Mies ja äkkipikaisuus

Kiitos teille kaikille. Nyt on jo parempi olo, koska kukaan ei syyttänyt että turhasta hermoilen =)

 

\

Mitä olette mieltä, kannattaako miehelle näyttää tämä keskustelu?

Kyllä

 

Minä en näyttäisi keskustelua miehelle. Se voisi tuntua kovalta tuomiolta ja ei niin kovin rakentavaltakaan... Sanoisin edellyttäväni ehdotonta muutosta ja avun hakemista. Ne Jo Frostin jututkaan eivät olisi pahitteeksi. Mietin kuitenkin alan ihmisenä myöskin sitä, että masennuskin voi oireilla osalla ihmisistä juuri noin (ei siis väkivaltainen toiminta sinänsä) eli pinnan kireytenä ja selittämättömänä pahana olona. Silloin olon paraneminen esim. lääkityksellä tai henkilöstä riippuen psykoterapialla voisi olla merkitystä. Sen sijaan em. asioista ei olisi apua jos hlö olisi alusta alkaen ollut kireä ja väkivaltainen ym., mutta ymmärsin, että teillä tämä on ihan uutta?

 

jatkoa...

Olen kyllä tuon toisen vieraan kanssa samoilla linjoilla, että en näyttäisi tätä keskustelua miehelle.

Tsemppiä!

 

\

\

\

\

\ omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...

Näinhän se J.B.kin toimi!
Mä en kyllä ymmärrä naisia, jotka antavat lapsiaan pahoinpidellä. Jos kerran jo kaksi kertaa näin tehnyt niin varmasti vielä pahoinpitelee ja seuraavalla kerralla vielä pahemmin.......
:'( Miksi sä suojelet miestäsi?

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

Soita heti apua, älä jää yksin tän asian kanssa. Lapset eivät osaa apua hakea itsellensä vaan he turvautuvat sinuun, luottavat sinuun.
Oma äitini ei aikanaan hakenut apua ja me lapset jouduimme omin silmin todistamaan sitä, kuinka äiti sai turpaan isältä. Se ei ollut kivaa katseltavaa.....edelleen muistan ne tappelut, kuulen sen hirveen metelin korvissani. Muistan miten pelkäsin........se pelon tunne on kamala.
Ja me lapset saimme myös kokea oman osuutemme väkivallasta. :'(
Se jättää syvät arvet ihmiseen. Toivoin aina lapsena, että voi kun ne erois niin loppuis tää riita...

Minulla on itselläni samantyylinen lapsuus takana ja sen takia olenkin niin sekaisin kun luulin päässeeni sellaisesta elämästä pois.

Minä odotan että se mies tulee kotiin ja sanon että nyt aletaan sitten hoidella asiaa paremmaksi. Ainakin yrittämään.

[/quote]
Valitettavasti todella usein käy niin, että ne ihmiset, jotka ovat lapsena kokeneet väkivaltaa; joutuvat sen uhriksi myös aikuisena.
Myös minulle kävi niin. Se mies on exä ollut jo muutaman vuoden!!!

 

\

Minä en näyttäisi keskustelua miehelle. Se voisi tuntua kovalta tuomiolta ja ei niin kovin rakentavaltakaan... Sanoisin edellyttäväni ehdotonta muutosta ja avun hakemista. Ne Jo Frostin jututkaan eivät olisi pahitteeksi. Mietin kuitenkin alan ihmisenä myöskin sitä, että masennuskin voi oireilla osalla ihmisistä juuri noin (ei siis väkivaltainen toiminta sinänsä) eli pinnan kireytenä ja selittämättömänä pahana olona. Silloin olon paraneminen esim. lääkityksellä tai henkilöstä riippuen psykoterapialla voisi olla merkitystä. Sen sijaan em. asioista ei olisi apua jos hlö olisi alusta alkaen ollut kireä ja väkivaltainen ym., mutta ymmärsin, että teillä tämä on ihan uutta?

Ei ole ollut aina tällainen. Nämä on tullu esiin nyt viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa.

 

\

\

Minä en näyttäisi keskustelua miehelle. Se voisi tuntua kovalta tuomiolta ja ei niin kovin rakentavaltakaan... Sanoisin edellyttäväni ehdotonta muutosta ja avun hakemista. Ne Jo Frostin jututkaan eivät olisi pahitteeksi. Mietin kuitenkin alan ihmisenä myöskin sitä, että masennuskin voi oireilla osalla ihmisistä juuri noin (ei siis väkivaltainen toiminta sinänsä) eli pinnan kireytenä ja selittämättömänä pahana olona. Silloin olon paraneminen esim. lääkityksellä tai henkilöstä riippuen psykoterapialla voisi olla merkitystä. Sen sijaan em. asioista ei olisi apua jos hlö olisi alusta alkaen ollut kireä ja väkivaltainen ym., mutta ymmärsin, että teillä tämä on ihan uutta?

Ei ole ollut aina tällainen. Nämä on tullu esiin nyt viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa.

Ei munkaan exässä ollut alussa mitään väkivaltaisia piirteitä vaan niitä alkoi näkymään lasten syntymän jälkeen...

 

\

\

\

Minä en näyttäisi keskustelua miehelle. Se voisi tuntua kovalta tuomiolta ja ei niin kovin rakentavaltakaan... Sanoisin edellyttäväni ehdotonta muutosta ja avun hakemista. Ne Jo Frostin jututkaan eivät olisi pahitteeksi. Mietin kuitenkin alan ihmisenä myöskin sitä, että masennuskin voi oireilla osalla ihmisistä juuri noin (ei siis väkivaltainen toiminta sinänsä) eli pinnan kireytenä ja selittämättömänä pahana olona. Silloin olon paraneminen esim. lääkityksellä tai henkilöstä riippuen psykoterapialla voisi olla merkitystä. Sen sijaan em. asioista ei olisi apua jos hlö olisi alusta alkaen ollut kireä ja väkivaltainen ym., mutta ymmärsin, että teillä tämä on ihan uutta?

Ei ole ollut aina tällainen. Nämä on tullu esiin nyt viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa.

Ei munkaan exässä ollut alussa mitään väkivaltaisia piirteitä vaan niitä alkoi näkymään lasten syntymän jälkeen...

Se on niin vaikea kuvitella, että tuo tuttu mies pystyis semmosiin Toisaalta, en minä osannu kuvitella, että hän näitäkään pystyisi mitä nyt on kuitenkin tapahtunut.
Tämä on alkanut meillä tuon nuorimman lapsen syntymän jälkeen.

 

Pahoillani, mutta pakko sanoa, EN JÄTTÄISI LAPSIA ENÄÄ MIEHEN KANSSA KESKENÄÄN JOS OLISIN SINÄ.

 

\

Pahoillani, mutta pakko sanoa, EN JÄTTÄISI LAPSIA ENÄÄ MIEHEN KANSSA KESKENÄÄN JOS OLISIN SINÄ.

Mielestäni jo jossain viestissä sanoinkin, että se on vaikeaa. Ja jätän niin vähän kuin mahdollista.

 

\

Mitä te tekisitte asialle?

Miehestä on ajanmyötä tullut lyhyt pinnaisempi lapsia kohtaan. Herkästi räpsäyttää isompaa lasta sormille jos ei usko, tiuskii ja puhuu muutenkin epäkohteliaasti. Itse säikähdin, kun mies ja tyttö istuivat sohvalla ja tyttö intti miehelle jotain ei niin tärkeää. Mies kielti ja tyttö ei uskonut niinkuin 3 vuotiaalla on tapana. 3 kertaa mies kielti jonka jälkeen hänellä katkesi pinna ja hän nappasi tyttöä niskasta kiinni. Melko kovaakin... Tyttö alkoi itkemään kovasti kun sattui ja säikähti. Minä karjaisin miehelle että irti. Tytölle jäi punaiset jäljet kaulalle yli tunniksi, että aika kovaa mies oli kiinni ottanut.

Minä miehelle annoin huutia tämän jälkeen ja ilmoitin että antaa olla viimeinen kerta. Saman tyylinen tapaus oli muutama viikko aiemmin, silloin mies tarttui lasta käsivarresta.

Mitä minä teen? Hän sanoi, ettei tiedä miksi otti kiinni ja niin lujaa. Kysyin, että miten minun tulisi nyt uskaltaa olla täällä ja antaa lasten olla hänen kanssaan keskenään. Ei osannut sanoa. Kuten myös ei sitä, tekeekö uudelleen vielä tuon.

