Marraskuun masuasukit <3 *lokakuussa*

Huh huh olipas tänne tullut eilen ja tänään tekstiä. Kiva juttu.

Piti tulla pikaisesti poksumaan 34 olis nyt täynnä. Mielellään sen 3-4 viikkoa sais olla vaavi vielä mahassa. Varsinkin, jos / kun tästä ei ole mitään jättiläistä tulossa.

Kivuttomia supistuksia on kyllä koko ajan. Aamut ja päivät yleensä menee ilma, mutta heti iltapäivällä alkaa ja koko illan ja yönkin aikana, kun joutuu nousemaan ylös. Jospa ne siellä jotain tekis, vielä 2viikkoa sitten oli paikat kiinni ja kaula jäljellä, että ei sinällään hätää.

Tänään oltu pääasiassa lasten kanssa kotona, kun vanhin oksensi viime yönä pari kertaa, niin ei ketään viittinyt hoitoon viedä, vaikkakin jouduin sitten kaikkien kanssa käydä työpaikalla hoitamassa tän päivän pakolliset työt. Pienen firman haitat, kun sijaista ei ole. Itse on mentävä ja tehtävä. Mut meni ihan ok ja hommat sai hoidettua

Pitääpä kirjotella enempi kun taas ehtii.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Aapaliini ja mukelo 34+0

 

Viikonloppuja

Täällä yritetty laittaa hoitopöytää ja miettiä huonejärjestystä ja tavaroiden oikeaa paikkaa yms. Lopputulos hieman masentava...kaikki samoilla paikoilla ja hoitopöytäkään ei kasassa. Yritettiin toki eri järjestystä mutta ei vaan miellyttäny silmää niin ei. Hoitopöytä kokenu varastossa jonkun ihme laajentumisen kun ei suostu enään kasaan. Eli oli esikoisella sellainen että siitä sai sitten muutettua lipaston ja nyt se taso ei vaan mene siihen enää :kieh: tämänkin olisi voinut hoitaa jo aiemmin, mutta ei...

Iho on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa kuin esikoista odottaessa. Minulla taipumusta akneen ja saanut kärsiä siitä koko ikäni välillä enemmän ja välillä vähemmän. Esikoisesta naama kukki koko ajan ihan hirveästi mutta nyt ei juuri mitään. Olisipa jatkuva olotila Muualla iho samanlainen kuin ennen, en huomaa eroa.

FB linjaus ja perustelut...niin hohhoijaa...itekin mietin tuossa aikaisemmin kun äippälomalle jäin että olisi voinut olla kiva liittyä kun selkeästi enemmän aikaa kirjoitellakin. Onneksi ei tullut ehdoteltua kun tylyä vastaanottoa on. Onneksi täällä vähän vilkastunut ja riittää sentään porukkaa tännekin kirjoittelemaan. Taitaa vaan suurin osa olla siellä fb:n puolella kun tuo etusivun lista on pitkä, mutta eipä täällä näy niin paljoa...

Jospa sitä lähtis vielä urakkaa jatkamaan...sais tavarat paikoilleen vielä ennen sänkyyn kuukahtamista.

Firesun ja pulla palleroinen 35+1

 

Nyt täytyy sanoa kyllä painava sana omasta puolesta vaan että on siinä kuitenki sellanen juttu että siellä on jo pisimpään ihmiset kirjotellu nyt 7 kk yhdessä, oikeat nimet on vaihdettu ja jopa muutamat osoitteet on vaihtanu omistajaa siellä, siellä tiedetään missä kukakin asuu, minkänimisiä ja ikäisiä lapsia toisilla on, on jaettu kuvia omilla pärstöillä ja mitä tragedioita ihmiset on kohdannu tämän yli puolen vuoden aikana - nyt on jäljellä enää max. 2 kk yliajalle menijöilläki - monilla on kyse enää viikoista nii en ymmärrä miksi on nyt enää mikää tarve päästä sinne fb-ryhmään sinuiksi tuntemattomien ihmisten kanssa enää tässä vaiheessa?!

Täällä on reilusti yli puoliväliraskauden ja sen jälkeenki kyselty aktiivisesti halukkaita mukaan ja aika moni tälläki palstalla nyt näistä nurisijoista silloin perusteli että ei halua omalla nimellään puhua että menee liian intiimiksi - ja siellä ryhmässä on myös heitä jotka ei edes nickejä täältä tunne kun eivät ole kirjoitelleet täällä taas ollenkaan alun jälkeen niin hirveän vaikea on arvioida haluaako täältä oikeasti ihmiset jakaa itsestään sitten sen saman mitä tuolla on porukka laittanu likoon TÄSSÄ VAIHEESSA - siellä luetaan toisia kuin avointa kirjaa. Miksi fb:läisten pitäisi haluta tuntemattomia enää siihe - siellä on monta ihmistä joiden kannan todellakin ymmärrän siinä mielessä? Joitain taas ei haittaisi se että tulisi lisää - mutta se oli yhteinen päätös ja believe me siitä keskusteltiin.

Ymmärrän kyllä sen että nyt vasta alkaa ihmisillä olla enemmän aikaa mutta ei ole enää montaa viikkoa jäljellä niin se uusien ihmisten päästäminen elämään noin syvälle kuin tuo ryhmä jo on, on tässä vaiheessa kyllä ymmärrettävä kynnys monelle.

Täällä on mahdollisuus ihmisillä pysyä tunnistautumattomissa nickin takana ja olla tunnistamatta muita ja saada vain se raskauteen liittyvä anonyymi vertaustuki joten tilaa on aina uusille tietysti kun ei uusilla ole vastuuta. Tuolla fb:ssä uudetkin saa vastuulleen toisten ihmisten elämänmullistuksia joita on luottamuksella jaettu tuola ryhmässä.

Jos haluatte facessa taas vain nimellisesti kuulua vaan ryhmään nimeltä marrasmasut 2012 ilman että tarvii mitää henkeviä keskustella tai tuntea tungettelevansa niin julkista ryhmää vaan pistäkää pystyyn ja liittykää - tuo on jo niin syvällinen vertaistukiryhmä että kynnys sinne ottaa uusia ihmisiä on liian monelle jäsenelle jo liian suuri.

Anteeksi kun avaudun tästä mutta ärsyttää tää ihmisten avautuminen täällä - helppo se täällä on anonyymisti vetää herne-maissi-paprikat nenään joka ikisestä asiasta..

Lumineiti ja Uubo

 

Lumineiti, sä oot ihan huippu :heart: :hug:

 

fb-palstasta noniin tuo lumineidin avautuminen kertoikin oikeestaan jo kaiken se on kumma juttu et jos jostain mielipiteen tuo julki, jollain on siihen sit painava vastalause.
ite koin tämän henkilökohtaisesti pari päivää sitten ns. luulin et oltiin kavereita-kanssa. sanoin nätisti oman mielipiteeni, ja arvatkaa mitä, sain kaikki suomen kielen kirosanat päin näköä, ihan vaan sen takia et hänellä oli oikeus olla sitä mieltä.

olkootkin ihmiset asioista eri mieltä, mutta mä ainakin nostan käteni enkä halua olla missään lähemmissä tekemisisssä tällasen ihmisen kanssa.

pitäkää fb palsta ja olkaa onnellisia siitä. turha siitä on tännekään tulla melttoamaan jos sinne OIKEESTI ois ollut järkeviä tyyppejä tulossa!

ite jatkan täällä tyytyväisenä että on hyvä henki ollut porukassa, ja jaksanut kukin kirjoittaa minkä jaksaa. vauvan saatua oma perhe käsittää sitten jo neljä lasta, joitten kanssa voi kenties ollakin että oma koneella olo ei tunnu enää niin ajankohtaiselta. mistä sitä sitten tietää, sen päättämisen aika ei ole oo vielä. aika näyttää.

jatketaan jutustelua näillä mitä nytkin, ja jos tänne joku haluaa porukkaan tulla niin sopii vaikka viimeisinäkin päivinä laskettuun aikaan nähden ketään ei sorsita ja kaikkien jutut on kivoja

 

Itse ymmärrän kyllä nuo FB-ryhmän perustelut nyt kun niitä vähän avattiin, mutta tapoja sanoa asiat on monia...itse en jaksa edes lukea kinastelua, tällaisessa ketjussa olisi kiva jos henki pysyisi kuitenkin hyvänä. Onneksi on muitakin palstoja, joilta sitä vertaistukea voi hakea Oikein mukavaa loppuodotusta kaikille tasapuolisesti ja tsemppiä loppukoitokseen!

