Menevien poikien vanhemmat, miten jaksatte poikien touhut?

Meillä kaksi poikaa 7v ja 5v. ja meillä meno on välillä aivan mahdotonta. Painivat ja tappelvat, leikit ovat aika meneviä (salapoliiseja, piilosta, ansojentekoa). Välillä tuntuu, että onko kenelläkään näin mahdotonta. 7v osaa härnätä ja tehdä pintä jäynää meille vanhemmille ja pikkuveli saa tuntea nahoissaan välillä kun isoveli kiusaa. Pikkuveli kyllä osaa antaa myös takaisin, mutta jotenkin tässä väsyy kun saa olla kokoajan erotuomarina. Harmittaa kun joutuu tuota 7v kokoajan komantamaan (on se vilkkaampi lapsista). Jäähyt/arestipaikat ovat kovasti käytössä. Karvat nousee jotenkin pystyyn kun tuo 7v isottelee eikä meinaa kuunnella/totella. Milloin nämä lapset rauhoittuvat??
Miten teillä muilla menee tämän ikäisten poikien kanssa?

 

Meillä pojat 7 ja 9 v. myös varsin vilkkaita ja meneviä tapauksia! Etenkin nuorempi kaveri on joskus aivan mahdoton ja tuntuu, että hänen kanssaan saa aina vaan uudestaan ja uudestaan istua alas ja kerrata säännöt ja käytösasiat. Välillä itsellä on kieltämättä melko turhautunut olo, varsinkin jos tilanne on sellainen, ettei mies ole kotona; pojat ihan selvästi yrittävät luimia ja testaavat minua, eivätkä meinaa millään uskoa minun sanaani. Täytyy vaan pysyä rauhallisena, vaikka se joskus hyvin vaikeaa onkin...

Meillä pojat ovat keksineet jos jonkinlaisia kepposia ja konsteja, joilla ovat saaneet meidät vanhemmat hermoromahduksen partaalle! :headwall: Olenkin useaan otteeseen huomannut toistelevani lapsille samaa "kaikkea ei tarvitse toteuttaa, vaikka se ensin hyvältä idealta tuntuisikin..."

Huomaan molemmissa pojissa kuitenkin rauhoittumisen merkkejä nyt eka -ja tokaluokkalaisina. Vanhempi on pelannut pari vuotta salibandya ja se tuntuu purevan tosi hyvin "rauhattomuuteen". Nuorempi veitikka vielä etsii itselleen harrastusta. Touhua touhukkaille, olen sitä mieltä.

 

Meidän perhe ei siis olekaan yksin!! =)

Pojat 7 ja 5 v ja meno aivan kamalaa välillä. Toisinaan leikkivät sitten älyttömän nätisti keskenään. Tosin yleensä silloin, kun leikki on enemmän tai vähemmän kyseenalaista... (Eilen purkivat kerrossänkynsä!! :headwall: kutakuinkin alkutekijöihinsä ja koko päivä meni niin nätisti leikkien sillä sängynluurangolla. Itellä tosin korvista nousi savu ja naama punotti kiukusta. Annoin olla puhtaasti väsymyksestä, kun kerran eivät tapelleet. Iltasella sitten kokosivat vahdittuina sänkynsä itse takaisin kokoon.)

Muutoin tuntuu, että sitä jaksamista auttaa, kun yksinkertaisesti sulkee korvansa. Nahinoihin menen väliin vasta poikien alkaessa olla "vaaraksi " toisilleen tai ympäristölleen. Ja sitä kautta arestipaikat, leluttomat ja tietokoneettomat päivät, ym ovat tuttuja ja kovasti käytössä.

Tänään olisi talo rauhoittunut ihanasti, kun isovanhemmat tulivat hakemaan pojat uimaan ja yökylään, mutta isompi ei tahtonut tuota kyläilyhommaa. Tuli sitten uinnin jälkeen kotiin takaisin. En todellakaan taas ymmärrä, miksi näin?? Ennen ollut kovin mielissään, kun pääsee yöksi pois kotoa. Muilla vastaavaa?:$

 

mulla 15v käy autokoulussa kevarikorttia,viime vuonna ajo mopokortin. 12v ajelee crossia. Kannattaa ohjata se energia harrastuksiin niin ei sitten tarvii tapella keskenään...

Isompi korjaa pienemmän pyörää kun hajoo jne....

 

Meillä 5 v vilpertti jonka kanssa oli aluksi päiväkotikin helisemässä ennen kuin oppivat tuntemaan, aina saa pelätä kun poikaa hakee ett mitä se nyt on taas keksinyt. yksi päivä kun menin poikaa hakemaan, potki palloa kohti päiväkodin ikkunoita, kerran oli sulkenut kaverinsa kanssa 2 vuotiaan vessaan, kerran oli värittänyt liiduilla kokonaisen huoneen lattian, kerran oli kaatunut niin että oli leuka murtunut, kerran karkasivat kaverin kanssa metsään ja juoksivat hoitajia karkuun jne.

Nyt poika käy kerran viikossa pelaamassa jalkapalloa, sielläkin jäynäilee minkä ehtii, pienentää maaleja kun kukaan ei näe, kiskoo pelikavereita paidasta, mököttää keskellä kenttää pipo silmillä jne. Mutta urheiluharrastus näyttäisi rauhoittaneen. Meilläkin on nurkka ollut käytössä mutta nyt on ollut tehokkaampaa rankaista tv:n katselun tai videopelien pelaamisen kieltämisellä, vaikka eipä poika usein saa muutenkaan pelata, ihan parina iltana viikossa.

Joskus pojan touhu väsyttää mutta eipä ainakaan käy elämä tylsäksi!