Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@ninnika , olen itsekin lähinnä seurannut taustalta keskustelua aiheesta ja kun kerta huomasin sinun olleen kiinnostuneita Viron, sekä vastaavien lahja-munasolu hoidoista niin ajattelin kertoa omia kokemuksiani :)

Oma kokemukseni ulottuu Puolaan ja kaverillani Kreikkaan, jotka tällä hetkellä vaikuttavat Euroopan edullisimmilta paikoilta. Kreikan kohdalla pitää ottaa huomioon matkat ja majoitukset vaikka se onkin Puolan kanssa samoissa hinnoissa (4000e)

Koin mieleisekseni Puolan, sillä tein laskelmia juurikin matkat, majoitukset ja hoidon suhteen, jossa tämä maa jäi voitolle Kreikan suhteen. Halvimmillaan pääsin yhteen suuntaan Tallinna-Puola välin 6e-12e (riippuen oliko kyseiselle reitille tarjouksia)

Majoituksen saa airbnb kautta 9-19e. Itse eläminen Puolassa on todella halpaa, samoin kuin julkinen liikenne.

Muista kuitenkin ottaa huomioon palkattomat ja töistä kertyneet poissaolot, sillä itse ainakin ymmärrän etteivät kaikki pysty lähtemään muutaman päivän reissulle Puolaan vaan haluavat maksaa mielummin hieman enemmän Suomeen tai laajemmasta palvelusta Kreikkaan.

Suositan googlaamaan eri klinikoita ja olemaan yhteydessä heihin. Laitan kuitenkin tähän pari hyväksi todettua paikkaa: http://www.invictaclinics.com/ ja https://warszawa.klinikabocian.pl/en/cost-of-treatment/procedures-price-list
 
Deleted member 132730
Ihanan vilkasta keskustelua täällä! Paljon olisi sanottavaa ja tulenkin jossain vaiheessa paremmalla ajalla ottamaan osaa keskusteluun. Erityisesti tuohon erityisherkkyyteen ja lapsen omaksi kokemiseen. Itse ajattelen muuten olevani lapseni biologinen äiti: lapseni on kasvanut kohdusssani ja olen hänet synnyttänyt. Minulle on ainakin tärkeää erottaa biologinen ja geneettinen toisistaan :)
karhuemolle Ihan mahtava juttu <3 Paljon onnea ja tsemppiä! Tulehan kertomaan, vahvistuuko plussa. :)
Sakariinan psykologilla oli ihania pointteja.
Omaa napaa: Eilen kävimme toisessa alkuraskauden ultrassa ja siellä pikkuinen köllötteli ja vähän heiluikin jo. Hyvin oli kasvanut. Meillä siis kuudes siirto toi plussan. Lääkäri sanoi lähtiessämme, että olimme uskomattoman sitkeitä ja että hänen sydäntään oikein lämmittää, kun tämä hoitotaival päättyi näin.
 
Sikkuralla onnea! Hienoa, että olet jo noin pitkällä! Tuo on muuten hyvä jaottelu sulla tuo biologinen ja geneettinen. Vaikkei noin noita termejä "virallisesti" käytettäisiinkään, niin se on hieno ajatus!

Karhuemo, miten sulla menee?

Ja Sakariina, kiitos hyvistä pohdinnoista, tiedoista ja linkeistä!

Mulle alkaa jo olla ihan selvää, että jos tämä viimeinen IVF ei tuota tulosta, ja jos vaan rahatilanne antaa myöten, niin syöksyn iloiten lahjasoluhoitoihin! Kiitos tämän palstan ja hyvien keskusteluiden!

Mahdollisimman mukavaa joulua kaikille!
 
Onnea Karhuemo75 plussasta! miten se on kehittynyt, plussa tikussa siis?
Minulla on nyt pp6, kuudes alkio pakkasesta siirrettiin maanantaina. Ei mitään selkeitä oireita, eikä niitä esikoisestakaan ollut... paleltaa ja naama kukkii mutta tällä kokemuksella tiedän että ne tulevat ihan lääkkeistäkin. Testin teen ensi viikon perjantaina.

Pahoittelut Ninnikka saamastasi tuomiosta. Sulattelu vie varmasti aikaa! Mutta lahjasolut ovat hyvä vaihtoehto jatkolle. En osaa sanoa korvauksista kun en itse niitä ole saanut (37v). Klinikalla osaavat varmasti neuvoa eli ole vaan yhteydessä! Me meinasimme mennä Tsekkeihin hoitoon jonojen vuoksi. Kuitenkin saimme täällä alle vuodessa tiedon että lahjoittaja on löytynyt ja sillä tiellä ollaan:)

Sakariina hyviä pohdiskeluja ja linkkejä epigenetiikasta! Olen samoilla linjoilla ja minullakin psykologin kanssa keskustelu vaan vahvisti ajatusta että tämä on hieno äitirooli. En ole kertaakaan haikeudella ajatellut sitä, että omia geenejäni ei ole pojallemme siirtynyt. Hän on maailman ihanin kuitenkin!

Hyvää joulua kaikille!
Hienosti täällä on nyt aktiivisia kirjoittelijoita ja ehkä piinailijoita kohta:) Oma kirjoitteluni arkena on vaikeaa kun ei taaperon kanssa ehdi käyttämään somea ja tämän palstan koen hankalaksi käyttää ”nopeasti”:/ face on enemmän mieleeni. Mutta yritän edes pysyä kärryillä;)
 
Hei kaikki!
Verikokeessa käyty ja raskaana olen. Viikon päästä ensimmäinen Ultra, josta näkee onko kaikki hyvin? Yritän pitää "pään kylmänä", mutta toki olenn ehtinyt iloita tästä.

Teille jokaiselle täällä toivon voimia <3 Itsekin odotin tätä plussaa neljä vuotta. Nyt vain toivon, että jäisi pysyäkseen.

Tunnetila (asiaan erikoistunut psykologin vastaanotto) on tuttu, nyös minulle. Lapsettomuuteen, lahjasoluihin ym. erikoistunut psykologi ymmärtää ja tietää näistä asioista mitä kaiki täällä painitaan hyvin erityisellä tavalla. Täällä on suositeltu paikkaa, myös minä annan suosituksen.

Minua kiinnostaisi tietää kenelle kaikille olette lahjasolusta kertoneet? Ja fiiliksiä kertomisen jälkeen :) Oletteko esim. kertoneet asiasta jo ensimmäisellä neuvola käynnillä? :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Sakariina
Tein raskaustestin viime perjantaina ja plussaa se näytti❤ En olisi voinut kuvitella että toinen kerta peräkkäin tulee plussa. Viimeksi siis esikoinen syntyi plussasta. Mutta mentiin tismalleen samalla kaavalla ja siirto taas -1 päivä normaalista, kuten erassa tuloksena tuli. Kuulemma 70prosentilla on normaali siirtopäivä ok, 25pros +1 ja vain murto-osalla sama kun minulla eli päivää ennen, -1. Ja ennen esikoista toivoimme kuusi vuotta lasta, neljä lahjasoluakin siirrettiin ennen ensimmäistä plussaa

Me olemme Karhuemo kertoneet aika avoimesti, osalle heti ja osalle vasta lapsen synnyttyä. Mutta kaikki ystävät eivät kyllä tiedä, sukulaiset kyllä. Neuvolassa on parasta kertoa heti koska ensimmäisessä ultrassa lasketaan riskipisteitä mm äidin iän mukaan. Ainakin pääkaupunkišeudulla. Siinä pitäisi tietää luovuttajan ikä. Veikkaan että omalla iälläni kertoimet olisivat erilaiset

Olo on vielä melko hyvä, oireeton. Vain flunssa piinaa lihassärkyineen ja palelen, osittain flunssastakin johtuen.

Toivon teille onnea, hyviä päätöksiä ja lisää plussia vuonna 2018❤
 
@Sakariina, mulle on tehy 8 epäonnistunutta siirtoa ja sit tehtiin ERA ja 9. onnistui.
Mulle myös aina laitettu TOP alkiot, joko yksi tai kaksi ja tarkastettujakin.
Meillä lääkäri sanoi, että juurikin tuo oikea aika on se tärkein hyvän alkion ohella. Sanoi, että joillakin on jopa tunneista kiinni millon kohtu on otollisin vastaanottamaan alkio ja siitä kun myöhästyy tai liian aikaisin siirtää, niin tulos on huono.
ERAssahan saa tunnin tarkkuudella sen ajan millon siirto pitäisi tapahtua. Valitettavasti kaikki lääkärit ei tätä asiaa oikein meinaa tajuta.
 
  • Tykkää
Reactions: karhuemo75
@Sakariina Kohtu on normaali ja limakalvo kunnossa ja kasvaa aina hyvin.
Nii ERA maksaa sen n 900e kaikkineen. Itsestä tuntuu siltä et se oli meidän apu ja ja tuli halvemmaksi lopulta kun se tehtiin. Tiedä kuinka monta siirtoa oliso joutunut vielä tekemään ennen onnistumista ja olsiko se edes tullut.
Vaikeita asioita.
 
  • Tykkää
Reactions: karhuemo75
[QUOTE="Sakariina, post: 31803186,

En ole lukenut tätä ketjua kuin osittain. Monesko yritys teillä oli lahjasoluilla (oliko ensimmäinen)? Käytettiinkö teillä ERA-menetelmää (vai ymmärsinkö oikein

Sakariina, omilla soluilla tehtiin yhteensä kuusi siirtoa. Luovutetuilla kaksi siirtoa ja Eratestin jälkeen (-1 päivä) ensimmäinen siirto toi plussan. Ultrassa en ole vielä käynyt. Mietin juuri, että aika tarkkaan tasan kaksi vuotta sitten hakeuduin lapsettomuus klinikalle 40-vuotiaana. Tuolloin kaksi vuotta yritystä takana. Mä niin toivon, että tämä onnistuisi nyt :)
 
@Sakariina meillä se era kyllä ratkaisi ongelmat, lukemattomia siirtoja tehty ennen sitä. Kaikki klinikat eivät ehkä tee sitä vielä, riippuu missä olette hoidossa? Me olemme Dextrassa Helsingissä. Heiltä kyllä saa vaikka mitä uusia tutkimusmenetelmiä. Yv:llä saat kyllä lisätietojakin!

Ajattelen ihan kuten Esemila että kerran se tuhat euroa kirpaisee. Sillä voi kuitenkin säästää tuhansia, jos lahjasoluihinkin ryhtyy. Minulla on myös kohtu ok. Sinuna tekisin sen testin kyllä ennen seuraavaa siirtoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Sakariina
Yhtenä vaihtoehtona hoitoihin ulkomaille hoitoihin hakeutuville haluaisin mainita suomalaisomisteisen Ava Clinicin Riiassa. Itselläni on kolmesta siirrosta kaksi lasta.

Etuna on lyhyet matkat ja kaupungin halpa hintataso. Klinikka on varsinkin muiden pohjoismaalaisten suosiossa. Hoidot ovat hinnaltaan samaa luokkaa kuin Suomessa ja luovuttajat anonyymejä. Itse pääsin hoitoon hyvin nopeasti ja ensimmäinen siirto onnistui. Seitsemän vuoden ivf-hoitotaustan jälkeen olo oli aika epäuskoinen.

Kiitoksia hyvästä ja syvällisestä lahjasolukeskustelusta tällä palstalla viime aikoina! Taustailen vielä täällä ajoittain. Lapset ovat vielä alle 3-vuotiaita, joten asiat ovat vielä pinnalla.
 
Täällä käyty ensimmäisessä ultrasa. Kaikki oli niin kuin pitikin, sydän äänetkin kuului. Raskaana nyt 6+2. Ei tätä meinaa ymmärtää. Omalla kohdalla voin kiittää Eraa ja tietenkin nuorta lahjoittajaa. Mieletöntä, että jotkin tuntemattomat ihmiset mahdollistavat tämän meille. Haluankin kiittää jokaista lahjoittaa, jos joku lahjoittaja käy kurkkaamassa tätä palstaa <3 <3

Tekisi niin mieli kertoa meidän yhdeksän vuotiaalle esikoiselle. Hänkin oli jo heittänyt kirveen kaivoon, ettei sisarusta hänelle tule. Maltan toki mieleni. Lääkärin mukaan on todella hyvät mahdollisuudet ihan synnytykseen asti.

Takavasen ja muutkin jo lahjasolulla vanhemmaksi tulleet. Miten olette käsitelleet asian ettei solu ollut oma? Ja millaista psyykkistä työtä olette tehneet, että lapsi on alkanut tuntua omalta? Tällaiset asiat on alkaneet pyörä mielessä, ehkäpä onni pyyhkäisee ne alleen.

Jos ja kun joku miettii lahjasolu asiaa. Minä haluaisin rohkaista lähtemään tähän prosessiin. Ninnika ainakin mietti tätä asiaa. Hänelle haluaisin sanoa, surun paikka on kun joutuu luopumaan toiveesta omasta biolapsesta, mutta lahjasolu on mahdollisuus. Ja tunnetilaa ja heidän psykologeja suosittelen asian käsittelyyn.


 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Sakariina
Karhuemo, ihanaa! Onnea hienoista ultrakuulumisista! Ja hienoa, että esikoisesi on nyt saamassa pikkusisaruksen! Varmasti hienoa kertoa hänelle, sitten kun on sen aika! Onnea koko perheelle!

Minä parhaillaan mietin, lähdetäänkö lahjasoluhoitoon. Alan itse olla siihen valmis, vielä pitäisi vakuuttaa mies ja rahapussi ;)
 
Onnea kaikille plussanneille, ihanaa!
Ja kiitos hyvästä keskustelusta, toivottavasti se jatkuu!

Mä en osaa edelleenkään päättää. Olen miettinyt tätä nyt jo kohta vuoden. Jokin aika sitten olin jo varailemassa lahjamunasolun ensikäyntiä Tallinnasta, mutta sitten aloin taas epäröidä. Miehellä on eräs krooninen sairaus ja mietin omaakin jaksamista. Että menikö se aika jo kun lapsi olisi ollut ajankohtainen? Toisaalta suren ja itkeskelen, että tässäkö se nyt sitten oli, elämä.
 
Fridahelmi, mielestäni voit ilmottautua jonoon ja päättää siinä jonottaessa. (Toki sitä ei kannnata sanoa ääneen) Monethan ovat useammassa paikassa jonossa samaan aikaan. Klinikalta soittavat kun sopiva luovuttaja on löytynyt, tässä kohtaa voit sanoa otatko vastaan lahjoittajan vai et. Sulla on jonotus aikana mahdollisuus miettiä haluatko tätä todella. (todennäköisesti haluat).

Kannattaa varmaan kysyä kuinka sitovaa jonossa oleminen on? Ja jos skippaa vaikka ensimmäisen lahjoittajan niin kai paikka silti säilyy. Sen verran tiedän, että Dextralta sanottiin kun tarjosivat lahjottajaa, että en siirry jonossa mihinkään vaikka ensimmäistä lahjoittajaa en olisi hyväksynytkään.
 
  • Tykkää
Reactions: Sakariina
Kiitos @karhuemo75 empatiasta ja neuvoista! Tuo on hyvä pointti, että jonoon voi mennä vaikka ei satavarma olisikaan (onko sitä koskaan...?).