 

FB-palstasta vain pikaisesti:
ymmärrän kyllä, miksi jotkut ihmiset eivät halua uusia ryhmään enää tässä vaiheessa eikä itselläni ole sinne hinkuakaan. Toivottavasti tällä puolella keskustelu jatkuisi vielä vilkkaana ja olisi kiva kuulla täällä FB-ryhmässä olevien kuulumisia myös:wave:

-Melanie 33+2

 

Oho, olipas tullut paljon tekstiä "poissaollessa"...

Yöt menee edelleen miten menee. Välillä sitä nukkuu tyytyväisenä JOPA 5tuntia putkeen ja toisinaan sitä herää pienimpäänki narahdukseen, jonka takia sitä sitten nukkuu päivän kuola poskella.. Närästyksestä on päästy! Jee!
Ja mä tahdon jo nukkua mahallaan!!! Ennen tätä vauvamassua tuli aina nukuttua mahallaan. :heart: Selällään ei todellakaan voi nukkua, oikealla kylellä vaan jonkin aikaa vaan pötkötellä, joten vasemmalla kylellä sitä tulee maattua aina. Ja kun tuo sänky on oikeasti niiin persiestä että paikat menee kipeäksi jos samassa asennossa kovin kauan nukkuu. Sitten keksin heittää patjan siihen omalle puolelle sänkyä niin on paljon pehmeämpi ja parempi nukkua. Mies tykkää kun se patja vie niin paljon tilaa.

Supistuksia tulee ja menee. Kerran jo säikähdin, että nyt tuli lähtö mutta onneksi oli väärä hälytys.
Muutenkin taitaa aika aktiivinen tapaus olla tuolla mahassa, kun tuntuu ettei se kauaa malta paikoillaan olla. Nyttenki on joku jumppahetki sillä meneillään. Voi melkein tarttua sitä jalasta kiinni. Ja välistä potkaistaan niin pontevasti kylkiluihin että ihan kipeää käy.

Liikunta. Eipä sitä enään jaksa kovin pitkiä lenkkejä käydä (jos jaksaa ylipäätänsä lähteä mihinkään). Jos mennään isompaan kauppaan ostoksille ja siellä vierähtää enemmän aikaa kuin normaalisti, niin meinaa kunto loppua kesken kaiken. Ei vaan jaksa. Jalat jumittaa, selkää särkee ja puuskuttaa. Ja ukko senkus säntäilee hyllyjen välissä hirveetä kyytiä ja minä yritän lyllertää sen perässä. Sitten se kehtaa vielä ihmetellä kun kitisen että lähdetään jo... Oon minä sille pariin otteeseen sanonu et ota sinä tämä olotila itelles niin katotaan miten jaksaa kierrellä kaupassa. Joten pisteet nelliellille joka jaksaa käydä kaikenmaailman pumpeissa ja stepeissä. Itseä rupesi väsyttämään jo pelkkä ajatus
Kyllähän tuo ukkeli meinasi et lähdettäisiin Ikeassa käymään taas tässä piakkoin, mutta tuumasin sille että saa lähteä yksinään tai sitten sais työntää minua niissä kärryissä. Hulluksihan sitä tulisi jos sinne joutuis kiertelemään kun pelkkä kauppareissukin saa puhdin ihan kokonaan pois...


Meikkaamisesta, itse en ole herran aikoihin meikkiä pärstääni laittanut. Sillon tällön ehkä vähän ripsaria, mutta siihen se jääkin. Mieli kyllä tekis tälläytyä joskus ihan kunnolla (hiukset, meikit, vaatteet) ja lähteä baanalle, mutta ei taida tämän mahan kanssa enää onnistua. Ja tuskin ne minun bilevaatteet päälle edes mahtuu. Ehkä sitten myöhemmin...
Minun mielestä tuo Saagim saisi painua sinne minne aurinko ei paista. Jotenkin koko eukko saa mun niskakarvat pystyyn jo pelkästä nimen näkemisestä/kuulemisesta. Eikä se itsekkään mikään kaunein kukkanen maailmassa ole, joten ei ole varaa muita haukkua rumaksi.. Toinen "ällötys" on kyllä se Super-Marjo... Hyhhyh.


Omaa napaa...

Täällä kärsitään flunssasta. Nokka vuotaa kuin seula, kurkku ja toinen korva kipeä. :/ Helpottaa tooosi paljon tää olo minun jo muutenkin niin ihania öitä... Noh, saapahan yhden syyn lisää ottaa rennosti. Jospa tää tästä kuitenkin helpottas, ku viikon päästä ois taas neuvola-aika eikä sinne sais kipeänä mennä. Ja kuitenkin haluaisin sinne päästä. Onhan se aina yhtä jännää.
Täytyy juoda litrakaupalla lämmintä mehua / kaakaota tässä, lepäillä peiton alla ja ootella josko se äiti tulis sunnuntaina käymään ja tois mustikkasoppaa... :heart:

Mun sosiaalinen elämä on ihan kuollutta. Masentaa.. :/ Ukkokin on lähes aina töissä, kaverit asuu toisella paikkakunnalla eikä oikein ole muuta seuraa kuin tuo katti (onneksi, olisin tullut jo hulluksi jos se ei ois täällä). Pari kaveria onneksi kävi viime viikonloppuna täällä. Ottaen huomioon että välimatkaa on se 300km niin silti jaksoivat tänne tulla minua katsomaan vaikkei sitä normaalia baari-iltaa voinutkaan heille "tarjota". Parhaimmasta kaverista ei ole kyllä hirveästi kuulunut kun tää mun raskaus tuli ilmi... Kyllähän se onnitteli jne. mutta siinäpä se. Ei pyydä enään kylään ja sillä aina on muuta menoa kun minä sitä tänne pyytelen tai kysyn josko itse voisin siellä lähtä käymään... No, kai se haluaa villinä ja vapaana viipottaa menemään viikonloppuisin sillä välin kun minä nysvään kotona mahani kanssa. :/
Kyllähän noita miehen kavereita käy täällä vähintään kerran kuukaudessa (ja niilläkin on se 300kilsan ajomatka tossa välissä), joka sinänsä on ihan kiva. Mutta kun ne ei pahemmin välitä minusta enkä minäkään niistä, joten mitenkään "mukavia" päiviä ne ei ole... Ja vielä kun saan "nauttia" yleensä seuraavana aamuna siitä ihanasta krapulahikip*skaviinakalja-tuoksuista. <3 Niin ja tarviiko edes kertoa kuka niiden jäljet joutuu sitten siivoamaan?! Ihmekkään kun olen aina niin "iloinen" kun ne tulee käymään... "Jaa jollakin on taas v*ttupäivä?" kuuluu monesti kun niitä joudun katteleen. Minä niille vielä joku kaunis päivä ne kunnon v*ttupäivät näytän.

Synnytys on alkanu jo vähän mietityttään. Aaapua, miten siitä selvitään? Mitenkään isokokoinen ihminen kun en ole... Lääkäri kyllä sanoi ettei pitäisi mitään ongelmia olla. Mutta mistäs sitä ikinä tietää... Unia en synnytyksestä itsestään ole nähnyt. Yleensä niissä olen jo synnyttänyt, mutta sitä "tulosta" en ole koskaan unissani tavannut.


Itsekkin tässä innolla seurailen, josko niitä vauvauutisia alkais putkahtelemaan tähänkin topaan.
Tavallaan ei haittais vaikka itsekkin saisin sellaisen tänne jo raapustaa (turhautuminen tämän mahan takia on päivittäistä) mutta eiköhän sitä vielä kuitenkin malteta...

- Charolina & maha-alieni (34+3) -

 

fb-palstasta sitäpä just et MITEN ne asiat esittää... jos tullaan silmille kuin kiukkunen katti kynnet esillä, heti jos joku sanoo mielipiteensä, kertoo se jo ihmisestä jotain... ja kun ite just sai kokea reaali-elämässä tollaisen tapauksen et syyttä sit huudetaa päi naamaa, ni pitäkööt kirosanansa ja manaamisensa mun puolesta.
aikuisiahan täällä ollaan ja käytös sen mukaista ... - tai ainakin vois olettaa et näin ois..
mutta kiva on tosiaan jatkaa tällä sakilla täällä, harmitti vain niiden puolesta ketkä sinne ois halunneet. jatketaan siis täyttä höyryä eteenpäin uusin aihein

super-marjo IHAN PAKKO kommentoida... et en sit tiedä mistä se perhe virtaa saa, mut tulee lähinnä mieleen et millai ihmeessä ne lapsetkin jaksaa kun koko ajan ollaan menossa, tulossa, kammattavina, kalenterit sitä ja tätä ja puhelin soi... Ite oon koittanut et isommillakaan ei harrastuksien määrä lähde käsistä, kummallakin yksi kiinteä mihin keskitytään. ja viikoilla tulee ekana koulu, läksyt ja vasta sitten muut.
ei aina olla säntäämässä kylään/kavereille/ leffaan... lapsilla on ihan sitä tavallista kotiarkea, siivouspäivineen ja muineen. ollaan yhdessä pihalla, eikä joka kerta kun on viikonloppu, ole vieraita tai olla itse menossa.
jännä että tuo marjo puuskuttaa vaan eteenpäin. julkisuus ei ole kivaa aina aikuisellekaan, et ehkä ite kyseenalaistaisin sen et onko julkisuus ja keikat myös lasten oma valinta? ei pieni lapsi osaa järkeillä, mitä sellainen tuo tullessaan, ja tuskin kivalle tuntuu tappouhkauksetkaan. (mikä meni kyllä myös yli) ja se miten nää sitten vaikuttaa niihin lapsiin.
vahva nainen on oltava että jaksaa tollaista...
no, onneksi ite oon ihan tavallinen tallaaja eikä tartte omaa jukisuus-kuvaa pohtia.

väsymys vaivaa täälläkin, tai oikeestaan semmonen ihme velttous. tuntuis et tykkäis tehdä kotona kaikkee, mutta ei vaan saa aloitetuks ja kaikki energia parina päivänä menny tuon pienimäisen seuran pitämiseen. mikä on kyllä äärimmäisen helppo lapsi, ja voin kyllä sanoo et ei paljon päivisin ikäviä hetkiä oo.
mutta se et olo on NIIN tukala ja iso ja raskas, maha kuormittaa tosi paljon. ärsyttää kun vaatteet alkaa olee pieniä ja en tosiaan haluis enää mitään hankkia. koitan siis taas psyykata itteni tuon tulevan kolmen viikon jakson yli. kun ei tästä muutenkaan mitään tule

charolina ymmärrän tuon sun yksinäisyyden ... tule tänne :hug: meillä on kans silleen et jos mies saa kaverin , joka kyl asuu ihan lähelläkin, niin jos ne jotain ottaa niin alkaa kans itteä jotenkin rassaamaan. en vaan jotenkaan jaksa sitä hilpeyttä ja soperrusta vaikka ei päätä täyteen vedäkään, niin just ehkä se, et MINÄ raahustan tän ruhoni kanssa enkä saa sellasta rentoutusta kuin HEIDÄN tarttee rankan työviikon jälkeen saada! onneks tuon kaverin vaimoke odottaa myös, meillä on sosiaalista tukea saatavilla.
mutta jos munkin kontolle jäis viikonlopun hajujen ja tölkkien siivoomiset ni ei kiitos. toivotaan et tuo sun kaveri ei nyt ois kokonaan sua unhottanut!
mullakin on jokunen sellanen kaveri kellä ei oo läheltäkään sama elämäntilanne, mut sekin on ymmärrettävää et ei ne oikein osaa myötäelääkään sellasta mikä ei itseä kosketa. mikä on harmi sun kannalta, mutta toisaalta ok heidän kannalta. tsemppiä kärvistelyihin :heart:

millimamma mua ihan jännittää sun puolesta tuleva lento suomeen, ja kaikki se miten teillä tulee niin erilaiseksi vauvan tulon suhteen, verrattuna meillä muilla omalla kohdalla kun kotiudun on matkaa n. 60km. autoon vaan ja kotiin lötköttämään. toivon että toivut synnytyksestä joka menisi hyvin, pian. että pääsette kotiin rauhassa kotiutumaan ja asettumaan. on varmasti raskasta ajatella että ei pääse ihan OMAAN kotiin edes heti, ja matkustamiset edessä. ja vielä tuo et puoliso tuskin ehtii synnytykseen kun on eri maassa, niin sanonpa vaan et moni ois menettänyt jo loputkin järkensä!
hienosti selvinnyt oot tänne asti ja uskon että selviit loppukoitoksestakin! hurjasti tsemppiä lennolle valmistautumiseen :wave:

en muista mitä muuta piti laitella.... hmmm... no, palaillaan... mä jatkan aamukahvittelua

ai niin, vauva ilmeisesti laskeutunut, koskapa ei enää närästä niin paljon öisinkään, enää riittää neljän-viiden tyynyn sijaan kaksi

 

Kukahan se täällä on aina "kuin kiukkunen katti kynnet esillä", kysympähän vaan....

 

Mahtavaa, täällä lauantai näyttäis alkavan lähes aurinkoisissa merkeissä. EI SADA :O Voin siis tehdä jotain pientä pihahommaakin tänään...tai pyytää miestä tekemään ja istua itte pehmustetulla tuolilla

Olipas kiva, kun aattelin just eilen samaa kun Fourthgift Kun luin teidän järjestelyistä, Millimama, niin aattelin että HUI! Sullakaan ei oo takana ihan se "tasaisin" raskaus, niin vielä sen sovittaminen kahden maan välille...Miten ootkin pysynyt niin positiivisena :flower: Ite oon täällä jännittänyt ensisynnyttäjänä lähtöä sairaalaan, kun matkaa huikeet 50 kilometriä Ja nyt kun koitetaan sitä käynnistystä maanantaina, niin murehtinut, kun joudun olemaan ne ensimmäiset hetket siellä yksin, kun mies luonnollisesti menee töihinsä. Lääkäri sanoi, että jos sitten synnytys lähtee hyvin käyntiin, niin miehelle soitetaan vasta kun siirrytään saliin... Niin ja mies pääsee paikan päälle sit 5minuutissa... Hävettää, kun oon ees murehtinut moista :ashamed:

Mites muuten kaikkien kelan lappujen kanssa teillä on mennyt? Mä olen niistä vielä pikkasen pihalla ja päätöstä äitiyspäivärahastakin oottelen vielä Mä jätin hakemukseni 6kk tuloista kelalle 9.7 ja viimeiset heijän tarviimat lisätiedot elokuun vikalla viikolla... Äitiysloma mulla alkoi 27.9 ja oottelen ensimmäistä tukea siis 25.10... Mut ees päätöstä ei oo vielä tullut... Tuntuu vähän pitkältä ajalta........... :stick: Mut, jos kelalle soittaa, niin aina saa tylyä kommenttia, että "kyllä täällä sitten hoidetaan asiat, ettei tänne tarvii soitella"... Päätin, että jos mitään ei kuulu, niin soitan sinne 24.10 sen jälkeen kun päivä posti on tullut, että kai mulle on rahaa tulossa huomenna. Ja jos joku kehtaa sanoa, että mikset soittanut aiemmin, niin annan kyllä kuulua :kieh:

Nyt tulee vähän ehkä tyhmä kysymys, mut mistä tilanteesta yleensä tehdään se päätös, että mennään saliin? Mietin tätä miehen kannalta, et missä kohtaa se pääsee tavallaan mukaan siihen synnytykseen, jos käynnistys vaikka onnistuis... Ja toinen tyhmä kysymys... kärvistelläänkö suppareitten kanssa lapsivuodeosastolla, vai onko sellasia erillisiä huoneita, missä jokainen kärsii supparinsa rauhassa Jostain syystä musta tuntuu kiusalliselta ajatus, että samassa huoneessa olis synnyttäneitä ja synnyttämättömiä ja sit minä kärsimässä (ja varmaan sit joku muukin, joka ei oo synnyttänyt vielä).

Sosiaalinen elämä...mikä ihmeen sosiaalinen elämä? Raskaudesta riippumattomista syistä sitä ei oo mulla just muutenkaan, kun en ketään oikein täältäpäin tunne... En kyl oikeestaan tiijä, mistäpäin sit tuntisinkaan : / Mun paras kaveri heittäyty typeräks, kun kerroin raskaudesta ja sen jälkeen ei olla oltu missään väleissä... Enkä kyllä sit sellasen ihmisen seuraa kaipaiskaan. Nyt vasta tajunnut, miten se käytti mun ystävyyttäni aika törkeesti hyväksensä ja mä tyhmä puollustin sitä joka käänteessä...kun se nyt kuitenkin oli pitkästä aikaa ihminen, jonka luulin pitävän musta ihan oikeesti ja mä olin kaivannut niin kauan sitä, että olisin jonkun PARAS YSTÄVÄ... Mä olen ennenkin murehtinut yksinäisyyttäni, mutta onneks on tää palsta, niin on joku jonka kanssa jorista tästäkin ihmeestä Tää on kyllä ollut korvaamaton! :heart:

Tulipa taas paljon... sorry!

sisunen ja seve 37+2

 

sisunen aika hyvin menikin aatokset yhteen

kelan lapuista kyllä onkin outo yhtälö sun kohdalla :headwall: mullehan kävi vastaavalla tavalla edellisen odotuksen kohdalla. jouduin jälkikäteen toimittamaan lippuja-lappuja, ja sillä välin hakemus oli "odottaa"-tilaan laitettu.
no, vaikka he sai tarvittavat lappuset sinne, joku UNOHTI sen siihen "odottaa"-tilaan, ja siitä syystä rahaa ei kuulunut .... vaikkakin äitiyslomakin jo oli alkanut..... mulla on käsitys et päätökset pitäs olla hyppysissä ennenkuin äitiysloma alkaa. näin on joku virkailija joskus todennu, mutta niilläkin on yhtä monta tapaa sanoa kuin on virkailijoitakin soita oman toimistosi numeroon ni saiskohan sieltä ajantasaisempaa tietoa, vois luulla

ystävyys niin, se on semmonen asia kyllä, että jokainen niitä ystäviä kyllä tarttee! omalla kohdalla en oo kyllä karsastanut kaveerata eri elämäntilanteessa elävien kanssa. mutta joillekin on helpompaa jättää kaveruus siihen, kun toisen elämssä tapahtuu jotain.
aikoinaan kun eksäni jätin, paras ystäväni (tai ketä luulin et oli paras ystäväni) loukkaantui asiasta niin, et vetosi siihen ettenkö ajattele mitä meidän kahden ystävyys merkitsee...??
en oikein tajua mikä merkitys silläkään sitten on, jos en jonkun miehen kanssa voi elää, niin tarkoittihan se sitten sitä että okei, kaveruus sit loppui tämän kaverin kanssa. siihen loppui, mutta toisaalta tuon ihmisen pinnallisuus paljastuikin siinä samassa, enkä päivääkään ole kyllä ikävöinyt en miestä saati tuota kaveria

tosi ystävyys kestää vaikeudet, huolet ja murheet, ne ilotkin. tosi ystävän kanssa voit olla juuri se mikä olet, varomatta jokaista elettä tai sanaa. tekoa. se on luontevaa eikä ahdistavaa.
tosi ystävälle voi myös sanoa et nyt oon ihan väsynyt , en jaksa.... ja tosi ystävä oli se sitten virtuaalinen tai todellinen, on läsnä.

ite olen niin elämän kolhima, että mun ei enää yksiäkään haukkuja tartte kuunnella... sellaista ei tee ystävä. sellaista tekee ihminen jolle oman pään pitäminen on tärkeämpää kuin kuunnella mitä toisella on oikeasti sanottavaa.
mielipiteille tulisikin jättää tilaa. ei niin että väkisin väännetään ja väännetään. aikuiset ihmiset jos osaa mielipiteitä vaihtaa loukkaantumatta toisen sanoista, SE on toimivaa ajatustenvaihtoa se.
ennenkaikkea näin virtuaalisesti tulee helposti väärinkäsityksiä.

jahaaa, syvällisyydet sikseen, nyt on pistettävä loputkin päivän ruuasta tulolleen

 

Charolina, pikaista paranemista flunssasta! Niin ja täälläkin jo kovasti kaipaillaan mahallaan nukkumista, ennen raskautta en saanut nukahdettua missään muussa asennossa, eikä se ole nytkään tosiaan helppoa ollut. No, koitetaan lohduttautua sillä, että ei enää kauaa niin saadaan nukkua löysän nahan päällä mahallaan

Kiitos fourth gift ja sisunen, hyvinhän tässä on koko raskausaika pärjäilty ja varmasti samoin loppuun asti. Sitä kun ei voi yhtään tietää miten kaikki menee, joten mennään niillä mitä on annettu Ja itsehän tein sen päätöksen, että haluan synnyttää Suomessa, joten voin syyttää näistä huolista vain itseäni Jotenkin koen sen kaikesta huolimatta edelleen parhaaksi vaihtoehdoksi, jos jotain meneekin pieleen niin tuntuu turvallisemmalta ajatukselta olla Suomessa, jossa hoitohenkilökunta puhuu mun äidinkieltä ja oma tukiverkosto on lähellä. Kunhan tosiaan päästäisiin koko porukka hyväkuntoisina yhdessä kotiin sitten kun vauva on parin viikon ikäinen. Olen kyllä valmistaunut siihen, että voi olla että Suomessa menee pitempääkin, ja mies palaa yksin kotiin isyyslomansa jälkeen. Mutta kaikkihan selviää pian

Viime yönä näin sitten synnytysunen, ja eilen kun just sanoin etten ole niitä sitten kesäkuun nähnyt...Vauvan toinen jalka oli ulkona, ja kun koitin sitä työntää takaisin sisälle, tuli pääkin ulos, ja sitten koko vauva. Oli iso heti syntyessään, mutta kotiuduttuamme jo semmoisen eskari-ikäisen kokoinen Ilmeisesti jännittää alitajuisesti, ettei vaan olisi iso vauva tulossa, vaikkei mitään sellasta ole missään kohtaa tullut ilmi.

Sisuselle kovasti tsemppiä käynnistykseen, jännät paikat on teillä maanantaina edessä! Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja saatte ekojen joukosssa tästä porukasta pikkuisen syliin :heart: Olette täällä ajatuksissa sitten maanantaina.

Kelan päätökset, siitä syyskuun ketjussa kirjoitinkin että päätökset tuli mulle kaikista hakemuksista ihan parissa viikossa, ja hain myös äitiys-/vanhempainrahaa viimeisen 6 kk:n tulojen perusteella. Pitkältä tuntuu kyllä sisunen tuo aika odotella päätöstä, ja tuttuun Kelan tapaan asiakaspalvelukin on parasta laatua Toivottavasti saat päätöksen pian, eivätkä ainakaan ala enää vaatimaan mitään lisäselvityksiä tms.

Nyt pyykinpesu- ja pakkaushommiin, blaah...

Millimama & Rymy-Iita 34+5

 

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Päivät menee uskomattoman nopeasti ja jokaisella alkaa raskauden loppu häämöttää. Minulla olisi jäljellä vajaa kolme viikkoa. Synnytys käynnistetään ennen rv 39 täyttymistä. Mullahan oli taustalla kohtukuolema, joka on siis syynä käynnistykselle ennen la:ta.

Pientä poikaa meille odotetaan, mun rd:stä huolimatta. Painoarvio oli rv 33+6 2053g ja syntymäpainoarvio on n. 3400g. Minusta ihan normipaino, jotenkin tuntuu, että kun odottaja on iso, niin oletetaan, että lapsetkin on isoja. Mun oma paino on pysynyt tiukasta ruokavaliosta johtuen erittäin hyvin aisoissa, nyt paino on -4kg lähtöpainosta.

sisunen mietti tuota käynnistysasiaa. Mulla on viisi synnytystä käynnistetty. Käynnistystapa ja kuinka nopeasti käynnistyy riippuu ihan kohdunsuun tilanteesta. Jos kohdunsuu on kypsä ja riittävästi auki kalvojen puhkaisulle, niin se tapahtuu yleensä suoraan synnytyssalissa. Mutta voi olla, että ensisynnyttäjälle se on liian raju menetelmä, ja lääkäri voi kokeilla oksitosiinitiputusta.

Jos käynnistykseen lähdetään kovin epäkypsästä tilanteesta, "kypsyttely" tapahtuu yleensä osastolla, ei lapsivuodeosastolla vaan synnytystä odottavien äitien osastolla. Tai ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ei synnyttäneitä ja vielä odottavia laiteta samalle osastolle.

Viimeksi mulla riitti yksi murunen cytotecia kohdunsuulle, kun supistuksia tuli sen verran, että kohdunsuu avautui ja kalvot saatiin sitten salissa puhki. Sitä edellisessä käynnistyksessä meni kaksi päivää (yht. 5 cytotec-murusta), että supistukset alkoivat.

Synnytys pyörii jo kovasti mielessä, vaikka mulla on jo yhdeksäs kerta tulossa. Ei siis huonossa mielessä vaan ihan positiivisessa. Lähinnä jännittää se, että voiko kaikki jälleen kerran mennä hyvin, kun koskaan ei mitään erikoista tai poikkeavaa ole ollut. Nyt lähinnä pyörii mielessä, että josko vaikka ihan ilman mitään kivunlievitystä "fiilistelisi" tämän viimeisen synnytyksen. Kaksi kertaa ollaan menty vain lämpimän suihkun voimalla, kun on olleet niin nopeita synnytyksiä, että mitään en ole ehtinyt saada. Mutta toisaalta epiduraali on niin tehokas kivunlievitysmenetelmä, että se monesti jopa nopeuttaa synnytystä, kun lihakset rentoutuvat ja kohdunsuu pääsee avautumaan helpommin.

Marraskuiset vauvat ovat ilmeisesti aika rauhallista sorttia, kun näin pitkälle ollaan syksyä päästy ja ilmeisesti vain yksi vauva on vasta syntynyt. Pian niitä ihania uutisia tullaan lukemaan joka päivä.

Rauhallista loppuraskautta kaikille!

Scala ja kahdeksas vekara Eikka rv 36+1

Kelan päätöksistä lisään sen verran, että mulla ä-loma alkoi 4.10. ja päivärahapäätös tuli 11.10. postissa. Mulla tuohon päätöksen tulemiseen vaikutti se, että kelan piti odottaa työnantajalta tietoa siitä, paljonko se maksaa mulle palkkaa. Kun se sitten sen tiedon sai (eka palkka tuli 12.10.), niin pystyi jakamaan mun päivärahan oikein. Minä saan siis palkkaa ja kelalta vielä päivärahaa päälle. Tämä johtuu siitä, että ta maksaa ä-loman aikana peruspalkaa, mutta mun päivärahat on laskettu vuosituloista, jossa mukana vuorolisät. Linja-autonkuljettajilla vuorolisät tekevät aikamoisen lisän palkaan, joten tästä syystä mun päivärahat on suuremmat kuin ta:n maksama palkka.

 

scala hyvä kun tulit kertomaan käynnistyksistä!! minkäs verran kohdunsuu sit tarvii olla auki et ne kalvot saa puhki? riittääkö esim 2 cm? mulla kalvot on puhkaistu aina vasta kun käynnissä on oltu, ja auki joku 5-7 cm. mutta nyt kiinnostais juurikin sen takia, jos itekin sattuis siihen viralliseen käynnistykseen pääseen.

epiduraalista mulle on kerran annettu, se ajoittui liian myöhään, ja en kyllä yhtään muista et täysin ois kivut vienyt..... mutta siis kokeneilta kysyisin et viekö se sitten KOKONAAN kivut siinäkin vaiheessa, kun pää/hartiat ängetään pihalle ?

oivoi, kolme viikkoa tuntuu itestäkin vielä aivan liian pitkältä ajalta

 

Rv 37+0 POKS :heart:

Olenko valmis synnyttämään? Todellakin, ihan koska vaan. Mun puolesta saisi tulla jo. Odotan jo kärsimättömänä, että vihdoin kaiken paskan jälkeen saataisiin vauva syliin ja kotiin Ja vielä kärsimättömämpi olen, kun lääkäri sanoi, että voi syntyä milloin vain, niin tokihan täällä sitten odotellaan, että koska syntyy. Kai se kuitenkin menee sen pari viikkoa yli, vaikka väitti, ettei ainakaan yliaikaiseksi mene...

Iho on pysynyt hyvässä kunnossa. Normaalisti menkkojen aikaan ilmaantuu aina finnejä, mutta nyt ei ole naama kukkinut.

Ruokailu Mulla on koko raskauden ajan ollut vaikeuksia ruokahalun kanssa. Ei vaan ruoka oikeen maita. Silti oon saanut sen 12-14kg raskauskiloa kokoon eli suklaata, karkkia ym. herkkuja menee sitten normaalin ruuan edestä

Väsymys Väsyttää, väsyttää, väsyttää... Mutta oon nyt sinnitellyt ilman päiväunia, koska jos nukun päiväunet, niin yöunet kärsii. Öisin tulee kuitenkin nukuttua 11-12h. Ja päivällä, kun käyn koiran kanssa lenkillä, niin sen jälkeen on pakko mennä lepäämään sohvalle, vaikken nukukaan. Samoin jos imuroin, leivon tai ylipäätään hääräilen jotain, niin pakko jossain vaiheessa heittää hetkeksi pitkälleen. Jalat väsyy ja muutenkin tulee sellainen väsähtänyt olo.

Menkkakipuja on silloin tällöin ollut öisin eli siis vissiin niitä supisteluja. Ja siksipä kai sitä avautumista ja pehmentymistä on tapahtunut. Hyvä olisi, jos avautuisikin pikkuhiljaa eikä sitten yhtäkkiä kaikki 10cm

Sosiaalinen elämä Tsemppiä niille kaikille, jotka painii yksinäisyyden kanssa. Toivottavasti ootte saaneet täältä palstalta juttuseuraa. Ja menkää rohkeasti mukaan perhekerhoihin ym. lapsiperheiden juttuihin, että saatte seuraa ja vertaistukea

Onko kellekään käynyt päinvastoin eli kaipaa yksinoloa? Mun ei ole äitiyslomalla tarvinnut miettiä mitä päivisin tekee, kun on paljon kavereita äitiys- tai hoitovapaalla ja joka päiväksi olisi jotain menoa; kaffettelua, shoppailua, kutsuja, lenkkiporukkaa jne. Ja siksipä alun rientojen jälkeen olen jopa kaivannut yksinoloaikaa. Jotenkin oon ajatellut, että nyt voin viimeisiä kertoja herätä rauhassa aamulla ja nauttia pitkään aamiaisesta ilman kiirettä minnekään. Tai nyt voin viimeisiä kertoja lähteä koiran kanssa kahdestaan lenkille keskelle metsää, minne vaunuilla kanssa ei pääse. Jne. jne. ja siksi en ole halunnut sopia joka päiväksi mitään menoa.

Mukavaa viikonloppua kaikille :wave:

 

Pitkästä aikaa kirjoittelemassa. Aina välillä käynyt vaan tarkistelemassa, ettei ole tullut listaan päivitettävää. Useimmiten puhelimella tai ipadilla surffailen ja niillä tänne kirjoittaminen on vähintään raivostuttavaa.

Uimisesta oli ollut jossain vaiheessa puhetta, enkä jaksa käydä tarkistamassa mainitsinko jo, että mulle lääkäri äitipolilla sanoi, että uimassa saa käydä, kunhan kohdun suun sisäsuu on suljettu. Eli vaikka ulkosuu on auki, niin olen käynyt edelleen polskimassa ja ilman tulehdusoireita olen selvinnyt. Tosin siis tuon 3,5 vuotiaan kanssa uiminen on enemmänkin vedessä lillumista, mutta mukavaa kuitenkin.

Lenkillä olen koittanut käydä muutaman kerran viikossa, mutta aika taapertamista se on. Epätoivo meinaa iskeä, kun tuntuu, että nyt kulkee hyvin ja mummot painelee heittämällä ohi.

Meikkaaminen Mä meikkaan ainoastaan juhliin. Mulla kehittyy aina meikkejä kohtaan allergioita ja saan sitten sen seurauksena ihottumia ja silmätulehduksia. Joten pyrin pitämään meikkaamisen minimissä. Samoin esimerkiksi shampoota joudun vaihtamaan usein, kun päänahka alkaa kutiamaan, jos käytän liian pitkään samaa tuotetta. Pyykinpesuaineen olen onneksi onnistunut löytämään sellaisen, että en ole sille alkanut reagoimaan. Meikkaaminen on minulla siis pannassa. Vaatteet koitan kyllä valita niin, että ovat siistit, ehjät ja tilanteeseen sopivat.

Ruokahalu on täälläkin ennallaan, ehkä hieman pienempiä annoksia tulee syötyä.

Kelan päätöksiä ei oltu mullekaan vielä tehty, mutta katselin, että palkanlaskenta oli sinne vielä viimeisimpiä tietoja laittanut 10.10. joten ei mikään ihme, ettei ole päätökset valmiina, vaikka äitiysloma alkoi eilen. Ensimmäiset 3kk saan työnantajalta palkkaa ja kelan rahat menee sinne, joten mikään kiire tuolla päätöksellä ei sen puoleen ole.

Sisunen tsemppiä käynnistykseen. Toivottavasti tuottaisi pian tulosta ja pääsisin laittamaan iloisia uutisia listaan. :heart: Mulla on käynnistelty Taysissa 2009 ja silloin ainakin olin synnyttämättömien osastolla, huonekavereita oli 2tai 3, en muista varmaksi. Vessa ja suihkut käytävällä. Ei tosiaan ollut kamalan kivaa puuskuttaa siinä samassa huoneessa muiden kanssa, saatika sitten siellä koko osaston yhteisessä suihkussa. Tai käydä peräruiskeen jälkeen tyhjennyksillä koko osaston yhteisessä vessassa. Mutta sitä oli niin keskittynyt omaan napaan, että nuo asiat häiritsi enemmän jälkeenpäin, kuin juuri sillä hetkellä.
Saliin pääsin, kun en enään osaston kivunlievityksillä pärjännyt. Minulta otettiin silloin vielä päätöksen jälkeen osastolla yksi käyrä, jonka aikana mies kerkesi paikalle.

Millimamalla on kyllä tavallista enemmän miettittävää ollut tässä raskaudessa ja vielä kahteen paikkaan vauvatavaroiden hankkiminen ja järjestely lepomääräyksen aikana... Minä kun en ole tänne yhteenkään paikkaan saanut asioita vieläkään järjestettyä. Ensi viikolla en ehdi, mutta jos sitä seuraavalla koittaisi saada jotain aikaiseksi... Melkoinen teräsnainen olet kyllä.

Fb-asiasta: Kiitokset, että suurin osa ihmisistä hyvien perusteluiden jälkeen ymmärsi asian. Kun mistään henkilökohtaisesta tuossa todellakaan ei ollut kyse, vaan siitä, että ryhmäytyminen on siellä mennyt niin pitkälle, että uusien mukaan tuleminen olisi hankalaa sekä mukaan tuleville, että jo ryhmässä oleville. Mielestäni asian käsittely voisi jäädä tähän ja voisimme jatkaa tämän ryhmän kanssa niin kuin tähänkin saakka, toisiamme tukien.

Omaa napaa: mulla töistä pois jäämine toi kyllä hirmuisen helpotuksen oloon. Olen voinut jättää panadolin popsimisen kokonaan ja kivuliaat supitukset on vähentyneet huomattavasti. Pojasta edelleen veikkaillaan pikkujättiä ja 36+3 olisi taas seuraava kontrolliultra. Silloin sitten kai tehdään päätös, että aletaanko käynnistelemään jo 38+ jotain viikoilla. Toivon, että pojan kasvu olisi tasaantunut ja saisin kokea luonnollisen synnytyksen, mutta saa nähdä kuinka tässä vielä käy.

Kuume ja pikkuinen 35+0 :heart:

 

FG Voi olla tuo kalvojenpuhkaisu ihan lääkäristä riippuvaista. Mulla oli muistaakseni viimeksi auki sen yhden cytotecin voimalla 2cm, kun lähdettiin saliin kalvojen puhkaisuun. Uskon, että kokeneella ja aikaisemmin synnyttäneellä se voidaan tehdä aikaisemmin kuin ensisynnyttäjälle.

Epiduraali on kai lähinnä kivunlievitys siihen avautumisvaiheeseen. Mulla toiminut erittäin hyvin, supistukset tuntuneet ihan vain paineentunteena selässä. Kyllä siinä ponnistusvaiheessa on tuntunut se kudoksien venyminen, ja kipua. Mutta lyhyt vaihe koko synnytystä ajatellen. Muistelisin, että siihen tilanteeseen voidaan laittaa esim. kohdunkaulapuudute. Mutta jos aikaisempien synnytysten ponnistuvaiheet ovat olleet lyhyitä, en usko, että minuuttia tai viittä varten ei tuotakaan tarvitsee.

mnica Tuo us.s tarkoittaa todennäköisesti kohdun ulkosuu sormelle auki.

 

epiduraalista mulle on kerran annettu, se ajoittui liian myöhään, ja en kyllä yhtään muista et täysin ois kivut vienyt..... mutta siis kokeneilta kysyisin et viekö se sitten KOKONAAN kivut siinäkin vaiheessa, kun pää/hartiat ängetään pihalle ?

Heh, oon päivisin kattonut niitä Vauvan tarina -ohjelmia. Parissa jaksossa tällä viikolla oli epiduraali apuna ja ne äidit oli niiiin rauhallisia eikä ollut kipuja ja pari kertaa kun ponnisti, niin vauva olikin jo ulkona jne. Nauratti oikeen, että noinko helppoo se muka on (no ei tietenkään ole!). Tv-ohjelmat, varsinkin amerikkalaiset, voi tietty jättää omaan arvoonsa, mutta silti mietin samaa kuin fg, että jos se epiduraali oikeeseen aikaan annetaan, niin viekö tosiaan kaikki kivut. Ja kun toiset kehuu, että vie kaikki kivut. Toiset taas ei tykkää, kun sitten ei tunne luontaista ponnistustarvetta.

Noh, niin tai näin, aion itse ottaa, jos kivut käy ylivoimaisiksi, muut lievityskeinot ei auta ja kätilö sitä suosittelee.

 

Idylli Täysin rauhallinen synnytys on ihan mahdollinen. Epiduraali on onnistuessaan taivas. Ja jos on sen päättänyt ottaa, ei kannata siirtää ottamista tulevaisuuteen. Heti vaan epiduraalia kehiin, kun siltä tuntuu ja synnytys etenee. Sitä ainetta voi kätilö sitten lisätä jos tuntuu, että vaikutus alkaa laantua, siihen ei enää sitä anestesialääkäriä tarvita.

Tiistaisin tulee norjalainen kätilöohjelma tv:stä ja se on kyllä lähempänä suomalaista kuin nuo amerikkalaiset. Viimeksi oli se yksi äiti ihan hämmästynyt ja pihalla, kun vauva tuli niin helposti ja nopeasti. Eli ei siinä välttämättä tarvitse kauheeta mekkalaa pitää. Yleensä se ponnistaminenkin on helpompaa kun pitää suun kiinni. Voitte varmaan kuvitella, että on alapäästä helpompi työntää jotain pihalle, jos ilma ei falskaa yläpäästä.

Rehellisyyden nimissä kyllä täytyy sanoa, että on sitä joskus tullut joku ärräpääkin sanottua.

 

Mä sit just eilen pääsin kehumaan, kuinka hyvin oon yöt nukkunu... viime yönä heräsin sitte kahdelta ja tuntu, että pakko mennä vessaan. Meidän makkarin ovessa lukkopesä on ihan finito (pelottaa vähän jo millon jää nalkkiin makkariin, mut toiv. tänään saadaan korjattua/otettua pois koko juttu!), niin mukavasti virkistyi olo ja mieskin heräsi, kun yritin päästä makkarista ulos. Sänkyyn ku pääsin takas, niin ei millään unta ja koiraki vielä tassutteli vaikka kuinka kauan olkkarin ja keittiön väliä vissiin, kun kissatki oli hereillä.. Enkä pystyny enää vasemmalla kyljellä nukkua ja sitte nukuinki oikealla ja kummallisesti selälläni välillä.
Seuraavaks heräsin kuudelta, kun toinen kissoista naukui ja koiraki taas tassutteli. Lisäksi tajusin Möntin kääntyneen taas jonku verran poikittain, kun hikka tuntui epäilyttävän ylhäällä ja potkuttelu vastaavasti alempana! No eihän siinä sitten mitään unta enää saanu, ku mietin, että jos se nyt siellä kääntyy vielä lisää ja selkäänki sattu, ettei mitään järkevää asentoa tuntunu saavan... Puol seiska olin ylhäällä ja hetken päästä mieski sitte kömpi ylös ja rupes laittaan uuniin valkeaa...

Supisteluja tulee kyllä vähän väliä ja menkkamaista kipua täälläkin on ollut havaittavissa, mutta onneksi ei kovin paljon. Mies jo odottaa kovinki, että syntyis tuo ipana, mutta mun pitää rauhotella sitä, että tässä kuitenki on tän talon kanssa hommaa vielä. Vaikka iteki mielelläni olisin jo kahtena kappaleena, että pystyis taas normaalisti liikkumaan.

Meillä oiski nyt aika lailla kaikki valmiina. Hoitopöytä on täytetty ja pinnasänkyki uusine patjoineen odottaa vaan, että teen vielä reunasuojuksen. Eurokankaasta ostin sellasta tikkikangasta, ettei tarvi erikseen ruveta taiteileen vanun kanssa. Onneks myyjä oli asiantunteva, itsekin pinnasuojuksia ym. tehny, niin sain ihan kaikki neuvot ja se osasi arvioida kankaan tarpeenki. Ja neuvoi vielä, että ylijäävästä osasta voi tehdä pään alle "tyynyn" puklusuojaksi.

Sairaalakassia en oo saanu vielä pakattua, vaikka mielessä pyöriny kyllä. Varmaan näillä viikoilla ois hyvä jo olla.. Tuntuu, että eri paikoissa on vähän eri ohjeita, että mitä kannattaa ottaa mukaan.
Pitää varmaan johonki seinään laittaa vielä ohjeet, että miten eri tilanteissa toimitaan sitten, kun lähtö tulee. Vaikka kuinka sanotaan ja ite lukee lapusta, niin ei kyllä pysty muistaan tarkkaan, että millon sillä lanssilla pitää mennä. Täällä ei oo pakko soittaa etukäteen synnärille, mutta kai se on ihan hyvä juttu.

Sisunen. Kyllä sulla on oikeus soittaa Kelalle ja kysyä, että missä päätös viipyy, kun noin kauan kestäny! Menny jo niin yli käsittelyajan, vaikka ruuhkaaki niillä on ollu niissä.

Kauhee kun oon hidas kirjottaan, tullu tekstiä sillä välin, etten kerkee lukee! Appiukko kerkes jo tulla värkkään tuota makkarin ovea kuntoon. Saa nähdä pelittääkö nyt ja kuinka kauan...
Palaan kommentoimaan myöhemmin.

 

Hei,

Jos nyt kommentois joihinkin juttuihin, kun on rauhallinen hetki. Mies on lasten kanssa ulkona ja ite saa kerrankin rauhassa palstaa lukea.

Sosiaalinen elämä: Välillä arkisin on hiljasta kun paras ystävä, jonka kanssa olemme olleet tosi paljon perheineen tekemisissä on päivät töissä ja itsekin sen 2-3 päivää. Viikonloppuisin yleensä on kyllä joko kyläilyä tai vieraita tulossa, koska meillä on onneksi paljon lapsiperheitä ystäväpiirissä ja perheineen tavataan säännöllisesti. Sitten omat sisarukset on perheellisiä ja heidän kanssa tapaillaan. Uudella paikkakunnalla olen myös tutustunut yhteen äitiin, jonka kanssa olemme tekemisissä. Sillä lailla hyvä tilanne, että yksin ei tarvi olla. Toki lapsettomat kaverit on vähän jäänyt, ja muuttaneet toiselle paikkakunnalle yms. Mutta on ihan ymmärrettävää, että elämäntilanne on niin toinen, että aikaa ei löydy perheellisille varsinkaan viikonloppuisin.

Kela: Kelan päätös tuli mulle tosi nopeeta 3 viikossa, tosin saan saman äp-rahan kuin edellisestä, että se nopeutti varmaankin. Mutta päätös tuli jo varmaan 2kk sitte, mä tosin en ottanut pakkausta ja tein kaikki hakemukset melkein heti kun ne pystyi tekemään.

Epiduraalista: mulla oli ekassa synnytyksessä avautumisvaiheessa ja ponnistusvaiheessa tuntui jo kipua ja repeämistä, mutta ei pahasti. Kahessa seuraavassa mulle yritettiin laittaa kohdunkaulan puudute, mutta jostain syystä se ei mulla toimi oikein. Ekalla kerralla se ei vienyt kipuja yhtään ja toisella kerralla se teki vasemman jalan puutuneeksi, mutta ei sieltä mistä olisi pitänyt. Nyt en sitä enää ota. Neljänneltä sain spinaalin ja se oli hyvä varsinkin ponnistusvaiheessa, kun siinä en tuntenut mitään katselin vain kun vauva liukui ulos. Tosin sekään ei vienyt toiselta puolelta kipuja pois, mutta puolitti ne kuitenkin. Spinaali kestää vaan sen n. 1,5h että ekasta sitä ei taideta laittaa.

Käynnistyksestä: kaks viimeisintä mulla on käynnistetty kalvojen puhkaisulla. Ekalla kerralla oli paikat auki 3-4cm ja toisella n. 3cm. Ekan kerran kesti n. 2h ennen kuin supistuksen kunnolla alkoi, mutta tällä viimeisellä supistuksen alko heti kun kalvot oli puhkaistu. Ja heti pyysin sen spinaalin, koska olin tosi kipee ja synnytys kesti 1h23 min kaikkineen. Ponnistusvaiheet on näissä ollut 8min ja 5 min.

