Lokakuun Onnenmurut 2012 **Heinäkuussa**

kiyoko Mieheni ei siis oikeastaan edes pelkää synnytystä ja siksi käytinkin ""-merkkejä. Alkuraskaudesta valitti monesti kaikenlaista siitä miten rankkaa se synnytyksessä mukana oleminen oli ja muuta, sekä kuinka oksettavaltakin jotkit asiat näyttivät.. Hohhoijaa |O Huomautin myös monesti että siellä alapäässä en tukea tarvitse, vaan yläpäässä ja jos haluaa voi poistua ponnistusvaiheen ajaksi. Mutta sitten se rankin osuus olikin yhtäkkiä avautumisen odottaminen.. Eli taisi vain olla tuollaista miehekkyyden pönkittelyä että "minähän en synnytykseen mene".
Eilen kuitenkin selitin että hän ei joudu olemaan siellä yksin, vaan minun kanssani ja minä jos kuka siellä sitä tukea tarvitsen. Minä taas olisin aivan yksin jos mies ei tulisi mukaan. Ja taisi pikkuhiljaa ymmärtää että hänen ajattelutapansa oli hieman itsekäs.
Kohdunkaulan lyhentyminen ei tietääkseni ole mitenkään hälyttävää tässä vaiheessa, kunhan kohdunsuu pysyy kiinni Tutkailin esikoisen ajan äitiysneuvolakorttia ja minulla oli kohdunkaula lyhentynyt 3,5cm 2cm:iin rv 31. Vauva saattaa päällänsäkin painaa kohdunkaulaa alemmas.

 

Eilen oli neuvola ja taas meidän neiti on perätilassa. Siltä kyllä tuntuukin kun kamala jumppailu osuu jonnekin tuonne häpyluun tietämille joka päivä Kovin on aina uninen ultrassa eikä kamalasti liiku, heti kun pääsee takaisin istumaan niin alkaa aamumylläys.

Mulla on joskus muulloinkin ollut elämässäni pohkeessa suonenveto, mutta nyt tämä yöllä yllättänyt oli jotain ihan omaa luokkaansa! Sattui niin ettei voinut edes hengittää, eikä voinut vähään aikaan edes yrittää suoristaa jalkaa. Nyt on pohje jo toista päivää kipeä. Huhhuh, erilaisia nämä raskausajan suonenvedot.

Mut neuvolassa mitattiin taas hemoglobiini. Oon nyt syönyt kuukauden Obsidania kun hemppa oli jo niin matala, niin nyt se oli 138 Ihan älyttömän hyvä. Tulos ei kuulemma ole ihan pätevä kun en ollut vielä aamulla juonut mitään, mutta kyllä se silti on ainakin parempi kuin viimeksi! Eli saa pitää rautavapaita päiviä, mikä on suuri helpotus, sillä siitä tulee kamala ummetus. Viime punnituksella kuukaudessa oli tullut 5kg lisää!! Ja nyt taas kun otettiin kuukauden päästä uusi punnitus niin painoa oli tullut 0,2 kiloa =) Ihme heilahtelua, minä syön ja liikun ihan niin kuin aina ennenkin.

Mehän odotellaan siis esikoista, joten nyt kun oli muutaman yön pari kaveria ja heidän 1,5v lapsensa kylässä niin näki vähän mitä se lapsiarki tulee olemaan On se yhtä (tosin varmasti mukavaa) työntekoa, koko ajan saa syöttää, pukea, hyysätä, nukuttaa, siivota, vaihtaa vaippaa, vahtia, opettaa... Pitänee siis vielä nauttia kun työpäivän jälkeen voi vaan rojahtaa sohvalle, ja olla siinä 5 tuntia. Tekemättä yhtään mitään. Ja sitten nukkua 9 tuntia.

 

Hei taas kaikille!

Mukavaa kun oon jotenki jaksanu aktivoitua tän kirjottelemisen kanssa, vaikka eihän mulla yleensä mitään tärkeetä sanottavaa olekkaan.

IMN: Ihanaa jos miehes alkaa näkee ton mukaan tulemisen sunkin näkökulmastas. Tosissaan meillä kun ei ole sitä vaihtoehtoa et jättäs menemättä, niin kyllä miehenkin kuuluu pystyä olemaan tukemassa. Sormet ja varpaat nyt sit vaan ristiin, et ymmärtää oikeesti et häntäkin siellä tarvitaan.

Anime: Vanhassa odottajan kirjassa ainakin mainitaan et 17-24 viikoilla painon nousun kuulus olla suurinta ja siitä eteenpäin taas pienentyä eli sulla on vissiin mennyt just niinku pitäskin.

Vauvan asento ei oo oikeestaan vielä vakiintunut vaan tuntuu vielä mahtuvan pyörimään ympäri. Nyt luulisin et hengailee pää alaspäin koska ylävatsa saa iskua toisen perään. Mut viimeks eilen potkut tuntu vasemmalla puolella alavatsaa.

