~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Maaliskuu*

Kurjia uutisia Kalabaliikilta, olen tosi pahoillani sun puolesta. Eipä näihin juttuihin löydy oikein edes oikeita sanoja :'(

Moni oli saanut myös kurjia kommentteja Jotenkin tosi kurjaa, ettei kaikki osaa pitää moisia mielipiteitä omana tietonaan ja iloita toisten puolesta! Itsekin uskon, että muutamalta taholta varmaan saadaan tylytystä asiasta.

Omaa napaa. Kävin illalla varhaisultrassa. Mahassa kaikki hyvin! :wave: Huikea 1,4cm beibi siellä kellitteli ja sydän läpätti vinhasti. Oli kyllä kallista(!) huvia, mutta mielelläni sen maksan, kun mulla on aikasempien taustojen vuoksi kohonnut km-riski. Nyt on sitten hetken verran rauhallinen olo (joo, ehkä päivän) .. Kovasti odotan np-ultraa ja että vauvasta uskaltaisi alkaa puhua ääneen. Erityisesti tekisi mieli kertoa esikoistytölle (8v), mutta ollaan miehen kanssa päätetty odottaa np-ultraan, ellei tyttö suoraan keksi kysyä asiasta. Tähän asti vain muutama mun lähin ystävä tietää, miehen lisäksi.

Tuutikkis, täällä myös käy hajuaisti ihan ylikierroksilla. Pelkkä jääkaapin avaaminen saa etovan olon, saati että pitäisi syödä jotain sieltä. Lihan paistaminen ällöttää, ollaankin syöty uuniruokia koko viikko.

HaaveissaPulla 7+6

*muoks* tuosta odottajien listasta huomasin, että joukossa on aika monta äitiä, jolla on jo monta lasta entuudestaan. Nostan teille hattua! Itsellä vain kaksi lasta, 2v taapero ja 8v tokaluokkalainen ja arki tuntuu usein tälläkin kokoonpanolla työläältä. Ihan uteliaisuudesta kyselen, paljonko teidän lasten ikäerot on? Oletteko aina tienneet haluavanne ison perheen?

 

merivellamo kiittää ja kuittaa. Ti alkoi pieni vuoto, eilen illan suussa paheni malliin "pistetty sika" suht kovan kivun kanssa. Tänään ultrassa todettu kohdun tyhjentyneen lähes kokonaan. Toivon, että tyhjenee nätisti kokonaan eikä tule tarvetta kaavinnalle.

Onnea odotukseen kaikille!

 

Heips!
Ihana kun moni on jo ultrassa pienen nähnyt, ja saanut "varmistuksen"
Oon pajoillani kaikkien huonoja uutisia saaneiden puolesta Jaksuja, ja hyvää jatkoa!

ON. Jännittää, väsyttää, etoo, ja toisaalta kamalan innoissani olen, ja en malttaisi millään odottaa ultraa! Vielä 2 viikkoa!!
Hajuaisti on vieläkin toooosi herkkä.. ja jääkaappi, ruoan valmistus, lika-astiat, yms yökkäyttää..

Mulla on viiden muksu tulossa, ja kyllä, tiesin jo teininä että haluan monta lasta. Kaikenmaailman "ennustukset" kertoi aina ett 5 lasta saan Saapa nähdä
Meidän lapset on syntyneet noin 3-4 vuoden välein, ja tän tulevan ja kuopuksenkin väliin jäis nyt 3v 7kk.
Lapset siis 15,11,7,3.
Joskus oon ajatellut, että olisko lapsiluku ollu täynnä jo aikoja sitten, jos nää meidän murut ei olisi näin rauhallisia ja "helppoja" tapauksia.. ehkä.

Aurinkoista kevättä!
suffeli & papunen 10+5

 

kalabaliikki ja merivellamo, ei löydy sanoja! :'( Voimia ihan hirmuisesti!! :hug:

Moni päässyt käymään ultrassa mun palsta paussin jälkeen. Onnea hyvistä uutisista! :heart:

Mä kävin tiistaina ekassa neuvolassa eikä siellä sen ihmeempiä. Rr ja hemppa ok eikä lirussakaan moitittavaa. Ei halunnut yrittää dopplerilla, kuulemma vasta rv 10-> kuuluu äänet niiden laitteilla.
Laittoi nt-ultraan lähetteen ja sitä nyt sit odotellaan, eiköhän se aika oo joskus kolmen neljän viikon päästä viim.
Vajaan kahen viikon päästä meen antamaan labraan vapaaehtoisen verinäytteen, josta selviää 75% varmuudella mahdollinen kromosomihäiriö. Tuloksen saa sitten nt-ultrassa, jossa vertaavat tulosta mahdolliseen niskaturvotukseen.

Mulla pahoinvointi on onneks jo vähän helpottamaan päin. Ei oo niin järkky olo koko ajan, herätessä ja iltaisin pahin.

Lapset (9 ja 6v) lähtee tänään mummilaan viikonlopuksi. Ja tulee taatusti mammalla itku ku laitan nuo pikavuoro pysäkiltä bussin matkaan keskenään. :ashamed: Vaikka nuo ovat kyllä kahelleen reissanneet paljon, niin AINA sitä pahinta kuitenkin pelkää. Viime kesänä lensivät kahelleen Espanjaan mummon luo ja mainiosti oli matka mennyt. =)

Nyt valmistautumaan henkisesti ja siitä iltavuoroon. :wave:

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

-Unnaunna ja Pätkis 9+0

 

Yksi sana: AURINKO.

Niin hyvässä kuin pahassa Ihan mahtavaa kun ei ole enää niin pimeää, mutta kyllä on raivostuttavaa herätä liian aikaisin siihen että ulkona on valoisaa. Muutenkin kun tuntui, etten viime yönä nukkunut juuri yhtään Kaikki asiat pyöri mielessä, levottomat jalat ja kauhea jano / pissahätä jatkuvasti. Ja nyt kun nt-ultraan on aikaa enää viikko ja 3 päivää, niin mulla on alkanu jännittää se ihan törkeesti. En tosiaan käynyt varhaisultrassa, kun täällä ei ole siihen mahdollisuutta. Niin jännittää, että onko siellä ketään? Anopin mielestä sellaista vaihtoehtoa ei edes ole, ettei siellä ketään olisi. Hän kuulemma jännää, MONTAKO siellä on.. tuntuu jotenkin tosi hankalalta edelleen muiden vouhotus ja se loputon onni ja into.... Itsellä juuri nyt vain pelottaa? Ei tunnu edes mitenkään erityisen onnelliselta ja se on kamalaa. Vähän niinkuin ei antaisi itsensä iloita tästä tms. En tiedä, mutta on tämä melkoista tunteiden vuoristorataa. Saattaa olla elämäni pisin viikko ja kolme päivää edessä.

Oireet on helpottaneet aika lailla, huono olo tulee tosiaan vain jos pääsee liian nälkä tulemaan. Tissit ei ole kipeät, mutta nännit senkin edestä onneksi. Nyt mulla on kauhean huolestunut olo koko ajan, kun tuntuu kipua ja vihlomista jatkuvasti alavatsalla ja kohdunsuulla (?) siis ihan tuolla alhaalla jossain. Ei sinänsä mitään kovaa kipua, mutta sellaista että tietyissä asennoissa on hankala olla. Esimerkiksi istuminen kovalla ja jalat koukussa sängyssä makaaminen. Eilen varovasti kokeilin kohdunnapukkaa, en ole koko raskauden aikana ronkkinut kertaakaan.. tuntui ihan erilaiselta kuin ennen, ja kun ihan varovasti kokeilin niin mielestäni se oli hieman auki. Siitäkös se huoli ja murhe tuli. Nyt tekisi mieli kokeilla uudelleen kun jotenkin sitä rakoa säikähtäneenä lopetin heti ja sukelsin nettiin. Ahkeran googletuksen perusteella se on jopa normaalia. Mutta huolettaa silti. Mitään hämärää vuotoa ei koko aikana ole ollut. Nyt on alkanut tosiaan se vessassa juokseminen, ja mietinkin, että voiko kohtu mitenkään olla nyt sellaisessa kohdassa/ asennossa, että painaa jotenkin? Nyt on alkanut housut painaa ja istumatyö... ei tunnu kivalta.

Mutta on tässä jotain riemuakin tänään koettu, täys kymppi tänään!

Tuutikkis 10+0

 

Merivellamolle pahoitteluni ja hyvää jatkoa, lokakuisia koetellaan kyllä todenteolla!:hug:


Täällä on ollut siivouspäivä! Joka keväinen siivouskärpänen puraisi ja aloitinkin lasten huoneesta. Onneksi mies ei ole näkemässä, saisin satikutia mm. siitä, että möngin sängyn alle töpseliä laittamaan mahallani...myönnän, ei ollut paras ideani vähään aikaan, koska oli se kyllä inhon tuntuista vaikka yritinkin vääntelehtiä niin etten kauheasti suoraan mahan päälle painoa laittaisi.
Mutta nyt on siistiä!

Täällä poksui eka kymppi rikki. Sain tietää että kaverini on myös raskaana, muutaman viikon edempänä minua, mahtavaa, heille jos kelle toivonkin lapsia niin monta kuin jakavat tehdä!

Olo ollut kyllä tosi energinen tänään, ei ollut vaikeaa herätäkkään aamulla kun oli jo niin valoisaa ja lapsetkin oli helpompaa saada ylös sängyistään. Rakastan kevättä!:heart:

Eipä tänne kummempaa, perus kotipäivä tänään vaan.

Viipulainen ja Hippu 10+0 (POKS!)

 

:heartaljon jaksamista Kalabaliikki ja Merivellamo:heart:

 

Onpas täällä tapahtunut paljon! Olen todella pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka olette huonoja uutisia saaneet voimia teille!

Ikävää myös, ettei kaikkien raskausonneen ole suhtauduttu valoisasti. Me ollaan aika monelle kaverille jo kerrottu ja ensi viikolla ajattelin töissä kertoa. Vaikka pelkotiloja usein on niin yritän olla vahvoin mielin, että kaikki menee niinku pitääkin. Niin sen takia olen uskaltanut jo kertoa asiasta. Nyt kyllä jännittää kovasti, kun tänään ajattelin äitini syntymäpäivän kunniaksi kertoa vanhemmilleni, että heistä tulee isovanhempia. Olen ainut lapsi, joten ainakin toivon, että vastaanotto on hyvin iloinen. Vaikkakin äitini onkin hyvin peruspessimisti.

Tupakoinnista sen verran, että ehdin polttaa n. 3 vuotta ja nyt joulukuussa häiden jälkeen miehen kanssa yhteispäätöksin lopetettiin. Omalla kohdallani on sujunut ehkä liiankin hyvin. Nicoretten inhalaattorin ostin, mutta en sitä montaakaan kertaa käyttänyt. Nyt kun on ollut niin aurinkoisia päiviä, niin mieli karkaa kesään ja terasseihin, joihin olennaisesti on kuulunut tupakointi. Mutta se on lähinnä haaveilua, että ei ole edes tehnyt mieli tupakoida.

Omasta navasta vielä, että rintakipu jatkuu todella kovana. Ruokahalu on suuri ja kahden tunnin välein saisi olla syömässä, ettei tule paha olo. Onneks nyt on tullut kauheat mielihalut hedelmiin viime yönä heräsin todella kovaan ilmeisestikin sappikipuun. Sappikiviä on todettu. Kerran olen saanut todella pahan sappikivikohtauksen ja useita lievempiä poltteita. Mutta nyt oli jotenkin erilaista. Kipu tuntui ylävatsalla vannemaisena ja säteili tosi kovasti myös selkään. Vähä teki pahaa, mutta en oksentanut. Meni kuitenkin hetken päästä ohi. Tämä on nyt toinen kerta raskautumisen jälkeen, kun yöllä herään tuohon kipuun. Eilen tuli kyllä syötyä herkkujakin tosi paljon, kun olin illanistujaisissa, joten taisi olla suora seuraus.

Nyt tuli taas niin pitkä sepustukset tsemppiä kaikille!

Tsikilii + Victor 9+2

 

Aurinkoista lauantaita kaikille!

Monen viikon hiljaiselon jälkeen pääsen taas kirjottelemaan tänne. Oon kyllä seurailla aina välillä teidän juttuja. Mä oon voinu viimeset 4 viikkoa niin huonosti, ettei oo ollut puhettakaan että olisin pystynyt tekemään mitään muuta kun pysyttelemään suunnilleen hengissä. Pahimmillaan oon oksentanu tyli 10 kertaa päivässä, kaikki arvot on kuitenkin pysynyt hyvinä, joten en oo onneks joutunut sairaalahoitoon. Viimesen viikon oon ollu sairaslomalla ja kävin 3 kertaa akupunktiossa. Ja nyt eilen oli eka päivä moneen viikkoon, kun en oksentanut kertaakaan. Ja tänäkin aamuna olen herännyt oikein hyvällä ololla. IHANA tunne! Jospa tässä pikkuhiljaa pääsis varovaisin askelin nauttimaan odotuksesta tästä tuli nyt tällänen sairaskertomus näin lauantai-aamuun.

Mä täällä jo kovasti ootan nt-ultraa ja se kyllä jotenkin jännittää ihan hurjasti! Itellä se on 27.3, eli vajaan 2 viikon päästä.Onko joku päässyt jo käymään?

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

kerttujulia ja pähkinä 10+5

 

Jihaa, nt-ultra-aika tuli eilen kirjeellä kotiin. Aika on tosin vasta 8.4, jolloin vkoja on jo 12+5. Oisin niin halunnut jo aiemmin päästä kurkkimaan masuun että onhan siellä kaikki kunnossa. Ja sen myös että montako siellä on. Mul on jotenki niin vahva olo että siellä ois useampi. Tai on varmaan ennemmin pelko.

Kukahan meistä on eka joka pääsee tuohon ultraan? En malta olla kuulematta uutisia!

eukkol, ootteko saaneet tietää montako alkiota siellä on kasvamassa? :wave:

Mä vedin taas tollaset kevyet 13h yöunet ja varmaan oisin nukkunu vielä pidempään, mutta iltavuoro odottelee.

-Unnaunna ja Pätkis 9+1

 

tsikilii, sappivaivat on kurjia. Itse sain kiireelliseen leikkausjonoon ajan ensi kuulle, koska loppuraskaudessa leikkaus olisi hankalampaa ja kivut stressaavat yhtälailla raskautta.
pahoittelunikeskenmenon saaneille.itselläni meni kesken viime lokakuussa 18 viikolla. Mitään elimellistä syytä ei löytynyt ja nyt uusin toivein matkassa.
oireita mullakin on riittänyt iltapäivä ja iltapahoinvoinnista yliväsymykseen.
pissalla on käytävä yölläkin kerran tai kahdesti..joskus jopa kolmasti.
kohdun venyminen tehny kummia kipuja sinne tänne,muttei siten haitta kuin sappivaivat.
Iloa ja aurinkoa kaikkien odotukseen :kiss:

Sarah77 ja 10+0

 

Jaksamisia tarvitseville :hug:

Nyt oon päässy tähän superhyväolotilaan. Ainut miinus toi selkä, se nyt vaan meinaa alkaa vaivaamaan. Ei onneksi niin pahasti vielä että varsinaisesti haittaisi.

Onks kellään sattunu semmosia lässytys-suhtautumisia raskauteen? Mä tiedän jo valmiiks et yks tuttu alkaa lässyttää kun saa tietää ja ärsyttää valmiiks. Se on muutenki semmonen lässyttäjä et meinaa hermot mennä. :kieh: Onneks sitä ei nää niin kovin usein.

Zeija&Kääkkis 10+5

 

Merivellamo: olen hirveän pahoillani, paljon voimia! <3
Kalabaliikki samoin sinulle! <3 :'(

Tulee niin paha mieli kun lukee keskenmenoista. Muistuttaa itelle kuinka haavoittuvaista tää alku on... ei voi tietää, mitä tapahtuu. Vaikka mä en oo osannu tässä raskaudessa stressata samoin kuin edellisissä, niin mietin välillä, että kun mulla on jo kaksi tervettä lasta niin voinko muka olla niin onnekas että vielä kolmannenkin kerran kaikki menee hyvin.

