Maaliskuun Muruset 2012 *Lokakuussa*

Tervetuloa Bla-bla!

Onnea ultrakuulumisista taas kerran :) :flower:

Mäkin kävin äsken taas siellä ultrassa, kuvia en saanu taaskaan... Ei ollu poikaset kuvauksellisella tuulella tänään, kun toinen ei näyttäny naamaa ollenkaan ja muutenkin ihan solmussa olivat :D Mutta siis kaikki hyvin ja molemmat poikia edelleen. Poikittain viihtyivät tällä kertaa mahassa :)

Joku kyseli noita tarkkoja mittoja tuolla aiemmin, niin laitan nyt nekin:

A-vauva
Lakimitta: 53mm
Vartalon ymp.: 171mm
Reisiluu: 33mm
Päänympärys: 189mm
Painoarvio: 419g
Vastaa viikkoa 21+2

B-vauva
Lakimitta: 52mm
Vartalon ymp.: 158mm
Reisiluu: 35mm
Päänympärys: 186mm
Painoarvio: 388g
Vastaa viikkoa 21+0

Hirveesti kaikkia muitakin mittailuja ja ties mitä noissa papereissa lukee, mutta en viitti kaikkea alkaa kirjottelemaan :D
 
Onnea hyvistä ultrakuulumisista kaikille, jotka ovat niitä saaneet!! :flower: Ihanaa, lisää, lisää!!

Ja pikkumökölle onnittelut vakityöpaikasta!! Loistojuttu! Varmasti mukava jatkaa odotusta ja jäädä äitiyslomalle, kun on varma työpaikka odottamassa. =)

Tervetuloa mukaan bla-bla! :)

Itselläni hieman flunssainen olo. Sniisk. Muuten kaikki hyvin ja puoliväli lähestyy.. :heart:

Loretta ja Möllykkä 19+5
 
  • Tykkää
Reactions: pikkumökö
Päiviää täältä.

Bla-Bla:
Oon ostellu jo aika hyvin noita vaatteita, kaikkia kokoja enemmin tai vähempi, muistista mitä tartti enempi , mitä ei. Ä-pakkausta en ota joten on ihan kiva tutkiskella eri vaatemateriaaleja yms.

Muksu liikuskelee kivasti, tänään jopa liikkuvan auton ratin takana tunsin kuinka toisella on kivaa! Hirmuinen himo ruisleipään minilettalla ja juustoviipaleella. Pari päivää ollu hirmu janoinen, ohimenevää kai. mahan sisällä on vasemalla puolella navan alapuolella tuntunut hieman kipua ajoittain, ihan kun se muksu kairais siellä sitä kohtaa.. lie istukka kasvelee.. JUMI on ollu viimeyönä mahdoton, koko kroppaa kivisti.. pohkeet hellänä, magnesiumia varmaan tarttis.. Katos katos tätä lahopäätä, ostin prismasta poremagneessiumin, en sitten kattonu tarkemin, kotona huomasin että makeutusaineena on käytetty sakariinia. Eikös se juuri ollut haitallista raskauden aikana.. : / jää ne popsimatta.

Missäs meitin ISTUKat sijaitsee?

Mä jouduin, tai sain postissa ajan istukka-kontrolliin!! mulla siis edessä alhaalla istukka, tiedän että siirtyykin vielä, mutta se on kiinni samointein mun vanhassa sektioarvessa. Olen kuullut mahdolisesta kasvamisesta arpeen kiinni ja siitä että jos lapsi kuitenkin päätetään leikkaa, on sen leikkauksen tapahduttava isossa (Jorvi kuitenkin?) sairaalassa jossa leikkausresurssit ovat parempaa. Ts. valtimotukkimista väliaikaisesti kun istuka leikataan.. jne!!?? mistä moisesta tietoa kun netistä löytyy kauhutarinoita kuuden veripussin kera..??!!!

Siis ja mää oon huomannu että stressaan kaikkea ja en osaa rauhoittua niistä. nyt mä ressaan noita yllä olevia asioita..

Onnea kaikille ihanista ultra-uutisista, ihanaa että meille on tulossa kaikille kuitenkin sukupuoleen katsomatta terveitä lapsia!! :heart:

kengu ja PokS 21+0
 
Pööppis
Mulle sanottiin np-ultrassa että istukka on tosi alhalla takaseinässä,mutta että liikkunee siitä.
No maanantain ultrassa sitten sanoin että minua asia on huolettanut,että näkyykö missä se nyt on. Asiaa sitten tarkisteltiin vielä alkautta ultraamalla,ja 2cm matkaa on istukasta kohdunsuulle. Antoi tammikuulle ajan seuraavaaa tsekkausta varten. Muutoin eivät olis enää ultranneet ennen synnytystä,että hyvä kun tuon nyt katsovat että tietää sitten tilanteen.

Hemmetti tätä paskojen asioiden sumaa. Nyt sit itkusen onnistuin puhelimessa äitini kanssa järjestämään kohtauksen,kun minun mielestä se aina ymmärtää minut väärin ja neuvoo tai siis "neuvoo" tekemään ihan päin vittuja, nyt sit kehkeytyi pahin riita vuosikausiin. Siinä luurit iskettiin korviin samaan aikaan. Että mykkäkoulua varmasti eessä seuraavat 3 viikkoa.Huoh. tääki vielä. Mitä perhanaa miun pitäs tehä että sais asiat paremmiks,tuntuu että ihan kaikki menee pieleen. Ei oo miestä, koira annettu pois, hadistun tänne vitun pikkukylään, itkettää, ei oo tekemistä ja blaablaablaaa.....Hermostun kohta ihteeni totaalisesti. Ennen raskautta olin positiivinen ihminen, nyt tuntuu et miun elämässä ei oo mitään hyvin.
Paitsi muksu mahassa jota rakastatan ihan yli kaiken,mut se ei tän hetken yksinäisyyteen auta millään. Kaikki kaveritkin asuu aika kaukana ja ovat päivät töissä. päiväaikaan mulla ei oo seurana kun koirat jotka ei puhu ja netti.

kun keksis ees jonkun käsityön jota osais tehä? en osaa neulo enkä virkata, enkä voi opetellakun mulla palaa käämi niihin puikkoihin..... ommella en osaa, ompelukone on miun pahin vihollinen....


Nyt sanokaa jo mulle että NYT AKKA LOPPUU KIUKUTTELU......
heh, vauvaki potkas samantien :D Eli sekin on samaa mieltä että saapi luvan loppua


Anteeks, TaAs :ashamed:
 
Heipä hei vaan kaikki..

Täällä ollaan aika surullisissa tunnelmissa. Vauvalla kyllä kaikki hyvin mutta meidän pieni kissatyttö oli viime torstaista asti reissussa ja mulle tuli niin paha tunne että kaikki ei oo nyt hyvin kun sitä ei kuulunu yöksi tai aamuksi kotiin.. laitoin jo karkureihinkin ilmoituksen ja lopulta tuttava sanoi että oli nähny sen makaavan tienlaidalla..kuolleena. Rakas oli ollu tulossa su-iltana tai ma-aamuna retkeltään kotiin ja tuossa 200m päässä kotoa vissiin auto oli töytäissy siihen..Pienellä rakkaalla hampaat katki suusta, nielussa ja nenässä verta, ihan valuu vieläkin. Kun tunnustelin niin tuntuu olevan kylkiluitakin poikki kun ne vaan ritisee siellä rinnassa.. Tämä oli siis maanantaina.

Mulla oli jo ma-aamusta niin hirveä olo ja se paha aavistus etten kyenny töihin menemään vaikkei mitään varmaa tiedettykään ja sitten kun puoli5 aikaan mies haki sen pikkuressun kotiin.. en oo muuta tehny kun itkeny silmät päästäni. Edelleen aivan yhtäkkiä alkaa kyyneleet valua eikä sille näy loppua. Supistuksiakin tuli kunnolla sillon kun tieto pienestä saatiin ja eilen kävinkin neuvolalääkärillä tarkistuttamassa ettei oo hätää. Toistaiseksi kaikki hyvin mut tän päivän oon vielä saikulla ollu ja levossa jotta ne loppuis eikä tapahtuis mitään kamalaa.

En pääse tästä yli varmaan koskaan. Pikkukissa oli mulle niin rakas ja vasta 3,5 vuotias. Kaunis ja ihana, pieni ja hento. Kiltti ja ystävällinen. Uskomatonta että se on poissa. Nukkuu nyt tuolla halkoliiterissä valkean viltin sisässä. Aion hankkia kauniin pahvilaatikon jossa sitten haudataan se tuonne puutarhaan. Puinen olis tietenkin kauniimpi ja arvokkaampi mutta..ei se puinen alkais maatua näin kylmällä säällä ja talvea vasten kuitenkaan vuosikausiin. Minun isä aiko tehdä kauniin kiven haudalle, hautakivenkaivertaja kun on ammatiltaan. Sanoin että saa tehdä kauniimman mitä on koskaan tehny. :':)'(

Voi että mulla on ahdistunu olo. Oon niin masentunu ja surullinen etten tienny tämmöstä tunnetta edes olevan olemassa. Tuntuu etten edes hyvän ihmisystävän mahdollisesta kuolemasta vois olla näin suruissaan ja ikävissään. Viime yönäkin silittelin makkarissa pientä kissaa vielä puolen yön jälkeen ja puhdistin sen suusta hiekat ja veret. Tosi terveellistä varmaan mutten mahda mitään tälle ikävälle. En oo vielä valmis luopumaan siitä. Mies ei voinu olla edes sisällä talossa kun siitä sen läsnäolo oli niin hirveää. Ei suostu puhumaan omasta pahasta olostaan mulle ollenkaan ja keksii kokoajan itselleen tekemistä. Minä vaan itken ja oon suunniltani surusta ja ikävästä.. :'(

Juuh..kävin siis siellä neuvolassa eilen. Mulla on sitten taas vaan paino pudonnu, tällä kertaa 1,5 kiloa. Liekkö johtuu siitä että alkuraskauden vaan oksensin eikä mikään oikein maistunu ja nyt sitten en oo mitään alas saanu kun pakolla vähän jotain. Alussa se putosi useita kiloja, viimeksi oli noussu ihan alkuvaiheista vajaalla kilolla ja nyt ollaan pienemmässä luvussa kun ennen raskaaksi tulemista. Ylipainoahan mulla on reilusti joten terkkari oli vaan hyvillään ettei se kummiskaan ole suurempaan nousuun vielä lähteny.

Mun pomo kysyi yks päivä että joko oon vaunut hankkinu. Hän vois mulle myydä omat Emmaljungansa vm 2003 jotka on kolmella tytöllä olleet käytössä. Hyväkuntoiset mustaaharmat kuulema. Aiko ottaa kuvan nähtäväksi jotta voin päättää. Varmasti ostankin ne jos ei pyydä liikaa. Mulla kun on budjetti nyt niin pieni että käytettyihin on päädyttävä jokatapauksessa (laatutavaraa kun ei halvalla saa enkä halpoja räppänöitä halua riesaksi) enkä niistä montaa sataa voi maksaa. Laatuvaunut on kyseessä kummiskin ja kova koppakaan ei ole käytössä ollut kertaakaan (syytä en tiiä) mut en yli 150e ala maksaa, toivon mukaan ei paljoa pyydäkään kun ikää niillä kuitenkin on jo melkein kymmenen vuotta..

Tänään aamulla tunsin 6 potkua kun käännyin mahalleen sängyssä. Ja kun syke neuvolassa kuunneltiin niin sanoi että on kova liikkumaan, ettei pysy paikoillaan dopplerin alla, menee karkuun kokoajan..

No, minäpä menen taas jatkamaan tätä surkuttelua. Ahistaa jo valmiiks kun mies menee yöksi töihin ja jään tänne yksin vaikken varsinaisesti yksin olekaan mutta ilman ihmisseuraa joka kuuntelee ja lohduttaa..koirat kun ei sitä tee. Munkin pitäis huomenna aamusta vääntäytyä töihin ja sekin ahistaa. En haluais sinne mennä parkumaan.

Jade+ruipelo 19+4
 
Minullakin ultra takana. Tyttölupaus saatiin:heart:
Siellä se pieni imi peukkua minkä kerkis..niin suloista.
Mulle ei keerottu mistään mitoista eikä painosta mitään. Kun kysyin, vastasi vain, että keskimääräin 20 cm ja 350g.
Vastasi viikkoja 18+4 ja kohtu takaseinässä.

Jadeza, voimia surun kanssa. Paljon halauksia :hug:
itähki, coco 19+5
 
Viimeksi muokattu:
Paljon onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista! :) Tänään on ollut niin monella ultra ettei millään voi muistaa onnitella kaikkia yksitellen! :)

Jadezealle voimahali! :hug: Koittakaa jaksaa!

Pööppikselle kans jaksuja! :hug:

(.) Huomenna reissuun joten koneella seuraavan kerran vasta maanantaina! :) Nyt pakkaileen, saunaan ja nukkumaan, niin jaksaa huomisen aamuvuoron ja pitkän ajomatkan.

-Pätkis- +Helmi 20+4
 
  • Tykkää
Reactions: ItäHki
Jadezalle voimia. Ymmärrän sun tunteita täysin.
Mulle oli kova pala kun mun vanhempien saksanpaimen koira kuoli vajaa vuos sitten. Koira tuli meille kun olin ylä asteella ja oli tosi lutunen ja ihana.. Reilu vuos sitten muutettiin mieheni kanssa tähän omakotitaloon ja mietin, että antaisin sille koiralle kodin meiltä kun vanhemmilla ei tahtonu aina aika riittä sille.. Yks aamu isä sit soitti ja kertoi, että meijän nii rakas koira oli saanu yöllä sydän kohtauksen. Eikä se ollu vielä ees mikään ikäloppu koira. Oon sen jälkeen miettiny paljon et olisko sillä ollu pitempi elämä vielä eessä jos oltas otettu se tänne meijän seuraks..
Kauheeta miten tuon koiran muisteleminen saa kyyneleet vieläkin silmiin. :(
 
Pätkikselle hyvää lomaa.
Ja muuten, joku hullu mainitsi piparisuklaan..nyt mun oli pakko mennä ostamaan joulusuklaata. Ei löytynyt perinteistä levyä, joten ostin laatikon paperillisia fazun joulusuklaa karkkeja. Aijaii kun oli hyvää. :)
 
aika monella huono päivä, kovasti haleja :hug:

Ja taas oli tullu positiivisiakin uutisia, onnea niistä!! :heart:

Täällä oli pikanen neuvolakäynti tänä aamuna -oli töihin meno ni sanoin etten voi jäädä höpöttelemään. Kaikki oli ok, hb oli noussu!! nyt jo 115!! tai vasta mut mun mittakaavalla paljon :) Ja lähtölukemat on siis reippaasti päälle 130 mut tippu vaan heti alussa tosi reippaasti.
Painoo tullu 1kg lähtöpainoon.
sykkeet 147.


yötyö: teen, ja just eilen ilmotin ku pomo kysy et mites mun yövuorot -lopetetaanko? etten haluu mitään extrakohteluu vaan haluun tehä kaikkia vuoroja niinkun nytkin.. sano kyllä et ilmota heti jos tuntuu ettet enää haluu tehä öitä.

jaahas ja puuron syöttöön... suppailee jostain syystä nyt koko aika :/

pikkumökö + paavo 19+4
 
Onnea taas hyvistä ultrakuulumisista! :flower:

Tervetuloa Bla-Bla

jadeza Voimia! Ei ole koskaan ihanaa menettää rakasta, olkoon kyseessä eläin tai ihminen. :hug:

pööppis Mitä jos laittaisit äidillesi viestin, että anteeksi kun sanoin pahasti, mutta nyt on vaikeaa aikaa? Eiköhän äitisi kuitenkin rakasta sinua ja ymmärrä että aina ei jaksa:hug: Ootko etsinyt esim. näiden kaksplussan keskustelujen kautta samasta kaupungista muita odottajia, tai hoitovapaalla olevia? Mä löysin täältä muutaman ystävän :) Ei tarvisi tuntea oloa niin yksinäiseksi.

Meillä koira on mun vanhemmilla hoidossa ja olen pari tuntia kulkenut nalle kainalossa kun on ollut niin kamala hellittelyn kaipuu ja mieskin tahtoo tehdä vaan koulutehtäviään. Lupasi se kahdeksalta lopettaa, niin saan helliä :) Pakko kyllä soittaa isälle ja kysyä mitä koira tekee..oon jo kahdesti soittanut kun ikävöin karvaturria niin kamalasti.

hepuhi:heart:käpy 20+4
 
Jadeza :hug:

onnea tyttölupauksista taas niitä saaneille !! taitaa olla tyttöjä kuitenkin enemmän matkalla :D

pikkumökö: mä oon kuullut että yövuoroa ei sais tehdä kovin pitkälle raskautta.. :eek:


istukka sijaitsee vasemmalla puolella etuseinämässä :)

ja pööppikselle :hug: kans !


sunniee ja vv 21+1
 
Pikkumökö:Paljon onnea vakipaikasta! Ihan mieletön pomo sulla kyllä! Kai muistit kiittaa ja ylistää? Mä oisin varmaan kapsahtanu kaulaan.. :p

bla-bla Tervetuloa mukaan!

Vaatehankinnat: Meillä on kaikki mitä tarvitaan jos poika tulee, vaan joku paksumpi puku pitää hankkia ulkoilua varten. Mä oon säästäny esikoiselta kaiken mikä on hyväkuntosta ja eihän noilla vauvoilla huonoks vaate mene. Jos tulee tyttö ni lähten saman tien varastoon ja roudaan vaatteet sisään ja katson kuinka paljon on neutraaleja vaatteita ja paljon pitää ostaa.

onnea taas poika ja tyttölupauksista! :heart:

cherrye ja muut joille sukupuoli ei ultrassa selvinny: Meillä kävi samoin ku esikoista odotettiin. kyllä hävetti ku ihan itketti ultran jälkeen ku ei saatu tietää. Mutta kaikki tunteet on normaaleja ja varmasti kaikille on tärkeintä että vauva on terve, se vaan on se juttu ku kaikki puhuu että rakenneultrassa sukupuoli selvii ja sit ku ei selviikkää ni ah sitä pettymystä.. : /
Mutta onneks sitten mentii viel 4d ultraan, se oltiin varattu jo aiemmin viikolle 27 ja siellä sit lääkäri sano että varma poika. Muutenki toi 4d ultran tyyppi sano että kyllä se sukupuoli saadaan selville jos vähänki ultraajaa kiinnostaa sen selvittäminen, että jos päästää äidin nousemaan ylös kävelee ihan vaan minuutin ajaks ja sitten taas makaamaan ni yleensä se laps on siirtyny sellaseen asentoon että sukupuoli nähään.

Pööppis: Jaksuja sulle! Missä päin suomea sä asut? Ootteko vasta muuttanu?

Jadeza: osanotot kisun pois menon johdosta. Ei kai auta aatella ku että onneks varmasti ei oo kärsiny. :hug: Paljon jaksamista!
Ymmärrän täysin mitä tarkotat ku sanoit että tuntuu ettei edes jonkun kaverin kuolemasta ois yhtä suruissaan. Kyllä jos oikea eläinihminen on, niin siitä eläimestä tulee aivan yhtä rakas, ja kun oma rakas kuolee niin suru on suunnaton eikä kenenkään sitä pidä vähätellä. Meidän koira kuoli kun olin 19vuotias, koira oli tullut meille kun olin 4. Kyllä suru oli niin kova etten usko minäkään että olisin surrut enempää jonkun ihmisen kuolemaa. Perheenjäsen se eläinkin voi olla.

istukka: Oli np ultrassa takana ylhäällä, mihin lie siirtyny. Mä luulen että eteen koska ei tosiaan niitä potkuja paljoa tunnu.

On: Vitutus on tosi korkeella. Kaikki ketuttaa ja tänään on ollu räjähtäminen monesti lähellä. Salamat siis sinkoilee.
Oon niin super väsyny ja tuntuu ettei mikään unimäärä riitä. Mies on saikulla ni heräs poijan kanssa ja toi mulle vasta puol 10 aamupalan sänkyyn. Sitten ulkoilun jälkeen ku poitsu meni nukkuu menin iteki ja nukuin puolitoista tuntia. ei mitään vaikutusta. Perjantaina on ylim. neuvola ku soitin että katottas hb, vaik syön rautaa ni ehkä se ei imeydy.
Eihän oo paha ku meinaa kilahtaa taaperouinnissa ihan vieraalle ihmiselle? Jumalauta.. Meinas niin hrttää kii ku ihmiset ei osaa laittaa sitä pukuhuoneen ovee kii, tänään sitten olin ilkosillani ku yks lähti ohjaajalta jotain kysyy ja jätti oven auki, kaks ukkoa käveli siitä ohi ja tietty katto sisään. Ei saatana, miten voi olla oven kiinni laittaminen niin vaikeeta?!?! Kyllä se sit anteeks pyys ku tuli takas heti ku tajus mokansa ja varmaan kuuli mun kiroamisen.
Pinna niin penteleen tiukalla että mä taidan häipyä nyt takavasemmalle etten avaudu enempää.

Öitä kaikille!

susanna ja pikkunen 18+2
 
Yövuoroja ei "sais" tehdä sen takia et kuormittaa elimistöä enemmän ja katotaan se kuormitus ois raskausaikana "pahempaa", mut eihän paljon muutakaan sais tehdä mut mä oon aatellu et oman voinnin kun tunnistaa ni tietää mitä voi tehdä ja mitä ei. Kyllä mä edellisessäkin raskaudessa tein kaikkee mitä ennen raskauttakin.

huhheijaa, 9v pikkasen meni yliväsyneeks.. huutanu ja raivonnu nyt vajaa puol tuntii. Sit ku toi pentu on sellanen et sen täytyy antaa mesoa ja huutaa se kiukku veks ja rauhottuu sit täysin...sitä odotellessa! ei oo ihan just ollu tällästa showta!!
 
Kellukka, Keiju ja ItäHki: Onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tyttölupauksista :flower:

Tervetuloa bla-bla ja onnea myös sinulle hyvistä ultrakuulumisista sekä tyttölupauksesta :flower:

Onpas tosiaan nyt tyttöjä lupailtu maaliskuisiin :heart:

Mä tossa tein reippaana päivällisen ohella mustikkapiirakan ja vispipuuroa, nams! Lauantaina kun mies menee kaverinsa kolmekymppisiä juhlistamaan, niin tämä mamma linnottautuu sohvalle sen täällä mainitun pipari-joulusuklaalevyn kanssa :p Näin niitä tänään kaupassa käudessäni, mutta maltoin olla vielä ostamatta. Muutoinhan saisin olla lauantaina ostamassa jo uuden levyn, jotain rajaa sentään :LOL:

Sipsunen & pikkusisko 19+5
 
Pööppikselle kunnon virtuaalirutistus :hug: Mää tiiän miltä tuntuu olla yksin:(

Mä kans otan välillä äitin kans niin yhteen ku se ei vaan tajua ja saa mut hermostumaan pahemmin ku muut ja sit lyödään luuria korvaan, mutta tuskin menee ku pari päivää niin on asia unohdettu. mun äiti on sen verta sairas ja lääkkeitä joutuu syömään että selviää päivärutiineista edes jotenki ja ymmärrän et ne saa pään siltä sekaisin välillä, mutten minäkään aina jaksa.

Ja voimia jadezalle kans. Oman kissan autotieltä myöskin kerran hakeneena tiedän tunteen. Ei olisi pitänyt pitää vapaana:(

Mutta onnea kaikille hienoista ultrauutisista taas! :)

Istukka etuseinämässä. ehkä enemmän vasemmalla ku potkut tuntuu vaan oikealla puolen.

ON: joo kyllä mun tarttee päästä lekurin luona käymään oman mielenrauhan vuoksi. Menkkajuilinnat/supistelut jatkuu ja nyt uusi ihana "vaiva" on et repii heti kylkeä kun kävelee. Sama tunne ku pistäisi kylkeen, mutta alempana. Haluan vaan varmistuksen että kaikki on kiinni ja ok tuolla alakerrassa.

H&mörrykkä 21+3
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos kaikille lohdutuksesta ja kauniista sanoista. Vaikka se oli "vaan kissa" niin oli minun perheenjäsen paljon enemmässä määrin kun kukaan muu ihmisperheestäni.. rakastin ja rakastan sitä niin paljon että ihan rintaan sattuu. Se oli minulle niinku oma lapsi. :heart:

Sipsunen, hassu sattuma mutta sen mun kissan nimi oli kans Pikkusisko(-kissa).. ehkä ei pitäis kertoa mut kerroinpa nyt kuitenkin.. :ashamed:

Mies just siivosi ja muutti makkarissa järjestyksen sekä siivosi meidän vaatehuoneen jossa on ollu niin kamala kaaos koko kesän ja syksyn että tuli tarpeeseen. Mulla ei siihen olis voimia ollukaan enkä kyllä yksin olis pystyny järjestelemäänkään kun oli painavia muuttolaatikoita lattia täynnä ja siivouksen pääidea oli just nostella ne tavarat ylimmille hyllyille jonne minä 156cm en edes ylettäis.. Nyt siellä on tilaa vauvan vaatteille ja tarvikkeille sekä makkarin uuden järjestyksen myötä myös myöhemmin talvella pinnasängylle ja hoitopöydälle.. ajattelin hankkia Bauhausista semmosen jännän kylpyhuoneeseen tms tarkotetun kaapin joka on just sopivan kokoinen ja korkuinen ja syvyinen vauvan hoitopöydäksi ja alla on (kylläkin kylppäri-takkahuonetyyliin mutta olkoon) puuritilälliset ovet joiden taakse saa kätevästi vaippapaketit ja käyttövaatteet ja rasvat ym. Hintakin oli vaan jotain 60e tai sinne päin niin se pitää hakea kotiin. Sen voi sitten myöhemmin vaikka ottaa takkahuoneeseen pyyhekaapiksi tai muuhun sopivaan käyttöön.

Mulle ei oikein ruoka oo maistunu, yllätys, mut kohta saan pari Hiillosmakkaraa jotka siippa aiko paistaa ennen yövuoroon lähtöään. Kauhulla ootan kuinka onneton olo tulee jäädä tänne yksin. Kylmä ja pimeä talo ja kuollu kissa liiterissä. Ei ihan mun juttu. Ikäväkin sitä pientä kun on ja säälittää että se on yksin kylmässä..ei varmaan tule uni koko yönä!
 
pööppis sä kävit pkks:ssä ultrassa?! pelottaa jo valmiiks mennä sinne ku ei aina tiiä millä tuulella siellä ihmiset on.. oon kuullu et monelle sanottu ku kysyny et kumpi sukupuoli? et "sekö sinulle on vain tärkeintä!".. toivottavasti itellä ois hyvä tuuri kätilön suhteen!
Ja sit toinen juttu tuli mieleen ku sanoit et sulla kontrolliultra, se sit vika -niin joensuussa on 3.normi seurantaan kuuluva ultra n.viikolla 36, ja se on se synnytystapaarvio, jonka ensisynnyttäjille tekee yleensä lääkäri alatutkimuksella ja uudelleen syn.kätilö ultraamalla..
 
valmennuksen tarpeellisuudesta: Mä en ainakaan viisastunu sielä yhtään, eikä ukkokaan. Samat jutut käytiin läpi mitkä jo tiedettiin.
Onhan se kiva että noita järkätään, mutta mutta.. Me käytiin se eka, eli missä käytiin se synnytys läpi. Niihin muihin missä oli parisuhteesta jne ei edes menty. Mies vaan sano että hän kyllä osaa kuvitella miten se suhde lapsen syntymän jälkeen muuttu, ei tartte mennä muitten ukkojen kaa mihkää siitä puhuu ja murahteleen.
Nyt ku just kysyin että onko tullu jotain yllärinä, mihin ei osannu varautua, ni kuulemma ei. Ihan osas odottaa tätä sillon odotusaikana jo. :)
 

Yhteistyössä