Mies ja lasten tavaroiden hankinta

Aika valtavia johtopäätöksiä ihmiset tekee taas siitä onko mies kiinnostunut vauvavarusteista tai mitä niistä on valmis maksamaan.

Ei omaakaan miestä ole koskaan juuri kiinnostanut mukuloiden kamppeet. No vaunuja se tosin oli mukana valitsemassa innoissaan, mutta ei maksettu niitä itse Olen ostanut lapsille suurelta osin kaiken omasta pussistani, ja esikoinen on sentään jo 2,5 v. On se ehkä joskus jotain hintaa kauhistellut mutta niin olen minäkin Mutta tämä että minä olen maksanut lasten kamppeet yksin on kompensoitunut minun hoitovapaan aikana, kun miehen tuloista menee muuten suurempi osa elämiseen.

Suosittelen että teet teidän taloudesta budjetin. Ei tarvi unohtaa omia tilejä, riittää että laitat paperille kaikki yhteiset menot, miehen menot ja sinun menot. Lisäksi voit lisätä niihin lapsen menot, meillä on vaippoihinkin budjetoitu rahat. Sitten jaat ne menot tasapuolisesti molemmille, ottaen kuitenkin huomioon tuloeron. Molemmille soisi jäävän käyttörahaa saman verran, toisaalta minua ei ole haitannut että miehelle jää vähän enempi kuin minulle kun hän se töissä käy. Sit budjetti miehen nokan eteen, ja tilipäivinä rahat siirrellään yhteiselle maksutilille tulevia laskuja ja hankintoja varten. Ei tartte miettiä mistä otetaan rahaa sitä vaippapakettia tai uutta haalaria varten ja tapella. Molemmilla säilyy myös omat tilit ja siellä se oma käyttöraha, eli jos mies haluaa vaikka säästää johonkin sinusta typerään tietokoneosaan niin hän voi sen tehdä ihan rauhassa eikä sinullakaan ole siihen mussuttamista - ja toisinpäin..

Tämä toimii hyvin.

 

Hmmm, en lukenut aivan koko viestiketjua, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta, ettei mies ole lainkaan kiinnostunut satsaamaan tulevan vauvan varusteisiin. Ymmärrän, jos on todella rahapula, mutta ilmeisesti rahaa löytyy kyllä harrastusvälineisiin. Meillä olisi varaa ostaa uusia tarvikkeita, mutta kuten monet tietää niin käytettynä löytyy aivan loistokamaa ja olenkin jo jotain ostanut (mm. vaunut, sitteri, turvakaukalo). Nyt sitten aloin itse nuukailemeen sängyn hinnan kanssa (oli halpa sänky, mutta uusi) niin mies vain totesi, että "anna mennä vain, ei näistä tarvitse pihistellä. Eli itse en malta edes uusia ostaa, kun muutkin tavarat ovat olleet käytettyjä ja aivan uudenveroisia. Mutta miehen asenne paistaa tuosta hyvin, että hän on valmis tinkimään muista menoista vauvan takia. Tsemppiä ja varmaan joki budjetin laatiminen tms. olisi teille hyvä. En tiedä miten jatkossa kun lapsi alkaa harrastamaan yms, voi tulla haastavat ajat eteen jos mies ei suostu mitään maksamaan, harrastusvälineet yms. ei ole välttämättä halpoja

 

Kyllähän se niin on,että ne raskaushormoonit auttaa äitiä valmistautumaan siihen lapsen tuloon ja hyvä niin! Ja onhan se vauva äidin sisällä,liikkuu, ei äiti voi unohtaa hetkeksikään että on tulossa äidiksi. Yötkin saattavat mennä vessassa juostessa, voipa jalkojakin särkeä.
Isäksi tulevalta mieheltä puuttuu kaikki tämä. Hänen on toisinaan ihan muistutteva itselleen,että suuri elämänmuutos on kohta ihan tosi! Eikä tämä ole miehen vika.
Luonto sen on niin tarkottanutkin,että äiti on se joka on lapsen ensisijainen hoitaja, turvan lähde, imetyksineen kaikkineen. Ja isän tehtävä on huolehtia, että äiti selviytyy tästä. Olla äidin tuki! Etenkin aluksi näin, koska symbioosi äidin ja vauvan välillä on tiivis.
Miehelle isäksi tulo on konkreettista vasta vauvan synnyttyä. Eipä silti, on hyvä rohkaista isä mukaan ultraan, synnytysvalmennukseen,neuvolaan jne. Ja onhan se äidille tärkeää,että isä paijaa masua ja höpöttelee masuun lapselleen. Moni isä tekee tämän ihan omasta halustaankin,mutta toisille vauva on vielä tuossa vaiheessa niin epätodelllinen ja jotenkin kaukainen asia ja silti heistä voi tulla aivan mahtavia ja rakastavia isiä.
Mitä rahanmenoon tulee, niin ei isä välttämättä ed mainituista syistä osaa ajatella/sisäistää mitä kaikkea vauva tarvitsee.
Moni ostaa turhaa tavaraa. Itse olen pärjännyt etukäteen hankituilla vaunuilla, turvaistuimella, äitiyspakkauksella,vaipoilla, muutamilla lisäksi hankituilla vauvanvaatteilla+lakanoilla,kylpyammeella, hoitoalustalla. Useampi harso kannattaa hankkia ja niitä ihan perus bodyja ja potkareita/puolipotkareita. Lämmin vauvan ympärille kiedottava villapeite on tosi hyvä, siihen pienen saa lämpöisesti kapaloitua. Itselle terveyssiteitä ja liivinsuojia, maidonkerääjäkin on hyvä olla. Pakastimeen jos jaksaa tehdä ruokia,leivonnaisia valmiiksi, niin kaikki on eteenpäin Sauvasekotin oli hyvä hankinta jossain vaiheessa, sillä sai soseutettua ruokaa kätevästi vauvalle.
Loput hankinnat kannattaa tehdä vauvan synnyttyä ja tarpeen mukaan. Itse en tarvinnut koskaan esim. sitteriä,hyppykiikkua, kävelytuolia, itkuhälytintä. Terveellä äidinvaistolla pärjää yllättävän pitkälle

 

Miksi sitteri on niin tärkeä? Meillä sitä käytettiin lähinnä syöttötuolina, kun vauvaa ei voinut laittaa vielä syöttötuoliin. Jos lapsi vain viihtyy lattialla, niin laita sinne viltin tai leikkimaton päälle. Keskittyisin nyt niistä vaunuista jankuttamiseen.

Kaikki vauvat ei viihdy lattialla. Omani kun laskin vaakatasoon niin alkoi kamala huuto ja itku. Vauvalla oli alussa refluksia, ja on vieläkin tosin nyt lieventynyt jo paljon kasvun myötä.
Sitteri on meillä ollut ehdoton henkireikä, en olisi saanut edes aamiaista tehtyä tai vessassa käytyä ilman sitä.

Tuli vielä tuosta jumpalla käymisestä mieleen, käykää naiset ihmeessä ulkona tuulettumassa jos teillä vaan miehet tulee auttamaan vauvan hoidossa. MUTTA - vaikka ei olisikaan mahdollista saada vauvalle hoitajaa niin ihminen on siitä omituinen otus että se keksii kaikenlaisia keinoja.
Minulle ostettiin mm. käytettynä kuntopyörä, poljen sillä sen aikaa kun vauva ottaa torkut. Myöhemmin kun vauva alkaa vielä enemmän kiinnostua leluista ja pärjää omissa touhuissaan, netti on täynnä hyviä jumppailuvideoita joita voi tehdä kotona.

Kun pitää mennä suihkuun, asetan vauvan turvakaukaloon. Siitä se tuijottelee minua, ja pelleilen vedellä hieman että vauva viihtyy ja saan peseytyä rauhassa.
Tällaista on kehitettävä jos meinaa selvitä yksin suuritarpeisen vauvan kanssa...

Hätä keinot keksii, kuten myös tavaroiden kanssa. Ehdottomia ovat kyllä vaunut ja turvakaukalo.

Rintapumpusta, merkkejä ja malleja on niin monia että voi olla vaikea löytää itselle se sopivin. Mies osti minulle Medelan käsikäyttöisen, eikä se toiminut minulla, paitsi alussa kun maito pakkautui. Hankinta oli aika tyyris, 60-70 € teki mukavan loven kukkaroon pumpusta jota on turha käyttää... Opeteltu on useita kertoja, kokeiltu saunaa, hieromista, jne. Mutta kun ei niin ei.
Tämän vuoksi ei onnistunut täysimetyskään. Senkään onnistumisesta otin ihan turhaa syyllisyyttä ja paineita. Jos halusin mennä käymään kauppakeskuksessa, yritin imettää lastenhoitohuoneessa, ja olin täynnä stressiä jo valmiiksi. Eihän siitä mitään tullut, en herunut ja lapsi huusi koko reissun ajan.
Ei se korvikkeenkaan käyttö ole mikään synti, nyt otan rennosti ja pääsen joskus kotoakin pihalle.

 

Meillä on yhteiseloa takana reippaasti yli kymmenen vuotta ja kolme yhteistä lasta ja omat rahat. Homma toimii hyvin, mutta rahankäytölle täytyy olla selkeät "säännöt". Ja mainittakoon, että kolmannen lapsen tullessa mies ei hankkinut/maksanut lapsen tarvikkeista yhtään mitään. Ensimmäiselle lapselle taisi valita ja maksaa yhden potkupuvun kun pakotin. Se, että miestä ei kiinnostaisi lastentarvikkeiden hankinta, ei tietenkään meinaa, että itse lapsi ei kiinnostaisi. Mieshän voi myös ajatella, että hankinnat kerkeää tehdä vielä myohemmin, vaikka toki ymmrärän, että varsinkin esikoista odottaessa äidit tuppaavat haluamaan kaiken olevan ajoissa valmiina.

Koska alkuperäisellä on ilmeisestikin aikaa miestään enemmän, niin hänen tietenkin kannattaa panostaa enemmän vaikka niiden vaunujen bongailuun. Mutta eihän tuollaisessa rahatilanteessa tietenkään ole reilua, että hän maksaa kaiken. Mitäpä jos ynnäät lastentarvikkeisiin kuluvat rahat ja hän sitten vaikka (pakolla) antaa sinulle oman osansa ja sinä hankit kamat? Tietenkin kakkosvaihtoehto on, että kaikki hankinnat jätetään viimetinkaan ja laitoksella vauvan synnyttyä isille lyödään lappu käteen vauvaa varten tehtävistä hankinnoista.

Ps. pesukoneen päälle laitettu hoitoalusta on meillä ainakin hitti, koneen tärinä rauhoittaa vauvaa kummasti. Vauvaa suositellaan vietäväksi ulos vasta kaksiviikkoisena, joten periaatteessa vaunut kerkeää hommata vasta vauvan synnyttyä (kuten meidänkin kolmoselle). Kyllä täällä Suomessa lastenvaunut/rattaat on melko pakollinen juttu. Itse en ainakaan uskaltaisi liukkaalla kelillä vauvaa kantoliinassa roudailla.

 

Ei ne vaunut ole vaan ulkolenkkejä varten, niitä käytetään paljon myös sisällä nukuttamiseen. Meillä yliväsynyt vauva nukahtaa ainoastaan vaunuihin. Pistää kädensijaan jonkun narun niin siinä sohvalla voi tökkiä jalalla sitä vaunua ja narulla eestaas.

 

Mä suosittelisin tosissaan noin alkuun raahaamaan sen miehen mukaan sinne lastentavaraliikkeeseen ja siellä esitellä vaunujen ja muiden tarvikkeiden hintoja, jos sitten alkaisi osata suhteuttaa noita käytettyjen hintoja siihen mitä uudet maksaa. Ja muuten ihan rauhallinen keskustelu siitä mitä varusteita vauva tarvitsee. Mun mielestä ap:n listat oli hyviä, ei mitään yliampuvaa vaan sellaista perustavaraa millä on hyvä varautua ja käytettykin kelpaa. Ei siis mun mielestä ole kyse siitä että miehellä olisi tarvetta pyöritellä silmiään kun mamma hormonihuuruissaan kerää kämpän täyteen kaikkea julmetun hintaista krääsää.

Muuten noista hankinnoista, meillä oikeastaan vaunut on se ainoa ostos mistä mies on ollut kiinnostunut ja ne on hoidettu yhdessä. Mies on jopa joskus etukäteen bongannut kaupungita omasta mielestään toimivan näjköisiä vaunuja ja esitellyt niitä mulle. Muuten olen itse hankkinut sen mitä olen tarpeellisena pitänyt, joitain vaatteita ja leluja mies on vauvoille löytänyt omilla reissuillaan. Viimeisen vauvan kohdalla tilanne olikin se että mä hoidin ihan mielelläni kaikki hankinnat itse kun mies taas samalla isompituloisena hankki isompien lasten harrastusvälineitä ja maksoi suurimman osan näiden vaatteista.

Meillä on omat rahat, laskut jaetaan sopivasti, samoin kuin lasten kulut ja talousmenot. Vuorollaan ollaan kumpikin oltu kotona lapsia hoitamassa ja silloin toinen on luonnollisesti maksanut isoimman osan menoista, ihan ne puolison ripsivärit ja partaterätkin kun niille on ollut tarvetta. Toisaalta noi on olleet yhteisiä päätöksiä, eli maksajan ei ole tarvinut harmitella sitä kuinka toinen nyt heittäytyy loiseksi.

Ap:lle suosittelen että käytte miehen kanssa yhdessä vielä läpi noita talousasioita, sitä miten ne hoituvat lapsen synnyttyä ja vaikka niitäkin suunnitelmia kuinka kauan lasta hoidetaan kotona ja miten talous kestää ne vuodet. Onko sulla ehkä mahdollista tehdä keikkahommia hoitovapaan aikana tai voitteko jakaa tuota hoitovapaata niin että mies jäisi kotiin jossain vaiheessa. Sun kannattaa myös muistaa että vaikka äitinä se pienen, nyt vasta tulevan lapsen hoitoon laittaminen tuntuu vaikealta niin myös isällä on oikeus olla noista päättämässä. Tai ainakin sitä kuinka paljon hän osallistuu perheen elatukseen noina vuosia. Toisaalta ihan ymmärrettävääkin että miestä ahdistaa jos taloudellinen tilanne onkin huomattavasti heikentynyt siitä mikä hän uskoi sen olevan kun vauvaa suunniteltiin ja ehkä tulee ihan puskistakin puolison päätös jäädä kolmeksi vuodeksi kotiäidiksi.....

 

Samaa mieltä sen kanssa, joka sanoi, etteivät kaikki vauvat viihdy lattialla, niin silloin sitteristä on hyötyä. Sen voi kuitenkin hankkia sitten, kun huomataan, ettei vauva viihdy lattialla. Lattia pitäisi kuitenkin olla ensisijainen paikka vauvalle. Ymmärrän, että kaikki eivät viihdy lattialla, mutta ap ei sitä mielestäni tarvitse tässä vaiheessa.

 

Mitä ääliö menit hommaamaan näitä vauvoja, ei niitä pakko ole tehdä. Käyttäkää ehkäisyä!

