~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Maaliskuu*

Joo ja sese vasta tympii ku joku KEHTAA sanoa että elä ressaa :headwall:

 

Joo oli kyllä melkosen osuva teksti He.Ti

Joka päivä käyn lukemassa teidän juttuja mut oon ite niin onnettoman huono kirjottamaan et pitää nyt koittaa vähän tsempata ja kirjotella useammin!

Viime viikolla oli eka neuvola ja myös varhaisultrassa käytiin kun ei vaan maltettu odottaa nt-ultraan asti. Kaikki oli minillä hyvin, yksi sikiö oikeassa paikassa ja sydän löi ihanasti <3 Laskettuaika siirtyi muutamalla päivällä eteenpäin eli 13.10. LA.

Henu7 ja mini 8+6

 

He.Ti ja Unnanunna sen sanovat, tää on yhtä ressiä alusta hamaan loppuun
Ja tiiättekös, se hetki kun päästät lapsesi ensikertaa ilman SINUA ulos, siis ihan vaan siihen kolmen metrin päähän rapunovesta? Se hysteerinen fiilis kun kyttäät lapsesi jokaista liikettä haukan katseella ja kierrokset kovenee heti kun lapsesi katoaa sen liian tuuhean männynoksan taakse kymmeneksi sekunniksi ja olet jo valmis vetämään tennaria jalkaan, joita olet pitänyt askeletäisyydellä siitä asti kun lapsesi sulki kotioven perässään!

Täällä selvitty päivästä yllättävän hyvin, ihan yliväsynyt olen kyllä, nauranut koko päivän hysteerisesti tytön pieruvitseille..esimerkillinen äiti kyllä!
Illalla vaan aikaisin nukkumaan niin huomenna olenkin taas oma itseni.

Onnea hyvistä ultrakuulumisista Henu7:lle:heart:

 

Ikäviä nuo kommentit raskauksista, mulla taitaa olla samat kuulemiset edessä.
Onnittelut oman äidin puolelta taitaa jäädä, joten kerron vasta kun on päästy eka uän ohi.
Eikö vain kaikki voisi olla onnellisia toisten puolesta? Meilläkin tosiaan 4 tulossa ja jokainen yhtä rakastettu ja odotettu. Onneksi ainaki täällä palstalla ollaan toisten puolesta onnellisia :heart:
Ihanaa kuinka moni on jo päässeet ensimmäiseen uä tutkimukseen toteaan tulevan pienokaisen voivan hyvin. Osa meistä vielä odottelee ja tutkailee oireita.
He.Ti kirjoitit kyllä osuvan kuvauksen
ON: Pahoinvointi vaihtelee, välillä kova nälkä ja sitte ko syöt, niin alkaa etomaan. Haluttais välillä lihaa, mutta ei voi valmistaa sitä mitenkään kun hajut tulee niin voimakkaasti nenään..
Taas sama oire kuin muissaki raskauksissa, ei voi kattoa tv:stä hauskoja kotivideoita! kun en voi lopettaa nauramista! Sitten kohta jo itkenki hysteerisesti, ko en voi lopettaa nauramista:ashamed:
Mies on onneksi tottunu tuohon ja vaihtaa kanavaa suht nopeaa

 

Myötätuntoa kaikille ikäviä kommentteja saaneille. Täällä kans yks, jolla on odotettavissa ei niin mukavia kommentteja. Me asutaan onneks sen verran kaukana sukulaisista ja nähdään aika harvoin, joten halutessani voin lykätä kertomista heinäkuulle saakka Silloin tää varmaan jo paljastuu sukujuhlissa ihan vilkaisemalla

Onnea kaikille, jotka on jo ultraan asti ehtineet. Mun pitäis mennä verikokeisiin tällä viikolla ja nt-ultrankin sais varata, en vaan oo saanut aikaiseksi. Josko sitä huomenissa.

merivellamo ja Nappula 9+6

 

Ja ehkäpä minutkin uskaltaa nyt tämän ar-ultran jälkeen laittaa listalle...?
He.Ti, 29, kolomas, LA 27.10. ja OYS

Kaikki masuvaltakunnassa hyvin, varsinainen urheilijanuorukainen ku komia syke näkyi jo!

He.Ti ja ryyte 6+5 <3

 

Todella harmillisia nuo negatiiviset kommentit raskaudesta! Itsehän olin tosiaan vasta 18v kun aloin odottaa esikoistani ja vahinkoraskaushan se oli. Kännissä toikkaloitu ja ei ollu mitään aikomustakaan alkaa yhteistä elämää elää lapsen isän kanssa. Ainoastaan oma äitini kannusti ja antoi tukensa. "Ystävät" kaikkosi melkein kaikki, sukulaiset kauhisteli että kuinka mä tuun ikinä selviämään tästä, ja isä oli kaikista kamalin.. Se haukkui mut huo**ksi ja oli ehdottomasti sitä mieltä että raskaus pitää keskeyttää. Mutta itse todella halusin lapsen pitää ja lapsen isä odotti myös innolla tulevaa vauvaa, vaikka emme seurustelleetkaan. Ihana poikahan sieltä syntyi, joka täyttää elokuussa jo 9v ja olen näyttänyt jokaiselle epäilijälle että pärjään Oma isänikin rakastui poikaan heti sen synnyttyä ja saimme välimme kuntoon aika pian. Tästä raskaudesta tiedän että kaikki tulevat olemaan ikionnellisia. Osa saattaa toki ajatella, että onpas nopeaa toimintaa, kun olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta 9kk. Mutta ainakin meidän molempien vanhemmat jo kovasti odottelevat lapsenlapsia.

Musta tuntuu että aika ihan matelee eteenpäin.. Päivät ja varsinkaan viikot ei vaan mee eteenpäin millään! Rinnat on taas alkaneet tuntua vähän aroilta. Vatsassa juilii ja jomottelee. Väsymys vaihtelee, välillä iskee niin tajuton väsymys ihan yks kaks että voisin nukahtaa seisaalleni.. Iltaisin tarttee päästä aikaisin nukkumaan, kun tavallisesti oon iltavirkku. Lisäksi on nyt tullut vähän sellainen koko päivän kestävä etova olo. Ei tietysti kamalan kiva tunne, mutta siitä hyvä että hillitsee vähän sitä mun aijempaa loputonta ruokahalua. Kaikin puolin kuitenkin kiva että oireita on, niin tuntuu todellisemmalta että kyllä tässä raskaana ollaan

Onko muuten muita tupakoivia odottajia? Itse olen vähentänyt tupakointia kyllä, senkin takia että se ei enää oikein maistu aina. Mutta poden välillä kamalaa syyllisyyttä siitä että poltan, vaikka en silti ole vakavissani edes yrittänyt lopettaa kokonaan.. Esikoista odottaessa lopetin tupakoinnin heti kun tein positiivisen testin, mutta olin polttamatta n.4kk kunnes se pikkuhiljaa alkoi uudestaan. Raskauden loppupuoliskolla poltin kyllä edelleen paljon vähemmän kuin ennen raskautumista...

haasu 6+3

 

Moikka taas pitkästä aikaa (vai onko siitä aikaa, vai meneeks tää aika vaan niin hirmu hitaasti et viimeviikostakin on jo ikuisuus? )

Ikävää et toiset on joutunut kuulemaan noin tökeröjä kommentteja! Meillä kans harva tiedon saanut on hyppiny riemusta, onniteltu kyllä on, mut silti enemmän jääny katseista ja olemuksesta yleensä sellanen fiilis et jokainen on sisimmässään aatellut et "mitä hittoa".. Ois niin kiva kun edes joku ois vilpittömästi onnellinen uutisesta. Mentiin jokunen aika sitten kihloihin ja sillon kyllä tuttavat ja sukulaiset onnitteli iloissaan, jopa halauksin.. mut eipä sit tästä uutisesta. Noh, tää on meidän oma asia, ja ollaan tätä toivottu ja odotettu.

Meillä ois huomenna neuvola, aika on toisaalta kulunut tosi nopeesti sieltä plussauksesta, mut tää viikko sit menee jotenkin niin hirrrmu hitaasti. Tuskin siellä taitaa näillä viikoilla vielä sydänäänet kuulua.. Siks pidän sitä käyntiä vähän turhana. Mut ollaanpahan lähempänä sit nt-ultraa!! eikai sinne oo kuin kolmisen viikkoa? Milläs viikolla se mieluiten tehtiinkää???

Nyt miekin oon saanut omat oireeni. NÄLKÄ. ja jos ei muista syödä parin tunnin välein JOTAIN, niin etova olohan siitä tulee. Ja vaikkei varsinaisesti okseta, mutta se paha olo on tosi ärsyttävä. Naama vääntyy norsun ..v..lle.. ja ei mikään kiinnosta Täytys varmaan kokeilla et pitäs aina mukana suolakeksejä tms. Kahvia en oikeestaan pysty enää juomaan kuin maks 2 kupillista päivässä.
Miulla on myös ollu ummetusta uutena oireena. Päivittäiset lenkit koiran kanssa auttaa siihen vähän.
Masukin on vähän pömpähtänyt, turvotusta kai, kun iltaa kohden maha kasvaa enemmän. Ekassa raskaudessa maha näkyi vasta puolessa välissä, tokassa raskaudessa kai vähän aiemmin. Mut oon ollut sillon paljon hoikempi kuin nyt, ja toi nyt näkyvä pömpötys voi hyvin olla vaan läskiäkin ai ku kiva

Haasu, poltin minäkin vielä pari viikkoa sitten. En aiemminkaan polttanut kun n. 10 päivässä, sitten plussan jälkeen vähensin pikkuhiljaa kolmeen päivässä. Siitä määrästä oli vaikeaa lopettaa kokonaan, kunnes sit vaan yks päivä yhden tapaamisen takia aamutupakka venyi puoleenpäivään, ja sit ei vaan enää huvittanutkaan mennä ja se jäi kokonaan. Varmaan tää etova olokin auttoi lopettamiseen. Ei oo juurikaan sen jälkeen tehnyt mieli. Aiemmissakin raskauksissa lopetin suunnilleen viimeistään 8+ viikolla. (Ja sit tyhmänä imetysten jälkeen alottanut uudelleen...) Tiedän, et se on vaikeaa, vaikka kuinka ajattelisi et pikkunen sielä saa samat myrkyt, ja vaikka kuinka luin miten alkio/sikiö lamaantuu tupakan myrkyistä tai vääntelehtii. Itkinkin jopa siks kun lopettaminen oli NIIN vaikeaa! Hirveeseen koukkuun se vetää.
Miusta on kurjaa miten helppoa toisten on aina moralisoida tupakoivaa, ja sanoa et "senkun lopetat vaan" tai "itsekuria vaan ni kyl se onnistuu". Mut ei. Se ei kyllä edes miun tahdonvoimalla ollut vaan niin helppoa. Tsemppaan kovasti siuta lopettamaan kokonaan, ja pyytämään vaikka mieheltä myös tsemppiä? Lupaa itsellesi joku kiva palkinto jonka saat kun oot päässyt tavoitteeseesi Esim kasvohoitoa tms mukavaa
Mut jos lopettaminen käy todella hermoille niin polta mielummin se yksi tupakka päivässä kun hermoat ja stressaat, sekään ei ole hyväks vauvalle, -ja tää on erään terkan antama neuvo ystävälleni.
TSEMPPIÄ! :heart:

Mamina & mousku 8+3

 

Kylläpä monet onkin saanu kurjia kommentteja.. Ihmiset on monesti todella ajattelemattomia. Ei auta kuin jättää sellaiset mielipiteet omaan arvoonsa vaikka ne varmasti silti mielen pahoittaa. Me ei olla vielä kerrottu kun muutamalle ystävälle, mutta viimeistään nt-ultran jälkeen olis tarkoitus kertoa eli parin viikon päästä.

Mulla on alkanut pahoinvointi helpottamaan enkä ole koko ajan enää niin loppuväsynyt kuin aikaisemmin! Edelleen silti yhdet päiväunet nukun joka päivä.. Eiköhän tämä tästä vielä, jos vaan mahassa on kaikki kunnossa!

Pakki 10+4

 

Mekin ollaan kerrottu vasta kahdelle kaverille (tai no yhdelle kaverille ja yhdelle kaveripariskunnalle). Tää pariskunta joka oli viimesin kelle kerrottiin, otti uutisen tosi lämpimästi vastaan. Oltiin menossa ar ultraan ja piti saada nuorimmaiselle lapsenlikka niin vähän pakon edessä kerrottiin. Sitten me vähän koijattiin niitä kun tultiin sieltä että joo kaksoset tulee. Ne suurinpiirtein hyppi tasajalkaa että "mitä??? ette oo tosissanne!!" Siis ne ois ottanu asian aivan loistavasti vaikka meille ois ollut kolmoset tulossa

No, jos nyt kuitenkin tämä yksi vain. Sen vielä jaksaa ponnistaa ulos <3

He.Ti ja Ryyte 7+0

 

Kävin tänään labrassa. Olikin yks tuttu siel harjottelemassa. Mut otti kyl hyvin näytteen, yks parhaimmista kokemuksista. Joskus on osunu kohdalle ei niin hyviä näytteenottajia

Turvotus on vähentynyt huomattavasti ja olokin on tosi hyvä ollu nyt. Nälkä ois koko aika. Mutta kyl toi maha sen verran pömpöttää ettei normikokoset farkut mene enää kiinni.

ZiiliZeija&Kääkkis 10+1

 

Mä kävin tänään lääkärillä ja ultralla paljastui että kyllähän siellä kohdussa pieni ihmisen alku kasvaa :heart: Pikkuruinen sydänkin siellä näkyi lyövän, paikansin sen kuvasta itsekin kun lääkäri osoitti oikean kohdan! Voi vitsit, miten onnellinen olo on nyt =)

Aamulla ei vielä ollut niin onnellinen olo.. Nyt toinen päivä jo kun en aamulla saata syödä oikein mitään. Tänä aamuna sain vaivoin syötyä vähän voileipää ja jogurttia, kahvin keitto ei käynyt edes mielessä, niin oli etova olo. Töihin kun menin, niin kerkesin vain toimiston ovelle kun jo kaveri kaatoi mulle kuppiin tuoreet kahvit.. Pelkkä haju jo inhotti, otin väkipakolla parit hörpyt ja kaadoin loput vaivihkaa lavuaariin. Koko aamupäivä oli ihan yhtä tuskaa, kun kokoajan piti olla liikkeellä, eikä millään olisi jaksanut. Etoi kokoajan, kylmää hikeä puski, heikotti.. Toisaalta kamala nälkä mutta sitten kuitenkin inhottaa ajatuskin syödä jotain. Eilen tosiaan oli samanlainen aamu töissä, vasta nyt iltapäivän puolella helpottaa. Onneksi huomenna on vapaapäivä!

 

Onpa kyllä kurjia kommentteja tullut teille joillekin :/ itseäkin vähän jännittää että miten läheiset reagoi uutiseen, ei olla vielä kerrottu kellekään eikä varmaan hetkeen kerrotakaan. Mun oman isän reaktio ei kyllä pelota kun se on koko ajan sanonut et sisarus on lapselle paras lahja mitä voi antaa

Mä kävin maanantaina varhaisultrassa, yksi elävä alkio löytyi <3 vastasi viikkoja 8+4, pari päivää enemmän kuin omien laskujen mukaan, mut katotaan mitä nt-ultrassa sit sanotaan yllätyin et vauvanalku siellä jo heilutteli töpökäsiä ja -jalkoja, hassun näköistä

Tällä viikolla pahoinvointi teki paluun ja oon aloittanut aamut oksentamalla sappinesteet ulos... Yök. Muutenkaan en oikein jaksa tehdä mitään, esikko olis menossa koko ajan pihalle mut on tosi räkäinen niin ollaan jääty sisälle, hyvä mulle niin voin makoilla lattialla.

Huomenna neuvolaan!

 

Alkuiltaa!:wave:

Täällä ollut juoksu päivä tänään, pitänyt juosta joka paikaan kauhealla kiireellä ja huomenna vielä yksi homma hoidettavana. Kiireen ja stressaamisen seurauksena ollut ala vatsa kipeänä sitten oikealta puolelta ja vetää tuohon oikeaan reiteen. Samanlaista oli 3vk sitten.
Heti tietty iskee kyynisyys päälle, että se on menoa sitten, vaikkei mitään vuotoa olekkaan ja on tämä jo helpottanut muutaman tunnin takaisesta.:headwall:
Kaipa tämä taas tästä. Alkaa vaan olla tuskaa odotella sitä nt-ultraa, saisi edes sen hiton ajan, mutta ei edes sitä ole lähetetty.
Tietysti ajattelin, että pitikö se pk-seudulla soittaa itse, mutta ei kyllä aiemmin ole tarvinnut soitella mitään..plääh...hermoja raastavaa.:snotty:

Huomenna varmaan parempi meininki taas.

