Olen ap. Täällä kun moni muukin kirjoittaa vieraana
Mä olen itse ollut lapsuudessa todella alistettu ja kuri on ollut äärettömän tiukka. Olin nöyrä ja kiltti lapsi, mutta aina syytettiin miten vaikea olen.
Mä mietiskelin tässä, että mun ongelma on myös se, että pelkään koko ajan tekeväni väärin. Syyllistän itseäni aamusta iltaan. Jos lapsi vaikkapa toivoo, että lämmitän paljun ja en millään jaksa. Sitten alkaa se "olis niin kiva äiti mennä sun kans paljuun ja jutella kaikkea" ja sitten mulle tulee tosi huono omatunto etten lämmittänyt paljua.
Monesti lapsi saattaa vedota myös siihen "no ei sua kiinnosta. Etpä sä kiinnostunut oo mun jutuista". Vastaan yleensä, että sä tiedät että äitiä kiinnostaa, mutta nyt mun on pakko päästä lenkille tms
Yleensähän sanotaan, että "ei se lapsi ksusa jaksa huutaa". No meillä jaksaa. Muistan kun tyttö oli joku noin 5v ja sanoin että kattoa yhtä elokuvaa, joka oli k 13. Meni aika tarkalleen kaksi ja puoli viikkoa, kun tyttö intti asiasta joka päivä puolesta tunnista kolmeen tuntiin ja kiukkusi.