Marraskuun Mussukat 2014 *Lokakuussa*

Hienoa, MrsRock! Nauti "vapaudesta"

Kiitokset synnytystarinasta, Bosch, ja vielä kerran onnea! :heart: Hurja kokemus, josta kirjoitat ihanan positiivisen oloisesti!

Synnytyksestä, mulla on 2 hyvää kokemusta takana ja toivottavasti sellainen tulee tästäkin. Esikoisen synnytys oli tosin äärimmäisen kivulias kestonsa takia(pahimmillaan hourailin juoksevani sairaalan käytävällä kipua pakoon), mutta hyvä muisto silti jäi. Ainoastaan siitä jäi inha olo, kun muutaman tunnin aikana kävi varmaan 10 eri ihmisen kourat ronkkimassa, opiskelijoita kun riitti joka lähtöön eivätkä todellakaan kyselleet saako kokeilla - päinvastoin, lääkäri vaan tuumasi "kokeilkaa tekin" joka tuntui jotenkin nöyryyttävältä(ei tuo nyt täysin oikea sana ole, mutta parempaakaan ei ole kuvaamaan sitä tunnetta) kun siinä itse makasi kipujen kourissa itkien.

Kakkosen synnytys oli sitten kivusta huolimatta aivan ihana kokemus, joten semmosen voisin ottaa toisenkin, kiitos. Taju ei sillä kertaa hämärtynyt missään vaiheessa, kun suppareista en ehtinyt kärsiä niin pitkään kuin esikoiselta. Ja meidän kätilö ja anestesialääkäri olivat aivan ihanat!:heart: Ponnistusvaiheessa en tuntenut kakkoselta kipua enkä muista tunteneeni esikoiseltakaan, mutta siitä on tosiaan aikaa. Sen tunteen kuitenkin muistan molemmista selvästi, kuinka samaan aikaan kello menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja kuitenkaan aikaa ei ole olemassakaan sillä hetkellä, se on ollut melkoisen maaginen tunne! Pääosin siis todella hyvät kokemukset, saa nähdä saanko samanlaisen tästä meidän viimeisestäkin vaavista

Tulikin tuosta Boschin tarinasta mieleen, että esikoiselta mun käskettiin myös pysyä kotona vaan vaikka kuinka olin kipeä, ottaa panadolia ja mennä suihkuun, mutta kakkosen synnytys kun alkoi ja soitin sairaalaan sieltä sanottiin ihanasti "tule tänne vaan, jos sattuu että on väärä hälytys niin voit jäädä vaikka yöksi ja katsotaan sitten aamulla tilanne". Mulla on siis kaikinpuolin hyvä kokemus länskässä synnyttämisestä, toivon tosiaan että henkilökunta on siellä edelleen yhtä ihanaa kuin viimeksi Tottakai jännittää, mutta hyvillä mielin menen sinne synnyttämään.

 

Onnea hurjasti bosch Saispa jo oman nyytinkin kainaloon

Tänään oli neuvolalääkäri ja pojan kokoarvio oli synnytyksen hetkellä vähä reilu 3000g,tällä hetkellä 2600g,pieni poju tulossa: D oli kuulemma jo alhaalla,minkä tunnenkin sekä kohdunkaulaa 3cm ja pehmee ja kiinni...Kuulemma kaikki kunnossa,aika nihkee lääkäri oli kyllä... Mitä pakollista sen oli puhuu nii puhu eikä ollu sellanen ilosen olonen vaan viileen

No mutta sitä nyyttiä odotellessa,kaikki on oikeestasn jo suht koht kohdillaan vauvan tuloo varten,sohva vaan puuttuu :s piti tulla jo viime viikolla mutta ei näkyny,luvattiin et täks viikoks sais,hope so...

Teps 36+4

 

Kiitos synnytyskertomuksesta Bosch! Hurja on ollut kokemus sulla. Onnea pikkuisesta vielä kerran!

Sisarukset esikoinen on 9v. ja odottaa innoissaan vauvaa. Nuorempi on 1v7kk, puhuu kyllä vauvasta ja näyttää samalla äidin mahaa, antaa mahalle suukkoja ja haleja. Jos kampeaa syliin niin että painaa mahaa ja hälle sanoo, että ole varovainen vauvaan sattuu, hän sanoo "antees auvva" ja halii masua. Ihana. <3 mut en usko et silti oikeastaan tajuaa asiaa ja kun vauva syntyy, että se on tullut sieltä mahasta. Mustis tulee varmasti olemaan, kun on oikein äidin poika.

Synnytyksestä mulla on takana 2 hyvin mennyttä, nopeaa, synnytystä. Ekaa en jännittäny juuri ollenkaan, kun oli niin uusi asia. Toista jännitin vähän kun tiesin jo mitä tuleman pitää. Eka synnytys meni luomuna (en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä), kesti 2h ja toisessa ehdin saada spinaalin, kesti 3,5h. Nyt jännitän aika kovastikin, toisaalta vähän pelottaa, enkä oikeastaan tarkkaan tiedä miksi. Esim. Eilen illalla supisteli taasen ja meinasin vetää paniikkikohtauksen, tuli olo et en halua synnyttää. Kipu on yks joka hermostuttaa, nyt on jo saanut irvistellä, niin mitenkähän sattuu kun synnytys alkaa? Ehditäänkö sairaalaan, etenkin jos nämä ennakoivat on jo saanut muutoksia aikaan? (Meillä ei ole enää lääkärikäyntiä) Tunnistanko kun lähtö tulee, et nyt on tosi kyseessä, eikä olo vaan mene ohi? Aiemmissa on pitänyt lähteä heti kun jotain tapahtuu ja nyt on ollut supistuksia jo näin edeltävästi, aiemmissa ei ollut mitään ennen tosi paikkaa. Kerkeänkö saamaan kivunlievitystä? Ja sit tunnen itseni idiootiksi kun jännittää/pelottaa, vaikka ei ole mitään traumoja tms. :ashamed: miehen kanssa oon jutellu ja hää kyl yleensä aina saa mut rauhoittumaan jos jokin vaivaa. Koitan ajatella et kaikki menee painollaan ja hyvin, turha murehtia. Koko aikaa ei ahdista, mut sit jos supistaa enemmän niin meinaa paniikki päästä päälle. Sori purkaus. Liekö asiaan vaikuttaa, et oon aina halunnukolme lasta, mut en todellisuudessa ole ikinä uskonut et saisin vielä kolmannen, niin koko raskaus ja vauva tuntuu välillä hullulta ajatukselta ja joskus käy mielessä pelko et menetän pienen. Sori nämä mun älyttömät mietteet.:ashamed:

( . ) olo on OK, kolotuksia riittää, liitoskipuja, supistelee sillon tällön. Vauvan liikkeet tekee jo välillä kipeää ja hää painaa aika alas (saa nähdä huomenna neuvolassa onko laskeutunut), sukkapuikkokipuja on. Väsyttää ja oon kyllästynyt oloon. Toisaalta haluis vauvan jo syntyvän, toisaalta et hää pysyisi vielä muutaman viikon mahassa. Mut nyt alkaa lyömään tyhjää.

CL ja mini-A 37+2

 

Mää alan olemaan aika kypsä tähän raskauteen Anteeksi, oon varmaan sellanen huono äiti mutta tää kun mä oon yhtä mahaa vaan, ja ku pikkuneiti venyttelee tuntuu että mä ratkean! kokoajan särkee jotain paikkaa ja tää kestonärästys (ja aina on renniet loppu) ja kippeet supistelut ja mun ihana aurinkoinen luonne on survottu johonki komeroon ja tilalle on tullu jatkuvasti pahalla tuulella oleva akka. Ainoo positiivinen asia on tällä hetkellä että mies on ainaki ihana <3 onneksi ei ole enää kauaa että saa tuon rakkauden syliin.

Idada&Pippuriina 34+3 <3

 

Kylläpä teillä on samanlaisia mietteitä kuin mulla!!

CL, mulla kans joku ihme pelko et menetän tän vauvan, jota niiin kovasti odotin että saisin sen vatsaani... Sit ku raskaus onki menny vaikeimman kautta ja itteä kyllästyttää tää olotila jo, nii tuntuu jotenki kummalta... siis että tälle vielä tapahtuu jotain ja sit se on iso kolaus ku tätä kuitenki niin paljo ootettiin ja aateltiin jo ettei sitä neljättä välttämättä tuu koskaan.. ja sit ei ite edes oo jaksanu nauttia raskaudesta ja pelottaaki se vauvan tuleminen, nii onko sitä ees 'ansainnu' tai jotain... Tai ettei se voi olla edes mahdollista että me saatais se joskus syliin tuolta...

Idada, täällä kans ärsyttää tää äksy akka, ku ois ihana olla vähän mukavampi miehelle ja lapsille, mut sitä vaan kiukkuaa koko ajan.. jospa se tilanne sitte muuttus ku vauvan saa syliin! Palais pikkuhiljaa normaalimmaks omaksi itseksi..

Lääkärineuvolassa kävin tänään (tasan kuukausi laskettuun aikaan), nii ulkosuu oli sentin auki, sisäsuu kiinni. Ja pehmeä. Olin jo ihan onnessaan että jotaki ne supistukset on saanu aikaan ja että kyllä tästä mahasta ja olotilasta kohta pääsee! Niin ku tulin kotiin ja tarkastin aikaisempien lasten äitiyskortit, nii edelliseltä oli ollu tasan kuukausi ennen pojan syntymää täsmälleen sama tilanne ku mulla nyt... :/ Että kuukausi kai se pittää nytki varmaan kittuutella...

Neljättä odottava rv 35+4

 

CandleLight ja Neljättä odottava: täällä ihan samat fiilikset, pelottaa...! tuntuu, että ei oo vaan mahollista että sais tän täältä mahasta syliin asti. Ekaa siis odotan, ja ei oo takana keskenmenoja, mut pari vuotta oli semmosta aikaa että en ois voinu tulla raskaaks (ainakaan ilman hoitoja), vaikkei sillon vielä siis yritetykään, ja se varmaan jätti alitajuntaan pelot siitä etten koskaan saa lasta.. sit kun alettiin yrittää ja asiat alko kropassa korjaantua, niin kesti alle 5 kk että testi näytti plussaa <3 ja se tuntu niin uskomattomalta, että vieläki miettii joka pv et onko tää totta.. :') ja toivoo vaan että aika menis nopsaa ja syntys suht. pian, ettei tarvis aina säikähtää et liikkuuko tarpeeks ym, vaikka tiiänki että vielä paras paikka vauvalle on pysyä tuolla mahan suojissa.. että mielummin toki vielä odotan, ja eihän se auta kuin toivoa parasta..!

Täällä myös löydetty hyvä ystävä Renniestä !

luppelo 35+6

 

NeljättäOdottava, tsemppiä vaan! Tässä tänään lääkärineuvolassa käyneenä voinen lohduttaa, että samassa veneessä ollaan...!

CL, mulla samat fiilikset. Mietin osaanko lähteä tällä kertaa oikeaan aikaan kun ennakoivia on ollut aivan eri tavalla kuin tytöistä, jännitänkin synnytystä eri tavalla vaikka takana 2 hyvää kokemusta...

Ja tästä sitten siihen lääkärineuvolakäyntiin. Mulla on kakkosesta ollut aikoinaan rv 36+ kohdunkaulaa jälkellä 1,5cm, pehmeä ja tais olla 2 sl auki. Nyt, rv 37+, on EDELLEEN sama 3,5cm kuin viimeksi, kiinteän ja pehmeän välillä ja ulkosuu 1sl auki. Jes. Eli nämä 2 viikkoa kestäneet epämukavat(en uskalla käyttää sanaa kivulias liian löysästi) supparit eivät ole käytännössä tehneet mitään ja sekös sitä omaa epävarmuutta sitten nosti lisää. Lääkäri tuumasi myös ettei ole ihmekään jos olo on tukala, kun tarjoutuva osa on korkealla edelleen.
Kasvu oli hieman notkahtanut keskikäyrän alapuolelle, mutta on edelleen kuitenkin kasvanut niin hienosti ettei hätää ja kuulemma about 3,2-3,4-kiloinen on luvassa. Tai no, saa nähdä miten pitkään menee yli...tuli vähän sellainen olo itselle että oon täällä yhdessä kasassa vielä kauan. Ei siinä, mä täällä sitten päivittelen teidän vauvauutisia tippa linssissä ja tuskailen salaa kuinkahan isoksi tämä muka alle 3½kg ehtiikään Vaikka täällä vissiin käynnistelläänkin aika herkästi, mutta toivoisin tämänkin tulevan ihan itsekseen. Noihin painoarvioihin en edelleenkään sokeasti luota, vaikka tytöistä ultrat on oikeassa olleetkin.
Painoa mulla olikin tullut edellisestä neuvolasta 1,6kg joka teki viikkoa kohden 1,8 nousun :O Mutta turvotusta kuulemma on ja sitä kun melkein itkua vääntäen lääkäriltä kysyin hän vain lohdutti että joillakin tulee ja se kyllä sitten lähteekin, ei ollut huolissaan. Pitkäänhän selvisinkin ilman turvotusta eikä painossakaan ollut nousua hetkeen...

Että ei kai tässä. Elämä jatkuu juuri samoilla fiiliksillä, ei ole kiirettä tällä ulos eikä tarvi hötkyillä.

Ankka & Bebe 37+5

 

Luppelo sun kertomus ihanko meän elämästä. Pari vuotta meki ooteltu tätä lasta ja ei meilläkään mitään hirveää paniikkia ollu tämän kans. Sit viimenen noin vuosi-puol vuotta yritettiin enemmän ja sit tärppäs. Alussa mul oli ihan järjetön pelko että tää menee kesken, jotenki aattelin et ei se eka kerralla kumminkaan heti sisällä pysy. Jossain vaiheessa 20 viikon jälkeen sitä alko luottaan siihen että tämä on oikeasti totta ja et ei tuu keskenmenoa.

Synnytys mulla ei jostain syystä pelota. Ehkä johtuu siitä et en tiä mitä oottaa. Kipua kestän jonku verran ja luotan siihen et sitku en ennää kestä niin saan jotain helpotusta siihen. synnärikään ei oo kaukana niin luotan siihen et sinne ehitään. Ainut mikä vähän jännittää on se et jos tää menee kauheena yli ja kasvaa kamalan isoksi niin miten se mahtuu ulos.... Noh, turhapa näitä mietiskellä. Menee miten menee...