 

Mua huoletti raha-asiat esikoisen loppuraskaudessa äitiysloman alettua, joten otin asian puheeksi miehen kanssa. Sovimme silloin, että rahat jaetaan joka kuukausi sillä tavalla, että yhteisten menojen (asuminen, ruoka jne) jälkeen molemmille jää yhtä paljon rahaa omaan käyttöön. Meillä on omat tilit ja yhteinen käyttötili. Mä lasken rahat joka kuun lopussa ja molemmat siirtää yhteiselle tilille tarvittavan summan. Musta on reilua että kun yhdessä eletään ja parhaamme yritetään toistemme ja lasten hyväksi niin molemmille jää saman verran ns. omaa rahaa.

Olin 5 vuotta kotona ja suurimman osan ajasta mies maksoi leijonan osan yhteisistä kuluista (vaikka kyllä mäkin tein keikkaa sen verran etten koskaan pelkällä kotihoidontuella ollut). 7 kk ajan mies oli hoitovapaalla ja mä töissä. Joskus tuntui nololta että mies maksaa niin paljon enemmän mutta toisaalta mä tein töitä kotona meidän yhteisten lasten hyväksi. Nyt kun olen palannut työhön, saan vähän pienempää palkkaa kuin mies ja edelleen rahasysteemi toimii samalla tavalla. Yritän nostaa tuloja miehen tasolle kyllä tässä...

Vauvan tarvikkeet hankin pääasiassa minä, ei miestä kiiinnostanut niinkään. Vaunut valittiin yhdessä. Suurimman osan lasten vaatteista ja tarvikkeista olen hankkinut minä ns. omilla rahoillani mutta ei se mua haittaa koska vastaavasti mies usein maksaa jos käydään ulkona syömässä tai muuta. Nyt kun pojat on isompia (5 ja 3 v) on mies ottanut asiakseen hankkia heille ns. paremmat vaatteet koska kuulemma hänellä on parempi maku

Suosittelen että keskustelette miehesi kanssa noista raha-asioista ja sovitte miten ne hoidetaan. Tapoja on varmasti monia eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Se, ettei miestä kiinnosta vauvatarvikkeet raskauden aikana ei välttämättä kerro siitä, minkälainen isä hänestä tulee. Vastuu taloudellisesti kuitenkin on myös miehellä vaikkei kiinnostusta olisi. Hyvää loppuraskautta ja toivottavasti asiat selviävät!

 

Mies varmaan näkee tilanteen toisin. Ajattelee, että on hankittu "vaikka mitä" kun on kuitenkin hoitopöytä, kaukalo, vaatteita jne. Ja kun siihen lisää pihin luonteen... Kyllähän ne vaunut on hyvä olla olemassa.

Toivottavasti tilanne muuttuu, kun vauva syntyy. Suomen lakikin sanoo, että vanhemmat ovat elatusvelvollisia kykynsä mukaan. Ja miehellä sitä elatuskykyä kuitenkin on. Meillä minä olen tehnyt lasten hankinnat, mutta mies on puolestaan maksanut minunkin asumiskuluja jne.

 

Voi mitä helmiä joillakin "miehinä". Itselleen ostaa mitä haluaa, mutta LAPSELLEEN ei ole valmis ostamaan???!!! :O No entäs jos äitikin sattuisi olemaan samanlainen sika, kuka lapsesta silloin huolehtisi? Turha puolustella tuollaista ITSEKKYYTTÄ. Kyllä mieskin voi ja pitääkin olla vastuullinen ja huolehtia perheestään. Me ostettiin esikoiselle kaikki tavarat yhdessä, ja mä ostelin vaatteitä vähän liikaakin sen lisäksi. yhteisillä rahoillamme, eikä mies valittanut. Meillä on yhteiset rahat, ja mies ei tuhlaa itseensä yhtään. Kehoitan ostamaan jotain itselleenkin, mutta aina hän vain huolehtii että mulla ja lapsilla on kaikki tarpeellinen ja kivaakin. Vaatteita ostelee yhtä paljon kuin mä, tietää lasten koot ja mitä ne tarvitsee.

 

Hoitopöytä on kyllä ihan turha, jos sitä ei saa vesipisteen viereen. Hyvin on tultu toimeen kylppärissä hoitoalustalla pesukoneen päällä ja pienellä korihyllyllä, missä on vaippoja ja muita tarvikkeita. Kolmen lapsen kanssa on toiminut kahdessa eri asunnossa. Roskis vaippoja varten on ollut tarpeellinen, pieni poljinroskis. Toimii yhä roskiksena kylppärissä, vaikkei meillä enää vaippaikäisiä ole.

Vastasyntynyt ei kyllä vielä pahemmin leluja tarvitse, niitä ehtii hankkia myöhemmin ja kummasti niitä saa lahjaksikin. Äkkiä niitä kertyy ihan liikaakin.

Hoitopöytä ei kyllä ole turha, jos on pesukoneen yläpuolella pitkä kaappi kuten meillä.

 

Miksi sitteri on niin tärkeä? Meillä sitä käytettiin lähinnä syöttötuolina, kun vauvaa ei voinut laittaa vielä syöttötuoliin. Jos lapsi vain viihtyy lattialla, niin laita sinne viltin tai leikkimaton päälle. Keskittyisin nyt niistä vaunuista jankuttamiseen.

Jos lattia on kylmä niin siksi.

 

Tää on aina niin huvittavaa kun ymmärretään miestä joka nuukailee vaikka sen käytetyn sitterin tai 150€ lastenvaunujen kanssa syytäen samalla satasia omiin harrastuksiinsa ja huvituksiinsa. Miehen omia menoja ei voida paheksua mutta noista ap:n luettelemista käytettyinä hankituista vauvantarvikkeista löydetään väkisinkin yhtä ja toista turhaa.

Entä jos se on äiti joka sanoo että 150€ hyväkuntoisista emmaljungista on liikaa ja siihen käytettyyn sitteriin ja tuttavalta ostettuun vauvanvaatepakettiin ei ole rahaa. Samalla kun hän itse käyttää kuulausittain useita satoja euroja kynsien ja ripsien laittoon ja hiuspedennyksiin yms. Sanotaanko siinä vaiheessa isälle joka on huolissaan ettei vauvan tarvikkeet ole vieläkään valmiina vaikka synnytys voi käynnistyä jo pian että tämä hössöttää turhaan ja ilman niitä vaunuja, sitteriä ja hoitopöytääkin pärjää? Ettei ole mitään järkeä tuhlata turhaan rahaa (käytettyihin) lastentavaroihin.

 

Sen tiskikoneen voi ostaa ihan hyvin nainenkin. Sen kun takoo taalat pöytään.

Niin ostinkin lopulta, kysymättä mieheltä, joka suuttuikin niin helkkaristi siitä aluksi kun mieleinen kone ei ollut tarjouksessa. Mies ei olisi millään vain halunnut koska olisi mennyt liikaa rahaa siihen. Siis kumman tahansa rahoja, ei sillä nyt ollut väliä hänelle.

 

[QUOTE="kolmen äiti";30632696]Mä suosittelisin tosissaan noin alkuun raahaamaan sen miehen mukaan sinne lastentavaraliikkeeseen ja siellä esitellä vaunujen ja muiden tarvikkeiden hintoja, jos sitten alkaisi osata suhteuttaa noita käytettyjen hintoja siihen mitä uudet maksaa. Ja muuten ihan rauhallinen keskustelu siitä mitä varusteita vauva tarvitsee.[/QUOTE]

Siellä liikkeessä käydessä kannattaa myös katsella vanhentuvia poistossa olevia malleja. Me ostettiin esikoiselle aikoinaan uudet, puoleen hintaan taisi saada ja minä ihastuin siihen poistumassa olevaan kuosiin, paljon kauniinpi oli kuin uusissa. Käytettyjä käytiin katsomassa, mutta niistä pyydettiin vain pikkuisen vähemmän kuin noista, mitkä ostettiin. Olisihan niihin käytettyihin saanut mukaan erikseen tilatun vaunujen kuosisen päivänvarjonkin. Päivänvarjonkin ostin sitten yhtenä kesänä, superedullisena poistona meidän vaunujen kuosilla. Olin varautunut ostamaan yksivärisen varjon kuosin päävärin mukaan ihan merkittömistä varjoista, mutta tuo oli sitten kaupan sopivasti. Kyseisenä kesänä tuolla varjolla oli tosi paljon käyttöä, seuraavien kanssa sitten ei juuri lainkaan.