Mäkin oon huomannut että täällä om paljon sellasia jotka saa kolmannen, neljännen tai viidennwn lapsen. Mä oon aina halunnut 3-4lasta. Aika näyttää onko tämä viimeinen vai tuleeko vielä joskus lisää. Oon vaan aina jokaisen synnytyksen jälkeen tiennyt, että haluan kokea tämän uudestaan!

Mä oon kanssa niiiin herkkä hajuille; jääkaappi, likaiset astiat, ruuanlaitto, kissanruoka, yhhh... etova olo ihan koko ajan.

Carnevalkeksi 8+0

 

Carnevalkeksi mulla on vähän samanlaiset tuntemukset tuosta että voinko olla niin onnekas että kaikki menee hyvin...

Minähän tosiaan edellisen mieheni kanssa yritin lasta kolmatta vuotta, eikä koskaan mitään tapahtunut. Emme käyneet ikinä tutkimuksissa. Nyttemmin ajatellen hyvä ettei tärpännyt, koska erosimme tosiaan reilu vuosi sitten ja ero oli kyllä ihan väistämätön... Nykyisen mieheni kanssa olen mennyt kimppaan vasta 9kk sitten. Aloimme puhua vauvan hankinnasta vasta joulun paikkeilla ja tammikuussahan se hormonikierukka sitten lähti. Ja vain 1kk myöhemmin olin raskaana! Se tuntui, ja tuntuu edelleen, ihan uskomattomalta ja epätodelliselta. Nyt sitten vain mietin että kun tärppäsi ihan heti ja kaikki on just niin ihanasti elämässä nyt kun ikinä olisin voinu edes haaveilla, niin voiko näin paljon onnea ollakkaan : / Se on jotenki kamalan pelottavaa. "Liian" suuri onni hirvittää...?

haasu 7+3

 

Voi,, pahoittelut teille joilla kyytiläinen ei ole pysynyt matkassa :hug:
Toivottavsti ei tule kenelekään huonoja uutisia enää!

Meillä on hautajaisviikonloppu takana ja kohta tulee lisää, kun elo korjaa vanhimpia ja vaivaisempia mukanaan. :'(

Täällä PHV alkaa hieman hellittää, ei enää ole koko ajan semmoista etovaa oloa. Huomaan että ulkoilu ja syöminen (ah, niiin ihana syöminen) auttaa ihan tosissaan! Eli ei ainakaan vielä ole tarvinnut ihan kamalasta pahoinvoinnista kärsiä. Tsempit ja hatunnostot teille jotka sitä joudutte kestämään.
Parin viikon päästä meilläkin ensimmäinen neuvola, tissit on turpeat ja kipeät koko ajan, mies ei siitä tosin pane pahakseen Lienee edessä pian uusien vaatteiden shoppailu, ainakin liivien osalta. Toivon todella että me Ryytteen kanssa päästään onnellisesti loppuun asti, vaikka sen tiedostaakin että tämä on niiiiin niin herkkis aikaa. Siihen "koodausvirheeseen" kun ei voi itse vaikuttaa. Tämä meidän lapsiluku ainakin on sitten tässä, olen aina tietänyt että teen lapseni ennen 30v koska tuskin enää jaksan kaikkia yövalvomisia sun muita enää sen jälkeen. Varsinkin jos tulee nyt se vastarannankiiski Nuo kaksi kullanmurua ovat olleet kyllä niin ihania tapauksia että ei ole tarvinnut paljon tuskailla ylimääräisten koliikkien yms. kanssa.

Aurinkoista kevään alkua ja odotuksen auvoa meille kaikille! :heart: Koitetaan ottaa rennosti ja nauttia näistä onnen murusista!


He.Ti ja Ryyte 7+5

 

Minä sanon hyvästit tälle ketjulle. Aamulla todettiin varhaisultrassa tuulimuna mun tiedot saa siis poistaa listalta. tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille!