( . ) Oma olo on aika tukala edelleen. vauva ylhäällä ja painaa kylkiluihin ja vatsalaukkuun kokoajan. istuminen hankalaa... Liitoskipuja ei täällä vielä erityisemmin ole ollu,luultavimmin just tuon ylhäällä olon takia. supistuksia tulee edelleen, mut nyt on pari päivää ollu ehkä vähän helpompia. Huomen neuvolaan, saa nähä onko paino noussu...nluulen että on ko nyt on taas jotenkutenn pystyny syömäänki.

peikko+tyyppi 35+1

 

Neljättä odottava, lupelo, WC ankka mukava kuulla, et muiltakin löytyy samoja mietteitä! Tutulta kuulostaa ajatus, et ei ois "ansainnut" tätä vauvaa. Joskus käy mielessä, onkohan haikara ajanut harhaan kun meille ilmestyi. Toisaalta tämä sai alkunsa pillereistä huolimatta, niin eiköhän asioilla ole ollut tarkoitus tapahtua näin. Tekee hyvää kyllä kun saa kaikkia ajatuksiaan purkaa. mun on myös ollut välillä vaikea nauttia raskaudesta ja takaraivossa on ääni joka sanoo "nauti nyt, tämä on viimeinen", meidän lapsiluku on kyllä tämän jälkeen täynnä. Mutta vaikea se on nauttia kun jomottaa, särkee ja väsyttää.

(.) mulla oli tänään neuvola. Kaikki kunnossa, vauva on laskeutunut mut ei kiinnittynyt. Mulla oli paino pudonnut 300g kahdessa viikossa, iloinen ylläri. Seuraavan ajan sain 2vk päähän.
Esikoisen kavereiden äiti laittoi tänään viestiä, olisiko heidän tytöt (mun lapsen kaverit) voineet tulla yökylään viikonloppuna. Vähän paska fiilis kun oli sanottava, et en tässä vaiheessa raskautta uskalla ottaa kun lähtö voi tulla milloin vain ja toisekseen, en kyl mitenkään jaksa. Toivottavasti hää ymmärtää tilanteen. Taidan kyl taas turhaan potea syyllisyyttä, täs tilanteessa pitää kyl ajatella itseään.

CL ja mini-A 37+3

 

no onpa peikko meillä sit sama tilanne jospa molemmilla ja kaikilla muillaki menee loppuun asti hyvin <3

CandleLight onhan tuo tosi ymmärrettävää ettei enää tuossa vaiheessa halua yökyläilijöitä! eiköhän se toinen äiti ymmärrä!

mulla huomenna kontrolli-uä et onko vauveli kasvanu miten, yllättävän vähän jännittää .. neljä viikkoa sit viimeks katottu ja sillon oli 1600g, viikot 32 sillon..

 

Ihanaa kun tänne ketjuun alkaa vauvoja syntymään! Kiva myös lukea miten muilla synnytykset on mennyt. Täälläkin odotellaan yhä intensiivisemmin ja synnytys on mielessä hyvin usein. Mua kyllä pelottaa se kipu, kun meille ei pitäisi edes ihan pieni vauva olla tulossa, ja myös elämän muutos. Eletään jänniä aikoja! Onneksi mulla ei ole paineita nauttia raskaudesta. Otan ne paineet sitten vauvan syntymän jälkeen.

Oma olo on suht hyvä. Väsymys on kyllä kova ja tietty muutkin perusvaivat hieman häiritsee.

Miranda ja pieni 38+1

 

Säännöllisesti oon käyny lueskelemassa kuulumisia täällä, paljon onnea heille ketkä nyytin ovat saaneet jo syliin!
Olo on kyllä tosi tuskanen, välillä tekis viettää päivät vaan itkupotkuissa ja välillä taas saa psyykattua itteensä niin, että ihan hyvinhän tässä pärjäillään.. Oon kyllä hirveen tyytyväinen näistä viikoista, kun jo silloin rv 24 pelättiin, että tulevat liian aikaisin. Viikko sitten polikäynnillä painoa molemmilla jo yli 2,5kg ja viikkojenkaan puolesta ei tarvi enää lähtee Ouluun
Harras toive olis, että voisivat kääntyä tuolla mahassa, molemmat majailee nimittäin poikkitilassa ja B painaa aika tavalla tuolla kylkiluiden alla. Istuminen ja makaaminen on melko kivuliasta ja seisaalteen en vielä oo oppinu nukkuun eli aika väsynyttä tuppaa välillä oleen ;P

Närästykseen sentään ymmärsin pyytää lääkäriltä vähän tehokkaampaa lääkettä, niin on yks vaiva vähempänä

Ens maanantaina olis taas polikäynti ja silloin 36+4, saas nähä joko saan sektio ajan, alakauttahan nää ei tuu, jos A pysyy poikki- tai perätilassa.. En kyllä oo mitenkään mielissään tuosta tod näk sektiosta, mutta turvallisuus on nyt etusijalla, tietenkin.

Jaksamisia kaikille!

Alica+tyypit 35+5

 

Ihanaa että kohta alkaa pikkumurusia ilmaantua oikein urakalla :heart:

Odotuksen alkuvaihe on varmaan aina tuota epäuskoa ja huolta huomisesta, niin se oli meilläkin. Vasta kun masu alkoi näkyä ja liikkeet tuntua niin uskalsi vähän alkaa jo luottaa.

Meillä opetellaan uutta elämää päivä ja hetki kerrallansa. Eilen käytiin pieni matka vaunuilemassa ja klassisesti olin tietty pukenut ihan liikaa vaatteita vauvalle joka sitten kitisi kuumuuttaan

Viime yönä sain eka kertaa nukahdettua semmoisen (lyhyen) syvän unen vaiheen ja olin ihan pöllämystynyt kun jokin "outo" ääni herätti. Mutta heti huomasi olevansa vähän virkeämpi. Uutuudenviehätys ja jännitys ja varmaan edelleen adrenaliinipyörremyrskykin on vähän verottaneet tämän äidin nukkumista, vaikka vauva kyllä antaisikin välillä nukkua.

Huomenna pitää sitten mennä jo neuvolaan, kasvukontrolliin. Onneksi mies on kotona niin päästään autolla. Muutenkin on niin ihanaa että isi on kotona!

Kävin myös puntarilla toissailtana ja vallan hämmästyin.. Kiloja tuli yhteensä 14 ja sairaalaan niistä jäi 8. Loput saa lähteä kun lähtee, se ei todellakaan tässä vaiheessa tunnu tärkeältä.

Synnytystä olen jonkin verran tässä nyt jälkikäteen käsitellyt mielessäni, ja kyllä pari kertaa on tullut kyynel silmään. Kuitenkin olisi voinut käydä aika huonostikin. Nyt kun pikkuinen katselee vakavilla silmillään suoraan silmiin niin täytyy muistaa olla kiitollinen siitä että hänet syliin asti saatiin. Mihinkään en tätä enää vaihtaisi.

Jotta kaikki ei olisi niin herkkää, niin valitetaan nyt vaikka tuosta epparista Ihan sairaan rasittava, istuminen on ihan kamalaa ja muutenkin jomottelee vähän väliä. Kunpa paranisi pian.. Jälkivuoto on aika vähäistä mutta yhtä kaikki tympeää kuitenkin. Ja hikoilen kuin pieni porsas! Mutta jeeee, enää ei närästä

Olipas taas avautumista.. No mutta voimia teille kaikille tulevaan rutistukseen ja nauttikaa nyt vielä siitä masuajasta jos se suinkin on mahdollista!

Bosch ja poju 5vrk

 

Oi, emme ole siis ainoita, jotka pohtivat tuota vieressänukkujaa Meillä on pidetty kiinni siitä, että omaan sänkyyn nukahdetaan, mutta tyypillisesti heti puolenyön jälkeen kutsu käy. Ja siis tosiaan niin, että tuo vajaa 3-vuotias kiljuu enemmän tai vähemmän hädissään äitiä tai isää... Ehkä kerran kuussa nukkuu koko yön omassa sängyssä, tosin silloin myös yleensä herää tunnin aiemmin. No, meillä tämä pohdinnan tulos on toistaiseksi ollut se, että lapsi saa tulla viereen, koska mies nukkuu silloin paremmin. Niin kauan kuin lapsi on omassa sängyssä, hän herää vähän väliä kuuntelemaan, tai pahimmassa tapauksessa ei nukahda ollenkaan. Vauvan synnyttyä meillä siis luultavasti tehdään niin, että mies nukkuu esikoisen kanssa ja minä vauvan kanssa, tai katsotaan nyt, miten asiat lähtevät kulkemaan.

Synnärikäynti alkoi vähän ahdistaa - uudet tilat ovat kyllä uudet, mutta väistötilat, eli ahdasta oli. Kolme vuotta sitten oli tarjolla lepohuoneita ennen synnytyssaliin menoa, mutta nyt "pyritään järjestämään" huone osastolta... Tutkimushuoneessa oli 3 paikkaa jne. Mutta ehkä se motivoi pärjäämään kotona mahdollisimman pitkään. Edellisestä synnytyskertomuksesta tosin tarkistin, että en mä nyt loppujen lopuksi siellä lepohuoneessa kauhean pitkään ollut, vaikka siltä tuntui. Ja senkin huomasin, että otin epiduraalin varmaan ihan järkevässä vaiheessa - kun omissa muistikuvissa sain senkin joskus kamalan aikaisin Ihan hyvä, että on kirjallisia todisteita, voi osan stressinaiheista unohta...

Onnittelut, Bosch , vauvasta! Aika hurjalta kyllä minusta kuulostaa, että kehotetaan pysymään pois synnäriltä, kun kipeitä supistuksia tulee viiden minuutin välein Tuo on just se mun painajainen, täällä ainakin luvataan, että sairaalaan pääsee just silloin, kun itsestä alkaa siltä tuntua... Mutta tämä Porvoohan on sulku-uhan alla, kun vauvoja syntyy "vain" vajaa 900 vuodessa... Että täällä tuskin on ruuhkaa marraskuussa, toivon.

Sen lisäksi, että pelkään, että mua "kielletään" tulemasta synnärille, synnytyksessä mietityttää kyllä aika moni asia. Tosiaan koen, että menin viimeksi liian aikaisin sairaalaan, koska auki olin vasta pari senttiä, mutta toisaalta kipeitä, säännöllisiä supistuksia oli tullut 3-7 minuutin välein jo tuntikausia. Samoin koin ottaneeni sen epiduraalin liian aikaisin, koska sitä jouduttiin pari kertaa lisäämäänkin, ja siinä kivuttomassa horroksessa meinasi unohtua, että pitäisi vielä jaksaa ponnistaa Ilokaasu ja lämmin vesi eivät mulle sopineet yhtään, vaan oksensin aina niiden perään. Kätilön mielestä se oli normaalia, mutta itse olin sitä mieltä, että pahoinvointi vie liikaa vointia itse toimitukselta. Ja sitten vielä jos mietin niitä kätilöitä, niin niistä yksi, se ponnistusvaiheen, oli aivan mahtava, mutta kaikki edeltävät aika pöljiä Tai ehkä se oli se oma olemus, joka sai ärtymään...

Idada , ehkä jo mainitsinkin, mutta mäkään en kyllä ole mikään seesteisen ja hehkeän odottajan perikuva Enimmäkseen tämä on mun mielestä aika ahterista, eikä pikkuvauva-aikakaan mun mielestä ole kovin hohdokasta. Mutta hyvä puoli on se, että vajaasta vuoden iästä eteenpäin mun mielestä elämä äitinä on muuttunut koko ajan vain mahtavammaksi. Meinaan se raskaus on kuitenkin niin lyhyt aika, että olis tylsää, jos se olis elämän parasta

 

^Mulla on ollut sama tilanne molemmilla kerroilla, 2cm auki sairaalaan mennessä, mutta oon ollut niin kivuissani ja synnytys selvästi käynnissä etteivät Oysistakaan kotia enää käännyttäneet. Toisen kohdalla aukesi kyllä käyrällä maatessa tunnin aikana toiset 2cm lisää, esikoiselta kesti kauemmin.

Meillä on 3 yötä takana operaatiota tuittupää omaan sänkyyn nukkumaan ja täytyy sanoa että on meillä kekseliäs tyttö. 2 yötä jaksoi taistella, viime yönä kannoin vain(!) 7 kertaa meidan huoneen ovelta takaisin sänkyynsä. Sitten olikin aamuyöstä keksinyt että onhan mulla isosisko ja kiivennyt tämän puoliparvelle :O Juu ei ollenkaan paha hysteeriselle mammalle joka pelkää että toinen kierähtää ja putoaa portaiden kohdalta alas! Siihen oli tietysti juuri asettunut, tosin kauempaan nurkkaan mutta kuitenkin. Tiedä sitten mitä tuon kanssa nyt tekee, ei tätä kesken voi enää lopettaa kun muuten näyttää vihdoin alkavan uskoa homman nimen. Ihanaahan se olisi nukkua tuo muru kainalossa, mutta kun tilanne on muuttunut niin minkäs teet.

A & B 37+6

 

Neuvolassa käyty ja siihen tulokseen tultiin et pikkunen on tooosi matalalla... eilen ja tänään koko päivän supistellu pikkusen ja tuikkii ja juilii paineen tunteen kera. Eilen ja tänään on myös ilmeisemmin irtoillut limatulppaa. Tälläkin hetkellä supistelee hiljoksiin... inhottavaa kun painetta myös takapuolessa.. saapa nähä mitä tästä tulee vai tuleeko vielä yhtään mitään.
Perjantaina meno ä.polille kun lääkärissä viikko sitten oli viistosti mahassa.
Tää ois kyllä ihme jos ois asettunu paikoilleen ja syntys vielä etajassa.
Meill muut syntyny 42+1, 41+2,40+2 ja 40+0.

Hb 104 ja paineet aila korkeet.
Nyt syötävä rautas tunnollisemmin ettei pökerry tositoimissa. Ostin tuoremehuakin että rauta imeytyis paremmin.
Flunssaakin meinaa puskea päälle..

Nyt meen hommiin että saa kaiken tehtyä...

Nasu ja muru 37+2

 

Oo, jokohan tänne ryhmään saatais jo kolmas ihmisvauva. :heart:

Tännää oli neuvola. sf-mitta oli 33cm ja täti tuumas taas että ei ihmettele närästystä ja tukalaa oloa ku vauva on nii "iso" jo.. Ei se varmaan normaalia isompi oo ku mä oon vaan kääpiö. painoa tullu taas. Olin niin ylpeä siitä reilusta neljästä kilosta nii nyt tullu n.600g/viikko eli yhteensä 6,5kg. Eihän se paljon oikeesti oo, mutta mulla ku on tätä painoa jo sillee tarpeeksi jo ennestään.
Meillä ois tarkotus lähtä vielä viimesille motskarijuhlille kahdestaan viikonloppuna. Mietin että pitääköhän mulla pakata vauvalle tavarat mukaan varalta. Mahtava ku ne on valkeakoskella, nii lähin synnäri taitaa olla Tampereella (30km) ja mun tuurilla siellä on kaikki ihan kännissä nii joudun ite ajamaan sinne tai ootteleen ambulanssia ja synnyttään jonku moottoripyöräkerhon baaritiskille.. Mä oon jo maalannu piruja seinille nii tuskimpa sattuu mitään