Minusta uusi on aina kuitenkin uusi, käytetyissä ei koskaan tiedä piilevistä vioista ja missä kunnossa esim. kopan patja on edellisen käyttäjän jäljiltä, onko vuodettu sinne pahemmin ja oksenneltu yms.

Meidän esikoinen ehti syntyä jo ennen suurten hankintojen tekoa, kun syntyi kuukauden etuajassa. Tarkoitus oli mennä sillä viikolla tekemään ostokset, kun olin sitten sairaalassa synnyttäneiden osastolla =) Mies voi tehdä ostoksia ihan yksinäänkin, meillä esim. hankki juhlapuvun, kun mentiin nyytin kanssa yhden toisen vauvan ristiäisiin.

 

Mulla on kaksi lasta, esikoinen on ekasta liitosta, kuopus tästä nykyisestä. Esikoisen isää ei kiinnostanut ostella juuri mitään. Kaukalon osti kun tarpeeksi marisin. Fiilisteli raskautta ja tulevaa pikkuista, mutta ei kyllä sitten jaksanut kiinnostaa se vauvan hoivaaminen. Ero tuli kun vauva oli 4kk. Esikoinen on jo koululainen, ja yhä isänsä järjestää tapaamiset juuri miten itselleen sopii. Ei ostele juurikaan mitään, mutta elareilla hoidan harrastusmaksuja ja vaatettamiset ym.

Kuopus oli iso yllätys. Ehkäisy petti ja tuore suhde. Mies oli aluksi kauhuissaan vauvasta. Ei halunnut ostella yhtään mitään. Sitten yllättäen ennen vauvan syntymää kävi ostamassa mekon vauvalle. Kun vauva syntyi, isä meni onnesta sekaisin. Neljän vuoden aikana on ostellut lapsille sitä sun tätä. Mä oon kyllä päävastuussa, mutta antaa aina vähintäänkin rahaa, millä sitten ostan.

Eli voi olla ettei tosta kypsy, mutta aivan yhtälailla voi käydä hyvinkin. Nykyinen mies kertoi myöhemmin, että vasta vauvan synnyttyä koko juttu jotenkin konkretisoitui, ei tajunnut raskausaikana koko vauvajutskaa.

Tsemppiä

 

No se olennainen kysymys lienee, paljonko teillä on rahaa käytettävissä niihin vaunuihin ja muihin tarvikkeisiin. Selvittäkää ensin se asia, ja sitten lähdet ostoksille, mieluiten itseksesi.

Miksi yksin? Miksei miehellä ole yhtälailla velvollisuutta kattella vauvalle varusteita? Tuskin se kaupassa kulkeminen mitään herkkua on kellekään, velvollisuudet on vaan hoidettava.

 

Miksi yksin? Miksei miehellä ole yhtälailla velvollisuutta kattella vauvalle varusteita? Tuskin se kaupassa kulkeminen mitään herkkua on kellekään, velvollisuudet on vaan hoidettava.

