~LOKAKUUN lapset **2010** elokuussa <3~ 2 vauvaa syntynyt !

Jaksamisia Laralle ja pokermamalle!

Mulla kans viime raskaudessa ku hemppa laski söin ensi retaferia, joka ei auttanu yhtää, vaihoin obsidaniin ja se autto heti. Nyt aloin sit heti syömää obsidania, mut syömisestä huolimatta hemppari laski sillo 112->96, alotin syömää tupla-annosta ni nyt oli noussu siihe 110, et iha hyvi. Ja nyt taas sit yhellä tabulla per päivä eteenpäi. Et kaikille ei vaan auta kaikki rautavalmisteet. Luojan kiitos mulla ei oo tullu noista raudoista mitää sivuvaikutuksia ku pitää niitä vedellä

Täälä on kans uudelleensynnyttäjille yks neuvolalääkäri, joka on siis yleensä rv29. Mut mulle siitä lääkärikkäynnistä ei tosiaa ollu yhtää iloo, paha mieli vaan tuli, mä haluisin vaan sinne ultraan!! Mut ei oo täälä sitä uudelleensynnyttäjille.

MissHappy rv 30+3

 

Täällä juhlittiin eilen nuoremman pojun 6 vee päiviä ja meni ihan ohi eilisen poksuminen.....

nyt pitää lähtee kahvittaan raksamiehet ku tekevät pitkää päivää tuossa tontilla

sutulii eli tänään siis 29+1 :heart:

 

:wave:

Tsemppiä Pokermamalle naikkarille! Voin kuvitella sen vanhan rakennuksen.. Toivottavasti tulisi nyt oikein viileät yöt!
Lara--:lle myös tsemppiä kotioloihin!

Minulle tehdään, ehkä, lapsivesipunktio raskausdiabeteksen vuoksi. Siinä katsotaan jotain hormoneja, että mitenkä vauva voi kohdussa ja onko keuhkot kehittyneet. Siitä tehdään sitten päätös raskauden jatkumisesta tai käynnistämisestä.
Itse yritän saada tuon punktion, koska esikoisen kanssa oli niin paljon ongelmia, joista osa olisi vältetty aiemmalla "kotiutumisella"..

Bubbeli 29+0

 

Oon aika laiska kirjoitteleen tänne, vaikka joka päivä käynkin täällä lukemassa muitten juttuja. Mut voisin vaikka lääkärineuvolakuulumiset nyt laitella

RV: 30+2
Painonmuutos: +284gr/vko
RR: 126/83 (oli nousussa, tähän asti verenpaine ollut suht matala)
Pissa: puhdas muuten, mut leuk +++ (joko epäpuhdas näyte jostain syystä, tai sit jossain jotain tulehdusta. toisaalta yleensä muutkin arvot pitäis kuulemma olla kohollaan, jos tulehdusta.. vaikea sanoa sit syytä.. ei näyttäny olevan huolissaan kumminkaan)
Hb: 128 (jee, raudasta hyötyä viimeks oli 111)
Syke: +
Liikkeet: ++
Kohdunsuu kiinni ja kohdunkaulaa jäljellä samat 3 cm mitä aluksikin
Tarjonta: pt (viimeks rt)

Laitettiin vihdoinkin lähete synnytystapa- ja painoarvioon synnärille. Täällä kuulemma normaalisti nuo arviot tehdään vasta rv 37. Mulla ne vihdoinkin ymmärsi aikastaa kuitenkin sitä, kun oon itekin niin pieni. Olis menny liian myöhään, jos vkolla 37 vasta. Eli aika tulee varmaan joskus viikoille 34-35. Toisaalta sekin tuntuu itestä melko myöhäiseltä, ku nyt jo välissä melkoisia supisteluja. Ei oo kuitenkaan varmaa mahtuuko lapsi syntymään normaalisti, niin välissä vähän pelottaa, jos synnytys alkaiskin :| Ultralla äkkiseltään mitattuna reisiluun pituuden mukaan vauveli vastasi viikkoja 32 jotain ja päänmitan mukaan 31 jotain. Mulla siis viikkoja oli 30+2.

Mut myöhemmin taas enemmän..
Voimia kaikille odotukseen ja etenkin Pokermamalle ja Laralle :flower:

Ai niin, halutessaan mulle vois päivittää, että poikalupaus ja synnytyssairaalaksi OAS/OYS

Miukatti ja mömmö 30+5

 

Arual83, toisessa ja muissa raskauksissa pelottaa usein myös, ehkä toisenlaisista syistä... Seuraavan yli kannattaa hypätä, jos ei halua lukea vuodatusta.

Olin eilen neuvolalääkärillä ja kerroin, että olen ollut tosi alakuloinen, itkuinen ja paniikissa viimeiset pari viikkoa. Siis siitä lähtien kun sain nuo raskausdiabetes- ja hepatogestoosidiagnoosit. Olin ilmeisesti ollut jotenkin jo niin toiveikas, että tämä raskaus menisi ilman hepatogestoosia. Viime raskaudessa oli raskausmyrkytys ja hepatogestoosi. Hepatogestoosin vuoksi en nukkunut ennen synnytystä kuukauteen kuin satunnaisesti tunnin silloin tällöin. Sairaalassa synnytystä käynnistettiin viisi vuorokautta, jona aikana nukuin yhden yön opamoxin avulla (yksi kätilö osoitti edes jonkinlaista kiinnostusta nukkumattomuutta kohtaan). Hepatogestoossissa unettomuus aiheuttuu ihan älyttömästä kutinasta. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten enää ymmärtänyt lukemaani. En siis todellakaan saanut tolkkua kirjoitetusta kielestä. Kun vihdoin olin synnyttänyt, en enää osannut nukkuakaan. Pyysin laitoksella apua ongelmaan, mutta ketään ei kiinnostanut: näytin heidän mielestään hyvinvoivalta. Kotiuduttiin, mutta seuraavana yönä jouduin päivystykseen juoppojen seuraan hakemaan apua totaaliseen nukkumattomuuteen. Itkin lääkärille hysteerisenä, etten saa ikinä enää unta. Lääkäri antoi joitakin tabletteja, ja käski mennä omalle lääkärille heti seuraavalla viikolla. Minulta meni noin puoli vuotta päästä elämään kiinni tuon kokemuksen jälkeen. Vauvan koliikki ei varsinaisesti helpottanut toipumista. Masennusta mulla ei missään vaiheessa kuitenkaan todettu. Viikkojen valvomisesta olin silti fyysisesti niin huonossa kunnossa, että luulin kuolevani.

En näitä asioita ole missään vaiheessa unohtanut, mutta nyt olen tullut tosi pelokkaaksi loppuraskauden suhteen. Eilen olin neuvolalääkärissä ja otin asian puheeksi. Itkin lääkärille, että pelkään kaiken menevän pieleen ja että on sellainen olo, etten halua lasta ollenkaan, kun kaikki menee kuitenkin taas huonosti. Lääkäri oli tosi ihana, hän laittoi mulle lähetteen pelkopolille, jotta pääsen käymään läpi kolmen vuoden takaiset asiat. Lääkärin mukaan tällaiset "en haluakaan tätä vauvaa" -tuntemukset ovat yllättävän tavallisiakin tässä vaiheessa raskaudessa, varsinkin jos edellisessä raskaudessa/synnytyksessä/vauva-ajassa on ollut tavallista enemmän ongelmia.

Lääkäri oli hiukan huolissaan, kun painoni oli tippunut kilolla. Hän sanoi, ettei rd-ruokavaliota tarvitse mun painolla ihan niin tiukasti ottaa. Sanoin, että musta tuntuu, että paino on ainut asia, jota vain edes hitusen hallita raskauden aikana, joten ehkä on tullut vähän ylireagoiduttua.

Tässä nyt tällainen vuodatus. Vauvalla on onneksi kaikki hyvin. :heart:

 

Heissan :flower:

Thyme :hug: :hug: Voimia kovasti ja ihanaa, että lääkäri kuunteli sua ja pääset käymään pelkopolilla juttelemassa mieltä painavista asioista.
Vaikka aika kultaa muistoja ja luulee unohtanensakin ikäviä asioita, niin ei tarvi kovin kummosia, että ne palaakin yhtäkkiä mieleen. Ensin pikkupeikkona ja sitten siittä ne alkaa kasvaa ja vaivata mieltä, sanoisinko hulluuden partaalle. Ja jossei niistä pääse kenellekään puhumaan, niin sitten mylläävät mielessä, varsinkin öisin, kun ihan itekseen on ja valvoo Tiedän tunteen...
Nyt et varmasti jää yksin synnytyksenkään jälkeen. Valitettavaa vain on, että sinä ja varsinkin hoitohenkilökunta on joutunut oppimaan sen kantapään kautta.
Mutta selviät varmasti voittajana!!

