Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Paljon paljon onnea lumeton!!

bardolino Kiitos vastauksesta! Ja kiva kuulla ettei ole kaduttanut. Saako vielä kysyä onko tämä tuttu sellainen jonka kanssa vietätte paljon aikaa? Entä kenelle kaikille olette kertoneet tästä? Meidän mahdollinen luovuttaja olisi tosi läheinen pariskunta jolla jo lapsia entuudestaan. Olemme heidän kanssaan paljon tekemisissä ja mietinkin nyt että miltä sitten tuntuu kun/jos se lapsi syntyy... sitä on mahdoton nyt tietää! Kun ajattelen asiaa nyt, niin ajattelen ettei mua häiritse että lapsi olisi biologisesti mun miehen ja tämän luovuttajan. Ja siis jos saisin valita luovuttajan niin parempaa luovuttajaa en voisi mielestäni saada. Vaikea vaan tietää muuttuuko nämä ajatukset.. Sitten mietin myös sitä että kertoakko avoimesti heidän lapsille ja meidän lapselle kun ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään että ovat biologisesti puolisisaruksia?! Lapsellahan on kuitenkin oikeus tämä tietää aikanaan, niin tuntuu paremmalta että tietävät alusta alkaen.. Sitten vielä mietin itse hoitoa.. itse kun olen käynyt läpi 6 punktiota, niin tuntuu kamalalta kun hyvä ystävä "joutuu" käymään tämän läpi vaikka itse haluaakin auttaa. :heart:

 

Miimi: pariskunta on oikein läheinen ja luovuttaja lapsemme kummi. Ollaan kerrottu muutamille ihan läheisille ihmisille. Ollaan paljon juteltu asiasta nytkin eikä mitään tuntemuksia ole hälle tullut et olis hänen lapsi tai mulle että olisi jonkun muun. Kauheesti vaan ihmiset löytää tytöstä munki piirteitä kun ei asiasta tiedä. Mua se lähinnä huvittaa kun siihen on osannut varautua

 

Ei löytynyt ultrasta mitään, ei kohdusta eikä ulkopuolelta. HCG otettiin, tuloksen saa maanantaina iltapäivällä. En vaan ymmärrä, että mistä se HCG:n nousu voi johtua.. No, mutta turha sitä on miettiä, tapahtunut mikä tapahtunut. Mutta riippuen HCG arvosta, täytyy varmaan seurata varmuudeks, et se varmasti on laskeva, ettei alkio kuitenkin ole piiloutunut johonkin ulkopuolelle tosi tosi hyvään piiloon, mutta pitäisi kyllä olla jo niin iso, että olisi löytynyt.

 

Sharlin, onneksi ei löytynyt mitään, niin voi sikäli huokaista helpotuksesta. :hug:

 

lauantainen HCG oli 130.. huomenna meen taas uuteen verikokeeseen, jolloin näkee, onko nouseva vai laskeva.. toivottavasti laskeva! En ois kyllä tällasta stressiä halunut, että saa pelätä.

 

Sharlin: Voi kurjuus, että teitä koetellaan vielä tuommoisellakin stressillä Toivotaan, että tämänpäiväinen verikoe antaa alhaisemman arvon!

SatuSofia: Mikä on vointi ja tunnelmat huomisen suhteen?

Huomenna on tosiaan se meikäläisenkin totuudenhetki, kun pääsen kurkistamaan pikkutyyppiä. Oloni on sen verran huono koko ajan, että sen suhteen luulisi kaiken olevan hyvin, mutta realistina uskon vasta kun näen. Tulen sitten huomenna kertomaan uutisia!

 

Sharlin on kyllä merkillistä, mitähän sun kropassa oikein tapahtuu? Toivottavasti saat tuloksen jo illalla tai ainakin huomisaamulla. Odottaminen ja epätietoisuus on niin epämukavaa. Onko sun olo kuitenkin ok vai onko sulla raskausoireita?

