Hei kaikille ja Onnittelut vauvan saaneille!:flower::heart: Ja tsemppiä kaikille kärvistelijöille!
Yritän nyt hiukan tulla kirjoittamaan synnytyskertomusta. Meillä pikku herra vienyt huomion niin kokonaan, etten oikein ole edes koneelle kerinnyt. Ressukalla on maha kipee jo näin pienenä
Oon yrittänyt välttää itelle mahaan käyviä ruokia ja syödä maitohappobakteereja, mut mulla on herkkä maha ja niin on näköjään pienelläkin. Et ite voin kyl sanoo et on tää vauva-arki ollu hiukan raskaampaa ja hankalampaa kuin luulin. Jotenkin sitä on sellanen kuva et ne vaan nukkuu ja syö ja vaippaa vaihdetaan välillä, niin mun kaverin vauva tekee, no meille sattu sit hiukan haasteellisempi paketti, mutta silti älyttömän rakas :heart: Miehellä on onneks viel 2 viikkoo isyyslomaa, vähän kauhulla ootan miten sit yksin pärjään, no 2 viikos voi tietty tapahtuu vaikka mitä ja kai sitä itekkin oppii...
Niin siis synnytyksestä...perjantaina 22.10 mulla oli suht kipeitä supistuksia päivällä n. 3/h. Ne loppu sit ku seinään, ja päätin lähtee viel reippaalle kävelylly ja illalla saunaan, josko ne alkas uudestaan. Yölllä heräsin 12 maissa supistukseen, se oli ainut laatuaan, seuraavan kerran heräsin supistukseen 2 maissa, jonka jälkeen seuraava tuli 15 min päästä ja sitten niitä supes tulee alle 10 min välein. Otin 1g panadolia, ja aattelin että pääsen vielä nukkuu. Mut mitä vielä ravasin kotona ees taas ja kävely tuntu helpottavan supistuksiin, mittailin niitten kestoja, olivat 40s luokkaa. Katoin netistä ohjeet millon soittaa synnärille, 2 h supistuksia alle 10 min välein, sitten soitto. No pelkäsin koko ajan että ne supistukset loppuvat, mut kyl niit vaan koko ajan tuli 4-7min välein. 2h päästä soitin naistenklinikalle, siellä oli vähän tyly kätilö joka sano että tulla jos kotona enää pysty olemaan. Kävin vielä suihkussa ja pakkailin viimesiä tavaroita. Lähettiin miehen kanssa ajamaan kohti naistenklinikkaa puol 6 maissa. Supistukset olivat jo aika kovia. Naikkarille käyrille, missä supistukset olivat tosi inhottavia, kun en voinut liikkua, mies hieroi selkää. Kätilö teki alatutkimuksen, ja ihmetteli kun oli 5cm auki ja pää tuntuu hyvin! Eikun synnytyssaliin! Mietin epiduraalia ja kätilö suositteli sitä. Supistukset olivat jo tosi kovia ja ravasin ympäri synnytysalia. 7 jälkeen sain epiduraalin, joka ei onnistunut kerrasta, tai sen kanyylin laitto ei onnistunut kun toisella kerralla. Oli vielä kiva kun mun piti istuu selkä kaarella ja supistus tuli samalla, ei ollut mikään kauheen kiva fiilis! Epiduraali oli ihana aine, ja katoin vaan hämmästyneenä supistuksia monitorista, kun ei ne tuntuneet missään! 8 maissa aamuvuoron kätilö tuli puhkasee kalvoja, ja ihmetteli kun ei oikein tunne kohdunsuuta, tuli epäilys olinko sittenkään ollut 5cm auki. Toinen kätilö tuli kokeilemaan, ja samalla meni lapsivedet. Kätilö heitti epäilyksen perätilasta. Ultrasivat ja epäilys osottautui oikeaksi, vauva oli perätilassa. Sitten ravas lääkäreitä ultraamassa, arvioivat vauvan kokoa ja pään ja vatsan ympärysmittoja. Kysyivät mitä haluan tehdä, vai luotanko heidän arvioon. Tietty luotin heidän arvioon, ja samalla pelkäsin mikä on tuomio, toisaalta ajattelin olevani pelkuri, kun halusin sektion, ja toisaalta harmitti jos ei saa kokea alatiesynnytystä. Tuomio oli kiireellinen sektio. Vauvan kokoarvio heitteli 3,7-4,2kg, pelko oli että koska olin yli LA:N (41+1), vauvan kallon luut olisivat jo alkaneet umpeutua, ja vauva voisi jäädä päästään kiinni, silloin olisi neuvot vähissä. Neuvolassa siis ei oltu huomattu perätilaa, ja koko ajan kaikki olivat siinä uskossa että pää on kiinnittynyt alhaalla. Minua ruvettiin valmistelemaan leikkuriin ja mies meni vaihtamaan vaatteita. Leikkurissa sain lisää epiduraalia, ja pelkäsin että leikkaaminen sattuu. Eihän se sattunut, mutta kyllä se kaikki venyttäminen ym tuntuvat vähän ilkeelle. klo 9.54 tuntsin kun pikkunen vedettiin ulos, ja alkoi kauhea parkuminen, pieni poikamme oli syntynyt. Puhdistelujen jälkeen sain pienen nyytin rinnalle, ja päästiin miehen kanssa ihastelemaan tulokasta. Mies lähti kötilön ja vauvan kanssa pesulle, minua kursittiin kasaan ja siirryin heräämöön. Siellä vietin tylsät 2h, onneks mies tuli lopussa pitämään seuraa, ja kertoi pikkumiehen imevän paidansa hihaa
Päästiin lopulta osastolle. Lauantaina en vielä päässyt kunnolla jalkeille, mutta jo sunnuntaina sain olla ihan normaalisti pystyssä. Opeteltiin vauvan hoitoa, ja ooteltiin että maito nousis, pienellä oli kauhea imemisen tarve! Sunnuntai oli hiukan hankala, vauva oli kuikkunen, ois halunnu imeä vaan koko ajan, eikä malttanut oikein nukkua. Oli aika epätoivonen fiilis, kun mies joutui lähtemään kotiin. Vauva oli rinnalta rinnalle huutojen kerä yli 3h, ennen kuin joku ihana yökkö antoi luvan lisämaitoon. Sen jälkeen pieni sai vasta unen. Aamulla kysyin lisämaidon perään uudestaan, ja pitkin hampain minulle sitä annettiin. Maanantaina päivällä oli lääkärin tarkistus, pienellä oli kaikki hyvin, saatiin kotiutuslupa, mutta lisämaitoa pitää antaa, kun paino oli tippunut liikaa. Kannattaa vaan olla kovana ja vaatia lisämaitoa, jos selkeesti vauva on nälkänen ja maitoa ei tule! Itse ensikertalaisena en älynnyt vaatia tarpeeksi lujaa. Sitten ollaankin opeteltu vauva-arkea, ja kohtalaisesti se on ruvennut sujumaan. Pieni saavutti viikossa syntymäpainonsa, eli ruoka on ainakin maistunut
Itsellä on ollut aika alakuloinen olo, itkettä tuon tuostakin, ja kaipaan kauheesti vauvamahaa ja raskausaikaa. Nyt se onneks rupee vähän helpottamaan!
Tästä sitten jatketaan opettelua eteenpäin ja toivotaan että pienen mahavaivat eivät pahenisi!
Koitan käydä lukemassa teidän juttuja, mutta toivotan jo nyt kaikille hyvää jatkoa!
danuli + toppis 9pvä