Laralle voimia tätäkin kautta! Kukaan ei varmasti haluaisi synnyttää vielä tässä vaiheessa, siksikään että vauva joutuisi osastolle. Mutta hyvä puoli on että pikkumies on jo sen verran iso, että varmasti selviää :heart: Ihana pieni hätähousu... =)

Pokermamalle myös voimia ja jaksamista sairaalaelämään :hug:

Ensisynnyttäjien pelosta Mulla ei ollu kauheesti kokemusta vauvoista, varsinkaan ihan pienistä ennen esikoisen syntymää. Hän syntyi yöllä ja seuraavana aamuna heräilin ja vain tuijottelin tunteja onnesta soikeana ihanaa nukkuvaa tuhisevaa kääröä. Pelkäsin koko ajan, että mitä jos hän herää ja joudun ottamaan syliin. Enhän osaa, hyvä kun uskalsin edes silitää toista!
Lounasaikaan yksi kätilöistä tuli kysymään vointia ja kysyi oonko jo imettänyt.. Sanoin suoraan että en uskalla ja sitäpaitsi vauva on nukkunut koko ajan. Tämä naurahti, että paita auki, nappasi vauvan kopasta, laittoi syliini, otti nännistä kiinni ja pisti sen pojan suuhun. Imu oli heti hyvä ja kätilö jätti meidät kahden. Siittä oli sitten pakko ruveta käsittelemään vauvaa, taisin kyllä pistää hänet koppaan aina kun mahdollista. Jotenkin pelkäsin että tiputan tai teen jotain väärin.
Siitenkuin itse uskalsi pyöritellä vauvaa miten vaan, niin sitten aloin pelätä että joku muu pudottaa hänet..
No näitä kahta nuorempaa taas en olisi millään malttanut päästää sylistäni, mutta tuo pieni pelko käsittelyn suhteen on ollut aina alussa. Kun sitä ei edes tajua miten pikkunen sitä alussa on, vaikka eihän vauvat rikki mene!

Meiän piti lähtee tänään poikien kanssa Helsinkiin kenkä- ja vaateostoksille ja samalla ois käyty kattoo uusi 3D Muumileffa, mutta kaks on vielä niin kipeinä ettei puhettakaan.. Nuorin on jo suht tolpillaan, kuumeeton, mutta väsynyt..

Jep, tällasia. Nyt jos väsäis aamupalaa ja lähtis käymään tossa lähisahalla kysymässä puutavaraa. Anturan teko alkaa vihdoin maanantaina

:wave: Puskajussi ja Onni31+3 :heart:

Ja jaksamis :hug: kaikille, vaikkei vaivoi ja huolia oiskaan!!!!

 

Mä kommentoin myös tuota uuden vaavin kanssa olemista... sairaalassa yritin imettää kovasti heti alusta ja se mikä mua pelotti oli se, että mulla pää notkahteli eli olin aivan rättiväsynyt synnytyksen ja alhasen hempan takia. Koko ajan pelkäsin että siinä imettäessä notkahdan sen pikkusen päälle ja nukahdan ja tapan sen lapsen sen ekana elinpäivänä. No, ilmeisesti vuorossa ollut kätilö huomasi asian koska tuli sanomaan mulle illalla että he on nyt vähän miettinyt että ottavat vaavin toimistoon yöksi, ja sanoi että sun täytyy nyt saada nukkua. Aivan ihana kätilö! Nukuin siis yön ja olin ihan eri ihminen sen jälkeen ja mitään tän kaltaisia ongelmia ei sitten enää ollut.

 

Neuvolassa käyty

rv 30+4

painoa yhteensä reipas 5kg

pt? ei osannut sanoa miten päin poika masussa mesoaa

pissa ok

hemppa 121,jee! edellisellä kerralla oli 107

sf 25 mitta menee keskikäyrän alapuolella,sokerien seurannalla hyvä vaikutus

verenpaineet edelleen kotona mallikkaat ja neuvolassa kamalat

Maanantaina menen koklaamaan töitä ja jos nivunen kipeytyy,soitto neuvolaan ja saikulle.

Just äsken tsekkasin esikoisen odotuksena aikasta neuvolakorttia ja painan samanverran nyt kun samoilla viikoilla neitistä

t 77

 

Kontrolliultra takanapäin.. Vauvalla on kaikki hyvin, saatiin painoarvioksi 1400g eli tasaisesti hieman keskikäyrän alapuolella kasvaa. Napavaltimo (se ainoa) toimii kuulemma hienosti. Taas sai hieman helpotuksesta huokaista, kun muutenkin nuo ultrat aina jännittää.
Vauva on edelleen perätilassa, ollut jo viikko tolkulla. Nyt jännään, koska tuo malttaisi jo kääntyä pian raivotarjontaan. Toivottavasti pian!

Kovasti tsemppiä Laralle, Pokermamalle ja muille tarvitseville!! :hug: Hengessä eletään koko ajan.