Vauvan tuloon täytys oikeesti alkaa täs jossain vaiheessa valmistautumaan. Esikko nukkuu edelleen pinniksessä vaikka voishan sen varmaa jo siirtää isompaan sänkyyn, joka meillä on siis valmiina (kasaamatta kylläkin). En haluu sit et poika kokee et vauva vie hänen sänkynsä yms. Täytyy varmaan kehittää ennemmin vauvalle joku parempi paikka. Siinä laatikossahan se varmaan alkuun nukkuu kuitenkin.
Sairaalakassille oon uhrannu muutaman ajatuksen, kiitos teidän. Mut en oo kyllä viel saanu mitään aikaan. Kyllä varmaan mieskin osaa jotain sinne tuoda... Tai ehkä täytyykin ruveta ite pakkailemaan.

Jipsu & Pömppis 27+4

 

Pakko tulla valittamaan.. Että anteeksi vain tämmöinen valivali-kirjoitus Kaikki vaivat on nostaneet tänään päätänsä. Pahoinvointia on ollut pitkin päivää tuon helteen takia, hikoilu pahentaa ihottumaa ja oon raapinu naaman nenänpäätä myöten ruvelle. Jalkoja särkee ja turvottaa eikä varmaan tuo jatkuva syöminen (jatkuvan nälän takia) auta turvotukseen yhtään. Lisäksi huomasin uudenkin "kaverin", peräpukamat. Kyllä käy muuten kipeää istua. Mietinkin että miten istun huomenna kirkonpenkissä kaverin vauvan ristiäisissä :/ Toivottavasti pappi ei pahastu jos pääsee pari kirosanaa.

Esikoinenkin on ollut tänään aivan mahdoton kun mikään ei kelpaa ja kaikki pitää saada nytjustheti. Ei oo ollu yhtään oma itsensä, kun yleensä on tosi kärsivällinen ja unohtaa kiukun hetkessä.

Jipsu Tuo kommenttisi painonnoususta antoi jotenkin kummasti uutta toivoa näiden kilojen suhteen Mulla kun on rv 20 jälkeen tullut sen 6kg painoa. Toivottavasti vanhat tiedot pitää vielä paikkansa.

Mutta joo, tälläinen turha kirjoitus siis tällä kertaa

IMN & Tuutikki 28+6

 

IMN, ei oo yhtään turhaa purkaa välillä tuntojaan, tämä taitaa olla sille ihan sopiva paikka

Itse asiassa minullakin on vähän tarvetta purkaa tuntojani, tai oikeastaan kysyä mielipidettänne siitä, että onko reaktioni turhan dramaattinen. Minua mietityttää nimittäin avopuolisoni alkoholinkäyttö. Ja onneksi kyse ei ole siitä, että hän käyttäisi sitä liikaa. Hän siis ottaa silloin tällöin saunaoluen (n. kerran viikossa), ja suuremman määrän kerralla (6-8 annosta) ehkä kerran tai pari kuukaudessa. Minulle on vain jostain syystä tullut hirvittävän "marttyyrimainen" suhtautuminen hänen alkoholinkäyttöönsä. Välillä tuntuu, että hän ei lainkaan kunnioita minun tilaani, eli sitä, että odotan hänen lastaan, enkä saa juoda alkoholia vaikka haluaisinkin, mutta hän kyllä käyttää oman mahdollisuutensa siihen. Tämä on herättänyt minussa todella ristiriitaisia tunteita, kun toisaalta hänen alkon käytössä ei ole mitään hälyyttävää, hän ei ikinä käyttäydy huonosti vaikka humaltuisikin, eikä häntä ole koskaan tarvinnut raahata kotiin, baaristakin lähtee heti kun minä pyydän. Mutta silti minussa herää v**utuksen tunteita kun hän haluaa päästä kaljalle. Onko muilla vastaavanlaisia tuntoja? Pidättekö minua ihan höyrypäänä? Saa sanoa suoraan, rehellistä mielipidettä pyydänkin

- Öhkis 29+6.

 

Sappivaivoja? istuin juuri jonkun 3,5 tuntia kattoo olympia avajaisia ja ylämahaan alko sattumaan kovasti. Neuvolassa kaikki arvot ok viimeksi tiistaina. Vähän helpotti kun pääsi lepo asentoon. Samoin kun istuin sohvalla ja kumarruin eteenpäin ni tuntu ihan kun vauvan pää paino alapäätä. Kunhan ei tekis alapäälle tuhojaan :/

Öhkis mielestäni tuo juominen kuulostaa kohtuulliselta. Tiedän tunteen kun suututtaa kun ei itse voi juoda tai tehdä sitä mitä mies voi. Voisiko kiukkusi ihan vain johtua hormoneista? juo itse alkoholitonta. Se on aika hyvää, itse olen harrastanut sitä saunajuomana. Kysäseppä mieheltä miksi hän oikeastaan edes juo? Voisiko hänellä olla stressiä tai huolia mitä hän yrittää peitellä tai rentouttaa itseään juomalla? Oma mies juo välillä iltasin kun sitä stressaa. Mutta puhukaa asiasta, ja tehkää pelisäännöt niin ei tule turhia tappeluita. Mutta päällisin puolin tekstisi kuulosti vain raskaushormoonien kiukkusuudeks


Öitä

Kusma ja hattivatti 30+6

 

Öhkis: mie ymmärrän sua! Ja ainakin omalla kohdallani kyse on ihan vaan ja tasan siitä että mua ketuttaa kun en pääse mukaan Tai siis pääsisinhän mä jos lähtisin, meillä on iso kaveriporukka jolla aina vietetään iltoja. Mut kun ei se oo sama! Olis tosi kiva voida itekkin ottaa muutama! En tietenkään ota, mut ois hurskastelua sanoa etteikö hauska pubi-ilta hyvässä seurassa ja pienessä sievässä tekis hyvää No, ehtiihän tuota sitten taas joskus...

