Maaliskuun mussukat *HELMIKUUSSA* jo 5 vauvaa syntynyt

sane kiva kuulla! tiedätkö panneesi merkille mikä sai paineet normalisoitumaan? siis et lepäilitkö enemmän? mikä siihen auttoi?

mä tuun mielenkiinnolla odottamaan keskustelun tasoa sit kun vauvat ON maailmassa, kuinkahan meidän sitten käy täällä

 

flower mulla on ihan sama tunne. Tuon kerho riidan jälkeen tuntuu että täällä satelee jokaiseen kommentointiin piikkejä. Mielipidettään ei uskalla enään sanoa tai mitään ettei joku siitä suutu. En ole tosissaankaan tahtonut kenellekkään pahaa mieltä tai arvostella kenenkään kommentointia mutta minulla on joku vaikutus että kun johonkin keskusteluun otan osaa niin samantien sataa negatiivista palautetta. Olen lukenut kirjoittamiani juttuja uudestaan enkä vielläkään näe että ne olisi jotakuta kohtaan arvostelevia. Jännä juttu että jotkut hermostuvat siitä jos koittaa olla positiivinen. Samalla asenteella täälläkin eli minulla on viimisien vuosien aikana ollut jos jonkunmoisia negatiivisia elämänvaiheita joten eteenpäin koitan suunnata positiivisemmin mielin. Jos tarkasti miettii niin eihän kenelläkään ole koskaan ihan kaikki asiat parhainpäin mutta toistaakseni itseäni onnellisuus on itsestään kiinni. Kukaan muu ei siihen voi loppuenlopuksi vaikuttaa niinkuin itse pystyy.

Olen pahoillani omalta osuudeltani jos olen jonkun mielen pahoittanut vaikka en sitä ymmärrä millä sen tässä viimeaikana olisin tehnyt. Meillä jokaisella on huonoja päiviä jolloin ei välttämättä ilmaisekkaan itseään parhaiten. Tosin on kyllä niin että on niitä mielipiteitäkin ja odotuksen voi kokea jokainen tyylillään. Mikä kukaan on loppuenlopuksi arvostelemaan sitä mitä tänne kukin kirjoittaa. Jos aihepiiri on rajattu niin toivon että joku "viisaampi" tuo tämän palstan tarkoituksen ja säännöt esille niin aletaan sitten kaikki niitä noudattaa vaan olisko niin ettei niitä pystykkään rajaamaan silti aina joku nerokas kertoo ettei tämä ja tämä ole tämän palstan tarkoitus.

Nyt rentoon Sunnuntai päivän viettoon ja saunaan. Positiivista mieltä itse kullekkin :heart:

 

Piti oikein käydä katsomassa, mitä mä itse eilen kirjoittelin kärsimättömyydestä. Tarkoituksenani ei omalta osaltani ollut arvostella toisten olotiloja. Anteeksi vain, jos joku ne rivit niin luki. Luulen, ettei monikaan meistä ole enää kovinkaan hehkeänä liikenteessä näillä viikoilla ja kipujen ja vaivojen kanssa turhautuu ja kypsyy kukin tahoillaan. Itselläni ei vielä ole tullut vastaan se piste, että olisin ihan finaalissa oman oloni kanssa. Viikkojakin on tosin vähemmän kuin monella muulla.

Itse olen ehkä senkin takia jaksanut vaivoineni paremmin kuin edellisessä raskaudessa, että viimeksi rakensimme taloa ja olin ihan joka päivä töitten jälkeen raksalla raatamassa. Nyt kun on saanut keskittyä "vain" tavalliseen arkeen, on arkikin tuntunut vaivoista huolimatta suhteellisen mukavalta.

Valitusten ja ilojen jakamisesta olen itse ajatellut aina jonkin ikiaikaisen sananlaskun tavoin että
"Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua". Eli molempia asioita luulisi tällekin palstalle mahtuvan

Flower, tsemppaile meitä vaan jatkossakin!

Pikkutalvio 35+6

 

Mä en ainakaan ole tänne ikinä kirjoittaessani aatellut että tykkääkö joku mun kirjoituksista vai ei ja harmittaakohan jotakuta nyt lukea jos nyt kurjaa oloani olen valittanut... Eikös tälläinen palsta ole ihan niiden omien fiilisten purkua varten oiva? Siis hyvässä ja pahassa?
Jos nyt lukioita tarvii alkaa ajattelemaan ja sen perusteella miettimään mitä voi kirjoittaa niin johan on. Mieleistään luettavaa saa kirjastosta!

