Onnea kovasti Mama-L :flower:
Kyllä meni tääkin viikko taas niin haipakkaa.. Isot kundit olivat päiväleirillä pelaamassa lätkää, niin siinäpä ne päivät melkeen menikin hakureissua ootellessa. Aamusin pääsivät onneksi pelikaverin iskän kyydissä sinnepäin...
Niin olin siellä kirppareilla ja kehuin runsasta vaunuvalikoimaa, mut en muista mitä niistä tuplista pyydettiin.. joku kysäisi sitä :/
Autoista Meillä mies riensi heti autokaupoille plussaamisen jälkeen
ja meidän maasturimersu teki tilaa chrysler voyagerille. Aivan ihana auto, mutta toi takaboxi on aivan liian pieni. Sanoin siitä heti kun ukkokulta toi sen kotiin, mutta hän kovasti väitti et kyllä sinne vaunut menee kevyesti. No nyt on sit mittailtu, niin ei mee :headwall: Paitsi pystyyn. Ja sillonkaan ei kaikki mallit.
Bongasin aivan ihanan herkulliset käytetyt edulliset Hartanit ja olin jo melkeen ostamassa niitä, kunnes onneksi kävin ottaa mittoja varmuudeksi ja eipä oisi mahtuneet. Toi malli jää tosi korkeaksi kasaan taitettunakin. Harmittaa kamalasti...
Mesessä ei ollu todellakaan ongelmia takaboxin kanssa. Ihan uskomaton tilaihme, mahtu matkalaukut, sukset, mailat ja koiratkin hyvin mummolareissuun. Nyt saa sit koirat matkustaa meiän seurassa..sisällä on onneksi tilaa
Nimistä Nimi pojalle pomppas esiin jostain leffan lopputekstistä ihan ekoilla raskausviikoilla. Se kolahti heti molempien mieleen ja on tuleva kutsumanimi. Kirjoitusasu pitää vielä hioa loppuun, pitää miettiä kuinka monta ällää ja teetä tulis ja mihin kohtaan... =) Aika pian ton bongauksen perään keksin toisen nimen, mutta vaatii vielä suostuttelua miehen suhteen.. Hän ei toistaseksi oo ollu suostuvainen siihen. Mut onneks oon taitava suostuttelija
Se tosi kuulostaa paremmalta ensimmäisenä. Mutta onhan mullakin kutsumanimenä mun toinen nimi..
Noora Onneksi saatte diagnoosin Pikku Hertalle ja toivottavasti sopivan lääkityksen, että kohtaukset jäisivät pois tai ainakin vähemmälle. Epävarmuus ja huoli on raskasta, eikä raskaus ja pinnassa olevat tunteet mitenkään helpota asiaa.. :hug:
Miettiikö ne, että epilepsian osasyy voisi olla istukan irtoaminen? Koska tiedän, että lievätkin hapenpuutteet voivat altistaa myöhemmin kohtauksille. Surku, kun yhdelle kasaantuu monta vaivaa..
Mulla isoveli on ollut pienestä lähtien epileptikko ja sille on siunaantunut vaivaa jos toistakin sen lisäksi.
Mulla on myös todettu epilepsia, joka on puhjennut vasta aikuisiällä. Ihan ekana multa kysyttiin, oonko saanu joskus kovan iskun päähän tai onko mun syntymän aikaan sattunut jotain komplikaatioita..
Heikku Toivottavasti toi on vaan toooosi aikanen limatulpan irtoominen ja saisit nyt ihan rauhassa loppuun asti oleilla!!
Sf- mitta mulla oli vkolla 20+2 22 cm, eli aikalailla yli yläkäyrän. Siksi nlatäti suositteli, et kävisin siellä sokerirasituksessa, kun rakenneultrassa sanottiin, että iso kaveri näyttäs tulevan tälläkin kertaa ja toi mitta pomppas heti ekamittauksella nuin paljon käyröjen ulkopuolelle..
Mulla on ollu tosi veemäinen viikonloppu, oon taas ollu depiksissä tosta supistelusta ja saikusta yleensäkin. Eilen aamulla heräsin tosi pahantuulisena ja sain itkuraivarit aamiaispöydässä, kun keittiö oli pommin jäljiltä, eikä ollu puhdasta juustohöylää (se oli vissiin viimenen pisara). Marisin miehelle, että kun musta ei oo mihinkään, niin eikse vois tsemppaa, kun tuun hulluks edellisen päivän keittokattiloista liedellä jotka happanee ja haisee(mun nenään ensisijaisesti) siinä. Illalla ei ollu ees tiskikonetta laitettu päälle..
Ja mulla käy aina, kun itkee tosi kovasti, et siitä seuraa kiva migreenikohtaus jota sit podin koko päivän. No tulihan sit oikeesti pysyttyä sängyn pohjalla iltaan asti ja ei sitten supistellu ku muutaman kerran koko päivänä..Jotain positiivista siitäkin :ashamed:
Tää päivä onkin ollut taas ihan perseestä, heti aamusta alko supistaa säännöllisesti sellasii napakoita lyhyitä supistuksia, mutta ei mun mielestä mitenkään kipeitä. Mut niitä tuli sit ihan tossa sohvalla makoillessa, ilman et teki mitään.
Mietin jo siinä, et lähtiskö käymään varmuudeksi sairaalalla. Mut sit jotenkin vaan aattelin, et mullon huomenna se äpolilla käynti, et kattovat sit kuitenkin tilanteen
Jossain vaiheessa helpotti, mut kävin sit tossa pihamaalla hissukseen kävelemässä happihypyllä ja napsin parit horsmat kukkapenkistä pois ja jo otti mahanpohjasta niin pirusti.. sit tuli taas itkut, et mustei oo mihinkään :'(
Nyt sit taas punkan pohjalla makoilen ja keskimmäinen pojista teki mulle teetä hunajalla ja paijailee vähän väliä. On niin huolissaan ja vannottaa, etten saa enää liikkua missään kukkapuskissa enää ja että hän palvelee mua tästä lähtien ja tekee iltapalaa =) Voi tota rakasta!! :heart: :heart:
Ihan paskafiilikset, kun viikkoja on niin vähän ja kroppa tekee tenän. Huomenna onneksi lääkäri, ammattilainen sellanen!! :attn:
Mä muuten tilasin keskiviikkoiltana sieltä babypandalta vaatteita ja tulivat jo perjantaina. Aivan ihanan suloisia :heart:
:wave: Puskajussi ja Onni 23+5 :heart: