Maaliskuiset 2018 *helmikuussa*

Ihan kuten @Tuut1kk1 niin minäkään en ole koskaan ollut nimiäisissä. Minuakin mietityttää, millainen ohjelma sinne pitää järjestää vai pitääkö? Miten nimi paljastetaan, pitääkö pitää jotain puheita vai häh.. Toisaalta kun kutsutaan vain perhe ja ihan lähipiiri niin ei sillä ohjelmalla varmaan niin väliä ole, kunhan nimi tulee selväksi ja vieraille on herkkuja tarjolla.

Täällä poksahti tänään 36+0 eli 37.viikko pärähti käyntiin. Ihan uskomattoman nopeaa mennyt tämä loppuraskaus ja vauva voi periaatteessa syntyä milloin vain! Tuntuu ihan hassulta. Sairaalakassi on pakattu suurimmaksi osaksi. Mun hygieniakamppeet puuttuu vielä ja tietenkin puhelimet ym. latureineen. Viikonloppuna väsäsin tosiaan myös hoitonurkkauksen kylppäriin vauvaa varten ja siitä tuli niin suloinen, etten malttaisi odottaa pääsyä vaipanvaihtoon.

Tänään on myös neuvola. En oikein usko että siellä on mitään kummallista kun ihan vastahan minä edellisen kerran kävin. Kiva kuitenkin mennä.

Suikku ja pienokainen 36+0

 

Meilläkin on ollut kovaa pohdintaa, että kastetaanko lasta kirkkoon vai ei. Me ollaan molemmat lähinnä näitä perinteisiä "tapaluterilaisia" eli kuulutaan kirkkoon tavan vuoksi ja käydään siellä lähinnä häissä ja hautajaisissa. Itsekin alan kallistua enemmän nimiäisten puoleen niin lapsi saa sitten vanhempana itse päättää mihin haluaa kuulua (jos haluaa). Olen ollut ainoastaan nimiäisissä mukana ja niissä on kantava teema ollut herkut ja kahvittelu. Ainoastaan yksissä oli pientä ohjelmaa ja nimen arvausta.

Tänään oli myös neuvolalääkäri. Vauva ultrattiin ja katsottiin sen olevan oikein päin. Tarkempaa kokoarvioita en saanut ja kysyttäessä sanottiin, että sellainen tehdään lähinnä jos on aihetta. Jäi kyllä harmittamaan kun ajattelin, että tällä kerralla saisi vähän tarkempia mittoja.

Heity 35+4

 

Pitkästä aikaa moi kaikille!

Luin nyt koko helmikuun pinon läpi ja tosi kiinnostavaa keskustelua ootte käyneet nimiäs-/kastejuhla-asiasta. Meillä tätä on myös pohdiskeltu ja päädytty siihen, että vaikkei oikeastaan tippaakaan innosta niin vauva kastetaan, koska isommatkin on aikanaan kastettu. Itse aiomme erota kirkosta (kun lapsiluku täynnä), mutta meille sopivana ratkaisuna nähdään tuo että lapset sitten isompana päättävät miten itse tekevät ja jos haluaa mennä ripille ja vaikka itse päästä kummiksi, niin ei sitten tarvii kasteesta lähtien käydä kaikkea läpi. Kummeja on kyllä vaikea keksiä (enää neljännelle lapselle), periaatteessa pitäisi kaksi löytää mut aiotaan kyllä yrittää mennä yhdellä.. se meillä olisi valittuna ja pyydettynä. Isompien kasteet on olleet kotona, mutta ei haluttaisi nyt kotiin mitään hengellistä meininkiä ja ollaan mietitty, et onkohan mahdollista järjestää esim. kirkossa pieni kaste (vain kummi ja vanhemmat tms) ja sitten kotona rennompi ja meidän näköisemme nimijuhla. Pitänee kysellä seurakunnasta.

Äitiysloma alkoi täälläkin, jee! Päivät sujuu hyvin ja olen tosi iloinen, kun alku- ja keskiraskauden vaikeuksien jälkeen olen nyt loppua kohden voinut liikkua paljon. Kävelen miltei päivittäin sellainen 3-5km lenkin ja tuntuu tosi hyvältä. Mutta yöt, ne on jotain aivan kauheaa. Nyt pari viikkoa en ole saanut lonkkakivuilta nukuttua oikeastaan yhtään. Illalla nukahdan, saan ehkä 2h unta, sit katson kelloa (herään kipuihin ja kääntämään kylkeä) koko yön 30-60min välein. Olo tuntuu aivan ihmisrauniolta, ja jos tätä vielä kuukausi jatkuu, en tiedä miten jaksan. Nyt on tosi vaikeaa esimerkiksi autolla ajaa, kun en luota hereillä pysymiseeni. Tällä viikolla neuvolalääkäri ja aion puhua asiasta, vaikka tuskin se mitään auttaa.

Pelkopolilla sain myös käytyä ja se oli tosi ihana käynti. En ikinä olisi uskonut, että se voi auttaa vanhoihin haavoihin näin paljon.

Sairaalakassi on mulla nyt puhelimessa listana ja hoitonurkkauksen laitto, vauvan vaatteiden pesu ym ajatuksen tasolla tehtävälistalla. Jospa ensi viikolla saisin ryhdyttyä näihin. Ihan viimeisiä pieniä hankintoja on myös vielä tehtävänä. Henkisesti alkaa kyllä tuntua valmiilta tämän pienen prinssin kohtaamiseen.

Hannah ja pikkunelonen 35+2

 

@Hannah4 mukava kuulla sinustakin! Tosi ikävää, että nuo yöt on katkonaisia ja hankalia. Myös täällä on viimeisen viikon aikana ollut melko levottomia yöt.Heräilen vähän väliä kääntämään kylkeä ja jostain syystä pyrin edelleen unissani olemaan mahallaan. Jossain vaiheessa sitten herään siihen, kun mahallaan on hankala olla (yllätys yllätys). Viime yönä myös heräsin päänsärkyyn, joka ei millään meinannut laueta. Onneksi nyt on ihan hyvä olo.

Eilisessä neuvolassa kaikki oli hyvin. Mulla on vähän alapaine ollut koholla verenpaineita mitattaessa joka neuvolakäynnillä, mutta kotimittauksissa se on ihan normaali. En sitten tiedä, miksi se neuvolassa nousee. Streptokokkinäyte otettiin ja vauvan todettiin nyt olevan kiinnittyneenä eikä siis enää voi vaihdella asentoa. Lähtökuopissa siis ollaan. Ilmankos onkin tuntunut alapäässä vihlaisuja viimeaikoina. Ensi viikolla taas sitten seuraava neuvola.

Suikku 36+1

 

@Hannah4 , täällä ainakin voi järjestää kirkossa tai muissa seurakunnan tiloissa pienen kastetilaisuuden ja se on vieläpä ilmaista. Juuri eilen tutkiskelin asiaa. Olen koko ajan ajatellut että haluaisin pitää ristiäiset tällä kertaa muualla kuin kotona, ja viime viikko vahvisti asian lopullisesti: pidettiin kotona lapsen kaverisynttärit ja sukulaissynttärit ja etenkin sukulaissynttäreiden jälkeen olin niin kipeä ja voipunut että teki mieli lähinnä kaatua sänkyyn itkemään... Joten totesin että ristiäisiin haluan vain mennä paikalle!

Mulla myös lonkkakipu vaivana. Siihen tuntuu auttavan jos viitsii venytellä joka päivä. Iltaisin on yleensä aika särkyisä olo, mutta öisin ei pahemmin kolottele. Sen sijaan yöt on muuten aika karmeita, viime yönä oli poikkeuksellisen hyvä yö ja nukuinkin muutamia kunnon pätkiä, mutta heräsin silti kuutisen kertaa ja joka kerta meni jonkin aikaa ennen kuin sain uudelleen unen päästä kiinni. Lisäksi mulla on jo kaksi viikkoa jatkunut flunssa ja tuntuu että sekin alkaa viedä veronsa. Välillä pari päivää on parempi olo ja sitten taas ihan flunssainen. Meillä on ollut monta tosi kiireistä viikkoa, mutta nyt onneksi meno rauhoittuu. Yritän nyt oikeasti lepäillä ja nukkua päiväunia aamupäivisin kun lapset on koulussa ja päiväkodissa.

Eilen tuli pari kipakampaa supistusta ja tuli fiilis että pitäiskö sen sairaalakassin suhteen tehdäkin jotain eikä vain ajatella... Niinpä rustasin jonkinmoisen listan valmiiksi. Kotiintulokassin voisi jo pakata, mutta en ole vieläkään ostanut vauvalle niitä kotiintulovaatteita. Kävin kyllä viikonloppuna katselemassa mutta en löytänyt mieleisiä.

Mä en edelleenkään ole ihan luottavainen sen suhteen onko tämä vauva oikeasti raivotarjonnassa vai ei... Niin neuvolassa meinattiin viime viikolla (tosin aika kauan tunnusteltiin ja mietittiin), mutta jotenkin epäilyttää. Hurjan paljon muljaa mahassa ja on hankala tulkita asentoa. Alan jos alistua siihen, että voi käydä niin, että synnytyksessä sitten huomataan että vauva onkin perätilassa.

Tulipa pitkästi tekstiä taas... Tänään rv 36+2!

 

Mulle järjestettiin vauvakutsut - oli kivat kahvittelut. En ole koskaan moisilla kutsuilla ollut, niin pelkäsin, että järjestävät jotain polttarien tapaista. Onneksi oli ihan rentoa oleilua vaan. Ja kun tiesin etukäteen meille tulevan ihmisiä, niin täällä meillä on nyt melko siistiä. Se on iso juttu se! Toki siivottavaa löytyy aina, mutta nyt on kaikki minua pitkään ahdistaneet tavararöykkiöt pois.

Vauva liikkuu edelleen muljautellen aika paljon ja epäilen harva se päivä, että onkohan tuo nyt oikeasti siellä pää alaspäin. Yöllä heräsin siihen, että olin selälläni ja vauvan liikkeet tuntuivat jotenkin tosi syvällä kylkiluiden alla. Varmaan oikein venytteli siellä... Olisi ollut niiiin kiva nähdä se vauvan asento vielä ultralla ja saada kunnollinen kokoarvio, mutta ei, niin ei. Omasta voinnista sen verran, että melko hyvin porskutetaan eteenpäin. Öisin on lonkkakipuja ja pitää kääntää kylkeä. Heräilen myös yhä enemmän öisin. Ei ole kuitenkaan kauheasti valittamista. Lähipiirissä on ollut viimevuosina kymmenen kertaa huonokuntoisempia odottajia kuin minä, niin en valita voinnistani.