 

Öhkis Kyllähän tuo tosiaan on kohtuukäyttöä, mutta tärkeämpää on tietenkin se että olette yhteisymmärryksessä siitä kuinka usein on liikaa Eli nosta vaan kissa pöydälle ja kerro miehelle että haluaisit hänen hieman vähentävän kylillä juoksemista.

Ja kun tuosta alkoholin käytöstä on nyt muutenkin ollut puhetta niin kerronpa meidänkin tilanteen. Ollaan jotenkin miehekkeen kanssa kyllästytty juhlimiseen ja itse join viimeksi "kunnolla" (yli 3 annosta) lokakuussa, joten yli vuoden tauko on selvästikin tulossa. En kuitenkaan jotenkin jaksa haikailla baareihin tai saunailtoihin. Neuvolassa eivät sitä jostakin syystä ota uskoakseen, olenhan kuitenkin nuori ja minun oletetaan olevan juuri se äiti joka lykkää lapset hoitoon joka viikonloppu ja lähtevän ryyppäämään :stick: Mies ei myöskään ole tämän raskauden aikana ottanut huikkaa kuin pari kertaa, sekä joitakin saunaoluita kavereiden kanssa jos ollaan oltu esikoisen kanssa "pois jaloista" Olen jotenkin niin ylpeä ukosta, kun kuitenkin parikymppiset miehet yleensä tykkää olla liikenteessä, eikä siinäkään olisi mitään pahaa Muutenkaan emme juuri koskaan jää illaksi/yöksi yksin kotiin. Ehkä kerran-pari vuodessa on sellainen tilanne että toinen jää kotiin lapsen kanssa ja toinen lähtee jonnekin. Vapaaillat on silloin kun saadaan esikoinen hoitoon, eipähän tule kränää siitä kumpi on enemmän menossa ja kumpi vähemmän

Mutta tosiaan, tämä siis se mikä sopii meille, omasta mielestäni on tärkeämpää että parisuhteen molemmat osapuolet on sujut toistensa alkoholin käytön suhteen. Se mikä sopii toisille ei sovi toisille Kaverini ukko on monta kertaa viikossa kylillä ja minä en sellaista katselisi alkuunkaan, mutta kaverille se on ihan ok "ettei sitäkään tarvitse aina katella"

Ja muistanpa POKSua! 29+0 :heart:

 

Huomenta!

Olipahan taas ukkonen yöllä. Ei antanu yhtään nukkua lapsi myllersi mahassa heti kun jyrähti. Kuulo sillä ainakin toimii mutta aamutoimiin kun ei nukuta.

Lämmintä ja nihkeää päivää kaikille! Tuskanen ilma mahan kanssa.

Kusma ja hattivatti 31+0, ohhoh. Äkkiä nää viikot vaan menee, mut ei haittaa

 

Tulinpahan vaan poksumaan 29+0! POKS! :heart:
Mukelo oli viime yönä erittäin aktiivinen, heräsin, kun mies lähti töihin puoli viiden maissa ja niin heräsi mukelokin. Siinä menikin sitten hetki, ennenkuin antoi taas nukkua. On se kyllä niin ihana tuntea muksautukset, vaikka keskellä yötä!! =)

Maria ja Mukelo 29+0

 

Öhkis: Mustakin toi kuulostaa enemmän siltä että harmittaa kun ei ite pääse mukaan, tai ainakaan humaltumaan Mulla itelläni on menny alkoholilakko yllättävän huomaamatta, vaikka raskautta ennen oon kyllä tykännyt kumota siidereitä välillä ihan antaumuksella. Mut onhan niitä jo kumottukin 15 vuotta, nyt on uudet tuulet, ja kyllä sitä vielä joskus tulevaisuudessa voi muutamat ottaa. Miestä oon yrittäny kannustaa menemään nyt kun vielä voi mutta eipä tuo oo innostunu rellestämään Hyvä niin.

Mä oon kyllä semmonen unikeko etten herää ees ukkoseen tai masuasukin mylläykseen. Toivottavasti herään vauvan synnyttyä sen itkuun Nyt pitää kyllä paistaa letut!

 

Täällä kun ollaan avauduttu, niin pistänpä minäkin oman avautumiseni

Niinkuin olen maininnut aiemmin, minähän olen tämän odotuksen ja lapsen kanssa yksin. Tietoinen valinta silloin aikoinaan ja en edelleenkään kadu, mutta voi jumaliste sitä saarnan ja säälimisen määrää aina välillä! Tiedäthän miten rankkaa lapsen hoito on? Ajattele miten väsynyt olet sitten plaaplaaplaa.. Kai minä nyt tiedän ettei se oo ihan sama ku siinä ois kaks! Mutta ei se vähennä yhtään sitä onnentunnetta multa iteltä ja voin nauttiakin siitä tilanteesta ihan samalla lailla silti! Miks pitää ajatella niin hemmetin negatiivisesti että kaikki yh-äidit olis elämäänsä kyllästyneitä haamuja ketkä kävelee viikon univajeessa kärryjen kanssa tuolla kaduilla ihan hoomoilasena? Oma lapsi on kuitenkin elämän tärkein asia mitä voi saavuttaa mun mielestä ja on siinä aka paljon iloisiakin puolia
Toki arki voi tulla vastaan rankkana ja kyllä, minuakin voi väsyttää, mutta onko siitä jankattavajatkuvasti? Olen tullut siihen tulokseen että ne ketkä sitä mulle jauhaa on yksinkertaisesti kateellisia.

