luovutettu siittiösoluhoito pariskunnilla

Onko täällä muita, joilla tämä hoito olisi edessä/suunnitelmissa ja haluaisi vaihtaa mietteitä?
Meillä on hyvin vahvassa mietinnässä ja ollaan varovasti prosessia aloittamassakin.
Onhan tuossa tuo itseillisten pino, mutta luulen, että meidän mietteet ja ongelmat kuitenkin vähän eroaa toisistaan kuitenkin - meillä pitää mm. ottaa huomioon oman puolison tuntemukset asiassa.

 

Moi!
Me ollaan itse asiassa jo viisi vuotta oltu hoidossa, ja kotona on ihana kolme-vuotias tyttö joka siis on IVF:n tulos! Sisarusta kovasti hänelle toivottais, muttei vielä ole tärpännyt... Miehelläni on azoospermia, eli luovutetuilla siittiöillä on kaikki hoidot tehty. Joten kysy ihmeessä, jos jokin asia askarruttaa!

 

joo, meillä on myös azoospermia, ollut tiedossa 22 vuotta (mies jonkun verran vanhempi, kuin mä ) . Ollaan oltu ilman ehkäisyä 7 vuotta, mutta siis tiedossa, että lasta ei voi tulla (se toki ei ole estänyt mua toivomasta ihmettä ) Kotona on mun biologinen lapsi, joka miehelle kuin oma (lapsi 6kk, kun mies tuli elämäämme), jotta ne puolet ei niinkään pelota, mutta tämä prosessi meillä on ihan alussa, se jännittää, miten asia etene ja toteutuuko haave näinkään. Tällä viikolla oltiin psykologilla ja se meni ihan hyvin, toinen kerta sitä on vielä edessä, mutta psykologi lupas laittaa paerit sitten klinikalle ja homma hänen puolestaan on selvä, mutta kun laki vaatii käyntejä ja niitä on kuulemma aina vähintään kaksi - sanoi kyllä, että me ollaan hommassa realistisia ja hän uskoo meihin .

En oikein osaa/uskalla odottaa tällä hetkellä mitään. Toivon, että luovuttaja löytyy (ainoa kriteeri meillä on sama ihon väri, kuin meillä, muut piirteet voi olla kuitenkin lapsessa niin erit, kuin vanhemmissa ja nykyinenkin lapsi on kuulemma enemmän mieheni näköinen, kuin mun ). Mulla lienee edessä aukiolotutkimus seuraavaksi (tämä/ensi kierto?), sitä ei ole tehty, kun miehen hoitoa kokeiltiin ja lääkäri meinas, että sitä ei tarvi vielä tehdä, ennen, kun nähdään, miten miehen hoito onnistuu. Ei onnistunut. Ja siteen joulukuussa ovis on noin 20.12, joten se taitaa jäädä joulun jalkoihin, että alkuvuodesta sitten eka hoito, kai. Ja vissiin alkuun inssi?

 

Jeps, eli tääl on naispari, ja luovutetuilla siittiöillähän raskaus sitten vain onkin mahdollinen..
Nyt meille on sperma varattu, että katotaan nyt kuinka tässä alkaa tapahtua.. Mua itseasiassa tänään, oltiin psykologin käynnillä ym. niin jotenkin nyt iski ja kovaa se tieto ja pelko että jos se inssi ei ekalla onnistukaan, tottakai sitä elättelee toiveita että näin olis mutta kylmä tosi asia, että harvalla se ekalla tärppää... huoh.. noh onneks on toinen rinnalla, ettei tarvii yksin näitä asioita miettiä.. hmm....