Viipulainen ja Hippu 9+5

 

haasu kyseli tupakoinnista. Mie en esikoista odottaessa saanut lopetettua vaikka yritin ja kokonodotusajan poltin :ashamed:
Nyt lopetin kun plussan sain testiin. Olen kyllä käyttänyt apuna nicoreten imeskelytabletteja joita menee nyt ehkä 5 vuorokaudessa. Eihän ne hyväksi ole nekään kun nikotiinia sisältävät, mutta ilman niitä ei ole edes mitään toivoa lopettaa sen tiedän!
Joten tsemppiä lopettamiseen, helppoa se ei ole!

 

Viipulainen, ainakin Jorviin pitää itse soittaa aikaa ultraa varten, tarkistapa HUS:n sivuilta miten on sun synnärin laita joku muukin paikka on muistaakseni mihin pitää ite soittaa.

 

Huomenta !

Täällä oltu tosiaan saikulla jo melkein viikko. Tänään töihin! Pahoinvointi on lakannut melkeinpä tyystin, tilalle tullut ikuinen nälkä! Ja tulee kyllä edelleen tosi huono olo jos ei syö tarpeeksi usein. Lisäksi väsyttää ihan mielettömästi ja nyt on alkanu ottaa kaikki hajut nenään, yäääk, miten tavallinen JUGURTTI voi haista niin pahalle?!

Kivut tehneet paluun, ei tosin sellaista samanlaista menkkamaista särkyä ja jomotusta niinkuin alussa vaan sellaista ärsyttävää juilimista ihan alavatsalla (ja kohdun jossain ihan 'alareunassa' tuntuu alapäässä välillä tosi ikävältä?) ja alaselällä, säteilee myös reisiin ja nivusissakin tuntuu. Lisäksi oon alkanu epäilemään että iskias alkaa vihoittelemaan, kävellessä ja istuessa ja tietyssä asennossa sohvalla maatessa kiskoo oikeaan jalkaan tosi kipeästi :/ mulla ollu iskias aiemminkin, ja silloin sain kunnon kuurit tulehduskipulääkettä ja relaksantteja... Niin nyt ei voi muutaku kärsiä! Noo, reilun viikon päästä se nt ultra, ehkäpä jos (kun?) pienen näkee ekan kerran niin tuntuu nämä kärsimyksetkin pikkujutulta <3

Nyt peukut pystyyn mun työpäivään, jännittää tosi paljon pystynkö / osaanko tehdä mitään tämän kuolemanväsyneen fiiliksen kanssa ja kuinka vaikeaa istuminen on tämän selän kanssa...

Tuutikkis 9+6

 

Huomenta pitkästä aikaa

Oon käynyt lueskelemassa viestinne joka päivä, mutta olen puoli kuolleena koittanut selvitä aina yhdestä päivästä kerrallaan ja en ole jaksanut kirjoittaa itse mitään.

Täälläkin aamut alkaa sappinesteiden oksentamisella ja niin se jatkuu koko päivän, ainakun syön tai juon jotain oksennan sen jälkeen niin kauan, että kaikki on tullut pois.
Töistä on nyt ollut kolme päivää vapaata ja huomenna tarvis taas jaksaa raahautua töihin.
En vaan osaa pyytää sairaslomaa tyhmäkun olen

Eka neuvola on takana ja taas oli puhetta tiputuksesta, täytyy herkästi olla taas yhteydessä neuvolaan jos näyttää siltä, että en enää jaksa..
Muutenkin oli ihan mukava käynti, mun terkkatäti on tosi ihana
Nt aika kolmen viikon päästä juuri ennen pääsiäistä. Eli ihan pian. Ja täälläkin täyty soittaa aika itse.
Toi oli mulle uutta, että nyt "joutuu" itse päättämään mitä ultrassa katsotaan ja että ne verikokeet tulee automaattisesti ellei niistä kieltäydy. Mä en ole varma haluaisinko sitä seulaa tehdä, mies taas oli sitä mieltä että tottakai jos sellanen kerta on mahdollista.
On tässä mietittävää muutamaksi viikoksi..