 

dindei ja pikkutalvio niin, elämä on näyttänyt ne puolensa... ja ite kun elin yli 10 vuotta jatkuvan kritisoinnin alla, joka sana ja teko sai arvostelun.... mitään en tehnyt oikein, mikään ei riittänyt, ja kiitosta en saanut, niin en silti jäänyt ajattelematta et vielä tää hyväksi kääntyy... siksikun on kokenut niin kamalia niin pitkään, tää loppuodotus tuntuu niin pieneltä ajalta kärsiä... ja on vain mulle luonteen omainen piirre nähdä vaikka väkisin kaikissa asioissa se hyvä puoli....

 

No liian aikasin taisin sittenkin hehkuttaa. Vointi siis edelleen hyvä. Otin RR kontrollin ja oli 155/102.
Sydän kurkussa, et ei taas. Ennen mittausta olin vain istunut sohvalla tunnin.
No mennin tunniksi makuulle sohvalla. Päänsärky alko lievänä, mut luulempa et se on toi tressi. Nyt oli sitten RR ihan normaali ja vauva liikkuu koko ajan, eli tuskin täs nyt tarvii mihinkään mennä??? Jos soitta svo:lle ei ne kuitenkaan sinne haluu kun olo hyvä ja vauva liikkuu.

Pe ja la meni kokonaan sohvalla maatessa ja vointi oli mitä oli. En olis mitenkään uskonut, et näin hyvällä ololla tollaset paineet. Nyt sitten kiltisti makaan sohvalle ja en tee mitään. Mies lupas tehä ruuat ja käydäkaupassa huomenna. Tiistaina on äitipoli, mut taidan jo huomenna soitella sinne, jos pääsis aikasemmin.

ohjeistivat perjantaina makaan hämärässä ja pienen tekstin lukeminen kiellettiin. Eli pitkää on aika. Jos päänsärkyä niin otetaan panadolia, jos ei auta niin sitten soitto. Raskaat hommat pois.
Itsellä vaan kova huoli pikkusesta, eli taidan kuitenkin soittaa varmuudeksi, ei siinä mitään menetä.

muoks. en sit soittanutkaan kun miehen kanssa juteltiin. Ja kehottivat perjantaina juomaan hyvin. Nyt on mennyt n 6l päivässä vettä ihan kepeesti kun janottaakin koko ajan. Kai sekin vaikuttanut paineisiin

sane

 

Mäkin just hokasin että on parina päivänä päätä särkenyt enkä oikein keksi sille syytä. Verenpaineet on ihan ok siinä rajoilla, 130-140/70-90. Pakko kai kohta ottaa Panadol kun ei tämä mene ohi. Tiistaina on onneks lääkäri niin siellä mainitsen asiasta varsinkin jos tämä jatkuu.

Mitä tuohon onnellisuuteen tulee, niin mä en ole samaa mieltä siinä että jokainen on oman onnensa seppä. Kyllä ne muut ihmiset vaikuttavat aika pitkälle. Toki omalla asenteella on merkitystä ja omilla teoilla, mutta joskus paskat ihmiset vaan onnistuvat pilaamaan toisenkin elämän ainakin hetkittäin. Jos lapsuus jo menee päin persettä niin mun mielestä siitä saa syyttää vanhempia.

Mun elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista ja on joo varmaan vikaa minussa itsessänikin. Mutta vaikka olisin kuinka positiivisesti ajatellut, se ei olisi estänyt ikäviä asioita tapahtumasta. Kai sitä itse ottaa asiat melko realistisesti.. Tämä kipu selässä ja nivusissa ei katoa mihinkään viikkoihin. Joudun kestämään näitä vielä mahdollisesti viikkotolkulla ja ne todennäköisesti pahenee ja tulee muitakin vaivoja, ei voi mitään. Onneksi tiedän että muitakin vituttaa samat asiat enkä ole sen suhteen kummajainen.
On hienoa jos joku kykenee ajattelemaan joka asiasta positiivisesti ja löytämään hyvät puolet. Kyllä minäkin nautin raskaudesta, se antaa mulle enemmän kuin ottaa ja olen iloinen siitä kun olen raskaana. Silti mua joskus ottaa ties mikä kolotus päähän ja oma epävarmuus ja musta on hyvä purkaa niitä tuntoja sitten keskustelupalstalle ja nähdä etten ole ainoa.

 

Niin ja mä en jotenkin osaa yhdistää tätä raskautta ja aiemman elämän kärsimyksiä. Fyysinen kipu on ihan eri asia. En voi edes oikein verrata sitä ja henkistä kipua. Siis viittaan tuohon kun flower sanoi että on kärsinyt niin paljon ennen niin tämä vielä menee, pieni aika.

 

Samaa mieltä LD sun kanssa siitä, että muutkin ihmiset vaikuttaa elämän onnellisuuteen. Mutta mä en jaksa syytellä niitä jotka multa vei esim. lapsuuden.
Sen myönnän että mun on vaikea kunnioittaa mun äitiä, joka jätti meidät nälkään eikä huolehtinut meistä kun sairastui psyykkisesti ja joi. Joskus oon ollut katkera jokaisesta hätäsijaisperheestä missä jouduttiin elämään lapsena. Mutta, mä en olisi mä, jos mulla ei olis ollut sellainen lapsuus kun on. Oon aina ajatellut erilailla kun muut ihmiset, enkä koe oikeudekseni olla paskamainen kellekään. Ja aina oon puolustanut ja puolustan edelleen vähäosaisia ihmisiä.

En edelleenkään syyttele ex-miestäni erostamme, tangoon tarvitaan aina kaksi ja tein itsekin virheitä, mitä en nykyisessä suhteessani tekisi koskaan. Katkeruus myrkyttää loppujen lopuksi vain oman mielen.

Mä luulen että LD sinä oot elämässäsi isossa risteyksessä nyt, tulet kokemaan ihania asioita äitinä ja lapsen saaminen on sellainenkin muutos sun elämään :heart:.

Hyvä sane kun oot voinut jo paremmin :hug:.

Nyt vaan vyörytään kohti uutta viikkoa kera kaikkien vittumaisten vaivojen .
Huomenna on taas yksi päivä vähemmän määränpäähän joka on kaiken tämän kärsimyksen arvoinen :heart:.

 

ottasko joku ens kuun päivityksen hoitaakseen? mulla ei taho aika riittää. toi pentu pitää kovin kiireisenä. se on oikee rasavilli täystuho mut silti nii ihana <3

uutta kuvaa:

 

huomenta

mitä ihmettä? olin aamupuurolla niin yhtäkkiä tuli valtavan paha olo... hyvä et vessaan ehdin ja yrjö lensi koko viikon syömiset varmaan pihalle... ja mä kun just eilen kaverille pääsin sanomasta et joo, en oo sit lainkaa ollu odotusaikana kipeenä eton vastustuskyky vissii nii hyvä eipä ois pitäny sanoa

Kaveril kerran käviki sillee hassusti, et hiuka ennen laskettua aikaa sen vauva oli käännetty perätilasta raivoon, ja sit se onneton sai oksennustaudin... vauva kääntyi takas perätilaan.... aika jännä juttu sikäli et niinnkin voi käydä.
ja täytyy kyl sanoa et oli ihan mycket-loistava ajankohta tulla tää jos oksennustaudiks meni: lasten hiihtoloma... no, leffoja leffoja leffoja eipähän heidänkää tarvii ainakaa kouluun herätä ja mun kipeänä kuljetella ups, niin se positiivinen puoli löyty taas, ihan vahingossa....

taitaa tulla uus vessakäynti... katotaa sit jos tällä rykimisellä synnytys sit lähtis käyntiin

Floweri ja oksennustauti(ko) ja vauvanen 37+5

 

palstan uus päivitys maaliskuul,sori taidot ei riitä

 

soitin sit varmuuden vuoksi neuvolaan et mitä tää voi olla ja onko syytä tarkkailla enemmän? puolessa tunnissa vedin sit kolme oikeen kunnon yrjöä.. vesikään ei pysy sisällä...

ja taas...

huoh,terkkari käski seurata vauvan liikkeitä, ja hyvin tuo tuolla mönkii .. ai että, kamala ylämahan polte velloo ennen yrjön tuloa... onneks helpottaa sitten kun toimitus on ohi. Vaikuttais siis ihan vatsataudilta.
Terkkari sanoi kyllä niinkin et joissain tapauksissa saattaa liittyä synnytyksen käynnistymiseen, mutta siis siltä osin seuraan tuleeko supistuksia.no pari kolme tässä tullu...

et voihan sitä lasten hiihtoloman näinki alottaa....

 

aamukahvin kanssa tulin pastaa selaamaan ja mitä näinkään tombatarilla on aivan ihana koira :heart: tän raskaushormonien keskeltä pelkkä kuvan näkeminen koiranpennusta ja tippa linssissä

Mullakaan ei valitettavasti riitä aika eikä taito päivitellä pinoa. Olisin muuten luonut alunperin pinon tänne kun plussasin (koska maaliskuisia ei silloin viellä ollut) mutten osannut :ashamed:

ON: Vlopun aikana irtoili limatulpasta paloja ja tänään aamulla vessakäynnin yhteydessä tulikin sitten kourallinen eli olisko nyt tullu sit loppu? Päivällä neuvolaan saa nähdä jääkö viimeiseksi mahan kanssa vaikka oikeestaan muuton takia toivoisin viellä ensiviikolla meneväni sinne. Jännäksi käy.
Niinkun mainitsin voipi olla että taustailen tässä viikon kun on viimehetken muuttorumbat mutta jos jotain näyttää alkavan tapahtua niin päivittelen sitten tilannetta.

Oikeen aurinkoista viikonalkua kaikille
Dindei + pikku 39+1

 

flower mulla alkoi esikoisen kohdalla 4pv ennen synnytystä lentämään ykä .. Ettei olis joku enteily??

 

flower mulla alkoi esikoisen kohdalla 4pv ennen synnytystä lentämään ykä .. Ettei olis joku enteily??

no tätä se terkkarikin meinas et ois. kaveri kans jo kuuli niin sanoi et voi olla näin. tai sitte ihan joku pöpö.. en tiiä , kamalaa tää joka tapaukses on,mut sinniteltävä on, muuta ei voi

nii ja sä se olet varmaa synnyttämäs pian,mulla kun esikoisesta lähti suuri osa limatulppaa niin siitä iltapäivällä tuli lähtö lykkyvä pyttyyn sinnekki :wave:

 

flower Viellä tuli mieleen että kätilökin sanoi kun synnytys oli käynnissä ja oksentaminen alkoi taas että n20% synnyttäjistä oirehtii juurikin oksentamalla. Tosin kyllä on kurjimmasta päästä vaiva ja nyt jos oksennan taas synnytyksessä pyydän heti sen sokeritipan kun viimeksi ehdin mennä jo vähän voimattomaksi. Voimia kovasti ehkä odotuksesi palkitaan nopeammin kun huomaatkaan :heart:
Täällä alkaa pikkuhiljaa olla jännät paikat ja maaliskuisia alkaa putkahdella :heart:

 

flower Mulla oli viime raskaudessa ihan loppuaikana aika raju mahatauti ja se on kyllä hirveetä. Mahatauti aina aika rankka koetus kropalle, mutta ison mahan kanssa se oli kyllä jotain ihan kamalaa.... Ja kun pari päivää meni täys tyhjennyksellä niin vauvan jokainen raaja näkyi mahan läpi kauheen selkeenä! Mutta toivottavasti sulla jotain enteilyä eikä tautia! Tsempit!

 

Heipähei kaikille pitkästä aikaa.
Päivityksia meidänkin suunnalta..tänään 35+2 ja supistelee aikalailla( toiveajattelua)

Viime viikolla rv34+3 pojat olivat taas samanpainoisia 2123g(niinkuin 32+3) Ei meinannut lääkäri uskoa silmiään taas kerran
Painoa tullut yhteensä 7kg ja ensimmäiset raskausarvet saapuivat lauantaina, meinasin etteivätkö tule ollenkaan..nyt se masu kyllä kasvaa vauhdilla kun pojat kerää painoa 400g per jätkä 2 viikossa,huh!
Kuumeinen ja flunssainen olo jatkuu sekä niin ihana ripuli ja pahoinvointi.

 

Täällä ei yrjö ole tullut kylään,mutta yöllä on sitten maha ollut ihan sekasin ja oon joutunut istumaan pöntöllä ihan urakalla keskellä yötä..
Viikonlopun aikana häpyluu on tullut todella kipeäksi,eikä kävely meinaa aina onnistua.Pakko välillä ottaa särkylääke että pystyy jotenkin liikkumaan.

Ihanaa myös nämä pakkaset,pihan lämmitystolpat taas rikki ja autot pihassa kiltisti.Saapi nähdä saako tyttöjä vietyä viikolla hoitoon,eli saako äiti yhtään levättyä..ja miten onnistuu neuvolassa käynti ilman autoa
Mies lainaa kaverin pakua niin saadaan edes vauvakamat kotiin,vaikka omat autot onkin pihassa umpijäässä.
Nyt makaronilaatikon pariin ja sämpylätaikinakin alkaa olla valmiina..
Mukavaa alkavaa viikkoa mammoille!


mamskeli ja maha 37+1

 

Syy meikäläisen kärvistelyihin ja tuskaisuuteen löytyi Kuka olisi arvannut, että tuskaisuus ja ärtyneisyys ovat merkki synnytyksestä... Meille syntyi toinen sunnuntaipoika 20.2. Tässäpä seuraa kertomusta.

Lauantaina ei ollut mitään muuta kuin sitä samaa supistelua ja tuskainen olo. Sitten yöllä kesken unien meni vedet 5.15. ja sitten homma alkoi. Kesti 30 min, että miehen vanhemmat ehti meille vahtimaan esikoista ja sitten lähdettiin. Se autokyyti oli sitten yhtä helvettiä. Mies oli ihan paniikissa, kun karjuin niin lujaa.

Sairaalassa ilmoitin kätilölle, että mennään suoraan synnytyssaliin. Kätilö ei ihan uskonut, mutta heti kokeiltuaan lähdettiin kiireesti. Olin täysin auki ja koko homma meni luomuna. Poika oli maailmassa 6.48. Ikävästi repesin synnytyksessä, mutta on tuo maailman ihanin palkinto tuossa vierellä lohduttamassa Ja uudestaan tekisin koko homman näin. Eipähän tarvinnut olla sänkyyn sidottuna 10 h epäonnistueen epiduraalin takia. Onneksi sentään vielä täällä sairaalassa sai synnyttää. Muuten olisi tämä äiti synnyttänyt ambulanssissa, kun ei selkeitä merkkejä ollut synnytyksestä.

Imeys on lähtenyt hyvin käyntiin. Selvästi nousee helpommin maito näin tokalla kerralla. Kaikki on niin hyvin kuin olla saattaa. Kova ikävä on tietty esikoista, mutta saavat miehet nyt olla keskenään kotosalla ja katsella hiihtoja telkusta :heart:

 

ONNEA Sasha :flower: laitaks viel mitat ni saan tonne listalle nekin!

 

ONNEA SASHALLE! :flower: Nopeasti tosiaan tuntuu homma edenneen

Tiinelli: Joo, nyt on tosiaan sellaset fiilikset että ihan uus sivu aukeamassa elämässä

Mulla on vaan harjoitussupistuksia ja pari kivuliaampaa ollut. Tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan. Häpyluu ja nivuset ovat tosi kipeinä. Huomenna on synnytystapa-arvio. Saapa nähdä kuinka paljon se ronkkiminen sattuu.

LD + Pikkunen 36+0

 

Onnea Sasha pienestä pojasta! :heart:

tombataren koira on kyllä yli söpö, hirveesti kasvanut vai kuvittelenko vaan

Tänne ei sen kummempaa, ihan vaan oloskellaan kotona, kun tosiaan hiihtolomaviikko.

Kyllä tollanen vatsatauti voi tosiaan aavistella jotain synnytyksen käyntiin lähtöä, eiks monilla just vatsa tyhjene ettei tuu pöydälle, niin kuin mulle kävi esikkoa synnyttäessä . Vaiks ei siinäkään mitään noloo pitäis olla, mutta kyllä siltin NOLOTTI!

Esikoisen ajoilta en muista mitään erikoista, että miten ois lähtenyt käyntiin, paitsi että kuume nousi. Mutta kuopusta odottaessa päivää ennen syntymää söin siis päiväruokaa varmaan viisi lautasellista (siis ihan hurjan määrän) ja sen jälkeen en mitään ennen syntymää... mä veikkaan, että se oli jotain ennakoivaa, kun yleensä syön kyllä aamu ja iltapalat ihan normaalisti, mutta tuolloin en. Mies kävi vielä Porin päässä sillon hesessä syömässä, kun meidät sieltä oltiin ensin käännytetty kotiin ja mä en ottanut mitään, mikä ei todellakaan ole mun tapaista. Synnytyksen jälkeen sitten olikin ihan hirvee nälkä!

Tsemppiä vaan kaikille, joilla lähtö synnärille tuntuu lähellä olevan.

Mulla on itsellä jotenkin ristiriitaiset tunteet, ehkä mä en ole vielä ihan valmis synnyttämään... mut mullahan on tässä aikaa vielä valmistautua. Mies taas eilen ärsytti, kun sieltä tuli taas se "vanha tekijä" kommentti, ei se tajuu, että eipä paljon lohduta olla vanha tekijäkään kun jännittää

Mindi83 35+1

 

Tombatar justiinsa huomasin, että mitat jäivät Painoa oli 3770g ja pituutta kuulemma yli 50 cm, mutta täällä ei mitata pituutta tai pipoa kuin vasta toisena päivänä. En ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen, mutta laitan ne siis huomenna tänne. Onko muualla ollut samanlaista systeemiä?

Ja herra syntyi viikoilla 38+5. Pieni ruttunaama, oih!

Sasha80 ja Elmo 1 vrk