Nimiäiset/ristiäiset: Me järjestetään ristiäiset. Sukulaiset ihmettelisivät liikaa, jos järjestettäisiin nimiäiset. Se on vaan se kulttuurillinen tapa, että ne ristiäiset järjestetään. Ei olla sen kummemmin uskovaisia. Onhan se vakaumus lapsen omassa päätännässä sitten isompana kuitenkin.

Hilkku 36+4

 

Äh minustakin tuntuu että vauva on nyt kyllä ihan eri asennossa kuin eilen kun ultrattiin olevan oikein päin. :/ navan molemmin puolin tuntuu selkeästi kaksi isoa möhkylää jotka on varmaan pää ja takapuoli - eli vauva koettaa vielä olla poikittain? Tuntuu ettei vatsassa kyllä enää tila riitä tämmöseen möyrimiseen mutta minkäs teet. Välillä jumppaa niin että maha meinaa irrota. Harmi kuulla että @Villavarvas ja @Hilkku81 jakaa saman huolen vauvan asemoitumisesta

Täälläkin lonkkakivut allekirjoitan. Heräilen jatkuvasti. Toinen kylki on myös vauvan monottamisen takia niin hellänä etten pysty nukkumaan kuin vasemmalla puolella. Mutta lasken silti että kaikesta huolimatta raskaus on mennyt rauhallisesti ja oikein hyvin. Mukava kun voi täällä purkaa vähän mieltään ja sen hetkistä olotilaansa tietää että samassa tilanteessa olijat ymmärtää kyllä

 

Hei kaikille pitkästi aikaa! Täällä äitiyslomaa kolme päivää takana. Tekemistä on kyllä riittänyt. Aloitin loman laittamalla vauvan vaatteet valmiiksi. Sairaalakassi on osin pakattuna, mutta listaän tein sentään valmiiksi.
Vaihdoin neuvolaterkkaria vielä tässä loppumetreillä, helpotti kummasti. Neuvolaläääkärikin oli eilen, tunnusteli vauvan olevan sopusuhtainen ja pää alaspäin. On ollut potkujen perusteella jo yli kuukauden tuossa asennossa. Ja kuulemma aika alhaalla, muttei vielä hetkeen syntymässä.

Ristiäisistä/nimiäisistä on puhuttu. Meillä on tulossa ristiäiset ja varmaan pidetään kotona. Täysin tapauskovaisia ollaan, käydään kirkossa jouluna ja jos jotain häitä/hautajaisia on...

Väsymystä ollut aikalailla ja sitä vissiin selittää että Hb oli tippunut taas, 115 lisäraudasta huolimatta.

Aika pian alkaa varmaan ekat vauvat syntyä tähän ryhmään.

 

Minä olen täällä aikani kuluksi nyt järjestellyt paikkoja ja tehnyt listaa, mitä vielä puuttuu. Kertokaapa viisaammat, kannattaako ostaa pari tuttipulloa varuiksi? Toiveena on täysimetys, mutta toisaalta haluaisin että vauva oppii juomaan myös pullosta, jolloin äitikin pääsisi myöhemmin käymään esim jumpassa ja isä hoitaisi sillä aikaa syönnit kotona. Mutta silloin pitää tietenkin hommata myös rintapumppu. Ja onko sama millaisia pulloja ostaa vai pitääkö suosia jotain anticolic-malleja?

Sairaalakassia pakatessa mietin myös minkä merkin liivinsuojat olisi hyväksi havaittu? Mulla ei oo ku yksi näytepakkaus kertiksiä ja kotona ajattelin suosia pestäviä liivinsuojia, mutta esim sairaalassa ja reissun päällä käyttäisin kertiksiä. Vai tarviiko niitä vielä sairaalassa jos maito nousee vasta myöhemmin kunnolla vai onko ihan yksilökohtaista?

Näin sitä on kummasti aikaa mietiskellä äitiyslomalla

Minäkin jännitin kovasti vauvan asentoa, koska bebe tykkäsi pötkötellä varsinkin poikittain aika pitkälle, mutta nyt on onneksi jo monta viikkoa viihtynyt raivotarjonnassa. On myös jo jonkinverran laskeutunut, mutta ei vielä kiinnittynyt. Toivottavasti muillakin vauvat hoksaa pyörähtää ns oikein päin masussa!

Oon niin tyytyväinen kun saan öisin nukuttua kunnolla, ainoastaan vessahätä herättää kerran yössä ja silloin tällöin närästys vaivaa mutta, yksi asia mikä on nyt mennyt vaikeaksi on yli 1 km kävely! En tiedä johtuuko lisääntyneestä turvotuksesta vai mistä, mutta lenkillä tulee jonkin ajan kävelyn jälkeen tosi pistävä kipu molempiin pohkeisiin ja lisäksi penikkatautimaista särkyä säärien etuosiin. Niin ärsyttävää kun tykkäisin edelleen ulkoilla reippaasti koirien kanssa mutta nyt on pitänyt typistää lenkit ihan olemattomiin Pyrin kyllä juomaan paljon vettä ja kompressiosukat on käytössä. Pitää varmaan koittaa vähentää suolan saantiakin.

