mä haluan lapsen, mutta en voi synnyttää sitä..

mies ehdotti lapsen tekoa, mutta en halua sitä koska pelkään synnytystä yli kaiken ja se sattuu helvetin paljon. näin olen kuullu monen sanovan ja lisäksi mun kovalla työllä treenattu vartalo menisi täysin pilalle jos alkaisin ipanoita pukkaamaan mirä tässä pitäs tehdä? onko edessä adoptio?

 

Öh? Mistä tiedät että sattuu niin saatanan paljon? Ja miten voi pelätä niin paljon jotain mitä ei ole kokenut?

 

No ei varmaan kannata lapsista haaveilla kun siis treenattu vartolo menee :O

 

no vartalon saa takasi kovalla työllä ja se synnytyskipu on nopsaa ohi ja nykyään on saatavilla kivun lievityksiä.toki jos on valtava synnytys pelko, niin lääkäri harkittee sectiota.

 

ei kannata uskoa niitä synnytys kertomuksia...! kokemusta kahesta synnytyksestä joista kumpikaan ei ollu niin hirveitä että oisin katunu kyllä ne kivut unohtuu heti ku saapi lapsen syliin

 

Ei se kroppa mene synnytyksestä pilalle. Treenata voi raskauden jälkeenkin.
Synnytys sattuu ( tietenkin se sattuu), mutta nykyään on olemassa hyviä kipulääkkeitä. Minusta adoptio on hyvä ja humaani vaihtoehto.
Vastaukset näihin esittämiisi kysymyksiisi tiedät parhaiten sinä itse. Juttelepa miehesi kanssa.

 

Se kun on niin yksilöllistä, miten synnytyskivun kokee. Joku kärsii silmittömästi, joku taas pitää sitä suht "helppona" juttuna. Ei niitä kokemuksia oikeastaan kannata vertailla edes, eikä kuulopuheista tehdä mitään johtopäätöksiä. Itsellä kolme alatiesynnytystä, ja niiden kokemusten perusteella haluan nyt ehdottomasti pelkosektion, jota olen pitkään ja monelta kannalta harkinnut, torstaina selviää suostutaanko siihen.

Ja monet äidit palautuvat nopeasti vanhoihin mittoihin, ovat hoikkia ja hyväkroppaisia lasten teon jäkeenkin, kaippa se on itsestä kii, miten itseään hoitaa.

 

Öh? Mistä tiedät että sattuu niin saatanan paljon? Ja miten voi pelätä niin paljon jotain mitä ei ole kokenut?

Olet varmaan kuullut sellaisesta kuin synnytyspelko/kammo, eikä siihen tarvita sitä, että on kokenut synnytyksen.

Asioita voi pelätä vaikkei olisi niitä kokenut. Voi pelätä esim. ahtaita paikkoja (ilman että olisi sellaisiin mennyt koskaan), ampiaisia (ilman että olisi pistänyt ikinä ), sosiaalisia tilanteita (näitä usein vältetään) ja niin, vaikkapa synnytystä (ilman että olisi sitä kokenut).

Synnytys on usein kivulias, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.


Aloittajalle. Synnytyspelosta kannattaa puhua heti alussa neuvolassa, näin siihen voidaan puuttua ajoissa. Osalla pelko lievittyy mm. tietoa saadessa ja asiasta jutellessa. Osalla kammo on niin vakava, että joudutaan tekemään sektio.

Tuota vartaloasiaa en kommentoi.

Haluatko SINÄ lapsen?

 

Öh? Mistä tiedät että sattuu niin saatanan paljon? Ja miten voi pelätä niin paljon jotain mitä ei ole kokenut?

Olet varmaan kuullut sellaisesta kuin synnytyspelko/kammo, eikä siihen tarvita sitä, että on kokenut synnytyksen.

Asioita voi pelätä vaikkei olisi niitä kokenut. Voi pelätä esim. ahtaita paikkoja (ilman että olisi sellaisiin mennyt koskaan), ampiaisia (ilman että olisi pistänyt ikinä), sosiaalisia tilanteita (näitä usein vältetään) ja niin, vaikkapa synnytystä (ilman että olisi sitä kokenut).

Synnytys on usein kivulias, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.


Aloittajalle. Synnytyspelosta kannattaa puhua heti alussa neuvolassa, näin siihen voidaan puuttua ajoissa. Osalla pelko lievittyy mm. tietoa saadessa ja asiasta jutellessa. Osalla kammo on niin vakava, että joudutaan tekemään sektio.

Tuota vartaloasiaa en edes kommentoi.

Haluatko lapsen?

Niin kai se taitaa olla..on vaan tuo mietityttänyt pidempään..
Mistä se pelko lähtee, siis synnyttämättömällä?

 

Öh? Mistä tiedät että sattuu niin saatanan paljon? Ja miten voi pelätä niin paljon jotain mitä ei ole kokenut?

Olet varmaan kuullut sellaisesta kuin synnytyspelko/kammo, eikä siihen tarvita sitä, että on kokenut synnytyksen.

Asioita voi pelätä vaikkei olisi niitä kokenut. Voi pelätä esim. ahtaita paikkoja (ilman että olisi sellaisiin mennyt koskaan), ampiaisia (ilman että olisi pistänyt ikinä ), sosiaalisia tilanteita (näitä usein vältetään) ja niin, vaikkapa synnytystä (ilman että olisi sitä kokenut).

Synnytys on usein kivulias, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.


Aloittajalle. Synnytyspelosta kannattaa puhua heti alussa neuvolassa, näin siihen voidaan puuttua ajoissa. Osalla pelko lievittyy mm. tietoa saadessa ja asiasta jutellessa. Osalla kammo on niin vakava, että joudutaan tekemään sektio.

Tuota vartaloasiaa en kommentoi.

Haluatko SINÄ lapsen?

haluan.

 

Synnytyspelko lähtee varmaan kivusta. Eli pelkää kipua ja koska ei ole synnyttänyt, niin ei tiedä mitä odottaa ja odottaa/pelkää sitten sitä pahinta eli helvetillistä kipua, pitkää tuskallista synnytystä.

 

kyl mä suosittelen sitä adoptioo, ettei vaa se vartalo mee. tai römpsä löysty. tai käy kipeetä.

 

ei kannata uskoa niitä synnytys kertomuksia...! kokemusta kahesta synnytyksestä joista kumpikaan ei ollu niin hirveitä että oisin katunu kyllä ne kivut unohtuu heti ku saapi lapsen syliin

mua aina ärsyttää toi että sanotaan jotain tyyliin ei kannata uskoa niitä synnytysjuttuja..kun mullakaan ei sattunut jne..ihan kuin ne jotka kokevat synnytyksen kivuliaaksi valehtelisivat.ymmärrän sen perjaatteen ettei esim ekaansa odottavaa kannata pelotella millään kauhujutuilla mutta kun itse koen että synnytys on kaikkina 4 kertana sattunut ihan mielettömästi niin miksen sitä saisi sanoa?ei se ole valetta,kipu oli kamalaa mutta tiedän että kaikkia ei satu niin paljoa ja jos kipulääkkeet menee nappiin on synnytys joillekkin jopa lähes kivutonta!mutta se ei aina mene niin ja minulla ei ole mennyt kertaakaan,en silti kadu että lapsia olen tehnyt ja jokaisesta synnytyksestä oon hengissä selvinny.

 

Synnytyspelko lähtee varmaan kivusta. Eli pelkää kipua ja koska ei ole synnyttänyt, niin ei tiedä mitä odottaa ja odottaa/pelkää sitten sitä pahinta eli helvetillistä kipua, pitkää tuskallista synnytystä.

Ei siihen sitten liity se kontrollin menetys? Kun kuitenkin kaikki tietää että kivunlievityksiä on olemassa..

