***Lokamassut -08 LOKAKUUSSA + muutaman päivän vielä marraskuussa***

Onnea Pihla, Veetoheto ja Hipsuli tyttösistä!!! :flower: :flower:
Naisten osuus vaan lisääntyy vauvoissa :saint: , missähän en meidän ketjun pojat viipyvät...

 

Adette koitahan saada se mieskin ymmärtämään, että saatat ihan oikeasti olla tosi väsynyt heti kotiuduttuasi ja kyllähän sitä nyt pitää saada ensin vauvan kanssa vähän rauhoittua omaan kotiin. Nuo ensimmäiset päivät kotona ovat niin tärkeitä kuitenkin, minä olen suoraan sanonut suvulle, että pari päivää ainakin halutaan olla perheen kesken. Vaikkakin tämä nelonen on kuinka odotettu ja isovanhemmat odottavat malttamattomina, kyllä se oma rauha kuitenkin voiton vie. Lisäksi haluan, että isot veljet saavat myös tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa ilman ylimääräisiä siinä hössäämässä.

Täällä supistellaan ahkeraan, vaan siinäpä se. Olen liikkeitäkin seuraillut välillä, vaavi tuntuu olevan välillä niin hiljainen. Synnytystapaakin olen miettinyt, kohta jo liikaakin. Lääkkeetöntä tietysti toivon, mutta mutta,, muistuu sitten mieleen pikkusen synnytys, kun sälli päätti jäädä vähän jumiin -ilman kivunlievitystä.

40+4

 

Onnea Pihlalle, veetoheetolle ja Hipsulille vauvoista :flower:

samperin puusilmä: en kyllä ala, jos sitä kontrolliaikaa joutuu päiväkausia odottelemaan |O mä menen ja linnottaudun polin aulaan, kunnes ne suostuvat ottamaan vastaan kun sais sen ajan, niin itsellä olis levollisempi mieli.

Adette: tsemppiä isovanhempien kanssa. Tuo torstaina synnyttäminen taitaa olla hyvä suunnitelma Mä olen leikilläni miettinyt, jos ilmoittaisi kaikille syntymästä vasta joskus viikkoa myöhemmin sais olla alun rauhassa. Mutta ei taida olla realistinen vaihtoehto. Itse ensin mietin, että isovanhemmat voisivat tulla sairaalaan, niin saisimme olla alkuajat rauhassa kotona. Mutta eihän ne sinne tule, kun vierailuaika on klo 17-19 ja matkaa muutama sata kilsaa. Mieluummin ne ryysii meille kotiin ja siinä sitten menee miehen isyysloma vieraita kestittäen eikä vauvan kanssa ollen :/

Tuli aamupäivä siivottua. Siinä hommassa sain oikeasta reidestä edestä jonkun hermon jämähtämään ja nyt on kävely vaikeaa :/ Mä alan olemaan varma, että nuo ässät ovat vain joku miesten kehittämä salajuoni, ei niistä mihinkään ole. Ensin naiset siivoavat kodin lattiasta kattoon (jopa sellaisia puuhia, joita harvemmin tehdään, kuten ikkunoiden pesu). Sitten mennään saunaan, sieltä tullaan hyvältä tuoksuen sänkyyn. Tohon kun olisi vielä saatu jotenkin ruoanlaitto lisättyä, niin olis selvä juttu Loppuillan meinaan ottaa rennosti.

Vega 41+1

 

Heippa!
Oiskohan tää jo synnytystä yhtään ennakoivaa????....mulla vauva räplää päällään/käsillään? kovasti alavatsassa - sillai ajoittain vihloo ja muutenkin nuo vihlomiset ja liikkeen tuntemukset tänään lisääntyneet tuolla emättimen seutumilla....oliko teillä jo synnyttäneillä näitä juuri ennen synnytystä enempi tai onko teillä muilla odottavilla näitä?
rv 38+2

 

Moiks!

Vega-Kyllä mullakin kävi monenlaista suunnitelmaa mielessä jos lääkäri ei olis nytkään mua kuunnellut.
Tosin olin jo henkisesti niin rikki,että itkuhan mulla tuli siinä keskustellessa..

Adette-Pitää vaan suoraan sanoa,että ei sovi tulla heti sinun ja vauvan kotiuduttua.
Se on myös sinun koti ja sitä pitää kunnioittaa,tsemppiä =)

Elämänperhonen-Mulla on ollut jo muutaman vkon noita vihlomisia ja tuntuu,että kaveri kaivaa itteensä ulos.

Tuli käytyä kaupasssa,tuli ostettua lisää kynttilöitä kun olen niiden himo kuluttaja näin pimeinä iltoina
Makuunin kautta myöskin koukattiin otettiin mulle ja miehelle leffa ja tytölle myös.
Illalla olis saunavuoro,ihanaa pääsee löylyttelemään.

:wave:

 

Pikaiset ristiäiskuulumiset :wave: Tyttö sai nimen Sara Ella Adele :heart:

 

Pihla, veetoheto ja Hipsuli: Onnittelut tytöistä! :flower:

Missä on tosiaan meidän kuun pojat....???? Kaikki tuntuu saavan tyttöjä....

hobitti: Synttärionnittelut! :flower:

Adett e: Voin kuvitella sut kiehumispisteessä tuon vierailuasian suhteen. Ite olisin kyllä tosi jyrkkä ja sanoisin suoraan ettei sovi jos siltä kerran tuntuu. Kyllä muiden pitää oottaa, et perhe on valmis ottaan vieraita vastaan, vaikka siinä menis sit viikkoja. =)

Naurukohtaus: Pääsitte sit yhteisymmärrykseen nimen suhteen.... Nätti nimi.

Täällä olo sama ku ennenkin. Ootetaan vaan niin ku muutkin....

jasmara ja masuasukki 40+1

 

Onnea jakautuneille. tytöt sen kun lisääntyy. pojat syntyy sitten varmaan loppukuusta. pitää se tasapaino joskus tulla.

Adette: todella kurjaa kun teillä on tuollainen tilanne. Itsekkin olisin taatusti samanlaisessa mielentilassa kuin sinä. Minä olen kyllä myös sitä mieltä että sanot suoraan appivanhemmille asian. Kyllähän siitä varmasti monta hehtaaria hernepeltoa menee nenään, mutta en usko että sitä kauaa kestää. Tuollainen "tunkeutuminen" ja rauhattomuus voi väsyttää sinua äitinä tosi kovasti eikä sitten ole enää mukavaa kenelläkään, voi mennä pitkään että pääsee siitä väsymyksestä yli. Suosittelen kuuntelemaan omaa kehoa/mieltä ja toimimaan sen mukaan. tsemppiä.

Naurukohtaus: Ihana nimi. Tosi hyvin sointuvat yhteen.

Omaa napaa: Täällä yhdessä koossa edelleen. :headwall: tänään on tullut mooonta harjoitussupistusta, koko illan on vähän väliä maha ihan kovana, vaan ei satu ollenkaan. Kerrankin kun toivoisi oikein kipua niin ei mitään. kunhan vain harjoittelee. Saunassakin tuli käytyä ja pyörälenkillä kaupassa, vielä viimeinen ässä kokeilematta mutta ei taida puhtia enää riittää tälle päivälle. :kieh: Alan olla niin varma että tämä muksu ei kyllä synny ku vasta oikeesti sitten käynnistyksellä joskus parin viikon päästä. hitto soikoon. :headwall:

Elämänperhonen: täälläkin on noita vihlontoja ollut jo viikon kaksi melkein. ja tuntuu todella touhuavan ihan tuolla alhaalla tosi monesti mutta silti ollaan vielä yhdessä koossa.

Jaaha, jatkamaan netti seikkailua. josko bb:ssä oisi tapahtunut taas jotain mielenkiintoista.

rv39+5

 

Onnea Pihla, veetoheto ja Hipsuli vauvoista!!

Vega, olen samaa mieltä että miehet on noi ässät keksinyt
Multa lähtee jalka alta kun vauvan pää painaa jotain hermoa joka tuntuu reiden sisäpuolella ihan ylhäällä. Koskee ihan pirusti.

Viime yönä sain nukuttua viiteen saakka jolloin heräsin supistukseen. Kuudesta seitsämään supisteli alle 10 min välein ja suoli tyhjentyi mutta sitten ne taas loppui :headwall:
Viiden jälkeen on supistellut koko illan ja nyt kymmenestä lähtien vähän kovemmin 15 min välein. Ai kun lyhenisi tuo väli ja koventuisi supistukset...

Aamulla kaveri piti semmoista vauhtia päällä että tunsin ihan kun joku rusahti alapäässä. Piti vähän aikaan kuunnella että tuleeko vedet. Yrittää porata tiensä ulos =) Tuntuu että joka supistuksella pitää käydä vessassa. Aamulla tunsin ensimmäisen kerran kun supistuksen aikana alapäässä sykki. Avautuukohan silloin paikat?!

Lapset odottaa koko ajan milloin äiti lähtee vauvan hakuun ja kyselevät että mihin koskee. Mies on nukkunut monta yötä levottomasti. Ei heräile mutta muuten unissaan hyörii, pyörii, maiskuttelee, narskuttelee ja höpisee.

Öitä

rv 38+0 =)

 

Onnea taas vauvan saaneille! :flower:

Mulle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Tällä viikolla ei ollut edes neuvolaa, kun terkkari joutui perumaan käynnin, ja meinasi, että kun olen uudelleensynnyttäjä, niin ei haittaa jos jää yksi kerta välistä, että soittelen vaan heti jos tulee jotain. Eipä tässä nyt olekaan olossa tapahtunut mitään muutoksia. Eli vasta ensi viikon perjantaina on seuraava käynti.

Sukulaisilta on alkanut tulla vähän puheluita, kyselevät viime hetken oloja, ja varmaan haluavat varmistella, että olenko vielä yhdessä kasassa, ja että kai ilmoitetaan sitten heti kun vauva syntyy. No, toistaiseksi vielä ihan malttavaisina jaksavat odottaa Saa nähdä sitten LA:n lähestyessä tai jos yli menee, niin käykö linjat jo kuumina, etenkin kun esikoinen oli näillä viikoilla jo syntynyt.

Vietin koko eilisen päivän anoppilassa "tuunaamassa" kestovaippoja vauvalle Mulla on hirveät kasat haalittuna noita ÄP:n flanellivaippoja, ja kuulin, että meinaavat olla vähän liian ohuita/imu ei tahdo riittää, joten surautin sitten saumurilla niihin pienet lisäimut, ja ompelin toisesta päästään kiinni, joten nyt niissä on sitten toinenkin imuläppä. Kotona olen jo nepittänyt suurimman osan vaipoista, vielä olisi kuitenkin nepitysurakkaakin jäljellä. Ovatpahan sitten ainakin kunnollisia ja helpompia käyttää.

Olen myös neulonut vauvalle pipoa, käsityöinnostus on taas aika vahvana

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Kirsikka masuineen rv 38+3

 

Onnea jälleen uusille vauvoille, äideille ja isukeillekin! :heart: Kukahan meistä lie tänään vuorossa saada pieni vihdoin maailmaan...

Kiitos kommenteistanne tuohon sf-mitta asiaan liittyen. Nettisurffauksen tuloksena löysin itse asiassa kokonaisen ketjullisen aiheesta ja sen perusteella näyttäisi siltä, ettei sf-mitta lopulta ole kauhean luotettava lapsen koon ennustaja. Pienelläkin sf-mitalla voi tulla suuri vauva ja päinvastoin. Mutta saapi sitten nähdä miten on omalla ja meidän kunkin kohdalla...

Muuten ei omaan napaan kuulu mitään uutta. Vauveli tuntuu viihtyvän hyvin masupesässään. Taidanpa ruveta ompelemaan pienelle leikkipeittoa. =)

Annimaria ja Pikkarainen rv 38+4

 

Sunnuntai huomenia.

Illalla tuli parin tunnin ajan noin 20min välein hiukan tuntuvia supistuksia ja ajattelin jo että jes. Mutta turhaan. joskus 2 jälkeen olen nukahtanut ja yhdessä kasassa herännyt aamulla. Mikä pettymys. Kaveri oli nähnyt unta että olin lähtenyt synnyttämään ja halusi sitten viestillä varmistella aamulla että olenko vielä kotona. käskin mennä äkkiä uudestaan nukkumaan josko näkisi lisää sen kaltaisia unia kun tiukasti vielä kotona ollaan.

