Hei kaikille pitkästä aikaa :wave:
Meidän "pikku"herra saapui maailmaan 24.1 klo 00.07 :heart: Saikin muutamalta kaverilta heti hellittelynimen James Bond
Mitat pojalla paino 4540g! ja pituus 54cm. Kätilökin hämmästeli pojan isoa kokoa, kun mahan koko ei antanut viitettä isosta koosta.
Avautumisvaihe kesti kaikkinensa 20tuntia ja loppuvaiheessa olin jo todella kipeä. Jouduin laitoksella odottelemaan 11-18, että pääsen synnytyssaliin, kun kaikki salit oli täynnä. Alussa pärjäsin suihkussa suppareiden kanssa, mutta pikkuhiljaa kivut koveni niin, että oksensin ruuan ulos ja olo alko olla aika tukala. Hoitaja antoi jonkun kipupiikin, josta ei ollu kyllä mitään apua. Supparit alko siis mulla aamulla 4:ltä ja samalla meni verinen limatulppa. Laitoksella odotellessa alkoi tulla myös lapsivettä. Oli tosi ikävä kärvistellä kipujen kanssa yksin, kun mies ei saanut jäädä osastolle mun kanssa, vaan hänet passitettiin kotiin odottamaan, että päästään saliin. Lopulta klo 18 päästiin synnytyssaliin, jossa oli vastassa tosi ihana kätilö, joka oli synnytysvalmennuksessakin. Pääsin ammeeseen köllimään mikä helpottikin kipuja ja tuli rennompi olo. Mies juotti mulle mehua ja vettä ja toi kylmää käärettä päähän. Lilluin ammeessa n. 1,5 tuntia ja sitten piti nousta pois, että käyriä voitiin tarkkailla. Olisin päässyt vielä takaisinkin, mutta käyrillä ollessani kivut nousivat sellaisiin mittoihin, etten pystynyt nousemaan ylös enää. Yritin aluksi ottaa ilokaasua, mutta ei siitä ollut mitään apua. Yritin hengitellä rauhassa ja syvään, mutta lopulta pyysin itkien epiduraalia. Sitten piti tietenkin odotella anestesialääkäriäkin, kun saleissa oli niin paljon ruuhkaa. Ihana kätilö pyysi sitten tehon puolelta anestesialääkärin joka tuli omien töidensä ohessa antamaan puudutteen. Eka kerta meni ohi, vasemmassa jalassa tuntui ikävää tärinää, kun osui ilmeisesti hermoon. Toinen kerta onnistui onneksi! Molemmilla kerroilla, kun puudutetta pistettiin iski tietenkin juuri supparikin päälle. Mutta kun puudute alkoi vaikuttaa, niin olo helpottui ihan hirveästi ja pystyin lepäämäänkin. Miehen kanssa torkuttiin. Avautuminenkin nopeutui ilmeisesti, kun pystyin rentoutumaan ja tunsin supparin ainoastaan painon tunteena. Ei mennyt enää kauan, kun painon tunne alkoi olla aika kova ja kätilö sanoi sisätutkimusta tehdessään, että nyt saat alkaa ponnistelemaan. Jotenkin ponnistaminen osui heti kohdalleen. Tunsin juuri sopivasti ja osasin ponnistaa oikein
Pää tuli ulos aika helposti, mutta sitten kätilö kielsi ponnistamisen ja katsoi vauvan sydänääniä. Arvasin, että napanuora oli kaulan ympäri. Sitten minua kiritettiin ponnistamaan nopeampaa ja lopulta poika syntyi 6min ponnistamisen jälkeen! Oli siis tosi nopea ponnistusvaihe. Pieni eppari jouduttiin tekemään, mutta yhtään repeämää ei tullut. Kätilö ihmetteli pojan isoa kokoa ja sitä, etten revennyt pahemmin, kun ponnistus oli niin nopea. Varmaan ammeessa lilluminen oli auttanut jonkun verran kudosten pehmenemiseen. Istukan tulo kesti 8min. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, paitsi että ruuhkan takia synnytyssaliin pääseminen ja epiduraalin saanti kesti liian kauan, minkä takia kivut oli aika hirveät. Mutta ne kyllä unohtui aika hyvin kultakimpale sylissä :heart: Nyt täytyy mennä syömään ennen kuin poika herää. Anteeksi omanapainen kirjoitus, mutta palaan taas paremmalla ajalla kommentoimaan kaikille :wave:
