Mies ei tee kotona mitään, EN JAKSA

Mies ei tee oma-aloitteisesti MITÄÄN kotitöitä.

Olen äitiyslomalla ja ilmeisesti minun kuuluisi tehdä kaikki kotityöt, tehdä ruoka, ulkoiluttaa lapsi, lenkittää koira, siivota, puunata, passata.

Mies tekee pitkää päivää töissä ja on se niin mahtavaa, kun hän tuo leivän pöytään... Paitsi että hän ei edes saa ylityötunteja rahana. Vastuu painaa, ymmärrän sen, mutta en vaan jaksa tällaista arkea, vaikka tärkeää työtä tekeekin perheemme eteen.

Mies viettää kyllä lapsen kanssa aikaa kun tulee kotiin (huom. jos sanon; "anna lapselle ruoka", "vaihda lapselle vaippa", "kylvetä lapsi"). Sitäkään ei oma-aloitteisesti tee ja jäljet jää minun siivottaviksi. Antaa ruuan, lautaset, ruuat, kaikki jää pöytään, pöydät pyyhkimättä jne. Kylvettää lapsen, pyyhkeet jää sohvalle, vesi ammeeseen jne. Vaihtaa vaipan, lapsi heittää kaikki lattialle, mies jättää ne siihen.
Kuvittelee kaiketi minun olevan kodinhoitaja.

Nyt alan ymmärtää ihmisiä, jotka leikittelevät ajatuksella erosta; ainakin saisin joskus OMAA AIKAA ja siivoaisin vain omia ja lapsen jälkiä.

Olen sanonut hyvällä ja pahalla, yrittänyt keskustella, sanonut etten jaksa. Niin ei.
Ihan kuin hän olisi taloudessa yksi lapsi lisää.

MUA NIIN VITUTTAA, OLEN NIIN VÄSYNYT. Olen neljän seinän sisällä ja SIIVOANsiivoansiivoan. Saisimpa joskus edes omaa aikaa, mutta ei, herra on töissä aina kun jonnekin voisin mennä.
Kiitos, oli pakko purkautua.

 

Miten miehesi reagoi, jos jätät siivoamatta? Alkaako haukkua sinua?

 

Ei voi kuin sanoa: Kuulostaa tutulta : (

 

[QUOTE="vieras.";29360720]Miten miehesi reagoi, jos jätät siivoamatta? Alkaako haukkua sinua?[/QUOTE]

Ei ala haukkua eikä kommentoi mitään, sitten ei vaan tapahdu mitään.
Ilmeisesti meillä on täysin erilaiset siisteyskäsitykset, hän ei varmaan edes huomaisi vaikka seinät kaatuisivat.

Lapsi on sen ikäinen, että ryömii ja tunkee kaiken suuhunsa, joten oikeasti siinäkin mielessä on pakko pitää järjestystä yllä ja siivota, koirakin kantaa kaiken paskan sisälle.
Ja turha ehdottaa, että kokeilen olla tekemättä mitään; en pysty itse elämään kauhean sotkun keskellä. Olen sitten varmaan opettanut miehen näille tavoille.

Mutta kyllä hän pitää itsestäänselvänä, että minä hoidan kaiken. Aika ajoin, kun on unettomia öitä alla ja muutenkin alkaa seinät kaatumaan päälle, huudan hänelle naama punaisena, etten jaksa tällaista arkea enää päivääkään, etten ole mikään sisäkkö ja oksettaa aikuisen miehen passaaminen, niin sinä iltana jaksaa olla oma-alotteinen. Ja se loppuu siihen.

 

Oppinut jo lapsuudenkodissaan huonoille tavoille, äitinsä passannut? Tekeekö edes fyyisisesti raskasta työtä että se selittäis osan väsymystä? Inhottavaa...

 

Miksi kodin siisteyden taso pitäisi asettaa juuri naisen tahdon mukaiseksi?

 

Avioero siksi, ettei nainen ole viehättävä = pinnallista.

