoita sitä että miehen pitää kaikki tehdä mutta kyllä jos ei mitään mies tee ja jättää jälkiensä siivoomisen naiselle niin kielii arvostuksen puutteesta.lapset ovat aina yhteisiä ja ainakin niiden hoitamiseen pitäisi kyllä isän osallistua!
kannattaa kyllä aika vakavasti keskustella miehesi kanssa...

 

Nyt vaan kerrasta passaus pois. Meillä oli tuollainen tilanne, kun keskimmäinen oli vauva. Loppujen lopuksi menin itse lakkoon. Aikuista ihmistä en viitsi passata, jos ei sitten ole vastavuoroista.
Mihinkään mä en osaa lähteä kotoa, mutta saatan sitten kostoksi passaamisesta istua tässä koneella ja vaan olla kuulematta muksuja tai miestä. Kyllä on vaan jokaisen jotain tehtävä, tai ei elämästä tule mitään.

 

meillä oli samanlainen tilanne ja erohan siinä lopulta tuli.En enää jaksanut viidettä vuotta olla se joka täällä kaiken hoitaa.Mies otti ja lähti ja olen ollut tyytyväinen.tyttöjeni tilanne vain huolestuttaa kun isä pitää heitä joka toinen viikonloppu, mutta koskaan ei soita tms. Ikävä isiä on lause jonka kuulen monta kertaa joka päivä.Muutenkin exä käänsi takkinsa täysin ja on kuin olisin hänen pahin vihollisensa.Mutta minkäs teet.Enpähän ole minä joka menettää tyttöjen kanssa eletyn lapsuuden.En vaan ymmärrä miten isä välittää niin vähän!

 

sen ymmärrän että lapsia passaa, mutta että aikuista miestä...älä ainakaan nyt sitä ruokaa ja kaukosäädintä hänelle kiikuttele. Kyllä minusta kodinhoito kuuluu pääasiassa sille joka kotona päivät on,mutta lapset minusta kuuluu kyllä kummallekkin...varaa leffalippu ja mene elokuviin. kyllä se mies lapsien kanssa pärjää....