On ollut tosi mukava lukea teidän muiden kestovaippakokemuksia ja vinkkejä. Olen edelleen vahvasti osakestoilemassa, kun vauva syntyy ja jopa miehenkin sain asiasta innostumaan. No hänelle riitti, kun kerroin kuinka paljon kertakäyttövaippoihin voi jo vuodessa mennä rahaa + jätekysymykset, ym.

Itsellä on tällä hetkellä vointi ollut melko hyvä. Ainoa, mikä vaivaa on unettomuus. Nukun tosi katkonaisesti ja aamulla on olo väsynyt. Toivon, että helle helpottaisi kokonaan. Pitäisi kuitenkin syksyä kohti paikkailla univajetta, että jaksaa sitten vauvan kanssa. Varmaan osasyynä huonounisuuteeni on myös se, että kaikki uusi ja tuleva jo jännittää ja mietityttää kovasti.
Ensi viikko on vielä saikkua ja mietin jo haenko lisää vai kokeilenko töissä olla. Nyt saikulla olo on ollut hyvä, kun kotona puuhastellessa voi huilata, kun haluaa. Toisaalta äippäloman alkuun on vielä saikun jälkeen kuukausi, joten voi aika kotonakin käydä pitkäksi..noh pitää miettiä..

Jakselkaahan hyvin kaikki! Ja hyvää viikonloppua!!

Minkuli ja pikkuheppu 29+5

 

Thyme hienoa että sut otetaan nyt tosissaan ja pääset purkamaan tuntojasi , varmaan monelta murheelta olisit säästynyt jos heti alkujaan olisit saanut tukea ja ymmärrystä :hug:

voimia ja jaksamisia kaikille sairaalassa kärvisteleville, voi vaan kuvitella miten koville ottaa!!

Ensisynnyttäjän peloista niin kyllä täällä ainakin yksi toisen lapsen saava miettii ihan samalla tavalla että osaankohan pitää vauvaa edes sylissä kun siitä vauva-ajasta tuntuu olevan niin kauan aikaa jo! puskajussin tavoin en oikein uskaltanut koskeakaan vauvaan ekoina päivinä, sektion takia en edes oikein pystynytkään ekana päivänä, vaan katselin sängystä käsin kopassa nukkuvaa nyyttiä. te ette usko, mikä tunne oli kun eräältä yököltä kysyin että saisikohan vauva nukkua mun vieressä ja hän vastasi että "tottakai!äidin sylihän on vauvalle maailman paras paikka!" silloin mulle oikein kohlahtamalla kolahti että tämä on mun lapsi!! :heart: :heart: :heart:
niin, että reilusti vaan heti vauva siihen viereen ja heti käsittelyyn ja muistan, että se vauvan käsittely; nostelu, vaipanvaihto, pukeminen ja muut tuli ihan oikeesti niin luonnostaan, että mun etu tässä toista odottaessa ja panikoidessa tietysti on että tiedän sen ei huolta kuulkaas!kyllä luonto hoitaa homman!

Voi että olen täynnä tätä kesää jo!olispa jo syksy :ashamed: ..tässä vaiheessa tää odotus tosiaan tuntuu odotukselle, olo alkaa olemaan jo niin tukala tämän mahan kanssa, liikkuminen on ison työn alla, lelujen korjaaminen lattialta ahistaa kun kylkiluita painaa kumartaessa. istuminen ei tunnu hyvälle, makaaminen ei tunnu hyvälle, seisominen ei tunnu hyvälle...ja tämä olohan pahenee vaan kokoajan tässä viikkojen edetessä niin mun puolesta tämä vauveli saisi alkaa siinä viiden viikon päästä jo syntymään :saint:

poksuperjantai 32+0 :heart:

emmabella ja tylleröinen :flower:

 

Laralle ja pokermamalle jaksamista :hug: toivottavasti kaikki menee hyvin, tapahtui sitten mitä tahansa.
Samoin Thymelle :hug: Ihana asia, että sait lääkärin joka kuunteli ja pääset juttelemaan asiasta.

Kiitos myös kaikille kertomuksista ensimmäisen lapsen tulosta. On mieltä ylentävää kuulla, että kaikki muutkin on selvinnyt. Ehkä mekin sitten selvitään

Sähikäinen + Nöttis 28+3 :heart:

 

Mulla ei ollu kyllä kanssa yhtää kokemusta vauvojen hoidosta ku esikoiseni sain, pari kertaa olin lapsena pitäny jotain vauvaa sylissä nii et istun paikallani Mut mä en ees itseasiassa pelänny yhtää mitää sillo etukätee (enkä jälkikätee) ku luotin vaa siihe et kätilöt neuvoo ja kyl sen oman kaa oppii nopeesti. Ja kyllä se vauvanpitely ja vaippojenvaihto ym. tuli sit iha luonnostaa, ei tarvinnu mitenkää erityisesti "opetella".