Avioero siksi, ettei mies ole tarpeeksi siisti = ei-pinnallista.

 

Mites ennen lapsen syntymää, passasitko ja paapoitko miestä onnesta soikeana? Siivosit miehen jäljet, kokkasi ja puunasit? Jos näin oli, ei se mies nyt yhtäkkiä tajua että odotat hänen osallistuvan

 

kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2317397-epatasa-arvo-parisuhteessa-ja-miten-paasta-asian-yli/

 

Keksi miehelle jokin sopiva rangaistus käytöksestään, niin oppiipahan ettei laiskottelu kannata.

 

Sikäli mikäli kyse ei ole asennevammasta, niin itselleni tulee mieleen ainakin seuraavat jutut:

– Mitä mies tekee silloin kun ei ole tekemässä niitä kotitöitä? Jos esim. on jonkun ruudun ääressä, niin kyse voi olla siihen liittyvästä riippuvuudesta.

– Oletko kokeillut viedä miestä aivan kädestä pitäen niiden kotitöiden pariin? Jos kyse on elämänhallinnan ongelmasta tai lievästä masennuksesta niin se voisi auttaa.

 

Oikeasti kotona oleminen lapsen kanssa ei ihan oikeasti ole niin kovaa työtä että kaikki kotityötkin voisi ulkoistaa sille toiselle joka käy töissä.

Miettikää nyt miltä siltä töissäkäyvältä tuntuu tulla töiden jälkeen täysin myllättyyn asuntoon jossa lapset huutaa nälkää ja alkaa ensin tekemään ruokaa ja sitten edes vähän siivoamaan jottei liikkuminen ei olisi kuin tasohyppelypelissä. Pitemmän päälle alkaa vituttamaan sekin.

EN sano että kotona lasten kanssa olevan pitäisi tehdä kaikki, ei tietenkään. Ei myöskään toisinpäin.

 

En voi puhua kuin omasta kokemuksestani, mutta eipä olisi tullut mieleenikään vaatia miestä vielä pitkän työpäivän päätteeksi tekemään töitä kotona. Siis silloin kun itse olin lapsen kanssa kotona. Koin olevani etuoikeutettu ja säälin miestäni, joka ei saanut samanlaista mahdollisuutta. Ja meillä oli näin, vaikka mies ei pennin pyöryläistä mulle tarjonnut. Enkä olisi huolinutkaan. Meillä siis erilliset rahat.

Mutta silloin kyllä korpeaa, on aina korvennut ja korpeaa tälläkin hetkellä, että mies on laiska kotitöissä aina. Nykyään teen paljon enemmän töitä kuin hän, mutta siltikään kotityöt ei mene puoliksi. Toki hän nyt jotain tekee, mutta saisi kyllä oikeasti tehdä enemmän. Ei vaan käy häneltä luonnostaan ja mua taas ärsyttää käskyttää aikuista miestä.

 

Eipä tee täälläkään mitään. Ei pahemmin edes lastenkaan kanssa touhua mitään.
Ei osaa mitään ruokaakaan tehdä.
Monesti ihailen näitä tämän palstan miehiä jotka ovat kokkaustaitoisia

 

Miksi kodin siisteyden taso pitäisi asettaa juuri naisen tahdon mukaiseksi?

Etkö ymmärtänyt lukemaasi? Jos talossa on ryömivä vauva, niin silloin kodissa ei voi olla paikat sotkussa.

 

Oikeasti kotona oleminen lapsen kanssa ei ihan oikeasti ole niin kovaa työtä että kaikki kotityötkin voisi ulkoistaa sille toiselle joka käy töissä.

Miettikää nyt miltä siltä töissäkäyvältä tuntuu tulla töiden jälkeen täysin myllättyyn asuntoon jossa lapset huutaa nälkää ja alkaa ensin tekemään ruokaa ja sitten edes vähän siivoamaan jottei liikkuminen ei olisi kuin tasohyppelypelissä. Pitemmän päälle alkaa vituttamaan sekin.