Toinen on se, että olen alkanut heräämään siihe todellisuuteen, miten kusipää voi mies olla, kun jättää oman lapsensa selkänsä taa? Minähän sain kuulla tässä taannoin, että emme voi edes julkisesti isän kanssa keskutella, kun häntä HÄVETTÄÄ niin paljon SE JUTTU mitä kannan sisälläni (kyllä, näillä sanoilla)?! Ja minä kun menin vielä elättelemään toivoja että palaisimme joskus yhteen.. Luulin hänen olevan kunnon mies, kantavan vastuunsa ja osallistuvansa asiaan vaikka ei omasta mielestään vielä virallisesti isä olekaan kun siitähän ei ole todisteita.. huoh.. Päätin, etten ota mitään yhteyttä koko ihmiseen, soitelkoon jos alkaa kiinnostamaan, lapsella onvarmasti hyvä elämä ilman isääkin joka häpeää häntä..

Ja vielä yks juttu, olen toki onnellinen teidän puolesta ketkä saatte kahdestaan kokea sen lapsen tulon maailmaan, mutta kun itsellä ei ole ketään hieromassa selkää iltaisin tai antamassa kainaloa ja lohtua kun tarvitsisi ja pelottaisi, niin turhanpäiväinen valitus on alkanut aika ikävästi särähtämään korvaani. Mietin vaan aina että jumankekka kyllä sullakin asiat olisi niiiin hyvin kun vaan tajuaisit sen.. Onhan mullakin asiat todella hyvin omasta mielestäni. Kämppä, auto, työpaikka, hyvä tukiverkosto ja ystäväpiiri, kaikki valmiina hankittuna. Mutta ois kiva jos joku hieros jalkoja iltasin..

Toki pieni purppaus on aina kaikille paikallaan, myös allekirjoittaneella..

Kiitos ja anteeks, kylläpä helpotti

Niin, ja lisäks vielä vauva-asiaakin Itsellä on kans selkeesti alkanu laskeutumaan paikat, huomasinpa vaan sheivatessa.. Katotaan mitä ne neuvolassa ens viikolla sanoo. Paino noussut tähän mennessä 8 kiloa, mutta nyt on vasta kaikki herkut alkanu maistumaan, saas nähhä kuin käy..

 

Little Precious: Avaudu rauhassa, sitä vartenhan tää ketju on että saa välillä päästellä höyryjä Uskon kyllä että ketuttaa jos läheiset ei osaa olla vain onnellisia sun puolesta! Mun äiti on yksinhuoltaja ja jäi mun ja mun siskon kans yksin kun mä olin 3v ja sisko vuoden. Äidin mukaan parasta mitä hän on lastensa puolesta tehny oli potkia juoppo isä pihalle, enkä todellakaan voi kuin olla samaa mieltä. Meillä oli hyvä lapsuus, äiti piti siitä huolen :heart: Vauva ei tee huonolla isällä yhtään mitään! Sä pärjäät ihan varmasti yksin paremmin

 

Terveiset naikkarilta.Olin siellä eilen monta tuntia kun aamulla alkoi kivuliaat supistukset jotka onneksi laantui siellä.Minulla oli lauantaina kova ripuli joka oli kuulema syy supistuksiin.Samoin lääkäri sanoi että juomani nestemäärät päivittäin ovat liian vähäiset ja jos pääsen kuivumaan voi sekin aiheuttaa supistuksia.No loppu hyvin kaikki hyvin.KOhdunsuu "repsotti" vähän auki mutta sillä ei kuulema ole väliä kun kohdunkaulaa oli 5(!)cm jäljellä.Ai niin,kätilö kattoi samalla koneelta perjantaiset sokerirasitus tulokset ja niinhän tässä kävi että raskausdiabetes on taas.Kun vaan tässä raskaudessa pärjäis ilman sitä insuliinia.Jaksuja teille kaikille naatitaahan helteistä kun sellasia vihdoin on (nim.ei kesäihminen)


ail ja saaga 28+1

 

ail hui! Onneksi selvisit säikähdyksellä!
Hitto, pitää nyt ihan oikeasti ruveta kiinnittämään huomiota tuohon omaankin juomiseen. Mä vaan en muista juoda! En vaikka kiinnittäisin pullon kaulahihnaan

 

little precious, ja yksinhuoltajuudesta yleensäkin:

Tiedän mistä puhut…ja purkautua saat vielä monesta kohtaa ajan kanssa. Esikoisen sain itsekin yksin. Lapsi tuli ”yllärinä” emmekä lapsen isän kanssa olleet seurusteleva pari, mutta päätin pitää vauvan isän vastustuksesta huolimatta, mutta myöskään vastuuta en häneltä ole siksi penännyt. Hän itse halusi kuitenkin kantaa vastuunsa, eli maksaa kyllä elatuksesta ja yritti kovasti tuntea lasta kohtaan jotain, mutta se ei koskaan onnistunut. Nyt välinsä lapseen ovat etäisen asialliset.

