Maalismussukat - syntyneet

Täällä sitä kikatellaan flowerin panopuheille! Mutta oikeessa oot, kyllä se kummasti piristää mieltä, varsinkin kun se on niin harvinaista herkkua nykyään (ainakin tässä osoitteessa).

 

Katjahei Iiiso voimahali sinnepäin!! :hug: Rupes oikein vitu*****tamaan sun puolesta. Kyllä todellakin miehen täytyy osallistua lapsensa hoitamiseen ja tehdä asioita oma-aloitteisestikin. Ite oon huomannut, että helpoiten viesti menee perille (asiasta kuin asiasta), kun niistä juttelee silloin kun molemmat on rauhallisessa mielentilassa. Välillä tulee ite tiuskittua, jos on väsynyt, mutta se ei ole se rakentavin tapa. Ja jos mä miehelle kovasti suutun - saati sitten huudan - niin viesti ei mene ollenkaan perille, iskee kauheet defessit hällä päälle. Mutta jos oot asiallisesti miehen kanssa yrittänyt keskustella, eikä siitä seuraa mitään, niin vaikeassa tilanteessa olet. Kyselit, että, missä vois päästä noista asioista keskustelemaan. Neuvolassa varmasti osaavat neuvoa, mistä teidän kunnassa löytyy apua. Seurakunnalla on meidän kunnassa sellainen paikka kuin perheasiain neuvottelukeskus, missä voi ymmärtääkseni yksinkin käydä (ei ainoastaan pariskunnille siis).

 

Heips!

Flower ei mitään kainostele

Kuorolaulu: ihan ihanan kuulosta, voi vitsit kun itsekin harrastais sitä Meillä esikoinen on kuorossa.

Mun harrastukset on ihan vaatimattomia, mulla niin hirveesti puuhaa jo lasten harrastusten mahdollistamisessa, että loppuviikon tosiaan makaan vaan sohvalla Tykkään siis sisustamisesta, kesäisin puutarhassa touhuilusta, kaikesta helposta ja halvasta

Katjahei:lle tsempit! :hug: Valitettavasti sun miehes ei taida olla ihan ainoa tän sortin isä/mies. Suoraan puhumista kannatan. Itsekin puhun tosi suoraan, okei joskus ehkä vähän liiankin suoraan, lentelee miehelle ärräpäät Nojoo, mutta meillä siis tuon väsymyksen kanssa ihan selvät pelisäännöt viikonloppuisin, lauantaisin nukun minä kauemmin (pari tuntia yleensä) ja näin sunnuntaisin mies Meillä onneksi mies ei pelaa mitään typeriä pelejä, mulla menis hermot!!!

Eipä mulla muuta, pikaseen tulin vaan kommentoimaan! Meillä viikonloppu mennyt ihan hyvin, eilen laittelin sitten jo ulkovaloja, piparkakkutalon tekoa tänään tiedossa

Mindi83

 

huomenet ...

mä en kestä, just ku vauvakin nukahti aikasin, ja ois sitä LAATUaikaa miehen kanssa voinu olla, mun iski järjettömät puolenvälin kivut, pitkin yötä sitten särkeny, buranaa menny parikin. no, uni voitti mutta ainakin ilmapiiri on puhdas muhahhhhhaaa, koittakaa kestää mua...

univaje jatkuu, vauva nukkuu nyt yönsä, MUTTA MINÄ EN jo ties kuinka mones yö, kun herään syöttämään kahden-kolmen aikaan, ja jään valvomaan kierin ja pyörin enkä saa unta. asiat alkaa pörrätä päässä... murrrr

täytyis saada omakin rytmi näköjään .....

tintti enhän mä sillä mitään pahaa tarkottanut, laitoinhan lauseen että kiiressä kirjotan ja näin ollen saattaa jäädä töksähtävä maku.
nytkin on kiiru joten en toivo muuta kun et ehdin ees hetken olla rauhassa koneella...
sun tekstistä sai vaan sellasen kuvan että muuta et suostuisi edes harrastamaan kuin kuoroa, äh, en mä jaksa vatvoa nyt.... mutta älä nyt tämän vuoksi pahoita mieltä...

nyt meikkaamaan ja laittautumaan, kiva päivä edessä, mies saa olla kuski ja mää rentoudun kyydissä

 

Huomenta!

Harrastukset... Aion palata kodin ulkopuolisten harrastusten pariin sitten kun aikataulu sallii. Jokseenkin se ei ole rentouttavaa, että tietää niiden kaikkien tekemättömien asioiden odottavan kuitenkin kotona ja on kiirekiirekiire. En laske koirien kanssa ulkoilua tai vaunuilua harrastukseksi vaan ne kuuluu päivään ns. pakollista hyötyliikuntaa/toimintaa. Omiksi harrastuksikseni lasken sellaiset mitkä on yksin mun juttuja =) Kotona kuntoilen mutta en ole vielä saanut aikataulullisesti sopimaan päivään mitään muuta. Joko tunnit on liian aikaisin, iltapuuhaaikaan tai liian myöhään. Lukeminen ja neulominen sekä tietyt tv-sarjat voi laskea omaan aikaan ja rentoutumiseen! Sisustaminen on harrastus kai kanssa ja sitä voi harrastaa onneksi koko ajan!!!

Joku kirjoitti, että koira kuuntelee... Mua tulee usein vastaan nainen joka höpöttää koko ajan koiralleen... Joka kerta mietin ettei sillä ole lääkitys kohdallaan Sinällään hauskaa koska itsekin puhun koirille! Mutta tosin en kyllä höpöttele ulkoillessa päivän asioita tai pura ketutuksia...

Vaunuissa meillä on oltu alun koppavaiheen jälkeen aina kasvot menosuuntaan. Tykkää katsella autoja ja menoa mutta tosin vaihtoehtojakaan ei ole =)

Vauva on alkanut viihtyä ilman minua ja voivat veljen kanssa leikkiä pitkiä aikoja keskenään. Ainoastaan joudun välillä huutamaan, että rauhottuvat kun meno yltyy liian vauhdikkaaksi. Lempileluja on puuha-autojen lisäksi nykyään duplot.

Katjaheille tsemppejä! Valvominen vaatii veronsa ja kiristää hermoja. Mindin kanssa samoilla linjoilla et suoraan puhuminen kannattaa!

Rappuset... Meillä on nuo portit ja suosittelen niitä! Meilläkin tuo osaa pari askelmaa kiivetä mutta en ikinä antaisi mennä yksin. Esikko roikkui portissa ja tippui puoleen väliin pienenä koska portti olikin ylhäällä huonosti suljettu. Jäi onneksi kiinni porttiin jalastaan koska portti ns. tippui mukana kunnes jäi jumiin rappusiin. Muuten en tie mitä olisi käynyt. Tuttavani perhetutuilla kuoli 1-vuotias kiivettyään rapuissa ja pudottuaan. Totta kai pitää opettaa kulkemaan niissä mutta näillä kun ei ole vielä mitään hajua korkeuseroista jne.

 

katjaheille voimahalit! Valvominen on kauheaa kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan. Siinä tuntee tosissaan tulevansa hulluksi ja mikään ei toimi.

Harrastuksia mulla ei silleen ole. Talvella varmaan aion taas hiihtää, viime talvena en raskauden vuoksi uskaltanut kun siinä kumminkin tulee niitä kaatumisia. Ratsastaa haluaisin taas. Itselleni hevoset ja ratsastus oli 7-16-vuotiaana tärkein juttu maailmassa. Sitten se vaan jäi. Kuorossa olen laulanut kans ja sekin olis kivaa. Kuntosalilla haluaisin alkaa käymään. Tai uimassa. Mutta mitään kovin säännöllistä on mahdoton harrastaa kun lapsen hoito pitäs saada järkättyä.

Jaaha, vauva heräs päikkäreiltä, palaan myöhemmin..

 

harrastus-asiaan... on varsin järkevää että on edes joku juttu, mikä on vastapainona perheen ja kodin hoitamiselle. on toki ihmisestä kiinni kuinka omistautunut on näille kahdelle asialle. meitä on niin erilaisia.
mä koen taas niin että on se sitten koira, kissa, tai hiiri lemmikkinä, se on jonkinlainen harrastus. mulla ainakin menee ihan kiitettävästi aikaakin jo tuon karvaturrin hoitoon ja se jos mikä on mukavaa. trimmailu ja harjaaminen on mukavaa puuhaa siinä missä hevosenkin harjaaminen
Ja mä kyllä höpöttelen ääneen koiralle lenkillä, en nyt pura sille sydäntäni varsin, mutta on se mukavaa kun 1,5 tuntiakin on lenkillä niin jotain juttuseuraa sentään
ja jos se nyt jotain häiritsee että eläimensä kanssa jutustelee, niin antaapa häiritä vaan, ehkä mullakaan ei se lääkitys ihan kunnossa ole ehkä tarttisinkin jotain nappulaa
ja oon oikeestaan jo lapsesta saakka tottunut eläimille puhumaan, lehmillekin höpistiin kaikkea laitumelle taluttaessa...kissoille...sioille... ja kun on puheliaat geenit, niin...
tällä hetkellä en enempää säännöllisempää harrastusta varsin kaipaa. uimassa käyn välillä, ja tietysti terveyteni kannalta raskas liikunta ois tärkeetä.

päivä mennyt mukavasti, rennommin kuin pitkään aikaan me käytiin sunnuntai-ajelulla, satoi taivaan täydeltä, kuunneltiin metallicaa, vauva nukkui... oltiin välillä hiljaa, välillä juteltiin. kotona en oo häärinyt juuri ollenkaan, ehtiihän tuota huomennakin viisas päätös...
sit huomasin kuinka ite olin aivan unta vaille, sanoin miehelle,että oisikos hän sen aikaa vauvan kanssa.... ei ongelmia, puoli tuntia ja mä oon kuin uusi ihminen

muutenkin oli niin kivaa yhessä kuljeksia, vaihtui hiukaksi aikaa nää maisemat..

työkuviot ne täällä stressin aiheena on.. mulle luvattiin yks huippukiva pesti, suullisesti on jo sovittu. pitäis alkaa kuukauden kuluttua. MUTTA: en ole ihan varma onnistuuko se sittenkään, ja tuohon suulliseen sopimukseen luottaen en ole hakenut enää muita paikkoja, ja paikat joihin oisin päässyt, oon kieltäytynyt... koska tää mikä on kiikarissa olis unelma ... no, nää asiat on sit miehen kanssa tänään juteltu, se kuunteli kun mä selostin sydämeltäni loputkin pois.
vihdoin onnistuin sanomaan kaiken, myös sen kuinka ärsyynnyn itseeni huomatessani että oon niin kireänä...mies ymmärtää, eikä mulla edelleenkään ole kuulema mitään anteeksi pyydettävää... :heart: on se niin kultanen

noniin, nyt kun on saanut kaiken mieleltään, on kiva alotella uutta viikkoa. Toivottavasti saan nukuttua, toivottavasti myös katjahei... ja muut ketkä on valvomaan joutunut..

akku loppuu läppäristä ihan just, laturi jossain missä en muista dementiaa siis.... palaillaan

 

^^ jätettiin edelliseen asuntoon meidän portit, kun sinne muutti lapsiperhe. eikä ole vielä ehditty ostamaan portteja, mutta huomenna suuntana on se. pitäisi vaan löytää sellaiset mitkä 4 ja 5v saa auki itse, tiedän etten jaksaisi olla montaa kertaa tunnissa aukomassa sitä aina seuraavaa puolta vuotta esim.

 

Hei!!

Täällä taas tullu paljon tekstiä, kiva juttu =)

katjahei, mun exä ei koskaan ollut olemisen ilosta lasten kanssa kun ne oli pieniä. Kaikki oleminen piti pakottaa ja senkin teki pitkin hampain. Nyt kun on kohta 6 vuotta nähnyt meidän poikia joka toinen vkl, se on sopivasti hälle ja sen ajan jaksaa keskittyä. Mutta minäkään en silloin ollut helppo, liikaa yritin saada miehen olemaan lasten kanssa just minun tavalla. Olin liian tarkka rytmeistä, ruokailuista, kodin siisteydestä yms. nämä asiat olen itse myöhemmin tajunnut (enkä tosiaankaan tarkoita että sinä olisit sellainen, kunhan sanon etten halua exääni ainoastaan syyttää vaan minussakin oli vikoja silloin). Voimia joka tapauksessa, meille olet tervetullut vaikka välimatka oliskin pitkä! :hug: Jos sulla palaa lopullisesti pinna, hyppää autoon ja hurauta tänne.

Harrastuksista, onpas kiva kun täällä on näin paljon heppaihmisiä, jee!!
Meillä on nyt 8 hevosta joiden kanssa puuhaan joka päivä.

Eläimet ja juttelu musta se on normaalia ja noiden ongelmahevosten kanssa esim. on äärettömän tarkeää se puhuminen koska se tulee kehoon, ne äänenpainot millä mitäkin sanot ja kehonkielellähän me eläimille jutellaan. oon joutunut valmennuksissa laulamaankin milloin mitäkin kun valmentaja on käskenyt ja sillä on uskomaton vaikutus mun vartalon kautta jännittyneeseen heppaan. Mä nyt hölisen noille elukoille kaiken aikaa. Mutta siis en kyllä kielläkään ettenkö olis pimee.

Flower, harmi kyllä se työjuttu. Kyllähän sä äkkiä reippaana ihmisenä löydät duunia siihen tilalle. =)
Kuinkas teidän salitreenit kulkee? Minä oon kans jotain yrittänyt painoilla värkätä ton tallitouhun lisäksi.

Tuo teidän imurijuttu en vaan käsitä , siis rentoudutteko te ihan oikeesti jos imuri huutaa vieressä?

 

imurijuttu rentoudunko? --KYLLÄ oikeesti, en mä osaa sitä selittää mut niin se vaan on. toki jos huutaa liian kovaa niin saahan sitä hiljemmallekin hahah, joskus kun on pinna ihan tiltissä niin oon koittanu, ja toimii saattaahan siinä samalla muutamapölyhiukkanenkin imuun joutua että kätevää on
tää saattaa juontaa lapsuudesta: muistan ihan tosi tosi pienestä saakka, kun äiti imuroi. ja siinä kesti meinaa kauan kun oli valtava talo.. niin mä ja mun pikkuveli leikittiin imurin lähellä aina. siihen oli kiva laittaa joku pikkunen muovieläin ja kattoa kun se täristen liikkuu ja kumman tippuu ennemmin lattialle
meidän imurissa oli sillon semmonen jännä luukkukin, tommosesta pikku-natiaisesta se oli jännää... ja äiti pystyi samalla siivoamaan huoleti, kun me pienet oltiin lähettyvillä.
lienen tottunut siis rauhottavaan hurinaan meidän vauva on samanlaisen oloinen. jos on vaikea hetki nukahtaessa, imuri päälle niin se on alta nanosekunti kun jo nukkuu

kuntosalille on niin kamalasti ollu kaikkee suhinaa viikot, ja nyt mä oon taaas nuhassa ja yskässä, ei vissiin ole hirveesti järkeä puolikuntoisena...??? kuumetta ei kylläkään ole.. vielä... onneks..

työnhaku joo varasuunnitelmaa täytyykin alkaa kehitteleen... toisaalta, suullinen sopimushan vois olla ihan yhtä pätevä, mutta jotenkin mun pessimistisyys on nyt vallalla tän asian suhteen... no, koitan nyt jatkossa olla stressaamatta liikaa..

eläimille puhuminen mä olen aika paljolti sitä mieltä että se on myös osasyy miksi pärjään vieraidenkin eläinten kanssa. puhun paljon jo ennen katse-kontaktia... ja tuon koirankin kanssa on se että äänellään voi vaikuttaa paljolti tilanteiden rauhallisuuteen...

parempi yö siis vauvahan herää sen kerta yössä syömään. mutta nyt onneks sain minäkin nukutuksi taas viiden aikaan tosin söi, ja hiukaksi aikaa jäin valvomaan, mutta koska mieli oli oikein rauhallinen, uni tulikin nopsaan nyt varastin aamukahvi-tuokion itelleni ennen kuin muut nousee ylös

mun piti jotain järkevää kysyäin teiltä mutta unohtu katotaan joskos palautuu päivän mittaan, järkky myrsky ulkona!!!!! ihanaa siis lähteä kävelylle kunhan valostuu, RAKASTAN myräkkää

 

mahtava ulkoilusää !!!!! pari tuntia olin vauvan ja koiran kanssa ulkona, ensin omalla pihalla ja sitten käytiin kaupassa. kyllä keuhkot on nyt saanut raitista ilmaa roppakaupalla tuossa tuulessa oksat ja lehdet lentelee, mutta minä nautin
vihdoista viimein sain aikaiseksi ripustaa vauvakiikun ulos, ja toinen tykkäsi kovasti mukavaa että on pihalla vauvallekin joku oma jutska

tintti niinhän sen suullisen sopimuksen pitäisi olla yhtä pätevä, mutta jotenkin sitä vain ei osais uskoa olevan totta ennenkuin nimi on paperissa, että paikka ON minun.... no, nyt tää on saanut taas positiivisuudestaan kiinni, enkä jaksa enää ressata mokomalla asialla. jos saan paikan niin saan, jos en , niin aloitan jo tänään uuden paikan haulla ei sitä työpaikkaa kotiovelle tulla tarjoamaan kuitenkaan

nyt ruokaa naamaan, rattosaa uuden viikon alkua :wave:

 

Moikka

Tytsy on nukkunut kohta jo kaks tuntia! (Meille toosi paljon) Ehkä toi tuulentuiverrus pitää sopivan unettavaa meteliä (..ja ehkä se et viime ilta meni yli 23:een ja herättiin kuitenkin seiskalt, vaikuttaa myös osaltaan )

Käytiin tos saattamassa isosisko koulutielle aamulla manducan kanssa ja pikku neiti kikatteli ku tuuli oikeen osus naamaan

Mites muuten, täällä muutamalla muullakin tais olla ekaluokkalainen. Miten teillä nyt menny koululaisen kanssa? Meinaan meillä on tosi vaikeeta... :/ Mun super kiltti pieni lapseni on kadonnu aivan totaalisesti. Välillä tuntuu etten tunnista tota mörrimöykkyä.. Kaikki on tyhmää, tylsää jne. jne. ruoat pahoja jne. ja kaikesta siis AIVAN KAIKESTA tapellaan. Must tuntuu et asun murkkuikäsen kanssa. Voi olla et jotain sellasta meillä ehkä onkin, esimurkkua, koska tyttö on iso, 10cm ikäsiään pidempi ja tollanen isoluinen, ei misään nimessä lihava, mut iso. Tuntuu vaan kauheen kurjalta.. Osaltaan saattaa vaikuttaa myös se, et tiiän et on koulussa tosi nätisti (on aina ollut vieraiden aikuisten kanssa mahottoman nätisti) ni ehkä se on raskasta, ja muutenkin koulu on tietty raskasta. Mut kyl kauhulla oottelen murrosikää, jos tää on vaan jotain pientä siihen verrattuna.

katjahei: onpas kurjaa Meillä mies kans oli ihan samanlainen, mut jotenkin nyt kun tyttö kasvanu, ni on osannu paremmin olla hänen kanssa. Vieläkin on kyl sellanen, ku tuun esim. ratsastusreissulta ni tunkis lapsen heti mulle tyyliin: "hän on nyt hoitanu osuutensa", vaikka ois ihan kiva suihkussa käydä ennenkun alan tyttöä taas hoitaan (ja kuitenkin sitä ennen oon koko päivän ollu). Mut ei kai pitäs valittaa, parantunu meillä kuitenkin huomattavasti! Toivotaan et teilläkin.. Oon ainakin kuullu moneltakin, et miehien on vaikeampaa ollu olla pienten lasten kanssa, mutta kun lapset kasvaa, ni saanu sit muodostettuu erilaisen suhteen. Mutta, jos teillä ylipäätään menee tosi huonosti, ni siinä tilanteessa en ainakaan kannusta huonossa suhteessa roikkumaan. Itellä ainakin helpotti elämä suunnattomasti ku esikon isästä erosin, siinä huonossa suhteessa roikkusin ihan tarpeeks kauan ja vaikka kaiken joutuukin sen jälkeen hoitaan yksin, olin silti todella helpottunut ja onnellinen. Ja oli ihanaa huomata kun olikin yhtäkkiä päiviä kun ei ollut kertaakaan ollut vihainen tai kiukkuinen, jonka se toisen läsnäolo aiheutti. (Siinäkin erossa oli kaksi osapuolta enkä misään nimessä nyt syyllistä esikon isää, vaan ihan vaan omia tuntemuksia sen jälkeisestä elosta). Joka tapauksessa tsemppiä sulle ja myös mä oon valmis sut vaikka majottaan tänne, jos oikeen ahistaa, ni maiseman vaihdos vois tehdä hyvää =) Jaksamista <3

Nyt muihin hommiin, tuulista päivää kaikille teille ihanuuksille!

 

Me ei päästä aamupäivisin koskaan ulos, koska nukutaan monesti yhdeksään - kymmeneen, ja mä oon niin hidas aamusin että kahvin juonnissa menee puolitoistatuntia. Sitten vauvan syöttö ja sit se meneekin jo päikkäreille ja nukkuu ainoastaan omassa sängyssä hyvin. Toki jos on pakko jonneki lähtee, esim. neuvolaan, niin suoriudutaan. Mutta neuvola-ajatkin mieluiten otan aamupäiviksi.

Kynnet leikkaan vauvan hereillä ollessa. Tuo on niin herkkäuninen että taatusti heräis jos alkaisin leikkaamaan sen nukkuessa. Joskus kun se oli ihan pieni niin leikkasin nukkuessa, nykyään jähmettyy kun kynsiä leikkaa niin sujuu hyvin.

Itse olin perjantaina kolposkopiassa jossa otettiin kohdunsuulta tai jostain koepaloja. Kuukausi menee vastauksia odotellessa. Jotain häikkää siellä lie, en tiedä.

Joululahjoja en ole ostanut yhtään eikä kiinnosta koko jouluhössötys. Vituttaa vaan. No jouluvalot laitoin eilen ja onhan ne kivoja. En oo sillä tavalla jouluihminen. Lahjojen antaminen on mukavaa, ja kyllä niiden saaminenkin jossei oo mitään turhaa paskaa. Mut tää kaupallisuus ärsyttää eniten.

Eläimille puhun minäkin, lienee ihan normaalia!? Mutta en ole erityisemmin eläinrakas, tykkään vaan erityisesti kissoista ja hevosista. Muut on silleen ihan söpöjä muttei kosketa mua sen enempää. Ja sen voin sanoa että koirista en tykkää enkä koskaan halua talouteeni koiraa.

Imurin ääni on yks maailman vittumaisimmista äänistä ja tekis aina mieli kadota paikalta kun kuuleekin sen äänen. En todellakaan vois rentoutua.

Mua muutenkin ottaa päähän melu. Tuntuu että aivot alkaa itelläki helistä jos on jossain lapsiperheessä käymässä, siis missä on useampia lapsia. Tuun kauheasta melusta ärtyneeksi ja hermostuneeksi. Pimeys on kans rasittavaa, siis jos sisällä on pimeää. Mulla on melkein aina täysi valaistus päällä, ja kun meen vaikka äidillä käymään niin lyön kaikki valot päälle. Toki joskus on mukava olla vaan kynttilänvalossa ja silleen. Mutta en esim. tykkää katella telkkariakaan täysin pimeässä, tai istua koneella pimeässä, rasittaa jotenkin silmiä.

Meillä on nykyään hirveä sotku olohuoneessa koko ajan, kun vauva on oppinut kaatamaan lelukorin ja levittää kaikki ympärilleen. iltaisin yleensä kokoan ne vasta pois kun ei viitti koko ajan olla noukkimassa.

Nyt jo alkaa hämärtymään, eli se siitä suunnitelmasta että olis keretty valoisaan aikaan pihalle. Ja tästä vaan pimenee lisää loppuvuotta kohti. vauva on nyt päikkäreillä, nukkunut toista tuntia. Pitäis sitten lähteä kauppaan yms. Mummukin ruinaa kylään. Laiska ja vetämätön olo.

Huomenna tulee sossusta taas työntekijä. Torstaina on terapia ja pitäs saada nuo lääkkeet vaihtoon.

Niin joo, vauvan isä kävi sitä viikko sitten kattomassa. Aiko tulla ennen joulua vielä tuomaan lahjoja.

Viime viikonloppuna (19. päivä) olin kavereiden häissä, isä ja sen vaimo oli pojan kans yötä. Oli ihan mahtavat juhlat ja ihanaa kun lähes kaikki ystävät oli koolla ja sai vaan olla ilman huolta huomisesta ja ottaa räkäkännit.

 

meillä on vauva olleet "mun". siis oon hoitanut kaikki ihan pienenä ekat kuukaudet melkein yksin, siinä ennen puolta vuotta on mies sitten alkanut osallistua. tyyliin vauva oli 2vkoa tms kun mies vaihtoi ekaa kertaa vaipan.. mutta tää on ollut kaikkien kolmen kanssa näin, ei oo riitaa saatu aikaan edes tästä
nyt siis täysin tasapuolisesti hoitelee, ehkä siinä on joku sellainen että kun ottaa vauva enemmän kontaktia eikä ole sellainen mytty niin sitten ehkä uskaltaa paremmin.
mutta täysin toimivaa tosiaan ettei tarvitse muiden älähdellä ja arvostella miten meillä toimitaan.
itseasiassa tähän istuin varaamaan tyttöporukalle meille hotellia ensivlopuksi

 

Ld Tsempitykset sinne koetuloksien odotteluun :hug: toivotaan ettei mitään vakavampaa olis... oot niin nuorikin vielä. onneks olet reippaana jaksanut taapertaa eteenpäin.

ja tosi kiva että vauvan isä on ottanut yhteyttä. Se on ennenkaikkea lapsen etu!!!! ja tosi kiva jos vielä lahjojakin tulee saamaan on hienoa että voitte olla edes puheväleissä tms tapahtuneesta huolimatta.

puhelin soi, pakko mennä hei

 

Heissan

Pikaisesti tulin kertomaan uutisia... Meidän neiti lähti kävelemään tukea vasten tänään

Tein tuossa jouluvaloja etsiessäni löydön, eteisen kaapista löytyi kaks kenkälaatikollista valmiita isoäidin neliöitä :roll: Oon varmaan suunnitellu tekeväni niistä jotain Pitää kai jatkaa tuota urakkaa, laskin että lasten sängyn peitosta puuttuis noin puolet...

Pitää yrittää jossain vaiheessa kommentoida paremmin juttuja, nyt ei jaksa. Meillä ollaan sairastettu kunnolla, tytöillä on molemmilla lääkekuuri, korvissa tulehdus. Mulla itsellä hirveä flunssa, tuntuu että keuhkot repeää yskiessä eikä yölläkään pysty nukkumaan, kun rohisee ja tuntuu että happi loppuu.

-JennyA-

 

JennyA paranemisia sinnekin!!! höyryhengitystä kehiin!!! ja onnea uuden kehitysvaiheen saavuttamisesta ja kiva kun jaksoit edes hiukan tulla tänne käymään.-..

miehen osallistumisesta vauvan hoitoon kokemusta on siitä miten mies EI tee mitään, on. ja tuloksena että ei kyllä saanut korvaamattoman läheistä suhdettakaan lapsiinsa. kun ei ole muuten mukana kuin pakosta ja pyynnöstä, eikä näin isompanakaan aikaansa lapsille pahemmin anna, on aivan mahdottoman ihanaa katsella tämän vauvan isää ja hänen tapaansa olla lapsensa kanssa.
Heti vastasyntyneestä saakka vaihdellut vaippoja ja hoitanut ja syöttänyt. Kun tulee töistä, on yleensä ensin ottamassa vauvan syliinsä, kunnes menee lepäämään.
tuossa kun taannoin mies oli työmatkalla muutaman päivän, ja ite en saanu nukuttua, olin niiiiin poikki... kun on tottunut että mies on apuna arkisinkin, ja sit sitä ei ollukkaan... en kestäis jos mies ois jatkuvasti kotoa poissa. tulis jo niin kova ikäväkin
vauvalla ja isällään on vahva suhde, se kantaa pitkälle aikuisuuteen. vaikka vauva onkin tyttö, niin sekään ei ole ollut este kiintyä lapseensa, ja mikä hienointa OSOITTAA se myös.
ihmisiä on tälläkin saralla erilaisia.....

tänäänkin kun tuli töistä, heti ensin otti vauvan halittavaksi syliinsä. söi ja oli hetken. sitten pyysi että tuon vauvan hänelle (hääriskelin siinä keittiössä vauva sylissä ja tein yhdellä kädellä kuten yleensäkin ) sain sitten omat hommani tehtyä, ja on kyllä kiva että aina ei tarvii ite olla pyytämässä apua. koska oon aika huono pyytämään edelleen, vaikkakin yritän tosi kovasti ...
ja nyt se leikkii legoilla tuolla yläkerrassa isompien lasten kanssa lapsille tämmöset merkkaa valtavasti, koska isänsä ei vastaavalla tavalla jaksa/viitsi.

ero todellakin, jos on ongelmia, eikä toinen halua olla vastaanottavainen että molemmat panostaisi missä vika ja mitä voitaisi tehdä, niin jos itsellä on koko ajan paha olla huonossa suhteessa, kehoitan minäkin miettimään vakavasti onko järkeä edes olla yhdessä.
LApset kärsii eniten. kärsii ne siitä erostakin, mutta mun mielestä on väärin olla yhdessä lasten takia. lapset vaistoaa helpostikin vanhempien kireät välit/riidat/tunnelman.

tästä omasta suhteesta kun on poikinut vauva, niin on saanut lääkäreiltä oikein kivoja kommentteja, että on selkeästi havaittavissa vauvasta että vanhemmilla on hyvä olla yhdessä no niinhän se onkin ....

elämää on hyvä pysähtyä välillä miettimään, missä mennään, mitä itse voisi kehittää, miten voisi itse vaikuttaa että olisi hyvä ja rento ilmapiiri kotona. Ja antaa lapsille aikaa. vaikkakin myös äiti tarvitsee sitä omaa aikaa, ja sitä aikaa tarvitsee myös parisuhde. muuten ei kokonaisuus toimi.

syntyjä syviä mietiskelevä Floweri ja pieni tonkiainen joka älysi just tyhjentää sukkalaatikon vaatekaapista

 

Salla: Ootko Ikean portteja katsonut? Meillä on ne valkoiset ja ainakin tuo kohta 3-v tietää et napista pitää yhtaikaa painaa kun nostaa kahvaa. Hintakin oli musta joku 40e kun vastaavat lastentarvikeliikkeissä on taatusti kalliimpia. Noi on olleet meillä 2-4 vuoteen kaikki ja ei ole hajonneet edes yli 60kg koirien käytössä (ylihyppäämistä, roikkumista ja on taidettu rymytä läpikin joskus).

Yhdyn LD:hen et imurin ääni on ärsyttävä eikä missään määrin rauhoittava. Rikkaimurissa tosin on jotain kiinnostavaa koska vauva jahtaa sitä Mulla se menee samaan kategoriaan lapsen itkun, koirien haukkumisen jne. kanssa. Vaikka kaikkiin ääniin on tottunut ne ärsyttää. Onneksi meille ei haukuta... Huutoa tosin on senkin edestä :headwall:

Eläimille puhumisesta tuli mieleen et miehen mukaan vauva sanoi eilen pennun nimen! Tiedä sitten mutta toisaalta ne on kuin paita ja peppu eli voipi olla niin käynytkin. Minä ne ole kuullut!

 

Eilisiä neuvolakuulumisia, paino 9650g ja pituus 73,6cm. Kehitys normaalia tai siis normaalia vauhdikkaampaa kuulemma :heart:

En tiedä onko tämä fiksua tänne paljastaa mutta en nyt jaksa miettiä kuka näitä lukee... Tein eilen postiivisen raskaustestin. :O Mun piti vain yhden nuoren ystäväni vertaistueksi kans tehdä testi mutta ensimmäisessä olikin haalea plussa. Kipitin sitten täysiä apteekkiin ja ostin apteekin oman testin ja kappas, ihan selvä plussa. Tänään vielä aamulla uusi testi (olisko ollut clearblue tjtn..) ja plussa (mutta aika haalea). Tämän ei pitäisi olla mahdollista kun meillä ehkäisy ollut käytössä... Pikkuisen on pää jumissa eikä yhtään tunnu siltä että olisi raskaana, jotenkin ajattelenkin että tää on vaan joku virhetulos testeissä... Kääk!!

 

Huomenta!

tiinelli: no eihän tässä tiedä mitä sanoa. Onnittelut kuitenkin varmuuden vuoksi :flower: Jos olet raskaana niin "tyyppi" todellakin haluaa teille Kaikesta selviää :hug:

LD: kiva kun isä oli käynyt katsomassa poikaansa!

JennyA: oli tehnyt ihanan löydön. Mäkin haluan! Voimia sairasteluun!

Imuri nojoo ei mikään mieli saundi. Vauva tykkää ja tuleekin usein imurin kimppuun kun se on päällä. Tykkää kodinhoidollisista töistä tää meidän vauva Tiskikonekin on ihan mahtava ja siiellä täytyy olla "auttamassa". Mahtaakohan kestää teini-ikään tää?

Koululainen: joo on ollut havaittavissa pientä kouluväsymystä! Joskus on päiviä jolloin kaikki menee ihanasti kuin tanssi, joskus on päiviä jolloin haluis mennä piiloon tuon tieltä Mutta kokonaisuudessaan, oliskos hieman rauhoittunut nyt alun jälkeen... Meillä on hirveen itsepäinen tapaus tämä lapsi ja hirveesti kaipais jo itselleen vastuuta ja haluaisi myös päättää asioistaan enemmän, käydään tahtojen taistelua silloin tällöin. Mutta eiköhän se tästä Lukeminen on semmonen ihme asia, että se alkaa olemaan hallussa vaikka ensin ajattelin ettei opi koskaan, mutta nyt näyttää jo hyvältä

Puhun kyllä joskus koiralleni. Ei se mitään tajua, katselee vaan hölmönä (ihan kuin jossain pöllyissä ) ja varmaan katsois mua joku muukin jos olisi näkemässä Mutta en mäkään nyt mitään ihan hirveistä turinoita laita tuota koiraa kärsimään... eli en pura mitään elämääni sille, lähinnä vaan semmosta yleistä..

Mies osaa meillä kaikki munkin hommat, ja aika kiitettävästi on tehnytkin näitä hommia. Hän laittaa keskimmäiselle ja esikoiselle vieläkin iltapalat, pesee keskimmäisen hampaat ja vie nukkumaan. Sen jälkeen on nyt pelannut esikoisen kanssa joka ilta jotain lautapeliä, kunnes on esikoisen nukkuma-aika. Hoidan siis itse sillä välin vauvan iltapuuhat. Aamulla teen kaiken itse, mutta onneksi mies tulee usein kotiin jo 12-14 (vaihdellen), että sitten saan aika hyvin jo apua, vaikka joskus mies ottaakin ne päikkärit... mutta se sallittakoon, kun kerran töihin yöllä jo menee

Olikohan jotain muuta, oli varmaan... en nyt just muista, palaan siis myöhemmin.

Mindi83

 

Tiinelli: kovasti paljon onnea plussasta! Niin se luonto vaan tekee niitä omia tepposiaan

Meillä poika räkätaudissa. Mutta silti toinen on niin iloinen vaikka nenä tukkoinen ja yskittää. Huomenna olis sit neuvola. Jää nyt sitten toinen influenssa rokote tällä reissulla saamatta kun on kipeänä. Samalla pitää varata itselle neuvola aika.

 

tiinelli EIKÄ :heart: iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihanaaaaaaaaaaaaa!!!!! onnee kovasti, ei noin moni testi voi kai vikaan näyttää??? vaikka et sitä ihan täysin suunnitellukkaan, mä niin nään sut ison perheen emona voi ei nyt se vauvakuume jyllää sitten, millä mä pääsen tästä ajatuksesta eroon voih.... vaikka omat mielenmyllerryksensä onkin nyt sulla. kerroitko jo miehelle? nyt et sitten jätä mitään kertomatta täällä, mä ainakin haluan elää tätäkin mukana onnea!!!!! mä oon ihan kympillä remmissä tsemppaamassa :flower::kiss:

mun piti jotain tänne laittaa, mutta nyt sitte pää tyhjeni tuon testin miettimisen myötä ai että, niin se elämä on merkillistä...yllätyksiä piisaa ja aina ei tosiaan sitä seuraavaa päivää voi etukäteen tietää

kukas sitte seuraavaks plussais

 

Kerroin miehelle eilen ja oltiin molemmat ihan ihmeissämme. Noh, tänään mun mies on seonnut, lähettelee nimiehdotuksia ja kaikenlaista tekstarina töistä... Ja kyselee onko mulla varmasti kaikki hyvin jne...

Minä en oikein osaa vielä asennoitua, testailen vielä lähipäivinä kun ei mulla ole edes mitään oireita. Koko elämä menee taas hetkeksi uusiin puihin jos tää nyt on totta, ei me mahduta edes autoon enää. Mutta jos nyt oikeasti olen raskaana, tämän täytyy olla korkeamman johdatusta :heart:. Asiahan meni niin että nuori tallityttö 18v. pelkäs olevansa raskaana ja ei meinannut uskaltaa tehdä testiä ja minä lupauduin kaveriksi, ette usko järkytyksen määrää kun mulla olikin postiivinen. Huh huh, melkoinen mielenmyllerrys käynnissä.

 

tiinelli sullaki on sit ihana mies Voyagerin ostoon sitten vaan tai joku muu tila-auto... kannattanee ostaa kerralla pieni linja-auto ni ei tartte heti parin vuoden päästä taas isompaan vaihtaa
mites tallityttö, oliko sen testi myös positiivinen?

 

että meni omat ajatuksetkin ihan solmuun just oon kaupittelemassa vauvan vaatteita pois, mut kannattaakohan sittenkään hahahahahahahahha