 

@Tuut1kk1 imetykseen liittyvistä varusteista: kertisliivinsuojista olen ostellut ihan sekaisin eri merkkejä. Mulla on jokaisen lapsen kohdalla tullut niin runsaasti maitoa, että ne kyllä kaikki tulevat hetkessä läpimäriksi. Olen tällä kertaa ostanut kestoliivinsuojia vinot pinot, toivoisin niiden olevan mulla parempia ja tietty myös säästöä. Nyt oon jopa jo pessyt niitä valmiiksi, että olisi imukykyä heti kun tarvitsee ottaa käyttöön. Otan kyllä jo synnärille imetysliivit ja liivinsuojat myös mukaan. Rintapumppu mulla oli myös joskus, mutta en tykännyt. Saan paremmin lypsettyä käsin, vaikka siis meillä maitoa myös pakastetaan ja mies voi antaa sitä vauvalle tarvittaessa. Ollaan hankittu muutama tuttipullo valmiiksi, koska yritetään opettaa (kolmen lapsen jälkeen, jotka eivät pulloa lainkaan huolineet) tämä vauva heti myös pulloon. Tuttipulloissa en osaa sen enempää neuvoa. Meillä on Lifefactoryn lasipulloja, koska tykkään kun ne saa muutettua myös esim. nokkamukeiksi ja käyttöikä on pitkä. Niitä meillä on kaikilla juomapulloina ja tyyriistä hinnasta huolimatta tykkään, kun lasi on hygieenistä ja myöhemmin samoihin puteleihin voi pakata esimerkiksi eväitä, smoothieta tms mukaan eikä hajut tartu.

Onko sulla Tuut1kk1 tukisukkia? Vai onko kompressiosukat ihan sama asia... Koin kävelyn ja jalkojen väsymisen/painon tunteen vaikeina, oli iltaisin aika "levottomat jalat". Ostin apteekista reisiin asti ulottuvat tukisukat, oli näillä hintaa, mutta voi että miten ovat auttaneet! Alku- ja keskiraskaudessa menin vielä polvipituisilla tuki- ja urheilusukilla.

Vauvan asennosta: Harmi, että on huolta tästä aika monella. Oma terkkarini selitti tosi selvästi, että mihin ne potkut yleensä tuntuvat, jos vauva on raivotarjonnassa vs. perätilassa. Mulla ne tulevat nyt selvästi oikeaan kylkeen, välillä vauva vielä kääntää kylkeään ja silloin jalat tuntuvat vasemmassa kyljessäni. Mutta eivät siis missään kovin ylhäällä. Ja hikka tuntuu eniten tuolla vauvan pään/yläselän alueella eli mulla aivan alavatsalla. Terkka lohdutteli myös, että näillä viikoilla kyllä yleensä ihan selvästi huomaa, jos vauva kääntyy aivan kokonaan, sillä on näillä pikkuisilla jo aika ahdasta tuolla köllötellä.

Huomenna neuvolalääkäri ja jännittää. Onko teillä ollut kipuja kohdunsuulla tai jossain siellä..? Siis mulla tulee ajoittain niin valtavan kipeitä tuntemuksia, kuin jollain terävällä tökkäisi, sattuu ihan tosissaan. Mietin, voisiko vauvan pää olla jo niin alhaalla, että aiheuttaa tämän..

 

Muille vauvan asennon kanssa pähkäilijöille tiedoksi tälläinen linkki: http://www.jaga.fi/vauva-peratilassa-mita-teen/

Näitä ohjeita oon ite yrittänyt noudattaa. Nyt taas tuntuu että vauva olis pää alaspäin ja aika alhaalla, mutta huomenna tai myöhemmin tänään voi taas olla ihan eri fiilikset... Jotenkin tosi alhaalla tuntuu tämä maha nyt olevan, niin että toivottavasti olis raivotarjonnassa.

@Hannah4 , mulla on päivittäin paljon tuollaisia kipeitä, pistäviä tuntemuksia kohdunsuulla. Ihan kuin joku tökkisi sukkapuikolla. Muistan saman oireen aiemmistakin raskauksista, mutta en muista yhtään kuinka paljon ennen synnytystä niitä alkoi olla. Oon kans miettinyt että voisko liittyä johonkin kohdunkaulan kypsymiseen tai siihen että vauva tosiaan olis laskeutumassa ja painaisi kohdunsuuta.

@Tuut1kk1 , pulloista en osaa sanoa mitään. Mulla ei oo isommat lapset suostuneet juomaan pullosta ollenkaan. Liivinsuojista sen verran, että itse olen tykännyt käyttää eniten pestäviä liivinsuojia, esim. Myllymuksuilla on hyviä. Helppo pestä muun pyykin seassa eikä tarvi muistaa ostaa kauppareissuilla. Mulla on maito noussut kunnolla aina vasta kotona, joten liivinsuojia en ole synnärillä vielä tarvinnut. Ja sitten kun maito on noussut niin ekat päivät on ollut rinnat niin kipeät ettei ole voinut liivejäkään pitää... Mutta tämä tietysti on hyvin yksilöllistä, jollekin voi varmasti olla tarpeen ottaa liivit ja suojat mukaan synnärille.

 

Tosiaan ikävää, että moni täällä on huolissaan vauvan asennosta. Toivon, että kaikkien vauvelit kääntyisivät "oikein päin" pian. Mulle neuvolassa sanottiin, että rv36 asti vauva voi vielä vaihdella asentoaan, mutta sen jälkeen pitäisi alkaa vakiinnuttamaan sitä raivotarjontaa. Tosin mulla raivotarjonta on ollut ihan selkeä jo monen monta viikkoa, potkut tuntuu vain ja ainoastaan tuossa oikealla ylävatsalla ja hikka alavatsalla.

@Hannah4 mulla on kans ollut tuollaisia tuntemuksia jonkin aikaa ja ihan kunnolla kyllä vihlaisut tuntuu. Kysäisin asiasta sitten neuvolassa ja terkkari oli sitä mieltä, että ne kivut johtuu juurikin kohdunkaulan kypsymisestä ja siitä, että vauvan pää on jo niin matalalla. Mullahan todettiin viime neuvolassa,että pää on jo kunnolla kiinnittynytkin. Ainakin mulle neuvolasta vakuuteltiin, että täysin vaarattomia kipuja ovat.

Minäkin olen ostanut pari tuttipulloa varalta. Ajattelin myös ehkä purnukan tai kaksi varata korvikettakin, jos imetys ei lähdekään onnistumaan. Meidän suvun naisilla tuntuu kaikilla olevan vähän heikkoa tuo maidontuotanto ja lähisuvussa kaikki tietämäni äidit ovat joutuneet turvautumaan myös korvikkeeseen. En aio ottaa imetyksestä mitään stressiä, mutta toivon silti kovasti että se onnistuisi hyvin.

Tänään 36+2.

 

@Hannah4 En itseasiassa tiedä, onko kompressio- ja tukisukilla suurta eroa, kompressiosukat on enemmän urheilukäyttöön, mutta olen niitä kyllä muutenkin pitänyt ja esim pitkinä työpäivinä olivat ihan parasta, jalat ei turvonneet ja väsyneet samalla lailla kuin ilman niitä. Toki nuo eivät ylety kuin polven alle. Mutta hei siis miten en oo muistanut nuita Lifefactoryn pulloja! Kiitos muistutuksesta, mulla on itselläkin treenipullona Lifefactoryn pullo ja se on kyllä hyväksi havaittu, en enää juo muovipulloista kuin pakon edessä Tyyriitä kyllä ovat mutta josko sitä pari pulloa pienelle tilaisi ja huippu juttu kerta saman pullon saa muutettua sitten nokkamukiksi.

Hmm pitää varmaan vielä pohtia tuota liivinsuoja-asiaa Oon tosiaan ensari niin omasta maidontuotannosta on vaikea sanoa. Kestoliivinsuojia mulla löytyy jo neljä vai viisi paria, tilaan sitte tarvittaessa. Myllymuksun valikoiman kävinkin jo vilkaisemassa kiitos vinkistä @Villavarvas

Sukkapuikkokipuja mulla ei oo vihlaissut kuin ihan ministi muutaman kerran. Enemmän on häpyluun arkuutta, tuntuu kuin siinä olisi iso mustelma. Symfyysikipua kai, alkaa kudokset antaa periksi. Joskus lenkillä ollessa tuntuu kun vauvan pää painautuu oikein painavana tuonne alakertaan, litistäen virtsarakon jolloin pelkää aina päästävänsä housuun onko muilla ollut tämmöistä tunnetta?

 

Joo hei, tuollaisia kipuja kyllä on ollut myös mitä @Tuut1kk1 kuvailit! Vaihdellen vähän (eri rv eri paikoissa olleet kivut) häpyluu, enemmän nivusten suunnalla tai sitten lonkissa... Kaikki kai liitosten pehmenemiseen ja synnytykseen valmistavia tuntemuksia. Aika inhottava kyllä tuo, kun välillä tosiaan tuntuu kuin pää painaisi pissat housuun.

Nämä ylös asti ulottuvat tukisukat ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin aiemmin käyttämäni, saan puettua vain aamulla sängyssä maaten. Ja niinhän se muutenkin suositeltaisiin puettaviksi, ennen kuin on yhtään lähtenyt turvotus ja nesteet alaspäin jalkoihin.

Myllymuksujen liivinsuojia mullakin on, hankin myös merinovillaisia lämmittimiä, aiemmasta kokemuksesta tiedän että saan turhan helposti myös rintatulehduksen.. Maidon noustessa on kipuilu kovaa ja saa olla tarkkana, ettei rintoihin tule kovia tai aristavia kohtia (maito tukkeudu), jolloin meikäläisellä ei tulehdus ole enää kaukana. Mutta muutaman uuden pesupussin ostin, ajattelin että ne olisivat näppäriä esimerkiksi kodinhoitohuoneessa vaipanvaihtopaikan, pesualtaan ja vaippaämpärin (kestovaipat) lähistöllä roikkumassa ja saisi heitettyä liivinsuojat suoraan pussiin. Menin nyt uutena pesemään irrallaan ja "kiva" oli noukkia niitä muun pyykin joukosta.

Tänään lenkillä itkin, ei vaan jaksanut yhtään tsempata enää.. ulkoilu on henkireikä, mutta nyt väsymys niin valtavaa ettei sekään tunnu ihan auttavan. Olisi tehnyt mieli istua hankeen itkemään. Kyllä lenkin jälkeen oli mieli taas parempi, mutta yöt ovat niin valvottuja, että alan olla aika äärirajoilla.

 

Mulla myös @Tuut1kk1 noita samoja kipuja ja painontunnetta, erityisesti kans kävellessä. Aika vaivainen tässä rupeaa olemaan kyllä.

@Hannah4 , mä niin ymmärrän sua! Muutenkin olen uniongelmainen ja viime aikoina ei oikein ole voinut edes puhua nukkumisesta, niin katkonaista se yöuni on. Jotenkin tuntuu että vauvan kanssa olis helpompi valvoa kuin näiden omien vaivojen. Saatko/onko sulla mahdollista nukkua päiväunia? Mä puhelin nukkumisongelmistani neuvolassa ja aika painokkaasti kehotettiin nukkumaan päiväunia.... Ja oon nyt yrittänytkin jättää vaikka jotain hommia tekemättä ja ottaa aamupäiväunet sillä aikaa kun lapset on koulussa ja päiväkodissa (nuorempi on siis klo 12 asti päiväkodissa). No, välillä onnistuu ja välillä ei mutta tekee se huilaushetki sängyllä pötkötellen hyvää vaikkei varsinaisesti nukkuisikaan. Voimia sulle sinne. <3

 

Josko täältäkin päivitystä välillä.
Flunssa on vaivannut jo reilun viikon ja saikulla olen ollut 4 päivää. Tänään päivystykseen kyselemään, että vieläkö jatketaan vai pitäisikö töihin vielä yrittää. 6 työpäivää ois ennen äippälomaa.

Raskausmyrkytys oireita ei onneksi vielä ole tullut. Jospa tällä kertaa ei tulisikaan. Sen sijaan kohdunpohjan korkeus ampaisi kyllä hurjan korkealle. Neuvolassakin ihmetteli kovasti, vaikka vauva ei kuulemma käteen tunnu isolta. Mistä lie sitten tämäkin johtuu

Äippäpolille on aika vasta 3 viikon päästä, että sinne asti nyt sitten saa jännittää. Aina se on jotain murehdittava...

Täälläkin menee yöt valvoessa. Kesken unia havahdun johonkin ja sitten ei vain meinaa uni tulla. Nytkin valvonut 2 tuntia ja kohta saakin herätä Samoin vihlaisuja alapäässä on toisinaan. Paikat kypsyy. Vaikka tunne ei niin houkutteleva olekaan. Kyllä nytkin on ollut kurjaa yskiä, kun aina on tunne, että lirahtaa samalla.

Meillä on ristiäiset. Hirvittää vain ne jo valmiiksi. Edelliset yritettiin järjestää vieraille mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi, mutta haukut sain. Ihan sama mitä teen, niin muutamat löytää aina valittamista eivätkä kyllä yhtään häpeile tuoda mielipidettään julki. Stressaankin enemmän ristiäisiä kuin synnytystä.

 

@Julyah paranemista sinulle! Toivottavasti saat jatkaa saikulla, jos tuntuu ettet puolikuntoisena töihin enää jaksa (ja sitkeästi sä ilmeisesti olet jaksanut ja pystynyt töissä olemaan). Eikä toisaalta pidäkään mennä, jos et ole vielä kunnolla terve.

@Villavarvas kiitos sanoistasi! Tää itkee täällä, kun joku sanoo maagiset "ymmärrän sua"..
Uniongelmista kärsin kyllä normaalistikin, imetysajat olen kokenut aika helpoiksi, kun silloin hormonien avulla (kai?) nukahtaa aina helposti uudelleen. Muutoin sitten yöheräily tarkoittaa mulla valvomista, ja heräilen helposti.. Nyt olen kyllä onneksi onnistunut melkein aina herättyäni nukahtamaan uudelleen. Koululaisia ja osapäivähoidossa oleva pian 6v täälläkin, joten olen yrittänyt aamuisin mennä pariksi tunniksi nukkumaan, kun koululaiset lähteneet. Se on vaatinut henkistä asenteenmuutosta, että voi "laiskotella" kotona, mutta ilman en pärjäisi. Kyllä aion tästä vielä neuvolassa puhua, vaikka ei se varmasti mitään uutta asiaan tuo. Viime yö meni poikkeuksellisen hyvin, sain kahdessa pätkässä jopa 4h unta. Jaloittelin keskellä yötä, se helpotti kipuja ja sain normaalia paremmin nukuttua.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

 

Onpas täällä ollut kivasti keskustelua.. liivinsuojista esikoisen aikaan käytin kertiksiä, niitä on nytkin pari pakettia hommattuna. Sen muistan ainoastaan että yhdet repi rinnanpäät ihan hajalle, kun tarttuivat kiinni... viimeksi maito nousi 4-5 päivää synnytyksestä kun vihdoin päästiin kotiin. Luulen, että oma hormonitoiminta ei ehtiny mukaan ja sairaalassaolo stressasi. Käynnistys oli siis kyseessä. Sen jälkeen maitoa tulikin ihan yli oman tarpeen luovutukseen asti.
Tälläkin kertaa ajattelin pumppailla maitoa talteen ja pakastimeen, jotta voi sitten isäkin pullosta syöttää. Äidinmaidolla pärjättiin viimeksikin, mutta oli hyvä, kun sai välillä antaa pullostakin evästä.
Kovasti jo odottaisin pienoista syntyväksi, olo alkaa olla varsinkin öisin tukala.

Tänään 36+0.

 

Onpas ollut vauhdikas viikko kun ei ole yhtään ehtinyt päivittelemään tänne Kirpputoritavaroiden etsimistä ja pakkailua ja kaikenlaista järjestelyä ja siivousta kotona.

Kävin tulevien mummin ja ukin kanssa pyörähtämässä Tallinnassa ja sen päivän kävelyn jälkeen on kyllä ollut pari lepopäivää ihan tarpeen. Mutta hyvä reissu oli

Maanantaina kävin extra-neuvolassa juttelemassa vauvan koosta ja pelosta ettei mahdu ulos. Oli tällä kertaa neuvolatäti, joka ilmeisesti osasi käsikopeloin kokeilla koon ja asennon ja kertoi tarkemmin synnytyksen kulusta. Nyt sitten edes jonkinlainen painoarvio ja levollisempi mieli.
Vauva maanantaina kuulemma tuntui noin 3,4kg ja loppupainoksi arvioi 3,8-4kg. Iso mutta ei jätti

Maanantaina oli myös perhevalmenus vol. 2 ja sielä oli kokemuksistaan kertomassa pariviikoisen pojan äiti. Ja vauva oli mukana myös Oli hyvä ja kiinnostava se tilaisuus.
Mutta kyllä tuli mieleen että miten ihmeessä sitä ikinä oppii noin varmakätiseksi vauvankäsittelijäksi, kun toinen niin pieni Mies kyllä lohdutti että kyllä se alkaa sujua. Hänellä ilmeisesti kovempi luotto meidän taitoihin kuin minulla

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa imetysliivejä oston jälkeen. Ostin ne jo hyvissä ajoin ja ajatuksella että ei nyt tämän enempää rinnat tule turpoamaan.. mutta pahasti nyt näyttää että ehkä joutuu isommatkin vielä ostamaan.
Myös kerttisliivinsuojia ostettu paketillinen. Ja pakattu sairaalakassiin niitä mukaan.

Alkaisi olemaan kaikki lähes valmista. Vain vauva puuttuu. Eikä mitään synnytystuntemuksia vielä.
Vähän toivoisin että viikon päästä tai viimeistään maaliskuun alussa hän päättäisi tulla ulos.. Laskettuun aikaan ei enää malttais odottaa.
Ajattelin vedelmanlehtiteetä käydä ostamassa synnytystä vauhdittaakseni. Myös kävelylenkkejä ja lumen kolaamista ja siivoilua jne ajattelin ihan tosissaan alkaa harrastamaan. Tietty ihan oman kunnon mukaan

 

Täällä tänään 36+0, max 4vko enää jäljellä. Toivon kovasti, ettei tartte mennä käynnistykseen sillon vaan tää alkas syntyä spontaanisti ennen sitä.

Saatiin torstaina vihdoin käytyä tilaamassa se kaukalo, pitäs alkuviikosta tulla. Enää ois sairaalakassin laitto ja muutamien hoitotavaroiden ostaminen kuten vanupuikot ja - laput sekä itelle siteitä

 

@Hannah4 Kiitos! Sain sairasloman äitiysloman alkuun asti. Vaikka kovaa henkistä kamppailua itseni kanssa kävin, niin iso taakka tippui harteilta, kun enää ei ole pakko jaksaa. Eipä tämä väsymys sinänsä katoa, mutta nyt voi nuoremman muksun kanssa nukkua päiväunet vaikka joka päivä ja muutenkin levätä. Eikä tarvi puristaa itsestä viimeisiä mehuja ulos niin, että illalla on aivan poikki ja viikonloput menee vain istuessa.

Mie en kyllä ole liivinsuojia tarvinnut oikeastaan ollenkaan. Vaikka imetin edellistä lähes vuoden, niin parit kestoliivinsuojat oli jonkun verran käytössä, muuta ei tarvinnut. On se niin jännä, kuinka erilaisia äidit ovat ja myös raskaudet/synnytykset. Ei voi ennustaa mitä lopulta tarvii.

@Onni ja Unelma Usko pois vain, että pian se vauvan käsittely sujuu tuosta vain. Muistan itse pohtineeni samoja asioita esikoisen kanssa. Vieläkin jänskättää, miten sitä nyt tämän kolmannen kanssa osaa, mutta se äidin vaisto auttaa. Ja se kehittyy varsin huomaamatta! Tulee vain sellaisia "musta tuntuu" tilanteita ja yllättäen huomaa olleensa oikeassa.

 

@Onni ja Unelma sama "pelko" väijyy täälläkin, minun tähänastinen kokemus vauvoista on varsin olematon ja näin jo untakin että makuutin vauvaa vain pinnasängyssä, koska en uskaltanut nostaa sitä sieltä pois Toivon todella saavani synnärillä hyvää ohjausta vauvan käsittelyyn ja hoitoon.

Vadelmanlehtiteetä ostin myös mutta en ole vielä alkanut juomaan, odotan vielä viikon päivät. Nyt viikkoja siis 35+5. Sairaalakassi on lähestulkoon pakattu. Vauvan vaatteet tuli myös eilen pestyä, vaikka olin aikonut säästää sitä myöhemmäksi Niitä on niin ihana hipelöidä ja kuvitella minkälainen pikkutuhisija niihin tulee puettua.

Mutta, meninkin tuossa joku päivä sitten kehumaan, että saan öisin hyvin nukuttua. Ähäkutti, en enää! Nukkumaan mennessä tulee pyörittyä ja haettua asentoa, ja sitten aamuyöstä tulee myös valvottua koska kaikki asennot käy lonkkiin. Herään myös ihan pieniin ääniin, mm.koirista lähtevät äänet ja ilmalämpöpumpun hurina (toiselta puolen taloa) meinaavat saada raivon partaalle puhumattakaan jos vieressä nukkuva mies erehtyy hieman kuorsaamaan... Noh ainakin olen hyvällä omallatunnolla ottanut päiväunia ja muutenkin ottanut päivisin iisimmin.

Toinen juttu mikä on alkanut vaivaamaan nyt useampana iltana peräkkäin on semmoinen ahdistava ja levoton olo. Kaikissa asennoissa tuntuu että maha painaa ja puristaa, keuhkot ja pallea on läjässä ja alaselkää jomottaa. Turha koittaa nauttia netflixmaratoneista sohvalla löhöten, kun kaikki keskittyminen menee ähkimiseen ja pyörimiseen Eilenkin tuli puolet leffasta katsottua seisten. Ärsyttää, minusta tuli heti ekalla äitiyslomaviikolla vaivainen ja raihnainen, olisi vissiin pitänyt jatkaa vielä töissä.

 

Menin sitten valittamaan huonoista öistä, nyt ei ainakaan ole yhtään parempi, kun liukastuin! Jalka paketissa ja kyynärsauvoilla kuljen. Mutta kyllä tämä tästä, onneksi vielä todennäköisesti useampi viikko vauvan syntymään ja toivon paranevani nopeasti, Vauvalla on kaikki hyvin, se on tärkeintä ja tässä olisi voinut käydä paljon huonommin. Tänään 36+0, voi että miten tekisi mieli vaan ulos ja lenkille, ihana ilma ainakin meillä tänään!

@Onni ja Unelma hyvä, että nyt saat levätä tai ainakin paremmin kuunnella omaa oloasi ja kehosi tarpeita.

@Tuut1kk1 myötuntohalaus täältä sun univaikeuksiin. Kurjaa, mutta ei onneksi enää kauan jäljellä. Onneksi yöt voivat olla hyvinkin erilaisia ja jospa säkin pystyisit lepäilemään päivällä?

 

@Hannah4 , voi ei miten huono tuuri! Toivottavasti koipi parantuu pian ja hyvä että vauvalla on kaikki kunnossa. Kamala ajatus joutua konkkaamaan kyynärsauvoilla liitoskipuisena...

@Tuut1kk1 , mulla on ihan samanlainen olo iltaisin, nytkin. Nivuset ja alaselkä jomottaa kuin olisi menkat, missään asennossa ei ole hyvä, keuhkot on lytyssä jne. Muutama kipeämpi supistus tullut tänään mutta tuskin mitään mikä oikeasti ennakoisi synnytystä...

Hyvin ristiriitaiset fiilikset, toisaalta on sellainen olo ettei kestä enää yhtään olla raskaana vaan haluaa sinne synnyttämään heti nyt äkkiä. Mutta aina jos alkaa leikitellä ajatuksella, että synnytys nyt käynnistyisi, niin alkaa jännittää ja tulee sellainen olo ettei ole yhtään vielä valmis. Miten tää voi olla niin jännittävää näin neljännelläkin kerralla!

Mä luinkin tosta vadelmanlehtiteestä jostain, pitäiskö sen siis edesauttaa synnytyksen käynnistymistä? Mistä ootte sitä ostaneet? Edellämainituista ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta yritän pikkuhiljaa jotenkin edistää synnytyksen käynnistymistä, jos näistä konsteista nyt mitään apua on... Yritän tehdä päivittäin erilaisia jooga- ja pilatesliikkeitä joiden pitäisi helpottaa vauvan laskeutumista ja kiinnittymistä. Perjantaiksi varasin ajan vyöhyketerapeuttiseen raskaushierontaan, ajattelin että kai se ainakin rentouttaa ja tuntuu mukavalta jos ei muuta.

Tänään rv 37+0!

 

Onneksi ei käynyt pahemmin @Hannah4 Nyt vaan pikaista toipumista ja lepoa tarpeen mukaan.

@Tuut1kk1 minulla on ihan sama juttu. Ei voi iltaisin rennosti löhötä ja katsoa leffaa kun kokoajan pitää etsiä hyvää asentoa. Päivisin vielä jotenkin onnistuu olla rauhassa, mutta iltaisin menee ihan venkoiluksi telkkarin katsomiset.

Univaikeudet on onneksi hieman helpottaneet ja kun pystyy jotenkin päivisin unen puutetta paikkailemaan.
Ilmeisesti pää ja kroppa nyt vihdoin alkaneet uskomaan että lomalla ollaan ja saa ja voi ja pitää levätä. Vaikka sitten päivisin. Tietty auttaa myös se, että taas tuntuu olevan jonkinlainen luottamus päällä että kaikki menee hyvin
Ja hyvin löysästi olenkin nyt ottanut ja tuntuu ettei oikein mitään saa nyt tehtyä tai valmiiksi. Toisaalta kun ei ole mitään pakko tehdäkään niin olen nyt lähinnä vaan ollut.

Tämä puolikas rantapallo alkanut vähän enemmänkin rajoittaa nyt tekemisiä. Ilmeisesti paino alkaa ottamaan nilkkoihin ja polviin. Enää ei kyykätä eikä lattialta kovin nopeasti nousta ylös Kävely on tyyliä ankka ja alkaa sekin selkään ja lonkkiin ottamaan. Notkea kuin norsu voisi kuvata tätä olotilaa

Mutta tänään 37+0 joten nyt lähtee vadelmanlehtiteen juominen (ostin Ruohonjuuresta) ja muut synnytystä (toivottavasti) edistävät kotikonstit käyttöön
Alkaisi minun mielestä olemaan jo aika