Aamulla herätessäsi alavatsassa sattui samanlailla kun sillon ku menkat ois alkamassa mutta ei mulla vatsa kuitenkaan supistellu (siis mennyt kovasti), sattui vain. ihmettelin jo että mitähän se nyt on kun kestikin jonkuisen hetken mutta loppui sitten onneksi kun nousin ylös puuhastelemaan. kummallista. :/

Huomenna oisi sitten LA. saa nähdä kuinka paljon mennään yli, tod näk reilusti.
Ja tänään minulla ja miehellä kihlautumisen vuosipäivä. :heart: oisi mahtava lahja jos saataisiin lähteä hakemaan tänään vaavia kotiin. kädet ja varpaat ristiin sen puolesta.

rv39+6

 

Sunnuntaita

toiveikasodottaja, pettymys oli täälläkin kun aamulla heräsin. Nukuin tosin pätkittäin ja viiden aikoihin heräsin TOSI kipeään supistukseen. Menin vessaan ja en meinannut päästä sieltä pois. En saanut itseäni suoristettua kun koski niin kovasti. Meinasin jo huutaa miestä apuun mutta pääsin hiipimällä kyyryssä eteen päin ja sohvalle. Sen jälkeen tuli supistuksia jonkin aikaa ja olin nukahtanut. Olin niin varma että nyt tulee lähtö :headwall:

Naurukohtaus, ihana nimi =)

Vanhempani tulevat kohta käymään kun eivät enään jaksa odottaa milloin hälytetään lapsia hoitamaan
Itsellä on niin ärtynyt ja väsynyt olo. Ehdotin jo että lähdetään käymään anopin luona kylässä jos vaikka sen näkeminen käynnistäisi synnytyksen Oikeesti on ihan jees anoppi joten ei varmaan auttaisi.

Supistellen ja lisää toivoen

Tiihu rv 38+1

 

Moikka! Täällähän on hiukan hiljentynyt.. Lieneekö porukkaa tositoimissa?
Päivittelin tuota listaa nyt, toivottavasti sinne kaikki tiedot tuli.

Meillä on ollu täällä hiukan huolta tuosta pienestä ja viikonloppu meniki minulla sairaalassa pojan kanssa. Onneksi kuitenki kaikki on hyvin ja päästiin tänään kotiin.

Onnittelut kaikille vauvautuneille :heart: !

Nanna + poju 21vrk

 

Voi teitä kaikkia muita, monella on jännät paikat. Ja täällä ei sitten mitään.

Naurukohtauksen vauvalla on kaunis nimi kyllä on äiti ja isi hyvin päättänyt.

Elämänperhonen mä olen tuntenut tota samaa jo varmaan 2 kk, joten ikäväkseni joudun sulle kertomaan, ettei se ainakaan mulle ole tehnyt mitään. Lenkillä ja joskus ihan vaan rauhassa kävellessä tulee noita, ja olenkin miehelle sanonut että tuntuu että vauva raapisi jotain mikä on vereslihalla.. inhottavaa. Ja viimeks kun tarkistettiin tilanne alapäässä, niin ei ole mitään tapahtunut, joten.. Mutta eihän se tarkoita etteikö se sinulla voisi auttaakkin avautumiseen tms.

Nanna81 täällä ei ainakaan olla missään touhuissa, muuta kun siivoushommissa..
Mikäs teillä pienellä on?

Pihla, veetoheeto ja Hipsuli onnea teille tyttösistä Täällä vähän vihreenä kateudesta lueskelen kaikkien vauvautumisuutisia.

