Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka tekee lapsia ja

sitten on monta rautaa tulessa. Siis mullakin tuttuja, jotka oikein ylpeilevät, että töiden ohessa ollut joka ilta jotain sivutyötä, opiskelua jne. ja elämää niin kiireistä... lapsia ehtii aamuisin hetken nähdä ja muuten painetaan kovaa vauhtia menemään. Multa e kyllä hurraa huutoja heru, että wau, onpa sun elämä hienoa, enemmänkin ihmettelen, että miten pystyvät olemaan näkemättä lapsiaan.
Ja miten pitää olla niin itsekäs, että kaikki pitää saada nyt ja heti, äkkiä toinen ammatti työn ohella, äkkiä sivutuloja lisätyöstä jne. Eli eikö ne omat haaveet vois hetken odottaa kun LAPSET ON PIENIÄ.

No, ihmiset on erilaisia, niinku tähänkin taas vastataan. Itse vaan ajattelen, ettei mun elämä lopu tähän vaan nyt on tämä vaihe kun lapset on pieniä ja saan nauttia heistä, elä tätä hetkeä.... ja joskus myöhemmin vielä, kun elämäntilanne on eri niin voin mäkin jatkaa opintoja tms. mitä sitten haluankin. Ei mun ole pakko saada kaikkea just nyt. Uskallan pysähtyä ja olla vaan, lapsilleni. Ja juu, on mulla harrastuksia, irtiottoja arjesta jne. mutta mun kohdalla on kyllä niin, että mitä enemmän uskaltauduin heittäytymään siihen äitiyteen niin sitä enemmän itsekin saa.

Miten joku voi olla onnellinen kun ei ikinä näe lapsiaan?

 

Miten joku voi olla onnellinen kun ei ikinä näe lapsiaan?

:saint: Ikinä? Ihan vähän liioittelua.

 

Miten joku voi olla onnellinen kun ei ikinä näe lapsiaan?

:saint: Ikinä? Ihan vähän liioittelua.

Kumarrus sulle. Toki on suositeltavaa, että lapsia nähdään hetki aamulla ja ehkä pari tuntia sunnuntai illalla. Mikäs siinä, hienoa, että sun elämä on noin hyvässä jamassa ja voit elää asian kanssa.

 

Kumarrus sulle. Toki on suositeltavaa, että lapsia nähdään hetki aamulla ja ehkä pari tuntia sunnuntai illalla. Mikäs siinä, hienoa, että sun elämä on noin hyvässä jamassa ja voit elää asian kanssa.

Kerroinkos minä miten elämääni elän? Olin vain sitä mieltä, että sinänsä hyvä asiasi lyttääntyi minun mielessäni tuohon ikinään. Se oli minusta liioittelua.

 

Kumarrus sulle. Toki on suositeltavaa, että lapsia nähdään hetki aamulla ja ehkä pari tuntia sunnuntai illalla. Mikäs siinä, hienoa, että sun elämä on noin hyvässä jamassa ja voit elää asian kanssa.

Kerroinkos minä miten elämääni elän? Olin vain sitä mieltä, että sinänsä hyvä asiasi lyttääntyi minun mielessäni tuohon ikinään. Se oli minusta liioittelua.

Et kertonut, mutta siksi sä tohon tartuit, että vertasit omaan elämääsi. Läpinäkyvää siis.

 

Et kertonut, mutta siksi sä tohon tartuit, että vertasit omaan elämääsi. Läpinäkyvää siis.

Okei, mukavaa päivänjatkoa sinulle

 

no, etpä kovin heittäydy äitiytees kun jaksat palstalla valittaa ja elämäs pilata muiden moralisoinnilla.
pelle, ei sua kukaan ota todesta...

 

Mulla on aika hektistä elämä, sitä mennään tukkaputkella pitkin päivää, mutta tuo lapsi kulkee mukana, että voi se näinkin mennä.

 

Ensinnäkin lapsia ei kyllä mun mielestä tehdä, niitä saadaan :heart: Ja vaikka mä oon tehnyt paljon asioita tässä samalla kun oon hoitanut esikoista on esikoinen ollu kuitenkin kaikessa mukana. Vauva on kulkenut mulla liinassa siellä missä mä oon mennytkin tai mitä mä oon tehnytkin ja terveeltä ja onnelliselta toi vaikuttaa.

Ok, mä myönnän, minä syntinen en ole käyttänyt lastani muskarissa, jumpassa tai vauvauinnissa tai osallistunut muihinkaan "kunnon" äitien aktiviteetteihin.

 

Tää on kuin mun näppiksestä. Samaa olen ihmetelly ja joutunu toki rankan paskasateen kohteeksi siinä ihmetellessäni.

