Lokakuun lapsoset 2016 *touko-kesäkuussa*

Alkuun vaikuttaa tyttövoittoiselta! Onnea Miiula ja Stellaria!

Eilen tuntui niin valitusviestiltä, hyvin täällä muutoin jaksellaan. Nautin viimeisestä raskaudesta täysin rinnoin ja silittelen mahaa hyvinkin usein töissä saatiin tänään päätökseen isot muutokset ja myllerrykset, joten jospa stressikin hiljalleen helpottaisi.

 

Liittyisin mukaan jos vielä sopii
karkki88/ 27 / 2.lapsi/ EKKS
LA 20.10
Meillä edellinen raskaus päätty keskeytyneeseen keskenmenoon niin on tullu vähän vitkuteltua tätä mukaan liittymistä. Olin ihan varma että tääkin keskeytyy kun oli rv8 ja 10 niin kovia kipuja ja vuotoja joiden takia sitte ultrattiin muttei löytyny mitään syytä sille..
Niskaturvotus ja veriseula oli ok mut nyt sit kuumottaa 7.6 oleva rakenneultra Alkuun ajateltiin ettei haluta tietää sukupuolta etukäteen mut nyt sit tuntuu siltä ettei malttais olla selvittämättä Täällä onkin aika tyttövoittosta ja ihan sellanen fiilis että meillekkin olis tyttö tulossa vaikka onkin poikaolo. Ekassakin oli ihan poikaolo mutta tyttöhän se tuli
Onko täällä kukaan ajatellut käydä 3/4d ultrassa?

 

Tervetuloa karkki88 (ja oliko joku muukin vastikään liittynyt, tervetuloa hällekin vaikken nimimerkkiä muistakaan)

Mulla oli lääkäri keskiviikkona ja pääsin yllättäen kurkistaan pikkuihmetystä, kun terveyskeskukseen oli hommattu uudet ultralaitteet ja halusivat niitä testata
Hyvin vastasi viikkoja ja painoarvio oli 228g Mulla ihan poikaolo, tosin hirveesti samanmoisia merkkejä ko esikoisesta (poika) ei oo mut sehän ny tarkota yhtään mitään

Mahassa käy kova jumppa koko ajan. Tää on niitä harvoja asioita joita tuun kaipaamaan raskaanaolosta. Kunnon rintavarustus on sitten toinen joka vois jäädä pysyäkseen
Onko muille tullut jo asioita joita oottaa vauvan syntymän jälkeen? Ite kaipaan lähinnä kunnon rääkkiliikuntaa vaikka muutoin onkin tullu urheilua aika samallalailla kuin ennen raskautumista.

Nyt pihalle nauttimaan auringosta

Tokkis84+ihmetys 18+2

 

Tervetuloa mukaan Karkki88! Päivitän sut listalle Kävin neuvolassa tälle aamua ja olihan turha reissu.. Tk:ssa ei tietokoneet toimineet ja tuntui ettei mikään muukaan - paitsi puntari Painoa on tullut raskauden alusta jo 10kg, en käsitä! Itku ei ollut kaukana.. Pitää tosissaan alkaa katsomaan syömisiään. Hemoglobiini oli vähän tippunut, ei vielä kuitenkaan liikaa. Verenpaineet ok, pissa puhdas ja vauvan syke n. 140. Uutta aikaakaan ei voineet antaa, kun ei päässyt koneelle. Plaah..

Aurinkoa uuteen viikkoon!