Nytkää ei kyllä se vauva-aika yhtää pelota vaikka oliha se rankkaa eikä esikoine mikää maailma "helpoin" vauva ollukaa. Synnytys on ainut joka jännittää, ja koko ajan vaa enemmä ja enemmä ku h-hetki lähestyy. Esikosta en osannu sitäkää pelätä, mut nyt ku tietää kuin paljo se sattuu ja muistelee muutenki sitä ekaa synnytystä ni hui! Pitää ny vaan muistaa purkaa tuntojaan sille terkkarille ni jos helpottas ku saa puhua ettei nii paljoo pelottas

MissHappy rv 30+4

 

..tässä vaiheessa tää odotus tosiaan tuntuu odotukselle, olo alkaa olemaan jo niin tukala tämän mahan kanssa, liikkuminen on ison työn alla, lelujen korjaaminen lattialta ahistaa kun kylkiluita painaa kumartaessa. istuminen ei tunnu hyvälle, makaaminen ei tunnu hyvälle, seisominen ei tunnu hyvälle..

Voi että kuulostaa tutulta... Ja sit kun on toi vilpertti-kaksivuotias joka kuitenkin vaatii sen oman huomionsa, päivittäisen parin tunnin ulkoilunsa (puistojuoksua), puhumattakaan sit siitä sotkusta minkä pikkutornado jälkeensä jättää kun vaan pyörähtää pari kertaa... Kyllä siinä on tekemistä!! Sit kun on kotona ja tää on kuitenkin mun työpaikka enkä pysty p*skan keskellä elämään, pakko on jaksaa siivota. Vähän kerrallaan, ja lepotaukoja... Parina viime päivänä mulle on tullut se tajuton väsymys taas uudestaan ja oon itsekin nukkunut päikkärit tytön kanssa niin sen kyllä huomaa tästä kämpästä. Eilen illalla sammuin jo 21 jälkeen sohvalle ja 22 mies vei mut sänkyyn ja antoi nukkua 9 asti aamulla, oli siivonnut keittiön ja hoitanut tytön aamupuuhat. Meinas itku päästä. :heart: Hyvien yöunien ansiosta jaksoinkin sit tosi kivasti siivota tänään viikonloppua varten.

Toissayö meni nimittäin valvoessa kun kipeät supistukset on täälläkin lisääntyneet... Esikoisestakin oli kyllä supistuksia mutta pelkkää kovettumista. Nää alkaa olla jo sitä kaliiberia et hommat seis ja hammasta purren paikallaan. Tai jos nukun niin havahdun kipuun. Ja nimenomaan iltaisin ja öisin... Täytyy katsella vielä pari päivää ja soittaa sitten vaikka omalääkärille et pitäiskö käydä tarkistuttamassa paikat. Mullakin seuraava nlalääkäri vasta sillon rv 36 synnytystapa-arviossa.

Thyme, rankkoja kokemuksia... Onneksi sua nyt on kuunneltu!! :hug: Mullakin pelkopoliaika varattuna, 17.8... Vaikeaa esikoisen synnytystä lähdetään pyörittelemään.

Ensisynnyttäjän peloista... Mä pelkäsin kauheasti että "epäonnistun" imetyksessä kun halusin sen onnistuvan niin kovasti. Onneksi sain hyvin tukea ja opastusta jo sairaalassa. Mutta vaipanvaihdossa meni tosi pitkään ennenkuin uskalsin... Pelkäsin että pilttiparka menee rikki ja mies osasi niin sutjakkaasti pukea ja vaihtaa vaipat (ihmekö tuo kun 2 tytärtä aiemmasta liitosta). Siitä se vaan sitten lähti menemään, sekä käsittely että imetys... Sairaalassa ollessa pyysin tytön aina öisin syömään ja ne välit hän nukkui siellä hoitajien kanssa että sain itsekin nukuttua. Päivällä olikin sitten kyllä kokoajan mun vieressä. Tai no, tissillä.

Ihanaaaaa kun on viikonloppu!!! Paitsi että niitä 30 hipovia lämpötiloja taas tiedossa... Voi ITKU ja hampaittenkiristys!!! :headwall: :headwall:

mama-L & Pikku-Ukko 31+4

 

Hyvää perjantaita kaikille, ihanaa kohta pääsee töistä viikonloppua viettämään.

Kävin tänään aamulla kättärillä pojua mittauttamassa ja painoarvioksi tuli 2373g eli yläkäyrillä menee. Sanoivat että jos samaa tahtia kasvaa niin laskettuna aikana olisi n.4500g :| , mitä sitten jos menee yli...
Antoi uuden ajan 3vko päähän eli silloin mennään taas mittailemaan.
Pojulla on kaikki muuten hyvin, napanuoran virtaus on hyvä, vettä on tarpeeksi ja jne.