Minä en hyväksy, että minun lapsiini kosketaan tuollalailla, enkä ole pystynyt miehen kanssa olemaan oma itseni ollenkaan noitten jälkeen.

On myös pari tapausta, kun hän on tarttunut minua käsivarsista ja puristanut lujaa ja työntänyt seinää vasten.

Mitä minä teen? En lasten takia haluaisi odottaa JOS hän ei enää näitä tee... :'(

kirjoitit minun lapsiini. siis eivätkö lapset ole miehesi.

 

kannattaisi selvittää mistä moinen lyhytpinnaisuus johtuu ja yrittää korjata tilannetta,mikäli vielä mahdollista.
keskustelkaa asiasta pian,tuollainen ei voi jatkua,se vaan pahenee ajanmyötä luulen niin :/ <br><br>

 

\

\

Mitä te tekisitte asialle?

Miehestä on ajanmyötä tullut lyhyt pinnaisempi lapsia kohtaan. Herkästi räpsäyttää isompaa lasta sormille jos ei usko, tiuskii ja puhuu muutenkin epäkohteliaasti. Itse säikähdin, kun mies ja tyttö istuivat sohvalla ja tyttö intti miehelle jotain ei niin tärkeää. Mies kielti ja tyttö ei uskonut niinkuin 3 vuotiaalla on tapana. 3 kertaa mies kielti jonka jälkeen hänellä katkesi pinna ja hän nappasi tyttöä niskasta kiinni. Melko kovaakin... Tyttö alkoi itkemään kovasti kun sattui ja säikähti. Minä karjaisin miehelle että irti. Tytölle jäi punaiset jäljet kaulalle yli tunniksi, että aika kovaa mies oli kiinni ottanut.

Minä miehelle annoin huutia tämän jälkeen ja ilmoitin että antaa olla viimeinen kerta. Saman tyylinen tapaus oli muutama viikko aiemmin, silloin mies tarttui lasta käsivarresta.

Mitä minä teen? Hän sanoi, ettei tiedä miksi otti kiinni ja niin lujaa. Kysyin, että miten minun tulisi nyt uskaltaa olla täällä ja antaa lasten olla hänen kanssaan keskenään. Ei osannut sanoa. Kuten myös ei sitä, tekeekö uudelleen vielä tuon.

Minä en hyväksy, että minun lapsiini kosketaan tuollalailla, enkä ole pystynyt miehen kanssa olemaan oma itseni ollenkaan noitten jälkeen.

On myös pari tapausta, kun hän on tarttunut minua käsivarsista ja puristanut lujaa ja työntänyt seinää vasten.

Mitä minä teen? En lasten takia haluaisi odottaa JOS hän ei enää näitä tee... :'(

kirjoitit minun lapsiini. siis eivätkö lapset ole miehesi.

Yhteisiä lapsia ovat molemmat.

 

\

kannattaisi selvittää mistä moinen lyhytpinnaisuus johtuu ja yrittää korjata tilannetta,mikäli vielä mahdollista.
keskustelkaa asiasta pian,tuollainen ei voi jatkua,se vaan pahenee ajanmyötä luulen niin :/

Asiasta on eilen illalla keskusteltu tiukkaan sävyyn. Lähinnä mies kuunteli mitä minulla oli sanottavana.

 

\

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

Et sä nyt mikään tyhmä ole. P.B. ei lähtenyt kuulema koska hän halusi pitää kulissit pystyssä loppuun asti, eikä hänkään ollut tyhmä, peloissaan ja häpeissään niin kuin naiset usein tuossa tilanteessa ovat. Sitä minä EN ymmärrä miten naiset monesti ajattelevat, että taloudellinen tilanne kärsii kun ja jos he lähtevät. Siihen voi vaan sanoa, että mitä sitten??? Suomessa on sosiaaliturva kuitenkin sitä tasoa, ettei yhtään naista ja lasta laiteta tänä päivänä mierontielle. Ei takuulla laiteta! Koettakaa hakea apua, koska seuraavan kerran kun miehelläsi napsahtaa, se voikin olla viimeinen napsahdus ja se voi koitua sinun tai lapsesi kuolemaksi. Kärjistettyäkö? Ehkä, mutta onpa tuota tapahtunut juuri sellaisille ihmisille joista ei olisi koskaan uskonut.

