Ainakin jokin suomalainen linkki ehka Ava-klinikkaan? Olisi hyva kuulla hygieniatasosta. Tarjous on hyva. 
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
- Viestiketjun aloittaja Hillevi
- Ensimmäinen viesti
Kylläpäs on koomista. raskautumiskielto nyt heinäkuussa rokotusten takia No, emme siis aio olla yhdynnässä. On vaan vissiin ovis, kun kauheat seksihalut päällä. Onneksi on muita keinoja
Rusakkonen, kauanko teillä on ollut tuloksetonta yritystä? Meillä 4,5 vuotta.
No, emme siis aio olla yhdynnässä. On vaan vissiin ovis, kun kauheat seksihalut päällä. Onneksi on muita keinoja Rusakkonen, kauanko teillä on ollut tuloksetonta yritystä? Meillä 4,5 vuotta.
@kirsillevauva - ollaan yritetty 1 v 8 kk - tavattiin vasta myohemmalla ialla... IVF-hoidoissa joulukuusta. Meilla oli superpikaromanssi, tavattiin maaliskuun lopussa, naimisiin marraskuussa 2016. Kummallakaan ei entuudestaan lapsia.
Miten taalla kirjoittelevat: Oletteko jo aloittaneet luovutushoidot vai vastako suunnittelette?
Olen aloittanut ERA-kierron Progynovat ja minusta niista tulee huono olo... tuleeko muille? Testi on ma 16.7. Elokuussa tulee sitten eka luovutuskierto. Jannaa...!
Kummallakaan ei entuudestaan lapsia.Miten taalla kirjoittelevat: Oletteko jo aloittaneet luovutushoidot vai vastako suunnittelette?
Olen aloittanut ERA-kierron Progynovat ja minusta niista tulee huono olo... tuleeko muille? Testi on ma 16.7. Elokuussa tulee sitten eka luovutuskierto. Jannaa...!
Rusakkonen, teillä onkin ihana ja romanttinen tarina. Mikä onni löytää kumppani viime metreillä, jolla sama unelma lapsesta Missä olette hoidoissa?
Missä olette hoidoissa?Voi apua! Äsken tuli soitto klinikalta, että nyt olisi mahdollinen luovuttaja nopealla aikataululla. Istun junassa koko päivän niin en oikein pystynyt keskustelemaan ja sovittiin, että soitan huomenna klinikalle. Olen ihan sekaisin enkä tiedä mitä ajatella. Ja miljoonat kysymykset pyörivät mielessä. En yhtään ole tietoinen siitä, miten hoito käytännössä tapahtuu. Mitä mulle tehdään ja yritetäänkö koordinoida mun ja luovuttajan kierrot sillä kierrot ei taida luovuttajan kanssa olla ainakaan luonnostaan samassa vaiheessa. Vai meneekö alkiot pakkaseen?
En ole itse luovutetun munasolun käytön suhteen lainkaan epävarma. Enemmän minua mietityttää siittiöiden luovuttajan tausta. Niin kovin mielellään käyttäisin jonkun kaverin tai partnerin soluja, että lapsessa olisi edes jotain tuttuja piirteitä. Mutta ei ole elämässä ketään oikein nyt sellaista ketä voisi kysyä luovuttajaksi. Ja onko sillä kuitenkaan mitään väliä..?
Ja sit mietin omia aikatauluja. Tuntuu hullulta siirtää asiaa yhtään enemmän kun niin paljon aikaa on jo kulunut mut silti olisi hyvä saada opinnot loppuun kun olen jo niin pitkällä niissä. Tammikuun puolessavälissä olisi tarkoitus mennä 4 kk työharjoitteluun ja sen jälkeen valmistuisin.
Niin paljon mietittävää...
En ole itse luovutetun munasolun käytön suhteen lainkaan epävarma. Enemmän minua mietityttää siittiöiden luovuttajan tausta. Niin kovin mielellään käyttäisin jonkun kaverin tai partnerin soluja, että lapsessa olisi edes jotain tuttuja piirteitä. Mutta ei ole elämässä ketään oikein nyt sellaista ketä voisi kysyä luovuttajaksi. Ja onko sillä kuitenkaan mitään väliä..?
Ja sit mietin omia aikatauluja. Tuntuu hullulta siirtää asiaa yhtään enemmän kun niin paljon aikaa on jo kulunut mut silti olisi hyvä saada opinnot loppuun kun olen jo niin pitkällä niissä. Tammikuun puolessavälissä olisi tarkoitus mennä 4 kk työharjoitteluun ja sen jälkeen valmistuisin.
Niin paljon mietittävää...
Sukkia, missä olet hoidossa? Minkä ikäinen olet? Varmaan saat vastauksia huomenna pohdintaasi. Minä olen Dextrassa ja siellä suunniteltiin pakastettujen alkioiden siirtoa, koska tuoresiirron ajoitus hankalaa ja pakastetuilla siellä parempi tulos. Hankalasti tosiaan menis synnytys päällekkäin harjoittelun kans, mutta varmaan olet Malttamaton vauvan suhteen? Tule kertomaan, mitä päätit.
Kiitos vastauksestasi! Olen 38v. Alkuun olin Felicitaksessa, jossa tehtiin 1xIVF ja 2x ICSI. Nyt olen Dextralla, jossa tehtiin vielä keväällä viimeinen ICSI-yritys omilla soluilla. Soluja on vähän, ne eivät hedelmöity juuri lainkaan ja parit alkiot, mitkä saatu aikaan, selviää maksimissaan 2 päivää. Dextralta siis tuli soitto. Olen ollut jonossa maaliskuusta enkä osannut vielä odottaa soittoa. Mutta kuulemma jonossa ennen mua olleita on matkoilla tms. niin sen takia tuli soitto näin nopeasti. Todella malttamaton olen kyllä mutta samalla tiedostan hyvin todellisuuden ja että olisi tosi hyvä saada opinnot loppuun ennen mahdollisen lapsen tuloa. Vielä en ole päättänyt mitään, varmaan teen päätöksen vasta huomisen soiton aikana.
