Löytyykö muita MoMo-odottajia/-vanhempia?

Tervehdys!

Toiveikkaana laittelen kyselyä tännekin, jos löytyisi kohtalotovereita... Meillä siis todettu rv 12+3 kaksosraskaus, jossa heti epäily monoamniaalisesta monokoriaalisesta raskaudesta. Rv 15+4 tämä vahvistettiin. Silloin tilanne oli, että molemmat vauvat voivat hyvin, olivat samankokoisia, eikä merkkejä napanuorien solmiintumisesta löydetty.

Nyt elellään rv 16+4, ja koska tässä odotuksessa parhaat kaverit selkeästi ovat pelko, epävarmuus, varovainen toivo ja huoli, olisi enemmän kuin ihanaa kuulla, jos jollakulla on tai on ollut sama tilanne. Meitä ei vuosittain Suomen maassa monia ole, mutta haku päälle nyt kuitenkin

Terkuin: Shampanjapäärynä

 

Heippa!

Meillä todettiin tiistaina rv12+5 kaksosraskaus. Ekan kerran perusteella näyttäisi suhteellisen varmalta mono-mono raskaudelta. Neljän viikon päästä on seuraava käynti, jolloin tilanne varmaan varmistuu. Nyt pikkuiset olivat samankokoisia ja virkeäliikkeisiä.

Pelkkä kaksosten odottaminen olisi ollut iso uutinen, mutta nyt on saanut kyllä totisesti miettimisen aihetta. Toivottavasti käyt vielä lukemassa viestejä täällä, kohtalotoverista ei varmasti ole tässä tilanteessa haittaa!

Olisi myös ihana kuulla kuulumisiasi.. Toivottavasti kaikki on hyvin! Sinullahan on viikot jo pitkällä.

 

Hei!

Meillä on pian 3-vuotiaat ihanat, iloiset ja reippaat momo-kaksostytöt. Raskauttani pidettiin 1. ultrasta lähtien mono-di-muotona ja tiuhassa kontrollissa lääkärit olivat välillä näkevinään välikalvon ultrassa ja välillä taas eivät. Raskaustyyppini selvisi mono-mono:ksi vasta äkillisessä keisarileikkauksessa rv:lla 36. Napanuorat olivat pitkältä matkalta tiukasti kiertyneitä toisiinsa. Tytöt olivat syntyessään kuitenkin lähes samankokoiset (2080g 45cm ja 2040g 43cm). Toinen tytöistä pääsi kotiin 2,5 viikon ikäisenä, mutta toisella todettiin aivoverenvuodon aiheuttama hydrokefalia ja hän pääsi kotiin noin 2kk sairaalajakson ja suntin laittamisen jälkeen. Aivoverenvuodon ajankohtaa ei tiedetä eli tuliko se jo masussa ollessa vai syntymän jälkeen. Huoli vauvan kehityksestä oli alkuun hurja, mutta meillä kumpikin tyttö on kasvanut ja kehittynyt ihan "normaalisti" omaa tahtiaan. Hydrokefaliasta ei ole aiheutunut ainakaan tähän mennessä mitään poikkeavaa kasvuun/kehitykseen.

Jälkeenpäin ajateltuna minulle oli parempi, etten tiennyt raskaustyypin olevan mono-mono. Onhan tieto siitä suorastaan musertava ja hirveän pelottava ainakin aluksi. Halusin kuitenkin kertoa lyhyesti tämän meidän tapauksen siksi, että näitä melko tavallisiakin ja lopulta hyvin menneitä mono-mono- (ja hydrokefalia-) tarinoita on! Olkaa luottavaisin mielin!

 

Kiva kun kirjoitit, Helma! Tarinasi oli mukava lukea.
Ollaan oltu suht luottavaisin mielin ensimmäisen lääkärin murskaavista kommenteista huolimatta ("50% selviää" ja "ei näitä tän takia viittisi abortoidakaan" :|). Toisella polikäynnillä oli tosi asiallinen lääkäri, joka kertoi totuudenmukaisesti riskeistä, mutta antoi myös toiveikkuudelle tilaa.
Luottavaisuudella eteenpäin! Onneksi raskautta ja sikiöiden vointia seurataan tiheästi, helpottaa kummasti mietteitä.

 

Ajattelin tulla tänne vähän kertoilemaan kuulumisia. Nyt mennään viikolla 32+0. Tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin. Maha-asukit ovat kasvaneet samaa tahtia ja liikkuvat virkeästi. Napanuorat on näyttäneet ultrassa aina jänteviltä, eli ei ole ollut niin paljon pelkoa niiden sotkeutumisesta keskenään. Tämähän saattaa tämmöisessä raskaudessa, jossa vauvelit on samassa pussissa, olla vaarana.
Ollaan käyty äitipolilla alkuun neljän ja sittemmin kahden viikon välein, eli tarkkaan on seurattu mahan tilannetta. Siitä ei ole voinut olla muuta kuin iloinen! Eka lääkäri, jonka musertavista kommenteista kerroin tuossa aikaisemmin, muisti alkuun aina iloisten uutisten kertomisen jälkeen latistaa tunnelmaa tyyliin: "nyt on kaikki hyvin, mutta ei se tarkoita, että kaikki menisi loppuun asti hyvin...". Nyt on jättänyt nuokin puheet väliin, joten ilmeisesti on hyvällä mallilla asiat. En ole kuitenkaan ajatellut pyytää, ettei minua laitettaisi enää tuolle lääkärille.. koska ylilääkärinä ja pitkän kokemuksensa takia tuntuu olevan eniten tilanteen tasalla kuitenkin.
Viime kerralla kyselin tulevan sektion mahdollista ajankohtaa. Asiaa on vaikea arvioida, mutta kuulemma viikkojen 32 ja 36 välillä todennäköisimmin leikataan. Uskoisin, että mennään tonne 36-viikolle saakka, jos tilanne pysyy näin hyvänä kuin tähän saakka. Toivottavasti tyypit on kasvaneet sitten jo hyvin, että ei tulisi niin kovin hankala alku elämälle. Edellisen kerran pari viikkoa sitten painoarviot olivat noin 1500g kumpaisellekin. Vähän jo henkisesti olen valmistautunut siihen, että saattaa tehohoidolla alkaa tämä vauva-arki, niin ei ahdistu sitten ihan niin valtavasti, jos näin käy. Ja viimeistään tuolloin 36 viikolla leikataan taaskin tämän momo-jutun takia, ettei tilan ahtauden takia mene napanuorat solmuun ja vauvojen henki vaarannu.