EN sano että kotona lasten kanssa olevan pitäisi tehdä kaikki, ei tietenkään. Ei myöskään toisinpäin.

Montako kuukautta olen hoitanut täysipäiväisesti alle 2 vuotiaita lapsia ja siinä sivussa vielä hoitanut myös kotityöt? Vastauksestasi päätellen et yhtään.

Minulla on kokemusta sekä kotoa olosta että työssä käymisestä ja kyllä sillä vanhemmalla vaan on huomattavasti helpompi osa, joka käy töissä. Töissä käyvällä ei ole mitään oikeutta livetä vastuustaan osallistua myös lasten ja kodinhoitoon.

 

Oikeasti kotona oleminen lapsen kanssa ei ihan oikeasti ole niin kovaa työtä että kaikki kotityötkin voisi ulkoistaa sille toiselle joka käy töissä.

Kukaan ei kai ole vaatinutkaan kaikkia kotitöitä töissäkäyvän niskoille? Ja tosta lauseesta yleensäkin voinee päätellä että joko et ole ollut kotona lapsen/lapsien kanssa tai sitten sulla on aivan yyberhelpot muksut, joiden kanssa ei tarvi vääntää yhtään mistään yhtään mitään (asuukohan enää edes kotona... ;-)).

 

[QUOTE="Sini";29362386]Etkö ymmärtänyt lukemaasi? Jos talossa on ryömivä vauva, niin silloin kodissa ei voi olla paikat sotkussa.[/QUOTE]

Kaikki on suhteellista. Ei pieni määrä pölyä tai joitain murusia lattialla ketään tapa. Riippuu kovasti, mikä on ap:n ja ap:n miehen siisteyskäsitys.

 

[QUOTE="Viera";29360911]Oppinut jo lapsuudenkodissaan huonoille tavoille, äitinsä passannut? Tekeekö edes fyyisisesti raskasta työtä että se selittäis osan väsymystä? Inhottavaa...[/QUOTE]

Mutta jos on jossain vaiheessa omillaankin asunut?
Ennen parisuhdetta.

 

Pakko kommentoida, vaikka vanha keskustelu. Meillä TÄYSIN sama tilanne. Koira sotkee koko talon ja mies myöskin sekä lapsi. Mies ei tee mitään, vasta kun raivostun ja käsken. Koira makaa päivät pitkät sisällä sekä yöt, aamuyöstä vinkuu ulos ja sama jatkuu päivästä toiseen. Mies ei siivoa elukkansa jälkiä, mutta minä joudun siivoamaan, koska lapsi konttaa lattialla ja kaikenlisäksi lapsellamme on paha ihottuma, joten siistiä on pakko olla. Pöydät pursuavat tavaraa, tiski allas täynnä, kun jokaiselle juomalle otetaan eri muki. Myös pyykkivuori on jotain järkyttävää, sillä mies ei laita pyykkejä, ennenkuin käsken, pyörimään konetta hän ei saa ikinä, vaikka olen uhannut heittää vaatteet nuotioon, sillä en jaksa sitä, että hänen vaatteitaan on pyykistä 80 %. Ja kun syöttää lapsen käskystä, astiat ja ruoan tähteet jäävät siihen paikkaan, täytyisi kuulema olla kiitollinen, että hoitaa edes tämän. Hoitaa kyllä lasta, siitä olen kiitollinen, mutta lisätyötä se vain tietää, koska kaikki pyyhkeistä likaisiin vaatteisiin jäävät suoraan sanottuna kuin paska perseestä. Olen sanonut, etten jaksa enää, sillä itse opiskelen ja hoidan lasta. Hän ei tee raskasta työtä, vaan opiskelee. Tiedän, ettei toiselta voi vaatia, mutta mielestäni isoin ongelma on hänen rakas rakkinsa, josta ei ole nyt kuin harmia. Jos ei olisi koiraa ja kissaa, taakkani helpottuisi yli puolella. Kaikesta en aina jaksa raivota tai sanoa, hetken rauhoitun ja teen sitten itse. Olen kyllä maininnut, että helpompi elämä olisi lapsen kanssa kahdestaan, mutta ei tämäkään ole häntä herättänyt. Olen joskus sanonut, että luuletko minun valittavan turhasta? Ei oikein ymmärrä, että olen väsynyt tähän oravanpyörään, koska olen erittäin reipas ja tällaiset ihmiset eivät helposta masennu tai ole väsyneitä. Reipas ihminen myös on tottunut auttamaan muita, joten avun pyytäminen on iso kynnys. Ja yleensä kun olen kaikista väsynein, silloin on joku meno tai lähdetään metsälle tai koulutehtäviä, ihan mitä vain. Kerrankin kaaduin väsyneenä sohvalle ja sanoin, että olen ihan poikki, niin siinä samalla lähdettiin metsälle! Ajattelin, että täytyykö elämän olla tällaista? Onneksi lapseni nukahti kainaloon, se oli sen hetken pelastus. Yleensä en nuku päivisin, sillä juuri nämä kotityöt vievät kaiken ajan lapsen hoidon lisäksi, enkä saa nukuttua. Kerrankin minulla oli koulussa monta tenttiä peräkkäisinä päivänä, joihin minulla oli voimia ja aikaa lukea yksi ilta! Kaikki nämä ovat olleet omia valintojani miehestä lapseen, mutta jos nyt voisin jotain muuttaa, niin koiran jäljet voisi mies siivota täysin tai vaikka lopettaa koko eläin! Lapsen kyllä jaksan hoitaa, koska rakastan häntä niin paljon, etten laiminlyö hänen hoitoaan sen vuoksi, että mies on täysi spagetti. Ehkä paremmat ajat koittavat sitten vuosien päästä, tässä toivossa elän jokainen päivä, voimia muillekin koti-äideille.

 

Meillä ihan sama juttu. Raivostuttavinta on, että anoppi kehuu minulle kuinka poikansa tekee niin kivasti kotihommia, hänen miehensä ei tehnyt mitään. Joo, kyllähän se tekee paljon kun max kerran viikossa antaa lapsille iltapalan!

 