Sukkis, odotan jännityksellä mitä päätät
Mietin, että perustetaan sit plussanneiden ryhmä luovutetuille soluille, jos ja kun plussia alkaa tulemaan? Minulle on ainakin kerrottu, että lahjasoluraskauksiin liitty enemmän komplikaatioita ja kaikenlainen tuki on tarpeen.
Miehelle olen puhunut, voitasko yrittää kerralla kaksosia. En tiedä, suostuuko klinikka siihen? Tämä on kluitenkin viimeinen mahdollisuus raskauteen (ainakin Suomessa), kun ikää jo 45-vuotta. Eipä se ole juuri ottanut kantaa. Mä vaan koko ajan mietin vauvajuttuja ja mies ei ole edes päättänyt, haluaako isäksi Haluan, että se tekee itsenäisen päätöksen, mutta on vaikeaa odottaa, kun vauvakuume on niin kova.
Mietin, että perustetaan sit plussanneiden ryhmä luovutetuille soluille, jos ja kun plussia alkaa tulemaan? Minulle on ainakin kerrottu, että lahjasoluraskauksiin liitty enemmän komplikaatioita ja kaikenlainen tuki on tarpeen.
Miehelle olen puhunut, voitasko yrittää kerralla kaksosia. En tiedä, suostuuko klinikka siihen? Tämä on kluitenkin viimeinen mahdollisuus raskauteen (ainakin Suomessa), kun ikää jo 45-vuotta. Eipä se ole juuri ottanut kantaa. Mä vaan koko ajan mietin vauvajuttuja ja mies ei ole edes päättänyt, haluaako isäksi
Haluan, että se tekee itsenäisen päätöksen, mutta on vaikeaa odottaa, kun vauvakuume on niin kova. Mä olen nyt 6+-viikolla raskaana lahjamunasolusta ja täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että tuntuu varsin erilaiselta kuin omilla soluilla. Tätä raskautta seuraa kiinnostuneena, mutta puuttuu tunneside. Lisäksi mieleen hiipii ajatus, että tuolla on kolme miljardia naista, joiden munasolun vois muhun siirtää. Kovin ainutlaatuiselta siis ei tunnu - omilla soluilla olisi tuntunut.
Olo on ulkopuolinen suhteessa raskauteen ja myös miehen raskauteen (hänellehän tämä on geneettinen lapsi).
Mitäs muille kuuluu?
Olo on ulkopuolinen suhteessa raskauteen ja myös miehen raskauteen (hänellehän tämä on geneettinen lapsi).
Mitäs muille kuuluu?
Onnea raskaudesta! Kerrotko hoidosta? Tehtiinkö omaan kiertoon, vai pakastetusta solusta? Tärppäsikö ekasta? Missä hoidossa?
Minulla kans kolme geneettistä lasta (luomuraskauksia edellisestä liitosta), joten saa nähdä, poikkeaako fiilis aikaisemmista raskauksista, jos sinne asti pääsen. Varmaan tuntemuksesi eivät ole poikkeavat, ja hyvä että olet rehellinen itsellesi
Varmaan ajatuksesi selkityvät matkan varrella Onneksi olkoon FridaHelmi! 
Päädyin hyväksymään minulle ehdotetun luovuttajan sillä ehdolla, että mahdolliset alkiot pakastetaan ja siirto tapahtuu vasta syksymmällä. Tuoresiirto ensi kuussa olisi hankaloittanut asioita mielestäni liikaa. Paljon mietin, että olisiko pitänyt odottaa toista luovuttajaa ja yrittää sitten tuoresiirtoa, mutta ei mikään takaa et tuoresiirto onnistuisi silloin eikä olisi voinut tietää miten kauan olisi pitänyt vielä odottaa. Jos saadaan alkioita pakkaseen niin voin miettiä omaa aikataulua tarkemmin. Maanantaina käyn vielä sopimassa luovutussiittiöistä.
On ollut aika myllertävät pari päivää mutta nyt kun on päätös tehty niin on vähän rauhallisempi mieli, ainakin hetken verran. Ei tässä auta kun ottaa askel kerrallaan ja toivoa parasta. Vaikka omien pettymyksien jälkeen en uskalla oikein uskoa, että näinkään onnistuu.
En pysty yhtään kuvittelemaan, miltä raskaus luovutussoluilla tuntuu. Mutta ei mulla myöskään ole luomuraskautta mihin verrata. En uskalla edes kuvitella koko raskautta kun nyt jännittää jääkö mahdollinen alkio edes matkaan. Luovutusmunasoluista omat ajatukset on enemmän sellaiset, että onneksi on naisia, jotka haluavat luovuttaa solunsa ja auttaa meitä, jotka emme syystä tai toisesta pystytä omilla soluillamme raskautumaan.
Omasta mielestä se on todella spesiaalia. Sen sanottua, niin tottakai haluaisin nähdä omat piirteenä lapsessa. Ja itsekin olen paljon miettinyt tunnesiteet muodostumista. Kuulisin mielelläni tuntemuksistasi myös jatkossa FridaHelmi.
En tiedä miten klinikat suhtautuvat kaksosraskauteen. Kai on tilanteita kun alkioita edelleen siirretään enemmän kuin yksi. En itse ottaisi riskiä muulloin kuin jos yhden alkion sulattaminen tarkoittaisi myös toisen alkion sulattamisen niiden ollessa samassa oljessa. Kaksosraskauksissa kun on kuitenkin aina omat riskinsä. Mutta lääkärin kanssahan se keskustelu kannattaa käydä.