Haaveita mulla on epävarma olo. Eilisestä alkaen mun rinnat eivät ole olleet kipeät. Ihan sai täysillä eilen jumpata, ei sattunut yhtään. Myöskään ei ole ollut yhtään huono olo pariin päivään. Unohdin sunnuntaina ottaa keskimmäisen estrogeeninapin, huomasin vasta illalla. Oli jotenkin rankan viikon jälkeen niin rento päivä että se vain jäi. En tiedä onko sillä ollut vaikutusta vai onko nyt jotain ikävää tapahtunut. Mitään vuotoa ei ole. Tsekkailin josko vaihtaisin ultran jo tälle päivälle mutta en nyt sitten vielä ainakaan tehnyt sitä liikettä. Mulla on huomenna aika vasta illalla; sinne on järkyttävän pitkä aika, kokonainen yö nukuttavana ja huominen työpäiväkin on vaativa. Ihanaa että sulla on oireita, se kyllä kummasti antaa toiveita! Yritetään olla optimistisella mielellä!

 

Joo kyllä tää tuntuu oikein kohtalon ivalta, kun ensin toivoo toivomiset loppuun, että sais sen plussan ja sitten toivoo, ettei vaan plussaa ja HCG:n nousua... No, se kuitenkin oli jatkanut nousua, tänään oli jotain 247. Huomenna ultraan ja sitten varmaan pitää syödä sytostaatteja.
SatuSofia on mulla ihan selvät raskausoireet, voisin kyllä ne sulle antaa. Mutta älä ole huolissasi, monella käy niin, että oireet häipyy, ei se oireettomuus tarkoita yhtään mitään. Onnea ultraan!
Haaveita onnea myös ultraan!

 

Sharlin :hug: tuo on kyllä epäoikeudenmukaista, että tuollainen tilanne tuli vastaan. Se tietysti on hyvä, että huomasit tilanteen jo nyt ettei pääse mitään pahempaa tapahtumaan.

 

Sharlin ompa todella merkillistä. Ja eikö tosiaan ole sitten alkio voinut hyvin myöhäisessä vaiheessa alkaa kehittyä? Vai miten kummassa se hCG vain edelleen nousee? Pitäisi olla joku alan asiantuntija selittämässä että tuon ymmärtäisi. Sytostaatit kuulostaa myös rajulta. Ei sulle ihan helpointa alkionsiirron jälkeistä elämää ole annettu : /
Voimia ja halauksia. Ja kiitos lohdutuksesta jälleen.

 

Sharlin, voi mitä piinaa olet joutunut viimeisten viikkojen aikana kokemaan! Toivottavasti huomisessa ultrassa selviää, minne alkio on piiloutunut. Ymmärrän hyvin pelkosi ja myös ajatuksesi siitä, että tämä piina piinan päälle tuntuu jo kohtalon ivalta. Oli kuitenkin mukava lukea, että selvitätte mahdollisuuksia sijaisvanhemmuuteen. Nyt ne ajatukset eivät varmasti ole mielessä päällimmäisinä, mutta ehkä taas jonakin päivänä, kun olette tästä koettelemuksesta toipuneet...

lumeton ja Aliisa, onnea molemmille plussasta! Aliisakin jo toisella kierroksella.

Ja sitten... voi Seinäkukkanen! :hug: Säikähdin todella, kun huomasin edelliseltä sivulta sinua jo onniteltavan vauvan syntymästä. Onnitella haluan minäkin sydämeni pohjasta pienestä tytöstä! :heart: Samalla kuitenkin uutisesi pysäytti, tuli lähelle, samaan aikaan kun piinailtiin ja jännitettiin alkuraskauden etappeja. Oikein kovasti voimia pikku prinsessallesi kasvaa ja kehittyä keskolan hoivissa. Voimia myös sinulle, sillä huoli pienestä on varmasti suuri. Olette molemmat ajatuksissani.

 

Voi Sharlin, uskomatonta Piinaa teillä isolla peellä Toivottavasti outous jo selviää ja saatte ratkaisun.

Cava, mitäs sulle kuuluu? Mäkin muistelin, että te Seinäkukkasen kanssa olitte abt samoilla viikoilla? Miten oot voinut?

 

Yksi pieni matkustaja vahvan sykkeen kera näkyi ultrassa :heart: Pitkän odottamisen ja toivomisen jälkeen on mahtavaa olla tässä! Laskettuaika on 4.7
Jään odottamaan SatuSofian uutisia!

 

Haaveita tosi paljon onnea!! Yhden etapin piinailut takana.

SatuSofian kuulumiset ois kiva kyllä kuulla.

Itselläni oli hcg taas noussut, oliko 360 tai jotain. Olin koko päivän ravinnotta päivystyksessä. Lääkäri haluaa varmistaa, että ei ole kohdun sisällä, mutta myönsi että kyllä tod.näk. ulkopuolella on. Hermot on riekaleina, verenpaineet korkeat.. tulis jo perjantai. Ultrassa ei siis näkynyt missään mitään, mutta ei yleensä noin matalalla HCG:llä näykkään, toivottavasti perjantaina selvisi missä Jallu luuraa..

 

HaaVeita, onneksi olkoon. Ihanaa :heart:

Sharlin, kylläpä sinua nyt koetellaan. Muistelen jostain lukeneeni, että jos
kohdunulkoisen hcg-arvot on alussa alhaiset, niin on hyvin todennäköistä
etä se kuihtuu itsekseen pois vaikka tietyn aikaa vielä kasvaisikin. Toivottavasti tilanne ratkeaa pian.

 

Haaveita: Onnea, onnea.

Sharlin, toivottavasti tilanteesi nyt nopeasti selkiää, jaksuja.

 

Sharlin: Pitikin sitten käydä vielä noin kaikkien pettymysten jälkeen Mä olen niin toivonut, että ihme olisi tapahtunut ja alkio olisikin kohdussa. Mutta ilmeisesti noilla hcg-arvoilla ei ole mahdollista. Voimia ja haleja!

Haaveita: Voi, onnea!

Tässä lahjasoluperhe-foorumin osoite:

Etusivu

löytyy myös googlaamalla "lahjasoluperheet"


Mä en tiedä, onko mulla normaali syksymasennut vai synnytyksen jälkeinen masennus... Pitää puhua asiasta ensi viikolla, kun on synnytyksen jälkitarkastus. Mulla on/on ollut paniikkihäriö ja sillon tällön alakulo tms. kausia, joten ajattelin jo etukäteen, et synn. jälk. masis voi iskeä muhun. Itkeskely ja stressi alkoi, kun vauva pääsi kotiin. Voi tietty olla ihan normaaliakin, kun vauva tulee taloon + keskosuus, lapsettomuus ja muut asiat alkaa nyt vasta purkautua. JA kyllä tosiaan vauva-arjen tyksyys ja rutiininomaisuus, kiire ja yksinäisyys tuli todella yllätyksenä. Tai siis en tajunnut, millasta se oikeasti onkaan. Ja aina ihmettelin, miksi äidit stressaa imetyksestä ja maidontulosta, mut nyt ymmärrän..
Tulispas lunta! Tää pimeys on ihan kamalaa...

amv

 

Kiitos teille taas tsempeistä. Päivystyksen lääkäri sanoi, että hän ei pidä mahdottomana, että olisi kohdussa, mutta sitten kun sanoin, että vertaa hcg arvoa suhteessa siirtopäivään, niin sanoi, että todennäköisesti onkin ulkoinen.. Mietin, että vaikka olisi myöhäinen kiinnittyminen, niin arvon olisi pitänyt jo nousta paljon korkeammaksi siinäkin tapauksessa. Mielummin ottaisin sitten tuulimunan ja sen keskenmenon kuin kohdunulkoisen.. Ainoa positiivinen vaihtoehto mitä olen miettinyt on, että oma munasolu olisikin päässyt lipsahtamaan joukkoon ja hedelmöittynyt. Tähän tarvittaisiin jo tosi tosi iso ihme. Munasoluja kyllä voi livahdella esim. e-pillereiden käyttäjillä, kierukan käyttäjillä ja vaikka piuhat ois pistetty poikki.. mutta mun kohdalla se hedelmöittyminen olisikin aikamoista. No, en tosiaankaan halua elätellä mitään toiveita, toivottavasti perjantaina saisi lisävalaistusta.

amv mä uskon, että synnytyksen jälkeinen masennus on aika pitkälti hormoneiden aiheuttamaa. Estrogeenitasot tippuvat radikaalisti ja ehkä ne ei kaikilla korjaannu niin nopeasti. Ja voi siinä olla muillakin hormoneilla osansa. Ja kyllähän tuo tilanne itsessään.. Toivottavasti saat apuja vauvan hoitoon ja kannattaa varmaan rohkeasti asiasta puhua neuvolassa.