Nuppusuu ja minityttö 19+4

 

Minäkin liityn vielä seuraan Tätä meidän esikoista tehtiin pitkään ja hartaasti, lyötiin jo hanskat tiskiin... ja sieltähän tämä kaveri sitten ilmoittikin tulostaan. Raskaus on tähän mennessä kulunut kaamean pahoinvoinnin merkeissä ja ollut muutenkin aika hankala, mutta jos olisin oikein yltiöoptimistinen, niin sanoisin, että nyt alkaa vähän hellittää - ja kaipaan jo vähän odotteluseuraakin! Vauvan syntymän jälkeen odotan itse sitä, että jaksaisin taas tehdä ihan tavallisia asioita - siis ihan, aivan mitä tahansa muuta kuin maata kotona

Karkki88, meillä on rakenneultra samana päivänä! Täällä veikkaillaan tyttöä, niin että eiköhän meille siis poika tule

Minervan 18+5

 

Moikka! Ja tervetuloa uudet jäsenet

Oliko täällä pirkanmaalta ? Nokia/tampere/lempäälä akselilta odottajia? olis kiva saada mamma kavereita, varsinkin sellaisia ketkä odottavat myös ensimmäistään <3

 

Ite kanssa odotan lähinnä sitä että jaksaa taas touhuta normaalisti
Täällä oli kanssa alkuun kova pahoinvointi joka loppu joskus muutama viikko sitten, väsymys sen sijaan ei oo hellittäny.
Minulla painoa tullut 5kiloa lissää. Ekassa raskaudessa oli raskausajan diabetes, toivottavasti tässä säästyttäs siltä. Vielä ainakin ihan normaalit oli sokerirasituksessa tulokset Hemoglobiinit tippunu jonkunverran ekasta neuvolasta, 140->111.
Minervan, kerro sitte ultrakuulumiset

 

Sitä ultraa odotellessa! Ja la on siis täällä 19.10.

On kyllä aina kiva kuulla, että muutkin on selvinneet hengissä pahoinvoinnista!! Se on siis täällä ollut sitä lajia, että nyt alan viimeinkin olla omassa lähtöpainossa... Väsymys on helpottanut, mutta vaikka päikkäreitä kaipaa vähemmän, niin saapa nähdä, millon tästä pääsee sellaiseen kuntoon, että voisi edes harkita jotakin vilimpää kuin vartin ulkoilu

 

Tervetuloa mukaan myös Minervan! Laitatko tietoja, mitä tahdot etusivulle (la, monesko lapsi jne.)

Mulla on jotenkin todella vaikeaa löytää motivaatiota töihin. Aamulla lähtö vastustaa ja työpäivät kuluu todella hitaasti. Ennemmin olisin kotona ja laittelisin paikkoja ja pihaa Työpäivän jälkeen kun ei jaksa mitään, pinna on kireällä ja tulee hermostuttua miehelle ja lapsille ihan pikkujutuista. Toki ollaan koko porukka väsyneitä pitkän kevään jälkeen ja alettais olla loman tarpeessa. Mies lähtee vieläpä reilun viikon työmatkalle loppuviikosta ja ollaan lasten kanssa keskenään, voi olla äitillä vähän hermot kireällä

 

Kiitos muistutuksesta, eli Minervan / 33 / 1. lapsi, ja la siis 19.10.

Jaksamista Nuppusuulle! Mulla itselläni on tänä keväänä ollut niin poikkeuksellinen ja onnekas tilanne, että olen saanut tosi paljon levätä kotona ja tehdä töitä ihan oman voinnin mukaan. Niin että valtavasti ihailen teitä mahtavia naisia, jotka tässä samalla käytte päivittäin töissä ja pyöritätte perheen arkea!!!

 

Täällä vointi on oikein hyvä ja yleinen tilannekin mallillaan siinä mielessä, että työnteko maittaa erittäin hyvin ja nyt vielä tuntuukin, että miten sitä "malttaa" sitten syyskuussa jäädä äitiyslomalle uskon kyllä, että fiilis tästä vielä muuttuu, mutta jotenkin en osaa vielä asennoitua. Hoidan tällä hetkellä pidempää sijaisuutta, josta olen nauttinut tosi paljon mutta joka päättyy kesken äitiysloman, ja kyllä rehellisesti sanottuna vähän harmittaa, että sitten työpaikkaa ei enää ole. Väärinkäsityksien välttämiseksi korostan, että olen erittäin kiitollinen ja onnellinen tästä raskaudesta, joka oli toivottu, mutta ilmeisesti kestää edelleen tottua uuteen tulevaisuudennäkymään... Ehkä sitten, kun vatsa viimeinkin alkaisi kasvaa kunnolla niin olisi helpompaa asennoitua. Ihmeellistä, että tämän viikon jälkeen on puoliväli ohitettu.

Tulipa sekava viesti, mutta sekavia ajatuksia on myös päässä kaipa ne kuuluvat asiaan. Ja vielä kun ensimmäistä odotan, niin kaikki on niin uutta.

Lämmintä loppuviikkoa kaikille!

marikkinen 19 + 2

 

marikkinen, täällä samat ajatukset, teen itse kanssa pitkää sijaisuutta ja ajatus sen päättymisestä syksyllä tuntuu haikeelta

 

Puoliväli! Tänään 20+0 eilen oli vauvalla vilkas päivä ja muutamia muljahduksia näkyi ulospäinkin!

Mulla vähän samanlaisia ajatuksia työjuttujen suhteen. Mulla on ollut nyt vähän kuin näytön paikka urallani ja sain ison projektin vastuulleni. En ehdi viedä projektia päätökseen ennen äitiyslomaa ja jos olen äitiysloman jälkeen vielä kotona, niin en myöskäön ehdi palaamaan projektin pariin. Vakipaikka mulla toki on, joten sen suhteen ei huolta, mutta mietityttää että teinkö hallaa omalle uralle tulemalla raskaaksi "juuri nyt", vaikka lapsi on pitkään ja hartaasti toivottu ja yksi kohdunulkoinen koettu välissä. Ristiriitaisissa tunnelmissa siis! Ja vaikka kuinka nautin työstäni, niin tällä hetkellä ei meinaa motivaatio riittää..

nuppusuu ja minityttö 20+0

 

Minä odotan innolla että saan töistä "huilitaukoa", sen verran rankkaa ollu viimeiset puolisentoista vuotta. Mulla se on sitten antanutkin lisäboostia, että haluan jäädä ns. Hyvällä omallatunnolla äippävapaille eikä kukaan joudu paikkailemaan mun tekemättäjättämisiä. Vakkaripaikka odottaa joten olen tyytyväinen että on sitten paikka johon palata (ellei sitten tule muita tulevaisuuden suunnitelmia...)

Sokerirasitusaika pitäisi varata kohta. On siis sukurasitetta vaikkei itsellä diabetestä ole/ole ollutkaan.

Vointi on ihan jees, supistelee iltaisin kovastikin jos töissä ollut liian raskas päivä (teen fyysistä työtä jalkojen päällä koko päivän). Painoa tullut 1,5kg lähtöpainosta, olin yllättynyt ettei enempää, sen verran kaikki rasvanen ja suolanen maittanut

Huomenna sitten alkaa kesäloma vol.1, jee!! Ihanaa kun saa antaa aikaa ja huomiota lapsille enemmän kuin arkisin <3

Puoliväli tosiaan häämöttää kohta, toivottavasti toiset 20 vkoa menee yhtä sutjakasti.

Tokkis84+ihmetys 19+1

 

Puoliväli lähestyy täälläkin! Melkein hämmästyin, kun neuvolassa asia tuli puheeksi - hurjan nopeasti tämä aika kumminkin menee! Vaikka sinne lokakuuhun tuntuu kyllä olevan vielä melkoinen matka...

Onpa mielenkiintoista lukea teidän muiden ajatuksia töistä. Omalla kohdallani kävi siis niin, että vaikka tämä meidän vauveli on oikein toivottu ja odotettu, niin juuri työasiat mietityttivät alkuraskaudesta todella paljon. Olin juuri aloittamassa isoa ja itselleni tosi tärkeää projektia, kun pitikin laittaa kaikki suunnitelmat uusiksi - ensin syksystä lähtien ja sitten järjettömän pahoinvoinnin takia meni uusiksi koko kevätkin. Oma mieli kumminkin rauhoittui siitä, kun töissä suhtauduttiin koko asiaan todella kannustavasti. En sitten tiedä, millaista arkeen paluu tulee aikanaan olemaan ja millainen todellisuus siellä silloin odottaa, mutta nyt yritän ottaa rennosti sen asian suhteen.

Minervan 19+4

 

Jotenkin lohdullista kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia töiden suhteen. Itse olen kertonut esimiehelle, joka onnitteli, mutta lähin työyhteisö ei vielä tiedä. Heidän reaktionsa jännittää jostakin syystä enemmän kuin esimiehen – minun pois jäämiseni vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea heidän työntekoonsa.

Tänään puoliväli. Itse tunnen liikkeet jo vatsan päältä, osittain ehkä sen takia, kun tiedän yhdistää ne sisällä tuntuviin liikkeisiin, mutta puoliso ei ole vielä onnistunut tuntemaan. Tuntuu, että vauva jotenkin aistii jännittyneen tunnelman eikä piruuttaankaan liikahda sillä hetkellä, kun miehen koura on vatsalla ensi viikolla vihdoin rakenneultra.

Iloista alkanutta viikkoa kaikille meille!

marikkinen 20 + 0

 

Meillä siirtyi laskettuaika marraskuun puolelle joten siirryn toisen keskustelun puolelle

 

Täällä aletaan taas hiljalleen olla elävien kirjoissa, lasten mahatauti iski sitten lopulta minuunkin.. Ottipa koville! Vauva kyllä melskaa mahassa ja nyt hiljalleen ruokakin pysyy sisällä. Onneksi isovanhemmat riensi apuun isompien lasten kanssa ja veivät yökylään, ei musta ois ollut niistä huolehtimaan..

Sain viime viikolla jo kasan vaatteita, pitäis vain jaksaa käydä ne läpi ja miettiä niille jokin jemma.. Kesälomalla jos jaksais miettiä muitakin hankintoja ja järjestellä kotia uuteen uskoon

Hyviä vointeja!

 

Virallinen rakenneultra oli aamulla. Tyttölupaus piti edelleen ja kaikki rakenteet oli muuten kunnossa, mutta aivoissa näkyi nestekysta.. Hoitaja sanoi, että ovat yleisiä ja katoavat yleensä raskauden myötä ja koska muita poikkeavuuksia ei löytynyt, niin jatkotutkimuksia ei tarvita..

Töissä olen itkenyt silmät päästäni huolesta, yrittänyt etsiä lisää tietoja ja miettiä mitä tämä tarkoittaa. Yritän ajatella, että hoitaja sanoi ettei ole tarpeek jatkotutkimukset. Jos huolta olisi, olisi myös jatkotutkimukset ja kontrollit määrätty. Mutta silti, huolettaa ja pelottaa.. onko kellään kokemuksia/tietoa asiasta?

nuppusuu ja minimisu 21+4

 

Hei kaikki pitkästä aikaa! Täällä on ollu vatsatauti ja flunssaa, välissä ehditty koko perheen voimin viikon etelän lomallekin...

Voi ei Nuppusuu! En ole ikinä aiemmin edes kuullut tuollaisesta... Esikoisesta muistan et siinä ekaa ultrassa oli joku napatyrä epäily mikä kuitattiin samalla tapaa. Mut kyl ne oikeesti tutkis jos olis jotain epäilyttävää. Ei varmaan kyl auta yhtään nämä sanat

Painoa tullut pikkasen reilu 10kg. En jaksa ressata ja neuvola lääkäri ei sanonut asiasta mitään. Omathpahan ovat kiloni.