Kestoilusta sen verran että minäkin ajattelin nyt ainakin osakestoilla. Huusin huuto.netistä vaippapaketin ja ajattelin niillä aloittaa ja jos sitten innostuu niin ostan tai yritän väsäillä itse. Mies kyllä kuulosti kyllä siltä että saan ihan yksinäni kestoilla mutta luulen kyllä että hänkin innostuu kestoilusta kun kuulee että siinä säästää rahaa.

Nyt kyllä häivyn täältä töistä.

Uni+poju 32+1

 

thymelle :hug:

ei ollut mullakaan mitään kokemuksia vauvoista ennen esikoista. kavereilla ei vauvoja ollut ja vauvat/lapset ei mua kiehtoneet mitenkään,en kokenut ees vauvakuumetta ennenkuin tokaa alettiin yrittämään. muistan synnärillä että en uskaltanut oikein edes pidellä poikaa, mies sai hoitaa vaipanvaihdot ja kylvetykset kunnes sit viimeisenä päivänä kätilö lykkäs pojan mulle pestäväksi ja olin ihan paniikissa! kotona mies aika paljon aluks hoiteli vaipanvaihtoja ja varsinkin just kylvetystä, ite lähinnä yritin imettää ja pidin sylissä.meillä olikin oikein kunnon sylivauva, joten äkkiä siinä sit oppi sen käsittelytavan kun poika ei muualla halunnut olla kuin sylissä

kestoilusta: meillä on kestoiltu ja kestoillaan tokastakin,tosin usein öisin on kertis ja matkoilla.nyt kun poika on oppinut repimään tarravaipat pois päältään, ollaan laiskuuttamme päivisinkin välillä käytetty kertishousuvaippoja kun nepparillisia ei oo tarpeeksi 2-3 päivän tarpeisiin.
suosikkivaippoja on olleet bumgeniukset (se one size taskuvaippa), thirstiesit, fuzzi bunzit ja ronja&roopet ja swaddlebeesit nyt muutamia mainitakseni. monia muitakin merkkejä meillä on ja ovat hyviä, nuo tuli nyt ekana mieleen. ainoat oikeesti epäsopivat/huonot vaipat on olleet myllymuksujen vaipat, ne on aina vuotaneet meillä jostain syystä.

huhhuh, täälä alkanut taas lämpötila nousemaan tänän, hikeä pukkaa...
oon seilaillut nyt huutiksessa, laitoin esikoisen toppavaatteita ja gessleinit myyntiin, yhden huudon jo saanut vaunuista, jee
samalla etsin 62 kokoista toppahaalaria/pussia tytölle talveksi. tykkäisin kovasti esim. molo kidsin holden-haalarista pinkkinä (viime kauden väri kai) mut en oo löytänyt 62 kokoa siitä mistään, 68 taitaa olla talveksi vielä liian iso.

noonie 31+6

 

JUHUU 30 POKSUU

 

Sit kun on kotona ja tää on kuitenkin mun työpaikka enkä pysty p*skan keskellä elämään, pakko on jaksaa siivota

Ihanaa kun joku muukin on samaa mieltä mun kanssa!!! Mä pidän kotia kans mun duunipaikkana ja harva sitä ymmärtää!! Mies varsinkin "pilkkaa" mua jos siivoon kun tulee vieraita. Tottakai mä haluan antaa "työpaikasta"hyvän kuvan. Ihan varmaan sekin sistii työpöytää jos vieraita tulee...

(.)edelleen supistelee,mutta vähenemään päin...Ens viikon aikaa ootellessa

h+k 28+5

 

ihan merkki vain :flower:

bubbeli 29+2 (kolmekymppiset lähestyy )

 

POKS 29 (+ 3, vähän viiveellä olen poksumassa täälllä)

Viime yö meni esikoisen kanssa teltassa nukkuessa. Hauskaa oli, joskin hieman paikat jumissa "pehmeällä" alustalla nukkumisen jäjiltä. Ensi viikolla olisi vuorossa esikoisen 3-v-synttärit, joten puuhaa piisaa...!

Ihanaa viikonloppua kaikille isomahoille !

 

Huomenta!

Onpas täällä taas ehtinyt sattua ja tapahtua: onnittelut Pirkkikselle pojasta! :flower:
ja :hug: kivuista, suppareista jne. kärsiville!