Yksinhuoltaja saa aina olla selittelemässä taustoja päätökselleen tehdä lapsi yksin. Ei siinä monikaan ihmettele mikä porsas lapsen isä voi olla, mutta sitä kyllä mietitään, miksi ei tehty aborttia, miksi nainen on itsekäs eikä ajattele lapsen isäkuviota, ja kuvitellaan että äiti vaan aikoo rikastua keräämällä elarit isältä,jne. Joka asiasta on suurennuslasin alla, ihan kuin se miehen läsnäolo asiaa varmasti parantaisi! Mutta noinhan se aina kaikessa menee, ne asioista eniten jeesustelevat ja arvostelevat, joilla ei ole käsitystäkään mistä puhuvat.

Yksin joutuu muutenkin todistelemaan oikeuttaan olla äiti ja näyttämään moninkerroin enempi että pärjää. Etenkin kun saa lapsen nuorella iällä (olin muuten 23 kun sain esikoisen, ja minua kohdeltiin osin kuin avutonta teiniäitiä). Välillä tuntui että yh:n pitää suoriutua kaikesta täydellisesti, siinä missä parisuhteessa olevalle äidille sallitaan paljon enempi väsymystä, virheitä ja omaa aikaakin. Sitten vielä mielipahana ihmisten stereotypia baarissa juoksevista YH- munahaukoista, jotka käyttävät lapsilisät juomiseen, kuppaavat yhteiskunnan tuet ja nakkaavat lapsen mummolaan hoitoon tämän tästä. Tuostakin yleistyksestä saa suorastaan pyristellä irti, ihmisillä on pinttyneen kummat ajatukset yksinhuoltajuudesta ja paha tapa yleistää!
Monelle tulee esim.yllätyksenä, että yh saa noin 50 euroa enemmän lapsilisään, mutta ei sitten senttiäkään muuta. Toimeentulotukeenhan on oikeutettu kuka tahansa muukin siviilisäätyyn katsomatta, jos tulot sellaiset ovat.
Että se niistä huimista tukirahoista...

Itsekin yh-odotusaikana muistan kaivanneeni joskus sitä olkapäätä ja kainaloa jossa olla, enkä muuta tiennyt kaivatakaan. Puolensa kummassakin, päivääkään kuudesta YH-vuodesta en pois vaihtaisi ja loistavasti pärjättiin. Ja yhtä onnellinen lapsistani ja miehestäni osaan olla nytkin! Oma asenne omaan äitiyteen ratkaisee kokonaisuuden, yksin tai ei. Luulisin…

Olen myös sitä mieltä, että jos lapsen isä todella on noin kypsymätön, lapsen on varmasti parempi kasvaa ilman biol.isää kun vastentahtoisen ja hankalan, lastaan häpeävän isän kanssa. Olen nähnyt sen jo esikoiseni kanssa, että jos kemiat ei kohtaa lapsen ja biol. isän välillä, ja sidettä pitää teeskennellä, on se oikeasti vain haitaksi. Lapseni isä mm. kutsui häntä nuoruuden hölmöilyksi lapsen kuullen, kun joku tuttava kysyi kuka lapsi on… jättää tuokin arpensa ja itki sitäkin monta iltaa:'(. Sammakoita on vuosien varrella piisannut, joista asenne ja välittämisen taso on tullut varsin selväksi lapsellekin.
Sitten vielä oma juttunsa on nämä keljuillessaan joka asiasta eri mieltä olevat isät, jotka tappelevat huoltajuudesta/kaikesta vain kostaakseen äidille, riitelevät rahasta jne. se on todella kuluttavaa, eikä varmasti ole lapsenkaan etu. Eikä auta sinunkaan jaksamistasi. Joten jos epäilet että lapsesi isä ei osaa olla kuin aikuinen, harkitse kahdesti ilmoitatko häntä virallisestikaan lapsesi elämään.

Omaa napaa sen verran, että neuvolalääkärissä on käyty: kaikki ok, kohdunkaula kiinni mutta pehmentynyt. Senkin pitäisi olla ok uudelleensynnyttäjällä.
Nytpä en juuri muuta jaksa kirjoittaakaan, ”nautitaan” helteestä…

ruuvih ja nyttynen 28+4

 

Kiitos ruuvih kirjoituksestasi! :heart:

Lähipiirissäni on myös yh-äitejä, sekä myös äitini ja isäni erosivat minun ollessa pieni, joten äitini on kasvattanut minut yksinhuoltajana, enkä siltikään ole mielestäni mistään jäänyt paitsi Minun korvaani ovat tähän mennessä kantautuneet vain puheet vastuuttomasta isästä, joka ei ymmärrä tilannetta, mutta tiedän myös että varmasti ihmetellään miksi lapsen pidin, olenhan minäkin joskus abortin tehnyt. Nyt en olisi voinut ajatellakaan sitä vaihtoehtoa, vaikka minua siihen painostettiin.

Se, että saan saattaa oman lapseni maailmaan ja tehdä hänen elämästään mahdollisimman hyvä ja onnellinen on mielestäni hienoin asia mihin pystyn ja toivottavasti saan tehdä sen joskus uudestaankin. Nyt teen sen yksin, mutta yksin ja ylpeänä siitä Arvostelijat saavat olla omissa oloissaan, heillä ei tällöin ole kokemusta asiasta eikä näin ollen heidän sanoillaan mitään painoarvoa.