 

carnen kanssa samoilla fiiliksillä. Ennen pahoinvoinnin alkua oli hirvee pelko persiissä että onko siellä oikeesti mitään ja nyt mä tein eilen sitten oikein emämunauksen: menin illalla sängyssä lukemaan tota "sikiöseulassa kiinni jääneet" -ketjua. Heräilin yöllä vähän väliä ja aina jatkui sama painajainen, jossa todettiin np-ultrassa vauvan olevan pahasti kehitysvammainen ja toiselle puolelle vartaloa ei ole kehittynyt hermostoa lainkaan, eli toispuoli halvautunut. Heräsin yöllä pariin otteeseen omaan itkuun ja ajattelin, että minkä takia tähän onkaan pitänyt enää lähteä mukaan. Kaksi tervettä lasta täälläkin entuudestaan.
Ja mietin sitäkin, että meillä ei ystävissä eikä muissa tutuissa kenelläkään ole kehitysvammaista lasta ja jonkun kohdallehan se varmaan osuu. Ja tietenkin mä oletan että se on nyt me. :'(
Enkä tiedä saanko np:n jälkeenkään mielenrauhaa, kun eihän ne kaikki "viat" näy siellä eikä rakenneultrassa. Mä oon niin stressaantunut tän asian kanssa! Puhuin jo viikko sit neuvolassa km-pelosta ja nyt sit astu tää kuvioihin..

Eikä! Taas huonoja uutisia! stua voimia! :hug:

-Unnaunna ja Pätkis 9+3

 

Huonot uutiset vetää aina ihan sanattomaksi :/ En osaa toivotella kun voimia.
Edellisen raskauden aikaan kirjottelin sillonkin kaksplussalla, ja sieltä on jäänyt mieleen monta tyyppiä, jotka tippui joukosta pois, mutta palasi myöhemmin vuoden aikana ilmottamaan plussauutisia. Toivottavasti monesta tästä ketjusta pudonneesta voidaan kuulla täällä vastaavia plussauutisia vielä Tulevat plussat ei tietenkään vie tämän hetken surua pois :heart:

Lapsiluku Olen miettinyt ja pyöritellyt lapsilukua mielessäni plussaamisestani asti. Meillähän on entuudestaan kaksi lasta (molemmat syntyneet sektiolla) ja mikäli tämä raskaus jatkuu loppuun asti, tämä jää meidän viimeiseksi lapseksi. Tiedän jo etukäteen, että joudun kohdun rakenteellisten seikkojen vuoksi synnyttämään sektiolla, eikä kohtu kestä enempää leikkauksia. Tarkotuksena onkin pyytää strerilisaatio sektion yhteydessä, niin ymmärtääkseni voidaan tehdä. Odotan malttamattomasti np-ultraa, epävarmuuden väistymistä ja pahoinvoinnin loppumista, mutta tavallaan samalla haikeudella ajattelen, että tämä on todella viimeinen kerta, kun saan ne tuntea.
Asiaa ei yhtään helpota se, että haaveilisin suuremmasta perheestä, jos kroppa kestäisi

Pelot Olen jotenkin hassu ja vähän lapsekas, mutta uskon vahvasti siihen, että elämässä asiat menee niikun niiden kuuluukin mennä..johdatukseen, kohtaloon, miksikä sitä nyt kutsuisi. Tuntuu turvalliselta ajatella, että tämä pieni ihminen syntyy meidän perheeseen, jos niin on tarkoitettu. Ja jos hän sattuisi olemaan vaikka kehitysvammainen, niin ehkä sekin on tarkoitettu niin :heart: Elämää ei voi suunnitella.

HP 8+3

 

Heipsistä hei!

On tullut luvattoman pitkä tauko täällä kirjoittelusta, pahoittelen

Kurjia uutisia ollut ihan liikaa, voimia kaikille menetyksen kokeneille :hug:

Unnaunna meillä näkyi varhaisultrassa yksi alkio, mutta ultraava lääkäri ei ollut ihan varma, oliko siinä toinenkin piilossa... Lopulta päätyi yhteen, koska olisi todella epätodennäköistä että pienet olis kiinnittyny niin lähekkäin ettei erottaisi niitä Eli periaatteessa jännitys jatkuu, vielä olis mahdollista että toinenkin löytyisi ensultrassa