Voimia!
Päädyin hyväksymään minulle ehdotetun luovuttajan sillä ehdolla, että mahdolliset alkiot pakastetaan ja siirto tapahtuu vasta syksymmällä. Tuoresiirto ensi kuussa olisi hankaloittanut asioita mielestäni liikaa. Paljon mietin, että olisiko pitänyt odottaa toista luovuttajaa ja yrittää sitten tuoresiirtoa, mutta ei mikään takaa et tuoresiirto onnistuisi silloin eikä olisi voinut tietää miten kauan olisi pitänyt vielä odottaa. Jos saadaan alkioita pakkaseen niin voin miettiä omaa aikataulua tarkemmin. Maanantaina käyn vielä sopimassa luovutussiittiöistä.
On ollut aika myllertävät pari päivää mutta nyt kun on päätös tehty niin on vähän rauhallisempi mieli, ainakin hetken verran. Ei tässä auta kun ottaa askel kerrallaan ja toivoa parasta. Vaikka omien pettymyksien jälkeen en uskalla oikein uskoa, että näinkään onnistuu.
En pysty yhtään kuvittelemaan, miltä raskaus luovutussoluilla tuntuu. Mutta ei mulla myöskään ole luomuraskautta mihin verrata. En uskalla edes kuvitella koko raskautta kun nyt jännittää jääkö mahdollinen alkio edes matkaan. Luovutusmunasoluista omat ajatukset on enemmän sellaiset, että onneksi on naisia, jotka haluavat luovuttaa solunsa ja auttaa meitä, jotka emme syystä tai toisesta pystytä omilla soluillamme raskautumaan.
Omasta mielestä se on todella spesiaalia. Sen sanottua, niin tottakai haluaisin nähdä omat piirteenä lapsessa. Ja itsekin olen paljon miettinyt tunnesiteet muodostumista. Kuulisin mielelläni tuntemuksistasi myös jatkossa FridaHelmi.
En tiedä miten klinikat suhtautuvat kaksosraskauteen. Kai on tilanteita kun alkioita edelleen siirretään enemmän kuin yksi. En itse ottaisi riskiä muulloin kuin jos yhden alkion sulattaminen tarkoittaisi myös toisen alkion sulattamisen niiden ollessa samassa oljessa. Kaksosraskauksissa kun on kuitenkin aina omat riskinsä. Mutta lääkärin kanssahan se keskustelu kannattaa käydä.
Voimia!
Olipas kiva kuulla sun kuulumisia! Ja hyvän kompromissin löysitteOnneksi olkoon FridaHelmi!
Päädyin hyväksymään minulle ehdotetun luovuttajan sillä ehdolla, että mahdolliset alkiot pakastetaan ja siirto tapahtuu vasta syksymmällä. Tuoresiirto ensi kuussa olisi hankaloittanut asioita mielestäni liikaa. Paljon mietin, että olisiko pitänyt odottaa toista luovuttajaa ja yrittää sitten tuoresiirtoa, mutta ei mikään takaa et tuoresiirto onnistuisi silloin eikä olisi voinut tietää miten kauan olisi pitänyt vielä odottaa. Jos saadaan alkioita pakkaseen niin voin miettiä omaa aikataulua tarkemmin. Maanantaina käyn vielä sopimassa luovutussiittiöistä.
On ollut aika myllertävät pari päivää mutta nyt kun on päätös tehty niin on vähän rauhallisempi mieli, ainakin hetken verran. Ei tässä auta kun ottaa askel kerrallaan ja toivoa parasta. Vaikka omien pettymyksien jälkeen en uskalla oikein uskoa, että näinkään onnistuu.
En pysty yhtään kuvittelemaan, miltä raskaus luovutussoluilla tuntuu. Mutta ei mulla myöskään ole luomuraskautta mihin verrata. En uskalla edes kuvitella koko raskautta kun nyt jännittää jääkö mahdollinen alkio edes matkaan. Luovutusmunasoluista omat ajatukset on enemmän sellaiset, että onneksi on naisia, jotka haluavat luovuttaa solunsa ja auttaa meitä, jotka emme syystä tai toisesta pystytä omilla soluillamme raskautumaan.
Omasta mielestä se on todella spesiaalia. Sen sanottua, niin tottakai haluaisin nähdä omat piirteenä lapsessa. Ja itsekin olen paljon miettinyt tunnesiteet muodostumista. Kuulisin mielelläni tuntemuksistasi myös jatkossa FridaHelmi.
En tiedä miten klinikat suhtautuvat kaksosraskauteen. Kai on tilanteita kun alkioita edelleen siirretään enemmän kuin yksi. En itse ottaisi riskiä muulloin kuin jos yhden alkion sulattaminen tarkoittaisi myös toisen alkion sulattamisen niiden ollessa samassa oljessa. Kaksosraskauksissa kun on kuitenkin aina omat riskinsä. Mutta lääkärin kanssahan se keskustelu kannattaa käydä.
Voimia!
Nyt voit keskittyö opintojen loppuunsaattamiseen ja miettiä, että se sun tuleva vauvan alku odottaa pakkasessa <3.Minäkin olen ajatellut, että niiden luovuttajien täytyy olla "hyviä" ihmisiä. En usko, että vauvalle tulee kenenkään "kusipään" geenit, vaan luovuttaja on varmasti ajatteleva ja vastuuntuntoinen henkilö, joka haluaa auttaa muita, kun kerta pystyy. Itsekin mielelläni olen luovuttanut verta (toki plajon pienempi asia...), mutten enää voi, kun kärsin rautavarastojen tyhjyydestä.