Odotan sitä aikaa, kun lapsi on syntynyt, minkälainen isän asenne tulee olemaan. Nyt hän ei todellakaan ole tässä maailmassa ajatustensa kanssa ja se hänelle sitten suotakoon, eihän hän tämän mahan kanssa elä eikä ole missään tekemisissä nyt kanssani. En häneltä ole vastuuta vaatinut, hän itse päättää mitä tekee isyytensä kanssa, olen samaa mieltä että parempi ilman kuin vastahakoisesti.

 

Oulussa ukkonen jyrissyt koko päivän ja tuntuu ettei tälle painostavalle ilmalle näy loppua! Taitaa siis ensi yö mennä ilman peittoa, alasti ja tuuletusikkuna auki

Oma mielipiteeni yksinhuoltajuudesta ja varsinkin tietoisesta valinnasta yksinhuoltajuuteen on se, ettei ole olemassa mitään rohkeampaa päätöstä lastenteon suhteen Yksinkin voi lapsen kanssa pärjätä, eikä sen pitäisi vaikuttaa mitenkään siihen kuinka toivotulta tai rakastetulta lapsi muiden silmissä näyttää. Tuollaiset ihmiset mielipiteineen voi siis jättää omaan arvoonsa Tsemppiä yksin lastaan odottaville! En uskalla tähän muuta nyt kommentoida, ettei ajatella minun puhuvan asiasta josta en mitään tiedä.

Ja kun tuli puheeksi tuo mikä täällä "särähtää korvaan", niin olen muutaman kerran jo huomannut joissakin teksteissä sen miten teiniäitiys liitetään huonoon äitiyteen. Siis ihan vain sivulauseissa tullut tuollainen yleistäminen esille, mutta uskokaa tai älkää, minulle teiniäitinä (että vihaankin tuota sanaa) se muuttuukin yhtäkkiä virkkeen päälauseeksi Ymmärrän kyllä että asia jakaa mielipiteitä ja olen kyllä valmis vastaamaan jos jollakulla on jotain kysyttävääkin, kunhan asiat esitetään asiallisesti, eikä yleistäen. Mutta siis joo, ei tää nyt niin paljoa vaivaa, mutta häiritsee kumminkin Tiedän siis myös ettei kukaan mitään pahaa ole tarkoittanut.

Takaisin muuten tuohon ukkoseen. Pelkään sitä aivan hirveästi, jopa niin paljon että taisin saada tänään supistelujakin pulssini kanssa aikaiseksi. Mies tottakai iltavuorossa juuri kun nää ukkoset jyllää ja minä istuskelen sohvan nurkassa tärisemässä

IMN & Tuutikki 29+2

 

Olen samaa mieltä, että jos joku paikka, niin tämä on se, jossa saa purkaa niitä tuntojaan. Eli ihan vapaasti saa purkautua mistä vaan!

Itse koen kunnioitusta yksinhuoltajiin, se ei ole helppoa. Toivonkin, että jokaisella yksinhuoltajalla olisi hyvä tukiverkko, että pärjää henkisesti.
Voimia sulle little precious odotukseen ja odotuksen jälkeiseen aikaan!

ail Kirjoituksesi säikäytti. Itse olen myös huono juoja ja eilen kun luin kirjoitukset läpi, pamahti kouraan heti vissypullo Välillä kun minullakin tuppaa tulemaan kivuliaita supistuksia..

IMN Tuskin kenelläkään on ollut tarkoitus yleistää "teiniäitiyttä".. Veikkaan, että on ollut lähipiirissä tapauksia, jossa nämä piirteet on ollut ilmassa.
Minä uskon, että sinä olet ollut hyvä äiti lapsellesi, ainakin kirjoitusten perusteella, hyvin aikuismainen neito!

Ukkonen On ollut todellinen kiusa. Yöt on tuskaa, kun on niin hiostavaa. En pelkää ukkosta, mutta toinen koiristani pelkää niin mielettömästi.. Ei muuten nuku kukaan muukaan, jos häntä pelottaa..

Muuten täällä voidaan paksusti. Maha senkun kasvaa ja vauva tanssii ripaskaa rakkoni päällä.. Yksi asia mikä ahdistaa minua on se, että painoni on noussut ihan hirveästi.. Painoindeksini oli ennen raskautta 23, eli olen normaalikokoinen.. No.. Painoni on tähän menennessä jo noussut 14 kg! Raskausajan diapetesta ei ole.. Eilen aloitin sitten uimisen ja jatkan sitä niin pitkään kuin voin.. Mutta en voi ymmärtää miten paino nousee tuota tahtia!!

Eipä muuta

Murmeli & Pikkarainen 30 *Poks!!!

 

Hikistä heinäkuun viimeistä päivää!!

En oo taas päässyt/jaksanut kirjoittaa, lukenut olen kyllä..

Omaa oloa heti sen verran että tuossa oli polikäynti viime viikolla, neuvolan lähetteellä kun valkovuodon runsaudesta puhuin..epäili jos sittenkin vuotelee lapsivettä..mutta ei, kaikki oli hyvin!! Valkovuoto vaan väliin voi olla todella runsasta. RV 29+3 oli ultra ja vauvan painoarvio silloin 1,4kg!! Kätilön mukaa vähä isompi viikkoihin nähden mutta eiks tuo nyt oo ihan normia?!

Jos teen jotain "raskasta" saan seuraksi supisteluja, alapää vihlontaa, särkyä..huoh! Odotan niin lokakuuta!!!! Töihin yritän ens viikolla päästä, jo oman päänikin takia. Olin siis neljän viikon kesälomalla ja perää kaks viikkoa saikulla..töitä olis vajaa 4 viikkoa vielä. Perjantaina on neuvolalääkäri taas ja aion siellä kyllä kysyä enkö vois mennä kokeileen. Työni on raskasta mutta josko jotenkin jaksais nuo pari viikkoa.

Suhde tökkii jotenkin omalta osaltani, petihommat tökkii.. on niin iso ja turvonnut/kömpelö olo..lisäksi oon saanut kiusaksi ihme ajatukset etten tällä hetkellä vaan kiinnosta miestäni siinä suhteessa. En jotenkin koe saavani sitä hellyyttä ja läheisyyttä kun tarvisin...OLENKO ITSEKÄS????? Harmittaa oma ajattelu, ja alkaa kiukkuitkut kun ajattelenkin kuinka tyhmästi kuvittelen. Todellisuudessa asiat on hyvin, mies varmasti rakastaa yms. Mutta huoh, en osaa selittää, enkä edes kunnolla valittaa..eihän tässä oikeesti ole edes aihetta. Kait ne on nää hormoonit!!

Sori omanapaisuus :ashamed:

Taatu&pikkuveli 30+1 :heart:

 

IMN: totta tuokin puoli, että ”teiniäidit” mielletään huonoiksi äideiksi helposti yleistäen, siinä missä yh:tkin. Molemmilla termeillä on huonohko kaiku, valitettavasti.
Itse ajattelen turhan nuoreksi äidiksi esim 13-16v, eli ovat varmasti vielä lapsia niin monin puolin, häthätää kroppakaan on valmis. Kokemusta ei juuri voi olla paljon mistään: ei ole ihan sama hoitaa pienempiä sisaruksiaan syöttäen ja vaipanvaihdossa auttaen, ja kuvitella siltä pohjalta olevansa valmis kaikkinensa kasvattamaan omaa lasta. Harva siinä iässä on selkeästi jättänyt oman lapsuutensa taakse.
Anteeksi vilpittömästi jos se teiniäiti-termi särähti kellään korvaan, olisin kyllä voinut valita sanani paremmin. En ajatellut että termi merkitsee eritavalla eri ihmisille. En todellakaan pidä ketään avuttomana tai vastuuttomana äitinä vain iän tähden, kyllä sen tekee(jos tekee) ihan muut ”ansiot”.

Pakko jakaa yksi tapaus huonommasta päästä, joka jäi mieleeni. Ystäväni oli synnyttämässä: Samalla osastolla oli juuri 15 täyttänyt tuore äiti, jonka ainut huoli synnytyksen jälkeen oli tulevat festarit ja aito hämmästys jälkivuodosta estämässä sekstailun pitkäksi aikaa. Vauva oli teholla erinäisistä syistä, eikä vastasyntyneellä ollut hänelle mitään väliä. Kätilöt yrittivät turhaan houkutella äitiä edes käymään lapsensa luona. Oli täysin selvää jo siinä vaiheessa että vastuun siitä lapsesta tulee kantamaan mummo tai joku ulkopuolinen. Juuri sellaista minä ajattelisin avuttomana (teini)äitiytenä, jossa tytön fyysinen valmius ja henkinen taso ei kertakaikkiaan kohtaa. Jäi oikeasti vain paha mieli ja säälintunne vauvaa ja tuoretta äitiäkin kohtaan. Sanojen ”teini” ja ”äiti” ei olisi koskaan pitänyt tuossa yhdistyä.
Sinuakaan, IMN, en ole esimerkin kaltaiseksi teiniprinsessaksi ajatellut. Kyllä kirjoituksistasi huokuu aikuisuus, tieto sekä välittävän ja päättäväisen äidin kuva. Ole vaan syystä ylpeä itsestäsi ja lapsistasi, ja unohda moiset häiritsevät määritelmät ja lokeroinnit. Tiedät itse tekeväsi oikein, se riittää!
Vierestä viisaita riittää jokaiseen asiaan: siinä missä ennen hiilestyin, nykyään osaan suhtautua kaikenmaailman neuvoihin rennommin ja löydän niistä jopa viihdearvoa. En enää vaivaudu oikomaan jokaista hassua käsitystä joita ihmisillä on. Sillä kun ei alkuharmituksesta päästyä ole mitään väliä!
Oman kokemuksensa/uskomuksensa pohjaltahan jokainen mielipiteensä muodostaa,pakostikin, ja asiat oikenee itsestään kun tieto karttuu.