ON: Huomenna taas verikokeisiin, tiistaina neuvolaan, ja keskiviikkona ultraan kokoarvioon..
Huoh, tuntuu että joka viikko noudattaa samaa kaavaa.. mälsää..
Miehen lomaan enää onneksi 7 työpäivää.. sit kuulemma saa miehen mielestä tulla. Olen kyllä vähän eri mieltä. Alkaa kai olemaan "pikkusella" sen verran kokoa ettei haittais syntyäkkään.
Minähän sain taan perjantaina näköhäiriön, ja soittelin taas vaihteeksi päivystykseen.. Onneksi ei vaatinut mitään toimenpiteitä, kun paineet on hyvät ja vauva liikkuu..
Mutta kyllä tän stressaamisen vaihtaisin vauvahuuruihin jo mielelläni.
Äiti, isä, ja appivanhemmat kuten kaikki muutkin tuntuvat heti kuvittelevan että täällä tapahtuu jos ei hetkeen näy netissä (lue mesessä) tai jos soitetaan jostain muusta syystä.
Rasittavaa, vaikka eivät he pahaa tarkoita.
Aloitin sen välilihan venyttelynkin vähän myöhässä eilen, mutta vähän oli epäselviä ohjeita, kehtaisko joku pistää ihan palikka ohjeet siihen? Josko ois jotain hyötyäkin siitä..

Nanni +"pikkunen" 38+0 *poks*

 

Heräsin ma vastaisena yönä klo 2 supisteluihin, eivät olleet kovin kipeitä mutta tuntuivat selkeästi ja tulivat säännöllisesti. En nyt muista miten tiheeseen, kun puoliksi unessa katsoin aina kelloa ja muistan miettineeni että miten ne heti alkaa säännöllisesti tulla... Supistusten välissä sain kuitenkin aina torkahdettua ja aamuyöstä odottelin että herätyskello herättää miehen. Supistukset tulivat kokoajan tihenevällä aikavälillä ja voimistuen, mutta rauhassa hengitellen olivat hyvin siedettäviä. No vihdoin mies heräsi ja pääsin kertomaan että on supistellut kahdesta asti ja kerroin kuin tiheään ja supistuskin kesti jo noin minuutin. Mies kehotti soittamaan sairaalaan ja pirautin sinne kuuden jälkeen, kerroin tilanteen ja käskivät lähtee heti tulemaan. Siis vielä tässäkään vaiheessa en tajunnut että kohta tulee kiire...
Ajattelin vain mielessäni, että kyllähän kunnon supistusten pitää sattua enemmän, että ei nämä ole vielä mitään... No, seiskalta päästiin kotoa lähtemään ja auton kellosta seurasin että supistaa kolmen minuutin välein, kahden minuutin välein... peräsuolta alkoi painamaan jo kotona ollessa. Klo 7.30 oltiin sairaalassa, rappusia noustessa meni lapsivedet ja silloin alkoi kunnon supistukset. Kätilö tuli ovelle vastaan ja johdatti meidät suoraan synnytyssaliin. Housuja riisuessa tuli taas kunnon supistus ja alkoi ponnistuttaa. Mitään sairaala vaatteita ei kerennyt vaihtaa. Kätilö laittoi äkkiä mahan ympäri anturin jolla kuulee vauvan sydänäänet, kokeili kohdunsuun, 9cm auki enää vähän reunaa jäljellä ja mua ponnistutti niin kauheasti... reuna hävisi hetkessä ja sain ponnistaa. 3 minuutin ponnistuksella, klo 7.44 syntyi ihana poika vauva, eikä mitään kivunlievitystä kerennyt saada, muutamat henkoset ilokaasua kerkesin ottaa. Muutamat tikit sain alapäähän, koska vauva syntyi nyrkki poskella. Painoa pojalla oli 3836g, pituus 50cm, pipo 36,5cm.
Onni oli mukana tällä kertaa, ettei vedet menny aikasemmin, olisi muuten syntynyt kotiin/matkalle... Kätilö sanoikin, että jos tulee vielä lapsia ja vedet menee niin ambulanssi on kutsuttava välittömästi..
Tilanteesta ei kuitenkaan jäänyt mitään traumoja. Samana päivänä kotiuduttiin lääkärin tarkastuksen jälkeen ja oikein kivasti on alkanut vauva-arki.

mammatuu ja leevi 6vrk

 

moi

onnittelut vauvan saaneille ja Naurukohtaus ihana nimi tuo Sara..

ulkona ihana ilma ja pitäis lähteä ulkoilemaan joten pikainen moikkaus vaan...

pw ja muru :heart:

 

MOI;mie kans odottelen viel että;millo mein vauva syntyy.Ny on jo 40+4 raskaus viikot.ja epäsäännölliset supistus kivut miullakin.