 

Oma napa: Eilen illalla oli ultra ja kyllä mä jännitin niin hurjasti. Menin vielä erikoistuvalle gynelle vähän säästääkseni, niin oli sekin vielä extra jännitysmomenttina. Mutta, kyllä tuolla kohdussa vain on pieni pompula, 8.5mm pituinen, ja pikkuinen sykekin sieltä löytyi! Olin aika repeilemässä siinä pöydällä kun syke näkyi, ja nuori lääkärikin oli tosi innoissaan kun selitin tämän syksyn juttuja. Kyllä tuli hirmuinen helpotus kun olen niin kamalasti jännittänyt ja ajattelin että ennen tätä en uskalla ajatella oikeasti olevani raskaana. Luulin että tuossa olisi voinut nähdä miten pompula on sijoittunut sinne kohtuun mutta ei kuulema vielä voi, emättimen kautta alhaalta päin ultrattuna. Mutta kai pompulalla kaikki on melko hyvin kun sydän on kehittynyt. Olen onnellinen.

Sharlin, tuopa olikin jännittävä ajatus, ja looginen ajatellen sun tilannetta. Lääkitys kuitenkin on voinut auttaa asiaa että olisikin luomuplussa... Kun olet kuitenkin vielä tuon verran nuori, ei kai se mikään mahdoton ajatus olisi? No mutta, kuten sanoit, perjantai tuo valaistusta asiaan. Pidän peukkuja että olisikin positiivinen juttu tai sitten ainakin joku helposti hoidettava jos tarvitaan jälkitoimia.

Haaveita isot onnittelut! Samoja fiiliksiä varmasti mennään, hämmennystä, iloa ja onnea vuorotellen!

Amv kiitos kun kerrot noista sun tunnelmista. Ne on osa niitä asioita joiden vuoksi pelkoni äidiksi tulemiseen on ollut suurempi kuin halu, viime aikoihin asti. Rehellisyys auttaa asiassa eteenpäin. Varmasti kuten Sharlin sanoi hormoneilla on iso osuus noissa itkuissa ja arjen raskaudessa. Tule tänne kertomaan, se yleensä auttaa vähän kun saa purkaa niitä jollekin. Toivottavasti saisit neuvolastakin apua. Mietin myös itse eilen jo heti ultran jälkeen että jos vauvan saan synnytettyä, kuinka minä siitä selviän. En ole koskaan ollut vauvoista innoissani. Naapurissa on pikkuinen Eemeli 1.5v. Hän on kesän jälkeen alkanut puhua, ja vasta nyt meille on muodostunut suhde, vaikka nähdään naapurien kanssa usein ja jutellaan. Tähän asti hän on ollut nyytti vanhempien sylissä. Nyt hän on pikkuinen poika jonka kanssa voi ihmetellä kaikenlaista ja puhua. Että muutunko minä jotenkin kun se tyyppi kasvaa mun sisällä, opinko kommunikoimaan sen kanssa sitten kun se on vain 24h hoitoa ja ruokaa vaativa avuton nyytti... Mä toivon kanssa kovasti lunta, tämä pimeys on kamalaa. Voimia arkeesi amv! Ja anna itkujen tulla.

 

Haaveita ja SatuSofia Mahtavaa! Olen täällä itsekin odotellut jännityksellä, että miten käy ja ihanaa kuulla, että kaikki on ok! Onneksi olkoon!

Sharlin Että voidaankin yhtä ihmistä koetella näin paljon . Toivottavasti kaikki järjestyy vielä paremmin päin!

Nuppu68 Onkos meillä molemmilla siis tulossa maalisvauva?

 

Kiitän kaikkia onnitteluista!

SatuSofia: Olen käynyt täällä pitkin aamupäivää etsimässä viestiäsi ja olihan se viimein täällä Ihan hirmuisen paljon onnea! On se vaan niin uskomaton tunne nähdä ne pienet sydämenlyönnit siinä ruudulla.. Nyt vaan turvallisin mielin eteenpäin ja kohti seuraavaa ultraa. Mikä muuten on teidän laskettuaika?