 

no, etpä kovin heittäydy äitiytees kun jaksat palstalla valittaa ja elämäs pilata muiden moralisoinnilla.
pelle, ei sua kukaan ota todesta...

Hienosti meni ohi sultakin. Mut kun tää näyttää olevann niin vaikea asia ymmärtää, niin sääli tosiaan nykyajan lapsia, kun se siisn on normaalia että vanhemman kanssa vietetty aika on harvinaista herkkua, kun kaikki muut menot on ensin hoidettu.

 

Ensinnäkin lapsia ei kyllä mun mielestä tehdä, niitä saadaan :heart: Ja vaikka mä oon tehnyt paljon asioita tässä samalla kun oon hoitanut esikoista on esikoinen ollu kuitenkin kaikessa mukana. Vauva on kulkenut mulla liinassa siellä missä mä oon mennytkin tai mitä mä oon tehnytkin ja terveeltä ja onnelliselta toi vaikuttaa.

Ok, mä myönnän, minä syntinen en ole käyttänyt lastani muskarissa, jumpassa tai vauvauinnissa tai osallistunut muihinkaan "kunnon" äitien aktiviteetteihin.

Ja taas toinen jolta meni pointti ohi. Mitkä imeen muskarit? Ootko ikinä kuullut, et lapsen kans voi elää ihan vaan arkeakin.

 

Mä olen voinut tehdä useampaa asiaa samalla kertaa ja silti olla lasteni kanssa. Esim. verkko-opinnot mahdollistavat opiskelun kotona. Jos passivoituisin, masentuisin ja se olisi paha lasteni kannalta. Esimerkiksi pelkkä AMK-opiskelu tuntui näivettävän aivojani ja minun oli pakko ottaa muuta tehtävää. Juurihan eilen sain siitä ADD-testistä aika korkeat pisteet...

Olen paljon lasteni saatavilla, enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että olen äitinäkin yrittänyt tehdä muutakin kuin olla äiti. Mulla riittää virtaa muuhunkin. Ja silti tuntuu, että olen aina kotosalla.

 

Mulla on aika hektistä elämä, sitä mennään tukkaputkella pitkin päivää, mutta tuo lapsi kulkee mukana, että voi se näinkin mennä.

Tottakai elämänn hektistä saa olla ja monessa lapsiperheessä onkin, mut se nkin se pointii että sitä elämää eletään lasten kanssa.

 

Kun jotkut aikuiset sen ymmärtävät että elämä jatkuu itselläkin lapsen tulosta huolimatta ja se toimeentulo vaan on turvattava :headwall: Kaikki eivät voi jäädä kotiin yhteiskunnan tuella paapomaan pikku nico-petteriä armeijaikään asti, että kyllä sitä sitten ehdin opiskella ja tehdä töitä....kaikille kun se ei iän karttuessa onnistu, kouluun menokin tuntuu tällä palstalla olevan itsestään selvää mutta kun sinnekään ei kaikki noin vaan pääse.

Ja nyt tietysti joku sanoo että koulut tulee olla käytynä ja säästössä rahaa ennenkuin lapsia alkaa edes tekemään, ja samaan aikaan teilataan 17v raiskattu nuori joka haluaa abortin koska ei voisi lasta edes elättää...

 

Tää on kuin mun näppiksestä. Samaa olen ihmetelly ja joutunu toki rankan paskasateen kohteeksi siinä ihmetellessäni.

Ihana huomata, että sulta löytyy fiksujakin ajatuksia!

 

Mä olen voinut tehdä useampaa asiaa samalla kertaa ja silti olla lasteni kanssa. Esim. verkko-opinnot mahdollistavat opiskelun kotona. Jos passivoituisin, masentuisin ja se olisi paha lasteni kannalta. Esimerkiksi pelkkä AMK-opiskelu tuntui näivettävän aivojani ja minun oli pakko ottaa muuta tehtävää. Juurihan eilen sain siitä ADD-testistä aika korkeat pisteet...

Olen paljon lasteni saatavilla, enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että olen äitinäkin yrittänyt tehdä muutakin kuin olla äiti. Mulla riittää virtaa muuhunkin. Ja silti tuntuu, että olen aina kotosalla.

Juu, tottakai elämässä saa olla muutakin. Ei tarvi nähdä asioita nin mustavalkoisesti. Kuten snaoin, olen paljon uuta kuin äiti, käyn jopa töissä. Mutta siihen en pysty, että työpäivän päätteeksi olisin aina muualla, poissa lasteni luota. Sitä nyt tarkoitinkin, kun jopa työkaverini leuhkivat kiireelllään, että esim. torstaina sanovat etteivät ole sillä viikolla olleet vielä yhtään iltaa kotona ja tosiaan aamulla näkevät lapsia ja se riittää. Kuitenkin reilusti alle kouluikäsistä kyse.

Mä ihmettelin sitä, mutta kuten taas palstalla kaikkea oppii, niin huomasin olevani itse idiootti ja huono äiti, kun en ole tarpeeksi kiireinen,

 

Kun jotkut aikuiset sen ymmärtävät että elämä jatkuu itselläkin lapsen tulosta huolimatta ja se toimeentulo vaan on turvattava :headwall: Kaikki eivät voi jäädä kotiin yhteiskunnan tuella paapomaan pikku nico-petteriä armeijaikään asti, että kyllä sitä sitten ehdin opiskella ja tehdä töitä....kaikille kun se ei iän karttuessa onnistu, kouluun menokin tuntuu tällä palstalla olevan itsestään selvää mutta kun sinnekään ei kaikki noin vaan pääse.

Ja nyt tietysti joku sanoo että koulut tulee olla käytynä ja säästössä rahaa ennenkuin lapsia alkaa edes tekemään, ja samaan aikaan teilataan 17v raiskattu nuori joka haluaa abortin koska ei voisi lasta edes elättää...

Öh? Anteeksi, mistä sä nyt puhut? Vastasit vahingossa väärään ketjuun vai onko luetun ymmärtäminen noin hankalaa. Huoh, teitä. Ja sääli lapsianne.

Kuten sanoin, käyn töissä, en paapo lapsiani. Tai näköjään se on paapomista kun haluaa joka päivä nähdä lapsensa. Ja juu, olen lähes teiniäiti alunperin, en tehnyt aborttia vaikka suku ehkä sitä odottikin. Eli kyllä vaan elämää on nähty monelta kantilta, mut mikä syy se on olla joka päivä poissa lasten ulottuvilta aamusta iltaan?

 

Ja taas toinen jolta meni pointti ohi. Mitkä imeen muskarit? Ootko ikinä kuullut, et lapsen kans voi elää ihan vaan arkeakin.

No sitähän mä oonkin tehnyt, elänyt meidän arkea

 

Kun jotkut aikuiset sen ymmärtävät että elämä jatkuu itselläkin lapsen tulosta huolimatta ja se toimeentulo vaan on turvattava :headwall: Kaikki eivät voi jäädä kotiin yhteiskunnan tuella paapomaan pikku nico-petteriä armeijaikään asti, että kyllä sitä sitten ehdin opiskella ja tehdä töitä....kaikille kun se ei iän karttuessa onnistu, kouluun menokin tuntuu tällä palstalla olevan itsestään selvää mutta kun sinnekään ei kaikki noin vaan pääse.

Ja nyt tietysti joku sanoo että koulut tulee olla käytynä ja säästössä rahaa ennenkuin lapsia alkaa edes tekemään, ja samaan aikaan teilataan 17v raiskattu nuori joka haluaa abortin koska ei voisi lasta edes elättää...

Öh? Anteeksi, mistä sä nyt puhut? Vastasit vahingossa väärään ketjuun vai onko luetun ymmärtäminen noin hankalaa. Huoh, teitä. Ja sääli lapsianne.

Kuten sanoin, käyn töissä, en paapo lapsiani. Tai näköjään se on paapomista kun haluaa joka päivä nähdä lapsensa. Ja juu, olen lähes teiniäiti alunperin, en tehnyt aborttia vaikka suku ehkä sitä odottikin. Eli kyllä vaan elämää on nähty monelta kantilta, mut mikä syy se on olla joka päivä poissa lasten ulottuvilta aamusta iltaan?

Ihan samalla tavalla menit aloitusviestissä itsekin ääripäähän. Ihmiset elävät eri tavalla, älyä se. Sinun elämäsi ja valintasi ei ole ainoat oikeat.

 

Lapsia on erilaisia, samoin vanhempia. On lapsia, jotka ahdistuvat jo automarketissa käynnistä ja on lapsia, jotka tarvitsevat muskaria jne. oman viihtymisensä takia. Ei kaikkia voi vaan sulloa samaan muottiin ja pakottaa samoihin kaavoihin. Omissa lapsissakin on jo riittävästi erilaisuutta, uskon, että muilla ehkä vielä enemmän.

Esikoinen on herkempi lapsi, joka oppi puhumaan vasta kolmevuotiaana ja on aina ollut kömpelö jne., mutta tykkää lukemisesta, palapeleistä, piirtämisestä jne. Kuopus on raisu ja nopea oppimaan, kaikkea muuta kuin kömpelö. Hän puhui kolmen sanan lauseita tasan yksivuotiaana. Voiko näitä kohdella OIKEIN, jos molemmille tarjoan tasan samat harrasteet, kohtelen aina samoin jne.?

Minusta ei. Kuopus on tarvinnut paljon vaihtelua, esikoinen taas arjen tasapaksuutta. Mahdollisuuksieni mukaan olen mukauttanut elämää niin, että molemmilla olisi hyvä olla ja he voisivat kummatkin toteuttaa omia vahvuuksiaan ja saada apuja heikompien kohtiensa vahvistamiseen. Tämän takia esikoisella oli varhain ohjattu liikunnallinen harrastus, jotta ketteryyttä saataisiin kehoon. Kuopus ei ole päässyt vielä ohjattuun harrastukseen, sillä hän saa liikuntaa tarpeeksi omatoimisestikin.

Perheessä nämä lasten tarpeet ja toiveet olisi vielä yhdistettävä perheen aikuisten vastaaviin. Joskus on tehtävä niitä kompromisseja. Kuitenkaan ei ole tarpeen perheen ulkopuolisten arvostella perheen sisäisiä ratkaisuja niin kauan, kunhan lapset voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti. Hyvä vanhempi voi olla usealla eri tavalla.

 

Lapsia on erilaisia, samoin vanhempia. On lapsia, jotka ahdistuvat jo automarketissa käynnistä ja on lapsia, jotka tarvitsevat muskaria jne. oman viihtymisensä takia. Ei kaikkia voi vaan sulloa samaan muottiin ja pakottaa samoihin kaavoihin. Omissa lapsissakin on jo riittävästi erilaisuutta, uskon, että muilla ehkä vielä enemmän.

Esikoinen on herkempi lapsi, joka oppi puhumaan vasta kolmevuotiaana ja on aina ollut kömpelö jne., mutta tykkää lukemisesta, palapeleistä, piirtämisestä jne. Kuopus on raisu ja nopea oppimaan, kaikkea muuta kuin kömpelö. Hän puhui kolmen sanan lauseita tasan yksivuotiaana. Voiko näitä kohdella OIKEIN, jos molemmille tarjoan tasan samat harrasteet, kohtelen aina samoin jne.?

Minusta ei. Kuopus on tarvinnut paljon vaihtelua, esikoinen taas arjen tasapaksuutta. Mahdollisuuksieni mukaan olen mukauttanut elämää niin, että molemmilla olisi hyvä olla ja he voisivat kummatkin toteuttaa omia vahvuuksiaan ja saada apuja heikompien kohtiensa vahvistamiseen. Tämän takia esikoisella oli varhain ohjattu liikunnallinen harrastus, jotta ketteryyttä saataisiin kehoon. Kuopus ei ole päässyt vielä ohjattuun harrastukseen, sillä hän saa liikuntaa tarpeeksi omatoimisestikin.

Perheessä nämä lasten tarpeet ja toiveet olisi vielä yhdistettävä perheen aikuisten vastaaviin. Joskus on tehtävä niitä kompromisseja. Kuitenkaan ei ole tarpeen perheen ulkopuolisten arvostella perheen sisäisiä ratkaisuja niin kauan, kunhan lapset voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti. Hyvä vanhempi voi olla usealla eri tavalla.

just näin :heart:

 

ei kai se ole niin helpoakaan välttämättä olla "näkemättä lapsiaan", joku saattaa ajatella että kun saa esim. opiskelutpainettua työnohella loppuun niin elämä helpottuu sen jälkeen, sitten on mahdollisuus ehkäpä jopa vaikuttaa omiin työvuoroihin ja rahallinenkin tilanne vois olla parempi.

 

Jos passivoituisin, masentuisin ja se olisi paha lasteni kannalta.

Sama juttu. Mä jätän lapsiluvun yhteen, koska huomasin jo alussa että musta ei ole 24h äidiksi. Mä haluan elämääni muutakin, työtä, harrastuksia jne. Haluan kllä olla myös hyvä äiti, ja annan lapselleni aikaa paljon, mutten pysty olemaan kotona 24h tai kuolisin henkisesti. Mielestäni parempi lapsellekin että mä pysyn virkeänä ja iloisena.

Naapurissani asuu juuri AP:n kaltainen kotiäiti, joka on selkesti ilmaissut kantansa ettei pienten lasten äidillä saisi olla mitään muuta elämää silloin kun lapsi on pieni

Mut jokainen tyylillään

 

En mennyt ääripäähän vaan kerroin esimerkin ihan oikeasta elämästä. Tapoja elää on erilaisia, mutta jos tosiaan riittää se, että 1,5 vuotias lapsi halaa arkiaamuisin ja siinä kaikki, niin on hienoa, jos kaikki ovat onnellisia. Minulle on tuttava näin sanonut, se riittää, enempää aikaa ei yhdessä tarvi.
Joo, selvis mun elämäntyylini on väärä, mut minkäs teet kun en kestä sitä ikävää että näkisin lapsia vain hetken aamulla.