Mä en tupakoinut enää ennen tätä raskautta, mutta esikoisen aikaan lopetin tupakoinnin testin näytettyä plussaa. Aloitin toki tyhmänä taas heti raskauden jälkeen. Ja ensimmäisessä keskenmenneessä raskaudessa vähensin muutamaan päivässä ja lopetin noin rv6 paikkeilla.
Vaikka tiedän, että keskenmenot useimmin johtuu sikiön huonosta kunnosta tms. niin tokihan sitä mietti, että olisiko itse voinut jotenkin vaikuttaa lopputulokseen.
Paremmilla valinnoilla..
Muuten lopetinkin tupakoinnin ihan omasta tahdosta vähän jälkeen sen keskenmenon. Ja olenkin ollut polttamatta yli kolme vuotta.
Mutta helppoa se ei ole koskaan ollut, joten tsemppiä sitä yrittäville, niinhän sitä sanotaan, että edes se vähentäminen on parempi. ja jossain vaiheessa ehkä kokonaan lopettaminen sen vähentämisen avulla.
Mutta,eihän se stressikään kuulemma hyvästä vauvalle ole. Ja tosiaan toisten kommentit siitä lopettamisesta kannattaa jättää omaan arvoonsa, jokainen tekee kuitenkin itse omat päätöksensä ja tuskin kukaan haluaa tupakoida raskaana, uskon että jokainen tekee parhaansa lopettamisen suhteen.
Ihminen joka ei ole koskaan esimerkiksi tupakoinut, ei voi ymmärtää millaista se riippuvuus voi pahimmillaan olla.

Oho tulipas taas paasattua
Nyt täytyy mennä laittaan aamupalaa esikoiselle.

Kosmo ja papu 9+1

 

Mullakin on jäänyt tähän ketjuun kirjoittaminen, vaikka ahkerasti olen käynyt juttujanne lukemassa. Nyt näyttää siltä, että tipahdan kokonaan pois lokakuisista Maanantai-iltana huomasin vähän rusehtavaa vuotoa, joka sitten on jatkunut tähän päivään saakka. Maanantai- tai tiistai-iltana (en muista) oli vähän menkkakipujen tuntuista kipua, kohdun supistelua kai sitten... Vuoto on jatkunut niukkana, väri vaihtelee rusehtavasta vaaleanpunertavaan.

Äsken suihkussa käydessä kokeilin vähän kohdunsuuta ja se tuntui pehmeältä. Soittelin sitten äitiyspolille ja kerroin tilanteesta. Ei oikein annettu toivoa, tuo kohdunsuun pehmeneminen kuulemma viittaisi siihen, että kesken on menossa Päivystykseen ei kuitenkaan käsketty tulemaan vaan vasta sitten, jos on kovaa vuotoa ja/tai kipuja. Elikä tässä sitä kärvistellään, epätietoisuudessa. Raskausoireetkin on mulla sekä tässä että aikaisemmissa raskauksissa olleet niin vähäisiä, ettei niistäkään voi mitään päätellä. Polilta neuvottiin, että en vielä peruisi np-ultraa (johon on 2 viikkoa), siellä sitten varmistuu ellei ole jo muuten selvinnyt kovemman vuodon alettua Tulee pitkät 2 viikkoa!

 

Täällä käyty tänään varhaisultrassa. Kaikki oli hyvin, kohdusta löytyi yksi pieni, jonka sydän löi ja vastasi täysin viikkoja. <3 Mulla oli sellanen olo alunperinkin, että kaikki on hyvin, mutta ihanaahan se oli varmistaa! Neuvola on sitten kahden viikon päästä.

Pahoinvointi jatkuu, oksentaa ei oo tarvinut, mutta lähellä on ollut. Sain kaverilta ne sea band pahoinvointirannekkeet, niistä on ollu ehkä vähän apua.

Mun äiti pyysi anteeksi negatiivista suhtautumistaan raskauteeni. Ollaan vähän juteltu ja kaikki ihan ok nyt, itselläkin parempi mieli. Vielä pitäisi kertoa isälleni mutta luulen että sen aika on vasta myöhemmin. Hänkin tulee suhtautumaan nuivasti, sen tiedän.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista! <3

Kalabaliikki: Toivotaan että kaikki on kuitenkin vielä hyvin siellä! Tsemppiä! Nt-ultraan ei enää pitkä aika!

Carnevalkeksi ja vielä nimetön papunen 7+4

 

Mulla on kans ollut siitä erikoinen raskaus että kahteen aiempaan verrattuna niin nyt on ollut enemmän sitä semmosta etomista, vuotoja ei ole ollut yhtään (!) Eikä juurikaan kipuja, muutenku tuntuu vaan semmonen paineen tunne ja on vähän raskaampi hengittää kun tavallisesti.