Iho: alkuraskaudessa iho on ihan kamala ja näppylöitä hirveesti. Siitä mulla tietää, että ootan. Keskiraskaudessa iho on tosi hyvä samaten hiukset ja nyt viime viikolla alkoi tulemaan taas muutamia näppulöitä.

Ruokahalu: välillä etoo kaikki syötävä mutta radin takia pitää kuitenkin säännöllisesti jotain syödä. Herkkujakin välillä jos on synttäriä tai jotain. Kotioloissa pyrin pitämään ruokavalion ja sokerit hyvinä. Kiloja on tullut 5-6kg ja nekin oikeestaan ennen viikkoa 26.

Vetämätön olo kyllä on usein, ja jalatkin tuntuu olevan ihan vetelät. Siivoominen varsinkin tekee sen.

No siinä nyt jotain...

Pitää mennä ruoan tekoon, kun muksutkin kohta tulee nälkäiseksi.

Aapaliini ja mukelo 34+1

 

Heips,

Jos jotain pikaisesti kirjoittais ja jatkais sitten remppahommia...

Sisunen Varmaan saliin pääsy ja käynnistystapa riippuu paljolti sairaalan sen hetkisestä tilanteesta, odottavan äidin voinnista ja onko mahdollisesti synnytystä ennakoivia asioita tapahtunut kohdunsuulla/-kaulalla.
Meillä on sairaalassa erikseen huone käynnistykseen saapuvia varten (2 hengen huone), jossa mies saa vierailla periaatteessa niin paljon kuin tahtoo. Sairaalassamme käynistely tapahtuu pikki hiljaa, kolme päivää käynnistellään ja sitten pääsee kotiin levähtämään, jos mitään ei tapahdu.

Oma käynnistetty synnytys oli aika kivuton ja nopeahko tai siis sitten kun vedet meni seuraavana aamuna, niin homma eteni todella nopsaan. Sain yhden cytotecin suun kautta edellisenä päivänä pienissä osissa. Kaikin puolin hyvä kokemus.

Tsemppiä käynnistykseen, olet mielessä maanantaina

Inari & Juri Kakara 35+1

 

Scala Kiva kuulla! Ehkä tosiaan on fiksumpaa tehdä jo valmiiksi päätös epiduraalin ottamisesta, ettei käy niin, että sitten jossain vaiheessa onkin jo myöhäistä. On myös hyvä kuulla, että synnytys voi olla rauhallinen ja "mukavakin". Tuntuu, että meidän kulttuurissa kukaan ei uskalla sanoa synnytyksen olleen helppo, vaan sen jotenkin kuuluu olla kamala ja todella tuskallinen. Vähän samalla tavalla ei raskauskaan saa olla helppo. Minulta kun on kyselty vointia ja miten raskaus on mennyt, ja kun oon sanonut ihan suoraan, että on ollut tähän asti tosi helppo raskaus ja vointi on edelleen todella hyvä, niin sitten keskustelu jotenkin lopahtaa siihen. Ihan kuin olisi pakko jotenkin voivotella omaa vointiaan tai väsymystä tms. Ja onhan toki mullakin ollut vaivoja, mutta mun mielestä väsymys tai ajoittainen närästys on niin mitätöntä, etten jaksa edes mainita sitä, koska se on pieni hinta uudesta elämästä. Lehdissäkin on todella vähän juttuja helpoista raskauksista ja synnytyksistä. Vai jääkö ne kauhukokemukset sitten vaan paremmin mieleen...

 

Noista menkkakivuista oli hyvä kuulla että ovat siis ilmeisesti niitä supistuksia. Onneksi niitä ei nyt ole ollut kuin sen kerran pari päivään ja menee nopeasti ohi. Toivotaan ettei ne pahene ainakaan ennen tiistaita kun on se tarkistus. Näkee sit onko nuo pehmentänyt tai avannut paikkoja. Vähän pelottaa jos ne ei sit päästäkään enää sieltä pois. Mut sen näkee sitten ja turha murehtia etukäteen. Epäilen kyllä että tarvis sinne jäädä, mutta parempi kait siihenkin vähän varautua ja ottaa vaikka sairaalakassi valmiiksi autoon mukaan.

Kelan päätöstä täälläkin odotellaan. Laitoin myös tuon edellisen 6kk tulojen mukaan, joten sen takia varmaan kestää. No, alkuun äitiysloma on palkallista eli rahaa ilmeisesti sitten tulee työnantajalta. Jännä juttu muuten tuo äitiyspakkaus. Joku taisi mainita täällä saaneensa jo sen uuden. Kun taas yksi kaveri sai tällä viikolla vielä sen vanhan. Eli aika pienestä ollut kiinni hänen kohdallaan, harmi sinänsä kun odotti sitä uutta pakkausta. Omalla kohdalla otin mieluummin vanhan ja laitoinkin jo aiemmin sen paketin hakuun.

Sosiaalinen elämä on täälläkin aika hiljainen. On tosin aina ollut ja ei tuo minua haittaa. Viihdyn paremmin itsekseen, tai nykyään on toki tuo mies tässä jatkuvasti, ei siis yksin tarvitse olla. Kavereita ei ole oikeastaan kuin tuo yksi, mutta perheen kanssa ollaan aika läheisiä ja äitiä ja veljiä toisinaan näkee. Nuorin veli äsken just käväisi ohi mennessä, oli ollut pari viikkoa isoveljemme luona. Huima kaveri kun mopolla on liikenteessä ja matkaa kuitenkin isoveljeltä tuonne äitin luo (missä tämä pikkuvelikin vielä asuu luonnollisesti kun on 15v) tulee 120km. Me asutaan tässä välillä, isoveljen luo n.20km. Oli vaan poikaparalla sormet jäässä, kun eihän ulkona ole kuin 5 astetta lämmintä ja hänellä vaan ohuet ajohanskat. Onneksi löysin omat ajohanskat mitkä on ns. talvimallia, joten jos pärjäisi loppumatkan paremmin. Piti tänä kesänä ostaa oma moottoripyörä, mutta sehän tietysti jäi, kun ei kaikkine mahoineen sellaista nyt uskalla ajaa.

Mukava kuulla scalastakin pitkästä aikaa ja kovasti tsemppiä sisuselle käynnistykseen.

Epiduraalista ei tietenkään omakohtaista kokemusta ole, mutta ilmeisesti sitä ei voi enää laittaa jos synnytys on jo kunnolla käynnissä? Mietin vaan kun jos tää oma synnytys sit tapahtuu nopeasti (kun tuo kohdunsuu on jo nyt niin lyhyt) niin mitä kivunlievitystä sit ehtii saamaan. No, kait ne sairaalassa sit tietää. Toisaalta hyväkin, jos nopeasti tulee, kunhan vaan sairaalaan ehtii. Onneksi matkaa ole kuin 20km ja sekin nelikaistaista valtatietä pitkin melkein koko matkan. Ja toisaalta hyväkin jos helposti saa itse sitten synnytyksen käynnistettyä, ei tarvitse välttämättä ihan loppuun asti kärvistellä tai mene yli. Kun ilmeisesti ne parin illan takaiset lievät supistuksetkin tuli vaan siitä kun vähän haravoin pihalla. Siis ihan vaan tuon meidän pihalaatoituksen, millä pituutta ehkä 10m..

Eli tällä hetkellä se on vaan vältettävä kaikkea ylimääräistä tekemistä. Harmittaa kyllä kun pitäis tosiaan pihaa haravoida ja nyt mies joutuu sen tekemään. Onneksi hänen veljensä tuli apuriksi. Tuntee itsensä vaan laiskaksi, vaikka mies ainakin ymmärtää nyt etten mitään tee.

Tirppana 34+0