Tässä ku odottaa tokaa lasta, niin oon koko aJan ihan pihalla mikä viikko on menossa. Ylihuomenna poksuu puoliväli! Huhhuh! Ja torstaina rakenneultraa. Jännittää se sukupuolen selviäminen ihan hulluna, väitän tän olevan poika. Siellä se masussa touhuaa paraikaa.

Hurja ajatella, että enää pari kk töitä ennen äippälomaa, tää aika menee niin nopsaan!

Hyviä vointeja kaikille!

Luna 19+5.

 

Eilinen sulateltu ja kävin illalla vielä yksityisellä lääkärillä, joka on erikoistunut sikiödiagnostiikkaan. Kystat oli harmittomia nesterakkuloita (plexus chorioideus), jotka eivät vaikuta aivojen kehitykseen. Kystat yksistään on täysin vaarattomia ja hyvin yleisiä, kuuluvat vauvan kehitysvaiheeseen. Jos olisi löytynyt muitakin rakenteellisia poikkeavuuksia (esim. sydämestä tai kasvussa), niin olisi syytä epäillä kromosomimuutoksia. Lääkäri osasi selittää kystat niin, että sai mun huolen hälvenemään: ovat kuulemma hetkittäisiä tukoksia, kuten esim. finnit. Niitä tulee ja menee kuulemma aikuisillakin ihmisillä ja sikiöiden kohdalla ovat hävinneet syntymään mennessä.

Lääkäri ultrasi 45 min ja ei löytänyt vauvan virtsarakkoa. Siitäkös sitten taas huoli. Yritti uudelleen kolme kertaa ja ei. Aloin jo aatella, että tässä on nyt se muu rakenteellinen vika kystien lisäksi.. Lääkäri pyysi tulemaan aamulla 8.15 sairaalaan, että saa tsekata asian ja niinhän siellä tänä aamuna virtsarakko löytyi ja toimi. Kystia ei tarvitse kontrolloida tai seurata, käski nyt nauttia normaalisti etenevästä raskaudesta <3

Kyllä on ollut tunteiden vuoristorataa nämä pari päivää, mutta helpotus on todella suuri, kun on nyt lyhyen ajan sisään päässyt kolme kertaa näkemään minimisun mahassa ja saatiinpa ihastella jopa 4D videokuvaa

nuppusuu ja minimisu 21+5

 

Nuppusuu, hyviä uutisia että selvis mistä on kyse eikä tarvii sitte turhaa stressata voin vaan kuvitella miten on säikyttänyt.

Meillä oli tänään rakenneultra, kaikki ok, painoarvio oli 365g, nyt viikkoja 20+5. Jalkoväliä ultratessa näky ihan selvät munat, meille tulee poika

muoks. Minervan, miten teillä meni ultra?

 

Täällä myös ultra takana. Vastoin kaikkia omia mielikuviani meille on tulossa poika! Tässä olen hokenut itselleni, että kaikenlaiset fiilikset on sallittuja, ja vähitellen uutinen alkaa jo iskostua päähän ja vauva taas tuntua "omalta". En tunnista varsinaista pettymystä mutta yllättynyt ja hämmentynyt olin. Mutta olen varma, että kun vauva on tällä puolella maailmaa niin se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Olen siis itse kasvanut lähestulkoon pelkästään naisten keskellä, minkä luulen vaikuttaneen niin vahvaan tyttöoloon. Hieman jopa mietin, kehtaako tällaista kirjoittaa, mutta jos ei anonyyminä nettiin niin minne sitten. Ihmismieli on kyllä jännä, että kaiken kiitollisuuden ja onnen joukkoon mahtuukin myös tällaisia ei niin helposti tulkittavia tunteita.

Painoarvio oli meillä muistaakseni 420 grammaa, päivällä heitti lasketusta eli tarkkaa työtä, kuten kätilö asian ilmaisi. Ja kaikin puolin terveen oloinen tapaus.