 

Kiva saada sutkin mukaan jastu, aika samoilla kalkkiviivoilla mennään ja mun mielestä sillä ei ole merkistystä, minkälainen pari hoidoissa parina on, kuitenkin tilanne erilainen, kun noilla itseillisillä hoidoissa olijoilla, voisin kuvitella? teillä kanssa joutuu painimaan sen asian kanssa, että lapsi on vain toisen biologinen, toiselle ei - vaikka yleensä se voi olla heteroparilla suurempi ylläri, ettei saa yhteistä buiologista meillä se nyt ei ollut mitenkään yllätys ja mieskin suhtautuu melko mukavasti nyt tähän louvutus-asiaan. Tietty se on hänelle ollut kova juttu, mutta se tieto on hänellä ollut yli puolet hänen elämästään, jotta siihen on saanut tottua.

Mä kanssa olen nyt, kun asia on nopeasti edennyt, ruvennut miettimään sitä, että jos se eka inssi ei onnistukaan - jotenkin sitä niin toivoo, että se heti tärppäisi, että sitten, jos ei tärppääkää, tullaan kovaa ja korkealta. Taas kerran, tässä on aika monasti alas tultu menkkojen myötä, että jotenkin sitä ei uskalla antaa ittensä toivoa edes mitään. Psykologi oli tosi mukava, hän tosiaan sanoi, että on hyvä olla realisti, mutta hän myös "antoi luvan" haaveilla, että millaista se on, kun vauva tulee, mitä tehdään yhdessä, mitä tarvikkeita tarvii jne. Se on kuulemma ihan terveellistä! Mutta kun ei uskalla!

Toisaalta, kyllähän se aika molella tärpää ekasta silloin, kun naisessa ei ole vikaa, eli aika paljon innsin onnistumisprosentteja vissiin laskee ne, joille inssi tehdään osana hoitoja ennen siirtymistä kovempiin hoitoihin. Mä olen kuullut, että 25-40% välillä on onnistumisprosentit. Ja noin kolmella kerralla pitäis tärpätä jos mitään ongelmaa ei ole. Te nyt tietty ootte yksityisellä, että ei mielellään kovin montaa kertaa kokeilis - sen verran on suolaset hinnat, että toivois tärppiä heti. Me ollaan julkisella, että ihan niin paljon ei tarvi rahaa surra, kun vaan olis niitä luovuttajia... Meille ei ole vielä varattu, mutta lääkärin kanta oli, että kyllä niitä periaatteessa on :/ Vaan mähän olen tässä oppinut sen verran pessimistiksi, että en usko, ennen, kun siittiöt on sisässä. Meillä on näissä lapsettomuushoidoissa ollut niin huono tuuri, ettei mitään määrää: eka mies sairastaa erittäin harvinaista sairautta, josta ei ole suomessa yhtään tutkimust tehty, ja luultiin, että vammautumisriski on iso ja jätettiin hoidot reiluks viideks vuodeks kokonan pois laskuista - sitten kuultiinkin, että ei olekaan riskiä, suurin riski, on lapsettomuusongelmat, värisokeus, munuaispuutos jne. ja niitäkään miehellä ei ole kuin ensinnä mainittu. Kuultiin myös, että 80-90% saa avun hormonihoidoilla - no, mepä tietty ollaan just se 10-20%, jotka apua ei saanut. Sitten päätettiin että ei jatketa, kun kerran näitä luovutettuja ei saa nykyään uuden lain myötä julkiselta, vaan onneksi kuultiin viimetinkaan, että teoriassa onkin mahdollista saada...
Mä olen itteni kanssa aika solmussa, toivon kovin ja yritän samalla olla toivomatta ja innostumatta tästä mahdollisuudesta, kun miehen lääkityskin piti olla niin iisi homma, muttei se sitten ollutkaan.

Pidän sulle peukkuja, että inssi onnistuu ja pääset pian innssiin. Mikä sulla on aikataulu? Tehdäänkö aukiolotutkimusta tms vai joko kaitti tutkimukset on tehty tai tehdäänkö niitä edes yksityisellä?

 

Hei!

Meillä myös tilanne miehen azoospermia. Asia selvisi alkuvuodesta noin vuoden yrityksen jälkeen. Alkushokista selvittyämme luovutetut siittiöt oli selkeä vaihtoehto. Miehen tutkimukset luonnollisesti ottivat aikansa (tehtiin julkisella). Samalla tehtiin mulle aukiolotutkimus ja otettiin tarvittavat verikokeet molemmilta.

Kesän jälkeen aloiteltiin hoitoja väestöliitossa. Käytiin kerran psykologin juttusilla yhdessä. En ole kuullutkaan kahdesta kerrasta. Ymmärsin, että tuo yksi kerta oli vahva suositus, emmekä kokeneet, että olisimme tarvinneet kertoja lisää. Lisäksi varmistui, että saimme julkiselta puolelta maksusitoomuksen inseminaatiohoitoihimme. Käytännössä meidän maksettavaksi jäi joka käynnin politklinikkamaksu (22e) ja donorisiittiöt. Siittiötilanne oli huono, myös tanskalaisten osalta, mutta meille saatiin varattua annos yhteen hoitokertaan. Se taisi riittää .

Nyt odottelen toiveikkaana alkuraskauden ultraa 4.11. Edelleen tuntemukset ovat kovin epätodelliset, mutta mielettömän onnelliset :heart: . Elämämme raskain vuosi saattaa sittenkin saada onnellisen lopun :heart: .

Kovasti tsemppiä hoitoihin!

 

Paljon onnea plussasta rouva puh!

kai se vaihtelee, meillä oli julkisen psykologi, ja se sanoi, että kyllä hän vähintään pari kertaa kaikki potillansa haluaa tavata, mutta lupasi myös, että ensi kerralla homma on selvä ja se on vika kerta ja hän laittaa jo naikkarille tietoa, että hänen puolestaan ollaan valmiita hoitoon marraskuun alusta alkaen, pitää vaan silti käydä kerran, jos meillä sattuisi olemaan vielä kysyttävää, vaikka en koe, että en olisi saanut jo riittävästi tietoa - mulla on kaverille tehty hoito luovutetuilla ja takana on pitkä miettiminen luovutetuista ilman normaalia shokkia siitä, ettei itsellä olekaan siittiöitä.

Me ollaan 7 vuotta haaveiltu vauvasta, mutta oltu ilman ensin se viis vuotta, kun luultiin, ettei toivoa ole, sitten vuosi hormonihoidoissa ja nyt tässä ollan =)

 

No siinä se nyt vähän onkin, että kun meille ei oikein kukaan kerro että mitä seuraavaksi.. tänään tuli postissa noi s-prog tulokset, nehän kertookin mulle joo tosi paljon.. Et käsittääksemme sieltä klinikalta pitäis soitella meille päin ja varata aikaa siihen johonkin keskusteluun missä vissiin käydään sit noi kaikki hoito jutut läpi.. Juu ja pitäis tehdä se ssg. Mutta tää on nyt tässä vain tällasta odottelua että menkat alkais ja sit et voi sen ssg.n tehdä ja periaatteessahan jos kaikki on ok niin inssi siihen perään mutta oikeesti mua suoraan sanottuna vituttaa niin paljon kun on niin sellanen olo että pelkää vain jos se ei onnistukkaan ekalla jne jne.. ehkä tää nyt senkin takia on niin voimakkaana kun se psykologi sano sen niin jotenkin se kun sen on todella ammattilaiselta kuullu ni sen jotenki kai uskoo vielä paremmin.. mutta siitä hetkestä on kyllä ollu mieli niin matalalla ja melkeinpä jopa sellanen olo että no vittuako sitä edes yrittää kun mun tuurilla ei varmasti onnistu.. tiedän tää varmasti tuntuu ja kuulostaa todella tyhmältä verrattuna monen muun tilanteeseen mutta anteeks syvästi jos yritän hieman purkaa tuntemuksiani... :´( huokaa....
tää odottelu ja ihmettely on vaan niin puuduttavaa...

 

jastu, pura toki, siksi täällä ollaan ja ymmärrän hyvin, miten tunteet menee vuoristorataa - ja vauhdilla. Mä olen tavallaan tosi toiveikas tästä mahdollisuudesta, mutta toisaalta pelottaan niin he----tisti, että jos tämäkään ei toimi, niin mitä sit? Sit ollaan ilman, joo. Mutta vaikeeta se on, toisaalta tekee mieli katella vauva juttuja, toisaalta unohtaa ja odottaa mahdollista positiivista tulosta.
Mulla on vähän syyllinen olo tästä vauvankaipuustakin, sillä meillä/mulla on jo lapsi, kouluikäinen nuoruuden juttu, josta toki olen enemmän kuin onnellinen ja hän on meille kuin yhteinen, mutta kun mieli tekee niin toista, sitä "oikeasti" yhteistä - joka sitten kuitenkaan ei ole sen enempää yhteinen, kuin tuo koululainenkaan, joka toki miehelle on kuin oma ja joka pitää miestäni isänään... Kuinka moni olis valmis antamaan mitä vaan saadakseen edes sen yhden ja mä vingun toista. Haluaisin voida nauttia raskaudesta ja vauva-ajasta, mihin en kunnolla pystynyt, kun koululainen aikanaan oli vauva - se oli rankkaa aikaa.

En tiiä, tehdään ko sulle se ssg, julkisella se on kai pakollinen ennen, kun hoidetaan. Mulle ei ole tehty, kun on odotettu miehen hoitovastetta. Mutta nyt siis voisin kuvitella sen olevan seuraavaksi.

Muistathan jastu, että jos ekalla ei tärppää, niin meillä kuitenkin on hyvät mahikset, jos ittessä ei todeta mitään vikaa (tuubat auki, hormoonit ok jne.), meillä on käytössä tutkittu priima sperma, jotta oikeasti uskon, että inssissä tulosmahdollisuus on hyvä (onhan?)

Rouva puhilla nähtävästi onnistui eka inssi luovutetuilla ja mulla on yksi tuttu, jolla onnistu ekassa inssissä luovutetuilla - nämä luokoon meille toivoa ja uskoa :hug:

 

mussu kiitos, ihanaa että joku oikeesti jaksaa olla tukena ja kannustaa jne.. kyllä mäkin odotan niin paljon että taas tapahtuisi jotain ja saatais asiaa eteenpäin, niin hiton kärsimätön kun olen! Ja on se totta että jos ja melkeinpä kun ekalla ei onnistu niin sitten vaan uus yritys vaikka se kyl tuntuukin niin et jos sen negan testissä näkee ni kyllä todella putoo korkeelta ja kovaa mut pitäis vaan jaksaa senkin jälkeen. huoh. noh ehkä mä oon tänään vuodattanu tarpeeks, painun saunan kautta nukkumaan ja toivon parempaa päivää huomiselle!! <3

 

Hei, tämä panikointi on tuttua minullekin. Ekalla inssi kerralla valitettavasti ei onnistunut, mutta nyt toinen inssi takana ja eka haamu bongattu raskaustestistä tänä aamuna (ja ovistestikin näytti positiivista :ashamed: ). Eli hyvin varovaisen iloisella mielellä nyt. Mulla ihan luomukiertoon tehdyt inssit yksityisellä puolella lahjasiittiöillä. kp26/pp12

 

Hieno uutien, tessak, paljon onnea! :flower:

Tiiättekö, ekaa kertaa tämän prosessin aikana mun mies on sivulauseessa sivunnut sitä, että meillä saattaa olla joskus vauva Ennen se ei ole vahingossakaan semmoista sanonut, mutta nyt tuntuu uskoa olevan enemmän, kuin koskaan. Suunnitteli (leikillään) nimeäkin ja mietti, että mahtuuko uuteen autoon vaunut ja, mihin työpöytä laitetaan, jos työhuone tarvitaan mulle käytölle.

Kuis jastun mieliala? Mä niin toivon, että ens viikolla tulis klinikalta jotain tietoa aikataulusta tms. Odottavan aika on niiiiiiiin pitkä!