mä olen niin samaa mieltä tästä. mä en itse ole mikään kodinlaittaja tai pullantuoksuinen, enkä kestäis suhdetta missä pitäis vaatia ja kärttää toista kantamaan vastuuta, toivon että se vastuu otetaan ihan itse. en yhtään tajua, jos jotkut naiset suhtautuu miehiinsä kuin lapsiin jotka ei osaa kaupassa käydä tai miettiä koska kämpän vois siivota. enkä yhtään tajua sitä asennetta, että "sellasta se vaan on, itte pitää kaikki tehdä".. mun mielestä on ongelma, jos suhde ei oo kahden tasavertaisen, vastuullisen aikuisen suhde vaan toinen elelee loisena ja hankkii uusia vempeleitä. toki tää voi mennä kummin päin vaan, ja toki ilmapiiristä voi tehdä aika ahdistavan jos vahtii kovasti, että miten toinen tekee minkäkin asian ja kyttää vieressä että asiat hoituu. ja standardit voi olla erilaisia.

eri asia on tietty jos kumppani on vaikka masentunut tai raskaassa elämäntilanteessa tms.

mutta aloittajalle: tämä voi olla kaukaa haettua, mutta musta usein tuntuu, että näissä kotityö/vastuunjakoriidoissa tms on pohjalla ihan tiedostamatta jotain suhteeseen, suhteessa oloon tai perheytymiseen liittyviä ristiriitoja, mitkä sitten kanavoituu tällaisiin kuvioihin. en tiedä, onko teillä näin, mutta mun mielestä sitä kannattaa miettiä. ainakin meidän riidat aiheesta on lopulta olleet (erilaisten siisteyskäsitysten lisäksi) vähän syvemmältä kumpuavia juttuja.

 

Mitä tulee tuohon 2500e vs 500e tuloihin, se 500e on sun ja 2500e miehen. Ei miehellä ole mikään velvoite maksaa sun kotkotuksias, vaan maksat itse omat menosi!!

 

Jos olette naimisissa, mies luonnollisesti kantaa vastuun - myös taloudellisen, lapsestaan. Mikäli olette avosuhteessa, vastuu on kokonaan sinulla: miehekkeen ei ole mikään pakko tunnustaa lasta, saati osallistua lapsesta aiheutuviin kuluihin.

 

Miksi yksin? Miksei miehellä ole yhtälailla velvollisuutta kattella vauvalle varusteita? Tuskin se kaupassa kulkeminen mitään herkkua on kellekään, velvollisuudet on vaan hoidettava.

Ai meinaatko, että aloittajankin pitää raahata sitä miestään mukana kirpparilla silmiään pyörittelemässä ihan vaan siksi, että velvollisuudet on hoidettava? Ja vastaavasti aloittaja mukaan tietokonekauppaan hintoja kauhistelemaan?

Luulis että aikuinen ihminen selviäisi kirppiksen kiertämisestä yksinkin. Toinen voisi vaikka tsekata nettikirppikset sillä aikaa, jos tarkoituksena on oikeasti etsiä tehokkaasti niitä kamoja eikä vain harrastaa vallankäyttöä.

Oma mieheni sanoi heti seurustelun alussa, että inhoaa kirpputoreja. En ole häntä sellaiselle raahannut, mutta silti hän on ollut ihan tasavertainen kumppani ja isä. Ehkä juuri siksi.

 

Minä hoidan kaikki lapsiin liittyvät hankinnat ja harrastukset meidän taloudessa. Jos rahat loppuu niin sitten maksaa mies. Mutta siis mun rahat menee ensin arjen menoihin. Mä tiedän mitä lapset tarvitsee ja millaisia vaatteita tms. Mulla on valtavasti tietoa aiheesta ja kertyy koko ajan lisää koska olen kiinnostunut aiheesta ja otan selvää. Tai on pakko olla. Jonkun on pakko. Niin se vain on vaikka ehkä ei ihan reilua. Mutta kuka noita jaksaa tai ehtii miettiä. Pääasia että selvitään edes joten kuten kunnialla. Että saadaan lapset kasvatettua ja niillä on suurinpiirtein mitä ne tarvitsee. Ehkä laitetaan tilit tasan sitten kun taistelu on ohitse. Tai onko sillä sittenkään enää mitään väliä kumpi maksoi ja kumpi jaksoi.