Maalismussukat - syntyneet

kyllä mun elämä 15-vuotiaana oli huikeeta aikaa, tai mulla on hyvät muistot vain ja se tunne kun ihastut, rakastut, rakastat...sua rakastetaan... saa sukat pyörimään jalassa ja kun tämmönen tunne on vielä näinkin kun suhde on vakiintunut, tuntuuhan se kivalle, tottakai.
ja kiva huomata että ei ole vain se vauvaa hoitava äiti, vaan merkitset toiselle jotain muutakin
nää nyt on vaan mun omia höpinöitäni...

tintti mainitsit jossain kohtaa blogisi. siis pidätkö jotain blogia ite? semmosta on varmaan kiva pitää. tai kai se on vähän niinkuin tääkin kirjoittelu tänne

meillä vauveliini kävin nyt pitkille unille, mä oikaisin laiskanlinnaan, tosi äkkiä menny päivä touhuten kaikkea. niin voisi itekin ottaa torkut

laivalle takavuosina tuli koluttua laivat niin perusteellisesti ja tiuhaan, useaan useaan kertaan vuodessa, että ei kyllä voisi vähempää enää napata. tai niin no, ehkä semmosena et menee laivalla tukholmaan ja pari yötä siellä hotellissa. mutta varsin risteilyt ei kiitos....ei siellä ole tollasille murrosiän aloittaneillekkaan yhtään mitään. pelikoneilla voi pelailla kotonakin, ilman ympärillä remuavia känniläisiä...
ehkä sit tulee mentyä kun vauvasta kasvaa pallomereen hinkuja
tosin, mä rakastan seisovaa pöytää, vallankin mäti/smetana/sipuli-osasto sekä salaatit ja leikkeet.... ja se suklaamousse jälkiruuaksi njam!
mutta joo, tyyristä siellä on syödä ja toisaalta, kivampi on lähteä esim johkin kylpylään....
mutta saas nähä, voihan olla että joku pikku-reissu vielä tulis heitettyä... mut se vois olla ihan aikuisporukalla... tai vaan miehen kanssa kaksin...

lantionpohjalihakset vieläkös ootte jaksanu reenata? mulla jääny aivan täysin taka-alalle.. mutta kaveri antoi vinkin, et jos on esim menkka-kipuja, kannattaa mennä vaikka makuulle sohvalle, tekee lihaksia jonkun 5 minsaakin, ja sit antaa rentoutua, niin auttaa kipuihin.
täytyy kokeilla jossain vaiheessa.

 

perhepeti ja lemmenleikit sitäpä mun piti vielä kysäistä, et te keillä nukutaan perhepedissä, niin missä te sit lemmiskelette? puhelin kaverin kanssa, ja tuli mieleen, et jooo-o ite en kyl tykkää edes ajatuksesta et peiton alla touhuis kun vauva/lapset nukkuu ihan vieressä...
muutenkin tykkään et se on meidän kahden tuokio, ei koko perheen juttu, ja vielä ällöttävintä on vieressä läähättävä koira että joo, oma kahdenkeskinen rauha tähän asiaan
jossain osuikin juttu, tulikohan telkkarista joskus vai luinko vai tuliko radiosta... että oli nainen joka asui yksiössä, ei siis ollu tiloja laittaa koiraa toiseen huoneeseen. niin sit kun alkoi siinä miesystävän kanssa toimitukseen, niin koirahan se änkesi sänkyyn tms... jotenkin näin se meni koomista jollain tapaa...

 

tiinelli kysyi mun röökilakosta.. No, olin kuukauden polttamatta ja retkahdin. Mutta tarkotus koittaa lopettaa lähiaikoina uudelleen.

Naurukohtaus, kiva että menee jo paremmin Kun vielä saisitte parisuhdeongelmat ratkottua!!

Itselläni on nyt alkaneet nuo lääkkeet aiheuttaa mielialan heittelyä ja ahdistusta, eilen oli todella huono päivä sen suhteen. Kävin psykiatrilla eilen ja annosta korotetaan ja tänään otin isommalla annoksella.
Gynellä kävin menkkakipujen takia torstaina, ei ollut enää kystia, eikä kasvaimia eikä mitään eli kaikki ok. Ye-pillerit sain menkkakipuihin mutten taida ainakaan vielä niitä aloittaa, menee pää entistä enemmän sekaisin.

Lantionpohjalihaksia treenaan nykyään aika harvakseltaan vaikka pitäs varmaan.. Yhteen aikaan jaksoin joka päivä. Tai jaksoin ja jaksoin, tosi vaativaahan se on joo Mutta pitää tosiaan kokeilla jos se auttais menkkakipuihin!

Perhepedissähän täällä nukuttiin n. ekat puoli vuotta. Tai siis minä ja vauva, eihän meillä muita ole ja sillon se oli meille paras ratkaisu. Nyt kun yöt ovat helpottaneet niin on helpompi että vauva nukkuu omassa sängyssään.

Laivalla oon tykännyt käydä ja ennen on tullut käytyä ainakin kerran vuodessa. Useamminkin varmaan olisin käynyt kun eihän se silleen kallista ole, mutta täältä on vaan niin pitkä matka Helsinkiin/Turkuun.

Teini-ikä ennen kuin lukio alkoi, oli aika huoletonta ja mukavaa. Mutta sitten kaikki lähti jotenkin menemään perseelleen enkä todellakaan kaipaa aikaa jolloin olin alta parikymppinen. Lapsuus oli myös suurimmaksi osaksi ihan perseestä enkä sitä haikaile.

Blogia olen pitänyt oikeastaan aina, kukaan tuttu vaan ei tiedä siitä eikä tarvi tietääkään. Kirjotan aina jotakin johonkin. Netissä ei varmaan semmosta palstaakaan olis jossa en kävis No joo ei nyt ihan.

Isänpäivästä.. pitäisköhän mun muistaa vauvan isää jotenkin!? Vai onko se suorastaan irvokasta laittaa jotain isänpäiväonnitteluja? Varmaan juhlii isänpäivää vanhemman poikansa kanssa. Itse muistan omaa isääni jotenkin.

 

ld ja tupakkalakko tosi hienoa mun mielestä et kuukauden olit jo ilman nyt tiedät jatkossa, että ainakin sen kuukauden onnistut, ja lisäät vaikka tavoitetta pari viikkoa enemmän... kyllä se siitä! tosin sulla on nyt tuo lääkityksen kanssa säätökin kesken, et voihan olla parempikin että odotat niiden vaikutuksen tasoittuvan ja sitten taas kokeilet lakkoilla. en mä tiedä, tällasta vaan tuli mieleen.

risteilyt ennen oltiin eksän aikoihin monet monet kerrat vuoden aikana laivalla. risteilyt ei sinällään olekaan kalliita, mut juuri matkat terminaaliin maksaa, ja ei syöminen laivallakaan mitään halpaa ole... tosin sen takia sinne voiskin juuri mennä.
ite tykännyt noista kylpylöistä myös ja aika tavalla niitäkin on koluttu.

tuetut lomat onkos teillä kellään tietoa että esim yksinhuoltajat, tai uusperheet, tai monen lapsen perheet, työttömätkin, saa hakea RAY:n rahoittamia tuettuja lomia kylpyläkohteista?
Kannattaa tutustua nettisivuille, esim solaris-lomat, ite aikoinaan oon ollu yhellä viikon lomalla. on aivan luksuksen luksusta olla täysihoidolla koko viikko, eikä tartte tiskata, pyykätä eikä siivota
ite ajattelin että voisi ens syksyyn kokeilla hakea. maaliskuussa alkaa kesän lomien hakuajat. ja vaihtoehtoja on paljon. Tsekatkaas netistä! omavastuu tosi pieni siihen nähden et asut hotellissa viikon ja on kylpylän rajaton käyttöoikeus. LOMA

seksiä lasten kanssa samassa sängyssä öklöttävä ajatus, kyllä, mutta tiedän ketä tekee sitä huolimatta vieressä nukkuvasta lapsesta.... ja oikeesti....
meilläkin on kätevästi kaksi kerrosta, niin pääsee omaan rauhaan ja vauva saa nukkua meistä häiriintymättä. tosin se ei oikein tunnelmaa nosta et koira vikisee alakerrassa portaiden alla levottomana meidän perään onneks se ei uskalla portaita kavuta ja kyllä sohva on kans munkin mielestä kiva paikka kyllä nämä rakkauden ilmaisut on piste iin päälle muutoinkin toimivassa suhteessa...
ihana muuten ollu huomata, kuinka mies osaa ottaa huomioon mun väsymyksen. aika tavan tattis oon ollutkin viime aikoina... hiljaista oli makkarissa, kun ite oli ihan puhki, ja vauva kitisi vähän väliä... mutta kivaa olla suhteessa, jossa en saa syytöksiä ja haukkumisia, jos en jaksa sänkypuuhiin...

ld ja lapsesi isän muistaminen niin kai siihen vaikuttaa, kuinka paljon hän on yhteyksissä lapseensa... ilmeisemmin ei kovin usein? ite en ehkä laittais mitään, ees onnittelu-tekstaria. vallankaan jos ei tyyppiä ole kiinnostanu nähdä montaakaan kertaa. vähän on kinkkinen juttu...

netti vaihtelevasti vietän aikaa täällä. joskus enemmän, joskus vähemmän.näin kun kaikki kotihommat on tehty, vauva nukkuu, mies on kaupassa... mitäs muuta kun istun laiskanlinnassa viltin alla ja näpyttelen täällä mä oon muuten niin armoton häärääjä, et netin surffailu on tehokas konsti mun pysyä aloillani ja huilata...
facebook mulla on lähes koko päivän aina arkena auki, paljon on kavereita kenen kanssa jutustelen...

tän illan ruoka mitäs aiotte laittaa niin tai oikeestaan kysymys kuuluu, onko teillä vakkari-sapuskat mitä aina laitatte viikonloppusin? mä tein yhteen aikaan aina pitsaa. tai lämpimiä voileipiä. nykyisin lauantai-iltaisin syödään joko täytettyjä patonkeja, ite tehtyjä hampurilaisiakin joskus, tai uunissa lohta, kuten tänään salaattia ja hyvä viini. näin.
ja lauantai-ilta ei ole mitään jos ei pääse saunomaan pihasauna ei oikeestaan enää oo käytössä, vauvan tulon myötä koettu niin helpoksi toi sisäsauna, vaikkaki pihasaunan tuoksukin on jo omansa

mitäpäs mun piti muuta vielä... no, koittakaas taas joku muukin kirjotella, etten mä ole koko päivää täällä mölyämässä

 

teiniajoista vielä piti tuosta rakastamisesta kommentoida vielä, että vuosikausien jälkeen oon nähnyt kaveria, jolle ite olin ensirakkaus. se oli ihanaa kyllä, mä tiesin vaan ite silloin että olen liian nuori seurustelemaan, lisäksi oli asioita jotka teki meidän yhdessä olon mahdottomaksi. oltiin äärimmäisen läheisiä. tiesin että olen hänelle koko maailma. hän oli mulle aika tavalla myös... ja nyt aikuisena kun on nähty, on niin sydämessä tuntunut hyvälle, kuinka hän vieläkin tuntee samoin ja kerran sanoikin, että jos joskus ollaan vapaita yhtä aikaa, niin sitten hän hakee mut itelleen ihanan imartelevaa
niin, mut siis mun teiniajat meni heppaillessa, kotona oli tiivis perhe. oli raskaitakin hetkiä, mutta mulla on lapsuus kantanut pitkälle aikuisuuteen. ja välit perheen muihin jäseniin on välimatkasta huolimatta olleet aina hyvät.

 

flower: Se mies on kerran lapsensa nähnyt, joskus kesällä kun toi elatusmaksut suoraan tänne. Ja oisko kerran kysynyt mitä kuuluu ja siitäkin on jo hyvä tovi aikaa.. Että ei todellakaan ole liiemmin yhteyksissä. Siks tuntuukin jotenkin typerältä että alkaisin toivotella hyvää isänpäivää tai jotakin.. ;(

 

Isänpäivä Täysin hallinnassa, huolella mietittiin mikä valokuva vauvasta miellyttäisi mun isää ja mikä puolisoni isää, sopivat löydettiin molemmille ja niistä sitten suurennos kehyksiin, ihanat on :heart: MUTTA eilen siis tosiaan eilen tätä palstaa lukiessa tajusin, että mun puoliso siis hetkinen hän on todellakin isä tätä nykyä kun meillä tosiaan tuo vauva on Ihan totta ei ollut käynyt mielessäkään :O Että lähinnä kai nimenomaan hänen osaltaan isänpäivä on kova juttu, ei niinkään meidän omien isien kannalta. Voi tätä päätä...

 

Hei kaikille

Meillä vauva menee jo kovaa taaperokärryn kanssa, aika hurjaa menoa kyllä on. Yhtäkkiä, kun kaatuu. Nyt on onneksi oppinut jo laskeutumaan ja puita pitkin menee.

Meidän tyttö on luonteeltaan iloinen mutta erittäin itsepäinen. Omaa tahtoa löytyy välillä liiankin paljon

Tykkään sisustella. Meillä on aika paljon vaaleita värejä. Tytön huone on nallepuh teemalla Ostelen, kun jotain kivaa sattuu kohdalle. Kovin kallista ei ole varaa ostaa ja tykkään vaihdella usein.

Yöt meillä menee edelleen 4-5 syötöllä. Vähän väsyttää itseä jo.

Alkuun meilläkin oli perhepeti käytössä mutta ei enää voi pitää vieressä, jos itse nukkuu. Tyttö, kun konttaillut jo 2kk ja on jo liikkeissään hyvin taitava. Pikkuvauvana se helpotti ja oli kätevää mutta nyt jo vaarallista minun mielestäni. Kukin tavallaan tässäkin asiassa

Pikkuhiljaa on annettu karkeampaa ruokaa. Makaronia, riisikakkua ym. on kokeiltu sormeruokailulla. Perunat ym. vaan sotkee eikä suuhun mene yhtään mitään. Littaa käsiin ja ravistelee sitten lattialle, vahingossakaan ei laita suuhun

Meillä on ollut tänään kamala päivä... Seinästämme paljastui hoitopöydän takaa hometta! Nyt sitten odotetaan ensi viikkoon, että miten laajasta vahingosta oikein on kyse. Isoja laskuja varmaan siis tulossa. Ahdistaa. Olemme ajatelleet siirtyä takaisin vuokralle, ei ole omistaminen meidän juttu ollenkaan :/ En haluaisi vielä palata töihin vaan hoitaa tyttöä kotona.

Mutta nyt täytyy varmaan mennä nukkumaan

Marrr ja pikkuneiti muutamaa päivää vaille 8kk

 

Kaana

Lauantaisapuskat on meilläkin aika usein "vakiot". Kuulostaa jotenkin tylsälle, mutta kun tosiaan meilläkin viikko on yhtä huisketta, aina joku menossa johonkin, niin lauantai on melkeinpä ainoa päivä kun kenelläkään ei ole yhtään mitään. Meilläkin lauantaihin kuuluu sauna ja tietenkin saunajuomat - lapsille pillimehut ja meille aikuisille ollaan yleensä ostettu Ginger Ale -tyyppinen alkoholiton juoma. Meillähän ei alkoholia käytetä ollenkaan.

Nykyään myös ekaluokkalainen saa jäädä saunan, saunajuoman ja iltapalan jälkeen meidän kanssa alakertaan. Kolmevuotias lähtee edelleenkin nukkumaan näiden jälkeen. Usein katsomme yhdessä telkusta jotain sopivaa ohjelmaa ja jutustelemme siinä samalla.

Meillä on juuri nyt tuo pizzakausi meneillään - juuri koskaan ei tilata pizzaa, vaan teen sen aina itse, ja vaikka itse kehunkin, niin harjoitus on tehnyt mestarin.

Muita lauantaiherkkuja ovat meillä esim. tortillat, kesällä tietenkin grilliruoka ja sitten juurikin tuollaiset hyvä salaatti (siis oikeasti hyvä, johon tulee mm. oliiviöljyssä paistettua munakoisoa, fetajuustoa, grillattua paprikaa ym. maukasta) ja joku liha/kala sen kanssa.

LD, haluatko, että lapsesi isä on jatkossa tekemisissä lapsensa kanssa? Minä ehkä laittaisin jonkinlaisen muistutuksen ikään kuin "rohkaisuna" isälle olla yhteydessä. Kortti, jossa on lapsen kuva ja vaikka kuulumisina viimeisimmät edistymiset.

Jaahas, jospa lähtisi sunnuntaiaamun kunniaksi pyykkivuoren kimppuun..

 

Huomenta!

Kaana: heh, tosi mahtava oivallus

marrr: toivottavasti ei kovin iso ongelma se home ole! Vautsi, että jo taaperokärryllä mennään... varmaan hauskan näköistä

LD: vaikeeta kyllä, ehkä itse oisin kyllä niin luupäinen, etten muistaisi... mutta toisaalta, jos ajattelisin vaan lapsen kannalta (vaikkei vielä ymmärtäisikään), niin ehkä lähettäisin... Hankala homma!

Viikonloppuna syödään hyvin. Eli pihvejä sun muita, lohkoperunat ja salaatin kera eilen. Meillä taas alkuviikko, torstaiseen asti on yhtä lentoa... koko ajan saa mennä johonkin viemään jotain, joten viikonloppu on se aika jolloin ihan ollaan vaan. Eilen askartelin taas noita sydämiä, tällä kertaa havuista, tuli tosi hieno, joten siinäkin ihan kiva lahja jollekin vaikka pikkujouluksi Arkena yleensä heitän uuniin vaan helppoja ruokia... tai sitten risottoa tai jotain, sekin on tosi helppoa.

Meillä ollaan nyt vähän kehitytty tuossa alastulossa ja jotenkin nyt ylösnousu asennosta koitetaan jopa laskeutua. Istuminenkin ehkä jo hieman parantunut, kauheen nopeesti kehittyy kyllä noissa asioissa, ja välillä tuntuu että sais koko ajan olla kamerakädessä ja kirjoittelemassa ylös mitä kaikkea on opittu.

Isänpäiväksi: no kuva ideat ois kyllä kivat. Mutta en oikeen tiedä, kun annoin jo miehelle kerran lahjaksi tuollaisen kuvan tänä vuonna... Vauvasta ja isästä siis kuva, mustavalkoisena. On tosi kivannäköinen ja ifolorilta tilasin. Ollaan miehen kanssa aika tylsiä ihmisiä ja joskus tosiaan sovitaan, että jos ei toinen keksi mitään... niin voi ostaa sitten jotain mikä hyödyttää kaikkia... mutta en oikeen tiedä... mulla on siis lahja ihan hakusessa vielä.

Jaahas, nyt muihin puuhiin!

Mindi83

 

Isänpäivälahjasta - ostaisin miehelleni mielelläni esim. jonkun tosi hienon kellon tmv., jota tiedän hänen toivovan, mutta jota hän ei itse itselleen osta.

Juuri tällä hetkellä ei kyllä taida olla rahaa siihen, ja meillä mennään muutenkin noissa keskinäisissä lahjoissa niin, että keksimällä ei tarvitse keksiä. Usein käydään vaikka syömässä ravintolassa tai tehdään muuta arjesta poikkeavaa perheen kanssa - siis lapset mukana.

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että mies silti useammin ostaa lahjoja - esim. jouluksi viime vuonna sovittiin, ettei osteta toisillemme mitään, mutta silti hän oli mennyt ostamaan paitsi parfyymia, myös jotain kalliita silmänympärysvoiteita ymv. Stockalta - siinä se on ollut oikea myyjän unelma-asiakas, kun ei hän noista voiteista ymmärrä tuon taivaallista...

Ja olin totta kai iloinen lahjasta, mutta oikeasti vähän harmittikin - kun en todellakaan tarvitse mitään tököttejä lahjaksi - minusta tuo, että ostaa jotain koko perheelle yhteistä on myös tosi hyvä idea, kuten vaikkapa se wii - kyllä meillä sillä pelaavat kaikki - silloin kun pelataan. Päivittäiskäytössä ei tosiaankaan ole.

 

huomenta muistikos jokainen että kelloja siirrettiin tunti taaksepäin

kaana vaikutat kyllä just sellaselta ihmiseltä, jonka kans tulisin oikein hyvin juttuun normi-elämässäkin noi sun jutut kolahtaa kyllä otsaluuhun hahahah

lauantain menu mä laitoin lohen uuniin eilen, ja pinkaisin koiran lenkittään, kun tulin takaisin, oli mies kattanut vauvan kanssa pöydän kynttilät paloin, musiikkia taustalla, oih, ihan kuin ois ravintolaan menny
viiniä ei ollu mut oluset siinä ruuan kanssa meni hyvin ....

ihana oli herätä kun aurinko paistoi, mut mihis se nyt hävis... no tuulee ainakin kivasti, paras ulkoilusää
leppoisaa sunnuntaita :wave:

 

Mukavaa sunnuntaiaamua!

Seksistä, sängyssä, suihkussa, sohvalla, lattialla, heinäladossa :ashamed:
Mutta ei milloinkaan lapsen vieressä, hyi oksettavaa! Koiratkin telkeän huoneesta pois, ällöä jos ne siinä kyttää...

Vauvan nukuttamisesta: ehdottomasti perhepedin kannalla! Ja muutenkin vaistovanhemmuuden puolesta liputan. Meillä nukutetaan milloin mitenkin, Assi nukahtaa joko omaan sänkyyn, sohvalle syliin, viereen jne. Yksin en jätä nukahtamaan ikinä. Musta on ihanaa maata lähekkäin vauvan kanssa kun nukahtaa. Perjantaina esim. tulin ratsastusvalmennuksesta Assia nukuttamaan, pidin ihan lähellä ja niinhän siinä kävi, että nukahdin itekin kaikki vaatteet päällä ja villasukat jalassa. Yöllä heräsin kuumuteen. Nukkuva ja vieressä tuhiseva vauva on parasta unilääkettä mullekin :heart: Minä, joka ennen oli suorittaja ja vauvan rytmittäjä esikoisen aikaan, olen vihdoin löytänyt tämän huolettoman tyylin ja nautin siitä.

Lauantain menua meillä ei ole. Eilen käytiin ulkona syömässä miehen ja Assin kanssa. Mun maha meni ihan sekaisin ja kiireellä ajeltiin kotiin päin ja minä juosten vessaa ja vietin tuntikaupalla siellä aikaa illalla :ashamed:...
Omaan ruokavaliooni ei kuulu voimakkaasti maustetut ja rasvaiset ruuat eikä mun maha tykkää esim. hampurilaisista tai pizzasta. Muulle perheelle teen toki lasangea, pizzaa jne. mutta itselleni erikseen esim. pastasalaatin tai jotain.

Ld mä en ehkä muistais lapsen isää mitenkään. Ja tosta tupakkilakosta, hienoa että sen kuukauden jaksoit. Mä polttelen edelleen silloin kun huvittaa ja kaiken lisäksi nautin siitä. Musta on kivaa iltapäivällä mennä talliin ja vetää sauhut minkä jälkeen ratsastamaan :xmas:.

Onko kellään muulla erikoisen vilkasta vauvaa? Musta tuntuu että Assi on todella vilas ja touhukas tapaus!! Koko ajan puuhaa jotain, harvoin istuu sylissäkään rauhassa ellei ole väsynyt tai just herännyt. Nousee pystyyn ja nyt jo yrittää kävellä tukia pitkin ja päästää toisen käden irti. Joka paikkaan haluaa ja meininki päällä kaiken aikaa. Tästä on jo muutkin ihmiset sanoneet että onpas lapsella virtaa. Ainakin mun lapsista energisin ja vauhdikkain on Assi...

 

Kellot siirretty ja yritetään taas päästä uuteen rytmiin. Meillä on lapset aamuvirkkuja, eikä tekis mieli kovin pitkään nousta jo 05-06 nyt kun kellot siirretty. Tavallisesti siis molemmat heräävät kuuden ja seitsemän välillä.

Seksistä, eipä ole paljon kommentoitavaa tällä hetkellä. Kai se siitä taas joskus palautuu.

Mites teidän muiden parisuhde voi noin ylipäätään? Naurukohtauksella on mietinnän paikka mutta mites te muut olette saaneet yhteyden säilymään vauvan/lasten kanssa?

Meillä ei taida paljon kehumista olla juuri nyt, muttei mitään suurta kriisiäkään. TUntuu vaan, että aika pitkälti elän omaa elämääni ja mies omaansa. Käyhän se täällä kotona ainakin nukkumassa arkisin, no vähän liiottelua, ehtii hän pari tuntia tavallisesti olla kotona lastenkin hereillä olessa, muttei aina. Työpäivät on matkoineen aina väh. 10 tuntia, usein enemmän. Ja viikonloppuisin tuntuu riittävän kaikkea omaa puuhaa, niin ettei me paljon mitään yhdessä tehdä. Ehkä sentään yksi kävelylenkki aina sunnuntaisin koko perheenä ja lisäksi harrastetaan kahvilassa käymistä viikonloppuisin. On oltu yhdessä jo 15 vuotta, vaikka nyt vasta sitten oli lasten aika (esikoinen 3-v). Ekat pari vuotta mies oli kova viemään ulos syömään ja tuomaan kukkia yms, mutta noi on kyllä loppunut aika päivää sitten. Taidetaan olla aika tyypillisessä tilanteessa, että nykyään kumpikin on toiselleen itsestäänselvyys, vaikkei niin koskaan saisi olla. Sitä seksiäkin on paha harrastaa, jos mies menee aina pojan kans yhtä aikaa nukkumaan klo 21. Eli ei ole iltasin yhtään yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Viikonloppuisin lasten päiväuniaikaan hän lähtee lähes aina puuhaamaan jotain omia juttujaan. Ajattelee mua niin, että sillon mun on helpompi olla täällä kotona itekseni lasten kanssa, toki. Ja me ei mitään pikajuttuja vessassa tai muuten harrasteta ollenkaan, joten lähes olematonta on tuo seksipuuhastelu juuri nyt. Lastenhoitoon mies osallistuu enimmäkseen ton esikoispojan kanssa puuhailemalla. Vauvanhoito on mun juttu. Mun mielestä vähän liikaa nyt jakautuu näin selkeesti nuo hoidettavat. No juu, kaikki nämä jututhan on paljon itsetä kiinni, että jos jotain muutosta haluaa saada aikaan. Tosin ei se yksin onnistu. Vaatisi aika paljon keskustelua ja oikeesti panostusta molemmilta. Saas nähdä.

 

Teen ehkä isänpäivän kanssa niin, että laittelen sille miehelle jotain viestiä, pyydän vaikka katsomaan poikaa uudelleen jne. Itse en niin välitä, mutta jos ajattelee lapsen parasta.. Niin kyllä, haluaisin että hänellä olisi isä. Tai että voisin ainakin kertoa kuka hänen isänsä on ja hän tietäisi sen.

tiinelli, mulla on taas tupakan kanssa niin, että ei onnistu sellanen että sillon tällön vaan polttaa Se on joko 20 tupakkaa päivässä tai ei mitään.

Nyt on ollut eilinen jo parempi päivä ja ei tämäkään kovin huonolta näytä. Ehkä tämä tästä

 

LD, toi on mun mielestä viisas ja oikea päätös

Voi myös olla, että miehen on helpompi ottaa kontaktia vauvaan, kun se ihan "vauvavauva"-vaihe alkaa olla ohi, lapsi alkaa liikkua, osata ja touhuta enemmän.

Voi myös olla, että isä tarvitsee "rohkaisua" sun suunnalta siihen isänä olemiseen. Nyt kannattaa yrittää ja pitää mieli siinä mielessä avoinna - kuten itsekin sanoit, lapsen parasta ajatellen.

Tsemppiä tupakkilakkoon!

 

FA Hmm... enpä tiedä kun et kerta verhoja tullut tekeen

Kohta luen kaikkien teidän jutut läpi ja kirjoittelen lisää. Tänään olen kovasti miettinyt sitä isänpäivälahjaa, mutta ei siis ei mitään ideaa...

 

kaana juupeli, muijahan heittääntyy hankalaks alan siis pakkamaan kassejani ouluun lähtöä varten jeah

parisuhde no meinasi urautua meillä mutta nyt taas kuukauden päivät ollut sellasta kuten ennenkin. ja tää viikonloppu eritoten on ollu miehen puolelta täynnä yllätyksiä kuulunee vauva-arkeen kaikki alavireiset päivät, mutta kyllä se niinkin on että yhteistä aikaa TARVII olla...
eikä ne eleetkään suuria tarvii olla. meillä on hyvä suhde ollu alusta saakka, avoin, hellä, lämmin. mies on kova halaamaan, ja pusuttelemaan. hellyys ja läheisyys on meillä varsin pinnalla, myös jos paikalla on kavereita tai meidän vanhemmat, ei suukkojakaan häpeillä tai säästellä. esim jos mies tulee töistä kotiin, pusu on eka, välittämättä ketä paikalla on :heart:

arki on välillä haaste jaksaa, on suihketta ja suhinaa kun lasten ja omien menojen kanssa menee...
novellelle voimia kontaktin löytymiseen miehen kanssa!!! se työ kannattaa tehdä....

vilkas lapsi mulla nuo kaksi aiempaa olleet varsin vilkkaita... tämä kolmas erittäin rauhallinen mutta kaikista huumorintajuisin!!
kyllä voikin olla lystiä vauvalla, meni uuniluukun eteen ja hekottelee omalle peilikuvalleen
selässäkin saisi silmät olla vilkkaan lapsen kanssa, mutta ei siihen vain pysty. kolhuja ainakin tulee vilkkaalla ipanalla enemmän, mutta niiltä ei voi millään välttyä, ellei sitten vahdi haukan tavoin 24/7, mikä ei sit kyllä ole mun tyylistä... lapsi oppii tekemällä....

jaaha, pannari uuniin ja odottamaan illan tv-tarjontaa läheisten kanssa höpötellen opcorn:

 

LD Tuo kuulostaa hyvältä isänpäivän suhteen.

Mindi83 Ihana tutkija sullakin siellä :wave: Meillä poika nousee vähän väliä jotain vasten. To-pe yö oli meillä vähän katkonainen ja pe kova nuha pojalla. Onneksi lauantaina jo parempi, mutta tänään huh... mulla itellä kurkku kipeä ja nuha kova... Poika on riehunut eestaas varmaan noiden parin rauhallisemman päivän edestä! eli kyllä täältä löytyy vilkas lapsi myös, kun Tiinelli kyseli tätä. On oikein eloisa ja sellainen vähän vekkuli tuo poika. Sen kanssa on tosi mukavaa höpöttää. Osaa jo itsekin sillain vastavuoroisesti höpöttää. Välillä ihan tekonauraa pää taaksepäin kun on muka niin hauskaa Mua naurattaa se ja sitten poikaa naurattaa vielä enemmän. Koko ajan tuo touhottaa jotain. Olikin vähän outoa kun perjantaina viihtyi sylissäkin paljon. Paijailin häntä kovasti ja päiväunet makoilin vieressä :heart:

Unikoulu kiinnostaa mua, mutta mihinkään toimiin en oo aatellut ryhtyä. Haluan nähdä miten tilanne kehittyy itsestään. Perhepedissä edelleen ollaan ja hyvin sopii meille. Samoilla linjoilla Tiinellin kanssa just tästä, että vauvan kanssa rauhassa nukkumiset yms. Tykkään paljon kun saan nukuttaa vauvaa ilman kiirettä. Otan kaiken irti tästä ajasta kun mulla on aikaa vain tälle lapselle. Tiedän, ettei tämä ole enää toisen kanssa mahdollista.

Blogista jotkut puhui... Seuraan säännöllisesti muutamaa blogia. Tykkäisin itsekin sellaista pitää, mutta en halua elämääni kovin julkiseksi. Sitten ajattelen, että no ketä kiinnostaa mitä ollaan tänään puuhailtu, vaikka mun suosikki blogit on just sellaisia normaali elämästä kertovia

Sapuskat on meillä oikeastaan samat olipa viikon päivä mikä vaan. Mun mies on just vkonloppuisin tosi pitkät päivät töissä, että kivat yhteiset iltaherkuttelut on harvassa. Nyt odotellaan isiä kovasti töistä kotiin kun ollaan hänet nähty kunnolla viimeksi puolitoista viikkoa sitten. Tällä viikolla hän on jo lähtenyt töihin kun vauva on herännyt. Onneksi ensi viikko on erilainen. Teen joka päivä perus kotiruokaa, joskus vähän olevinaan parempaakin. Lisäksi lähes joka päivä jotain iltapalaa kuten munakasta, salaattia, lämpimiä voileipiä yms. Joskus käydään ulkona syömässä, nykyään lounasaikaan lähinnä. Ennen siihen ei ollut juuri koskaan mahdollisuutta kun olin päivät töissä ja mies illat. En tykkää käydä ravintoloissa syömässä, koska usein tulee olo, ettei rahoille saa vastinetta kun osaan itsekin ruokaa tehdä. Saa siis olla tosissaan hyvää, että olen tyytyväinen. En ymmärrä, että ravintolassa annos voi maksaa 38€.

Parisuhde voi aivan mahdottoman hyvin. Aina on oikeastaan mennyt hyvin ja ollaan oltu onnellisia. Vauvan tulon myötä jotenkin vielä onnellisempia ollaan. No niin lässyn lässyn

Mun tarttee lähteä nukkumaan ku herään klo 8 ja lähden kangaskauppaan (moneltakohan ne aukeaa... ja missä niitä Oulussa on...) jos FA on tulossa heti aamusta JEEEEE mies tuli. Heippa!

Mukavaa alkavaa viikkoa! Pari kuvaa vielä kun kerran ne jo ehdin ladata...

Sohvalla on ihan parasta myllätä



Lainassa kaverilta, tän hetken lempilelu



Kaverukset :heart:

 

kaana ai nii munha piti tulla sinne..täs heräilin ja mietin et mitäköhän se oli kun mun piti tehdä... MATKUSTAA OULUUN

no siitä hyvästä jatkan ompeluksiani täällä himassa

 

Kaana, mahtavia kuvia! Ihan tuo koiran kanssa kuva etenkin ja vekkulin näköinen lapsi :heart:

Parisuhde siirappia tulee täältäkin... Mullahan on ihan oikeasti maailman paras mies. Ei kiltimpää ihmistä voi ollakaan, minä oon meistä se hankalampi...
Joskus mulla on sellaisia huono-ihminen oloja kun toinen vaan jaksaa ja jaksaa vaikka mä välillä kiukkuankin. Yhteistä aikaahan meillä ei ole kahden kesken ollut kun viimeksi ennen Assin syntymää ja sitä kaipaisin. Toki eilen aamunakin Assi nukkui vaunuissa ja me laitettiin yhdessä hevosille heinät ja vedet yms. ja sekin on kivaa. Sen lisäksi että mies jaksaa mun heppatouhut, niin itsekin puuhaa tallilla mun kanssa ja on opetellut hevosista kaiken tarpeellisen. Jos mua vaikka nukuttaa illalla, niin mies tekee iltatallin ihan mielellään. Mä arvostan mun miestä tosi paljon. Meidän suhteen alku oli yhtä kaaosta, mies ei ollut varma mitä tahtoo ja että onko valmis perhe-elämään ja ottamaan yksinhuoltajanaista. Vatkattiin eestaas, erottiin ja aina palattiin, mies tuli aina takaisin. Minä olin silloin se kylmempi osapuoli. Mutta nyt kun kaikki on ollut selvää niin täysillä ollaan tässä mukana. Totta kai välillä ärsyttää toisessa kaikki, lähinnä se, että minä oon täällä se pomo. Kaikki hommat on mun vastuulla, koti ja eläimet ja lasten asiat. Eilen viimeksi sanoin mun kaverille että selvitän kaaosta jatkuvasti, ensin talossa, sitten tallissa jne...

Blogia voisin kirjoittaa jos olis aikaa, mua ei yhtään haittaa vaikka mun elämä olis julkista. Mutta enpä usko että ketään kinnostais mun asiat.

 

Huomenia!

Ihania kuvia laittanut kaana ja Tiinelli! On kyllä todella onnellisen oloisia lapsia!

Blogit: joo seurailen jotain sisustusblogeja, mielellään aika pelkistettyjä ja valkoisia... mutta siis todellakin jollain vanhalla "twistillä, että siis ei mitään kaikki ostettu jostain nyt muodikkaista liikkeistä... eli tuunaus, askartelu, tämmösiä tulee katseltua. Semmoset inhottaa, missä on liikaa kaikkea menossa yhtä aikaa, kiva jos jossain välittyy semmonen rauhallinen fiilis.

Oman blogin pitäminen ois kivaa, mutta ehkä haluan pitää oman kodin omana kotina, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tiinellin blogi voisi minua kiinnostaa, ainakin sen ympäristön vuoksi, ja toisaalta, jos sitä yritystä laitat pystyyn... siinä on kiva mainos

Parisuhde: nojoo, ehkä menee paremmin nyt. Mies on lopettanut tupakanpolton, muutenkin en tiedä mikä sitä vaivaa, mutta onko siitä jopa tullut jotenkin vähän "välittäväisempi" kuin ennen. Mä en kaipaa hirveesti mitään tunteellista moskaa, mutta onhan se kiva kun oma mies huomioi joskus. Mun on vaikee selittää, muttaa ihan kuin sillä ois vähän asenne perhe-elämää kohtaan muuttunut.

Mä en muista mitä muuta pitikään kirjoittaa...

Mindi83

 

Hui, täällä teemat senkun vilisee. Ei tää univajeinen lahopää muista kuin pari keskustelunaihetta kerrallaan.:ashamed:

Turvaistuimeen siirtymisestä oli taannoin puhetta. Meillä lapset siis syntyneet 28.2. ja 1.3. ja molempien kohdalla ongelmana ollut mahtua Brion Primoon toppahaalarissa seuraavana loppusyksynä. Esikoinen siirtyi Britaxin Multitechiin 8kk:n iässä, kun vyöt eivät menneet enää kiinni. Mielestäni se jos mikä on turvallisuusriski. Saatiin lääkäriltä siihen siunaus. Nyt ollaan saman ongelman edessä. Yritän tunkea vielä kaukaloon, mutta jos ei mahdu, niin sitten neiti menee turvaistuimeen ja esikoiselle ostetaan turvavyöistuin. Esikoinen on 2v8kk ja 16kg.

Parisuhde on vakaa, mutta arkinen näin kovimpina univajeen aikoina. Uskoisin, että se siitä sitten korjaantuu, kun päästään rankimman yli. Mies on sellainen "kunnonmies", tekee tosi paljon perheen eteen, enemmän kotihommia kuin minä ja muutenkin on luonteeltaan sellainen kiltti, huomaavainen ja auttavainen. Minä varmaan olen se meidän suhteen pahis... Mä olen tunteiden vietävissä, temperamenttinen ja nopeasti reagoiva, mies taas rauhallinen, harkitsevainen ja tasapainoisempi. Onneksi, ei tulisi muuten mitään.

Meilläkin vauva on monesti osan yöstä perhepedissä. Nukkumaankin mennään monesti sylitellen ja silitellen. En ole niin periaatteellinen kaikenmaailman unikoulujen kanssa. On kuitenkin kyse pienestä vauvasta. Kyllä hän kerkiää itsenäistyä, nukkua koko yöt omassa sängyssään, nukahtamaan itsekseenkin ja nukkumaan omassa huoneessaan vielä moneen kertaan. En kanna siitä huolta. Kannatan läheisyyttä, ihokontaktia ja syliä ylipäätään - etenkin nukkumaan mennessä. Yölläkin on ihanaa herätä siihen, kun tuntee ensimmäisenä toisen untuvapintaisen pään ja pienen tuhisevan unipussin ihan siinä kyljessä. Näin ei kuitenkaan tule olemaan pitkään. Näitä muistoja sitä sitten loppuikänsä vaalii.:heart:

Juu, ei tulisi kyllä mieleenkään sekstailla samassa sängyssä, jossa nukkuu myös lapsia. Muutenkin sillä rintamalla hiljaista. Sen hiljaa hyväksymme miehen kanssa molemmat. Luojan kiitos. En kestäisi mitään niskaan puhaltaja vonkaajamiestä. Kyllä se on kahden kauppa ja molemmat tekee sillä saralla kompromisseja, muttei toista miellyttääkseen. Ajat muuttuu ja uskon siinäkin palaavamme entiseen, kun helpottaa.

 

Kiitos Kaana, tikrulainen ja tiinelli perhepetiin/unikouluun/nukuttamiseen liittyvistä kommenteista. =) Me ollaan miehen kanssa pähkäilty tuon unikoulun kanssa ja kun se rupes meitä molempia ahdistamaan, niin päätettiin sitä siirtää vielä hamaan tulevaisuuteen. Pinnasänky on nyt kuitenkin hankittu ja siihen laitetaan poitsu nukkumaan päikkäreitä ja yöunia. Kaksi yötä on nyt nukkunut omassa sängyssä ja sitten oon ottanut viereen yötissille ja laittanut takaisin omaan sänkyyn ja viiden aikaan kun poitsu on tissille "heräillyt", niin oon jättänyt viereen nukkumaan. Ihan mahdottomia nuo pinnasängyssä nukutut yöt ei oo olleet, joten nähtäväksi jää, jos ne vähän öitä rauhoittaisi.

Parisuhde ja petipuuhat Meillä menee tällä hetkellä ihan mukavasti. En nyt sanois, että kipunat leiskuu ja rakkaus roihuaa, mutta ei täällä mitään kriisiäkään ole havaittavissa. Vauva-arki on kyllä vaikuttanut parisuhteeseen ja pientä kriisiä siitä on aiemmin ollutkin, ei mitään vakavaa, mutta sellaista uudenlaiseen elämäntilanteeseen sopeutumisen vaikeutta. Välillä on tuntunut, että yhteys mieheen pätkii, mutta sitten ollaan vietetty mukava ilta yhdessä vaikka sohvailla makoille, viiniä maistelle jne., niin johan on taas tullut hyvä fiilis. Petihommissa on ollu poitsun syntymän jälkeen valitettavan hiljaista, joten en todellakaan voisi kuvitella sekstailevani niin, että vauva on samassa huoneessa. Kyllä tunnelmaan virittäytyminen vaatii ihan kahdenkeskistä aikaa. Hieman mua ahdistaa, kun oon ollut tosi haluton synnytyksen jälkeen ja harkitsin jo seksuaaliterapeutille menemistä. Haluaisin haluta, mutta kun ei niin ei. Parempia aikoja siis odotellaan. Onneksi mies on ollut suht ymmärtäväinen (ei oo mikään vonkaaja), mutta välillä hänestä oikein näkee sen, että asia ahdistaa.

Turvaistuimesta Me ollaan siirrytty joku aika sitten kopasta turvaistuimeen (koppa kävi jo kovin ahtaaksi). Ostettiin Gracon Cosmic Comfort eli ihan tuollainen perusistuin.

Innostuin taas pitkästä aikaa kutomisesta, niin nyt häippäsen villasukkia kutomaan ennen kuin poitsu herää.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

 

perhepeti siis ajatuksena minustaki ihana, mutta käytäntö ei oo meillä toiminu yhenkään lapsen kohalla... että yhelle ratkaisu voi toimia, toiselle taas ei. läheisyyttä voi antaa muutenkin paljon.

parisuhde parasta oikeastaan on se, että miehelle merkkaa mun lapset enemmän kuin luuliskaan ... jaksaa antaa aikaa ja huomiota omasta väsymyksestään huolimatta...
Itselle tämä piirre on erittäin tärkeä... mua nuorempi mies jolla on aivot ja vielä osaa niitä käyttääkin
Mutta eipä me yhdessä varmaan oltaiskaan ellei kaikilla olisi ollut hyvä olla yhdessä.
Lapset odottaa joka päivä kovasti, milloin mies tulee töistä. sit alkaa kova jutustelu ja päivän kuulumisten vaihtaminen.
Että meidän suhteen kulmakivi onkin läheisyys ja toimivuus. seksi on vain pikantti lisä
.....mistä myönnettäköön että salainen fantasiani onkin aina ollut tuo tiinellin mainitsema heinälato perisuomalaista romantiikkaa

en muista mihin piti kommenttia vielä laittaa, takana on äärimmäisen raskas päivä henkiseltä kantilta... on taas saanut korviinsa sitä sun tätä....
mars eteenpäin... vauva iltatorkuille ja sit hiukan oleilua...