Täällä ollaan voitu aika hyvin; ei tietääkseni ole kauheasti supistellut eikä muitakaan kipuja ole. Hellettä en vaan enää jaksa!!!!! Sais oikeesti jo loppua. Töissäkin pitäisi vielä n. kolmisen viikkoa käydä ja nää helteet on melkeinpä suoraan verrannolliset mun tehokkuuteen..

Kestoilu-asiaa piti kommentoida, että päädytään varmaan ainakin osittain kestoilemaan. Vielä en osaa sanoa, kun ekakertalaisena mulla ei noista kestovaipoista oo kokemusta. Mutta haluan ainakin kokeilla.

Imetyksestä ja ensikertalaisen peloista mä kuulun siihen ryhmään, joka ei ns. osaa pelätä mitään. Sinänsä hassua, koska yleensä mulla on ärsyttävä taipumus maalata piruja seinille etukäteen, mutta näistä asioista oon jostain syystä ollut tosi rauhallinen.

Mulla on ensimmäinen neuvolalääkäri vasta ensi viikon perjantaina. Jännäilen ehkä vähän, kun en oikein tiedä mitä siellä tehdään ja kuinka epämukavaa se on

Tällä viikolla posti toi vakuutusyhtiön myönteisen päätöksen vauva-vakuutuksesta Ainakin yksi huolenaihe vähemmän. Täällä vauvalla on lähes joka päivä hikka Ekan kerran, kun huomasin sen ehdin jo vähän huolestua, että miksi se nykii noin ja sitten jälkeenpäin tajusin, että pienellä oli varmaan hikka Vatsalihakset on kuulkaa täällä kovalla koetuksella, kun vatsa kasvaa vain ja ainoastaan eteenpäin. Mun napa ja sen ympärys on ollu nyt monta viikkoa tosi kosketusarat..

Eipä täällä kauheasti muuta tällä kertaa. Koitetaan pysyä kasassa vielä vähän aikaa

Lavelyn 28+5

 

32+0! poks POKS! B)

viime yö meni parin tunnin unilla mut sain makoilla aamulla melko rauhassa sängyssä sillä välin kun mies ja esikoinen hoitivat aamupuuhia ja siivosivat ja lähtivät kauppaan. hetki omaa aikaa spotifyn (rancid soi :heart: ) ja netin parissa

mulla on ihan jumikipeenä oikea puoli alaselästä ja lonkasta toista vai kolmatta päivää, ärsyttävää, yöllä kyljen kääntäminen ihan tuskaa ja päivällä haittaa jo liikkumista. :/

noonie 32+0

 

Hui, Laralla on jännät paikat. Tsemppiä! Ja Pokermamalle kanssa!

Auroora oothan pitänyt taukoa sen rautalääkkeen ja syömisen välillä? Mulle sanottiin että pariin tuntiin ei pitäis mitään kalsiumpitoista suuhun laittaa ennen eikä jälkeen mutten se ei imeydy. Ja kalsiumia oli jossain muussakin kun maitotuotteissa. Oliskos ollut jotkut hedelmät tms.

Syksy on myös mun juttu. Aina jossain vaiheessa kesää alkaa odotella niitä pimeneviä iltoja ja syysmyrskyjä.

Minä olen koko ikäni kärsinyt niskasäryistä ja siitä johtuvasta päänsärystä. Kaikki tyynyt on kokeiltu.. Pari kuukautta sitten kokeilin ottaa aamuyöstä tyynyn pois kun heräsin taas jomotukseen ja sen jälkeen ei ole päätä aamuisin särkenyt. Illalla laitan tyynyn pään alle mutta aamuyöstä kun herään pissalle heitän sen pois ja viime aikoina ei ole tarvinnut särkylääkettä päänsärkyyn ottaa.

Sofiia 28+4

 

kuulumisia kuopion kupeestakin =)

äippäraha päätös tuli ja sai aika lailla mietteliääksi..joten muistelin et se ois ollu "enempi" siis isompi % osuus tuloista mutta noup..1629e/kk miinus verot...ei jää kummosesti rahaa ja miekun oletin et kerrankin (aik. raskauksissa ollut huiman paljon vähempi..opiskelut jne.) olis sen verran ettei tartteis raha asioita pohtia päätään puhki...no, kai se on mentävä laina osuuttaan pienentään pankkiin... :| ja jäähän tosta esikon hoitomaksu pois kun kouluun lähtee et kai se akaliki sitten kumminkin menee...
mites muilla? onko ollu miellasia fiiliksiä kelan päätöstä lukiessa???

neuvolalääkäri täällä ois 11.8 ja sitten ilmeisesti synnytystapa arvio rv36 (mitähän siinä muuten käytännössä tapahtuu??)

täällä ei pakkausta otettu ja nyt oonkin ostellu vaatteita 56cm,62cm ja joitakin 68cm vaatteita alkaa löytyä ja kotitutumisvaatteetkin jo valittuna (vauvalle). pitäs vielä pestä...viimeks tosiaan jouduin sairaalaan jo rv35 niin nyt ajattelin kaiken varalle jo ajoissa olla noitten kanssa ...ettei ihan viimetippaan jää

Laralle ja pokermamalle jaksamisia ja vauvoille tarraliimaa vielä sinne massuun, jos vointi suinkin sallisi siellä vielä hetken olla (äitien vointi siis)

täällä on taas niin kuuma..+30astetta, melkein sisätiloissa on menny kokopäivä, on ees hieman viileämpää


Neila rv 29 ja jotain
pahoitteluni omanapaisuudesta, ja kaikille kasapäin jaksamisia ja :hug:

 

Heipsis pitkästä aikaa!

Kesälomamatkoilta on nyt kotiuduttu ja työtkin alkavat ensi viikolla. Perjantaina olin taas TAYS:issa kokoseurannassa ja onneksi nyt vauvan mitat eivät olleet enää hirveästi normaalia suuremmat, yläkäyrällä kyllä mennään, painoarvio 1785 g. Vauva on vielä perätilassa ja jos hän on siinä yhä viikolla 36, jolloin mulla on seuraava aika, lääkäri yrittää käännöstä. Toivon kyllä kovasti, että vauva kääntyisi itsekseen. Esikoinen oli kyllä tässä vaiheessa jo raivotarjonnassa. Onko jollakin kokemusta tuosta kääntämisestä? Oliko ikävä toimenpide?

Äippärahasta en ole saanut vielä päätöstä. Kelan tiedoissani lukee vain hakemukseni saapumispäivä. Päätös äitiysavustuksesta eli pakkaus on kyllä jo tullut. Kelan sivuilla lukee, että vanhempainrahapäätöksen pitäisi tulla kolmessa viikossa, mutta ehkä kesälomien takia se viipyy. Sinänsä ei ole vielä kiirettä, koska työnantaja maksaa palkkaa ekat kuukaudet.

Kestoilusta: Mun piti esikoisen kanssa kestoilla alusta lähtien, mutta en jaksanutkaan. Liian paljon kaikkea uutta ja voimia vievää muutenkin. Aloitin kuitenkin osakestoilun, kun esikoinen oli vähän yli vuoden. Fuzzi bunzit kahden lisäimun kanssa toimivat tosi hyvin (täytin ne etukäteen ja niiden laittaminen päälle oli yhtä helppoa kuin kertakäyttöisenkin) ja kuivuivat nopeasti verrattuna all in one -vaippoihin, joita hankin myös pari kokeiluun, koska ajattelin niiden olevan helpoin ratkaisu. Tuo hidas kuivuminen haittasi kuitenkin, joten niitä en juuri käyttänyt. Samanlaista osakestoilua olen ajatellut tämän toisenkin kanssa mutta en aio ottaa asiasta paineita.

Cleopatra rv 30+4

 

Ehdinpäs poksauttamaan vielä tänään, 30+0 POKS!! B)

Itse vein vasta tällä viikolla Kelaan todistukset viimeisen 6kk tuloista, jotan mielenkiinnolla tässä odotellaan, että millainen päätös noin kuukauden kuluttua tulee..

Ylihuomenna alkaa työt loman jälkeen, ja motivaatio on nolla. Jotenkin tämä esikoiseen valmistautuminen on niin iso juttu, etten saa itseäni keskittymään enää työasioihin. No, kolme viikkoa pitäisi kuitenkin sinnitellä. Sitten kaksi viikkoa vuosilomaa ennen äippäloman alkua.

Itseäni jännittää myös paljon tuo esikoisen syntymä. En ole koskaan pitänyt edes vauvaa sylissä, saatikka vaihtanut vaippoja tai hoitanut muuten. Aloitan siis täysin nollasta. Pakko vaan on uskoa, että osa asioista tulee ihan "luonnostaan", muuten iskee liian kova paniikki ja ahdistus. Onneksi miehellä on tyttö aikaisemmasta liitostaan, vaikka neidin vauva-ajasta onkin jo 10 vuotta. =) Ja itselläni on kuitenkin ikää jo 35v, eli koen olevani valmis ja kypsä vanhemmuuteen ja huolenpitoon kaikinpuolin. Joten eikölhän kaikki hyvin mene.

Toiveikkaana odottelen ensi viikkoa ja vähitellen loppuvia helteitä. Hieman vähemipikin lämpö riittää. B)

Nyt unten maille, onneksi nukkuminen sujuu vielä ihan kivasti!!

Nappula-10 30+0