En kehoita suorintein eroon, mutta hakekaa sitä apua ennenkuin taas tapahtuu jotain millä lehdet saavat uusia uteliaita lukijoita.

 

\

\

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

Et sä nyt mikään tyhmä ole. P.B. ei lähtenyt kuulema koska hän halusi pitää kulissit pystyssä loppuun asti, eikä hänkään ollut tyhmä, peloissaan ja häpeissään niin kuin naiset usein tuossa tilanteessa ovat. Sitä minä EN ymmärrä miten naiset monesti ajattelevat, että taloudellinen tilanne kärsii kun ja jos he lähtevät. Siihen voi vaan sanoa, että mitä sitten??? Suomessa on sosiaaliturva kuitenkin sitä tasoa, ettei yhtään naista ja lasta laiteta tänä päivänä mierontielle. Ei takuulla laiteta! Koettakaa hakea apua, koska seuraavan kerran kun miehelläsi napsahtaa, se voikin olla viimeinen napsahdus ja se voi koitua sinun tai lapsesi kuolemaksi. Kärjistettyäkö? Ehkä, mutta onpa tuota tapahtunut juuri sellaisille ihmisille joista ei olisi koskaan uskonut.

En kehoita suorintein eroon, mutta hakekaa sitä apua ennenkuin taas tapahtuu jotain millä lehdet saavat uusia uteliaita lukijoita.

Tuo raha asia ei todella minua mietitytä. Minulla on kyllä tukiverkot yms kohdillaan ja olen varma että apua löytyy tarvittaessa.

 

\

Tuo raha asia ei todella minua mietitytä. Minulla on kyllä tukiverkot yms kohdillaan ja olen varma että apua löytyy tarvittaessa.

Saako kysyä mikä siinä sitten mietityttää? Häpeäkö? Pelko? Mun mielestäni

 

\

\

Tuo raha asia ei todella minua mietitytä. Minulla on kyllä tukiverkot yms kohdillaan ja olen varma että apua löytyy tarvittaessa.

Saako kysyä mikä siinä sitten mietityttää? Häpeäkö? Pelko? Mun mielestäni

Häpeä, ei halua että kukaan tietää. Pelko, että minä hätiköin ja liiottelen... :/ Järjellä ajateltuna ei olisi aihetta, mutta tunteella...

 

no tämä ketju sai MINUT miettimään että nyt viimeistään patistan miehen lääkärille tutkituttaan päätä. olen sitä vihjaillu vuosikausia kun sillä on arpiaki päässä...

 

\

Häpeä, ei halua että kukaan tietää. Pelko, että minä hätiköin ja liiottelen... :/ Järjellä ajateltuna ei olisi aihetta, mutta tunteella...

Uskoisitko sinä jos sulle sanottaisi ettei se ole sinun syytäsi? Mikä saisi sinut ymmärtämään sen myös tunnetasolla? Sulla ei ole mitään syytä hävetä. Minäkin olen käynyt saman läpi vuosia sitten, meillä tilanne meni niin että osittain pakotin (eron uhalla) miehen hakemaan itselleen apua. Kerroin myös väkivallasta äidilleni, sisarilleni, aika monelle ystävälle, jopa miehen vanhemmille ja tein miehelle erittäin selväksi, että nyt kaikki meidän yhteiset tutut tietävät ja ovat tarpeen niin vaatiessa valmiit auttamaan kaikin tavoin. Kun tämä asia valkeni miehelleni, hän murtui. Sen jälkeen alkoi suhteen uudelleen rakentaminen ja luottamuksen hakeminen, terapiat psykologilla. Ei se helppoa ollut, ei, mutta siitä selvittiin.

Teillä on mahdollisuus selviytyä, mutta kerro kuitenkin kaikille tutuillesi siltä varalta että jos uusi tilanne syntyy, ei kaikki tämä tule muille yllätyksenä ja he ovat itsekin valmiit auttamaan.

Et sinä ole yksin näiden asioiden kanssa. Luulenpa että melkein joka ainoa väkivaltaa kokenut häpeää sitä tilannetta ja vähättelee. Ei sun tartte tehdä niin.

 

\

\

Häpeä, ei halua että kukaan tietää. Pelko, että minä hätiköin ja liiottelen... :/ Järjellä ajateltuna ei olisi aihetta, mutta tunteella...

