Mies ei anna anteeksi että epäilin uskottomaksi

Olen luottanut mieheeni täysin, mutta nyt parin viikon ajan olen ollut huomaavinani merkkejä, joista lopulta ahdistuin niin, että kysyin/huusin onko hänellä toinen ja jos näin, nyt on valinna paikka.

Mies vastasi, että kysymys on täysin aiheeton ja loukkaava, eikä tiedä kuinka tällaisen epäluottamuslauseen jälkeen suhdettamme jatkaa.

Pillastumiseeni vaikutti vahvasti se, että kokemuksesta tiedän kännykän kanssa puuhastelun, omille teille unohtumisen ja selittelyn olevan erittäin huono merkki. Toisaalta vaistoni sanoo, että tämä suhde on hyvä ja mies luotettava, vaikka aiemmissa suhteissaan ei sitä ehkä ollutkaan.

Asian kanssa kärvisteltyäni päätin, että vähiten huono vaihtoehto on kissan nostaminen pöydälle. Vaan heikosti kävi

Miten on, voiko/saako aiheeton epäilys oikeasti romuttaa suhteen?
Jos sinua on epäilty täysin aiheetta, miten reagoit ja annoitko anteeksi?

 

No jos mua epäiltäis aiheetta, niin kyllä mä sen anteeksi antaisin. Ihmettelisin kyllä, että mistä syystä on moista epäillyt. Enemmänkin tulis tuosta sun miehen käytöksestä sellainen olo, että kiinni jäi ja nyt yrittää leikkiä marttyyria ja kääntää tämän sun syyksi.

 

No jos mua epäiltäis aiheetta, niin kyllä mä sen anteeksi antaisin. Ihmettelisin kyllä, että mistä syystä on moista epäillyt. Enemmänkin tulis tuosta sun miehen käytöksestä sellainen olo, että kiinni jäi ja nyt yrittää leikkiä marttyyria ja kääntää tämän sun syyksi.

Samaa mieltä tästä, kyllä anteeksi itse antaisin tuossa tilanteessa. Ihmiset toki reagoivat asioihin eri tavalla, mutta ap:n miehen käytöksestä tulee mieleen oma exäni, jota aloin epäillä muuttuneen käytöksen takia uskottomuudesta. Väitti loppuun asti, että mitään toista naista ei ole. Lopulta minä olin kuulema se, joka muuttui omituiseksi ja käyttäytyi oudosti ja siitähän mies sai hyvän syyn jättää minut. Totuus oli kuitenkin se, että toinen nainenhan sillä oli.

 

On sillä toinen vaikka mitä selittelisi. Kyllä sen tietää juuri niistä merkeistä. Tietty pettäjä kiistää viimeiseen asti.

 

Asian olisit tietysti voinut hoitaa toisella tapaa, rauhallisesti puhua miehellesi että sinusta tuntuu kummalta hänen käytöksensä, että onko hänellä toinen. Kuka tahansa loukkaantuu jos asiat yks kaks yllättäin raivotaan päin naamaa. Asiat pitäs aina puhua heti halki eikä odottaa siihen viimeiseen tappiin asti jolloin kaikki kiukku on patoutunut sisään ja tulvii raivona ulos.

 

Mies kuulostaa erittäin syylliseltä . Kukaan puhtaat jauhot pussissa oleva ei käyttäydy noin.

 

Mua ainakin loukkaa aiheeton epäily. Mieheni on toisinaan mustis ja epäilevä ja vielä tilanteessa, missä on absurdia kuvitellakaan toisesta sellaista. =olen aina kotona tai lähinurkissa ainakin ja harvoin edes yksin...

 

Kuulostaa valitettavasti siltä että toinen sillä on. Ymmärsinkö oikein että on pettänyt edellisessä suhteessaan? Jos näin on, niin sitä suuremmalla syyllä luulisi ymmärtävän että saatat epäillä, eikä niinollen olisi syytä siitä kovasti suuttua.

 

Tuo sen reagoiminen kertoo lähinnä siitä, että se toinen oikeasti on olemassa. Kieltää kaiken ja leikkii marttyyriä.

 

Ihme vastauksia täällä...

Itse ainakin loukkaantuisin todella pahasti jos uskottomuudesta epäiltäisiin. Enkä haluaisi olla suhteessa jossa minuun ei luotettaisi, joten kyllä, reagoisin samalla lailla kun miehesi reagoi. Ja ei tulisi pieneen mieleenkään pettää. Rakastan miestäni, ja juuri siksi että en koskaan voisi häntä pettää, aiheesta epäily tuntuisi hirveältä.

 

[QUOTE="Nana";26712110]Ihme vastauksia täällä...