Sharlin: Minäkin toivon todella, että huominen tuo selvyyden tilanteeseen! Voimia!

 

Satusofia, ihanaa, se on käsittämätön tunne nähdä syke sieltä ruudulta :heart: Turvallista matkaa eteenpäin!

Sharlin, voi kun olisi tapahtunut ihme, niitä kun aina joskus tapahtuu. Voimia kuitenkin odotteluun.

ON, ei hyviä uutisia. Meikäläisen kropassa on jotain vikaa vaikka kuinka hyviä alkioita istuttaisi, niin ulos ne lentelevät. Vuotoa ollut maanantaista lähtien kipujen kera jne. Sellaista. Keräilen itseäni ja palaan sitten taas.

 

Voi Lumeton Juuri ajattelin että mitähän sinulle kuuluu ja että käyn tarkistamassa mikä sinun siirtopäiväsi oikein oli. Voisiko kuitenkin vielä olla jotakin harmitonta? Silloin kun minulla oli vuotoa googlaisin sitä kovasti ja täällähän monella muullakin on ollut. Minulle jäi kuva että hyvin monenlaisia syitä on ja usein vuodot ovat harmittomia, eivät estä alkion kehittymistä. Toivotaan vielä parasta.

 

Onnea SatuSofia!! Minäkin olen täällä rampannut katsomassa ja odottamassa uutisia. (Sairaslomalla on aikaa täällä ravata) Kyllä raskausaika varmasti osaltaan myös kasvattaa, eikä täydellisiä äitejä ole olemassa. Uskon, että sinusta tulee hyvä äiti, minusta tuntuu, että sinulla on sydän paikallaan.

Voi Lumeton.. eikö sinullakin ongelmat jo riittäisi. Toivon oikein kovasti, että kaikki kuitenkin olisi hyvin. En voi muuta sanoa, kun voimia jaksamiseen..

Haluan vielä sanoa, että todennäköisyys kohdunulkoiseen on hyvin hyvin suuri, kun hcg ei ole tuplaantunut, että en todellakaan odota sitä ihmettä. Se on muuten tosi hyvä kirja se Ihmeet tapahtuvat muille. Ei kylläkään niinkään plussanneille, vaan edelleen hoidossa oleville.

Täytyy vielä sanoa, että kun aiemmin minulla oli pelkona, että tosiaan jään hoidoissa tuloksettomaksi ja kaikki muut raskautuvat ja tavallaan jään juna-asemalle seisomaan, kun aina tulee junia, mihin muut nousevat ja minä vaan odotan sitä oikeaa junaa.. Nyt tämä asia ei enää niin haittaa ja ajatukset ovat tosiaan suuntautuneina sinne sijaisvanhemmuuteen. Toki tässä vielä sulattelussa menee aikaa. Eilen lääkäri kyllä yritti sanoa klinikalla, että hän ei halua painostaa hoitojen jatkamiseen, mutta näkisi, että meillä olisi hyvät mahdollisuudet.. Sanoi, että tässä tilanteessa en ole kykeneväinen tekemään päätöksiä, vaan ensin pitää tietysti hoitaa nykyinen tilanne ja antaa ajan kuluessa tilanteen tasaantua. Mutta kyllä kolme eri luovuttajaa on jo niin paljon ja kaikki vastoinkäymiset, että minusta ne kertovat, että ei ole meitä varten nää jutut..

 

Sharlin kiitos paljon sanoistasi. Sinusta jotenkin huokuu sellaista empatiaa että kyllä se vain sääli olisi jos et pääsisi lasta kasvattamaan. Tuo lääkäri varmasti sanoi asian hyvin, että nyt ei ole sopiva aika sitä jatkomahdollisuutta pohtia, mutta kenties vielä joskus myöhemmin. Ja eikö tuommoista mitä Olki esimerkiksi on kertonut aina välillä tapahdu; kun lakkaa odottamasta ja saa adoptio- tai sijaislapsen kotiin, niin jotakin kummaa ihmisille tapahtuu, keho ja mieli jotenkin päätyy sellaiseen tilaan että sitten yllättäen tuleekin raskaaksi, kun ei yritä. Luonto toimii joskus omituisesti. Halaus huomisen kohtaamiseen, olet kovasti mielessä.