Pakko kommentoida, vaikka vanha keskustelu. Meillä TÄYSIN sama tilanne. Koira sotkee koko talon ja mies myöskin sekä lapsi. Mies ei tee mitään, vasta kun raivostun ja käsken. Koira makaa päivät pitkät sisällä sekä yöt, aamuyöstä vinkuu ulos ja sama jatkuu päivästä toiseen. Mies ei siivoa elukkansa jälkiä, mutta minä joudun siivoamaan, koska lapsi konttaa lattialla ja kaikenlisäksi lapsellamme on paha ihottuma, joten siistiä on pakko olla. Pöydät pursuavat tavaraa, tiski allas täynnä, kun jokaiselle juomalle otetaan eri muki. Myös pyykkivuori on jotain järkyttävää, sillä mies ei laita pyykkejä, ennenkuin käsken, pyörimään konetta hän ei saa ikinä, vaikka olen uhannut heittää vaatteet nuotioon, sillä en jaksa sitä, että hänen vaatteitaan on pyykistä 80 %. Ja kun syöttää lapsen käskystä, astiat ja ruoan tähteet jäävät siihen paikkaan, täytyisi kuulema olla kiitollinen, että hoitaa edes tämän. Hoitaa kyllä lasta, siitä olen kiitollinen, mutta lisätyötä se vain tietää, koska kaikki pyyhkeistä likaisiin vaatteisiin jäävät suoraan sanottuna kuin paska perseestä. Olen sanonut, etten jaksa enää, sillä itse opiskelen ja hoidan lasta. Hän ei tee raskasta työtä, vaan opiskelee. Tiedän, ettei toiselta voi vaatia, mutta mielestäni isoin ongelma on hänen rakas rakkinsa, josta ei ole nyt kuin harmia. Jos ei olisi koiraa ja kissaa, taakkani helpottuisi yli puolella. Kaikesta en aina jaksa raivota tai sanoa, hetken rauhoitun ja teen sitten itse. Olen kyllä maininnut, että helpompi elämä olisi lapsen kanssa kahdestaan, mutta ei tämäkään ole häntä herättänyt. Olen joskus sanonut, että luuletko minun valittavan turhasta? Ei oikein ymmärrä, että olen väsynyt tähän oravanpyörään, koska olen erittäin reipas ja tällaiset ihmiset eivät helposta masennu tai ole väsyneitä. Reipas ihminen myös on tottunut auttamaan muita, joten avun pyytäminen on iso kynnys. Ja yleensä kun olen kaikista väsynein, silloin on joku meno tai lähdetään metsälle tai koulutehtäviä, ihan mitä vain. Kerrankin kaaduin väsyneenä sohvalle ja sanoin, että olen ihan poikki, niin siinä samalla lähdettiin metsälle! Ajattelin, että täytyykö elämän olla tällaista? Onneksi lapseni nukahti kainaloon, se oli sen hetken pelastus. Yleensä en nuku päivisin, sillä juuri nämä kotityöt vievät kaiken ajan lapsen hoidon lisäksi, enkä saa nukuttua. Kerrankin minulla oli koulussa monta tenttiä peräkkäisinä päivänä, joihin minulla oli voimia ja aikaa lukea yksi ilta! Kaikki nämä ovat olleet omia valintojani miehestä lapseen, mutta jos nyt voisin jotain muuttaa, niin koiran jäljet voisi mies siivota täysin tai vaikka lopettaa koko eläin! Lapsen kyllä jaksan hoitaa, koska rakastan häntä niin paljon, etten laiminlyö hänen hoitoaan sen vuoksi, että mies on täysi spagetti. Ehkä paremmat ajat koittavat sitten vuosien päästä, tässä toivossa elän jokainen päivä, voimia muillekin koti-äideille.

Sano ukollesi, että koira menee lopetukseen 2 viikon päästä, jos ei ole alkanut sitä ennen huolehtimaan siitä täysipäiväisesti.

 

Meillä ihan sama juttu. Raivostuttavinta on, että anoppi kehuu minulle kuinka poikansa tekee niin kivasti kotihommia, hänen miehensä ei tehnyt mitään. Joo, kyllähän se tekee paljon kun max kerran viikossa antaa lapsille iltapalan!

Mikset oikaise anopin käsityksiä?

 

Montako kuukautta olen hoitanut täysipäiväisesti alle 2 vuotiaita lapsia ja siinä sivussa vielä hoitanut myös kotityöt? Vastauksestasi päätellen et yhtään.

Minulla on kokemusta sekä kotoa olosta että työssä käymisestä ja kyllä sillä vanhemmalla vaan on huomattavasti helpompi osa, joka käy töissä. Töissä käyvällä ei ole mitään oikeutta livetä vastuustaan osallistua myös lasten ja kodinhoitoon.

Riippuu kyllä mitä työkseen tekee. Naisilla nyt yleensäkin on kevyemmät työt. Ite olisin mielummin kotona koiran ja lapsen kanssa!

 

Riippuu kyllä mitä työkseen tekee. Naisilla nyt yleensäkin on kevyemmät työt. Ite olisin mielummin kotona koiran ja lapsen kanssa!

Fyysisesti raskasta työtä tekevänä naisena voin kertoa että molemmissa on puolensa.

Molemmat ovat raskaita omalla tavallaan. Toki työni on kropalle väsyttävämpää mutta lasten kanssa kotona oleminen on fyysisyyden lisäksi henkisesti työlästä sillä koko ajan joudut miettimään toisten tarpeita. Vessassakaan et välttämättä aina pääse käymään rauhassa.