Hei, jos hyvin menee, tullaan raskaaksi samoihin aikoihin
Hei, sellaista, etta jos esim. uutta ryhmaa puuhataan, niin haluaisin minakin mukaan - taalla on ollut hiljaisempaa - @Piikkinen ja muut, onko keskustelu siirtynyt muualle?
Minulla siis toivon mukaan ensimmainen DE-yritys alkamassa. Lahjoittaja on jo luovuttanut solut, jotka on pakastettu ja jotka siis toivon mukaan hedelmoitetaan mieheni naytteella kymmenennen paivan tienoilla ja sitten toivottavasti D5-alkio siirretaan kohtuuni puolenkuun paikkeilla. Olisi hienoa kuulla, miten muilla yrittajilla menee!
Minulla siis toivon mukaan ensimmainen DE-yritys alkamassa. Lahjoittaja on jo luovuttanut solut, jotka on pakastettu ja jotka siis toivon mukaan hedelmoitetaan mieheni naytteella kymmenennen paivan tienoilla ja sitten toivottavasti D5-alkio siirretaan kohtuuni puolenkuun paikkeilla. Olisi hienoa kuulla, miten muilla yrittajilla menee!
@kirsillevauva - Ovumia ja Kuopion InOva ottavat naisia hoitoihin 47-vuotiaaksi asti.
Tsemppiä Rusakkonen hoitoon ja kiitos kaikille kommenteista!
Suljettua ryhmää ei vielä ole saatu perustetuksi, tietääkseni, kun sopivaa alustaa ei ole löytynyt.
Mulla on pitkiä aikoja, että tää lahjamunasoluraskaus tuntuu ihan ok:lta. Mut sitten jokaisessa isossa käänteessä, esim. varhaisultran jälkeen, mietin että tää tuntuisi erilaiselta jos raskaus olisi saanut alkunsa omilla soluilla. Samalla itken ja suren keskenmenoja ja sitä et mun kohdalla tehtiin alunperin hoitovirhe.
Että lapsettomuuden tuska kyllä seuraa mukana edelleen.
Lisäksi ympäröivä kulttuuri tuntuu suhtautuvan lahjamunasoluraskauteen 2. luokan raskautena (ai, lahjasoluilla, no sitten...). Ja 2. vaihtoehtohan tää itsellekin oli.
Fyysisesti voin hyvin, kuvottaa vaan ja pitää syödä koko ajan, minkä seurauksena olo on turvonnut ja sangen epäsensuelli.
Suljettua ryhmää ei vielä ole saatu perustetuksi, tietääkseni, kun sopivaa alustaa ei ole löytynyt.
Mulla on pitkiä aikoja, että tää lahjamunasoluraskaus tuntuu ihan ok:lta. Mut sitten jokaisessa isossa käänteessä, esim. varhaisultran jälkeen, mietin että tää tuntuisi erilaiselta jos raskaus olisi saanut alkunsa omilla soluilla. Samalla itken ja suren keskenmenoja ja sitä et mun kohdalla tehtiin alunperin hoitovirhe.
Että lapsettomuuden tuska kyllä seuraa mukana edelleen.
Lisäksi ympäröivä kulttuuri tuntuu suhtautuvan lahjamunasoluraskauteen 2. luokan raskautena (ai, lahjasoluilla, no sitten...). Ja 2. vaihtoehtohan tää itsellekin oli.
Fyysisesti voin hyvin, kuvottaa vaan ja pitää syödä koko ajan, minkä seurauksena olo on turvonnut ja sangen epäsensuelli.
Sakariina, se lahjamunasoluasiassa varmaan onkin vaikeinta, se toivosta luopuminen omien solujen suhteen. Mäkin sain kaksi keskenmenoa hoitojen välissä, ja ne pitivät toivoa pitkään yllä. Ja yhä pohdin välillä, että olisiko omilla soluilla sitten kuitenkin onnistunut.
Vaikka jollain tasolla solut ovat sivuseikka.
Mulle lahjamunasoluhoitoon liittyvät lääkkeet ovat olleet harmittomia, en ole muita sivuvaikutuksia huomannut kuin turvotus/lievä painonnousu. Tietysti se on yksilöllistä.
Tsemppiä jonotukseen ja lopulliseen päätökseen!
Vaikka jollain tasolla solut ovat sivuseikka.
Mulle lahjamunasoluhoitoon liittyvät lääkkeet ovat olleet harmittomia, en ole muita sivuvaikutuksia huomannut kuin turvotus/lievä painonnousu. Tietysti se on yksilöllistä.
Tsemppiä jonotukseen ja lopulliseen päätökseen!
Sen voi vielä sanoa tuntemuksista, että suurin pettymys tässä lahjasoluraskaudessa on, että ei tämä vienytkään lapsettomuuden tuskaa mihinkään. Kun kuulen muiden vauvauutisiata, iskee yhä se ”en sitten omaa lasta saanut”- fiilis.
Toivon todella, että tunteet muuttuvat lapsen syntyessä. Jos nyt sinne asti päästään.
Toivon todella, että tunteet muuttuvat lapsen syntyessä. Jos nyt sinne asti päästään.
Tulen huutelemaan täältä taustalta nyt, kun oma lahjasolulapseni on onnellisesti sylissä pelon ja epävarmuuden täyttämän raskausajan jälkeen.
Ymmärrän nuo ristiriitaiset tunteet ja kokemuksen siitä, että lapsesta huolimatta on ikäänkuin silti biologisesti lapseton. Mutta lohdutuksen sanoja näiden fiilisten kanssa painiville: Itselläni ainakin äidinvaisto heräsi välittömästi, kun sain lapsen synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän on 100-prosenttisesti minun, enkä raskausaikana mitenkään ymmärtänyt, kuinka paljon lastaan voikaan rakastaa. Näen hänessä paljon itseäni, varsinkin ilmeissä ja eleissä, ja minua ilahduttaa erityisen paljon se, että hän näyttää aivan isältään, rakkaalta mieheltäni.
