Onnea kaikille vauvan saaneille :flower:
Kyllä tämä onkin ihanaa aikaa olla vastasyntyneen kanssa :heart:.
Meillä eka yö kotona nukuttu, vauva nukkui pelkkä body päällä ihan kiinni mussa untuvapeittojen alla. Jo laitoksella pidin vauvaa ihan kiinni itsessäni. Kerran herää tyttö syömään yön aikana. Ja mulla vasta eilen illalla maito nousi kunnolla rintoihin.
Synnytyksestä tarinaa:
Eli tiistaina 29.3 mua supisteli pitkin päivää todella kipeästi mutta harvakseltaan ja limatulppaa irtosi.
Illalla supistuksia tuli 5 min välein ja ne oli todella kivuliaita, lähdettiin sairaalaa kohti klo 22.
Laitoksella otettiin puoli tuntia käyrää mihin tulikin kovia suppareita, sitten sisätutkimuksen aika...
Vain ja tasan 2cm auki kuten edellisenäkin päivänä. Eli virallisesti mun synnytys ei ollut käynnissä koska supistukset ei tehneet kohdunsuulle mitään. Itkuhan siinä pääsi koska olin erittäin kipeä ja väsynyt, supistuksia tuli taukoamatta. Kätilö olisi halunnut laittaa mut edelleen vielä kotiin. Sanoin etten uskalla enää mennä kotiin. Päädyttiin siihen että menen perhehuoneeseen nukumaan ja otan unilääkkeen, miehen olisi kuitenkin pitänyt ajaa kotiin se 40km.
Sain siis voimakkaan unilääkkeen ja mut laitettiin nukkumaan, supistukset senkun paheni ja olin lisäksi ihan pökkyrässä lääkkeestä. Olin niin kipeä etten enää pystynyt puhumaankaan mitään. Mies kantoi mut vessaan kun jalat ei kantanut unilääkkeestä johtuen.
Soitin kelloa, kätilö tuli ja huokaili. Pyysin saada jotain kipuun. Kätilö sanoi että no katsotaan se kohdunsuu sitten. Sain housut puoliksi pois jalasta kun kalvot poksahti voimalla ja vesi lensi.
Tuli kuulkaa kätilöön vipinää, kohdunsuu 5cm auki ja kiireellä saliin. Kävelin itse sinne ja miehen kanssa kannettiin meidän laukut.
Salissa sängylle makaamaan ja jatkuvaa supistusta taukoamatta. Kätilö sanoi tilaavansa mulle spinaalin. Antoi ilokaasumaskin, vedin pari henkäystä mutta yhdessä unilääkkeen vaikutuksen kanssa meinasin oksentaa ja pää meni ihan sekaisin. Heitin maskin lattialle.
Yhtäkkiä tunsin kun vauva alkaa työntymään pihalle ja ponnistutti. Kätilö kurkkasi alapäätä ja sanoi että nyt se syntyy. Ponnistin pari kertaa (ai kamala kuinka se sattui!) ja pää oli ulkona ja napanuora tiukasti kaulan ympärillä. Kesti aika kauan ennen kun saivat sen lekattua. Ja parilla ponnistuksella syntyi sitten koko tyttö :heart:.
Kalvot mulla poksahti klo 1 yöllä, tyttö oli maailmassa klo 01.17 =).
Kätilö oli pahoillaan että olisi laittanut mut vielä kotiin, jos olisin totellut niin vauva olisi syntynyt tielle ja kuristunut napanuoraan. Onneksi en antanut miehenkään lähteä kotiin. Sanoin että lähtee vasta sitten jos nukahdan. Kätilö sanoi itsekin säikähtäneensä kovasti, ei ollut moista tilannetta kuulemma ennen tullut vastaan. Mun synntystä on sitten moni kätilö käynyt keskustelemassa läpi, vaikkei mua sillä lailla siinä mikään edes vaivaa. Pääasia että kaikki meni hyvin, turha jossitella.
Syyksi erikoiseen tapahtumaan on arvioitu sitä, että kun niin kovin teen fyysisesti töitä ja olen koko raskauden tehnyt, mun lihakset on pahasti jumissa (siis syvemmät lihakset) minkä johdosta ne ei antaneet periksi että supistus olisi päässyt aukaisemaan kohdunsuuta ennen kun unilääke rentoutti sen verran paikkoja. Muuten mulla fyysinen kunto ihan hyvä, mahaa on vielä jäljellä (kuopus kysyi laitoksella että tuleeko sieltä vielä toinen vauva
) ei repeämiä, eikä tikkejä. Jonkun verran alapäätä jomottaa mutta lihakset toimii sielläkin jo ihan kuten ennekin. Pissaaminen kirvelee vähän. Istua pystyn täysin.
Kyllä tämä onkin ihanaa aikaa olla vastasyntyneen kanssa :heart:.
Meillä eka yö kotona nukuttu, vauva nukkui pelkkä body päällä ihan kiinni mussa untuvapeittojen alla. Jo laitoksella pidin vauvaa ihan kiinni itsessäni. Kerran herää tyttö syömään yön aikana. Ja mulla vasta eilen illalla maito nousi kunnolla rintoihin.
Synnytyksestä tarinaa:
Eli tiistaina 29.3 mua supisteli pitkin päivää todella kipeästi mutta harvakseltaan ja limatulppaa irtosi.
Illalla supistuksia tuli 5 min välein ja ne oli todella kivuliaita, lähdettiin sairaalaa kohti klo 22.
Laitoksella otettiin puoli tuntia käyrää mihin tulikin kovia suppareita, sitten sisätutkimuksen aika...
Vain ja tasan 2cm auki kuten edellisenäkin päivänä. Eli virallisesti mun synnytys ei ollut käynnissä koska supistukset ei tehneet kohdunsuulle mitään. Itkuhan siinä pääsi koska olin erittäin kipeä ja väsynyt, supistuksia tuli taukoamatta. Kätilö olisi halunnut laittaa mut edelleen vielä kotiin. Sanoin etten uskalla enää mennä kotiin. Päädyttiin siihen että menen perhehuoneeseen nukumaan ja otan unilääkkeen, miehen olisi kuitenkin pitänyt ajaa kotiin se 40km.
Sain siis voimakkaan unilääkkeen ja mut laitettiin nukkumaan, supistukset senkun paheni ja olin lisäksi ihan pökkyrässä lääkkeestä. Olin niin kipeä etten enää pystynyt puhumaankaan mitään. Mies kantoi mut vessaan kun jalat ei kantanut unilääkkeestä johtuen.
Soitin kelloa, kätilö tuli ja huokaili. Pyysin saada jotain kipuun. Kätilö sanoi että no katsotaan se kohdunsuu sitten. Sain housut puoliksi pois jalasta kun kalvot poksahti voimalla ja vesi lensi.
Tuli kuulkaa kätilöön vipinää, kohdunsuu 5cm auki ja kiireellä saliin. Kävelin itse sinne ja miehen kanssa kannettiin meidän laukut.
Salissa sängylle makaamaan ja jatkuvaa supistusta taukoamatta. Kätilö sanoi tilaavansa mulle spinaalin. Antoi ilokaasumaskin, vedin pari henkäystä mutta yhdessä unilääkkeen vaikutuksen kanssa meinasin oksentaa ja pää meni ihan sekaisin. Heitin maskin lattialle.
Yhtäkkiä tunsin kun vauva alkaa työntymään pihalle ja ponnistutti. Kätilö kurkkasi alapäätä ja sanoi että nyt se syntyy. Ponnistin pari kertaa (ai kamala kuinka se sattui!) ja pää oli ulkona ja napanuora tiukasti kaulan ympärillä. Kesti aika kauan ennen kun saivat sen lekattua. Ja parilla ponnistuksella syntyi sitten koko tyttö :heart:.
Kalvot mulla poksahti klo 1 yöllä, tyttö oli maailmassa klo 01.17 =).
Kätilö oli pahoillaan että olisi laittanut mut vielä kotiin, jos olisin totellut niin vauva olisi syntynyt tielle ja kuristunut napanuoraan. Onneksi en antanut miehenkään lähteä kotiin. Sanoin että lähtee vasta sitten jos nukahdan. Kätilö sanoi itsekin säikähtäneensä kovasti, ei ollut moista tilannetta kuulemma ennen tullut vastaan. Mun synntystä on sitten moni kätilö käynyt keskustelemassa läpi, vaikkei mua sillä lailla siinä mikään edes vaivaa. Pääasia että kaikki meni hyvin, turha jossitella.
Syyksi erikoiseen tapahtumaan on arvioitu sitä, että kun niin kovin teen fyysisesti töitä ja olen koko raskauden tehnyt, mun lihakset on pahasti jumissa (siis syvemmät lihakset) minkä johdosta ne ei antaneet periksi että supistus olisi päässyt aukaisemaan kohdunsuuta ennen kun unilääke rentoutti sen verran paikkoja. Muuten mulla fyysinen kunto ihan hyvä, mahaa on vielä jäljellä (kuopus kysyi laitoksella että tuleeko sieltä vielä toinen vauva
) ei repeämiä, eikä tikkejä. Jonkun verran alapäätä jomottaa mutta lihakset toimii sielläkin jo ihan kuten ennekin. Pissaaminen kirvelee vähän. Istua pystyn täysin.
