Mä aion tehdä tunnustuksen.

Ei, tämä ei ole provo. Kyllä, olen idiootti.

Mä lähdin tänään käveleen täältä aamupäivällä, ja tulin kotiin illalla klo 6. Siis häivyin sanomatta varsinaisesti mitään, otin vaan laukun ja painelin ovesta pihalle. Mainitsin kahville menosta ovella, mutta en todellakaan jäänyt kuuntelemaan miehen ehkä eriävää mielipidettä, enkä myöskään soitellut kotiin miten menee, pysyin vaan poissa.
Joku ruuvi tipahti, olettaisin. Pahinta tässä taitaa olla se, että mulla on jotakuinkin sellainen olo, että pärjäisivät nää ilman muakin. Olisin yhtä hyvin voinut pysyäkin poissa. :ashamed:

 

:hug: Ei ne pärjäis ilman sua, vaikka siltä tuntuukin.
Sä olet korvaamaton

 

:hug: Ei ne pärjäis ilman sua, vaikka siltä tuntuukin.
Sä olet korvaamaton

Kiitos lohdutuksesta, mutta.. :ashamed:

 

Yrittikö mies soittaa sulle kun olit pois?
Mitä sanoi kun kotiin menit?

 

Yrittikö mies soittaa sulle kun olit pois?
Mitä sanoi kun kotiin menit?

Ei, tyttö soitti pari kertaa: kun oli lähdössä koulusta, ja kun olivat kaupassa.
Mies sanoi että moi, eikä olla sanallakaan puhuttu koko aiheesta.

 

En usko et kauaaka pärjäis ilman sua, oot niille tärkee kaikesta huolimatta ja tuut olemaan :hug: .

 

oikein. helpottiko? missäs kulutit aikaa? kai ostit edes jotain kivaa?

mä aion tehä torstaina noin, kun mies vapaalla. VIHDOIN.

 

Se on hyvä että kävit vähän hengähtämässä. =)

 

tekis mieli korkata viinipullokin. torstaina. kaverilla lyhyt päivä, pääsee jo 12 ja perjantai sillä on vapaa

 

oikein. helpottiko? missäs kulutit aikaa? kai ostit edes jotain kivaa?

mä aion tehä torstaina noin, kun mies vapaalla. VIHDOIN.

No en tosiaan ollut ostoksilla, vaan rypemässä itsesäälissä kavereiden nurkissa.. tai jotain sellasta. Yritin saada muuta ajateltavaa, mutt olo on vaan paskempi.

 

Mun kans tekisi mieli tehdä joskus noin. -.-

 

oikein. helpottiko? missäs kulutit aikaa? kai ostit edes jotain kivaa?

mä aion tehä torstaina noin, kun mies vapaalla. VIHDOIN.

No en tosiaan ollut ostoksilla, vaan rypemässä itsesäälissä kavereiden nurkissa.. tai jotain sellasta. Yritin saada muuta ajateltavaa, mutt olo on vaan paskempi.

ei silleen kannata, olisit mennyt vaikka särkänniemeen kaverin kans tai terassille tai johonkin, hittooko sinne kavereiden nurkkiin menet rypemään

tollanen temppu, jalat alle ja keksiin jotain kivaa.

 

Minä uskon, että olit sitten sen tarpeessa. Minusta siinä, että vaan kävelit ulos, oli tietynlaista rohkeutta. Mulle tuli aika usein joskus kun lapset olivat pienempiä vielä kuin nyt- sellainen fiilis, että
entäs jos vaan kävelisi pois, astuisi ovesta taakseen katsomatta.
Sitä en kyllä koskaan tehnyt..
Ja eikö ole hyvä, että he pärjäsivät hyvin. Sehän on hienoa asia, muttei se tarkoita sitä, ettetkö olisi tarpeellinen. =)

 

:hug: Onko sulla oikein paha olla?

 

On sulla asiat aina vaan huonommin.

Oisit vaan jäänyt ent. taloonne. Rauhallinen maalaisympäristö varmaan ois tehnyt hyvää.

Sääliksi käy, kun perhe joutuu kestämään noita sun tempauksia.

 

:hug: Onko sulla oikein paha olla?

Vähän. Sen verran että vakavasti jo harkitsen onko niiden masennuslääkkeiden sivuoireet oikeasti muka pahempi vaihtoehto kuin tämä.. tietynlainen lamaantuminen mulla nytkin on menossa.
Aion ottaa selvää myös homeopaattisista menetelmistä.

 

On sulla asiat aina vaan huonommin.

Oisit vaan jäänyt ent. taloonne. Rauhallinen maalaisympäristö varmaan ois tehnyt hyvää.

Sääliksi käy, kun perhe joutuu kestämään noita sun tempauksia.

Joo, sääliksi käy. Mutta luojan kiitos ollaan täällä, eikä siellä vanhassa paikassa. Täällä on edes kavereita, kenen luokse mennä.

 

:hug: Onko sulla oikein paha olla?

Vähän. Sen verran että vakavasti jo harkitsen onko niiden masennuslääkkeiden sivuoireet oikeasti muka pahempi vaihtoehto kuin tämä.. tietynlainen lamaantuminen mulla nytkin on menossa.
Aion ottaa selvää myös homeopaattisista menetelmistä.

Kaikkea kannattaa kokeilla ja muistaa että tuo ei ole mikään lopullinen tila. Etkä yhtään elämän suurta ratkaisua sitten tee tuossa tilanteessa, eikös niin? Vika ei ole sinun elämässä tai ihmisissä sinun ympärillä. Välittäjäaineet tai hormonit tekee sulle nyt temppujaan, yritä ajatella sitä itsestä erillisenä asiana, niin et ala turhaan miettimään liian suuria päätöksiä.

 

Kaikille ei sovi masennuslääkkeet.

 

:hug: Onko sulla oikein paha olla?

Vähän. Sen verran että vakavasti jo harkitsen onko niiden masennuslääkkeiden sivuoireet oikeasti muka pahempi vaihtoehto kuin tämä.. tietynlainen lamaantuminen mulla nytkin on menossa.
Aion ottaa selvää myös homeopaattisista menetelmistä.

Kaikkea kannattaa kokeilla ja muistaa että tuo ei ole mikään lopullinen tila. Etkä yhtään elämän suurta ratkaisua sitten tee tuossa tilanteessa, eikös niin? Vika ei ole sinun elämässä tai ihmisissä sinun ympärillä. Välittäjäaineet tai hormonit tekee sulle nyt temppujaan, yritä ajatella sitä itsestä erillisenä asiana, niin et ala turhaan miettimään liian suuria päätöksiä.

Joo, totta. En mä mitään kovin suuria päätöksiä, mitä nyt uhkailen avioerolla ja sellasta. Loppupeleissä kuitenkin on niin, että sitten kun mies antaa periksi "Okei, erotaan sitten kun sä kerran sitä haluat." mä itkeä pillitän sitä jo takaisin.
Kiero kuvio.

 

voi eeeiiiiiiiiiiii!!!!!!! taaas näitä masis juttuja!!!!!! syökää nyt koko purkki niitä kipraleksejänne!

 

Kummallista mutta musta toi on tietyllä tapaa tervettä.
Tottakai ne pärjää ilman sua; miksei? Ei sillä, etteikö sua tarvittaisi, rakastettaisi tai toivottais olevan siinä, mutta kyllä ne pärjää. Ja täytyykin pärjätä.
Tervettä tossa on se, että teet noin jos et muuten usko niiden pärjäävän

 

Voi Nasu rakas. Totta kai ne pärjäävät kotona, mutta varmasti miehelläsi oli ja on huoli sinusta. Irroottautuminen tekee hyvää, mutta itselläsikin olisi varmasti mukavampi päivä jos olisitte ihan sopineet sinun pitävän nyt vapaapäivän. Itsekin voisin joskus kiukkuspäissäni ajatella tekeväni noin, mutta sitten kun asetan itseni miehen paikalle niin.. Olen huolissani tuosta sinun erota vai eikö -meiningistä. Mitä se ero teillä ratkaisisi?

Nyt oikeasti haet ensisijaisesti apua omaan pahoinvointiisi ja väsymykseesi ja otat mieheltäsi vastaan kaiken sen avun, mitä hän antaa. Toisaalta anna miehellesikin ns. omaa aikaa, koska molemmat sitä tarvitsette. Jos hän käyttää tämän ns. oman aikansa töitä tekemällä niin suo se hänelle äläkä kiukuttele siitä.

Pienten lasten kanssa jaksaakseen jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa ja rauhaa, mutta jos parisuhteessa eletään niin siitä on hyvä sopia yhdessä, jotta siitä pystyy kunnolla nauttimaaan.
Tsemppiä tähän päivään!

 

miks oot tehnyt lapsia, kun ei pää kestä?

 

Ei, tämä ei ole provo. Kyllä, olen idiootti.

Mä lähdin tänään käveleen täältä aamupäivällä, ja tulin kotiin illalla klo 6. Siis häivyin sanomatta varsinaisesti mitään, otin vaan laukun ja painelin ovesta pihalle. Mainitsin kahville menosta ovella, mutta en todellakaan jäänyt kuuntelemaan miehen ehkä eriävää mielipidettä, enkä myöskään soitellut kotiin miten menee, pysyin vaan poissa.
Joku ruuvi tipahti, olettaisin. Pahinta tässä taitaa olla se, että mulla on jotakuinkin sellainen olo, että pärjäisivät nää ilman muakin. Olisin yhtä hyvin voinut pysyäkin poissa. :ashamed:

etkä sä vasta menny uusavioon tuon miehen kanssa