Miten teillä mies on lahjamunasoluasiaan suhtautunut? Meillä mies on siihen nyt suostuvainen, alun kielteisyyden jälkeen. Koko lapsettomuuden ajan on kuitenkin tuntunut, että olen jotenkin yksin lapsettomuussurun kanssa ja mies on lohduttaja. Hänellä on jo useampi lapsi edellisistä liitoista, joten onhan tämä tilanteena hänelle toinen kuin mulle. Lisäksi; jos tarkkoja ollaan, niin nythän on niin, että mä en voi saada omilla soluilla lasta, hän sen sijaan voi. Nämä ajatukset riivaavat mua. Tuntuu et olen tässä tilanteessa lopulta yksin, ikään kuin kaivossa, ja mies sieltä reunalta huutelee kannustuksia ja heittää lämmikettä...

Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Miten mies teillä suhtautuu?
 
Onko täällä vielä luettu tätä artikkelia? :
Raskaus lahjoitetusta munasolusta
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2018;134(1):53-9

Mari Sälevaara ja Viveca Söderström-Anttila

Raskaus lahjoitetusta munasolusta
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2018;134(1):53-9
Mari Sälevaara ja Viveca Söderström-Anttila
Katsaus
Vaikuttaako vieras munasolu raskauden ennusteeseen?

Luovutettuja munasoluja on käytetty hedelmöityshoidoissa 1990-luvun alusta. Nykyisin yhä useampi 40 vuotta täyttänyt nainen toivoo raskautta ja huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa omat munasolut eivät ole riittävän hyvälaatuisia saamaan aikaan normaalia raskautta. Kun käytetään nuorten terveitten naisten munasoluja, raskauden todennäköisyys on erinomainen riippumatta lapsettomuuden syistä. Lisäksi todennäköisyys on sama eri ikäluokissa toisin kuin tavanomaisen koeputkihedelmöityshoidon yhteydessä. Lahjamunasoluraskauksiin liittyy verenpaineen raskaudenaikaisen kohoamisen ja pre-eklampsian riski. Myös ennenaikaisen synnytyksen ja pienen syntymäpainon riski on lievästi suurentunut tavanomaiseen koeputkihedelmöitysraskauteen verrattuna. Komplikaatioiden taustatekijät ovat hedelmättömyyden syy (kuten munasarjojen vajaatoiminta) ensisynnyttäjyys, ikä ja immunologisesti vieraan alkion siirto saajalle. Riskiraskausleimasta huolimatta suurin osa lahjamunasoluraskauksista sujuu hyvin.

Pregnancy after oocyte donation - a unique possibility, but will the pregnancy outcome be affected by the foreign embryo?
Oocyte donation (OD) has been used to treat infertility in Finland since the early nineties. Nowadays an increasing number of women aged 40 years or above have wishes for pregnancy and experience unsuccessful fertility treatments because of poor oocyte quality. By using oocytes donated from young, healthy women the chances for pregnancy are excellent in different patient and age groups. Following OD, there are increased risks of hypertensive disorders of pregnancy and pre-eclampsia. Also the risk of premature birth and low birth weight is slightly increased compared with conventional IVF. Factors affecting the adverse obstetric outcome are related to infertility per se, primiparity, age and immunological aspects. Most OD pregnancies have a favourable outcome despite the increased obstetric risks.

Ensimmäinen luovutettujen munasolujen avulla onnistunut raskaus raportoitiin jo vuonna 1984 (1). Lahjamunasoluhoito (ovum donatio) kehitettiin lapsettomuuden hoidoksi naisille, joiden munasarjojen toiminta hiipuu ennenaikaisesti eri syistä (premature ovarian insufficiency, POI). Munasarjojen ennenaikaisen toiminnan hiipumisen etiologisia tekijöitä ovat esimerkiksi geneettiset syyt, kuten Turnerin oireyhtymä, sekä munasarjojen poisto kasvaimen tai endometrioosin takia taikka syöpähoitojen jälkeen. Usein munasarjojen toiminnan ennenaikaisen hiipumisen syy jää kuitenkin selittämättömäksi (2).

Pian 1990-luvun alussa huomattiin, että lahjamunasolujen käyttö on erinomainen vaihtoehto naisille, joiden omat koeputkihedelmöityshoidot (in vitro fertilization, IVF) epäonnistuivat toistuvasti. Tällöin vaste munasarjojen stimulaatioon on usein heikko, mikä johtuu pienestä munarakkulareservistä tai iästä. Kävikin selväksi, että luovutettuja munasoluja käyttämällä raskaus ja äitiys oli mahdollinen naisille, jotka olivat premenopausaalisia tai jotka olivat jopa ylittäneet menopaussi-iän. Ensimmäistä kertaa oli tieteellisesti osoitettu, että hedelmällisyyden heikkeneminen iän myötä riippuu enemmän munasoluista kuin kohdusta. Munasoluperäinen lapsettomuus ei aina johdu iästä, vaan nuorenkin naisen munasolut voivat olla poikkeavia tai kypsyä huonosti. Jos nainen on vakavan perinnöllisen taudin kantaja, luovutettujen munasolujen käyttö on hyvä vaihtoehto tulla raskaaksi.

Kuka luovuttaa munasoluja?
Syyskuussa 2007 voimaan tulleen Suomen hedelmöityshoitolain (1237/2006) mukaisesti luovuttaja voi luovuttaa sukusoluja tuntemattomalle tai tunnetulle henkilölle, esimerkiksi siskolle tai ystävälle. Hänen tulee rekisteröityä yhteiseen luovuttajarekisteriin ja hänen henkilötietonsa voidaan antaa hoidon myötä syntyneelle lapselle, kun tämä on täyttänyt 18 vuotta. Perusedellytys tälle on, että vanhemmat ovat kertoneet lapselle, miten hän on saanut alkunsa. Luovuttajan tulee olla terve ja täysi-ikäinen, eikä hänellä saa olla vakavia perinnöllisiä sairauksia tai tarttuvia tauteja, joista voisi koitua haittaa saajalle tai lapselle.

Väestöliiton lapsettomuusklinikan munasoluluovuttajien seurantatutkimuksessa luovuttajien ominaisuudet eivät ole mainittavammin muuttuneet lain voimaantulon myötä (3). Munasoluluovuttajien keski-ikä oli 30 vuotta, ja heistä 73 % oli saanut omia lapsia ennen luovutusta (3). Toisessa laajassa epidemiologisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin munasoluluovuttajien ominaisuudet ja motivaatiot yhdessätoista Euroopan maassa, todettiin, että suomalainen luovuttaja on iältään 20 - 38-vuotias, keskimäärin korkeasti kouluttautunut ja luovuttaa munasolunsa puhtaasti auttamishalusta (4).

Hedelmöityshoitolain voimaantulo vuonna 2007 vaikutti hetkellisesti luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen määrään. Hoitojen määrä alkoi kuitenkin lisääntyä jo vuonna 2009, jolloin myös saavutettiin lakia edeltänyt määrä (5). Viime vuosina Suomessa on tehty 700 - 800 lahjamunasoluhoitoa vuosittain. Vuonna 2012 Euroopassa tehtiin 33 000 hoitoa luovutetuilla munasoluilla, niistä puolet Espanjassa (6). Yhdysvalloissa tehdään vuosittain yli 20 000 lahjamunasoluhoitoa (7).

Hoito
Luovuttaja käy läpi munasarjojen stimulaation ja munarakkulapunktion. Kerätyt munasolut hedelmöitetään laboratoriossa maljassa (koeputkihedelmöitys) tai mikrohedelmöityksellä (intracytoplasmic sperm injection, ICSI) käyttämällä joko pariskunnan omia tai luovutettuja siittiöitä. Kehittynyt alkio siirretään saajan kohtuun ja ylimääräiset alkiot pakastetaan. Vaihtoehtoisesti voidaan pakastaa luovuttajan munasolut munasolupankkiin myöhempää käyttöä varten.