Itse ainakin loukkaantuisin todella pahasti jos uskottomuudesta epäiltäisiin. Enkä haluaisi olla suhteessa jossa minuun ei luotettaisi, joten kyllä, reagoisin samalla lailla kun miehesi reagoi. Ja ei tulisi pieneen mieleenkään pettää. Rakastan miestäni, ja juuri siksi että en koskaan voisi häntä pettää, aiheesta epäily tuntuisi hirveältä.[/QUOTE]

Miten niin "ihme vastauksia"? Meinaatko että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä ja loukkaantua tuollaisesta asiasta verisesti? Jos mä käyttäytyisin omituisesti, niin mä itse asiassa vähän ihmettelisin, jos mun mies ei mitään huomaisi eikä epäilisi. Ap:n miehen käytös oli selvästi muuttunut, musta oli ihan oikeutettua kysyä että mikä on homman nimi. Jos mua taas syytettäisi pettämisestä ilman että mun käytös olisi mitenkään muuttunut tai miehellä ei olisi muutakaan "todistusaineistoa", kunhan vaan heittäisi moisen epäilyn ilmoille, niin mua lähinnä huvittaisi. Mutta suhteet on erilaisia, meidän suhteessa kumpikaan ei toista uhkaisi erolla jos toinen pohtisi asioita.

 

[QUOTE="Nana";26712110]Ihme vastauksia täällä...

Itse ainakin loukkaantuisin todella pahasti jos uskottomuudesta epäiltäisiin. Enkä haluaisi olla suhteessa jossa minuun ei luotettaisi, joten kyllä, reagoisin samalla lailla kun miehesi reagoi. Ja ei tulisi pieneen mieleenkään pettää. Rakastan miestäni, ja juuri siksi että en koskaan voisi häntä pettää, aiheesta epäily tuntuisi hirveältä.[/QUOTE]

täällä.

 

Miten niin "ihme vastauksia"? Meinaatko että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä ja loukkaantua tuollaisesta asiasta verisesti? Jos mä käyttäytyisin omituisesti, niin mä itse asiassa vähän ihmettelisin, jos mun mies ei mitään huomaisi eikä epäilisi. Ap:n miehen käytös oli selvästi muuttunut, musta oli ihan oikeutettua kysyä että mikä on homman nimi. Jos mua taas syytettäisi pettämisestä ilman että mun käytös olisi mitenkään muuttunut tai miehellä ei olisi muutakaan "todistusaineistoa", kunhan vaan heittäisi moisen epäilyn ilmoille, niin mua lähinnä huvittaisi. Mutta suhteet on erilaisia, meidän suhteessa kumpikaan ei toista uhkaisi erolla jos toinen pohtisi asioita.

Sun mielestä voi olla huvittavaa, mutta jos mun mieheni mua aiheetta epäilis niin ei kyllä naurattais. Alkaisin pikemminkin miettimään onko suhteella tulevaisuutta, jos toinen ei luota.

 

Sun mielestä voi olla huvittavaa, mutta jos mun mieheni mua aiheetta epäilis niin ei kyllä naurattais. Alkaisin pikemminkin miettimään onko suhteella tulevaisuutta, jos toinen ei luota.

No entäs jos olisit entisissä suhteissa pettänyt ja miehesi tietäisi tämän? Suuttuisitko silloinkin noin "luottamuksenpuutteesta" johtuen.

 

[QUOTE="vieras";26712468]No entäs jos olisit entisissä suhteissa pettänyt ja miehesi tietäisi tämän? Suuttuisitko silloinkin noin "luottamuksenpuutteesta" johtuen.[/QUOTE]

kuulu pettäminen.

 

kuulu pettäminen.

Niin. Tässä oli kyse ap:n miehestä ja hänen tavoistaan.

 

Sun mielestä voi olla huvittavaa, mutta jos mun mieheni mua aiheetta epäilis niin ei kyllä naurattais. Alkaisin pikemminkin miettimään onko suhteella tulevaisuutta, jos toinen ei luota.

No enkös mä juuri kirjoittanutkin, että suhteet on niin kovin erilaisia? Toisissa suututaan toisenlaisista asioista ja toisissa toisenlaisista. Kritisoin vaan sitä, että päinvastaisia mielipiteitä pidetään "ihme vastauksina", ikään kuin kukaan ei voisi oikeasti olla toista mieltä kuin tämän kirjoittaja. Ikään kuin se olisi ihan järjetöntä olla suuttumatta tuollaisesta.

 

Mies vastasi, että kysymys on täysin aiheeton ja loukkaava, eikä tiedä kuinka tällaisen epäluottamuslauseen jälkeen suhdettamme jatkaa.

Näillä sanoillako, vai oliko tämä vain tiivistelmä? Kuulostaa meinaan ihan nenän nostolta jälkien peittämiseksi.

Jos mieheni kertoisi epäilevänsä minua pettämisestä, tyrmistyisin, loukkaantuisin ja huolestuisin. Ihan ensimmäinen asia, jonka haluaisin tietää, olisi "Miksi?", sitten varmasti yrittäisin hätäpäissäni keksiä mahdollisimman paljon perusteita sille, että kyseessä on turha epäily. Puhua pulputtaisin kyllä varmasti ainakin viiden edestä. Sitten voisin mököttää aikani hiljaa ja sulatella kokemaani loukkausta. Suhteen tilasta puhuttaisiin jossain välissä ja vakavasti.