Omilla soluillani en ole koskaan raskautunut, joten siinä mielessä olen ehkä aavistuksen helpommassa asemassa kuin te, joilla on ollut omilla soluilla keskenmenoja. Toivon meille kaikille yhtä onnellista lopputulosta kuin meille suotiin ja voimia itse kunkin tilanteeseen.
Ymmärrän nuo ristiriitaiset tunteet ja kokemuksen siitä, että lapsesta huolimatta on ikäänkuin silti biologisesti lapseton. Mutta lohdutuksen sanoja näiden fiilisten kanssa painiville: Itselläni ainakin äidinvaisto heräsi välittömästi, kun sain lapsen synnytyksen jälkeen rinnalleni. Hän on 100-prosenttisesti minun, enkä raskausaikana mitenkään ymmärtänyt, kuinka paljon lastaan voikaan rakastaa. Näen hänessä paljon itseäni, varsinkin ilmeissä ja eleissä, ja minua ilahduttaa erityisen paljon se, että hän näyttää aivan isältään, rakkaalta mieheltäni.
Omilla soluillani en ole koskaan raskautunut, joten siinä mielessä olen ehkä aavistuksen helpommassa asemassa kuin te, joilla on ollut omilla soluilla keskenmenoja. Toivon meille kaikille yhtä onnellista lopputulosta kuin meille suotiin ja voimia itse kunkin tilanteeseen.
Mulla oli muuten täysin normaali raskaus ilman mitään komplikaatioita, mutta loppuvaiheessa lapsi oli kääntynyt jalkatarjontaan. Tästä johtuen päädyttiin suunniteltuun sektioon, joka meni sekin todella hyvin. Ilmeisesti luovuttaja on kanssani hyvin yhteensopiva, mistä olen todella kiitollinen.
Henkinen puoli olikin sitten se vaikein, pelkäsin ihan koko raskauden ajan vauvan kuolemaa tai vammautumista ja vahdin koko ajan liikkeitä ja kuuntelin sykettä dopplerilla. Käsittääkseni hoitoalkuisissa raskauksissa nämä pelot on tosi tyypillisiä, ja joskus niille miehen kanssa vähän naureskeltiinkin.
@Vernissa - ihanaa lukea tosi tarina, joka paattyi hyvin; kiitos!
@Sakariina - minka tyyppisia komplikaatioita ajattelet? Onko niihin hoitoja? Itseani tassa hiukan kiinnostavat tappajasolut, kun tein sellaisen tappajasolutestin. Tulokset olivat ihan hyvia; tosin kaksi avainsolutyyppia oli hiukan koholla, ja ajattelin juuri tuota luovuttajasoluasiaa. Kyselen tassa viela lisaa laakarilta, tosin han ei vaikuta olevan huolissaan. Itse en osaa pelata jaksamisasioita, kun elama muutenkin muuttuu koko ajan ja ihminen venyy yleensa tilanteiden mukaan... itse olen joka tapauksessa yovalvoja, joten ei sen puoleen haittaa. Parhaat leikitkin lapsuudessa olivat seitsenkymppisten isovanhempieni kanssa, heilla oli suuresti mielikuvitusta - joten eikohan 25 vuotta nuorempana tassa jaksa myos leikkia... Ja kenenkaan elaman pituudesta ei ole takuita, joten sitakaan ei voi surra. Hyvassa tapauksessa taalla ollaan lasta tukemassa useita vuosikymmenia.
@FridaHelmi - viestisi kosketti; ymmarran tunteesi. Minulle tuli mieleen - siis jos nyt uskallan toisen tunteista yhtaan mitaan sanoa - etta mita, jos se auttaisi, etta jos “ihan oikeasti” tavallaan “antaisit luvan” itsellesi noihin tunteisiin ja ajatuksiin - niin ehka silloin ne saattaisivat itse asiassa tulla mieleen vahemman. Ihmismieli on niin jannittava, etta joskus toimii noin pain... Tietenkin voi sitten lisaksi aktiivisesti yrittaa ajatella jotain muuta joka kerta, niin sekin varmasti ajan kanssa auttaa. Anteeksi, jos valitsin vaarat sanat, mutta halusin auttaa, jos yhtaan pystyn... En oikeastaan koe itseani “kelvolliseksi” millaan tavalla ketaan “neuvomaan”, silla minahan olen tassa se, joka tarvitsee neuvoja - en ikina ole paassyt noin pitkalle kuin Sina, minullahan ei ole viela koskaan nakynyt testiplussaa omilla tai saaduilla soluilla. Mutta jos vaikka pystyisin seuraamaan Sinun jalanjaljissasi! Itseani auttoi sen seikan yhtakkinen ymmartaminen, etta sellainen vauva vasta spesiaali onkin, jonka maailmaan saattamiseen tarvitaan kolme ihmista (plus laakariarsenaali!). HALUAN tavata niin spesiaalin ihmisen, ja ihanaa olisi, jos sellainen syntyisi minulle. On myos hyva tiedostaa se, kuinka biologisen aidin (siis vauvan kantajan - ei siis geneettisen aidin, luovuttajan) geenit maaraavat sita, mitka vauvan geenit lopulta aktivoituvat taikka eivat aktivoidu - eli senkin suhteen minulla on sitten raskaudessa isompi rooli kuin ainoastaan ymparistoon liittyva; roolini tulee vaikuttamaan myos ihan vauvan perimaan. Ymparistossa saattaa tietenkin olla ymmartamattomyytta taikka vaaria kasityksia - siis ihmeellista, etta joku voi rinnastaa DE-alkuisen lapsen aidin surrogaattiin, kun laillisesti asema ei kauempana voisi olla! -Tietoisuus mahdollisista tunteista yms. auttaa myos; jos niin kay, etta vaikeita tunteita tulee, niin lukemastani ja kuulemastani tiedan, etta ne tunteet ovat tavallisia ja esimerkiksi vieraantumisen tunteita voi tulla myos geneettisille aideille. Totta kai pelkka tieto ei aina auta, ja noyrasti aloitan taman tien kulkemisen. - Kiitos, etta Sinakin olit rohkea ja kerroit tunteistasi; se auttaa meita perassa tulijoita!