Kuopuksen raskauden luulin jopa menneen kesken, oli kipuja ja vuotoja siihen malliin. Esikkoa ootellessa tuli tuhruvuotoja alkuviikoilla ilman kipuja. Tähän raskauteen ehkä jopa odotin niitä että olisi tuhrutellut tms. mutta ei, ei oo näkynyt (mikä tietysti on hyvä asia). Yöt on kyllä nyt uniltaan katkonaisempia jostain syystä ja sitä kautta sitten kauhee väsymys päivällä.

He.Ti ja Ryyte 7+1

 

Pääsin sitten kuitenkin terveyskeskuksen kautta Jorvin päivystykseen ultrattavaksi. Tuulimunahan sieltä löytyi Sain cytotecit ja särkylääkettä kotiin. Ystävällinen ja empaattinen lääkäri oli onneksi, hoitaja samoin. Nyt sitten odottelen kohdun tyhjentymistä mieli maassa.

Toivottavasti kaikilla muilla pysyy pieni matkassa lokakuulle saakka Hyvää vointia & onnellista odotusta!

 

Terppa!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista!:heart:

Helsingissä tosiaan on vaan odotettava, että synnäriltä tulee kutsu ultraan |O Noh, eipä siinä, on tästä odottelusta ennenkin selvitty. Ensi maanantaina menen antamaan liudan testejä itsestäni ja toivon sen ultra-ajan tulevan sitten pian.
Miehelle kyllä sanoin, että jos me toinen vielä jossain välissä hommataan, niin se on sitten varhaisultraan meno, enkä kuuntele mitään muttia.

Muutenkin juteltiin lapsiluvusta ja oltiin onneksi molemmat sitä mieltä, että yhteisiä korkeintaan kaksi. Ai miten niin ollaan asioiden edellä.
Mutta siis oikeastaan iän puolesta juteltiin tuosta, koska itse haluan saada lapsiluvun täyteen ennen kuin täytän 35v, ihan siksi, että vauva/taapero aika on normaalissakin tapauksessa sekavan unirytmin vuoksi rankkaa tässäkin iässä, niin ei varmaan itsellä enään paukut riitä tuon iän jälkeen samaan rumbaan...ja alkaahan siinä olla raskaudessakin riskinsä ja tietysti voi olla, että raskaus ei enään niin vain alakkaan. Meidän suvussa kun on naisilla alkanut muutamilla naisilla vaihdevuodetkin 36-38 vuotiaana, mukaan lukien oma äitini.
Eli suht pienellä ikäerolla olisi tehtävä seuraava..buhahaha No onneksi mies tajusi tuon saman paasaukseni ihan nopeasti.

Mutta takaisin tuohon omaan tämänhetkiseen mahani valtaajaan.
Olot ollut tosi hyvät verrattuna edelliseen, siis superhyvät olot. Alavatsaa kyllä kiristää housuissa kuin housuissa ja huimaa super herkästi, mutta viis niistä kun ei ole vähän väliä pahaoloopcorn:

Ehkä nämä kauniit keväiset kelitkin piristää kummasti mieltä, toivotaan että jatkuu samanlaisena monta päivää.

Tosi omanapainen viesti, koitan palailla astialle taas myöhemmin:wave:

Viipulainen ja Hippu 9+6 (huomenna poksuu eka kymppi )

 

kalabaliikkille isot halaukset, olitkin ehtinyt kirjoittaa ennen kuin omani sain valmiiksi:ashamed::hug:
Kovasti voimia teille!

 

kalabaliikille halaukset täältäkin :hug: ikävä juttu!

Täällä ihan kamala olo.. Aamulla oksensin, koko päivänä ei oo mikään menny ihan suosiolla kurkusta alas ja etoo ihan kokoajan :ashamed: Ja semmonen kaikin puolin huono olo, ei jaksa tehä oikeen yhtään mitään eikä olla edes jalkeillakaan kun haluais vaan mennä maaten. Mieheni velipoika ja äiti kävivät aamupäivällä kylässä ja oli ihan kamalaa kun piti yrittää olla skarppina ja seurustella. Nyt iltaa kohti onneksi vähän alkaa olo tasoittua. Nyt on onneksi ollu vapaapäivä niin saanu rauhassa hapottaa, mutta saa nähä miten selviän viikonlopun töissä.

Huomenna mullakin taas menee viikot rikki haasu 6+6