Munasolun saajan kohdun limakalvoa valmistellaan estrogeenin ja luonnollisen progesteronin avulla vastaanottokykyiseksi alkiolle. Mikäli saajan omat kuukautiskierrot toimivat, käytetään usein lisäksi agonistihoitoa (gonadotropiinien vapauttajahormoni, GnRH) estämään ovulaatio sekä sovittamaan saajan kohdun limakalvon proliferaatiovaihe yhteen luovuttajan munasarjojen stimulaation kanssa. Hormonihoitoa jatketaan raskausviikolle 12, ja se lopetetaan annosta vähitellen pienentämällä.
 
Raskaustulokset
Euroopan tilastojen mukaan luovutetuilla munasoluilla aikaan saatavan raskauden todennäköisyys tuoresiirron jälkeen oli 48 % ja pakastetun alkion siirron jälkeen 36 %. Euroopassa siirretään yleisesti useita alkioita kerrallaan, joten joka neljäs raskaus on monisikiöinen (6). Suomessa siirretään yleensä vain yksi alkio kerrallaan, ja kliinisiä raskauksia on THL:n tilastojen mukaan raportoitu 28 - 37 %:n alkionsiirroista yhteydessä, kun tuoresiirrot ja pakastetun alkion siirrot lasketaan yhteen. Näistä raskauksista 20 - 30 % keskeytyy.

Raskaustulokset lahjoitetuilla munasoluilla ovat paremmat kuin omilla soluilla tehtyjen hoitojen jälkeen, koska munasolut saadaan nuorilta, terveiltä naisilta. Luovuttajan suurempi Müllerin tiehyitä surkastuttavan peptidin (AMH) pitoisuus ja suurempi munarakkuloiden, kypsien munasolujen ja kehittyneiden alkioiden määrä parantavat raskauden todennäköisyyttä (8). Todennäköisyys ei riipu saajan hoidon syystä eikä iästä ainakaan 45 ikävuoteen asti (9,10). Iäkkäänkin naisen kohtua voidaan hormonihoidolla valmistella alkion kannalta vastaanottokykyiseksi. Kohdun limakalvon vähintään 5 mm:n paksuuden on todettu riittävän raskauden alkamiseen noin 4 000 lahjamunasoluhoidon aineistossa (11). Siemennesteen laatu heikkenee miehen ikääntyessä, mikä huonontaa myös lahjamunasoluhoidon tuloksia, samoin kuin lahjamunasoluhoitoa saavan naisen ylipainokin (12,13).


Obstetriset ja perinataaliset tulokset
Tavanomaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin, joissa käytetään omia munasoluja, liittyy suurentunut obstetristen komplikaatioiden, kuten raskaudenaikaisen verenpaineen nousun, raskausdiabeteksen, ennenaikaisuuden, sikiön pienipainoisuuden ja rakennepoikkeavuuksien riski (14,15). Kotimaisessa katsausartikkelissa selvitettiin vastikään ansiokkaasti mahdollisia taustalla olevia syitä koeputki- tai mikrohedelmöityksellä aikaan saatujen ja spontaanien raskauksien eroihin (15). Vaikuttaa todennäköiseltä, että tärkeä etiologinen tekijä on subfertiliteetti eli taustalla oleva hedelmättömyysongelma, mutta syyksi on epäilty myös munasarjojen hormonistimulaatiota ja laboratoriossa alkioihin kohdistuvia tapahtumia (16).