Sokerirasitus oli tänään, ja olikin kamalampaa kuin viimeraskaudessa. Paha olo yllätti pian sen litkunjuomisen jälkeen, ja koe menikin sitten takahuoneessa pötköllään huokaillen. Toivottavasti arvot olisi edes kunnossa, tuota en nimittäin ota uusintana:x.

ruuvih ja nyttynen 28+5

 

Huoh! Tein yhden pelipaidan muotoisen kakun ja johan minä väkersin sitä jotain 3 tuntia huonossa asennossa. Loppuillaksi sitten sainkin hirveät supistelut, Selkäkivut ja lonkkasäryt ei kärsi asentoa vaihtaa. Huomenna neuvolalääkäri heti aamusta joka vähän jännittää onko paikat auennut suppareista. Ja loput 3,5 viikkoa ennen äippälomaa pyydänki saikkua. Tuntuu tyhmältä olla pois töistä kun en mielellään hae saikkua mutta mun on pakko ajatella itteäni ja vauvaa. Johan tässä olen ollut 5 viikkoa kesälomalla ja pää alkaa hajoilemaan mutta pakko kestää.

Meillä myös toinen koirista näköjään pelkäsi ukkosta kun yritti tulla viereen nukkumaan. Mutta enpä päästänyt. Löytyi nimittäin lauantaina matolta täyteen imetty naaraspunkki joka heilutteli iloisesti jalkojaan Yöks... En haluu niitä sänkyyni.

Sainpa vihdoin miehen tajuamaan että en jaksa enää tätä kaikkea yksin. Viikonloppuna yöllä kattelin ukkosta yksin sohvalla ja itkin ja mietin miten jaksan ja kuinka väsyny olen henkisesti kaikkeen. Kirjoitin miehelle kirjeen jossa kerroin kaikkea. Tein itsestäni hyvän vertauskuvan kun käskin miehen laittaa vyötärölle 10kg lisää painoa ja tehä sitten kaikki kotityöt ja huolehtia vähän muistakin. Sit kirjoitin siihen päivän tehtävät mitä pitää tehä/siivota. Tais mennä vihdoin jakeluun. Se oli tehny kaikki hommat mitä siinä oli. Tänään se sit kysy heti kun tuli töistä että onko mitään suunnitelmia/hommia mitä tarvii tehä. Että me pitäs olla jo paperille kirjoitettuna valmiiks. Näin tämän huushollin pitäisikin pyöriä. Töiden jälkeen kotityöt ja sitten vapaa-aika. (mies kyllä viettää tietokoneella ihan liikaa aikaa, mutta se on hänelle vapaa-aikaa.) Kyllä ne miehet osaa ees joskus olla ihania

Nimittely... Nimitteleekö mies teitä mitenkään? Mies kiusaa mua välillä navasta että se pullahtaa ulos, vaikka se ei ees näytä että niin kävisi. Sit oon saanu lempinimet Muumi ja koppakuoriainen. Muutamia ekakertoja ne kuulosti kivalta mut nyt alkaa lähinnä itkettään koko nimitykset sit tänään kun käytin vähän tiukempaa paitaa niin mies koko ajan ihmetteli miten se maha onkaan noin iso. En tiiä tekikö paidan väri mahasta isomman näköisen? (sininen paita) omasta mielestä maha on pieni. Keskikäyrällä mennään ja välillä sen alla.


Mut pakko alkaa nukkumaan että jaksaa aamulla herätä. Huomenna pitäs pyörähtää kaupungilla... Voi sitä rallikansan määrää mikä ahistaa ja niitä silmäpareja jotka tuijottaa mun mahaa.

Tässäpä nämä mietteet tältä päivää

Kusma ja hattivatti 31+2

 

Kiitos kannustuksista, tiedän että niitäkin (onneksi) riittää! :heart: Etiäpäin päivä kerrallaan, voikun saisi jo seurakseen sen pienen vauvantuoksuisen nyytin.. Noh, enää pari hassua kuukautta, 5 viikkoa äippälomaan!

IMN, ymmärrän hyvin ärtymyksesi yleistyksistä, kun niitä itsekin kohtaan. Ainut mitä itse siinä tilanteessa aina mietin on se, että onneksi itse tiedän kuinka asiat on, eikä elämäni ulkopuolisilla ihmisillä ole hajuakaan välttämättä mistä puhuvat.
Minäkin uskon, että teiniäideistä puhuvat tarkoittavat juurikin noista festarimammoista, mistä joku antoikin esimerkin. NE ovat surullisia tapauksia oikeista teiniäideistä, siitä kun lapsi saa lapsen. Me kehitymme eri tahtiin ja joku minun ikäinenkin 23vee saattaa olla vielä liian vastuuton saamaan lapsen. Kyllä se teiniäiti on sanana niin turha, pitäisi suoraan puhua vastuuttomista ja vastuullisista äideistä ja vanhemmista.

Täälläkin olo on aika turpea! Nämä kuumat kelit ja heränneet ruokahalut eivät sovi yhteen ollenkaan, kohta olis neuvola ja toivotaan etten narahda painokontrollissa! Tähän mennessä neuvolakortin mukaan raskauden alusta tullut 8kg lisää, mutta tiedän olleeni 4kg hoikempi kuin mitä raskauden alun painoksi on merkitty.. Tässä kilojen kertymisessä se että olen lihonut vain 8kg 12kg sijasta ei kyllä haittaa yhtään Odotan jo niin lokakuuta ja sitä että pääsen juoksemaan ja riekkumaan! Nyt tämä maha vaikka ihana onkin, rajoittaa ihan liikaa kaltaiseni tarmopesän tahtia

 

Menkää sinneniinää

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2171507-lokakuun-onnenmurut-2012-elokuussa/