mie olen vähän miettinyt, että jos vaihtaisi nimeä, miestä, asuntoa & kaupunkia

alussa kehui, enää nykyisin ei. tai no nyt kun tuon vauvan sain, kehui miten hyvin selvisin synnytyksestä & pari pv oli ihan nätisti kunnes sama meno alkoi taas :headwall: toisaalta tekee lempiruokiani, käy autolla hakemassa fazerin sinistä kun miuhun iskee äkillinen suklaanhimo, hoitaa lapset hyvin.. mutta sitten saan kuulla että takiani mies on vangittu kotiin , että muiden eukot tekee sitä sun tätä mitä mie en tee, kuten käyvät töissä ja näyttävätkin paremmilta.. mie olen siis ennenaikoja eläkkeellä reuman takia. mie olen monta kertaa sanonut että lähde menemään, jos olet onneton ja aina sama vastaus "ette te pärjäisi"

Toihan on vaan sun miehen mielipide. Oon aika satavarma että pärjäisitte ihan hyvin ilman sun miestä - vaatis totuttelua, mutta pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Taitaa olla niin, että sun miehes ei pärjää ilman teitä, vaikka onkin jostain kumman syystä "katkeroitunut" teidän perhe-elämään. Eikö sun mies sitten osanut arvata millaista on pienten lasten kanssa? Että ei sitä ihan noin vaan mennä töiden jälkeen muutamalle ja juosta viikonloppuja ties missä? Että tehdään kompromisseja - eikös siihen kaikki pariskunnat pyri, tekemään kompromisseja?

 

koska se liima myös vittuilee jatkuvasti, saan myös kuulla miten olen pilannut miehen elämän ja miten muilla on niin paljon paremmat eukot.
ja sitten jälkeenpäin " se nyt oli vaan vitsi, eikö se rakas huumoria ymmärrä.". onneksi ex-koulukisattuna paskamaiseen kohteluun on jo tottunut, eikä oikein osaa muuta odottakaan. kunhan ei lapsia ala arvostella eikä haukkua, sitä en sallisi

Seuraavan kerran kun se vittuilee että muilla on niin paljon paremmat eukot niin kysy siltä että mikäs herrassa on sitten vikana kun ei parempaa saanut.

Mies ilmeisesti harhaluuloissaan ajattelee että et pärjää ilman häntä, saatika uskaltaisi jättää häntä niin hän voi sitten kohdella sua miten haluaa kun ei ole pelkoa menettämisestä.

Ja todella raukkamaista mieheltäsi käyttää aseena sua vastaan asioita joille ei pahemmin voi mitään, toisen työkyvyttömyys tai ulkonäkö onkin asioita joita voi ostaa uusia lähi- Siwasta.

 

Toihan on vaan sun miehen mielipide. Oon aika satavarma että pärjäisitte ihan hyvin ilman sun miestä - vaatis totuttelua, mutta pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Taitaa olla niin, että sun miehes ei pärjää ilman teitä, vaikka onkin jostain kumman syystä "katkeroitunut" teidän perhe-elämään. Eikö sun mies sitten osanut arvata millaista on pienten lasten kanssa? Että ei sitä ihan noin vaan mennä töiden jälkeen muutamalle ja juosta viikonloppuja ties missä? Että tehdään kompromisseja - eikös siihen kaikki pariskunnat pyri, tekemään kompromisseja?

kyse ei ole kaljoittelusta, vaan mies omien sanojensa mukaan voi mennä MIHINKÄÄN: ei uimahalliin, ei mökille raivaamaan puita,ei työpaikan pikkujouluihin koska "me emme pärjää". hermot menee ja olenkin monesti sanonut, että ala nyt saamarin marttyyri mennä.. turhaan. luulen, että mies koettaa tehdä miule huonoa omatuntoa tästä. välillä mietin, miten paljon miehen exän ongelmat johtuivat miehestä itsestään.. siis mielenterveysongelmat & alkoholismi

 

Ei kannata jäädä syyllistäjämarttyyrin kanssa elelemään. Se on aikamoinen suo mihin itsensä lykkää. Loppua ei näy kerta perusluonteessa moinen.

 

Mä en jaksa asuntoa tai kaupunkia, mut vaihdoin aamulla vaatteita kai sekin on jo aika radikaalia?

 

Entäs, kun tuo kaikki on pakko tehdä??? Vaikkei haluis.

 

Kurja, mutta pakko kyllä sanoa, että olet Syysyö kyllä aikamoinen valittaja, mitä aiempien viestien perusteella on tullut esille. Ehä siitä kuuluisasta peiliin katsomisestakin voisi olla vähän apua.

 

Mä olen maailman huonoin sanomaan mitään lohduttavaa, joten sanon vaan että höh, ja tsemppiä! :/

Ihtelläni juuri tässä samankaltasia ajatuksia. .. Olen tässä nyt enemmän ja enemmän työstänyt ajatusta, että erottais miehen kanssa. Mun mielipiteellä ei loppujenlopuksi tunnu olevan mitään väliä, ja vaikka tekisin mitä ja mies tekisi mitä, niin mikään ei silti riitä miehelle. ...
Mutta en tiedä miten mä pärjäisin ilman sitä. Että miten ihan arkisetkin jutut hoituis. Kai ne jotenkin hoituis, mutta paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa pelottaa lähtee uusille urille :/

 

[QUOTE="vieras";26575819]Kurja, mutta pakko kyllä sanoa, että olet Syysyö kyllä aikamoinen valittaja, mitä aiempien viestien perusteella on tullut esille. Ehä siitä kuuluisasta peiliin katsomisestakin voisi olla vähän apua.[/QUOTE]

itse taas et uskalla rekkautua, vaan tulet joka ketjuuni vinkumaan harmaana.
näytä naamasi, pelkuri :vampire:

 

No, pärjäisittekö te?

Olethan mm. sanonut, että et ymmärrä raha-asioiden päälle mitään, vaan mies hoitaa kaikki laskut jne.

Jos alat tekemään oman osasi, niin ehkä mieskin ymmärtää että kyllä sä osaat ja pärjäät, eikä koe olevansa enää täysin vastuussa pärjäämisestänne? Miehesi käytös ja se, miten hän sulle puhuu, on törkeää ja sitä ei saa hyväksyä (älä sinäkään hyväksy, ei tuollaista saa hyväksyä, ei siihen saa eikä kuulu tottua!), mutta ymmärrän että miehelle voi olla henkisesti hiton rankkaa olla tavallaan perheen ainoa aikuinen, ainoa vastuunkantaja.

 

johan tämä meni nyt vakavaksi, vaikka tarkoitus oli vain tehdä tälläinen univelkainen höpsö ketju yön kevennykseksi : / :O :kieh: