Mies ei halua naimisiin mutta lapsia silti haluaisi

Minkä se mies on sanonut syyksi siihen ettei halua naimisiin???

Se ei merkitse sille yhtään mitään

No sittenhän sille pitäs sopia sekin että meette naimisiin ku se sulle on kuitenkin tärkeetä..

 

Avioliitosta tosiaan pääsee eroon hakemalla eroa, mutta lapsistaan ja lasten äidistä ei pääse eroon koskaan. :saint:

 

Mä oon miettiny että vaikuttaako joidenkin miesten "naimahaluttomuuteen" se että ne ei halua niitä HÄITÄ! Siis naimisissaoloa enemmän pelätään sitä armotonta häähässäkkää! Ootko ap kysyny tästä? Jos sulla on esim. toiveet isoista häistä ja toinen on kauhusta kankea...

 

Minkä se mies on sanonut syyksi siihen ettei halua naimisiin???

Se ei merkitse sille yhtään mitään

No sittenhän sille pitäs sopia sekin että meette naimisiin ku se sulle on kuitenkin tärkeetä..

Ja sitten se joutuis valehella papille kun se kysyy the kysymyksen... kahden ihmisenhän sitä täytyis tahtoa.

 

Mä oon miettiny että vaikuttaako joidenkin miesten "naimahaluttomuuteen" se että ne ei halua niitä HÄITÄ! Siis naimisissaoloa enemmän pelätään sitä armotonta häähässäkkää! Ootko ap kysyny tästä? Jos sulla on esim. toiveet isoista häistä ja toinen on kauhusta kankea...

No oon sanonut että voiaan vaikka verkkapuvuissa ruokatunnilla maistraatissa käyä.

 

Mä ymmärrän sua hyvin. Meillä oli samanlainen tilanne kolme vuotta sitten. Mä lopetin asiasta puhumisen kokonaan, ja eräänä päivänä mies yllätti taluttamalla maistraattiin avioliittolupaa hakemaan... en tiedä vieläkään, miksi muutti mielensä.

Tuosta perimisestä (joku kirjoitti)... Eivät aviopuolisotkaan peri toisiaan, saavat kuitenkin puolet yhteisestä omaisuudesta, loput menee perillisille ilman testamenttia.

 

Mä oon miettiny että vaikuttaako joidenkin miesten "naimahaluttomuuteen" se että ne ei halua niitä HÄITÄ! Siis naimisissaoloa enemmän pelätään sitä armotonta häähässäkkää! Ootko ap kysyny tästä? Jos sulla on esim. toiveet isoista häistä ja toinen on kauhusta kankea...

No oon sanonut että voiaan vaikka verkkapuvuissa ruokatunnilla maistraatissa käyä.

No sit on sekin kortti käytetty...
Jos keksit keinon, niin kerro mullekin! Mulla nimittäin sama tilanne, paitsi että olen jo raskaana, ja nyt varsinkin tunne naimisiinmenosta korostuu, kun ajattelen siinä juuri niitä käytännön asioitakin eli jos toiselle sattuu jotain jne.

 

Me on yritetty laittaa lasta alulle jo muutamia kuukausia,mutta mun ukko ei suostu kihloihin.On kuulemma niin vakava asia ettei siihen suinpäin rynnätä.Jotenkin tulee ajatus että eikö se lapsi ole niin vakava asia kun siihen suostui hetimiten tovin tuumailtuaan.

tuota logiikkaa en tajua, eroaminen ilman lapsia olevasta suhteesta on mielettömästi helpompaa, et kyllä musta pitää olla valmis naimisiin jos on valmis lapsia tekemään... taas vaan totean että on puurot ja vellit sekaisin ja pahasti jos isäkandi ajattelee että mlaps ei niin paljoa sido -patriarkaalinen kausi? että äiti sit hoitaa jos äijä haluu häipyy...huh. *ja nyt toivon että avoliittoväki ei loukkaannu, tää on vaan mun subjektiivinen mielipide, aivan varmasti on hyviä avoliittosuhteitakin ja onnellisia lapsia niissä -musta vaan tuntuu tuolta....

 

Ei mekään olla naimisiin menty ,mutta 2 lasta siunaantunut ja yhteis eloa kohat 20v.

 

Ei mekään olla naimisiin menty ,mutta 2 lasta siunaantunut ja yhteis eloa kohat 20v.

siis siksi ettei mies tahtonut? vai siis kumpikaan?

 

Ei mekään olla naimisiin menty ,mutta 2 lasta siunaantunut ja yhteis eloa kohat 20v.

siis siksi ettei mies tahtonut? vai siis kumpikaan?

Eipä kumpikaan kun aikoinaan juostiin häissä ja sitten nekin pait erosi vuorotellen ja omt vanhemmat siinä sivussa. Sitten vaan aika vierähtänyt ja mies kerran pilkesilmäkulmassa sanoi että häät on sitten 40 vuoden päästä jos vielä toisiamme katsellaan. Ja ne on sitten rollaattorihäät


Eikä tässä kyllä nyt hinkua ole naimisiin mennä kun hyvin menee näinkin ja on aina mennyt.

 

Meillä oli sama tilanne.. Minusta yhdessä asuminen jo tuntui pahalta (olen saanut uskonnollisen kasvatuksen), ja todellakin halusin naimisiin ennen lapsia (joita mies halusi). Kävimme maistraatissa piiiitkän neuvottelun (lue: tappelun) jälkeen.. Nyt on kolme lasta ja mies harmittelee ettei meillä ollut häitä, eikä siis hääkuvaakaan. Ihmettelee että mikä hänellä oikein oli..

 

Me on yritetty laittaa lasta alulle jo muutamia kuukausia,mutta mun ukko ei suostu kihloihin.On kuulemma niin vakava asia ettei siihen suinpäin rynnätä.Jotenkin tulee ajatus että eikö se lapsi ole niin vakava asia kun siihen suostui hetimiten tovin tuumailtuaan.

Aika hullun kuuloinen perustelu!
Siis tuohon verrattuna, että lapsen voi "hankkia" muttei mennä kihloihin, saati sitten naimisiin! Kihloista ja avioliitosta on vastuussa vain kaksi aikuista henkilöä. Lapsiko sitten on muka niin vähäpätöinen, että se on kuin tikkarin ostais kaupasta?

 

kyllä minuakin häiritsisi. Jos naimisiin meno ja sitoutuminen yhteen ihmiseen on noin vaikeaa, niin miten tuollaiseen suhteeseen voi lapsia hankkia. Ei ei ja ei!

samaa mieltä.

 

Älytöntä ajatusmaailmaa miehellä jos lapsia on valmis tekemään, mutta ei naimisiin ole valmis menemään. Ja siis jos nimenomaan pelkää naimisiin menossa sitä, että sitten on sitoutunut. No mutta eikös silloin jos lapsia tekee niin ole vielä enemmän sitoutunut. Jos eroaa niin ei voi siltikään ikinä unohtaa tätä naista (lasten äitiä ), mutta avioliitosta erotessaan voi sen naisen unohtaa. Miksi pitää asiasta tehdä niin iso? Vaadi naimisiin menoa ehdottomasti! Äläkä tingi omasta periaatteestasi! Lapsellinen mies...

 

naimaton: jos se ei merkitse miehelle itään niin miksi ei voi mennä naimisiin?

mä olen jo murkku ikäsestä puhunut että jos joskus hankin lapsia niin äpärää en missään nimessä tee. ainakaan jos isä pyörii mukana kuviossa.
vajaa yheksän vuotta miehellä kesti ajatuksen sulattelu ja mentiin naimisiin pienin menoin (paikalla vain molempien vanhemmat) ja elämä jatkunut muuten samanlaisena kun ennen pappia. paitsi että nyt oon raskaana :saint:
naimisiin menolla myös turvaa toissen elämää kuoleman varalle. koskaan ei tiedä kerran koska täältä lähtee...

 

naimaton: jos se ei merkitse miehelle itään niin miksi ei voi mennä naimisiin?

mä olen jo murkku ikäsestä puhunut että jos joskus hankin lapsia niin äpärää en missään nimessä tee. ainakaan jos isä pyörii mukana kuviossa.
vajaa yheksän vuotta miehellä kesti ajatuksen sulattelu ja mentiin naimisiin pienin menoin (paikalla vain molempien vanhemmat) ja elämä jatkunut muuten samanlaisena kun ennen pappia. paitsi että nyt oon raskaana :saint:
naimisiin menolla myös turvaa toissen elämää kuoleman varalle. koskaan ei tiedä kerran koska täältä lähtee...

No kyllähän se naimisiin meno vaatii tahtomista. Jos toiselle se ei merkitse mitään niin kuinka se voi "tahtoa" sitä?
Täytyy vissiin heittää romukoppaan kaikki haaveet: avioliitto ja lapset. Katkera ämmä olen ja katkerammaksi muutun, mutta elämä on.

 

Me on yritetty laittaa lasta alulle jo muutamia kuukausia,mutta mun ukko ei suostu kihloihin.On kuulemma niin vakava asia ettei siihen suinpäin rynnätä.Jotenkin tulee ajatus että eikö se lapsi ole niin vakava asia kun siihen suostui hetimiten tovin tuumailtuaan.

jäis kyllä lapsen teko myöhempään vaiheeseen jos noin sanoisi. haluaisin tehdä lapssen ihmiseen kanssa joka on varma että haluaa mun kanssa ollla myös tulevaisuudessa.

ja ap.ymmärrän sua. sano miehelle että sä et lapsia halua ennen avioliittoa

 

Tuosta perimisestä (joku kirjoitti)... Eivät aviopuolisotkaan peri toisiaan, saavat kuitenkin puolet yhteisestä omaisuudesta, loput menee perillisille ilman testamenttia.

Näinhän se menee, et AVIOpuoliso perii puolet ja loput menee lapsille. Jos ei ole naimisissa, niin sit kaikki menee lapsille. Ja jos ei ole naimisissa eikä lapsia niin kaikki menee kuolleen muille sukulaisille.

Mietitäänpä tilanne, jossa pariskunta on ollut AVOliitossa vuosia-vuosikymmeniä ja on hankkinut yhteisen asunnon ja kesämökin. Toinen kuolee, jolloin hänen osuutensa omaisuudesta menee verisukulaisille (vanhemmille, sisaruksille, sisarusten lapsille). Tällöin AVOleski voi joutua myymään talon ja mökin, jotta perilliset saavat perintönsä. Jos taas ko. pariskunta on naimisissa eikä ole lapsia, menee vainajan omaisuus perintönä AVIOpuolisolle. Tässä myös syy, minkä takia lapsettomien ja yhteistä omaisuutta hankkineiden kannattaa miettiä naimisiinmenoa. Pahin tilanne on tietysti sellainen, että pariskunnan asunto on ollut vain vainajan nimissä. Hänen kuoltuaan asunnon omistavat hänen sukulaisensa, jolloin leski voidaan tylysti häätää kodista pois. Toki asian voi AVOliitossa hoitaa testamentilla, mutta verotus on paljon kireämpää.

 

Tuosta perimisestä (joku kirjoitti)... Eivät aviopuolisotkaan peri toisiaan, saavat kuitenkin puolet yhteisestä omaisuudesta, loput menee perillisille ilman testamenttia.

Näinhän se menee, et AVIOpuoliso perii puolet ja loput menee lapsille. Jos ei ole naimisissa, niin sit kaikki menee lapsille. Ja jos ei ole naimisissa eikä lapsia niin kaikki menee kuolleen muille sukulaisille.

Mietitäänpä tilanne, jossa pariskunta on ollut AVOliitossa vuosia-vuosikymmeniä ja on hankkinut yhteisen asunnon ja kesämökin. Toinen kuolee, jolloin hänen osuutensa omaisuudesta menee verisukulaisille (vanhemmille, sisaruksille, sisarusten lapsille). Tällöin AVOleski voi joutua myymään talon ja mökin, jotta perilliset saavat perintönsä. Jos taas ko. pariskunta on naimisissa eikä ole lapsia, menee vainajan omaisuus perintönä AVIOpuolisolle. Tässä myös syy, minkä takia lapsettomien ja yhteistä omaisuutta hankkineiden kannattaa miettiä naimisiinmenoa. Pahin tilanne on tietysti sellainen, että pariskunnan asunto on ollut vain vainajan nimissä. Hänen kuoltuaan asunnon omistavat hänen sukulaisensa, jolloin leski voidaan tylysti häätää kodista pois. Toki asian voi AVOliitossa hoitaa testamentilla, mutta verotus on paljon kireämpää.

Miksi aviopuoliso perisi puolet? Hänhän omistaa puolet, ei hän peri omaa omaisuuttaan.

 

Tuosta perimisestä (joku kirjoitti)... Eivät aviopuolisotkaan peri toisiaan, saavat kuitenkin puolet yhteisestä omaisuudesta, loput menee perillisille ilman testamenttia.

Näinhän se menee, et AVIOpuoliso perii puolet ja loput menee lapsille. Jos ei ole naimisissa, niin sit kaikki menee lapsille. Ja jos ei ole naimisissa eikä lapsia niin kaikki menee kuolleen muille sukulaisille.

Mietitäänpä tilanne, jossa pariskunta on ollut AVOliitossa vuosia-vuosikymmeniä ja on hankkinut yhteisen asunnon ja kesämökin. Toinen kuolee, jolloin hänen osuutensa omaisuudesta menee verisukulaisille (vanhemmille, sisaruksille, sisarusten lapsille). Tällöin AVOleski voi joutua myymään talon ja mökin, jotta perilliset saavat perintönsä. Jos taas ko. pariskunta on naimisissa eikä ole lapsia, menee vainajan omaisuus perintönä AVIOpuolisolle. Tässä myös syy, minkä takia lapsettomien ja yhteistä omaisuutta hankkineiden kannattaa miettiä naimisiinmenoa. Pahin tilanne on tietysti sellainen, että pariskunnan asunto on ollut vain vainajan nimissä. Hänen kuoltuaan asunnon omistavat hänen sukulaisensa, jolloin leski voidaan tylysti häätää kodista pois. Toki asian voi AVOliitossa hoitaa testamentilla, mutta verotus on paljon kireämpää.

Miksi aviopuoliso perisi puolet? Hänhän omistaa puolet, ei hän peri omaa omaisuuttaan.

siis tietenkin perii puolet puolisonsa omaisuudesta.

 

Mun miehelle oli ajatus naimisiinmenosta kovin vastenmielinen aikanaan. Kihloissa kuitenkin oltiin ja yhteistä asuntolainaa maksettiin. Perusteli vaan, ettei voisi olla enempää sitoutunut minuun kuin nyt jo oli, asuntolaina kun kerta oli. Minä mietin, että mikä sitten estää avioitumisen, jos kerran on niin sitoutunut No aikaa kului vuosiakin ja välillä asian otin puheeksi. Sitten yhtäkkiä naimisiinmeno olikin miehen mielestä aivan loistoidea ja niinhän me sitten vihdoin häät pidettiin Sama "vääntö" käytiin kun aloin puhumaan lapsista ja nyt mies sanoo suosittelevansa isyyttä kaikesta sydämestään

Taitaa vaan olla tuo naimisiinmeno jonkin sortin peikko miehille, pelätään tuntematonta.

 

Puolisolle jää oma puolikas. Ei peri.

 

Puolisot yleensä omistavat asunnon puoliksi. Leski perii vainajan puolikkaasta puolet ja lapset se toisen puolikkaan.
Lopputulos on se että leski omistaa asunnosta 75% ja 25% jakaantuu tasan lasten kesken.

 

en osaa sanoa muutakuin että Lapsi sitoo kaksi ihmistä yhteen loppu elämäksi enemmän kuin avioliitto konsanaan.