Muokkaan vielä tätä viestiäni, että kommentoin myös muiden kuulumisia (olen nyt päivän vellonut näissä omissa tuntemuksissani niin syvällä että näköjään kaikki empatia on tilapäisesti kadonnut...): erityisesti nuppusuulle iso peukku ja helpotuksen huokaus. Kun kirjoitit ekan ultran jälkeen niin tietysti piti itsekin googlettaa lisätietoa. Hieno homma, että asia selvisi noin pikaisesti. Peukut myös muille ultrista "terveitä kuulumisia" saaneille

marikkinen 21 + 1

 

Onnea kaikille kivointa rakenneultraa uutisista!

Marikkinen, meillä kävi esikoisen kanssa niin, että sukupuoli ei selvinnyt silloin ultrassa. Jälkikäteen ajateltuna oli varmaan ihan hyvä, lähinnä siis mieheni olisi silloin ollut pettynyt. Taas kun sai pienen tytön syliinsä kun syntyi, niin huomasi että kaikki ajatukset ja odotukset sukupuoleen liittyen voi heittää romukoppaan. Tyttö on aika rämäpää ja on enemmän poika kun monet pojat. Ja ai että isä on ylpeä!

Meillä miehen puolen suku haluaisi pojan. Siellä ei siis vaan ole yhtään poikaa, tyttöjä senkin edestä. Itselleni on se ja sama kumpi tulee, tyttö olisi helpompi kun kaikki vaatteet olisi valmiina.

Jännittää.

Ainiin, tänään saa poksuu 20+0!

Luna

 

Helou kaikille ja onnittelut hyvistä ultrauutisista! Meillä oli tänään rakenneultra ja kaikki oli ok <3 Painoarvio jotain 400g mikä tuntui musta aika isolta, mutta vastasi viikkoja (tänään 21+0, poks!) kolmen päivän heitolla suuntaan ja toiseen. Miehelle tämä ultra oli varmasti avartavampi kuin minulle: hän kun viimeksi nähnyt pikkuisen ultrassa viikoilla 8+
Sukupuoltahan ei haluttu tietää. Mies oli nähnyt ja ei-nähnyt munat, minä en nähny mitään joten poikaolo kääntyi enemmän tytön suuntaan mutta lopulta se on ihan sama kumpi tulee
Ultran jälkeen iski jo hillitön halu saada pikkuinen syliin, ei jaksais enää odottaa vaikka vasta puolimatkassa mennään... (miten niin kärsimätön luonne..heh)

Kesälomakin mennyt tässä aika lailla kotosalla tekemättä mitään järkevää. Koti haluttaisi siivota nyt jo katosta lattiaan ja laittaa kaikki valmiiksi mutta taidan siltikin säästellä nämä projektit sinne äitiysloman alkuun. Minä hullu olen kaipaillut jo takaisin töihinkin, sen verran tylsää välillä ollut...

Vanhempani ovat alkaneet miettiä jo kovasti nimeä pikkuiselle, enemmän sieltä pojan nimiä pukkasi.

Vähän harmittaa että tämä raskaus jäänyt pienemmälle huomiolle (miehen osalta) kuin kaksi aiempaa: yhtään mahakuvaakaan hän ei ole minusta ikuistanut kun aiemmista kuvattiin harva se viikko. Ite olen onneksi ottanut välillä kuvia, että jää edes jotain (mukavia) muistoja tästä raskausajasta. Olen yrittänyt psyykata itseäni nauttimaan tästä raskaudesta, koska erittäin suurella todennäköisyydellä tämä jää viimeiseksi mutta kun on ollut terveydellisiä huolia (ei-raskaudellisia) ja muutoinkin koko ajan jotain pientä "vikaa" niin kaikki energia mennyt sitten niiden murehtimiseen. Ehkä tämä tästä loppua kohden paranee. Tärkeintä kuitenkin että vauva voi hyvin.

Pitäisi lähteä keräämään pihalta kaikki irtotavara myrskyn varalta talteen vaan jotenkin laiskottaa.

Hyviä vointeja kaikille!

tokkis84+ihmetys 21+0