Sofiannalle voimia! Olen myös itse kokenut keskenmenon. Anna itsellesi lupa surra! Ja anna itsellesi aikaa surra!
Ultsu: Toivotaan parasta! Älä vielä menetä toivoasi, vaikka ymmärrän hyvin!!
Lumi: todella jännää varmasti olla yhtäaikaa siskon kanssa raskaana.
Kiitos neuvoista, Olette varmaankin oikeassa. Nyt kun ajattelen, oon jättänyt miehen todella heitteille. Se haluais pussailla ja halia, ja seksiä tietenkin, mut oon aina välillä hieman tyly, koska en itse jaksais olla kokoaikaa pussailemas. Seksiä keskenmenon jälkeen on ollu tosi vähän, mun haluttomuuden takia. Ihme että tulin raskaaksi! Oikea yritys keskenmenon jälkeen oli tarkoitus alkaa seuraavasta kierrosta, mut onneksi näin kävi!
Meillä on todella niukasti yhteistä aikaa. Molemmat opiskelee, eikä lasta saa oikeen koskaan hoitoon. Kun tyttö on nukkumassa, on tehtävä läksyt, sitten väsyneenä istutaan tv:n ääreen ja sit nukkumaan. Viikonloput ei paljoa tästä poikkea. Eipä siinä paljoa jaksa enää keskustella. Kamala sentään! Pitäis varmaan kiireenvilkkaa tehä tälle parisuhteelle jotain ennenkö liian myöhäistä! Olis hyvä idea se kylpylä reissu, vois tehä kaikille hyvää..
Sain tän illan omaksi, jotta voin tehdä lomalle annetut tehtävät rauhassa. Tytär ja mies lähti sukuloimaan toiselle paikkakunnalle, itse menen sit huomenna perässä. Ja mieskin pääsee varmaan illal vähän nollaamaan. En ole ollut yksin kotona moneen kuukauteen, tuntuu tosi oudolta.
Mulla oli tänään eka neuvola, aika outoa et näin aikasee. Täällä pääseekin kaksi kertaa ultraan, ensimmäinen rv 11, mut aikaa siihen en vielä saanut. Ja toinen sitten se rakenneultra myöhemmin.
Jotenkin vaikea uskoa olevansa raskaana, vaikka oireita on. En tiedä sitten, et oonko vain ylivarovainen km takia, vai ennakoiko tämä ettei kaikki ole kunnossa? Kyllä täälläkin pistetään mehubileet pystyyn perheen kesken, jos ekas ultrassa on kaikki hyvin! Vielä joku 5 viikkoa odotusta siihen..
Ekassa raskaudessa mulle tuli todella uskonnollinen olo, olin äärettömän kiitollinen siitä lahjasta! Enkä ole mikään uskovainen. Ajattelin silloin, et kävi miten kävi niin olen saanut kokea ihmeen... Nyt tässä raskaudessa ei tunnu miltään, ei kiitollisuutta eikä mitään.. Vaikka ollaan kesästä asti yritetty toista ja viimein olen raskaana, miksi tuntuu tältä?! Toivottavasti tämä tunne menee ohi ja on todellakin vain pelkoa keskenmenosta! Onko muilla tälläisiä tuntemuksia, vaikka raskaus ollut toivottu,vai oonko ainoa?!
Ninni rv 6+3, la onkin 20.10, mut korjaan sen sit myöhemmin.