Mulla on niin "ei raskaana" fiilikset, jatkuvasti pelottaa että kantelen mukana menehtynyttä alkiota :'( Mitään hirmu kovia kipuja ei ole, välillä vain jomotuksia ja vihlontaa, eikä vuotoakaan ole mutta silti... Ehkäpä tämä "totaalinen oireettomuus" (on mulla oireita, muttei esim. pahoinvointia lähes yhtään) ja flunssan jälkeinen piristyminen pelottaa... Välillä näen painajaisia, että ultrassa todetaan kuollut pieni.. :|

Mä niin toivon että pääsen pian ultraan, että pääsis tästä pelosta ja voisi alkaa toden teolla nauttimaan raskaudesta :flower:

Eukko ja pieni rv 9+0 :heart:

 

Pahoittelut kaikille huonoja uutisia saaneille! Voimia,kun toive omasta lapsesta ja ajatukset tulevaisuudesta sen kanssa joutuu romukoppaan on suru valtava!

Ja vaikka itsekin uskon hp:n tavoin että kaikelle on tarkoituksensa ja kaikki tapahtuu jostain syystä. On asioita silti välillä hankala ymmärtää. Toki se on tuonut itselleni jonkinlaista lohtua vuosien varrella, että jostain syystä niitä kahta edellistä vauvaa ei vielä oltu tarkoitettu meille.
Nyt toivon, että vihdoin olisi meille se oikea aika

Hp puhuit myös noista sectioista ja kohtusi tilanteesta, haluaisitko valaista vähän enemmän? Onko kohdustasi jo sanottu jotain? Ettei jostain syystä kestä enempää raskauksia?
Itselläni siis esikoinen syntynyt sectiolla ja keskenmenojen yhteydessä onkin huomattu, että mulla on kohdussa reikä. Se ei vielä estänyt raskautta, nutta hyvin todennäköisesti kohtuni ei kestä kuin yhden loppuun menevän raskauden.
Toki sitä ei varmaksi voi tietää tässä vaiheessa, mutta näin lääkärit ovat varoitelleet ja tässäkin raskaudessa joudun / saan käydä ylimääräisissä ultrauksissa tarkistamassa reijän kasvua.

Tänään sain kaverilta sen kotitoplerin ja kyllä puolentunnin etsinnän jälkeen sieltä kuului ihana jumpsutus
Voi että olin niin onnellinen, taas hävisi kaikki epävarmuudet hetkeksi aikaa

Kosmo ja papu 9+6 huomenna täys kymppi

 

Hei Kosmo! Miten alhaalta sen sykkeen löysit? Minullakin on doppleri mutta en ole vielä löytänyt mitään.. Tosin nyt vasta 9+2.

Muut kissaihmisethoi kissoista kun jossain oli vissiin puhetta (täällä tai fb ryhmässä), niin oletteko kuullut ettei kissanhiekan vaihtamista / kopan putsaamista suositella raskaana oleville? Mie en tällästä muistanutkaan ennen kuin kaveri muistutti..

Täällä alkaa olot pikkasen helpottaa, ei oo päivittäistä enää etominen. Maha pullahtanut jo vähän esille, kunhan kevättakkiin siirrytään niin tuskin pystyy enää peitellä. Nt-ultraan saatiin aika aprillipäiväksi, sitä odotellessa

Mamina ja mousku 9+2

 

Kosmo, mulle on tosiaan tehty kaksi sektiota ja niitä ennen leikattu kohdusta kasvain, joka osoittautui hyvänlaatiseksi. Kohtu on leikkausten jäljiltä epäsymmetrinen, kiinnikkeinen ja repalainen, että riskillä mennään. Lisäksi mulla on kohdussa 2 myoomaa, joiden kasvua seuraillaan. Kaikkien näiden leikkelysten jälkeen mulla on alavatsalla iso alue, josta on tunto vaurioitunut. Alavatsa on usein turta, mutta mikä ärsyttävintä, usein sellanen ärsyttävä puutuneen tuntuinen (vrt. tunne, jos istut jalan päällä eikä veri kierrä ja jalkaa alkaa pistellä).

Mamina, mullakin on kotona doppleri, mutta en ole vielä koittanut näillä viikoilla kuulostella ääniä. Neuvolassakaan ei th usein suostu kuuntelemaan ääniä ennen 10/12 viikkoja, ettei tästä aiheudu turhaa epävarmuutta odottajalle. Vaikka äänet saisi kuuluviin, ei ne välttämättä kuulu seuraavalla kerralla, ja sitten tulee turhaa huolta.. Mutta jos nyt kuitenkin päädyt kokeilemaan, niin äänet kuuluu parhaiten ihan alavatsalta, bikinirajan tuntuvista. Aluksi voi olla vaikea erottaa kohdun kohina ja istukkaäänet sydämensykkeestä

 

Mamina, mulle edellisessä raskaudessa neuvolatätsy sanoi et sisäkissoilla harvemmin sitä toksoplasmoosia on. Mulla oli kyllä sitten aina suojahanskat käsissä et kyllä vähän varovainen silti olin. Ja aika usein passitin miehen siivoamaan meidän toinen kissa on muuten ihan tosi hellyydenkipeä ja änkeää aina syliin leipomaan masua, onko muut huomannut lemmikeissä jotain erilaista?

Hitsi kun tekis itsekin mieli koittaa dopplerilla etsiä sydänääniä, mutta kun en omista.. Enkä ala kyllä nyt ostamaankaan

Miten facebook-ryhmä jakselee, onko siellä kova kuhina, paljonko on jäseniä jo liittynyt? Mä en tosiaan ihan vielä sinne uskalla liittyä, mulla on joku henkinen kynnys ja odottelen nt-ultraan asti...

Sain tänään vihdoin varattua ultra-ajan, meni vasta pääsiäisen jälkeen ja mulla olis silloin jo 13+0! Vähän ärsytti kun meni niin myöhälle....

 

Kuulumisia täältä: Välillä tuntuu ettei raskaana oliskaan, mutta yöllä taas muistaa pissatuksesta ja rintojen särystä... Np-aika pitäisi tulla tällä viikolla vihdoin, kun lääkäri oli sössinyt sen lähetteen.

Lisäksi laittoivat labratulosten perusteella mut Thyroxin-lääkitykselle raskauden ajaksi, kun tsh oli kohonnut. Kuulemma ihan normia toisinaan. Jännä mitä kaikkea tässä vielä saakaan kokea, kun oikein tutkitaan ja syynätään.

Tupakkakeskusteluun heitän oman kokemukseni. Poltin 16-vuotiaasta lähtien, pari satunnaista lakkoa pitäen. Nyt olen ollut tupakatta vuoden ja nikotiinittä viitisen kuukautta. Sähkösavukkeella lopetin vähitellen, laimentamalla nikotiinipitoisuutta. Eihän sähkösavukkeen vaarallisuutta ole kunnolla tutkittu, mutta ilman sitä polttaisin varmaan vieläkin. Muistissa on edelleen, miten nikotiini voi orjuuttaa. Mieli ei onneksi tee kuin joskus ohikiitävän hetken, joka menee kuitenkin ohi.

Ylpeä itsestään oleva Marmosetti 9+0

 

Mamina kyllähän se näillä viikoilla ihan arpapeliä on löytyykö se syke vai ei mutta ihan alhaalta tosiaan sieltä bikinirajan tuntumasta. Ja kauan sitä hain ja meinasin jo luovuttaa, mutta sieltä se sitten lopulta löytyi

Hp okei, eli aika hurjalta kuulostaa tuo sinunkin kohtusi tila, jonkun verran olenkin googlesta tuollaisesta repalaisesta kohdusta lueskellut kokemuksia, ihan mielenkiinnosta niitä olen lueskellut. Siellä, kun on aika vähän tietoa / kokemuksia ihan selkeästä reiästä kohdussa. Ja siitä mitä se vielä voi tuoda tullessaan...

Ääää, tänään tarvis taas jaksaa raahautua töihin pitkien vapaiden jälkeen ja nyt onkin monen työpäivän putki tiedossa, hohhoijaa!
Pahoinvointi ei ole vieläkään helpottanut yhtään, mitäköhän siihen keksis? Olen alkanut miettiä josko sinne tiputukseen tarvis mennä pikkuhiljaa, esikoisesta se toi ainakin pariksi päiväksi hyvän olon

Kosmo ja papu 10+0