@Sakariina - minka tyyppisia komplikaatioita ajattelet? Onko niihin hoitoja? Itseani tassa hiukan kiinnostavat tappajasolut, kun tein sellaisen tappajasolutestin. Tulokset olivat ihan hyvia; tosin kaksi avainsolutyyppia oli hiukan koholla, ja ajattelin juuri tuota luovuttajasoluasiaa. Kyselen tassa viela lisaa laakarilta, tosin han ei vaikuta olevan huolissaan. Itse en osaa pelata jaksamisasioita, kun elama muutenkin muuttuu koko ajan ja ihminen venyy yleensa tilanteiden mukaan... itse olen joka tapauksessa yovalvoja, joten ei sen puoleen haittaa.
Parhaat leikitkin lapsuudessa olivat seitsenkymppisten isovanhempieni kanssa, heilla oli suuresti mielikuvitusta - joten eikohan 25 vuotta nuorempana tassa jaksa myos leikkia... Ja kenenkaan elaman pituudesta ei ole takuita, joten sitakaan ei voi surra. Hyvassa tapauksessa taalla ollaan lasta tukemassa useita vuosikymmenia. @FridaHelmi - viestisi kosketti; ymmarran tunteesi. Minulle tuli mieleen - siis jos nyt uskallan toisen tunteista yhtaan mitaan sanoa - etta mita, jos se auttaisi, etta jos “ihan oikeasti” tavallaan “antaisit luvan” itsellesi noihin tunteisiin ja ajatuksiin - niin ehka silloin ne saattaisivat itse asiassa tulla mieleen vahemman. Ihmismieli on niin jannittava, etta joskus toimii noin pain... Tietenkin voi sitten lisaksi aktiivisesti yrittaa ajatella jotain muuta joka kerta, niin sekin varmasti ajan kanssa auttaa. Anteeksi, jos valitsin vaarat sanat, mutta halusin auttaa, jos yhtaan pystyn... En oikeastaan koe itseani “kelvolliseksi” millaan tavalla ketaan “neuvomaan”, silla minahan olen tassa se, joka tarvitsee neuvoja
- en ikina ole paassyt noin pitkalle kuin Sina, minullahan ei ole viela koskaan nakynyt testiplussaa omilla tai saaduilla soluilla. Mutta jos vaikka pystyisin seuraamaan Sinun jalanjaljissasi! Itseani auttoi sen seikan yhtakkinen ymmartaminen, etta sellainen vauva vasta spesiaali onkin, jonka maailmaan saattamiseen tarvitaan kolme ihmista (plus laakariarsenaali!). HALUAN tavata niin spesiaalin ihmisen, ja ihanaa olisi, jos sellainen syntyisi minulle. On myos hyva tiedostaa se, kuinka biologisen aidin (siis vauvan kantajan - ei siis geneettisen aidin, luovuttajan) geenit maaraavat sita, mitka vauvan geenit lopulta aktivoituvat taikka eivat aktivoidu - eli senkin suhteen minulla on sitten raskaudessa isompi rooli kuin ainoastaan ymparistoon liittyva; roolini tulee vaikuttamaan myos ihan vauvan perimaan. Ymparistossa saattaa tietenkin olla ymmartamattomyytta taikka vaaria kasityksia - siis ihmeellista, etta joku voi rinnastaa DE-alkuisen lapsen aidin surrogaattiin, kun laillisesti asema ei kauempana voisi olla! -Tietoisuus mahdollisista tunteista yms. auttaa myos; jos niin kay, etta vaikeita tunteita tulee, niin lukemastani ja kuulemastani tiedan, etta ne tunteet ovat tavallisia ja esimerkiksi vieraantumisen tunteita voi tulla myos geneettisille aideille. Totta kai pelkka tieto ei aina auta, ja noyrasti aloitan taman tien kulkemisen. - Kiitos, etta Sinakin olit rohkea ja kerroit tunteistasi; se auttaa meita perassa tulijoita!
Viimeksi muokattu:
Hei, en olekaan viela kertonut, etta testitulokset tulivat. Eli ensinnakin se ERA. En edes tajunnut ihan taysin, kuinka tarkea tuo tulos oli, ennen kuin olin jo ottanut testin. Tulos oli, etta kohtuni limakalvo on vastaanottavainen. Hyvanen aika, en ollut tajunnut, etta vastaukseksi olisi voinut tulla, etta EI ole vastaanottavainen. Sehan olisi ollut ihan kauheata! No, onneksi niin ei ollut. Ja tuli ihan tunnin tarkkuudella, mihin aikaan alkionsiirron tulisi olla Terolutien aloittamisesta. Eli 5 paivaa JA YKSI TUNTI. Aika tarkkaa, eiko vain? Siina kai sentaan on jokin window of 3 hours, eli ei kai pakosti ihan minuutilleen, mutta kuitenkin siihen 121 tuntiin nyt sitten pyritaan. Taytyy laittaa Terolut-aloituspaivana monta puhelinhalytysta yms., etta varmasti muistaa aloittaa oikeaan aikaan!
Ja sitten tosiaan olin ottanut koagulaatio- ja immuniteettitestit seka tappajasolutestit. Minulta meni testien ymmartamiseen yksi paiva ja yo - olivat niin komplekseja! Olen nyt myos keskustellut laakarini kanssa. Lyhyesti sanottuna tulokset olivat ihan hyvia - minulla ei ole autoimmuunisairauksia eika erityisia tukostaipumuksia aiheuttavia geenivirheita tai valtaisaa tappajasoludynamiikkaa. Muutama juttu oli viitearvojen yli tai ali, mutta ei merkittavasti. Fibrinogeenin hienovarainen viitearvon ylitys tukee Klexanen kayttoa, ja taytyy myos harkita Omega 3:n kayttoa tarkkaan. Vauva-aspiriinia voidaan harkita raskauden alkaessa, mutta ei nyt heti. 40-50%:lla pohjoiseurooppalaisista ihmisista on tietynlainen geenivirhe, joka voisi molemminpuolisena aiheuttaa tukostaipumusta. Minulla se in vain toispuolisena, milla siis ei ole erityista merkitysta, mutta foolihappoa/folaattia kannattaa ottaa, niin kuin teenkin.
Otin myos yksittaisia testeja. Leposokeri ja kilpirauhasarvot olivat hyvat. D-vitamiini OK, mutta hiukan alhainen; siirryin siksi laakarin kehotuksesta nostamaan D-vitamiinin 100:aan mikrogrammaan paivassa. Hemoglobiini yha hyva, mutta ferritiini taas tippunut! Pitaa taas laittaa rautatankkaus. Otan talla hetkella nyt sitten myos rautatablettia raskausajan monivitamiinin sisaltaman raudan lisaksi.
Ihmeellista oli, etta minulla on ilmeisestikin jokin B6-vitamiinin yliannostus! Englantilainen viitearvo oli jotain 20:n luokkaa/ylaraja, ja minulla arvo oli yli 100! Olen ottanut multi-B-vitamiinia raskausajan monivitamiinin lisaksi. Siina ekassa oli 25mg B6:tta. Jatin sen nyt sitten toistaiseksi pois. On kuitenkin huomattavaa, etta B-vitamiini on vesiliukoinen, eika paiva-annokseni sentaan ole 100mg luokkaa, joten vaarallista taman eli pitaisi olla.
Menen tanaan ottamaan uudestaan B9/foolihappo ja B12-arvot, silla lontoolainen klinikka taas hukkasi tuloksiani ja nuo katosivat... B12 on tarkeaa raudan imeytymiselle, joten tulokset kiinnostavat.
Ja tuli ihan tunnin tarkkuudella, mihin aikaan alkionsiirron tulisi olla Terolutien aloittamisesta. Eli 5 paivaa JA YKSI TUNTI. Aika tarkkaa, eiko vain? Siina kai sentaan on jokin window of 3 hours, eli ei kai pakosti ihan minuutilleen, mutta kuitenkin siihen 121 tuntiin nyt sitten pyritaan. Taytyy laittaa Terolut-aloituspaivana monta puhelinhalytysta yms., etta varmasti muistaa aloittaa oikeaan aikaan!Ja sitten tosiaan olin ottanut koagulaatio- ja immuniteettitestit seka tappajasolutestit. Minulta meni testien ymmartamiseen yksi paiva ja yo - olivat niin komplekseja!
Olen nyt myos keskustellut laakarini kanssa. Lyhyesti sanottuna tulokset olivat ihan hyvia - minulla ei ole autoimmuunisairauksia eika erityisia tukostaipumuksia aiheuttavia geenivirheita tai valtaisaa tappajasoludynamiikkaa. Muutama juttu oli viitearvojen yli tai ali, mutta ei merkittavasti. Fibrinogeenin hienovarainen viitearvon ylitys tukee Klexanen kayttoa, ja taytyy myos harkita Omega 3:n kayttoa tarkkaan. Vauva-aspiriinia voidaan harkita raskauden alkaessa, mutta ei nyt heti. 40-50%:lla pohjoiseurooppalaisista ihmisista on tietynlainen geenivirhe, joka voisi molemminpuolisena aiheuttaa tukostaipumusta. Minulla se in vain toispuolisena, milla siis ei ole erityista merkitysta, mutta foolihappoa/folaattia kannattaa ottaa, niin kuin teenkin.Otin myos yksittaisia testeja. Leposokeri ja kilpirauhasarvot olivat hyvat. D-vitamiini OK, mutta hiukan alhainen; siirryin siksi laakarin kehotuksesta nostamaan D-vitamiinin 100:aan mikrogrammaan paivassa. Hemoglobiini yha hyva, mutta ferritiini taas tippunut! Pitaa taas laittaa rautatankkaus. Otan talla hetkella nyt sitten myos rautatablettia raskausajan monivitamiinin sisaltaman raudan lisaksi.
Ihmeellista oli, etta minulla on ilmeisestikin jokin B6-vitamiinin yliannostus! Englantilainen viitearvo oli jotain 20:n luokkaa/ylaraja, ja minulla arvo oli yli 100! Olen ottanut multi-B-vitamiinia raskausajan monivitamiinin lisaksi. Siina ekassa oli 25mg B6:tta. Jatin sen nyt sitten toistaiseksi pois. On kuitenkin huomattavaa, etta B-vitamiini on vesiliukoinen, eika paiva-annokseni sentaan ole 100mg luokkaa, joten vaarallista taman eli pitaisi olla.
Menen tanaan ottamaan uudestaan B9/foolihappo ja B12-arvot, silla lontoolainen klinikka taas hukkasi tuloksiani ja nuo katosivat... B12 on tarkeaa raudan imeytymiselle, joten tulokset kiinnostavat.
@Rusakkonen Kiitos viisaista sanoistasi! Olet oikeassa, nämä tunteet pitää vain läpikäydä. Ja vastapainona on toki iloisiakin fiiliksiä.
Mulla on jo aikuinen lapsi omilla soluilla ja silloin mulla oli myös vierauden tunnetta. Mielikuvaa lapsesta oli silti helpompi luoda, kun vähän tiesi mitä odottaa. Lapsi oli tarinan tasolla ikään kuin helpompi liittää jatkumoon. Lapsi tuli silloin täysin yllätyksenä, ehkä vieraus johtui siitä.
Vau, mikä määrä testejä. Mulle ei ole tehty noista mitään. Era-testi on auttanut monia, olen kuullut.
Mä en osaa olla huolissani raskauden riskeistä, paitsi keskenmenoa pelkään koko ajan. Korkea verenpaine on kai se yleisin riski. Luin tutkimusta, jossa väitettiin että lahjamunasoluraskaudessa ei olisi sen enempää riskejä kuin esim. Ivf-alkuisissa. Koitan etsiä tutkimuksen tähän perään.
Oletko siis Englannissa hoidossa? Milloin siirto tehdään? Tsemppiä ja kiitos vielä!
Mulla on jo aikuinen lapsi omilla soluilla ja silloin mulla oli myös vierauden tunnetta. Mielikuvaa lapsesta oli silti helpompi luoda, kun vähän tiesi mitä odottaa. Lapsi oli tarinan tasolla ikään kuin helpompi liittää jatkumoon. Lapsi tuli silloin täysin yllätyksenä, ehkä vieraus johtui siitä.
Vau, mikä määrä testejä
. Mulle ei ole tehty noista mitään. Era-testi on auttanut monia, olen kuullut.Mä en osaa olla huolissani raskauden riskeistä, paitsi keskenmenoa pelkään koko ajan. Korkea verenpaine on kai se yleisin riski. Luin tutkimusta, jossa väitettiin että lahjamunasoluraskaudessa ei olisi sen enempää riskejä kuin esim. Ivf-alkuisissa. Koitan etsiä tutkimuksen tähän perään.
Oletko siis Englannissa hoidossa? Milloin siirto tehdään? Tsemppiä ja kiitos vielä!
Kiitos @FridaHelmi linkistä!
Olen itsekin paljon miettinyt sitä, että vaikka raskaus alkaisi ja lapsi tulisi niin tulen varmaan aina tuntemaan itseni tietyllä tapaa lapsettomaksi. Luulen, että tunne olisi sama vaikka olisikin onnistunut omilla soluilla, vaikka ei ehkä olisi ihan yhtä voimakas silloin. Eihän luovutussolu ole kenenkään ykkösvaihtoehto ja kyllä kaikki se kipu mitä tässä on joutunut ja joutuu läpikäymään jättää jälkeensä. Kipuilen myös tosi paljon sen kanssa, että joudun tekemään tämän yksin kun partneria ei ole ja että sitä ei kyllä myöskään löydy niin kauan kun tämä prosessi on kesken. Vaikka on ystäviä kenelle puhua niin ei kukaan, joka ei ole ollut samassa tilanteessa, ymmärrä täysin. Eikä iltaisin ole ketään lohduttamassa kun itken näitä asioita.
Olen itsekin paljon miettinyt sitä, että vaikka raskaus alkaisi ja lapsi tulisi niin tulen varmaan aina tuntemaan itseni tietyllä tapaa lapsettomaksi. Luulen, että tunne olisi sama vaikka olisikin onnistunut omilla soluilla, vaikka ei ehkä olisi ihan yhtä voimakas silloin. Eihän luovutussolu ole kenenkään ykkösvaihtoehto ja kyllä kaikki se kipu mitä tässä on joutunut ja joutuu läpikäymään jättää jälkeensä. Kipuilen myös tosi paljon sen kanssa, että joudun tekemään tämän yksin kun partneria ei ole ja että sitä ei kyllä myöskään löydy niin kauan kun tämä prosessi on kesken. Vaikka on ystäviä kenelle puhua niin ei kukaan, joka ei ole ollut samassa tilanteessa, ymmärrä täysin. Eikä iltaisin ole ketään lohduttamassa kun itken näitä asioita.
@Sukkis On varmaan raskasta olla tässä prosessissa yksin. Toivottavasti sulla on hyvät tukiverkot. Lapsesta kyllä selviää yksinkin, mut henkinen puoli on asia erikseen. Ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä, mut yhteisö voi olla vaikka sinkkuäitien piiri.
@Sakariina Ymmärrän tunteesi. Välillä mietin, et Jenkki-käytäntö, jossa luovuttajia katsotaan katalogista, on tavallaan perverssi mutta tavallaan myös enemmän tietoa tarjoava. On outoa, että omallakin kohdalla päätös piti tehdä muutaman faktan pohjalta - siis hyväksyäkö luovuttaja vai ei. Välillä tuntuu että eivät klinikat koordinoi luovuttajia niin paljon kuin väittävät, vaan luovuttajaksi tarjotaan sitä joka seuraavana on luovuttamassa. Kyynikko minussa muistuttaa, että tämä on klinikoille myös liiketoimintaa.
@Sakariina Ymmärrän tunteesi. Välillä mietin, et Jenkki-käytäntö, jossa luovuttajia katsotaan katalogista, on tavallaan perverssi mutta tavallaan myös enemmän tietoa tarjoava. On outoa, että omallakin kohdalla päätös piti tehdä muutaman faktan pohjalta - siis hyväksyäkö luovuttaja vai ei. Välillä tuntuu että eivät klinikat koordinoi luovuttajia niin paljon kuin väittävät, vaan luovuttajaksi tarjotaan sitä joka seuraavana on luovuttamassa. Kyynikko minussa muistuttaa, että tämä on klinikoille myös liiketoimintaa.