 

Nooh eilen käytiin kunnolla viihteellä, ihan sitäkin miettien että oli ehkä viimenen kerta sitte piiitkään aikaan..
Mutta joo on puhuttu rakkaan kans asiasta ja näin, että ei oo enää tuollanen olo mitä tuolla aiemmin ollu, että nyt on jo taas hyvä ja odottaa ja toivoo ja näin kun välillä tosiaan tuntu et mitä sitä suotta sit edes alottaa mitä hoitoja ni eipä tarvis pettyä kun ei onnistu mut ei enää oo sellast.. <3
Heii mitä toi pp tarkottaa?

 

Loistavaa jastu =) , Toivottavasti oli kivaa!

Näinhän se menee, että se ei pelaa, joka pelkää ja yhtään sen vähempää meillä ei voi yrityksen jälkeen olla, kuin nyttenkään - mitään ei menetetä, mutta voidaan saada, paljonkin. Ja jos nyt niin käy, että vauvaa ei synny yrityksestä huolimatta, on ainakin kokeiltu, eipä sitä tartte sitten "isona" katua, että jätettiin mahdollisuus käyttämättä. Sekin on iso asia. Mitään vauvaa nyt ainakaan ei voi tulla, joe ei edes yritä ja yritykseen kuluva raha kuluu kuitenkin johonkin, sitäpaitsi lapsen aiheuttamat kulut kuitenkin on paljon suuremmat, kuin yrityksen aiheuttamat.

pp on piinapäivä, eli siis inssin/siirron jälkeen. Inssipäivä on kai pp0 ja sitten pp14 pitäis voida testailla, kaks viikkoa, kun on sitten kulunut.

 

Aa okei.. No niin taas olla vähän viisaampia.. täytyy varmaan soitella sinne klinikalle tosiaan jos ei nyt ens viikon aikana mitään ala kuuluun.. katsellaan ja odotellaan..

 

Hitto vieköön ku ei toi kierto oo oikein säännöllinen.. nyt mennään jo kp29 eikä vieläkään menkkoja näy ei kuulu.. alkais nyt niin vois sitten soitella sinne klinikalle taasen..
Mites täällä muilla meneepi?

 

mikäs täällä möllötellessä
Ovisaikoja vietän, joten konkretisoituu taas mielessä se, että takuulla en pääse inssiin vielä neljän viikon kuluttua, joten aikaisintaan tammikuussa pääsee siihen hommaan, toisaalta on aikaa "suorittaa" nuo aukiolo- yms. tutkimukset, ettei niiden takia sitten varmaan enää lykkäänny. Kun nyt tulis klinikalta jotain tietoa ajasta ja saatais päätös luovuttajan läytymisestä - sitten on jo homma pitkällä, kun se löytyy

Aika vähä meitä pariskuntalaisia on - vai eikä muut vaan uskalla kirjoittaa? Onneksi meitä on edes pari tässä samassa tilanteessa =)

 

Puoliso kyselee joka päivä, et oonko vielä raskaana. Välillä miettii, omasta perheestään joitain piirteitä, ja sitten tajuaa ettei hänen geenejään olekaan tässä mahdollisessa maha-asukissa. Varmaan tällä tavalla yrittää käsitellä asiaa.
Edelleen on testi positiivinen, vahvempi päivittän, mutta takaraivossa silti epävarmuus. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee sekin, että inssissä todettiin ihan luomuna irronneen kaksi munasolua, joten sekin mahdollisuus on olemassa, että tulossa olisi useampi kuin yksi.
En uskaltautunut vielä tänään soittamaan klinikalle, mutta varmaankin huomenna pitää soittaa ja ilmoitella tilanteesta. Jännittää sekin.