Uskoisitko sinä jos sulle sanottaisi ettei se ole sinun syytäsi? Mikä saisi sinut ymmärtämään sen myös tunnetasolla? Sulla ei ole mitään syytä hävetä. Minäkin olen käynyt saman läpi vuosia sitten, meillä tilanne meni niin että osittain pakotin (eron uhalla) miehen hakemaan itselleen apua. Kerroin myös väkivallasta äidilleni, sisarilleni, aika monelle ystävälle, jopa miehen vanhemmille ja tein miehelle erittäin selväksi, että nyt kaikki meidän yhteiset tutut tietävät ja ovat tarpeen niin vaatiessa valmiit auttamaan kaikin tavoin. Kun tämä asia valkeni miehelleni, hän murtui. Sen jälkeen alkoi suhteen uudelleen rakentaminen ja luottamuksen hakeminen, terapiat psykologilla. Ei se helppoa ollut, ei, mutta siitä selvittiin.

Teillä on mahdollisuus selviytyä, mutta kerro kuitenkin kaikille tutuillesi siltä varalta että jos uusi tilanne syntyy, ei kaikki tämä tule muille yllätyksenä ja he ovat itsekin valmiit auttamaan.

Et sinä ole yksin näiden asioiden kanssa. Luulenpa että melkein joka ainoa väkivaltaa kokenut häpeää sitä tilannetta ja vähättelee. Ei sun tartte tehdä niin.

En tiedä mikä sen saisi uskomaan. Osaltaan minä syytän itseäni kun en osaa suojella lapsia kunnolla.

Mies on suostunut lääkäriin, yrittää vain että vasta kesäloman alettua menisi... Aikaa tähän n. 3 viikkoa.

Toisaalta en halua "nolata" miestä. Vaikka taas järjellä ajateltuna hänen tulisi pystyä kantamaanseuraukset omista teoistaan. Isälleen hän itse on kertonut vähän tapahtuneista.

Meillä on tässä vuosien varrella ollut kaikkea muutakin vaikeuksia ja minulta alkaa usko loppua kun aina saa olla yrittämässä hampaat irvessä eikä meinaa helpottua

:/

 

\

En tiedä mikä sen saisi uskomaan. Osaltaan minä syytän itseäni kun en osaa suojella lapsia kunnolla.

Tuosta sun täytyy päästä jotenkin. Ajattele nyt sitä tilannetta itseään, mielestäni (ainakin sen mukaan mitä olet kirjoittanut) olet tehnyt kaikkesi. Mitä muuta sinä voisit siinä tilanteessa tehdä? Lyödä? Silloin näyttäisit lapselle, että se olisi oikein. Juosta lapsi kainalossa pakoon? Ehkä, mutta se voisi pelottaa lasta ja saada miehen hermostumaan lisää. Sun täytyy saada se mies hoitoon PIAN.

Mies on suostunut lääkäriin, yrittää vain että vasta kesäloman alettua menisi... Aikaa tähän n. 3 viikkoa.

Miehesi yrittää ehkä vain pitkittää asiaa tuolla verukkeella. Terapia aikoja sa myös niin, että ne sopii miehen työ aikoihin. Avun hakeminen on miehellesikin iso kynnys ja asian julkistaminen hermostuttaa varmasti häntä itseäänkin = hävettää. Mutta hän ei saisi jättää asiaa hoitamatta.

Toisaalta en halua "nolata" miestä. Vaikka taas järjellä ajateltuna hänen tulisi pystyä kantamaanseuraukset omista teoistaan. Isälleen hän itse on kertonut vähän tapahtuneista.

Et sinä häntä nolaa vaan autat. Hyvä että miehesi on kertonut isälleen.

 

A new 2001 conjecture simply by Donald Goldstein, chief executive connected with Sales channel Advertising and marketing, in relation to Apple's then freshly presented retailers prentice capital management Proper that is via HF selection interviews in the past, you may are aware that the particular hedge pay for example is actually commonplace in the industry. Exactly why is this particular? Simply because that is a analyze of the way you can conduct in the true job. Hedge deposit analyst's day-to-day job is usually researching investment thoughts upon the two lengthy and also short part. Investment decision event reports examination your information about having the capacity to appropriately put together a investment decision idea. If you cannot toss the stock options next forget about trying to find a new hedge fund task. prentice capital zimmerman Incapability to successfully hedge