Ite kävin to-pe sairaalas mut laittovat kotiin....

Miult kans kaikki kyselee että,millo vauva syntyy yms.
Kyl tympii ku mitään ei taphadu.

 

Meidän perhe kasvoi torstaina 9.10 pojalla, 4115g/51cm.
Synnytys nopeahko ja helppo, ilokaasua ehdin saamaan. Lopulta kätilö puhkaisi kalvot koska kohdunsuu jäi jumittaan 6-7cm ja 14 minuuttia kalvojen puhkaisusta oli poika maailmassa. Jakkaralla ponnistin ja minuutin kesti ponnistusvaihe. Kaksi edellistä oli raivannut jo sen verta tilaa, että säästyin repeämiltä ja tikeiltäkin... verenvuotokin oli edellissynnytykseen niin minimaalista, että olo on tosi mainio myös itsellä.

 

Heissan!

Ensinnäkin onnittelut kaikille vauvautuneille. :flower: :heart: Täällähän alkaa olla jo paljon vauvoja maailmassa.

Ei oo kauheesti ehtinyt palstailla tässä, kun tuota pikkuista Helmeä on täytynyt ihmetellä.

Adette kyseli tuosta närästyksestä. Ei närästänyt paljon yhtään, huomattavasti enemmän muiden lasten kanssa on ollut noita vaivoja. Olin vielä synnytyssalissakin ihan varma että tulee kalju poika, kun ei siis ollut närästystä ja miusta miulla oli ihan poika maha.

Tässä tulisi miun synnytyskertomusta sitten:

Aamulla kuuden maissa tuli ensimmäinen supistus, josta jo tiesinkin että lähtöhän tästä tulee. Miehellekin sanoin että valmistautuu sitten lyhyempään työpäivään. No kahteentoista mennessä ei ollut mitään merkittävää muutosta tapahtunut noissa supistuksissa, vähän lyhentynyt väli ja pikkasen enemmän tuntuivat. Mies tuli töistä kahden maissa, mutta sitten oli kaikenlaista touhua siinä vielä joten sairaalaan lähdimme vasta neljän jälkeen, olimme siellä varmaan vähän ennen viittä, kun tuossa matkan varrella oli vielä tietyö.
Kätilö otti vastaan, teki sisätutkimuksen, olin silloin 2-3 senttiä auki ja laittoi käyrälle puoleksi tunniksi, supistuksia tuli säännöllisesti n. 6 minuutin välein, mutta eivät olleet vielä kovin kipeitä eikä synnytys tuntunut edistyvän. Kerroin kätilölle että sen takia tultiin niin ajoissa kun haluaisin jotain kunnon kivunlievitystä enkä pelkästään ilokaasua Tuli ihan syyllinen olo kun tuntui että ei tämä homma tästä nyt mihinkään edisty. Muutenkin kätilö siinä kertoili että uudelleen synnyttäjillä saattaa kokonaan supistukset lopahtaakin, itse olin siinä vaiheessa sitä mieltä että olisi ollut parempi vaan kärvistellä kotona. Olin sitten kokonaisuudessaan n. tunnin siinä käyrällä ja sitten kätilö sanoi että tässä voi mennä jopa vuorokausikin että halutaanko mennä oleilemaan tarkkailuhuoneeseen vai lähdetäänkö käymään jossain.
Päätettiin sitten miehen kanssa että lähdetään käymään Mäkissä syömässä, kun reppana ei kotona muistanut syödä. Joten lääkärin kanssa neuvoteltuaan kätilö antoi meille luvan lähteä syömään ja vähän kävelemään kaupungille. Silloin kello oli 18.30.
Mäkissä jo alkoi tuntua huomattavasti tujakampia suppareita, syötiin ja mentiin vielä Anttilaan ostamaan minulle jotain luettavaa ja siellä sitten jo joutui oikeasti puhaltelemaan. Kävimme vielä moikkaamassa yhtä kaveria ja sitten totesinkin miehelle että nyt on pakko lähtee takasin sairaalaan.
Menimme takaisin sinne tarkkailuhuoneeseen ja laitoin sairaalan ihanat vaatteet päälle. Kätilö oli ajatellut että otetaan siinä tarkkailuhuoneessa lisää sitä käyrää, mutta tehtyään sisätutkimuksen totesikin että tästähän lähdetään synnytyssaliin. Silloin kävi itsellä mielessä että voi pska ei taaskaan ehdi saada mitään puudutusta.
Minulle suositeltiin sitten paracervikaalia, koska spinaalia tai epiduraalia ei voitu antaa kun vedet eivät olleet menneet. Suostuin sitten siihen, lääkäri tuli ja ensin puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähän sen sydänääniä mittaavan anturin. Sitten oli aika laittaa puudutusta, meinasi koko lääkäri ensin laittaa ihan väärää ainetta sinne, kätilö opasti sitten että ei sitä kuulu antaa vaan tätä. Katsottiin vähän aikaa miehen kanssa toisiamme että huhhuijaa miten taitava lääkäri taas. Tässä vaiheessa kun sain puudutuksen kello taisi olla 20.15 tjs. Sen jälkeen en kelloa kauheasti katsellutkaan.
Makasin kyljelläni synnytyssängyssä ja sain vielä lisäksi ilokaasua. Mies oli siinä minun vieressä silittelemässä päästä ja piti kädestä kiinni. Puudutus vei suurimman supistuskivun mennessään ja ilokaasu viimeisetkin rippeet. Huoneeseen tuli toinenkin kätilö ja kätilöopiskelija, joka sitten siinä teki ulkotutkimuksen ja toi juotavaa. Hengittelin ilokaasua supistusten aikana, ja toinen puoli kohdunkaulasta nähtävästi hävisi nopeammin kun supistukset alkoivat tuntumaan kipeinä toisella puolella. Reidessä tuntui kauhean polttavaa kipua ja sitä ei ilokaasukaan vienyt kokonaan pois.
Kaikkein kauhein vaihe olikin sitten siinä kun puudutus alkoi häviämään ja jostain syystä vauvan edessä oli jotain repaleita kohdun suusta eikä se alkanut laskeutua.
Siinä vaiheessa minut käännettiin selälleen ja kätilö kokeili että mikä on tilanne ja ei saanut lupaa ponnistaa. Ihan hirmuisen kipeitä supistuksia piti kestää ainakin kolme tai neljä ja ne tuntuivat tunnin pituisilta. Hengenhädässä vedin sitten ilokaasua ja välillä happea kun alkoi silmissä pimenemään. Onneksi kätilö oli tosi ihana ja kertoi koko ajan että missä mennään ja kuin pitkään vielä pitää kestää.
Sitten kun vauva alkoi tulla alaspäin ja sain luvan ponnistaa niin menikin, ainakin miehen mukaan, kaksi ponnistusta ja vauva oli ulkona. Itsestä tuo aika tuntui taas tunneilta kun kipu oli niin kauhea. Luulinkin että nyt repeää paikat pahemminkin, mutta lopulta tuli vain kaksi tikkiä. Sitten kun vauva oli ulkona, niin kaikki kipu hävisi. Se oli kyllä ihana tunne. Siinä se pikkuinen tuhiseva nyytti sitten oli minun paidan alla ja onnen tunne oli ihan mahtava.

Hienosti on täällä arki lähtenyt sujumaan, Helmi herää kerran tai kaksi yössä syömään, ja päivälläkin nukkuu melko paljon. Nyt tänään on alkanut olemaan enemmän hereillä ja ihmettelemään tätä maailmanmenoa. Käytiin tänään ensimmäistä kertaa ulkonakin, kun oli niin kivan lämpöinen ilma.

Tsemppiä kaikille joiden nyytti antaa vielä odotuttaa itseään.

AngelEyes ja Helmi 6 pvä

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Sydämelliset onnittelut kaikille nyytin saaneille :flower: :heart: , on ollut ihanaa lukea teidän vauvauutisia ja synnytyskertomuksia. =) Antoisaa vauva-aikaa teille!

Meillä täällä vielä odotellaan, tänä aamuna tuli muutaman päivän tauon jälkeen suht voimakas ja kivulias parin minuutin kestänyt supistus ja sen jälkeen ollut koko päivän menkkakipujen tyylistä kipua pitkin päivää ja vatsa on toiminut aivan liian hyvin koko päivän.. Mahtaako tämä sitten pehmitellä paikkoja? Laskettu aika vasta kahden viikon päästä, mutta neuvolassa meinasivat jo kaksi viikkoa sitten ettei tämä pysy sinne asti sisällä. Vauva oli osittain laskeutunut jo viikko sitten, tällä viikolla paine alaspäin on vain lisääntynyt. Tulokas mahtaa olla suhteellisen pieni kun ei noussut mahdottomasti painamaan kylkiluita/rintakehän alaosaa, sf-mittakin ollut korkeimmillaan 33.

Onko kellään tiedossa hyviä rentouttavia asentoja suppareiden ajaksi? Olen muutaman kerran kokeillut jotakin, kun on ollut useamman minuutin kivuliata supistuksia (yksittäisinä päivinä tähän asti). Toistaiseksi en ole löytänyt mielestäni tarpeeksi hyvää asentoa. Olen siis kokeillut jumppapalloa, rappusissa roikkumista/nojaamista, nojatuolia, sänkyä.. Lämmin suihku rentouttaa melkein eniten. Olen ajatellut yrittää synnyttää mahdollisimman ilman kivunlievitysaineita, (mikäli pystyn) ja sitä varten kaikki "luonnomukaiset" vinkit kiinnostavat..

Sunnuntain jatkoja! Mies peltotöissä vailla ruokaa nälkään kuolemassa, pitää mennä laittamaan evästä..

Terveisin Sanna ja masuasukki 38+0

 

Sunnuntaita!

Tänään on tehty viime hetken valmistelut ensi vkoa varten.
Käytiin esikoisen matkakassi viemässä äidille niin ei tarvii aamulla sitä eskariin ottaa.
Äiti sitten hakee tytön päiväkodilta.
Sitä kun ei tiedä pääsenkö vielä huomenna käynnistykseen,tiistaina kuitenkin viimeistään.

Tuttipullot ja tutitkin tuli keiteltyä.
Kaiken pitäisi olla valmiina..
=)

:wave:

 

Heips!

Meille syntyi tyttö 7.10.2008 rv 41+1 pitkän päivän päätteeksi hätäsektiolla. Tytön mitat 52 cm ja 3230 g. Eilen päästiin kotiin. Prinsessa on aivan ihana!! :heart: :heart:

Synnytystarinaa sitten tuonnempana....tsemppiä kaikille, jotka omaa kääröänsä vielä odottavat ja onnea synnyttäneille!! :heart: :heart:

Milla + Minni 5 vrk

 

Onnea jenni ja FPI. olen niin iloinen toisten puolesta kun saavat käärön jo käsiinsä.

Mutta MIKSI MINUN LAPSENI EI HALUA SYNTYÄ??!! Tuskaista tämä. huomenna on LA eikä kyllä mitäään merkkiä mistään lähestyvästä synnytyksestä. Todella tuskaista. Mahan kovettumis suppareita on tullut taas illan aikana jatkuvasti, varsinkin kun istuu tai puoliksi istuu, siinä kaikki. Mä olen kohta ainut täällä jolla sitä vauvaa ei oo kun kaikki muut tuntuu sen saavan.. Ei paljon halunnu vauva meille antaa kihlajaisvuosipäivä lahjaa. :kieh:

ei mulla muuta. piti päästä vaan purkamaan taas tätä turhautumista.
jos vaikka sitten nukkumaan menisi niin saisi sitten taas aamulla herätä yhtä turhautuneena yhdessä koossa. MUR!

 

TOIVEIKASODOTTAJA: Tutut tunteet noi, kun ei se synny... esikoinen syntyi viikolla 41+0 ja toinen 41+5 ja tällä kertaa pääsin vähän helpommalla, kun ei tarvinnut niin kauaa odotella vaan vauva syntyi 39+4 mutta käynnistettynä. Itsestään olis tuskin syntynyt vielä kolmeen viikkoon... Tsemppiä sulle viimisiin päiviin!