Alkuperäinen kirjoittaja mina:
Mielestäni vaatii molemmilta suhteessa olevilta erittäin hyvää itsetuntoa, että avoin suhde toimii. Pitää tietää olevansa sille kumppanille se ainut oikea, niin ei tarvitse pelätä, että se mies lähtee huitelemaan ensimmäisen panon matkaan.
Monesti niille toisille naisille/miehille tulee yllätyksenä, että avoimen suhteen "väliin" ei niin vaan pääsekään. Kuvitellaan, että se toinen osapuoli on helppo saada itselle vain sen takia kun sen kanssa voi harrastaa seksiä. Sitten petytään kun se mies meneekin takaisin vaimonsa luokse ja haluaa viettää loppuelämänsä edelleen elämänsä naisen kanssa.
Tämä on oikeastaan aika huvittavastikin sanottu, jonkin sortin looginen ristiriita on siinä, että puhutaan ainoasta oikeasta suhteessa, jossa ollaan sängyssä periaatteessa rajattoman kumppanimäärän kanssa.
Kertakäyttöisyys on tässä elämäntavassa läsnä koko ajan, koska vaihtuvat kumppanit ovat vain seksinhankintavälineitä, heihin ei kohdistu mitään muita kuin seksuaalisia haluja.
On muuten todella väärä kuvitelma, että lapset eivät tästä saisi tietää ennen pitkää. Lapset kuulevat, aistivat ja näkevät niin paljon enemmän kuin me vanhemmat toivoisimme.
Sitä en osaa sanoa mitä se lapsessa rikkoo. Jos kuvittelen tilanteen, jossa omat vanhempani olisivat eläneet lukuisten seksisuhteiden ja satunnaisten kertakäyttökumppaneiden maailmassa, niin en mitenkään voi uskoa että olisin sellaisesta ilahtunut.
Itse ajattelen, että tällaiseen "avoimeen" (mikä kaunis ilmaisu!) suhteeseen lähtevillä on jotakin rikkoutunut mielessään. Jos esimerkiksi omat lapseni joskus eläisivät näin, ajattelisin heidän kärsivän sitoutumis- ja luottamusongelmista.
sorry levoton mielikuvitus mutta elämäntyylisi ei sovi minun vanhanaikaisille aivoilleni