Jos totuus on se, mitä ap tekstiinsä kirjoitti, niin paskaa puhuu tuo mies. Ei ole yhtään yllättyneen oloinenkaan, että moista epäillään ja on jo tyyni vastaus valmiina.

Jos taas keskustelu on edennyt muulla tavalla, ei siihen pysty aloituksen perusteella sanomaan yhtikäs mitään.

 

Miten on, voiko/saako aiheeton epäilys oikeasti romuttaa suhteen?

Jos epäillyllä on pettämistaustaa, niin luulisi olevan ymmärrystä, että toinen epäilee, vaikka se voisi varmasti suututtaakin, kun on ollut uskollinen ko. suhteessa. Mun mielestä yksittäinen epäily ei ole vielä mikään viimeinen arkunnaula, mutta jos toinen ei pääsekään eroon aiheettomista epäilyksistään, niin se kyllä tuhoaa suhteen.

 

Mä en kestä mustasukkaisuutta saati turhia epäilyjä ja syytöksiä yhtään, ja ihan kauhea on pelkkä ajatuskin siitä että tällaiset epäilyt ilmaistaisiin mulle samantien huutamalla. Jos on epävarmuutta niin kai siitä vois edes yrittää puhua ensin. Ei tosta voi päätellä pettääkö mies vai ei, mutta mä ymmärrän täysin kuinka loukkaantunut hän voi nyt olla mikäli sai turhat syytökset niskaansa.

Lisäys, että itse kyllä miettisin jo siinä vaiheessa onko suhteella edellytyksiä jatkua jos kumppani ei luota muhun. En ole koskaan pettänyt ketään.

 

Kiitos kommenteista, tämä keskustelu poukkoilee samoja ratoja kuin omatkin ajatukseni. Mies taas ei suostu vielä keskustelemaan lainkaan. Ahdistaa!!

Todella tiivistettynä: kuviossa on selvät ainekset paitsi perinteiseen kusetukseen, myös vilpittömään väärinkäsitykseen - ja varmaankin miehen näkökulmasta myös vainoharhaisuuteen.

Pyysin anteeksi epäluottamusta ja liian agressiivista tapaa ottaa asia esille. Hankalaksi tämän tekee se, etten kuitenkaan ole pahoillani siitä, että haluan hankaliakin asioita/tunteita käsitellä. Eivät ne ole ennenkään maton alla paremmiksi muuttuneet!

Hyvä kysymys on, että mitenkäs tästä eteenpäin.. Nyt mies on kettuuntuneena syvällä bunkkerissaan ja minä tilitän hätääntyneenä (ja herneet nenässä) ventovieraille

 

Tilanne tulee kärjistymään aivan itsestään lähiaikoina kun mies jatkaa pettämistä ja lopulta se paljastuu. Lopulta mies väitää, että syy pettämiseen on ap:ssä.

 

ai musta tuntuiu että mioes tolla nimenomaan peittelee kiinni jääntiään! hyökkäys on paras puolustus.

jos mun mies epäilis mun pettäneen kysyisin häneltä että mikä on tehnyt hänestä niin epävarman,voisiko asialle tehdä jotakin.

Miks mä järjetäisin kohtauksen ko. asiasta? olen kyllä pettäjä miehen nähnyt tekevän niin heittäytyvän marttyyriksi, uhriksi, vaikka totuus oli että oli kaukana siitä.

 

Mä en kestä mustasukkaisuutta saati turhia epäilyjä ja syytöksiä yhtään, ja ihan kauhea on pelkkä ajatuskin siitä että tällaiset epäilyt ilmaistaisiin mulle samantien huutamalla. Jos on epävarmuutta niin kai siitä vois edes yrittää puhua ensin. Ei tosta voi päätellä pettääkö mies vai ei, mutta mä ymmärrän täysin kuinka loukkaantunut hän voi nyt olla mikäli sai turhat syytökset niskaansa.

Lisäys, että itse kyllä miettisin jo siinä vaiheessa onko suhteella edellytyksiä jatkua jos kumppani ei luota muhun. En ole koskaan pettänyt ketään.

miksi et? jos ihminen ei ole ikinä mustasukkainen hän ei välitä! terve mustasukkaisuus kuuluu elämään. MÄ en ymmärrä miksi loukkaantua asiasta? Jos tietää että toinen on kokenut kovia esim.pettämisiä ja ennen kiinni jäämistään tämä ex mies on vaikka valehdellut ja kadonnut normaalia enemmän omille menoillaan. Ja sit nykyinen alkaa toistaa samaa kaavaa, niin kyllä petetyllä nousee karvat pystyyn. Ainoa järkevä tapa reagoida on se että ymmärtää tämän epäilijän tunteet ja koettaa keskustella asiasta.

Mykkäkoulun pitäminen ja huutaminenn antaa aihetta vaan epäillä lisää.

 

Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten. Ajan kanssa voisin ehkä leppyä.