 

Juu noin mäkin ajattelin nuorempana. Kyllä lapsen takia kannattaa vähän uhratakkin. Vartalon saa takasin ja synnytyskipu ei oo läheskään yhtä kauheeta mitä yleensä pelkää. Itse menetin yöuneni tullessani raskaaksi koska pelkäsin synnytystä. Sain apua kuitenkin pelkopolilta ja lopuen lopuksi synnytys oli positiuivinen kokemus. Tottakai synnytykseen kuuluu kipu, mutta se on ohimenevää ja kipuun saa helpotusta. On tuo lapsi kuitenkin sen arvoista.

 

mies ehdotti lapsen tekoa, mutta en halua sitä koska pelkään synnytystä yli kaiken ja se sattuu helvetin paljon. näin olen kuullu monen sanovan ja lisäksi mun kovalla työllä treenattu vartalo menisi täysin pilalle jos alkaisin ipanoita pukkaamaan mirä tässä pitäs tehdä? onko edessä adoptio?

Juu... noilla motiiveilla sun on ihan turha haaveilla adptiosta(kaan). On luojan kiitos sen verta tarkka seula siinä, ketä hyväksytään adoptiovanhemmiksi ja ketä ei, halukkaita hakijoita kun riittää ja adoptioon vapaita lapsia on niin vähän.

 

Jos haette adoptiota niin muista kertoa noi syyt, miksette hanki omaa biologista lasta vaan haluatte adoptoida. Kyllä noilla syillä teille varmaan adoptio irtoaa.

 

Minä olen ollut kahdessa synnytyksessä eikä sattunut yhtään!Eikä kroppakaan ole mennyt lasten takia pilalle.

 

Minusta adoptio on hyvä ja humaani vaihtoehto.

Ja vielä: Tuokaan ei kelpaa adoption motiiviksi, että haluaa pelastaa orpolapsen surkeista oloista. Adoptioon täytyy lähteä ihan puhtaasta halusta saada lapsia. Ja jos taustalla ei ole biologista lapsettomuutta, joutuu vielä tarkemmin perustelemaan motivaatioitaan, nimim. kokemusta on!

 

Mä sanoisin tähän, että mä synnyttäisin vaikka kuinka monta kertaa, jos joku olisi mun puolesta raskaana

 

Olen kahdesti lapsen ulos ähkäissyt, ja täytyy sanoa, että synnytyskipu on jäänyt kakkoseksi kokemani välilevyn pullistuman kivun jälkeen. Nämä on toki niin yksilöllisiä juttuja, mutta mulla näin.

 

mies ehdotti lapsen tekoa, mutta en halua sitä koska pelkään synnytystä yli kaiken ja se sattuu helvetin paljon. näin olen kuullu monen sanovan ja lisäksi mun kovalla työllä treenattu vartalo menisi täysin pilalle jos alkaisin ipanoita pukkaamaan mirä tässä pitäs tehdä? onko edessä adoptio?

näinhän se on Porvoossa.....

 

En mä sulle kyllä adoptiotakaan suosittele! Ei nimittäin taida sulla olla siihenkään oikeanlainen motivaatio. Mä sanoisin sulle tähän, että mitään ei ikinä voi saadakaan, jos ei ole mitään valmis uhraamaan ja menettämään. Lapset on paljon paljon ihanampi asia kuin joku trimmattu vartalo!!

 

Eihän se raskaus ja synnytys niin herkkua ole välttämättä, mutta moni sen on kestänyt. Moni on lihonut ja plösähtänyt vanhempana vaikkei oiskaan lapsia. Jos haluat lapsen niin hankkiudut raskaaksi ja katsot miten asiat kehittyy. Ei sitä kannata ylianalysoida, se on hieno kokemus ja saattaa ehkä muuttaa myöskin sun käsityksiä siitä miten keskeistä on olla hyväkroppainen. Ja jollei muuta, niin tuskin sä yhden raskauden takia päästätkään itseäsi plösähtämään.

Mutta varmaan kun olet tuota mieltä, niin osaat arvostaa myös äiti-ihmisiä, jotka ovat aika paljon kärsineet ja uhrautuneet toisten puolesta.

 

Mä sanoisin tähän, että mä synnyttäisin vaikka kuinka monta kertaa, jos joku olisi mun puolesta raskaana

Kuin myös ja ap.lle ehdotan lapsettomuutta!