Mikä sitten on lahjamunasoluhoidon tilanne? Yleensä munasolu on peräisin hedelmälliseltä naiselta, jolla ei ole lapsettomuustaustaa. Munasolunsaajia ei ole stimuloitu kuten koeputkihedelmöityshoidoissa, mikä vähentää suprafysiologisten estrogeenipitoisuuksien haitallista vaikutusta kohdun limakalvoon (17). Saajan kohtua valmistellaan hormonikorvaushoidolla, yleensä samalla tavalla kuin tavanomaisessa koeputkihedelmöityshoidossa valmistellaan potilaita pakastetun alkion siirtoon. Pakastetun alkion siirrolla aikaan saataviin raskauksiin on puolestaan todettu liittyvän vähemmän ennenaikaisia synnytyksiä ja syntyneiden lasten pienipainoisuutta verrattuna tuorealkionsiirrosta seuranneisiin raskauksiin (18,19). Miten lahjamunasoluraskaudet siis sujuvat?

Raskaudenaikainen verenpaineen nousu. Jo 1990-luvulla kiinnitettiin huomiota munasolunsaajien suureen raskaudenaikaisen verenpaineen nousun ja pre-eklampsian riskiin (20). Ensimmäisessä suomalaisessa lahjamunasoluhoitoaineistossa raskaudenaikaista verenpaineen nousua esiintyi 31 %:lla munasolunsaajista. Vastaava luku verrokkiryhmässä, jossa oli tehty tavanomainen koeputkihedelmöitys, oli vain 14 % (20). Myöhemmin verenpaineen kohoamisen riskin suurentuminen on varmennettu toistuvasti. Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin obstetrisia ja perinataalisia komplikaatioita laajassa aineistossa, jossa oli mukana 16 000 lahjamunasolu-, 118 000 koeputki- tai mikrohedelmöitys- ja miljoona spontaanisti alkanutta raskautta (21).

Yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa pre-eklampsian esiintyvyys oli 9,3 - 16,9 %, tavanomaisissa koeputki- tai mikrohedelmöitysraskauksissa 1,5 - 3,2 % ja spontaaneissa raskauksissa 2,4 - 3,8 %. Monisikiöraskaudet lisäävät kaikkien komplikaatioiden riskiä. Pre-eklampsian esiintyvyyden monisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa on raportoitu olevan 15,8 - 45,8 % eli kolminkertainen verrattuna tavanomaisiin koeputki- tai mikrohedelmöitysraskauksiin (21).

Synnytykseen liittyvät tapahtumat. Munasolunsaajat synnyttävät keisarileikkauksella useammin kuin tavanomaiset koeputki- tai mikrohedelmöityspotilaat (21). Eräässä tutkimuksessa 31,4 - 85,0 % yksisikiöisten ja 78,0 - 100 % monisikiöisten lahjamunasoluraskauksien synnytyksistä hoidettiin keisarileikkauksella (21). Syytä operatiiviseen synnytyksen hoitamiseen on tutkimuksissa harvoin raportoitu, mutta se liittyy todennäköisesti äidin ikään, ensisynnyttäjyyteen tai loppuraskaudessa esiintyviin raskausongelmiin. Synnytyksenjälkeisten verenvuotojen esiintyvyys on yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa 4 - 17 %, mikä on yleisempää kuin tavanomaisissa koeputkihedelmöitysraskauksissa (21). Munasolunsaajien synnytyskokemus on samankaltainen kuin muiden synnyttäjien, eikä koetun synnytyspelon riski ole suurentunut (22).

Neonataalitulokset. Ennenaikaisen synnytyksen riski on yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa 10,0 - 24,3 % eli suurempi kuin tavanomaisten koeputkihedelmöityshoitojen yhteydessä (5,9 - 18,9 %) ja spontaanisti alkaneissa raskauksissa (4,4 - 5,0 %) (21). Monisikiöisten lahjamunasoluraskauksien ennenaikaisuusriski on 29,8 - 83,0 % eli suurempi kuin verrokkiryhmissä. Myös riski syntyä pienipainoisena (&lt; 2 500 g) on lahjamunasoluhoidon jälkeen lievästi suurentunut (21). Toisaalta sikiön pienipainoisuutta raskauden kestoon nähden (small for gestational age, SGA) ei ole todettu esiintyvän enemmän kuin verrokkiryhmissä (21).
 

Yhteistyössä