 

tessak, kiva kuulla sunkin kuulumisia, jatkathan niiden kertomista, vaikka varmaan tuonne plussanneiden puolelle pian hilpaset! Perusta meille siellä luovutettujen kaksikoiden pino, niin me tullaan jastun kanssa kovaa perässä, eiks? Se varmaan puolisolle kokretisoituu, että lapsi ei ole biologinen, kun lapsi on tulossa ja takuulla herättää myös ristiriitaisia tunteita, vaikka asian olisikin hyvin käsitellyt ja hyväksynyt. Usein kysellään ja verrataan lasta vanhempien sukuun/piirteisiin jne. Mutta usko pois, lapsessa tulee olemaan myös miehesi piirteitä! Kuten olen jo sanonut, meillä on useampi sanonut, että on lapsi vaan enemmän isänsa (mieheni) näköinen, kuin äitinsä, myös tutut, jotka tilanteen tietävät, ovat tätä mieltä Ja onhan niissä, ilmeet, elee, puhetapa - lapsi on jopa kopioinut mieheni kotiseudun murteen, jota mielestäni mies ei juuri puhu, kuin mummolassa ja me siis emme asu hänen kotiseudullaan enkä minä ole sieltä kotoisin

Mulla on suvussa peräti kahdet LUOMU kolmoset, monikkoisuus periytyy äidin kautta, joten arvatkaapa vaan, olenko sitäkin miettinyt, että tässä kun on "tehty" niin kauan yhtä, niin mun tuurilla sieltä tulee kolmoset. :/

 

Kyl kyl tullaan perässä sitten!!
No niimpä, kun klinikalta kuuluiskin jotain, meille on joitain asioita puhuttu siellä niin ristiin ettei oikein tiedä mitä uskoa.. Nytkin meille viimeks sanottiin että soittelevat sieltä jne.. Katotaan vaan kuinkas kauan saa odotella ennen kun puhelin pirahtaa soimaan.. hmm...

 

No niin. Uskaltauduin soittamaan klinikalle ja sieltä varattiin aika ultraan sitten kolmen viikon päähän, eli oletetulle raskausviikolle 7. Mitenköhän tässä osaa olla hermoilematta sinne saakka
Kyllähän ne maneerit ja muut varmasti tarttuvat, on sitten geenit mitkä tahansa. Joten tutuksi tulee sitten tämä tulokas, jos sinne asti päästään.
Edelleen aika epätodellinen olo, eikä osaa oikein olla iloinenkaan, kun takaraivossa edelleen huoli, että onko tämä tottakaan.
Toivottavasti teillä molemmilla jastu ja mussu menee kaikki tutkimukset ja valmistelut hyvin ja päästään aloittamaan se oma pino sitten jossain vaiheessa. Ehkä sen ultrauksen jälkeen uskaltaudun jo sellaisen aloittamaan

 

heh... voi paljon nyt vaan jaksamisia ja voimia tessakille!
Kyl kaikki menee hyvin! Ja täällähän voit käydä sitten kato aina säännöllisin väliajoin purkamassa mietteitä..

 

Jastu, ekä sun kannattaa kohta soitella itse sinne klinikalle päin ja kysellä mikä on tilanne. Olen itse huomannut että pitää tosi aktiivinen olla, että saisi tietoa ja vastauksia.

Täällä eletään jo kp 30/pp16. Edelleen vähän jatkuu sama epävarma olo. Kaikkea mahdollista tuntemusta yrittää tulkita suuntaan tai toiseen.

Eilen puhuttiin puolison kanssa tästä, ja kummallakin vähän sama olo, joten ei tarvitse yksin jännäillä. Hän koetti sitten järkeillä ja listailla kaikkia tosiasioita, jotka näyttäisivät tukevan raskautta. Esim. että en ikinä ole ravannut vessassa yhtä usein kuin nyt, ja että menkat on normaalisti olleet säännölliset n.25 päivää, korkeintaan 27. On se hyvä, että on tuo puoliso, muutenhan tässä saisi itsensä hermoiltua ihan paniikkiin

 

Joo niin mä aionkin huomenna soittaa sinne ja kattoo sit et mitä he sanovat siellä..
Voi että toivottavasti sulla tessak onnistais!! <3 Mutta siis eikö se oo kaks viikkoo kun saa testailla?

 

no, jastu, mitä sanottiin?

Mikä on tessakin olo?

Pidän peukkuja molemmille :flower: