Maaliskuun muruset <3 2016 *Helmikuussa*

Neuvolakuulumisia tulin päivittämään. Vauva liikkuu ahkerasti ja liikkeet tekee kipeääkin välillä, kun oikein tuonne yläviistoon monottaa. Pää on jo tosi alhaalla joten tuskin enää tulee sieltä kääntymään. Hb oli pysynyt suhtkoht hyvänä, mutta rautaa saan jatkaa edelleen kuten jatkuvasti tähänkin asti. Yllätyksenä tuli,että paino oli laskenut -300 g/vk. Oletin et olisi noussut hyvin, koska olen skarpannut ruokailujen kanssa ja syönyt tunnollisesti 4-5 kertaa päivässä. Nähtävästi määrät ei sitten ole riittäviä ja vauva vie kaiken energian. Tänään yritän soitttaa ravitsemusterapeutille,jos siellä kävisin... Sf-mitta oli myös painunut taas alakäyrälle, kasvua oli vain sentti edelliseen kahden viikon takaiseen. Pikaisesti terkkari katsoi ultralla, että lapsivettä näytti olevan normaalisti. Ensi viikolla sitten äitipolille tarkempaan ultraan. Itkuhan siinä tältä mammalta pääsi, kun juteltiin ja terkkari kyseli ahdistavia... tuon painon kanssa huolettaa että kuinka imetys onnistuu/maitoa tulee riittävästi.

Vielä lisäksi stressiä aiheuttaa maaliskuun aikana tehtävä muutto toiselle paikkakunnalle. Mies menee jo kahden viikon päästä sinne töihin, me jäädään esikoisen kanssa vielä entiseen muutamaksi viikoksi. Toivon tosiaan että saadaan muutto hoidettua ennen synnytystä. Ja oman äitini varasin jo vara-doulaksi jos näyttää,ettei mies ehdi ajaa h-hetken koittaessa paikalle. Tämmöistä pientä jännää vielä viimeisien viikkojen iloksi.

Kantorepuista joku kyseli. Meillä kanssa harkinnassa, koska sen kanssa pääsisi helpommin liikkumaan esim metsässä ja muutenkin. Mies itse sitä ehdotti, täytyy vaan vielä katsella minkälainen olisi hyvä. Kantoliinaa en usko tykkääväni käyttää,tuskin mieskään.

Kipeitä supisteluja mulla on päivittäin enemmän ja vähemmän. Heti jos vähänkin kävelee tai touhuaa niin illalla ja seuraavana yönä saa herätä selän ja alamahan polttoihin. Vielä pari viikkoa rentoillen ja sitten voi jo alkaa touhuilla enemmän. Jotenkin on sellainen olo ettei tämä ehkä ihan laskettuun aikaan kestä ja samaa epäili terkkarikin.

Tintti ja myttynen 34+3 <3

 

Kantorepuista. Mulla oli esikoisen kanssa testissä kantoliina, manduca ja tula. Kantoliinaa en kokenut omakseni, jotenkin ne sidonnat ei vain toimineet. Manducan ja tulan välillä mietin ja ostin tulan. Se sopi itselle paremmin ja tuntui, että vauvankin sai siihen paremmin. Tuotahan voi käyttää jo ihan pienellä ennen kuin lonkat aukeaa, kun jättää jalat kippuraan sisälle ja vaikka pyyhe pepun alle tueksi, ellei halua ostaa erillistä vastasyntyneen tukea. Sitten lonkkien auettua voi laittaa jalat haralleen reppuun. Ja voi kantaa edessä ja selkäpuolella. Kiva mainospuhe.

Omaa napaa. Tuntuu, että painoa tulee ihan liikaa, kun herkut maistuu turhan hyvin. Pitäisi yrittää hillitä. Noh, eipä tässä ole enää kuin pari viikkoa aikaa kerätä painoa.

 

Hei kaikille, nyt alkaa tulemaan tarinaa

Eli viime viikon ke 10.2. alkoi tulla kummallista punervaa pikkuhousunsuojaan. Noh, minä soittamaan neuvolaa, jossa ei sit vastannutkaan oma neuvolatäti, vaan sijainen. Hän kehotti hakemaan Vagibalance-kapseleita. Jäin vähän kummastelemaan Soitin kuitenkin synnärille ja siellä yhteistuumin päätettiin seurailla torstaihin. Ke-yöllä bongasin jo selkeää limatulppaa, oli kuin roosanväristä hiusgeeliä

Torstaina sama punerva vuoto jatkui ja soitin synnärille ja änkesin itseni sinne näytille. Otettiin näyte sisältä ja sehän olikin lapsivettä, mitä se tihuutti! Osastolle piti jäädä suonensisäiseen antibioottiin. Kyllä hirvitti ja pelotti...

Yöllä klo 23 aikaan alkoi ensimmäiset kivuliaat ja säännölliset supistukset 10 min välein. Seuraavassa tunnissa tiheni -7 minuuttiin. Sain hoitajalta piikin kankkuun, joku lihasrelaksantti kipulääke, jonka avulla torkuin muutaman tunnin. Välillä unen läpi tuntui mietoja supistuksia.

Aamulla ylös noustuani oikea lonkka oli ihan s**tanan kipee, arvelin että olin nukkunut huonossa asennossa, mutta näin jälkikäteen hoksattuna, ne supparikivut säteili lonkkaan Olin käyrällä siinä aamun ja hoitajat alkoi olemaan huolissaan sydänäänistä supistusten aikana. Kohtapa lääkäri tulikin ja sanoi, että lähetään hakemaan tipalla vauhtia synnytyssaliin. Siinä vaiheessa paniikki valtasi minut ihan tyystin, ettei tämän näin pidä mennä! Mutta kummasti siinä vaan tunteet turtui ja ja mentiin kropan sanelemilla ehdoilla. Kerroin kyllä jokaiselle hoitajalle peloistani.

Mentiin sitten siihen synnytyssaliin ja matkalla sinne anelin epiduraalia, sillä pelkäsin tulevaa kipua niin kovasti. Supistukset siinä vaiheessa oli jo niin imakoita, että tuntui kun joku olisi liekinheittimellä suunnannut tulta lantioon ja reisiin. Mutta onneksi todella lyhyitä. Koetin käydä vielä kakalla, kun tuntui siltä. Pääsin sitten sängylle ja kätilö siinä sisätutkimusta tekemään ja totesi, että täällä on kaikki paikat auki Siinä tuli jo vähän hymynkaretta, että kohta tää on ohi ja olin selvinnyt tästä kaikesta kuitenkin, vaikka pelkäsin niin kovasti!

Lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot, antoi vaatimani pudendaalipuudutteen ja siinä ei kauaa mennyt kun lapsi oli maailmassa. Kerkesin olla synnystyssalissa 40 min. Poika painoi sen 2190g.

Lapsi kaapattiin heti, isä ei saanut leikata napanuoraa... eikä poikaa kuulu takaisin, eikä hoitajiakaan. En edes muista kauanko odotettiin, kunnes päästiin katsomaan.

No siellä se pommi sitten jysähti!! Lapsellamme on esofagusatresia, ruokatorven umpeuma eihän siinä voinut kuin itkeä. Lähdettiin sitten ambulanssilla OYS:n, jossa tehtiin korjausleikkaus heti lauantaiaamuna. Poika toipuu edelleen teholla hitaasti.

Olen saanut tietää parikin vastaavaa tapausta lähiseudulla, toinen on 2kk ikäinen vauva ja toinen raskaana, mutta heillä oli jo raskausaikana tieto lapsen tilasta. Me emme tienneet ja siksikin olemme edelleen shokissa kaikesta. Päivä kerrallaan koetetaan jaksaa, rukoilla ja toivoa parasta ja odotella sitä päivää, milloin pikkurakas pääsee kotin, isin ja äidin rakastavaan hoivaan

Tsemppiä kaikille "kärvisteleville", pian teidänkin h-hetki koittaa

P.S. Lapsivettä oli todella runsaasti ja napanuora kalvokiinnitteinen. Tietääkö kukaan, mitä tuo kalvokiinn.napanuora tarkoittaa? Kukaan ei oo minulle kertonut.

Minsuli ja pikkurakas tänään 1vk

 

Kiitos Minsuli kun jaksoit kirjoitella. Jänniä hetkiä siellä, toivottavasti pikkuinen hitaasti mutta varmasti vahvistuu hyvässä hoidossa ja pian kotona teidän kanssa. Vaikka varmasti teillä vanhempina paljon sulateltavaa kaikessa tässä mitä lyhyessä ajassa tapahtunut.

Olen kuullut termin kalvokiinnitteinen napanuora mutta en tiedä siitä sen enempää. Toivottavasti saatte hyvän tietopaketin.

Omaa napaa.
Toissapäivänä tosiaan neuvola, paineet vähän koholla ja turvotusta edelleen huomattavasti. Eilen sain lainaan mittarin ja toki illalla huolestuin kun sain ohjeet seurata tiettyjä arvoja. Osa niistä reippaasti yli ja niitä soittelin illalla sairaalaankiin lisäohjeistusta. Mutta onneksi se ns väärä arvo tai se mitä he ei niin tarkkaile oli enempi koholla niin vielä en mennyt näytille. Tosin oli mun lepoarvo aamullakin aika koholla. Pitää soittaa kohta kun en saanut ketään tavoitettua aamusta.
Koitan tässä nyt lepäillä että arvot pysyisi about normaalina eikä nyt tarvitsisi lähteä minnekään.

Tosin nyt ois hyvä viikonloppu syntyä, koska ensi viikon koko perhe olisi lomalla yhtä aikaa. Laitoin kirpparipöydänkin viikoksi kun ajattelin että ei menisi aika pitkäksi.. Haha. No, ainakin tavarat nyt pöydässä jos tästä lähtö tulisikin.

Kantorepuista oli puhetta. Meillä on liina, jota käytin jonkun kerran esikoisella. Oli kuitenkin enempi virkeä vauva joka viihtyi kotona sitterissä yms niin jäi vähälle. Nyt on liina, mutta miehelle hankittiin Emman se reppu millä voi kannella vauvaa. Katsotaan miten käyttöä tulee ja miten vauvakin viihtyy.

Oli jotain muutakin mielessä, mutta ei muista enää.. hehe, yksi tän raskauden oireista..

saraneito ja rv 38+4

 

Minsuli, kiitos kun jaoit teidän kertomuksen! Ja iso halaus, voimia että jaksatte odottaa että saatte pikkuisen kotiin <3 !!

Mulle voi päivittää iäksi 26v, se tuli täyteen viikko sitten

Tänne aika samaa kun nyt on ollut nää päivät, väsyttää, maha jo painaa sen verran. Onneksi mies saa paljon vapaita iltoja/päiviä niin pääsee auttelemaan taaperon hoidossa. Yksin on tosi rankkaa kun en välillä jaksa juuri edes nousta ylös sohvalta

Niin siinä mielessä odottelen innolla että vauva jo syntyy niin saa oman normaaliolon ja jaksamisen toivottavasti pian takaisin !

Maanantaina on sitten edessä se ultraus ja mahdollinen käännösyritys. Toivon niin että vauva olisi jo oikeassa asennossa eikä tarvisi mitään alkaa kääntelemään..

Miten kaikilla muilla menee?

Milagron bebe 36+4

 

Milagro, onnea syntymäpäivän johdosta. Päivitelty listaan

Ensi viikolla alkaisi nuo meidän ns lasketut ajat tulemaan vastaan.. Jännä nähdä miten lähtee Nää muksut syntymään

 

Heippatirallaa ja onnea niille muutamille vauvautuneille, jotka jo päässeet pallomahapiinasta minsulille voimia vauvan kotiinodottamisessa, hienoa kuitenkin, että leikkaus saatiin tehtyä nopeasti ja toipuminen voi alkaa.

Kantoreppuhullu ilmoittautuu. Olen niin liikkuvaista sorttia noiden nelijalkaisten kanssa (mm. Vaikeakulkuisissa metsissä) , jotta esikoisen aikana hankittu manduca on ollut todella kovassa käytössä! Löytyy myös tricot slenin liina ja se onkin ollut leikkaushaavan kanssa usein mukava, kun on tukenut vatsaa, mutta vähäisemmällä käytöllä, koska olen laiska sitomaan sitä. Tulaa olen kokeillut, mutta kyllä manducan moninaisuus (ja mm. Lyhyelle ja pitkälle hyvät säätömahdollisuudet) integroituine vauvatukineen on vienyt voiton.

ON. Keskiviikkona oli sairaalakäynti ultran ja ns. Synnytyssuunnittelun merkeissä. Ei mennytkään ihan putkeen. Vauvalla onneksi näennäisesti kaikki hyvin ja isohko jantteri sieltä on tulossa taas (oli jo yli 3 kg arviossa). Mutta erikoislääkäri tuli sit vielä ultraamaan kohdun tilannetta ja totesi, että ei saisi kohdistua yhtään supistuksia mielellään tonne sektiohaavojen tienoille, ettei sitten repeä. Tässä vaiheessa olin monttu hieman auki. Koko ajan kuitenkin totesi, että on siellä vielä paksuutta, mutta sektiokohta tyypillisen ohut. Että otinko selvää mikä nyt sit oli tilanne? en. Siinä vaiheessa, kun totesi, että seuranta-aika ensi viikolle ja kortisonipistokset vauvan keuhkoja kypsyttämään niin olin jo ihan, että niin täh? No. Tällä mennään. Lepokäsky tuli. Ei se nyt sekään ihan toteudu.
Mutta lisäksi sain kortisonista pieniä reaktioita pariksi päivää (naama turpos ja posket ja decoltee ihan punaiset ja kuumat) ja nyt on jostain muusta syystä selkä tosi pahana (pari kipupistettä) ja suolistokramppeja niin, että itku tulee. Koko ajan mennyt hyvin, niin nyt tulee tällaisia pieniä juttuja kertarysäyksellä. Enää ei onneksi kauaa. Eikä ole onneksi mitään vakavaa kaiketi tässä olotilassa
Lähes kaikki on silleen kesken vielä (pinnis kasaamatta, sitteri lainassa kaverilla jne.), mutta viime hetken paniikki on paras kaveri lapamatoisännälle noiden suhteen x)

Saraneito: härrekuud ei ole enää kauaa maaliskuuhun! Tai monen laskettuun.

Carriina ja hampaaton 35+5

 

Minsuli, tsemppiä kovasti! Että piti teidän pienelle tulla tuollainen koettelemus Pikaista paranemista pikkuiselle! <3

Luulenpa että käyn hakemassa sen Manducan tässä kunhan saan aikaiseksi. Varmaan muutkin reput voisivat olla hyviä, mutta kun ei noita oikein pysty käytössä testailemaan, niin ehkä luotan tuohon, kun olen siitä paljon positiivista kuullut.

Seuraa vali-valia. Mulla alkaa olla aika tympääntynyt olo tähän raskaana olemiseen. Ainakin hetkittäin... mielialat heittelehtii paljon. Tiedän, ei kovin aikuismainen suhtautuminen, kun kuitenkin mulla ja vauvalla molemmilla on kaikki ihan hyvin. Jotenkin vain tässä on viime aikoina alkanut olla paljon väsyneempi olo. Pitkän aikaa tuntui, että tuossa se maha vaan keikkuu mukana, mutta nyt alkaa olla sellanen olo, että maha tuntuu ja painaa 24/7.. Nyt huomaa turvotustakin selkeästi, jalat on ihan kuin norsulla. Hikoiluttaakin kuin pientä sikaa. Ruokahalu sentään tuntuu vähentyneen (mikä on painonnousun kannalta hyvä), mutta pelkäänpä että kai vähintäänkin tuota turvotusta ehtii vielä kertyä...

Kivuttomia ja kivuliaita supistuksia tulee ja menee. Eilen oli lievää "menkkakipua" lähes koko päivän, ja en edes ole itseäni mitenkään rasittanut.. Eipä silti ole kovin toiveikas olo, että vauva sieltä ajoissa tulisi. Ainakin lähipiirissä ensisynnyttäjillä tuntuu raskaus yleensä venyneen reilusti yli lasketun ajan. Nyt vaan jollain pitäisi psyykata itseään viimeisiin viikkoihin... vasta 35+5, jippikaijei...

 

^ Jostain verkkokaupasta, olisikohan ollut Ipanaisen, saa tulan testiin/ vuokralle ennen ostoa. Ainakin ennen sai. Kannattaa käyttää mahdollisuus testata, jos vain pystyy. Ja muutenkin tutustua erikseen manducaan, liinaan, tulaan ja peruskantoreppuihin, niissä on aika paljon eroja ergonomiassa vauvalle ja itselle.

Carriina, mulla oli leikkaushaava viimeksi niin kipeä, ettei puhettakaan että olisin voinut käyttää liinaa ekaan pariin kuukauteen. Sen jälkeen mentiinkin pitkin metsiä vauva mukana.

 

Näin tutulla sen tulan justiin eilen käytössä pari kuukautisen kanssa ja se vauva viihtyy siinä ylihyvin! Se istui siinä sisällä sellaisella irto"tuolilla" eli pehmoinen pala pepun alla ja tykkäsi olla. Näytti myös siis kätevältä! Itselläni on vaan manduca-kokemus.

Omaa napaista;
Tänään oli käännösyritys-tsekkaus! Ensin pääsin ktg-käyrälle ja siinä kätilö tunnusteli että vauva olisi edelleen istuma-asennossa. Sitten tuli lääkäri ja kurkkasi ultrassa vaan alavatsalta että päähän se siellä näkyi kiitos Jumalalle! Siis vauva oli mennyt itse ympäri eikä tarvinnut alkaa ronkkimaan sen asentoa <3 oon tosi iloinen siitä nyt toivon että se pysyykin ja et syntyisi ennen laskettua.. Kun alan olla jo aika kypsä tähän olotilaan

Milagro poks 37!

 

Heips,

Täällä parit viime päivät menneet vähän omissa ajatuksissa.
Verenpaineet olleet vähän koholla, mutta normaalia. Vauvan liikkeet tai liikkeettömyys saanut mulla pientä paniikkia aikaan ja tänään käytiin käyrällä. Sielläkin tosin liikkeet jäi vähäiseksi ja lääkäri halusi nähdä. Kuitenkin sydänäänet kunnossa ja vauvalla kaikki hyvin. Ultrasi vatsa peitteen läpi. En olisi pahastunut jos olisi tutkinut alakautta, mutta tärkeintä että kaikki hyvin. Vaikka jännä huomata että oma ajatusmaailma että kun kaikki kunnossa niin semmonen että anteeksi että tulin fiilis, vaikka lääkäri hienosti sanoi että jos tarpeen nii ultrataan vaikka joka päivä jos liikkeet vähäiset. Huojentavaa.
Nyt tuli yllätyksenä että laittoi lähetteen anestesialääkärille että kun bmi on tarpeeksi korkea, en muista mikä, mutta että anestesialääkärille konsultaatio liittyen näihin mahdollisiin lääkeaineiden käyttöihin synntyksessä.. Toki mahdollista että sitä ei kerkeä tekemään, jos synnytys alkaisi mutta nyt näin.. liittyisikö että tietty määrä epiduraalia ei riitä tarpeeksi lihavalle.. Nojoo, en tiedä.

Koitan tässä ny ohjelmaa kehitellä joka päivälle, huomenna kaverin kanssa kahville. Äitikin soitti ja sanoi että kysyy töistä vähän jeesiä jos yöllä tulee lähtö että mieskin pääsisimukaan. Ihan kiva juttu jos onnistuu, oltiin varauduttu jo eri tavoin. Mut mukavaa jos mies pääsee kokemaan koko jutun.


Ja tänään rv 39+0, max pari viikkoa

saraneito

 

Heips,

Täällä parit viime päivät menneet vähän omissa ajatuksissa.
Verenpaineet olleet vähän koholla, mutta normaalia. Vauvan liikkeet tai liikkeettömyys saanut mulla pientä paniikkia aikaan ja tänään käytiin käyrällä. Sielläkin tosin liikkeet jäi vähäiseksi ja lääkäri halusi nähdä. Kuitenkin sydänäänet kunnossa ja vauvalla kaikki hyvin. Ultrasi vatsa peitteen läpi. En olisi pahastunut jos olisi tutkinut alakautta, mutta tärkeintä että kaikki hyvin. Vaikka jännä huomata että oma ajatusmaailma että kun kaikki kunnossa niin semmonen että anteeksi että tulin fiilis, vaikka lääkäri hienosti sanoi että jos tarpeen nii ultrataan vaikka joka päivä jos liikkeet vähäiset. Huojentavaa.
Nyt tuli yllätyksenä että laittoi lähetteen anestesialääkärille että kun bmi on tarpeeksi korkea, en muista mikä, mutta että anestesialääkärille konsultaatio liittyen näihin mahdollisiin lääkeaineiden käyttöihin synntyksessä.. Toki mahdollista että sitä ei kerkeä tekemään, jos synnytys alkaisi mutta nyt näin.. liittyisikö että tietty määrä epiduraalia ei riitä tarpeeksi lihavalle.. Nojoo, en tiedä.

Koitan tässä ny ohjelmaa kehitellä joka päivälle, huomenna kaverin kanssa kahville. Äitikin soitti ja sanoi että kysyy töistä vähän jeesiä jos yöllä tulee lähtö että mieskin pääsisimukaan. Ihan kiva juttu jos onnistuu, oltiin varauduttu jo eri tavoin. Mut mukavaa jos mies pääsee kokemaan koko jutun.


Ja tänään rv 39+0, max pari viikkoa

saraneito

Kuulemma isokokoselle epiduraalin pistäminen on paljon hankalempaa rasvan läpi :/

 

Joo, mahdollista.
Vaikka viime raskaudessa ei kyllä tällaista puhuttu. Toki nyt ehkä kiloja tullut enemmän kuin viimeksi mutta epiduraalin sain ja onnistui heti hyvin ja auttoi kaikin puolin niin sen takia tässä ehkä on vähän että mikäs tuo ongelma on mut hyvähän se että varmistavat näitäasioita.

 

Heip taas!

Täällä juuri nla takana, ei ihmeitä ja kaikki hyvin. Saraneito, tiedän tuon anteeksipyytely-tunteen (mutta onneksi sulla oli kiva lääkäri ). Neuvolassakin äsken pyysin niinkin triviaalia juttua kuin hemoglobiini-mittaus ja siihenkin mun piti pitää kauhea pohjustus että "varmaan ihan turhaa, varmaan se on ihan ok, on vaan ehkä ihan vähän hiukan väsyttänyt mutta voihan se olla muutakin" --> hb 107 Eli ihan syystä on väsyttänyt. Nyt sitten pitäisi hakea apteekista joku rautavalmiste, blääh.

Ensi viikolla on synnytystapa-arvio, ja tavallaan tuntuu turhalta mennä sinnekään, koska synnytyspelosta huolimatta haluan synnyttää alateitse.. joten sektiosta ei ainakaan tarvitse keskustella. Alun perin halusin siis tuonne, jotta saisin vielä jonkinlaisen varmistuksen ja mielenrauhan siitä, että vauva varmasti mahtuu ulos (tosin pieneltähän se on kaikissa ultrissa näyttänyt) ja että kaikki näyttää hyvältä eikä mitään yllättävää olisi tiedossa. Toisaalta ei kai tuota vauvan kokoakaan kamalan tarkasti voida etukäteen arvioida? Nyt kun arvio on viikolla 37, ja jos synnytys käynnistyy vaikka vasta viikolla 42... luulisi, että siinä ajassa ehtii kasvaa vielä reilusti

Haluaisin kysyä sairaalan kantaa käynnistykseen... jotenkin pyörii koko ajan mielessä, että mitä jos venyy pahasti lasketusta ajasta, kun olen mennyt netistä lukemaan kaikki mahdolliset kauhutarinat kohtukuolemista yms... ja miten sitten itse henkisesti jaksaa sen ihan lopun, jos noita ikäviä juttuja pyörittelee päässään jatkuvasti. Tietysti ymmärrän, ettei synnytyksiä noin vain voi käynnistellä, jos ei kroppa ole valmis. Noh, tietyllä tavalla saan jotain mielenrauhaa tästäkin, että on ylimääräinen lääkärikäynti. Ensi viikolla sitten näkee, mitä siellä tapahtuu.

Tsempit kaikille! Koskahan tulee seuraava vauvauutinen

nupeli 36+1

 

Sainkin tänään soiton ja ajan huomenna sinne anestesialääkärille klo 9.30. Mulla ois neuvola 8.30. Ajattelin sielläkin piipahtaa

Tuossa alkoi jo supistelemaan ikävästi, ei liian kipakasti kuitenkaan mutta tuli reilun tunnin joku 3 minsan välein ja jo ajattelin että joko tässä pääsis lähtemään mutta ei ni ei.
Oon alkanu tarkastelemaan enempi että jos huomaan sitä limatulppaa mutta ei oo varmaan tullu vielä vastaan ellei se sekoitus valkovuotoon. En yhtään muista bongasinko viimeksi. Tässä sitä siis ollaan, kuulostellen kaikki mahdollisia olotiloja että Jokos tää tästä.. Tosin tuntuu että tää vois tässä seuraavan parin päivän sisällä vaikka syntyäkkin, mutta katsotaan vaan oon vielä maaliskuun puolessa välissä odottamassa käynnistystä tai muuta.. hehe.

Mutta kiva puoli kun tää lomaviikko niin saa esikoinen vielä sellaista spesiaaliaikaa vanhempien kanssa ennen kuin joutuu sopeutumaan isoveljen rooliin.. kiva tehdä yhteisiä juttuja, vaikka en kykenekään ihan kaikkea tekemään tai leikkimään, mutta kuitenkin. Läsnäoloa ja muuta sellaista..

saraneito ja rv 39+1

 

Noniin,
Aamun reissuista selvitty. Pikaisesti neuvolassa, oma th takaisin ja päivitettiin paineet ja painot ja sydänäänet. Kaikki ok. Sain ajan ensi viikon torstaiksi, jos taarpeen. Olisi antanut keskiviikoksi mutta siinä ohjelmaa, jos olen kotona.. tietysti toive ettei tarvitse nähdä sitten suoraa tietä hyvinkäälle. Kyllä vähän jännitti mitä tuleman pitää. No, kerettiin ajoissa ja hoitaja otti ensin vastaan ja sitten odotin lääkäriä. Katsoi miltä selkä näytti sekä kaula alue että jos menisi siihen että esim leikkaus tai jos sitä liikaläskiä olisi liikaa ettei pystyisi kunnolla laittamaan niin olisin joutunut yliopistolliseen synnyttämään. En tiedä mitä sairaalaa tarkoitti, kai jotain Helsingin alueen..
No, nyt sain jotain tietoa mun verihiutaleista / verenkuvasta kun se tuolla otettiin. Oli se ollut aika sama, vähän matala ja sanoi että kun tulen synnyttämään niin hyvä ottaa se verenkuva. Mutta muuten toivotti vain tervetulleeksi synnyttämään. Juu, kiitos tulisin mielelläni pian.

No, nyt koitan keksiä mihin sitä olisi kiva mennä vähän jotain katselemaan, vaikka tietääkin että kaikki paikat varmasti täynnä lomalaisia yms..
saraneito ja rv 39+2

 

Alkaa jo hirvittää vähän. Yö meni pyöriessä odotetusti. Tännää saadaan hampaaton omaan syliin <3 kaikki tuli vähän äkkiä ja eilen puhelin sauhusi, että sai asiat järjestykseen...

 

Carriina, onnea jo etukäteen! Toivottavasti kaikki meni hyvin ja saitte hampaattoman syliin. Päivittelee sitten tarkempiin tietojen kanssa.

Täällä käyty ex tempore reissu Ikeassa ja sai jopa muutamia supistuksiakin aikaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi. Miehen ehdotuksesta lämmitettii n saunakin ja sain jalkahieronnan. Jospa näillä päästäis eteenpäin no, ainakaan nyt ei mitään ihmeellisiä oloja, kehoa vaan särkee päivän seikkailuista.. lepoa vaan.


saraneito ja rv 39+3

 

Luminen tervehdys kaikille!
Alan tosiaan huolestua että pitääkö vielä talvivarusteita vauvalle päivittää, kun tuntuu vain lunta tulevan lisää ja talvi jatkuvan. Olin jotenkin valmistautunut että maaliskuulla alkaa olla jo ihan kevät.

Kävin lääkärillä polilla tällä viikolla. Vauvan painoarvio oli 2400 g mutta kasvu oli vähän hidastunut, etenkin vatsanympärys. Lisäksi joku napavirtauksen arvoista oli vähän laskenut, enempää selitystä tähän en saanut enkä tajunnut siinä kysyäkään. No, käyn taas sitten vajaan 2 vk kuluttua jälleen tarkistuksella. Lisäksi halusivat vielä muutamat verikokeet tarkistaa, kilpirauhasarvon ainakin. Kovasti pitää nyt tuohon ravitsemukseen skarpata. Vähintään 5 kertaa päivässä syötävä ja joka kerralla joku hyvien rasvojen lisä, öljyä tai pähkinöitä tms. Tällä kerralla oli toinen lääkäri eikä tarvinnut mieltä pahoittaa. Oli sen verran ystävällinen eikä yhtään ahdistavan painostava, koska tosissani olen nyt yrittänyt mutta silti paino vain junnaa. Nyt vain googletellut että mitä tuo laskenut virtausarvo voi tarkoittaa.. käyrilläkin makasin jonkin aikaa, se oli ihan kunnossa ja supistuksiakin piirtyi sopivasti 3 min välein siinä pötkötellessä. taitavat vain vielä melko tehottomia olla vaikka kipeää tekevätkin. Kohdunsuu oli kypsynyt pehmeäksi ja ehkä sormelle auki mutta ei tarvitse enää niin levossa olla supisteluiden välttämiseksi, sanoi lääkäri.

Taas olin kovin omanapainen. Mutta jaksamista ja kärsivällisyyttä kaikille pallomahoille.

Tintti ja myttynen 35+4

 

HEIPS

Eilen rv36+0 kunniaksi äippäpolilla käyty. Käynnistyspäiväksi sovittu 39+0 eli 17.3 klo 7.45 Lääkäri siinä jo tokaisi, että paikat sen verran kypsänä että olis voinut kalvot jo puhkoa mut odotetaan tonne sovittuun päivään

Painoarvioksi tuli eiliselle sellainen 3,1kg... suapi nährä.. jos alle 4kg olis ku tulis ni ois hyvä

Päivittäin supistelee ja jomottelee, hieman jännittää pysyykö masussa sovittuun asti.. Olo on väsynyt ja kivulias, mut aamukamman voimin mennään seuraavat 3vkoa
Kaikki on valmiina vauvaa varten

Huomenna juhlitaan esikoista 9v, tänään paljon hommaa vielä tiedossa.. onneks ei tarvi rehkiä yksin

 

No heipsistä täältä sairaalasta. Eilen 25.2. Rv 36+3 Syntys meidän kuopus poika mitoilla 3495 g ja 49,5 cm leikkaus meni hyvin naureskellessa ja olo on tosi hyvä (olen ollut jalkeilla puolet päivästä). Pojalla vähän vatsanpuruja, mutta on nyt tänään varhasista vkoista välittämättä jaksanut syödä hyvin ja vaikka vkojen mukaan katsotaan ennenaikaiseksi niin ei ole mitään siihen viittaavaa (ei infektioita, ei keltasuutta, ei sokeri ongelmia jne.).
Anteeksi täysi omanapaisuus, nyt on vain niin hyvä olla <3
Carriina ja hampaaton 1 vrk

 

Onnea Carriina! <3 Hyvät mitat noilla viikoilla!

Meillä edessä sektio ensi viikolla, joten huojentavaa kuulla hyvin menneestä suunnitellusta sektiosta. Mikä teillä olikaan sektion syynä?

 

Carriina, onnea!

Täysin oikea hetki keskittyä siihen omaan vauvaan ja tutustua <3

 

Hieman poikavoittoista tällä hetkellä tuolla meidän syntyneet listalla, mutta tilanne kerkeää muuttumaan vielä kun maaliskuu tulee.

 

Onnea kaikille jo vauvansa saaneille, ihanaa Meillä ensi viikolla sektioaika, kummallisen tuntuista loppuodotusta Ihan niinkuin olisi viety kaikki jännitys, vaikka toisaalta jännittää kuitenkin. Mulla tulee helposti nyt supistuksia, kun vähänkään jotain tekee, turvotusta on kiitettävän paljon ja verenpainetta seurataan. Täytyy toivoa, että vauveli pysyisi nyt sovittuun päivään asti masussa, eikä lähtisi urheilemaan aiemmin ihanaa loppuodotusta kaikille!