Idada&Pippuriina 34+4

 

Neljättä odottava, luppelo, WC ankka, CandleLight, täällä myös yksi, jolla ajoittain syyllisyys - ym. vastaavia tuntemuksia vauvan suhteen. Välillä vaan odotus tuntuu niin pitkältä, aika kuluu hitaasti, peilistä katsoo vieras ihminen. Tulee tunne että ympäristö - tutut ja tuntemattomat, kiinnittää huomiota ainoastaan mahaan ja mahassa kasvavaan lapseen, eikä mua ole ihmisenä enää olemassa. Olen vain se valtavankokoinen maha, hautomo, kukkapurkki... Ja kuitenkin olen samaan aikaan äärettömän kiitollinen tästä raskaudesta ja odotan malttamattomasti lapsen syntymää :heart:. Tunnen syyllisyyttä näistä "vääristä" tunteista..

Täällä lapsonen raivotilassa, mutta ei vielä kiinnittynyt. Painoarvio tällä hetkellä 3kg . Ajoittain edelleen vaikea hengittää ja kylkiluut kipeät, kun potkut aika voimakkaita. Jalat ja sormet järkyttävän turvoksissa. Nukkumisesta on tullut hankalaa ja puuduttavaa, kun on vain yksi asento, jossa saa happea :stick:.

Ihailen älyttömästi teitä, joilla on jo ennestään pieni lapsi/lapsia. Miten ihmeessä selviydytte arjesta tällaisena kankeana, hitaana ja mahakkaana!? Hatunnosto !

Voimia loppurutistukseen!

Mahakani ja 36+1

 

Tänään poksuu rv 37

Miten teillä kun ei mulla enää potkuja oikeestaan tuu,että enemmänki sellasta muljuamista/kääntymistä vaan? Normaalia?

Onko teiltä otettu streptokokki B näytettä?

Teps

 

Teps Potkuista ja liikkeistä. Neuvolassa ainakin viimeksi sanoi, että vauvalta alkaa kohta loppua tila potkimiselta, joten liikkuminen muuttuu juurikin sellaiseksi muljuamiseksi. On ihan luonnollista. Strepto-näytteestäkin juteltiin ja ainakin meillä se kuuluu ottaa automaattisesti (jos eivät kuulemma ota sitä mammapolin käynnillä, niin ottaa sen neuvolassa). Sehän on lähinnä vauvan parhaaksi.

 

Teps, normaalilta kuulostaa. Täällä tosin potkut ja muksaukset tuntuvat kylkiin tosi tehokkaasti edelleen...vauva on enimmäkseen sivuttain tuolla selkä mun toista kylkeä ja jalat toista kohti, ja mulla paljon vettä kuulemma. Kuten aiemmissakin. Streptokokkinäyte otettiin lääkärineuvolassa tällä viikolla.

Nyt voin tunnustaa että oon todellakin kade teille joilla vauvat laskeutuvat ajoissa! Tää oli alempana viikon verran jonka huomasi ruokahalun ja näläntunteen palaamisesta ja niiden viiltomaisten kipujen loppumisesta sekä pahoinvoinnin hellittämisestä. No, eilisestä asti on huomattu vauvan nousseen takaisin lempipaikkaansa. Maha leviää eteen taas aivan suoraan rintojen alta, puukonviillot sisuskaluissa tuntuvat vauvan oikoessa ylöspäin koipiaan ja oksennus on kurkussa vaikka käytännössä mitään ei olisi syönytkään. Saan taas alkaa skippaamaan ateriat, pienetkin, alkaen viimeistään päivällisestä perheen kanssa. Nuo puukonviiltokivut ajoittuvat sentään vaan niihin hetkiin kun vauva kääntää selän tuohon eteen tai taakse ja siitä oikoo jalkaa, mutta tykkää kieppua siihen kivun määrään nähden liian usein mun makuun :ashamed: Miksi, oi miksi mun vauvat laskeutuvat vasta syntymäpäivänään?!?! |O

Kaikki tuo johti siihen että vaikka nuorempaa sai kantaa viime yön aikana vaivaset 7 kertaa kunnes pysyi sängyssään nätisti aamuun asti, en saanut silti nukuttua. Kipujen kanssa oksennus kurkussa harvemmin se helposti käy :x Muuten olo on kyllä hyvä ja jopa ketterä edelleen Täytyy olla kiitollinen siitä että kaikkien kohdalla on näin ollutkin, maha ei ole ollut ns. hidasteena.

Tulipahan valitusvirsi, anteeksi :ashamed:

Ankka & Bebe 38+0

 

Mrrocks& wc ankka : Kun siis mulle ei oo siitä puhuttu ainakaa mitää,lääkärineuvola oli maanantaina, et jos se siel on ottanu,ei se ainakaa puhunu mitään

 

Mä sain neuvolasta lähetteen labraan jossa otettiin strepto-näyte. Pöksyt pois ja pöydälle, täti pyyhkäsi pumpulipuikolla ja se oli siinä. Ei mitenkään paha toimenpide.

 

Wc ankka, jännä homma että vaikka mulla on vauva aika alhaalla nykyään (mahtuu siis kämmen reilusti rinnan ja vatsan väliin), nii jotenki silti on nuo samat oireet ku sulla! Paitsi että maha on silti tiellä koko ajan ja oli kankea... en sit tiiä onko mulla nii huonot vatsalihakset tai jotai, että tuo maha oikeen roikkuu alhaalla. tai tuntuu siltä. Sempä takia en itse pysty kantamaan tota vajaa 3v:tä iltasin/öisin omaan sänkyyn (tuntuu et vauva tipahtaa ulos tuolta yms), vaikka haluaisin sen sinne kokonaan opettaa... :/ Ja mies nukahtaa niin nopeasti ja nukkuu niin sikeästi ettei sitä raaski herättää. niimpä se pikkunen nukkuu ainaki osan yöstä vieressä...

Joku ihmetteli miten jaksaa ison mahan ja pienten lasten kans... meillähän nuo on jo aika 'isoja', ku 7,5 ja vajaa 3-vuotiaat.. mut haastavinta on ku tuo nuorin kakkaa vielä vaippaan, nii sen peseminen (onneks se usein ajoittaa ne hommat siihen hetkeen ku isi tulee kotiin. ) Samoin haastetta tuo jos poitsu esim. On sotkenut itsensä ja juoksee karkuun likaisilla tassuillaan, niin saada se kiinni ja pesulle... Muuten ei tuota vaikeuksia, isommat lapset antaa tarvittaessa välipalaa, auttaa pikku askareissa pienintä jne... ettei tarvi joka välissä itse kammeta itseään liikkeelle. Ja mies tekee päivisin kotona ollessaan hirveästi hommia!!! Eilenki siivos koko talon <3

 

Superisti onnea Boschille! Ja kiitos synnytystarinasta.

Meidän vauvan käännösyritys perätilasta ei onnistunut ja oltiin sitä mieltä miehen kanssa, että mennään silti alatiesynnytyksellä, kun lantiokuvaus puolsi sitä. Eilen käytiin uudelleen kokoarvioultrassa ja arvio oli vähän reilu kolme kiloa. Mulla ei ole kuitenkaan ollut yhtään kipeitä suppareita, jomotuksia tai yhtään mitään muutakaan merkkejä, että vauveli olisi ulos tuloillaan. Lääkäri teki alatutkimuksen, oli pehmeä, mutta ei muuta. Mulla vahva fiilis, että vauva menee yliaikaiseksi ja kasvaa isoksi, lisäksi halusimme minimoida happivajeen riskin, joten päädyimme sitten loppujen lopuksi suunniteltuun sektioon... Sektioaika onkin sitten jo ensi maanantaina, viikko ennen laskettua aikaa.

Tuntuu todella oudolta, kun nyt tietää milloin vauva syntyy! En ole juuri ehtinyt ns. lomailla, levätä ja nukkua mammaloman aikana ja tulevasta viikonlopustakin tulee melkoinen puserrus. Pitää saada vessaremontti valmiiksi ja siivota toki koko koti vauvavalmiuteen, pakata viimeinkin se sairaalakassi ja valita vauvan kotiintulovaatteet. Oltiin jo alkuviikosta sovittu, että mennään lauantaina vähän shoppailemaan ja syömään ravintolaan pitkän kaavan mukaan, viimeistä kertaa rauhassa kahdestaan ;-) ja siitä todellakin pidetään nyt kiinni.

Närästystä ollut minullakin, selvinnyt Rennien avulla.
Häpyluu tai rusto rusahti kolmisen viikkoa sitten, oli pari viikkoa ihan hemmetin kipeä, mutta tämän viikon aikana on ruennut helpottamaan.
Maha tuntuu isolta ja kävellessä väliin todella painavalta, mutta ihan normaalisti olen päässyt puuhailemaan mm. näitä remppahommia.
Streptokokista en muista kenenkään missään mitään puhuneen.

Kuinka moni aikoo kestovaippailla osittain tai kokonaan? Meillä tarkoitus kestoilla mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Olen tilannut yhden Aio-vaipan ja useampia erimerkkisiä taskuvaippoja. Villahousu-harsovaippa-yhdistelmä tuntuu jo aika "hardcorelta", mutta voi olla, että tulee sekin testattua. Hyviä vinkkejä ja vaippasuosituksia otan mielelläni vastaan

Nyt jännittävän viikonlopun viettoon! Ilmoittelen sitten ensi viikolla, että kuinka meidän synnytys sujui ja millaisen vauvapaketin saimme <3

Qwertyli 38+4